Studentkårer och studerandeföreningar representerar i mångt och mycket en ganska osannolik blandning av flera av samhällets ytterligheter. Inte desto mindre tycks det fungera och vara ett exempel på hur allt förändras men i grunden är det samma, utvecklas och ändå bibehåller samma anda.

Just dessa föreningar förknippas ofta med traditioner och ceremonier som förts vidare i åratal men inte desto mindre består de av något av de mest dynamiska individer man kan hitta i samhället, den grupp som kommer att forma mycket av allas vår framtid. Och ändå verkar det fungera att förena två så paradoxala saker som framstegsvilja och tradition. Jag tror detta går hand i hand med vad min kylteriordförandekollega lyfte upp i denna blogg för inte allt för länge sedan om diversitet och faran med att ordna världen i allt för små fack.

Jag tror att det finns mycket vi alla kan lära oss av studerandeföreningar och inte minst just kylteriföreningarna. Tre av dessa lärdomar vill jag dela med mig av nu.

1. Framtidens ledarskapsmetoder

Ledarskap och HR-aspekten av föreningsverksamhet har alltid varit nära mig och en sak jag brinner för. Med dessa glasögon på ser jag en trend som garanterat kommer att spridas i allt högre grad ut i arbetslivet också. Ofta talas det om generation Y och hur vi som tillhör denna generation vill lösa upp strukturerna och ha mera frihet.

Och faktum är att detta syns mycket konkret i viljan att förbinda sig till ansvar särskilt över längre perioder. Och här måste vi komma emot och skapa organisationer som tillåter och stöder rotation i större utsträckning. Men en aspekt som ofta förbises men som syns allt tydligare är också ett behov av stabila punkter medan individernas tillvaro blir mera dynamisk. Och här har vi det igen: kontrasten mellan snabb rotation och utveckling versus tradition.

2. Internationellt

I dagens läge börjar allt tal om internationalisering, globalisering och hur geografiska avstånd minskar i betydelse kännas som lika slitna klyschor som att webben är framtiden, nånting man drar fram när man inte riktigt vet vad man ska tala om och redan diskuterat vädret. Faktum är trots allt att det inte blivit så slitet utan orsak utan faktum är att det är ett mycket påtagligt fenomen.

Problemet är att de flesta har en alltför enkel bild av vad internationalisering verkligen är. I många fall, såväl bland studerandeföreningar som i företagsvärlden och inte minst bland universiteten, tar internationaliseringen sig ut som översättning till engelska eller byte av officiellt språk.

Men sann internationaliserin handlar om att individer samarbetar och umgås oberoende av nationell bakgrund eller geografisk placering. Och det är inget som riktlinjer eller policydokument kan åstadkomma i sig. Men de kan underlätta processen eller i bästa fall till och med ge en knuff i rätt riktning, vilket t.ex. Hankens integrerade utbyte är ett bra exempel på.

3. Beslutsfattande

En intressant diskussion som skapades i samband med SEFEs förbudsmöte i våras omfattade frågan om vidden av det mandat en förenings medlemmar har att på eget bevåg representera sin förening i möten och i stort. En rätt skarp kontrast kunde märkas när kylterina litade fullt på sitt mandat att fatta beslut i stunden i föreningens namn som sed är inom studenrandekorporationerna.

Är det frågan om förtroende, mandat, övermod eller en vilja att få saker och ting att hända i rask takt?

Antagligen en kombination av alla dessa, på gott och på ont. Jag tror i alla fall att det finns en del att lära sig av detta, lite tillit och lite mod kan vara ganska stimulerande i ett byråkratiskt samhälle.

Erik Stenberg
Styrelseordförande, Svenska Handelshögskolans Studentkår

Arjessa kuulee ja näkee erilaisia uratilanteita ja -tarinoita. Epävarmuutta omista valinnoista ja niiden taustoista, halua ”tehdä oikein”. Tämä alkaa tyypillisesti jo opiskeluvaiheessa: mitä valintoja (esimerkiksi pääaine tai ohjelma) minun kannattaa tehdä jotta todennäköisesti myöhemmin työllistyn ”laadukkaasti”  tai keskimäärin ansaitsen erityisen hyvin esimerkiksi erilaisten tilastojen valossa. Tässä vaiheessa on syytä soittaa hälytyskelloja, ollaan vaaravyöhykkeellä.

Omaa tilannetta peilataan usein kollegoiden, ystävien ja niin edelleen tilanteisiin ja pohditaan, olenko menossa ”oikeaan” tai niin sanotusti yleisesti arvostettuun suuntaan. On ehdottoman hyvä että ura-askelia suunnitellaan ennalta. Tunne ja järki eivät ole toisiaan poissulkevia voimia.

Olennaista on kuitenkin pohtia, mitä juuri sinä itse haluat tehdä, mikä sinua kiinnostaa ja missä olet erityisen vahva. Niin kutsuttujen hygieniatekijöiden (palkkaus ja muut työsuhteen ehdot, työn rakenteellinen organisointi jne.) varaan ei kannata omia uravalintojaan rakentaa, vaikka niilläkin tietty merkitys väistämättä on.

Ole avoin ja rehellinen omille toiveillesi ja kiinnostuksen kohteillesi. Työ, jolla itse koet olevan merkitys ja jossa koet pystyväsi hyödyntämään omaa osaamistasi , toteuttamaan itseäsi sekä kehittymään, palkitsee ja antaa tyydytystä. Ole siis oma itsesi ja unohda stereotyyppiuramallit. Työurallakaan ei kannata elää ns. sitku (sitten kun…) –asenteella, sillä elämä on tässä ja nyt, se ei odota.

Sisällöllisesti palkitsevassa ja kiinnostavassa työssä tuntuukin parhaimmillaan samalta kuin mitä Rovion markkinointijohtaja Peter Vesterbacka juuri kuvaili sanoilla ”lopetin työnteon vuosia sitten” (Talouselämä  20 / 2013). Muutos ei toki tapahdu itsestään, se vaatii aktiivisuutta ja aloitteellisuutta sekä usein myös pientä kärsivällisyyttä.

Sinä tiedät, sinä päätät

Kukaan muu ei lopulta voi puolestasi päättää, mikä on sinulle sopiva ura tai tehtävä, se pitää itse löytää. Tätä pohtiessa apuna kannattaa toki käyttää omia verkostojaan ja esimerkiksi SEFEn päteviä uraneuvojia. Kannustan avoimesti haastamaan itseäsi ja pohtimaan, mikä olisi juuri sinun ”oma juttusi”. Se saattaa odottaa aivan nurkan takana.

Olennaista on rohkeus arvioida kriittisesti vallitsevaa tilannetta, tiedostaa oma tahtotilasi sekä suunnata sitä kohti. Työ on osa elämää, sen tulisi siis osaltaan tuottaa hyvää oloa ja hyvinvointia. Pelkkien ulkoisten motivaattorien perässä kulkeminen ja kompromissien tekeminen tämän vuoksi turhauttaa ja imee energiasi. Vastaavasti työn ilo energisoi ja saa aikaan positiivisia vaikutuksia koko olemukseesi lisäten samalla työn tuloksellisuutta.

Älä siis huijaa itseäsi. Olet lopulta vastuussa valinnoistasi ennen kaikkea itsellesi – sydämellesi.

Juha Oksanen
Tutkimuspäällikkö, SEFE

”Elämä on paljon yksinkertaisempaa kuin mihin meidät on opetettu uskomaan.” elehtii kohta 60 vuotta täyttävä energiaa pursuava Joseph McClendon H(appiness)-Factor seminaarissa. 1881 vuoden sanomalehdessä kirjoitettiin samoja negatiivisia asioita talousnäkymistä kuin nyt. Sen jälkeen tuli taas hyvä aika. Näetkö tässä toistuvaa mallia?

”GROOVE IT!” yhteisdiskotanssia. ”I FREAKING ROCK!!!!” huudettiin tasaisin väliajoin. Hersyteltiin asioilla, jotka innostavat. Halauksia sateli joka suunnalta. Joka tunti noustiin ylös ja annettiin myös kehon innostua. Yliampuvaako? Ehkä vähän, mutta niin vain kävi, että seminaarin jälkeen oli kevyen mukava olo, itsetunto koholla, tulevaisuus mahdollisuuksia täynnä. Tunteet tarttuvat.

Mihin keskityt, se lisääntyy. Myös positiivinen ajattelutapa. Sitä todellakin voi treenata, sillä kaikesta, mitä toistat, tulee tapa. Jos vielä toistat ja harjoittelet jotain nautinnolla, opit uuden kyvyn tai tavan nopeammin ja se juurtuu sinussa syvemmälle.

Mitä haluat lisätä?

Tässä polku kohti innostavan positiivista nykyhetkeä ja tulevaisuutta:

MITÄ HALUAT?
Keskity kysymykseen rauhassa ja ole rehellinen. Mitä sinä itse ihan oikeasti haluat? Jos haluat rahaa, kysy vielä, mitä se raha sinulle antaa? Vapauden tunteen? Turvallisuuden tunteen?

Positiivinen, innostava, ”kohti jotakin” –tavoite auttaa aivojasi keskittymään oikeaan kohteeseen. Haluatko pois nykyisestä työpaikasta? Mitä haluat sen tilalle? Tiimin, jossa arvostetaan toisen työtä? Mitä se sinulle antaa? Merkityksellisyyden tunteen?

Kun saat selville, mitä todella haluat, mikä sinua todella ajaa eteenpäin ja innostaa, silloin on myös helpompi priorisoida ja keskittyä juuri tämän sinulle tärkeän tavoitteen saavuttamiseen. Tiedät, miksi kaikki työ, jonka tavoitteesi eteen teet, on kaiken sen vaivan arvoista.

MITEN SAAT SEN?

Kun olet selkiyttänyt itsellesi, mitä kohti haluat mennä, elävöitä tavoitteesi. Kuvittele mielessäsi, millaista se on, kun se on toteutunut? Konkretisoi sitä leikkaamalla vaikka lehdestä tavoitettasi symboloivia kuvia. Liittykö siihen ääniä? Tuoksuja, makuja? Mikä musiikkikappale voisi kuvailla sitä? Missä se tuntuu kehossasi? Mikä kehollinen liike tai ele siihen liittyy? Leveä hymy? Suora ryhti? Tuuletus?

Kun käytät kaikkia aistejasi, mieltäsi ja kehoasi, koko hermojärjestelmäsi on mukana tavoitteen saavuttamisessa. Juurrutat innostavan visiosi mielesi lisäksi kehoosi.

MITÄ KYKYJÄ SINULLA JO ON TEHDÄKSESI SIITÄ TOTTA?

Kenties tiedonhankintakykyjä? Sitkeyttä?

MITÄ KYKYJÄ TARVITSET VIELÄ LISÄÄ TEHDÄKSESI SIITÄ TOTTA?

Kenties rohkeutta? Luottamusta? Muistele eri tilanteita elämäsi eri osa-alueilta. Milloin sinulla on ollut tätä ominaisuutta? Olet varmasti jossain kohtaa elämääsi ollut rohkea. Millaista se oli? Muistele sitä tunnetta ja siirrä se tunne tai asenne tavoitteesi saavuttamiseen.

Muistuta näistä kaikista kyvyistä itseäsi joka päivä monta kertaa. Puhu, tsemppaa ja kehu itseäsi, vaikka se tuntuisi aluksi falskiltakin. Tässä Jessican esimerkki.

Askeleet lähemmäksi tavoitetta

KUKA SINUA AUTTAA?

Hakeudu tavoitettasi tukevien ihmisten seuraan. Osallistu samanhenkisten ihmisten kanssa innostavaan seminaariin. Etsi itsellesi mentori tai coach, joka tsemppaa sinua. Haastattele henkilöitä, jotka ovat jo saavuttaneet samankaltaista, mitä haluat. Miten he ovat sen tehneet?

TOISTA. TOISTA. TOISTA.

Muistuta itseäsi tasaisin väliajoin tästä innostavasta tavoitteesta, erityisesti niinä hetkinä, kun luottamus siihen uhkaa romuttua. Jos haluat olla erityisen systemaattinen, alussa voit vaikka asettaa kännykkään muistutuksen aina kahden tunnin päähän 10 päivän ajan aamusta iltaan. Palaa tavoitteeseesi, kuuntele tsemppikappaleesi, tsemppaa itseäsi omin sanoin, liikuta kehoasi. Kehu itseäsi joka kerta ja taputa olalle. Onnistuit taas.

KUKA OLET VIIDEN VUODEN PÄÄSTÄ? OLE SITÄ JO NYT.

Taija Kääriäinen
Asiantuntija, SEFEn urapalvelut

The world is getting more and more globalized and the international mobility at all levels is increasing every year – now and in the foreseeable future. This trend creates almost endless new opportunities. An increasing number of the excellent members of SEFE are making a part of or even the whole of their careers abroad.

On the other hand we also have an increasing number of foreign Business Graduates entering the Finnish Job Market. A growing number of them are becoming members of the Finnish Association of Business Graduates. Our goal is to provide better services for these migrating groups of people. All ideas on how to improve our services are most welcome! 

Why it Might be a Good Idea to Spend a Few Years Abroad?

The benefits of spending at least a few years abroad are invaluable. You will grow as a person and most probably your fundamental values and how you perceive the world will change forever. Your language skills will improve, whether it being English and/or the local language(s) of the country. Most importantly you will get new valuable work experience which you can benefit of when coming back to Finland. The same positive growth process applies to you family, if you have one.

Unfortunately the foreign experience does not guarantee an upward moving career path – this is something we still have work to do with. This is partly because the Finnish labour market is limited in its size and partly because we still have to learn how to benefit of the additional value our returning professionals can bring to the companies.  From your individual perspective at least you will have more options in your life; once you have been abroad, it will always be easier for you to find the global opportunities again.

Where to Go and How to Find Work Abroad?

When you have made a decision to boost your career by spending some time abroad, it is time to go ahead with your plan! Sometimes it is easier to grasp the job opportunities near your home country – the Nordic countries are always a good option. You won´t be far away from your dear friends and relatives. Russia on the Eastern side of our border is a golden opportunity for those able to communicate in Slavic language.

Have you ever thought that all in all you have 193 different countries to choose from? The days when the most common way for well educated people to find a path abroad was to find an international company in Finland, get a job there and negotiate an expat deal, are past. Of course if this is still the opportunity for you, please go ahead and use it!

The internet and the world of social media provide with almost endless opportunities of getting the right information who to contact. One example is the excellent EURES network. The European Job Mobility Portal is a web page, where you can find a lot of information about living and working in another European country.

In addition to web information, there are EURES advisers in Employment and Economic Development Offices all over Finland (and Europe). Find the closest office.

If you want to discuss your personal career targets or get more information on how to proceed with your international job search – or if you are returning back to Finland, please do not hesitate to contact us at SEFE Career Services (ura@sefe.fi)!

Nina Juhava
Carreer Coach, SEFE

Aika harvoin kirjoitettu sana tekee yhtä suuren vaikutuksen kuin uusimmassa Työterveyslaitoksen Työ, Terveys, Turvallisuus – lehdessä (3/2013) henkilöstöpäällikkö Minna Limingan kolumni ”Oletko sinä työpaikkasi aarre?” Kolumnin ydinajatus on, että jokainen meistä tarvitsee työpaikalla palautetta etenkin siitä, että on työyhteisössä ihmisenä arvokas.

On totta, että palautteen antaminen ja etenkin kiittäminen on suomalaisessa työkulttuurissa edelleenkin valitettavan harvinaista herkkua, mutta Liminka tuo tähän keskusteluun hyvin ihmisen kokoisen lähestymistavan: riittää, että on ihminen ihmiselle. Muodollisille kehitys- ja palautekeskusteluille esimiehen kanssa on toki oma tärkeä tehtävänsä, mutta merkityksellisempää on, miten kukin meistä toinen toisiamme työpaikalla kohtelee.

Tervehdinkö kollegaa aamulla, huikkaanko hyvät huomenet? Kutsunko mukaan palaveriin tai lounaalle? Kysynkö mitä sinulle kuuluu, miten voit? Jaksatko?

Työn mielekkyyden kokemus on heikentynyt 2000-luvulla    

Työ- ja elinkeinoministeriö on vuodesta 1992 saakka mitannut työolobarometrissaan palkansaajien arvioita siitä, mihin suuntaan työelämä on yleisesti muuttumassa. Barometri osoittaa, että työn ja työnteon mielekkyyden balanssi on ollut negatiivinen koko 2000-luvun ajan eli suurempi osa vastaajista arvioi kehityksen menevän huonompaan kuin parempaan suuntaan. Kaikkien aikojen huonoin arvio saavutettiin vuonna 2012. (Työolobarometri 2013)

Vaikka työoloissa on tapahtunut paljon myös myönteistä kehitystä, on työn merkityksellisyyden ja mielekkääksi kokemisen väheneminen signaali, joka tulee ottaa vakavasti. Työterveyslaitoksen Työ ja terveys Suomessa 2012 –katsauksen mukaan eräs työn mielekkyyden vähenemistä selittävä seikka saattaa olla heikko sosiaalinen kiinnittyminen työpaikkaan sekä työyhteisön puuttuva tuki ja läsnäolo. Kun työtä tehdään yhä useammin vaihtelevissa paikoissa ja monenlaisissa yhteisöissä, muuttuu työn organisointi ja johtaminen yhä haastavammaksi. Katsauksen mukaan joka viidennellä oma lähiesimies työskentelee eri toimipisteessä kuin itse.

Hyvä työpaikka tarvitsee jokaisen panoksen                                                             

Työnteon kulttuurin muutokset ja uudet työn tekemisen muodot ovat olleet havaittavissa jo melko pitkään. On hyvä, että vihdoin on havahduttu laajemmin keskustelemaan myös siitä, mitä uusi työ vaatii lähiesimiestyöltä ja johtamiselta, sekä miten se vaikuttaa työpaikan keskinäisiin suhteisiin. Esimies on ensisijaisessa vastuussa työnteon sujuvuudesta työpaikalla, mutta hyvän työilmapiirin rakentaminen on meidän kaikkien vastuulla.

En malta olla lopuksi siteeraamatta Minna Limingan sanoja, sillä joskus oikeat sanat, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa sanottuna voivat olla parasta balsamia:

”Hetki jossa joku huomaa toisen, pysähtyy lähelle ja välittää, on kullanarvoinen. Sellainen hetki työn arjessa on kuin kevään ensimmäinen leskenlehti, joka yllättäen tunkee esiin harmaasta maasta. Se ilahduttaa ja jää ajatuksiin lämpimänä häivähdyksenä.”

Voisitko sinä olla oman työpaikkasi aarre?

Minna Nieminen
Koulutuspoliittinen asiamies, SEFE

Euroopan tilanne näyttää todella pahalta. Yleisin hyvinvoinnin mittari eli bruttokansantuote polkee paikoillaan ja valtioiden velkataakat sekä työttömyys kasvavat rytinällä. Viitteitä paremmasta ei valitettavasti ole juurikaan nähtävissä ja pahimmillaan ongelmat kärjistyvät epäluottamukseksi demokratiaa ja yhteistä päätöksentekoa kohtaan.

Tällä menolla protestit eivät ainoastaan aiheuta mellakoita vaan vaarassa on koko Euroopan rauha ja ihmisten tulevaisuus. Esitän seuraavassa muutaman askeleen Euroopan ja maailman pelastamiseksi.

Ensimmäinen askel on nykyisen hyydyttävän finanssipolitiikan höllentäminen ja elvyttävän rahapolitiikan kiihdyttäminen. Jäykkien työmarkkinoiden ja korkean sosiaaliturvan Eurooppa ei voi mitenkään onnistua pelastusoperaatiossaan ilman talouskasvua.

Julkisten menojen pakkoleikkaukset yhdistettynä veronkorotuksiin johtavat vääjäämättä kokoiskysynnän laskuun, korkeampaan työttömyyteen ja entistä suurempiin budjettialijäämiin. Budjetit pitää tietenkin tasapainottaa myöhemmin, mutta juuri nyt se on mahdotonta.

Talouskasvun kiihdyttämiseen meillä on onneksi olemassa äärimmäisen tehokkaat rahapoliittiset aseet. Euroopan keskuspankin toimenpiteet ovat jo rauhoittaneet valtioiden velkamarkkinat.

Seuraava askel on entistä vahvempi talouskasvun tukeminen superlöysällä rahapolitiikalla. Lyhyellä aikavälillä tämä tehoaa ja palauttaa Euroopan kasvu-uralle.

Talouskasvun palauttamisen jälkeen on oikea hetki puuttua Euroopan ongelmien ytimiin. Keskeisin ongelma ei suinkaan liity Unionin rakenteisiin tai pankkien rooliin systeemisen kriisin levittäjinä.

Eurooppa tarvitsee uuden teknologisen vallankumouksen

Euro-alueen rakenneviat ja esimerkiksi  työmarkkinoiden jäykkyydet on korjattava, mutta Euroopan ykkösongelma on tuottavuuden heikko kehitys. Tuottavuutta ei puolestaan luoda lisäämällä työpäivään pituutta tai täyttämällä kalenteria entistä innokkaammin. Avain tuottavuuteen on niinkin tylsä kuin uudet ideat ja uusi tapa tehdä työtä.

Euroopan on löydettävä keinot uuteen teknologiseen vallankumoukseen. Meidän täytyy tehdä tieto- ja viestintäteknologialla sama harppaus kuin aikanaan teimme höyry- tai sähkövoimalla. Nyt en tarkoita älypuhelimien tai videoneuvottelujärjestelmien suunnittelua ja myymistä vaan tarkoitan niiden käyttämistä.

Kun uudistamme toimintatapamme, luomme pohjan täysin poikkeukselliselle tuottavuuden kehitykselle. Tuottavuus tulee luomaan kasvua ja hyvinvointia, vaikka työtuntimme eläköitymisen myötä vähenevätkin.

Muutos alkaa läheltä

Vaikka yritänkin ajatella isoja, haluan kuitenkin aloittaa läheltä. SEFEn strategia rohkeudesta ja kasvusta osuu juuri asian ytimeen. Työelämävaikuttamisessa haluan nähdä SEFEn toimijana, joka etsii keinot sanoa kyllä kumppaniensa esityksiin, olivat nämä millä puolella pöytää tahansa.

Työmarkkinat ja koko työn tekeminen pitää uudistaa eikä se mitenkään onnistu, jos kaikki kelpuuttavat vain omat esityksensä.

Koulutuspolitiikassa haluan SEFEn suhtautuvan innostuneesti kaikkiin uusiin avauksiin ja uusiin tapoihin toimia. Pettymykseni oli suuri kun SEFEn liittokokous hylkäsi Estonia Business Schoolin Helsingin opiskelijoiden jäsenhakemuksen. Meidän yliopistoissa on ihan hirmuisesti kehitettävää ja mielestäni on upeaa kun EBS on saapunut Helsinkiin haastamaan pöhöttynyttä ja kangistunutta korkeakoulukenttäämme.

Uudet rohkeat tavat toteuttaa yliopistokoulutusta ovat välttämättömiä Suomessa ja Euroopassa. Jos asiat olisivat korkeakoulutuksessamme kunnossa, olisimme jo tehneet toivomani teknologisen vallankumouksen.

Yksi teknologisen vallankumouksen ja tuottavuuden haaste löytyy todella läheltä. SEFEllä on upeat videoneuvottelujärjestelmät, mutta silti minä olen lentänyt jokaiseen kokoukseen Oulusta Helsinkiin. Eiköhän etsitä uusi tapa toteuttaa kokoukset niin että aika käytetään kokoustamiseen eikä matkustamiseen.

Juuso Heinilä
SEFEn hallituksen jäsen
Koulutuspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja, SEFE
Puheenjohtaja, Oulun Ekonomit