( Yhteiskunta )

Gyöngyi Kovács: ”Logistiikka pelastaa henkiä”

Teksti Matti Koskinen
Kuva Vesa Tyni
Gyöngyi Kovács johtaa Hankenin alaista humanitaarisen logistiikan instituuttia. Ekonomien osaaminen on arvossaan, kun avustusjärjestöt pohtivat keinoja saada apua katastrofi- ja konfliktialueille.

Mitä yhteistä on humanitaarisella avustustyöllä ja liikkeenjohdolla?

Esimerkiksi logistiikkapalvelut, niitä tarvitaan kummassakin. Tuotteet on saatava kauppoihin ja apu tarvitseville, mieluiten mahdollisimman pienin kustannuksin.

Mutta siinä missä tehokkuus on yritykselle keino lisätä tuottoa, avustusjärjestölle se on väline henkien pelastamiseen.

”Usein asiantuntijat puhuvat avun vaikuttavuudesta suurena tavoitteena, ja tehokkuus tukee tuota tavoitetta. Mitä tehokkaampi olet, sitä useampia ihmisiä voit auttaa”, sanoo Hankenin humanitaarisen logistiikan professori ja Humlog-instituutin johtaja Gyöngyi Kovács.

Humanitaarisen logistiikan tutkimuksen ytimessä ovat ongelmat ja haasteet, jotka vaikeuttavat humanitaarisen avun toimittamista sitä tarvitseville ihmisille ja alueille. Tutkimusala on verraten uusi, mutta Hankenin ja Maanpuolustuskorkeakoulun (MPKK) yhteinen Humlog-instituutti on sen kansainvälistä kärkeä.

”Tyypillisesti tarkastelemme katastrofiapua ja sen toimittamista”, Kovács selittää.

”Keskitymme logistiikkaan ja toimitusketjujen hallintaan, koska ne nielevät noin 80 prosenttia kuluista, eri syistä johtuen. Jos asiat voi järjestää paremmin, on avun vaikutus suurempi.”

Ajatuksesta tieteenalaksi

Hankenilla on entuudestaan tutkittu logistiikka-alaa kirjavista lähtökohdista, ja kauppatieteiden ja yhteiskunnallisen toiminnan risteyskohta on Kovácsille tuttua maaperää. Itävallassa valmistunut ekonomi ihastui Suomeen lomamatkalla ja muutti Helsinkiin töihin. Helsingissä hän jatkoi opintojaan ja teki väitöskirjan toimitusketjujen ympäristökysymyksistä.

Viimeiset kymmenen vuotta Kovács on työskennellyt myös humanitaarisen logistiikan parissa.

”Tietysti mukana on myös henkilökohtainen kiinnostus: Mikä on tutkimuksen vaikutus? Mikä vaikutus on sillä, että hädässä olevat ihmiset saavat apua?” hän kertoo.

Kovácsia voidaan hyvin perustein pitää alallaan pioneerina. Kun hän ja Hankenin nykyinen rehtori Karen Spens kymmenen vuotta sitten kirjoittivat aiheesta ensimmäisen akateemisen artikkelinsa, löytyi taustamateriaaliksi alle kymmenen aikaisempaa julkaistua artikkelia.

”Olimme osallistumassa konferenssiin ja artikkelin abstraktin deadline oli seuraavana päivänä. Pohdimme nopeasti jotain aihetta, josta emme tiedä mitään mutta haluaisimme oppia lisää, ja keksimme humanitaarisen logistiikan”, Kovács kertoo.

Kovácsin ja Spensin artikkeli sai runsaasti huomiota. Seurasi lumipalloilmiö. Avustusjärjestöt alkoivat ottaa yhteyttä, ja MPKK kiinnostui aiheesta. Vuonna 2008 perustettiin Humlog-instituutti ja Kovács valittiin sen johtoon.

Alan tutkimus on kehittynyt kymmenessä vuodessa. Spens ja Kovacs ovat myös perustaneet alan akateemisen aikakausjulkaisun, ja aihetta käsitellään omissa konferensseissa. Myös toimialana humanitaarinen logistiikka kasvaa vahvasti ja sisältää merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia.

Tutkijat kentällä

Kovácsin johtama instituutti tunnetaan etenkin kenttätyöstään. Tutkimushankkeet syntyvät usein yhteistyössä eri avustusjärjestöjen kanssa, tyypillisesti järjestöjen käytännön tarpeista.

”Tällä hetkellä käynnissä on muun muassa hanke, jossa tutkitaan avustussaattueiden turvallista liikkumista konfliktialueilla, kuten Syyriassa”, Kovács kertoo.

Hänellä itsellään on kokemusta vapaaehtoistyöstä Itävallassa, ja valtaosa alan opiskelijoista on tavalla tai toisella mukana avustustoiminnassa, esimerkiksi järjestöjen henkilöreserveissä. Jos kutsu katastrofialueelle käy, saattavat hyvässä lykyssä avustustyö ja tutkimus osua yksiin.

”Kentällä olemme tyypillisesti joko tarkkailijoina tai keräämässä tietoa, haastattelemme työntekijöitä, eri osapuolia ja sidosryhmiä”, Kovács selittää.

Liikkeenjohtoa ilman voitontavoittelua

Humanitaarinen logistiikka vetää puoleensa pääasiassa ihmisiä, jotka ovat jo mukana avustustyössä tai vähintäänkin kiinnostuneita siitä. Kovácsin mukaan aiheen tutkimus ja opetus sopivat kuitenkin luontevasti kauppakorkeakouluun.

”Melkeinpä kaikki perusperiaatteet ovat samat kuin liikkeenjohdossa, ja painotamme humanitaarisen työn ja liiketoiminnan vahvaa vuorovaikutusta”, hän sanoo.

”Toki on myös eroja. Humanitaarinen työ ei tavoittele voittoa, ja painopiste on toimeentulossa, selviytymisessä ja sosiaalihuollossa, jotka eivät välttämättä ole yritysten pääasiallisia tavoitteita. Läheisempi vertailukohta on vaikkapa julkinen terveydenhuolto.”

Ekonomeilla on paljon annettavaa humanitaariselle alalle, Kovács sanoo.

”Liikkeenjohdon osaamisesta on hyötyä kaikessa, mitä ikinä teetkin, riippumatta siitä tavoitteletko voittoa vai et.”

14.2.2017

Gyöngyi Kovács

  • Erkko Professor in Humanitarian Logistics, Hanken Svenska handelshögskolan

  • Koulutus: Kauppatieteen tohtori

  • Suurimmat tieteelliset saavutukset: Humlog-instituutin ja Journal of Humanitarian Logistics and Supply Chain Management -julkaisun perustaminen.

  • Tulevat tutkimuskohteet: Humanitaarisen avun toimittaminen käteislähetyksinä sekä logistiikkahaasteet konfliktialueilla ja pakolaisten keskuudessa.

Uusi maisteriohjelma käynnistyi Hankenilla

Suomessa humanitaarisen logistiikan alaa voi opiskella Hankenilla. Oppiaineessa on ollut mahdollista suorittaa tohtoriopintoja, ja tänä vuonna käynnistyi myös alan maisteriohjelma.

Humanitaarisen logistiikan englanninkieliset maisteriopinnot sisältyvät liikkeenjohdon maisterin tutkintoon yhtenä erikoistumisvaihtoehtona. Myös ruotsinkielisen logistiikan ja yhteiskuntavastuun maisteriohjelman pääaineopiskelijat voivat osallistua joillekin aineen kursseille.

Yhteensä ainetta opiskelee pääaineenaan maisteri- ja tohtoritasolla noin 30 opiskelijaa. Maisteriohjelman jatkuessa määrä kasvanee jatkossa hieman.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
En ole hankala työntekijä – olen osa Y-sukupolvea

En ole hankala työntekijä, vaikka olen Y-sukupolvea. Kuten tutkimukset osoittavat, minulla on lähestulkoon samanlaiset tavoitteet ja ajatukset työelämästä kuin edellisillä sukupolvilla. Ymmärrän kyllä, että maailmankatsomukseni saattaa tuntua vanhemmista ihmisistä oudolta. Miksi laitan kuvan lounaastani Instagramiin? Miksi kerron päivän tapahtumista Facebookissa? Miksi lähetän videoita, jotka tuhoutuvat viiden sekunnin jälkeen Snapchatissa? En tiedä. Ehkä siksi, että se on nykyaikaa.

Sukupolveni on elänyt koko ikänsä maailmassa, jossa tieto on koko ajan käden ulottuvilla. Google ja Wikipedia vastaavat hankaliinkin kysymyksiin. Lähtökohdat ovat täysin erilaiset verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Me olemme kasvaneet avoimessa maailmassa. Se, että jokainen tekomme voi päätyä yhdellä klikkauksella verkkoon, on läpinäkyvyyttä, joka on laajentunut pidemmälle kuin vain ihmisten välisiin vuorovaikutuksiin. Tämä on nykyään todellisuutta myös liiketoiminnassa.

Helsingin yliopisto teki tutkimuksen, jossa selvitettiin, mitä odotuksia Y-sukupolvella on työelämää kohtaan. Yksi nousi ylitse muiden: palautteen saaminen on meille erittäin tärkeää. Meille ei riitä, että työpaikalla saa arvion suorituksestaan kerran puolessa vuodessa. Haluan kuulla, kun olen tehnyt työni hyvin ja haluan kuulla sen heti. Haluan, että palaute on rehellistä. Haluan, että johtajat ovat avoimia.

Uskon läpinäkyvyyteen. Salailu vähenee, mutta ennen kaikkea se vähentää tiedon epäsymmetriaa. Olen pelannut jalkapalloa yli kymmenen vuotta ammatikseni. Nykyään minun on helppo neuvotella sopimukseni, koska tiedän arvoni ja sen, mikä on tasoiseni pelaajan palkkataso. Tämän tiedän, sillä luen joka vuosi pelaajien palkat urheilusivujen verojulkaisuista.

Sama tilanne on vastavalmistuneilla työtä haettaessa. Mistä tietää, kuinka paljon palkkaa pitäisi pyytää? Tiedon epäsymmetria on valtava. Miten pärjäämme tilanteessa, jossa tietoa ei ole saatavilla? Ajatus tuntuu pahalta. Tämä ei ole sitä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, johon olen tottunut.

Mitä tapahtuisi, jos yhteiskuntamme olisi täysin läpinäkyvä palkkojen suhteen? Olemassa oleva käsitys on, että muiden palkkojen tietäminen aiheuttaa riitaa ja kateutta. Entä jos näitä tunteita aiheuttaakin se tietojen salailu? Entä jos palkkojen avoimuus lisäisikin reiluutta ja yhteistyötä yrityksen sisällä?

David Burkus on kirjoittanut ja tutkinut paljon palkkojen läpinäkyvyyttä. Hänen mukaansa avoin tieto palkoista tekee organisaatiosta paremman työpaikan työntekijöille. Kun ihminen ei tiedä työkavereidensa palkkoja, tuntee hän itsensä alipalkatuksi ja ehkä jopa syrjityksi; näin Burkusin tutkimukset osoittavat.

Ainoa häviäjä palkkojen tekemisessä läpinäkyväksi on työnantaja. Työnantajalla on huomattavasti enemmän tietoa yrityksen palkkatasosta kuin työnhakijalla ja tätä tietoa se käyttää hyväkseen palkoista neuvoteltaessa. Työntekijän on puolestaan vaikea pyytää palkankorotusta, kun ei ole mitään vertailutietoa.

Minulla on ollut omalla urallani helpompaa, koska joka vuosi olen pystynyt päivittämään lehdistä palkkaustietämykseni. Kaikilla ei tätä luksusta ole. En kuitenkaan väitä, etten koskaan olisi ollut mielestäni esim. alipalkattu, mutta ainakin minulla on ollut tieto siitä. Epävarmuuden tunne on tunne, joka kalvaa mieltä ja vaikuttaa työpanokseen.

Burkusin mukaan tutkimukset osoittavat, että työntekijät tekevät enemmän töitä, sitoutuvat paremmin yritykseen ja pysyvät samassa työpaikassa kauemmin, mikäli he tietävät työkavereidensa palkat. Toisin sanoen myös työnantajat voittavat pitkässä juoksussa.

Y-sukupolvelle läpinäkyvyys on osa identiteettiä. Se on meille itsestäänselvyys. Me olemme kohta suurin sukupolvi työelämässä ja se tulee näkymään läpinäkyvyyden lisäyksenä. Minkä takia emme murtaisi jo nyt tätä työelämän viimeistä tabua?

Kristian Kojola
Country Manager, Partner. Evulate

Kirjoittaja on ammattijalkapalloilija, Suomen mestari 2016, kauppatieteiden kandidaatti ja läpinäkyvyyttä työmarkkinoilla lisäävän Evulaten perustaja

25.04.2017
Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

22.03.2017
On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

17.03.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013