( Työelämä )

3 x uusi työ

Teksti Marita Kokko
Kuvat Roope Permanto
  • Samalla viikolla, kun Anna Alppinen sai työpaikan Ernst & Young Oy:ssä, avautui Aino-äidille työ Lappajärveltä. Tyttärellä oli vahva tunne siitä, että molemmat saavat hakemansa työt, sillä tehtävät ovat juuri heidän vahvuuksilleen nakutettuja.
  • Elke Suomi sovittaa asiantuntijatiimin esimiehenä yhteen kasvua ja jaksamista.

Luontaisin vahvuuksin uupumusta vastaan

KTM Elke Suomi, 36

HR-asiantuntija Martelassa > Saman yrityksen sisustussuunnittelutiimin esimies

Kuinka sovittaa yhteen uusien projektien vauhdikas kasvu ja niiden resursointi uuvuttamatta luovia ihmisiä? Tuoreelle luovan asiantuntijatiimin esimiehelle, Elke Suomelle, tämä on suuri haaste. Suomi on tukenut esimiestyötä ja johtamista usean vuoden ajan eri HR-tehtävissä. Nyt hän pääsee itse esimiestyössä hyödyntämään kaikkea sparraajana oppimaansa.

Martelan suunnittelutiimissä työskentelee 19 asiantuntijaa, joista jokainen tarvitsee vapautta työskennellä ilman, että aika ja paikka rajoittavat tekemistä. Suomi haluaa esimiehenä pitää huolta ryhmän ja sen yksilöiden osaamisen kehittämisestä. Hän uskoo jaksamista auttavan, kun jokaiselle löytyy luontainen, yksilöllisiä vahvuuksia ja kiinnostusta siivittävä paikka.

”Resursoinnin ennakointi ja sujuvoittaminen eri asiakashankkeisiin on yksi suurimmista haasteista. Palveluiden kysyntä on Martelassa hyvässä nosteessa, ja uusien projektien nopea lisääntyminen luo paineita lukuisten samanaikaisten sisustussuunnitteluprojektien toteuttamiseen. On tärkeää pitää kirkkaana mielessä se, millaisissa hankkeissa haluamme olla mukana ja millaista osaamista kasvatamme talon sisällä.”

Suomi on ehtinyt luoda kotimaista uraa pankkimaailmassa ja it-alalla. Martela oli kiinnostanut häntä kuitenkin pidemmän aikaa, sillä sen maine tehokkaiden, käyttäjälähtöisten ja työhyvinvointia lisäävien työympäristöjen rakentajana kiehtoi. Toive toteutui, kun hän pääsi Martelan kanssa yritysyhteistyöhön aloitettuaan toukokuussa 2016 Aalto University Executive Educationin HR-asiantuntijan koulutusohjelmassa.

”Työskentelin Martelan HR-tiimissä henkilöstön kehittämisen asiantuntijana. Suunnittelin ja toteutin pilottihankkeena osaamisen kehittämisen mallin, joka sai osakseen kiitosta ja hyvän vastaanoton. Tämä hanke jatkuu tämän kevään aikana.”

Koulutus on vienyt Suomea myös maailmalle. Hän päätyi Buenos Airesiin kauppatieteiden kandidaatin tutkintoon liittyvässä vaihdossa. Argentiina kiehtoi, koska se antoi mahdollisuuden oppia espanjaa ja oli aivan toisella puolella maapalloa. Pääsi kerralla kauas.

Vaihdon aikana Suomi tutustui tulevaan aviomieheensä. Kun nuori nainen palasi kotiin, hän sai argentiinalaisen kumppaninsakin muuttamaan pohjolaan. He palasivat kuitenkin vielä takaisin Buenos Airesiin. Työpaikka löytyi paperialan yrityksestä koulutus- ja kehityskoordinaattorina.

”Olin ainoa ulkomaalainen työntekijä yrityksessä ja siksi silmätikku hyvässä. Yrityksessä arvostettiin suomalaista koulutusta, kokemusta ja kielitaitoa. Se oli hyvää oppia erilaisesta työkulttuurista, jossa sosiaaliset taidot, elekieli ja hyvien suhteiden luonti ovat oleellista osaamista.”

Ajatus perheen perustamisesta sai parin takaisin Suomeen.

”Lapsen kannalta ollaan oikeassa paikassa”, sanoo Suomi.

Kovat haasteet innostavat

KTM Anna Alppinen, 25

Recruiter/Recruitment Coordinator Ernst & Young Oy:ssä huhtikuusta 2016

Anna Alppinen on keväästä lähtien rekrytoinut vastavalmistuneita Ernst & Youngille. Tehtävään houkutti halu hypätä kylmään veteen, päästä kovempien haasteiden äärelle. Odotukset ovat täyttyneet.

Nuori kauppatieteen maisteri kehuu työtään ja työyhteisöään.

”Tämä firma antaa nuorelle vastuuta. Organisaatiosta löytyy mahtavia asiantuntijoita, jotka innostavat oppimaan lisää.”

Anna Alppisesta kauppatieteet ovat aina tuntuneet omalta alalta. Valintaa on suunnannut mahdollisuus seurata kauppatieteen maailmaa äidin uran kautta. Nuori nainen valmistui Aalto-yliopistosta joulukuussa. Gradunsa hän teki päivittäistavarakaupan myynnin johtamisesta.

Nykyisen työn haku tuli vastaan LinkedIn-sivustolla.

”Hakuehtojen perusteella työssä yhdistyivät ne osaamisen alueet, joissa olen hyvä ja joita olen tehnyt aiemminkin. Toisaalta luvassa oli aivan uusi toimiala ja tilaisuus oppia uutta.”

Työpaikka EY:lla on Alppisen ensimmäinen kokopäiväinen, vakituinen kiinnitys, mutta itse työssäkäynti on hänelle tuttuakin tutumpaa, sillä työnteko on kulkenut opintojen rinnalla jo lukiovuosista lähtien. Nykyisen työnsä hän aloitti, kun gradunteko oli vielä kiihkeimmillään.

”Ei tietenkään ole aina mukavaa työskennellä ja opiskella yhtä aikaa. Se vaatii kovaa työtä, päättäväisyyttä ja tavoitteellista asennetta. Mutta on vain osattava priorisoida ja pitää useampaa palloa ilmassa yhtä aikaa.”

Opiskelija Alppisen arkeen ovat kuuluneet myös luottamustoimet. Erityisesti tehtävät pohjoismaisessa opiskelijajärjestössä, Nordiska Ekonomie Studerandes Unionissa opettivat häntä verkostoitumaan ja hyödyntämään verkostoa. Luottamustoimista on kertynyt taitoja, joita nykytyö edellyttää.

Alppinen työskentelee EY:lla nimikkeellä Recruiter/Recruitment Coordinator. Hän vastaa vastavalmistuneiden rekrytointien ohella yrityksen työnantajamielikuvasta opiskelijoiden parissa.

”Kaikki lähtee siitä, että onnistumme työssämme. Loppupeleissä ihmiset hakevat töihin firmoihin, joissa on hyviä tyyppejä. Hyvät tyypit ja tarinat jäävät ihmisten mieleen.”

Kotoutuksessa on kaksi suuntaa

KTM Aino Alppinen, 61

Viestinnän ja markkinoinnin yrittäjä > projektipäällikkö Lappajärven MaaKoto-hankkeessa

Projektipäällikkö Aino Alppinen kotouttaa maahanmuuttajia sekä opintojen tai työn perässä Lappajärvelle muuttaneita. Hän kuuluu siihen yhteen prosenttiin yli 60-vuotiaista, jotka vielä saavat palkkatyötä. Työllistymisestään hän kiittää pohjakoulutustaan kauppakorkeakoulussa sekä Aalto-yliopiston EMBA-koulutusta, joka toi uutta tietoa ja verkostoja.

Työuran jatkoa vahvistivat myös vuosikymmenet pankkialalla ja teollisuudessa.

”Pankin viestinnässä ja markkinoinnissa taustana on koko ajan maan ja maailman talouden kehittyminen ja sen vaikutus yksityishenkilön raha-asioiden hoitoon.”

Palvelujen tuotteistamisesta keskusteltiin Finn-Powerillakin, jonka myynti italialaiselle Prima Industrielle oli kehityspäällikkö Alppiselle korkeakoulu kansainväliseen työskentelyyn.

”Kun integraatioprosessi oli ohi, minun tehtäväni oli tehty.”

Yrittäjä Alppinen teki Manufacturing Performance Days -kongressin sekä KesäVirrat soi -musiikkijuhlan viestintää. Sitten hän törmäsi kotiseutunsa paikallislehden ilmoitukseen projektipäällikön tehtävästä Lappajärvellä. Koska lapset olivat lentäneet kotoa, oli helppo lähteä.

Lappajärvellä oli elokuuhun asti vastaanottokeskus. Kuntaan jäi kolmetoista työikäistä maahanmuuttajaa, joista hankkeen ensimmäisen kolmanneksen aikana on työllistynyt kymmenkunta.

”Eteläpohjalaisen ja irakilaisen tai afgaanikulttuurin kohtaamisessa pitää haastatellessa kuunnella sekä silmillä että sydämellä. Askelet ovat todella pieniä. Aikaisemmasta kokemuksesta on ollut iso hyöty, sillä kansainvälisessä yrityksessä työskennellyt osaa automaattisesti varoa kulttuurien välisiä sudenkuoppia.”

Työn suuri haaste on, että kaksisuuntainen kotouttaminen ontuu yhä ainakin kasvukeskusten ulkopuolella. Maahanmuuttajien odotetaan sopeutuvan suomalaiseen elämänmuotoon. Kaksisuuntaisuus tarkoittaa kuitenkin sitä, että myös meidän kantasuomalaisten on opittava hyväksymään maahanmuuttajat.

Aino Alppinen haluaa lisää suvaitsevaisuutta ja uskoa siihen, että tulijat tuovat mukanaan uusia ideoita, kasvua, kysyntää, lapsia kouluihin ja käsipareja työpaikoille.

14.2.2017

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kevät on toivoa täynnä – mutta myös pelkoa

Vain hetki sitten oli joululoma, aika hypätä hektisestä oravanpyörästä hetkeksi pois. Tammikuun tullen kiireet alkoivat taas rasittaa, vaikka juuri oli luvannut itselleen, että tänä vuonna ei olisi niin stressaantunut. Stressiä ei itselläni tai muillakaan opiskelijoilla helpota kesätyönhaun alkaminen. Vaikka työmarkkinat pikkuhiljaa alkavat näyttää piristymisen merkkejä, ylitarjontaa kaupallisen alan töistä ei ole. Työpaikat ovat niiden kuuluisien kivien ja kantojen alla.

Kesätyöpaikkaa metsästäessä on itsellänikin ollut taas aika kiillottaa niin CV kuin LinkedIn-profiili viimeisen päälle kuntoon. Kun nuo kaksi on viimeistelty, on aika laittaa runosuoni sykkimään. Työhakemus on nimittäin monelle sellainen kaunokirjallinen teos, että se hakee vertaistaan. Hakemuksissa kehutaan itseään ja taitojaan kerta toisensa jälkeen juuri kyseiseen yritykseen sopiviksi. Sitten pidetään kädet ristissä, jotta rekrytoijakin huomaisi juuri sinun teoksesi satojen hakemusten seasta.

Kesätyönhaku on sinällään mielenkiintoinen ilmiö, että se luo ahdistusta kaikille tasapuolisesti. Jokainen toivoisi saavansa oman unelmatyönsä ja on valmis tekemään sen eteen mitä vain. Omista hakemuksista ei juuri hiiskuta kaverille, sillä hänhän saattaisi viedä nenäsi edestä juuri sinun unelmiesi työpaikan. Keskustelut, joita työnhauista käydään, ovat pinnallisia, vaikka stressi on kaikille yhteinen. Vertaistuki saattaisi kuitenkin olla tärkein apu siihen, jotta jokainen löytäisi juuri itselleen sopivan työpaikan.

Moni kokee olonsa riittämättömäksi

Kevät on toivoa täynnä, mutta samalla myös pelkoa omasta riittämättömyydestä. Vaikka kesätyönhaussa jokainen esittää olevansa itsevarma ja tietoinen omasta osaamisestaan, moni kokee silti olonsa riittämättömäksi. Vaikka tuntuu, että osaisi paljon ja olisi paljon annettavaa, pelkää, että joku muu kuitenkin sanoo osaavansa enemmän ja paremmin kuin itse. Ahdistusta ei yhtään helpota, kun kuulee muiden varmistaneen kesätyöpaikkansa jo tammikuun lopussa. Itsekin päätin lähteä taas merta edemmäs kalaan, jotta löytäisin työn, joka olisi vielä lähempänä sitä omaa unelmaduunia.

Vaikka tulisikin tieto, ettei taaskaan ollut kyllin hyvä johonkin työpaikkaan, ei pidä kuitenkaan luopua toivosta. Luottamalla omaan osaamiseemme ja tunnistamalla omat vahvuutemme löydämme varmasti pitkässä juoksussa meille sopivia töitä. Itse kolmannen vuoden tietojärjestelmätieteiden pääaineopiskelijana, jolla on kokemusta niin markkinoinnista, graafisesta suunnittelusta kuin analytiikastakin, uskon, että löydän työpaikan ensi kesäksi. Vaikka se ei tänä vuonna olisikaan se unelmieni duuni, kasvattaa se varmasti minua ja hyödyn saamistani taidoista tulevaisuuden töissäni. Tärkeintä on kuitenkin, että luotan omaan osaamiseeni ja kestän välillä myös epäonnistumisia, sillä ne kuuluvat elämään.

Hyvää kesätyönhakua kaikille toivottaen,

Kristian Raitio
Hallituksen puheenjohtaja
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry

07.02.2017
”Murheellisten laulujen maa?”

Nokian pääjohtaja Rajeev Suri valitteli viime vuoden lopulla Kauppalehdessä työsopimuslain takaisinottovelvoitteen rajoittavan yrityksen mahdollisuuksia palkata sen tarvitsemaa uutta osaamista. Hivenen oudoksi valittelun tekee se, että Nokia on käsitykseni mukaan hoitanut henkilöstön vähennykset ja vaihdot ns. eropaketein. Tällöin työntekijä irtisanoutuu itse, eikä takaisinottovelvoitetta ole.

Työsopimuslain säännös koskee irtisanotun henkilön takaisinottoa samaan tai lähes samaan tehtävään. Takaisinottovelvoite ei koske sellaisia uusia tehtäviä, joita yhtiössä ei ole aiemmin ollut. Isojen yritysten johtajat tuntevat Suomen lainsäädäntöä valitettavan huonosti. Olisi toivottavaa, että he nostaisivat asioita esiin vain silloin, kun ne todella ovat ongelma. Olisi myös toivottavaa, että johtotason henkilöillä olisi tietyt työelämän lakien perusfaktat tiedossa.

Tästä ongelmien turhastakin esiin nostamisesta mieleeni juolahti Eppu Normaalin laulu ja sitä myöten tämän jutun otsikko.

Koeaika työsopimuksessa ehkäisee virherekrytointeja

Työelämän lainsäädännön jäykkyyttä ovat tuoneet julki sekä Suomen Yrittäjät että Perheyritysten Liitto. Pienten yritysten (alle 20 henkeä) osalta kynnys palkata ensimmäiset työntekijät saattaa olla korkea, sillä virherekrytointeja pelätään.

Pienen yrityksen on pystyttävä ongelmatilanteissa toimimaan pelkästään työsopimuslain nojalla, joten lain jäykkyydestä puhuminen on ainakin osin perusteltu. Tähän ongelmaan on olemassa ratkaisu: koeajasta työsopimuksessa sopiminen. Koeajan puitteissa työntekijästä saa kyllä useimmissa tilanteissa tolkun. Toki sopimuksen purkua ei koeaikanakaan saa tehdä syrjivin perustein, mutta luulisi, että yrittäjäjärjestöt tällaisiin asioihin antaisivat neuvoja.

Irtisanomisia vai uudelleen kouluttamista?

Taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla vähentäminen on Suomessa suhteellisen helppoa. Liikkeenjohdollisella päätöksellä voidaan milloin tahansa muuttaa yrityksen strategiaa ja todeta, että nyt tarvitaan uudenlaista osaamista, vanhat tehtävät loppuvat ja näiden tekijöiden työ vähenee olennaisesti ja pysyvästi.

Alle 20 hengen yrityksissä laki ei edellytä minkäänlaista neuvottelua vaan pelkästään perusteiden ilmoittamista ja irtisanottavan työntekijän kuulemista. Vähintään 20 hengen organisaatioissa pitää ennen mahdollisia irtisanomisia käydä yt-neuvottelut.

Henkilöstöä voisi toki myös kouluttaa – myös sitä uutta osaamista vaativiin tehtäviin. Nyt tendenssi näkyy olevan, että vaihdetaan nuorempaan ja ehkä myös halvempaan ja ammattitaidon ylläpito jää jokaisen omalle vastuulle.

Olen usein ihmetellyt, miksi yritykset maksavat eropaketeissa tekemättömästä työstä. Samalla rahalla kouluttaisi porukkaa merkittävästi ja yritykseen saataisiin helposti uutta osaamista. Muistettava on sekin, että usein vanhan taitajista on jopa pulaa, kun kaikkea ei voi kerralla uusia.

Vauraus saatava lisääntymään tasaisesti

Paljon on puhuttu tuloerojen kasvattamisen tarpeesta tai pienten tuloerojen haitoista. Nature-lehdessä hiljan julkaistu raportti antaa uudenlaisen näkökulman. Suurin haaste on siinä, että vauraus saadaan lisääntymään tasaisemmin ympäri maailmaa. Näin ehkäistäisiin isoja muuttoliikevyöryjä. Ellemme pysty kanavoimaan vaurauden kasvua tasaisemmin niin työn ja pääoman välillä kuin globaalisti eri alueiden välillä, tähän mennessä kokemamme ihmisvirrat ja populismin voittokulku ovat vasta alkua, eikä siinä rajojen sulkeminen auta. Mainio analyysi on Jan Hurrin Taloussanomissa julkaistu artikkeli.

Esimerkiksi yksi MIT:n 20:sta taloustieteen Nobelistista Rober Solow totesi jo vuonna 1987, että vauraus kasvaa pitkällä juoksulla vain teknologian kehityksen kautta eikä suinkaan nyt vallalla olevan säästämisen ja kurjistamisen kautta, kovasta työstä ja riskinotosta puhumattakaan.

Kääritään siis hihat ja ruvetaan hommiin niin tästä ei tule ”Murheellisten laulujen maa”.

Esa Vilhonen
Työelämätoimikunnan ja Liittoneuvoston jäsen
Henkilöstön edustaja

27.01.2017
Sinne ja takaisin – kylteri Piilaaksossa

Mitä saa, kun yhdistää 120 kylteriä, suoran lennon San Franciscoon ja Slush-yhteistyössä toteutetun vierailun Piilaaksoon sekä Stanfordin kampukselle? Lyhyesti: ideoita yrittäjyydestä ja pienoisen jetlagin. Pidemmän vastauksen voit lukea alta!

Kymmenen tunnin suoran lennon jälkeen olo San Franciscon lentokentällä muistutti lähinnä kaaliperhosta kömpimässä ulos kotilostaan. Lennolla käydyt keskustelut yrittäjyydestä ja innostuneet mietteet Piilaakson antimista alkoivat palautua mieleen, kun Kalifornian ilta-auringossa levittelimme siipiämme ja matkasimme lentokentältä kohti keskustaa.

Ennakkokäsitys Piilaaksosta tuntui melko hataralta, mutta yrittäjyyteen suhtautuminen oli monella reissuun lähteneellä yhtenevää: yrittäjyys uravaihtoehtona on kiinnostava, mutta yrittäjäksi ryhtyminen vaatisi jonkin uuden ja mullistavan idean sekä taustalle työkokemusta. Myös negatiiviset puolet mietityttävät. Kuten eräs ystäväni totesi lentokentällä ”taidan olla liian sosiaalinen yrittäjäksi” ajatuksenaan se, että yrittäjyys olisi itsekseen puurtamista vailla työkavereiden verkostoa. Bussin lähestyessä hotellia huolenaiheet vaihtuivat kuitenkin arkisempiin aiheisiin, kuten optimaaliseen kahvin määrään, joka tarvittaisiin pitämään jetlagiset silmät auki matkalla Palo Altoon.

Piilaakso & Nordic Innovation House

Piilaakson ulkomuoto yllätti tavanomaisuudellaan. Alueena se vaikutti jotakuinkin normaalilta asuintalolähiöltä, jos laskuista jätetään pois jättien, kuten Googlen toimistokompleksit. Tätä tavanomaisuutta selitti Nordic Innovation Housen vierailulta mieleen jäänyt motto ”Silicon Valley is a mindset, not a location”.

Nordic Innovation House jakaa jäsenilleen rahoittajien, palveluntuottajien ja kollegoiden verkoston, jonka avulla lasku Piilaaksoon pehmenee huomattavasti. Selväksi nousi kuitenkin se, että verkostossa toimiminen riippuu omasta kyvykkyydestä tuoda yritysidea esille. Ilman pitchaustaitoa ei Piilaaksossa pärjää.

Yllättävältä tuntui avoimuus, jolla yritysideasta kertomiseen suhtauduttiin. Idea on kuin testikappale, joka pitää suodattaa monen keskustelun ja näkökulman kautta lopulliseen muotoonsa. Tämän kanssa ristiriidassa oli perinteisempi tausta-ajatus siitä, että yritysidea tulee pitää tarkoin varjeltuna salaisuutena, ettei kukaan vain saa siitä vihiä ja lähde kopioimaan toimintaa. Tämä pelko oli kuitenkin kuulemma tarpeeton, sillä hyvä pitch innostaa kehittämään toimintaa yhdessä kohti tavoitetilaa.

Suuntana Stanford

Stanfordin valtavalle kampukselle selvittyämme onnistuimme pienen harharetken ja muutaman kiertoreitin kautta löytämään tiemme oikeaan luentosaliin, jossa Synackin perustaja ja toimitusjohtaja Jay Kaplan kertoi omasta matkastaan yrittäjäksi. Hän kuvaili Synackin olevan kuin ”hakkereiden Airbnb”, jossa itsenäiset hakkerit ympäri maailman pääsevät testaamaan asiakkaan tietoturvallisuutta ja etsimään heikkouksia.

Omasta urastaan Kaplan nosti esiin hetken, jolloin hän päätti jättää työnsä NSAn parissa perustaakseen Synackin yhdessä kollegansa kanssa. Suurin motivaatio tälle päätökselle oli Kaplanin havaitsemat puutteet ja aukot suurtenkin yritysten järjestelmissä, joten tarve Synackin tapaiselle yritykselle oli olemassa.

Kaplan korosti puheessaan yrittäjyyden olevan vain luonteva reitti tehdä työtä, jonka kokee tärkeäksi. Tämä herätti meissä keskustelua, sillä yrittäjyys on tapetilla niin useassa kanavassa, että sen nostaa helposti ja kenties tarpeettomasti liian korkealle jalustalle. Ajatus yrittäjyydestä luonnollisena jatkumona uralle oli omiaan mataloittamaan jalustaa.

Ennen kuin edes ehti hahmottaa reissun olevan päätöksessään, lähti Finnairin juhta jo rullailemaan pitkin kiitorataa kohti Suomen talvea. Lennolla oli aikaa harmitella taakse jäävää ambienssia ja auringonpaistetta. Matkalta mukaan jäi kuitenkin paljon ajatuksia, joita ei edes kaamos pimennä.

Mieleenpainuvimpia ajatuksia oli se, miten osaamisen ja resurssien jakaminen kehittyy uudella tavalla yritysverkostoissa ja organisaatioissa kuten Uber, Airbnb ja Synack. Hyvin mieleen jäivät myös fiilikset siitä, kuinka maailman teknologiakehdossa yrittäjyys on pohjimmiltaan omasta mielenkiinnosta kumpuavaa tekemistä yhdessä saman henkisten ihmisten kanssa. Ehkei yrittäjyys siis olekaan yksin puurtamista.

Mira Ala-Kantti
Kylteriyhdyshenkilö
Tampereen yliopisto

03.01.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013