( Yhteiskunta )

Finanssiala luovii ristiaallokossa

Teksti Matti Koskinen
Kuvat Aleksi Poutanen, Roope Permanto ja IStockphoto
  • Perinteisellä pankki- ja vakuutustoimialalla on syytä kysyä, tarvitaanko nykymuotoisia pankkeja ja vakuutusyhtiöitä tulevaisuudessa, sanoo Harri Nummela.
  • Finanssivalvonnan johtajan Anneli Tuomisen mukaan kriisin jälkeen on tehty paljon, jotta ainakaan samantyyppistä kriisiä ei enää tulisi.
  • Sääntely ja valvonta ovat loitontuneet kauas Suomesta, toteaa OP:n edunvalvontajohtaja Erkki Sarsa.
  • Pitkään alhaalla ollut korkotaso vaikuttaa myös pankkien tuloksiin ja kannattavuusnäkymiin pitkällä aikavälillä, muistuttaa Suomen Pankin Paavo Miettinen.
Euroopan pankit ovat muutosvoimien kourissa. Digitalisaatio, pankkiunioni ja kiristyvä sääntely tuntuvat myös Suomessa. Mihin suuntaan finanssiala on matkalla?

Lähes kymmenen vuotta sitten Yhdysvaltojen asuntokuplasta alkanut finanssikriisi jätti syvän kraaterin rahoitusalan maisemaan. Historiallisen tuhoisa romahdus antoi aihetta sääntelyn kiristämiseen tulevien sokkien ehkäisemiseksi. Euroopassa romahdus johti pankkikriiseihin muun muassa Kreikassa, Irlannissa ja Islannissa.

”Joissakin Euroopan maissa on yhä pankkisektorilla ongelmia. On hoitamattomia lainoja, joiden siivoaminen pois pankkien taseista on ollut hidasta”, sanoo Suomen Pankin rahoitusmarkkina- ja tilasto-osaston toimistopäällikko Paavo Miettinen.

”Toinen asia on heikko reaalitalous, jota on pyritty piristämään rahapolitiikalla. Matalan korkotason pitäisi siihen tepsiä, mutta pitkään alhaalla ollut korkotaso vaikuttaa myös pankkien tuloksiin ja kannattavuusnäkymiin pitkällä aikavälillä”, Miettinen jatkaa.

Taloustilanteen ja lisääntyneen sääntelyn lisäksi pankkialaa muokkaa digitalisaatio, megatrendi, jonka vaikutus ulottuu käytännössä lähes kaikille toimialoille.

Digitalisaatio mahdollistaa palvelukonseptien uudistamisen, toiminnan tehostamisen ja kustannustehokkuuden parantamisen. Mutta se edellyttää myös investointeja ja tuo alalle mukanaan uusia kilpailijoita.

”Pankit, joilla on vaikeuksia generoida tulovirtaa, ovat hankalammassa tilanteessa siinä kilpailussa”, Miettinen toteaa.

Pankkien toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa. Se pakottaa myös pankit sopeuttamaan toimintamallejaan. Mihin pankki- ja rahoitusala Suomessa ja Euroopassa on matkalla?

Digitalisaatio tuo uutta kilpailua

”Digitalisaation ja asiakaslähtöisyyden osalta finanssikriisistä seurasi vähän hitaampi vaihe. Alan yritysten fokus kääntyi sisäänpäin ja kriisistä selviytymiseen, ja esimerkiksi palveluiden kehittämiseen tuli tietynlainen suvantovaihe”, kertoo OP Ryhmän Digitaalisen liiketoiminnan ja asiakaskokemuksen johtaja Harri Nummela.

Palveluiden kehittäminen alkoi toden teolla kiihtyä jälleen vuoden 2012 vaiheilla, jolloin myös mobiiliteknologia otti aimo loikan eteenpäin. Iso osa pankkiasioista on jo mahdollista hoitaa älypuhelimella.

Pankeille digitalisaatio tuo tehokkuusetuja ja asiakkaille kaivattuja sähköisiä asiointimahdollisuuksia. Kokonaisuutena digitalisaatio tuo finanssialalle myös kilpailua alan ulkopuolelta. Pienet, erikoistuneisiin ratkaisuihin keskittyvät startupit ja Applen ja Googlen kaltaiset teknologiajätit astuvat perinteisten rahoituslaitosten tontille.

Rahoitusalan teknologia eli fintech on nouseva ala, jonka arvioidaan keränneen viime vuonna maailmanlaajuisesti sijoituksia yli 20 miljardin euron arvosta. Fintech-yritysten epäillään haukkaavan noin neljänneksen pankkien nykyisestä liiketoiminnasta.

Euroopassa alan suurimmat keskittymät ovat Alankomaissa ja Britanniassa, missä ensimmäisen sukupolven täysin digitaaliset uudet pankit, kuten Atom Bank ja Mondo, odottavat jo toimilupiaan.

”Parhaiten pärjää toimija, joka osaa yhdistää henkilökohtaisen vuorovaikutuksen, digitaalisen teknologian, palvelumuotoilun ja datan. Se on voittava yhdistelmä”, Nummela kiteyttää.

Ensimmäisessä aallossa haastajat ovat jo mullistaneet maksamisen ja päivittäisen taloudenhallinnan palveluja. Applen ja Googlen lisäksi pienemmät startupit, kuten Square ja iZettle, valtaavat omia kaistaleitaan maksuliikenteen käsittelystä.

Tietä tulokkaille on raivannut EU:n uusi maksupalveludirektiivi, joka pakottaa pankit avaamaan tiliensä ohjelmointirajapinnat kilpailijoille. Direktiivin on määrä tulla voimaan 2018 mennessä.

Toimialat liukuvat ja limittyvät

Finanssialan kilpailukenttä näyttää jatkossa hyvin erilaiselta kuin nyt. Uusien digitaalisten toimijoiden lisäksi niin sanottu varjopankkisektori, eli pankkisääntelyn ulkopuoliset rahoituspalvelut, kasvavat Euroopassa vauhdilla. EU pyrkii nimittäin tasapainottamaan jäsenmaiden talouksien riippuvuutta pankkien luotonannosta kehittämällä yhteisiä pääomamarkkinoita. Tavoitteena on lisätä rahoituksen tarjontaa pankkisektorin ulkopuolelta.

Uudet kilpailijat haastavat pankit uudistumaan tai tekemään yhteistyötä. Toistaiseksi tulokkaat eivät kuitenkaan vastaa perinteisiä täyden palvelun finanssitaloja, vaan keskittyvät ratkaisemaan tiettyjä ongelmia ja tarjoamaan kohdennettuja palveluita.

”Mikään ei estä perinteisiä toimijoita kehittämästä itse omia täsmäratkaisuja tai kumppanoitumasta fintech-startupien kanssa. Tästä saadaan innovaatiota ja uutta ajattelutapaa, ja startup saa valmiin asiakaskunnan ja leveämmät hartiat oman ideansa kaupallistamiseen”, Nummela sanoo.

Toinen kehityssuunta on perinteisten pankkisektorin toimijoiden laajentuminen uusille toimialoille ja palvelukokonaisuuksiin. Esimerkiksi OP Ryhmä on omalta osaltaan laajentanut hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Se myös erosi vastikään pankkialan etuja valvovasta Finanssialan Keskusliitosta.

”OP:n strategiassa on keskeinen linjaus, että OP Ryhmä alkaa muuttua monialaiseksi palveluyritykseksi, jolla on vahva finanssiosaaminen. Uskomme, että iso osa asiakkaista haluaa yksittäisen tuotteen tai palvelun sijaan kokonaisratkaisuja isoihin elämän tarpeisiin”, Nummela selittää.

Esimerkiksi asumisen osalta finanssisektori tarjoaa nykyisin asuntolainan ja kenties kotivakuutuksen. Asumiseen liittyy kuitenkin monia muitakin tarpeita, kiinteistönhuollosta vuokranvälitykseen, jotka voitaisiin yhdistää saman katon alle.

”Voi jopa sanoa että perinteisellä pankki- ja vakuutustoimialalla on syytä kysyä, tarvitaanko nykymuotoisia pankkeja ja vakuutusyhtiötä enää tulevaisuudessa? Samoja palveluita varmasti tarvitaan, mutta millaiset toimijat niitä tarjoavat, se on suurempi kysymys”, Nummela sanoo.

Haasteena toimialojen murroksessa ja kilpailukentän myllerryksessä on sääntely, joka on finanssialan kohdalla poikkeuksellisen seikkaperäistä.

Toisaalta EU:n tasolla pyritään avaamaan rahoitusalaa innovaatioille muun muassa maksupalveludirektiivin kaltaisilla säädöksillä. Toisaalta myös fintech-alaan liittyy muun muassa tietoturvariskejä, jotka edellyttävät uudenlaista valvontaa. Samalla sääntelyn tulisi taata tasainen pelikenttä kaikille keskenään kilpaileville toimijoille.

Sääntelyllä tavoitellaan vakautta

Finanssialaa koskeva sääntely ja valvonta on kahdeksan vuoden takaisen pankkikriisin jälkeen kiristynyt kaikkialla maailmassa. Euroopan unionissa se on johtanut pankkiunionihankkeeseen, jonka tavoitteena on lisätä vakautta tuomalla kaikki euroalueen pankit yhteisen sääntelyn, valvonnan ja kriisinratkaisumekanismin piiriin.

”Valvonnan osalta huomattiin, että ei voida luottaa yksittäisen maan valvontaan, jos kyseessä on pankki, joka toimii useassa maassa. Se edellyttää keskitettyä valvontaa, ja sen vuoksi perustettiin Euroopan keskuspankin yhteinen valvontamekanismi”, perustelee Finanssivalvonnan johtaja Anneli Tuominen.

Finanssivalvonta tekee nykyisin tiivistä yhteistyötä EU:n pankkiviranomaisen kanssa ja osallistuu suurimpien pankkien valvontaan yhteisessä valvontamekanismissa. Suomessa tämä koskee neljää luottolaitosta, joista Nordea on siirtymässä ulos pankkiunionista. Nordean Suomen tytäryhtiö muuttuu ensi vuonna Ruotsin emoyhtiön sivuliikkeeksi.

Sääntelyn osalta vuoden 2011 jälkeen pankkien pääoma- ja maksuvalmiusvaatimuksia on lisätty ja muun muassa johdannaiskauppaan on tullut uusia sääntöjä. EU-tason viranomaisilla on mahdollisuus puuttua myös makrovakauspäätöksentekoon ohi kansallisen tason viranomaisten. Näin pyritään varmistamaan, etteivät kansalliset viranomaiset aja vain oman maan pankkien ja asiakkaiden etua vakauden kustannuksella.

”Paljon on tehty kriisin jälkeen, jotta ainakaan samantyyppistä kriisiä ei tulisi”, Tuominen sanoo.

Lisääntynyt sääntely on pankkialalla koettu toisaalta myönteisenä, toisaalta raskaana. Markkinoiden vakaus on kaikkien etu, mutta kiristynyt valvonta ja hurjasti kasvanut raportoinnin tarve koetaan raskaana, etenkin kun yhteiseen kehikkoon on sovitettava hyvinkin erilaisia pankkeja.

”Vakauden vahvistamisen yksi puoli on se, että eri maiden pankkisektorien lähtökohdat ovat erilaiset. Miten ne saadaan kaikki samalle viivalle, ennen kuin esimerkiksi maiden yhteisvastuuta talletussuojan osalta lisätään”, kysyy OP Ryhmän edunvalvontajohtaja Erkki Sarsa.

Missä menee ylisääntelyn raja?

OP Ryhmä on muiden suurimpien pankkien tavoin EKP:n suorassa valvonnassa. Sarsan mukaan alkuvaiheessa kulttuurierot maiden välillä ovat omiaan aiheuttamaan ongelmia. Suomessa on totuttu keskustelevaan valvontakulttuuriin, joka ei kaikissa maissa ole lainkaan tuttu.

”Eikä sääntelyä luoda edes EU-tasolla, vaan standardeista päätetään pääosin globaalilla tasolla G20-maiden Baselin pankkivalvontakomiteassa. EU:ssa ne sisällytetään yhteiseen harmonisoituun sääntökirjaan, jota EKP tunnollisesti soveltaa. Sääntely ja valvonta ovat loitontuneet kauas Suomesta, mikä näkyy uutena valvontakulttuurina”, Sarsa toteaa.

Fivan Tuominen myöntää, että EKP tavoittelee entistä tiukempaa valvontakulttuuria ja perusteellisempia menetelmiä. Periaatteessa sekä valvottavilla että valvojilla on kuitenkin yhteinen tavoite: vakaat, turvalliset ja luotettavat rahoitusmarkkinat.

”Toki, kun valvonnassa on eri kansalaisuuksien edustajia, myös toimintatavoissa voi alkuvaiheessa olla eroja. Siihen voi tietysti vaikuttaa sekin, että joissain maissa pankkisektorilla on ollut paljonkin ongelmia ja pankkien sanaan ei kaikissa asioissa ole voinut luottaa”, Tuominen sanoo.

Lisää sääntelyä on Baselin komitean taholta vielä tiedossa, ja tilanne on joidenkin tahojen mukaan menossa jo ylisääntelyn puolelle. Etenkin Finanssialan Keskusliitto on moittinut sääntelyn haittaavan jo pankkien valmiutta luotonantoon.

Sääntelyn vaikutusten arvioiminen on EU:n asialistalla. Arvioinnissa on määrä selvittää, mitä vaikutuksia sääntelyllä on ollut esimerkiksi yritysrahoituksen ja talouskasvun kannalta. Onko sääntely tosiaan haitannut luotonantoa ja sitä kautta hidastanut kasvua?

Hankkeen tulevaisuus on tosin auki, sillä sen luotsina toiminut Britannian EU-komissaari Jonathan Hill erosi Britannian EU-eropäätöksen jälkeen.

”Tietysti alan keskusjärjestön tehtävä on arvioida kriittisesti sääntelyä. Mutta kun ajattelee Euroopan pankkisektorin ongelmia, eivät ne johdu sääntelystä. Ne johtuvat siitä, että luottosalkut ovat huonossa kunnossa, yleinen talouskehitys on heikkoa ja pankin hallintokulttuurissa on puutteita”, Tuominen sanoo.

Ongelmapankit uhkaavat vakautta

Vaikka eurooppalaisten pankkien vakavaraisuus on parantunut, on alalla vielä saneerattavaa. Korkokate, eli pankin saamien ja maksamien korkojen erotus, on pankkien tuloksen peruspilari. Se on alhaisten korkojen vuoksi kaventunut.

Euroalueen akuuteista ongelmista ovat tänä vuonna nousseet esiin Italian pankkien sekä toisaalta Saksan pankkisektorin heikkoudet. Lehdet ovat väläyttäneet jopa uuden pankkikriisin mahdollisuutta. Riskien vuoksi myös pankkiunionihankkeen seuraava vaihe, yhteinen talletussuoja, on pienoisessa poliittisessa vastatuulessa.

Suomalaisten finanssialan toimijoiden kytkökset ongelmapankkeihin ovat melko vähäisiä ja rahoitusalan tilanne muutenkin suhteellisen vakaa.

Suomen Pankin mukaan pankkisektorin riskit liittyvät pääasiassa kotitalouksien velkaantuneisuuteen, pohjoismaihin sekä alan keskittyneisyyteen. Suomessa on muutama iso ja vahvasti muihin pohjoismaihin kytkeytynyt toimija, ja kotitalouksien asuntolainat ovat merkittävä osa pankkien liiketoimintaa.

”Meillä 1990-luvun pankkikriisi oli 2008 finanssikriisiä kovempi isku. Sen seurauksena suomalainen pankkisektori on saneerattu ja eurooppalaisella mittapuulla suhteellisen tehokas”, Tuominen kertoo.

Italiassa ongelman muodostavat hoitamattomat lainat, joita on pankkien taseissa arvioiden mukaan yli 350 miljardin euron edestä. Kaiken taustalla ovat kuitenkin heikko talouskasvu sekä tehoton ja heikko pankkisektori, joka kaipaisi uudelleenjärjestelyä.

Tilannetta kärjistää Euroopan pankkiunionin yhteinen kriisinratkaisumekanismi. Uusien sääntöjen mukaan valtio ei voi tulla pankkien avuksi, ennen kuin sijoittajat ovat osallistuneet tappioiden kattamiseen. Italiassa pankkeihin ovat sijoittaneet pääasiassa tavalliset kotitaloudet, monet vielä ennen uusien sijoittajavastuusääntöjen voimaantuloa.

“Sijoittajavastuun ongelma on, että se voi aiheuttaa arvaamattomia ongelmia muille pankeille. Sijoittajavastuun mahdolliset seuraukset pitäisi pystyä arvioimaan ennakolta ja hallitsemaan”, Tuominen sanoo.

Myös Saksassa pankkisektori on tehoton, mutta suurin huomio on kohdistunut euroalueen suurimpaan pankkiin, Deutsche Bankiin. Sen ongelmat ovat seurausta muun muassa huonosta johtamisesta. Pankki teki viime vuonna melkein 7 miljardia euroa tappiota, ja sitä uhkaa lähes sen nykyistä markkina-arvoa vastaava korvausvaatimus Yhdysvalloista.

Mitä isompi pankki, sitä enemmän sillä on kytköksiä muihin rahoituslaitoksiin: keskinäisiä lainoja, johdannaiskauppoja ja muita linkkejä. Esimerkiksi Deutsche Bankilla on johdannaissopimuksia tuhansien miljardien arvosta. Pankin konkurssi vetäisi pahimmassa tapauksessa mukanaan muita rahoituslaitoksia ja horjuttaisi pankkien keskinäistä luottamusta. Se voisi jäädyttää koko Euroopan finanssialan.

”Esimerkiksi vuoden 2008 kriisissä oli kysymys subprime-lainoista, joista kaikki sijoittajat eivät edes tienneet tismalleen mitä ne ovat. Tiedettiin että monella oli altistuksia niihin, mutta kukaan ei tiennyt kuinka paljon”, selittää Suomen Pankin Miettinen.

”Samanlaista koko järjestelmää keikuttavaa yksittäistä tekijää, kuten subprime-lainat, ei ole tällä hetkellä näkyvissä. Mutta toki pankit ovat yhteydessä toisiinsa johdannaiskaupoissa ja muillakin tavoin. Mitä isompi peluri, sitä enemmän linkkejä”, Miettinen jatkaa.

Miettisen mukaan ketjureaktion vaara on olemassa ison pankin kaatuessa, mutta Euroopan pankit ovat nyt paremmin varautuneita sokkeihin.

”Tänä vuonna on jo nähty muutamia sokkeja, kuten Ison-Britannian EU-eropäätöksen jälkeinen markkinaturbulenssi. Niistä on selvitty kohtalaisesti. Stressitestit osoittavat, että ainakin vakavaraisuuden osalta pankit ovat ok-kunnossa.”

7.12.2016

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

22.03.2017
On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

17.03.2017
Esimies-hackathon – voittajatiimin tarina

Moi, olemme Team CBL! Osallistuimme Suomen Ekonomien historian ensimmäiseen Esimies Hackathoniin ja saako hehkuttaa jo näin alkuun – myös voitimme sen!

Takana oli kaikilla tiivis työviikko. Hieman mietitytti, jaksaisiko vielä lauantain tehdä töitä aamukymmenestä iltakahdeksaan, etenkin kun ei tarkkaan edes tiennyt mihin on lähtenyt mukaan. Hackathonkaan käsitteenä ei ollut meille entuudestaan kovin tuttu. Väsymys vaihtui innostukseen kuitenkin jo heti ovella lämpimän ja kotoisan vastaanoton myötä. Myös aamusmoothiet ja muut ihanat tarjottavat sekä upeat puitteet päivälle antoivat kunnon buusterin heti alkuun.

Meitä hackathonilaisia yhdisti innostus kehittää esimiestyötä. Meidät oli valittu niin, että kaikki olivat toisilleen uusia tuttavuuksia. Osallistujia oli eri puolilta Suomea opiskelijoista erittäin kokeneisiin johtajiin asti. Meidänkin tiimimme jäsenet ovat Helsingistä, Tampereelta ja Kouvolasta. Osallistujajoukon moninainen tausta ja kokemus antoivatkin monipuolista näkemystä asioihin. Välipala- ja ruokatauot menivät vilauksessa tutustuessa huikeaan porukkaan.

Päivän aikana meitä oli luotsaamassa asiantuntevaa joukkoa niin Suomen Ekonomeista kuin kumppanuusyrityksistäkin. Fasilitaattoreina toimivat Tuuli Aalto-Nyyssönen Ambientialta, toimitusjohtaja Terhikki Rimmanen Humapilta ja kehitysjohtaja Anja Uljas Suomen Ekonomeilta. Saimmekin heiltä paljon näkemystä tulevaisuuden johtamishaasteista. Erityisesti mieleemme jäi Terhikin kiteytys: 95% työn sujuvuudesta ja yrityksen menestyksestä liittyy työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen ja vain 5% tekniseen osaamiseen! Aika huima suhdeluku, vai mitä?

Päivä oli hyvin tiivis aamusta iltaan. Innostuimme tehtävästämme niin, että käytimme annetun ajan viimeistä minuuttia myöten. Seuraaville hackathonilaisille siis vinkki, rohkeasti vain idea työn alle. Päivän aikana se sitten jalostuu kyllä paremmaksi.

Päivä huipentui kunkin tiimin päivän puurtamisen ja tulosten esittelyyn: viiden minuutin pitchaukseen jossa tuli vakuuttaa arvovaltainen tuomaristo (Jaakko Kankaanpää Ambientialta, Juuso Hämäläinen F-Securelta ja Nina Enberg Suomen Ekonomeista) omasta ideastaan. Siinäpä sitten olikin pusertamista, kun olimme koko päivän kehitelleet oman tiimin ideaa ja se oli meille jo täysin tuttu: miten saada oma idea näkyväksi ja ymmärrettäväksi muille ja kerrottua ne pääkohdat viidessä minuutissa! Jännityksellä odotimme tuomariston tuloksia. Saimme hyvää palautetta ja myös kehitysajatuksia työtämme kohtaan.

Olemme hyvin kiitollisia saamastamme kokemuksesta, uusista kontakteista ja kaikesta järjestelystä. Suosittelemme hackathonia lämpimästi kaikille esimiestyöstä innostuneille!

Virpi Hernesaho, Janina Lampinen ja Marju Moisalo

24.02.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013