( Yhteiskunta )

Gyöngyi Kovács: ”Logistiikka pelastaa henkiä”

Teksti Matti Koskinen
Kuva Vesa Tyni
Gyöngyi Kovács johtaa Hankenin alaista humanitaarisen logistiikan instituuttia. Ekonomien osaaminen on arvossaan, kun avustusjärjestöt pohtivat keinoja saada apua katastrofi- ja konfliktialueille.

Mitä yhteistä on humanitaarisella avustustyöllä ja liikkeenjohdolla?

Esimerkiksi logistiikkapalvelut, niitä tarvitaan kummassakin. Tuotteet on saatava kauppoihin ja apu tarvitseville, mieluiten mahdollisimman pienin kustannuksin.

Mutta siinä missä tehokkuus on yritykselle keino lisätä tuottoa, avustusjärjestölle se on väline henkien pelastamiseen.

”Usein asiantuntijat puhuvat avun vaikuttavuudesta suurena tavoitteena, ja tehokkuus tukee tuota tavoitetta. Mitä tehokkaampi olet, sitä useampia ihmisiä voit auttaa”, sanoo Hankenin humanitaarisen logistiikan professori ja Humlog-instituutin johtaja Gyöngyi Kovács.

Humanitaarisen logistiikan tutkimuksen ytimessä ovat ongelmat ja haasteet, jotka vaikeuttavat humanitaarisen avun toimittamista sitä tarvitseville ihmisille ja alueille. Tutkimusala on verraten uusi, mutta Hankenin ja Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK) yhteinen Humlog-instituutti on sen kansainvälistä kärkeä.

”Tyypillisesti tarkastelemme katastrofiapua ja sen toimittamista”, Kovács selittää.

”Keskitymme logistiikkaan ja toimitusketjujen hallintaan, koska ne nielevät noin 80 prosenttia kuluista, eri syistä johtuen. Jos asiat voi järjestää paremmin, on avun vaikutus suurempi.”

Ajatuksesta tieteenalaksi

Hankenilla on entuudestaan tutkittu logistiikka-alaa kirjavista lähtökohdista, ja kauppatieteiden ja yhteiskunnallisen toiminnan risteyskohta on Kovácsille tuttua maaperää. Itävallassa valmistunut ekonomi ihastui Suomeen lomamatkalla ja muutti Helsinkiin töihin. Helsingissä hän jatkoi opintojaan ja teki väitöskirjan toimitusketjujen ympäristökysymyksistä.

Viimeiset kymmenen vuotta Kovács on työskennellyt myös humanitaarisen logistiikan parissa.

”Tietysti mukana on myös henkilökohtainen kiinnostus: Mikä on tutkimuksen vaikutus? Mikä vaikutus on sillä, että hädässä olevat ihmiset saavat apua?” hän kertoo.

Kovácsia voidaan hyvin perustein pitää alallaan pioneerina. Kun hän ja Hankenin nykyinen rehtori Karen Spens kymmenen vuotta sitten kirjoittivat aiheesta ensimmäisen akateemisen artikkelinsa, löytyi taustamateriaaliksi alle kymmenen aikaisempaa julkaistua artikkelia.

”Olimme osallistumassa konferenssiin ja artikkelin abstraktin deadline oli seuraavana päivänä. Pohdimme nopeasti jotain aihetta, josta emme tiedä mitään mutta haluaisimme oppia lisää, ja keksimme humanitaarisen logistiikan”, Kovács kertoo.

Kovácsin ja Spensin artikkeli sai runsaasti huomiota. Seurasi lumipalloilmiö. Avustusjärjestöt alkoivat ottaa yhteyttä, ja MPKK kiinnostui aiheesta. Vuonna 2008 perustettiin Humlog-instituutti ja Kovács valittiin sen johtoon.

Alan tutkimus on kehittynyt kymmenessä vuodessa. Spens ja Kovacs ovat myös perustaneet alan akateemisen aikakausjulkaisun, ja aihetta käsitellään omissa konferensseissa. Myös toimialana humanitaarinen logistiikka kasvaa vahvasti ja sisältää merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia.

Tutkijat kentällä

Kovácsin johtama instituutti tunnetaan etenkin kenttätyöstään. Tutkimushankkeet syntyvät usein yhteistyössä eri avustusjärjestöjen kanssa, tyypillisesti järjestöjen käytännön tarpeista.

”Tällä hetkellä käynnissä on muun muassa hanke, jossa tutkitaan avustussaattueiden turvallista liikkumista konfliktialueilla, kuten Syyriassa”, Kovács kertoo.

Hänellä itsellään on kokemusta vapaaehtoistyöstä Itävallassa, ja valtaosa alan opiskelijoista on tavalla tai toisella mukana avustustoiminnassa, esimerkiksi järjestöjen henkilöreserveissä. Jos kutsu katastrofialueelle käy, saattavat hyvässä lykyssä avustustyö ja tutkimus osua yksiin.

”Kentällä olemme tyypillisesti joko tarkkailijoina tai keräämässä tietoa, haastattelemme työntekijöitä, eri osapuolia ja sidosryhmiä”, Kovács selittää.

Liikkeenjohtoa ilman voitontavoittelua

Humanitaarinen logistiikka vetää puoleensa pääasiassa ihmisiä, jotka ovat jo mukana avustustyössä tai vähintäänkin kiinnostuneita siitä. Kovácsin mukaan aiheen tutkimus ja opetus sopivat kuitenkin luontevasti kauppakorkeakouluun.

”Melkeinpä kaikki perusperiaatteet ovat samat kuin liikkeenjohdossa, ja painotamme humanitaarisen työn ja liiketoiminnan vahvaa vuorovaikutusta”, hän sanoo.

”Toki on myös eroja. Humanitaarinen työ ei tavoittele voittoa, ja painopiste on toimeentulossa, selviytymisessä ja sosiaalihuollossa, jotka eivät välttämättä ole yritysten pääasiallisia tavoitteita. Läheisempi vertailukohta on vaikkapa julkinen terveydenhuolto.”

Ekonomeilla on paljon annettavaa humanitaariselle alalle, Kovács sanoo.

”Liikkeenjohdon osaamisesta on hyötyä kaikessa, mitä ikinä teetkin, riippumatta siitä tavoitteletko voittoa vai et.”

14.2.2017

Gyöngyi Kovács

  • Erkko Professor in Humanitarian Logistics, Hanken Svenska handelshögskolan

  • Koulutus: Kauppatieteen tohtori

  • Suurimmat tieteelliset saavutukset: Humlog-instituutin ja Journal of Humanitarian Logistics and Supply Chain Management -julkaisun perustaminen.

  • Tulevat tutkimuskohteet: Humanitaarisen avun toimittaminen käteislähetyksinä sekä logistiikkahaasteet konfliktialueilla ja pakolaisten keskuudessa.

Uusi maisteriohjelma käynnistyi Hankenilla

Suomessa humanitaarisen logistiikan alaa voi opiskella Hankenilla. Oppiaineessa on ollut mahdollista suorittaa tohtoriopintoja, ja tänä vuonna käynnistyi myös alan maisteriohjelma.

Humanitaarisen logistiikan englanninkieliset maisteriopinnot sisältyvät liikkeenjohdon maisterin tutkintoon yhtenä erikoistumisvaihtoehtona. Myös ruotsinkielisen logistiikan ja yhteiskuntavastuun maisteriohjelman pääaineopiskelijat voivat osallistua joillekin aineen kursseille.

Yhteensä ainetta opiskelee pääaineenaan maisteri- ja tohtoritasolla noin 30 opiskelijaa. Maisteriohjelman jatkuessa määrä kasvanee jatkossa hieman.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kevät on toivoa täynnä – mutta myös pelkoa

Vain hetki sitten oli joululoma, aika hypätä hektisestä oravanpyörästä hetkeksi pois. Tammikuun tullen kiireet alkoivat taas rasittaa, vaikka juuri oli luvannut itselleen, että tänä vuonna ei olisi niin stressaantunut. Stressiä ei itselläni tai muillakaan opiskelijoilla helpota kesätyönhaun alkaminen. Vaikka työmarkkinat pikkuhiljaa alkavat näyttää piristymisen merkkejä, ylitarjontaa kaupallisen alan töistä ei ole. Työpaikat ovat niiden kuuluisien kivien ja kantojen alla.

Kesätyöpaikkaa metsästäessä on itsellänikin ollut taas aika kiillottaa niin CV kuin LinkedIn-profiili viimeisen päälle kuntoon. Kun nuo kaksi on viimeistelty, on aika laittaa runosuoni sykkimään. Työhakemus on nimittäin monelle sellainen kaunokirjallinen teos, että se hakee vertaistaan. Hakemuksissa kehutaan itseään ja taitojaan kerta toisensa jälkeen juuri kyseiseen yritykseen sopiviksi. Sitten pidetään kädet ristissä, jotta rekrytoijakin huomaisi juuri sinun teoksesi satojen hakemusten seasta.

Kesätyönhaku on sinällään mielenkiintoinen ilmiö, että se luo ahdistusta kaikille tasapuolisesti. Jokainen toivoisi saavansa oman unelmatyönsä ja on valmis tekemään sen eteen mitä vain. Omista hakemuksista ei juuri hiiskuta kaverille, sillä hänhän saattaisi viedä nenäsi edestä juuri sinun unelmiesi työpaikan. Keskustelut, joita työnhauista käydään, ovat pinnallisia, vaikka stressi on kaikille yhteinen. Vertaistuki saattaisi kuitenkin olla tärkein apu siihen, jotta jokainen löytäisi juuri itselleen sopivan työpaikan.

Moni kokee olonsa riittämättömäksi

Kevät on toivoa täynnä, mutta samalla myös pelkoa omasta riittämättömyydestä. Vaikka kesätyönhaussa jokainen esittää olevansa itsevarma ja tietoinen omasta osaamisestaan, moni kokee silti olonsa riittämättömäksi. Vaikka tuntuu, että osaisi paljon ja olisi paljon annettavaa, pelkää, että joku muu kuitenkin sanoo osaavansa enemmän ja paremmin kuin itse. Ahdistusta ei yhtään helpota, kun kuulee muiden varmistaneen kesätyöpaikkansa jo tammikuun lopussa. Itsekin päätin lähteä taas merta edemmäs kalaan, jotta löytäisin työn, joka olisi vielä lähempänä sitä omaa unelmaduunia.

Vaikka tulisikin tieto, ettei taaskaan ollut kyllin hyvä johonkin työpaikkaan, ei pidä kuitenkaan luopua toivosta. Luottamalla omaan osaamiseemme ja tunnistamalla omat vahvuutemme löydämme varmasti pitkässä juoksussa meille sopivia töitä. Itse kolmannen vuoden tietojärjestelmätieteiden pääaineopiskelijana, jolla on kokemusta niin markkinoinnista, graafisesta suunnittelusta kuin analytiikastakin, uskon, että löydän työpaikan ensi kesäksi. Vaikka se ei tänä vuonna olisikaan se unelmieni duuni, kasvattaa se varmasti minua ja hyödyn saamistani taidoista tulevaisuuden töissäni. Tärkeintä on kuitenkin, että luotan omaan osaamiseeni ja kestän välillä myös epäonnistumisia, sillä ne kuuluvat elämään.

Hyvää kesätyönhakua kaikille toivottaen,

Kristian Raitio
Hallituksen puheenjohtaja
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry

07.02.2017
”Murheellisten laulujen maa?”

Nokian pääjohtaja Rajeev Suri valitteli viime vuoden lopulla Kauppalehdessä työsopimuslain takaisinottovelvoitteen rajoittavan yrityksen mahdollisuuksia palkata sen tarvitsemaa uutta osaamista. Hivenen oudoksi valittelun tekee se, että Nokia on käsitykseni mukaan hoitanut henkilöstön vähennykset ja vaihdot ns. eropaketein. Tällöin työntekijä irtisanoutuu itse, eikä takaisinottovelvoitetta ole.

Työsopimuslain säännös koskee irtisanotun henkilön takaisinottoa samaan tai lähes samaan tehtävään. Takaisinottovelvoite ei koske sellaisia uusia tehtäviä, joita yhtiössä ei ole aiemmin ollut. Isojen yritysten johtajat tuntevat Suomen lainsäädäntöä valitettavan huonosti. Olisi toivottavaa, että he nostaisivat asioita esiin vain silloin, kun ne todella ovat ongelma. Olisi myös toivottavaa, että johtotason henkilöillä olisi tietyt työelämän lakien perusfaktat tiedossa.

Tästä ongelmien turhastakin esiin nostamisesta mieleeni juolahti Eppu Normaalin laulu ja sitä myöten tämän jutun otsikko.

Koeaika työsopimuksessa ehkäisee virherekrytointeja

Työelämän lainsäädännön jäykkyyttä ovat tuoneet julki sekä Suomen Yrittäjät että Perheyritysten Liitto. Pienten yritysten (alle 20 henkeä) osalta kynnys palkata ensimmäiset työntekijät saattaa olla korkea, sillä virherekrytointeja pelätään.

Pienen yrityksen on pystyttävä ongelmatilanteissa toimimaan pelkästään työsopimuslain nojalla, joten lain jäykkyydestä puhuminen on ainakin osin perusteltu. Tähän ongelmaan on olemassa ratkaisu: koeajasta työsopimuksessa sopiminen. Koeajan puitteissa työntekijästä saa kyllä useimmissa tilanteissa tolkun. Toki sopimuksen purkua ei koeaikanakaan saa tehdä syrjivin perustein, mutta luulisi, että yrittäjäjärjestöt tällaisiin asioihin antaisivat neuvoja.

Irtisanomisia vai uudelleen kouluttamista?

Taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla vähentäminen on Suomessa suhteellisen helppoa. Liikkeenjohdollisella päätöksellä voidaan milloin tahansa muuttaa yrityksen strategiaa ja todeta, että nyt tarvitaan uudenlaista osaamista, vanhat tehtävät loppuvat ja näiden tekijöiden työ vähenee olennaisesti ja pysyvästi.

Alle 20 hengen yrityksissä laki ei edellytä minkäänlaista neuvottelua vaan pelkästään perusteiden ilmoittamista ja irtisanottavan työntekijän kuulemista. Vähintään 20 hengen organisaatioissa pitää ennen mahdollisia irtisanomisia käydä yt-neuvottelut.

Henkilöstöä voisi toki myös kouluttaa – myös sitä uutta osaamista vaativiin tehtäviin. Nyt tendenssi näkyy olevan, että vaihdetaan nuorempaan ja ehkä myös halvempaan ja ammattitaidon ylläpito jää jokaisen omalle vastuulle.

Olen usein ihmetellyt, miksi yritykset maksavat eropaketeissa tekemättömästä työstä. Samalla rahalla kouluttaisi porukkaa merkittävästi ja yritykseen saataisiin helposti uutta osaamista. Muistettava on sekin, että usein vanhan taitajista on jopa pulaa, kun kaikkea ei voi kerralla uusia.

Vauraus saatava lisääntymään tasaisesti

Paljon on puhuttu tuloerojen kasvattamisen tarpeesta tai pienten tuloerojen haitoista. Nature-lehdessä hiljan julkaistu raportti antaa uudenlaisen näkökulman. Suurin haaste on siinä, että vauraus saadaan lisääntymään tasaisemmin ympäri maailmaa. Näin ehkäistäisiin isoja muuttoliikevyöryjä. Ellemme pysty kanavoimaan vaurauden kasvua tasaisemmin niin työn ja pääoman välillä kuin globaalisti eri alueiden välillä, tähän mennessä kokemamme ihmisvirrat ja populismin voittokulku ovat vasta alkua, eikä siinä rajojen sulkeminen auta. Mainio analyysi on Jan Hurrin Taloussanomissa julkaistu artikkeli.

Esimerkiksi yksi MIT:n 20:sta taloustieteen Nobelistista Rober Solow totesi jo vuonna 1987, että vauraus kasvaa pitkällä juoksulla vain teknologian kehityksen kautta eikä suinkaan nyt vallalla olevan säästämisen ja kurjistamisen kautta, kovasta työstä ja riskinotosta puhumattakaan.

Kääritään siis hihat ja ruvetaan hommiin niin tästä ei tule ”Murheellisten laulujen maa”.

Esa Vilhonen
Työelämätoimikunnan ja Liittoneuvoston jäsen
Henkilöstön edustaja

27.01.2017
Sinne ja takaisin – kylteri Piilaaksossa

Mitä saa, kun yhdistää 120 kylteriä, suoran lennon San Franciscoon ja Slush-yhteistyössä toteutetun vierailun Piilaaksoon sekä Stanfordin kampukselle? Lyhyesti: ideoita yrittäjyydestä ja pienoisen jetlagin. Pidemmän vastauksen voit lukea alta!

Kymmenen tunnin suoran lennon jälkeen olo San Franciscon lentokentällä muistutti lähinnä kaaliperhosta kömpimässä ulos kotilostaan. Lennolla käydyt keskustelut yrittäjyydestä ja innostuneet mietteet Piilaakson antimista alkoivat palautua mieleen, kun Kalifornian ilta-auringossa levittelimme siipiämme ja matkasimme lentokentältä kohti keskustaa.

Ennakkokäsitys Piilaaksosta tuntui melko hataralta, mutta yrittäjyyteen suhtautuminen oli monella reissuun lähteneellä yhtenevää: yrittäjyys uravaihtoehtona on kiinnostava, mutta yrittäjäksi ryhtyminen vaatisi jonkin uuden ja mullistavan idean sekä taustalle työkokemusta. Myös negatiiviset puolet mietityttävät. Kuten eräs ystäväni totesi lentokentällä ”taidan olla liian sosiaalinen yrittäjäksi” ajatuksenaan se, että yrittäjyys olisi itsekseen puurtamista vailla työkavereiden verkostoa. Bussin lähestyessä hotellia huolenaiheet vaihtuivat kuitenkin arkisempiin aiheisiin, kuten optimaaliseen kahvin määrään, joka tarvittaisiin pitämään jetlagiset silmät auki matkalla Palo Altoon.

Piilaakso & Nordic Innovation House

Piilaakson ulkomuoto yllätti tavanomaisuudellaan. Alueena se vaikutti jotakuinkin normaalilta asuintalolähiöltä, jos laskuista jätetään pois jättien, kuten Googlen toimistokompleksit. Tätä tavanomaisuutta selitti Nordic Innovation Housen vierailulta mieleen jäänyt motto ”Silicon Valley is a mindset, not a location”.

Nordic Innovation House jakaa jäsenilleen rahoittajien, palveluntuottajien ja kollegoiden verkoston, jonka avulla lasku Piilaaksoon pehmenee huomattavasti. Selväksi nousi kuitenkin se, että verkostossa toimiminen riippuu omasta kyvykkyydestä tuoda yritysidea esille. Ilman pitchaustaitoa ei Piilaaksossa pärjää.

Yllättävältä tuntui avoimuus, jolla yritysideasta kertomiseen suhtauduttiin. Idea on kuin testikappale, joka pitää suodattaa monen keskustelun ja näkökulman kautta lopulliseen muotoonsa. Tämän kanssa ristiriidassa oli perinteisempi tausta-ajatus siitä, että yritysidea tulee pitää tarkoin varjeltuna salaisuutena, ettei kukaan vain saa siitä vihiä ja lähde kopioimaan toimintaa. Tämä pelko oli kuitenkin kuulemma tarpeeton, sillä hyvä pitch innostaa kehittämään toimintaa yhdessä kohti tavoitetilaa.

Suuntana Stanford

Stanfordin valtavalle kampukselle selvittyämme onnistuimme pienen harharetken ja muutaman kiertoreitin kautta löytämään tiemme oikeaan luentosaliin, jossa Synackin perustaja ja toimitusjohtaja Jay Kaplan kertoi omasta matkastaan yrittäjäksi. Hän kuvaili Synackin olevan kuin ”hakkereiden Airbnb”, jossa itsenäiset hakkerit ympäri maailman pääsevät testaamaan asiakkaan tietoturvallisuutta ja etsimään heikkouksia.

Omasta urastaan Kaplan nosti esiin hetken, jolloin hän päätti jättää työnsä NSAn parissa perustaakseen Synackin yhdessä kollegansa kanssa. Suurin motivaatio tälle päätökselle oli Kaplanin havaitsemat puutteet ja aukot suurtenkin yritysten järjestelmissä, joten tarve Synackin tapaiselle yritykselle oli olemassa.

Kaplan korosti puheessaan yrittäjyyden olevan vain luonteva reitti tehdä työtä, jonka kokee tärkeäksi. Tämä herätti meissä keskustelua, sillä yrittäjyys on tapetilla niin useassa kanavassa, että sen nostaa helposti ja kenties tarpeettomasti liian korkealle jalustalle. Ajatus yrittäjyydestä luonnollisena jatkumona uralle oli omiaan mataloittamaan jalustaa.

Ennen kuin edes ehti hahmottaa reissun olevan päätöksessään, lähti Finnairin juhta jo rullailemaan pitkin kiitorataa kohti Suomen talvea. Lennolla oli aikaa harmitella taakse jäävää ambienssia ja auringonpaistetta. Matkalta mukaan jäi kuitenkin paljon ajatuksia, joita ei edes kaamos pimennä.

Mieleenpainuvimpia ajatuksia oli se, miten osaamisen ja resurssien jakaminen kehittyy uudella tavalla yritysverkostoissa ja organisaatioissa kuten Uber, Airbnb ja Synack. Hyvin mieleen jäivät myös fiilikset siitä, kuinka maailman teknologiakehdossa yrittäjyys on pohjimmiltaan omasta mielenkiinnosta kumpuavaa tekemistä yhdessä saman henkisten ihmisten kanssa. Ehkei yrittäjyys siis olekaan yksin puurtamista.

Mira Ala-Kantti
Kylteriyhdyshenkilö
Tampereen yliopisto

03.01.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013