( Yhteiskunta )

Kapitalismi murenee ilman moraalia

Teksti Mikko Huotari
Kuvat Miika Kainu, Vesa Tyni, Heli Blåfield Kuvitus Nora Kolari [kuvalähde: istockphoto]
  • Henrika Franckin mukaan on unohdettu, että kapitalismin ajatukseen kuuluvat myös myötätunto ja arvon tuottaminen, ei vain rahallisen voiton tuottaminen.
  • Hyvää tulosta tehnyttä Fondiaa luotsaava Salla Vainio tietää, että liiketoiminnan eettinen lähtökohta ei ole ristiriidassa taloudellisen tuloksen kanssa.
  • Jorma Mikkosen mukaan vastuullisuutta vaaditaan nyt kaikilta yrityksiltä, jotta ne pystyvät tekemään kestävästi bisnestä markkinoille.
Jos yritys haluaa menestyä pitkällä aikavälillä, sen täytyy tarkastella kriittisesti omia tavoitteitaan ja toimintatapojaan.

Länsimainen yhteiskunta on uskonut kapitalismin voimaan. Vapaat markkinat ja kilpailu ovat antaneet paljon hyvää ihmisille ja yhteisöille, mutta nykyaika on tuonut järjestelmälle uusia haasteita. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijatohtori Henrika Franck väittää, että kapitalismi on kadottanut aiemman arvopohjansa. Systeemi ei enää toimi.

”Nyt on unohdettu, että kapitalismin ajatukseen on kuulunut myötätunto ja arvon tuottaminen, ei pelkästään rahallisen voiton tuottaminen, vaan nimenomaan eettisen arvon tuottaminen”, Franck sanoo.

Useimmat organisaatiot keskittävät kaiken energiansa pakonomaiseen nopeaan voiton tuottamiseen. Etiikka joutuu joustamaan taloudellisten tavoitteiden vuoksi. Yhtiöiden johdot ovat kärähtäneet huijauksista, ja työpaikoilla voidaan huonosti.

”Työntekijät joutuvat elämään eettisessä ristiriidassa, koska yrityksissä joudutaan tekemään päätöksiä, jotka ovat hyviä ainoastaan organisaatiolle”, Franck sanoo.

”Se voi olla kuitenkin ristiriidassa työntekijän oman moraalin kannalta.”

Onko nyt etiikka kadoksissa yrityksistä?

”Ei, koska ihmiset ovat aina eettisiä”, Franck toteaa.

Yritys tuottaa arvoa

Kapitalismin ajatukseen ovat aikaisemmin kuuluneet luottamus, myötätunto ja eettiset arvot, mutta nyt ne ovat unohtuneet. Esimerkiksi globalisaatio on osaltaan vaikuttanut siihen, että yritykset eivät toimi enää yhteisönsä keskellä, vaan päätöksiä tehdään toisella puolella maailmaa ja tuotteita puolestaan viedään jonnekin aivan muualle.

Franck ei kuitenkaan halua palata menneeseen. Romanttisissa mielikuvissa vanhassa maailmassa yritys piti huolta kaikista työntekijöistään ja heidän perheistään. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen.

”Osa niistä mielikuvista on totta, mutta kyllä nykyään työntekijällä on paremmat olot kuin 1950-luvulla”, Franck toteaa.

Aiemmin yhteisöllisyys oli merkittävä arvo, ja nyt tuntuma siihen on kateissa. Yksilöllisyyttä korostava aika on tehnyt ihmisistä oman onnensa seppiä.

”Ihmiset syyttävät itseään, kun eivät saa työtä tai opiskelupaikkaa, vaikka oikeasti se on systeemin vika.”

Hän uskoo, että yhteiskunnan liiketaloudellinen systeemi ei enää toimi, kuten se on aiemmin toiminut. Kapitalismi, niin kuin se tänään nähdään, on tullut loppuvaiheeseen, jossa systeemi murenee.

Franck on yrityksiä tutkiessaan havainnut, että on alettu ymmärtää, että raaka kilpailu ja voiton tuottaminen eivät voi olla pitkällä aikavälillä ainoita tavoitteita. Yhdysvalloissa ilmiö näkyy jo selvästi. Yhä useampi yritys aloittaa liiketoimintansa ajatuksenaan tuottaa arvoa, ei pelkästään voittoa.

”Uskon, että kapitalismiin on mahdollista saada luottamus, myötätunto ja arvot takaisin”, Franck sanoo.

1980–90-luvuilla eettisiä arvoja alettiin tuoda liiketalouteen. Ensimmäiset askeleet ovat olleet toki merkittäviä, mutta ne haiskahtavat päälleliimatuilta ja keinotekoisilta.

”Monille yrityksille etiikka on ollut vain sääntöjä. Kun sääntöjä on noudatettu, voidaan laittaa rasti ruutuun, että on oltu eettisiä. Sen jälkeen jatketaan bisneksen tekemistä entiseen malliin”, Franck pohtii.

Kansalaisyhteiskunnan vaatimus

Pörssiyhtiö Lassila & Tikanojan yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Mikkonen uskoo, että olemme menossa kohti maailmaa, jossa yritysten taloudellisen näkökulman ja omistaja-arvon maksimoinnin rinnalle tulee voimakkaasti sidosryhmän odotuksiin vastaaminen ja arvon luominen sen kautta.

”Valta on siirtymässä internetin myötä kansalaisyhteiskunnalle, joka käyttää entistä painavammin voimaa ja valtaa muuttaakseen olemassa olevaa rakennetta”, Mikkonen sanoo.

Esimerkiksi ympäristöasioissa luottamus valtioiden väliseen päätöksentekoon on vähentynyt, koska prosessi on hidas ja tehoton.

”Kaikki tietävät, että pitäisi tehdä jotain, mutta ei kyetä tekemään päätöksiä.”

Kansalaisyhteiskunta vaatii yrityksiltä vastuullisuutta.

”Yritysten on muututtava avoimemmiksi, ja pitää kertoa myös ikävistä asioista. Ei voi ajatella, että yritys hoitaa bisnestä ’irti arjesta’, vaan täytyy olla keskeisten sidosryhmien kanssa vuorovaikutuksessa”, Mikkonen sanoo.

”Iso muutos on tapahtumassa.”

Kokonainen ihminen töissä

Joskus työntekijät kokevat olevansa yrityksen toiminnan myötä mukana liiketoiminnassa, jota henkilökohtainen etiikka ei voi sulattaa. Kun yrityksen ja työntekijän omat arvot joutuvat ristiriitaan, työntekijän motivaatio ja panos pienenevät.

”Jos ihminen kokee olevansa organisaation uhri, hän alkaa kyseenalaistaa sen toimintaa”, Henrika Franck selittää.

Hänen mukaansa yritysjohdon pitäisi olla avoin sille, että työntekijöinä on ihmisiä, joilla on oma moraali. Heidän arvojaan pitäisi pystyä nostamaan esille. Kun ihminen kokee tekevänsä merkittävää työtä, sitoutuminen yrityksen tavoitteisiin kasvaa.

”Se, että yrityksissä ja organisaatioissa voidaan huonosti, johtuu usein tästä”, Franck sanoo.

Moraalisissa asioissa on helppo osoitella sormella muita, mutta pikemminkin kannattaisi vilkaista peiliin. Eettinen prosessi lähtee nimenomaan sisältäpäin. Irvikuva yritysetiikasta on, kun konsultti keksii yritykselle arvot, jotka lanseerataan tiedotustilaisuudessa. Ja sen jälkeen tehdään sääntöjä, joiden noudattamista valvotaan.

Yritysjuridiikkaan erikoistuneessa lakipalvelutoimisto Fondiassa on pohdittu arvoja yhteistyössä koko henkilöstön kanssa.

”Olemme miettineet, kuinka arjen pitäisi sujua ja miten kohtelemme toisiamme”, toimitusjohtaja, KTM Salla Vainio kertoo.

”Haluamme, että ihmiset voivat toteuttaa intohimojaan ja tavoitteitaan myös työssä, jotta työn ja muun elämän tasapaino olisi mahdollisimman hyvä.”

Osallistavien prosessien avulla yli sadan hengen yrityksessä on löydetty työkulttuuri, joka ruokkii jatkuvaa vuorovaikutusta. Fondiassa ei ole tyydytty vain pari kertaa vuodessa pidettäviin työyhteisöpäiviin, vaan yrityksessä on paljon muitakin foorumeja, joissa voidaan yhdessä käydä läpi ajankohtaisia asioita. Myös teknologia on mahdollistanut henkilökunnan yhteydenpitoa, vaikka aina ei oltaisi nokatusten samassa paikassa keskustelemassa asioista.

Vainion mielestä on tärkeää arvostaa yksilöllisyyttä, eikä hän odota kenenkään toimivan omien arvojensa vastaisesti.

”Ihminen ei tule tänne vain tuottamaan rahaa ja olemaan työntekijä, vaan hän tulee kokonaisena ihmisenä”, Vainio selittää.

Myös yrityksen rahalliset ja ei-rahalliset kannustimet on pyritty rakentamaan siten, että ne olisivat mahdollisimman yhdenmukaiset yrityksen ja työntekijöiden arvojen kanssa.

Eikö joskus olisi kuitenkin houkuttelevaa tehdä filunkia?

”Ajattelemme, että olemme rakentamassa pitkän aikavälin liiketoimintaa. Emme halua pikavoittoja vaan luoda ja kasvattaa markkinaa”, Vainio vastaa.

”Se rakentuu eettisesti kestävään toimintaan, jonka pitää kestää tarkastelu hetkenä minä hyvänsä.”

Hän korostaa, että liiketoiminnan eettinen lähtökohta ei ole ollut ristiriidassa taloudellisen tuloksen kanssa.

”Meillä on kannattava yritys, jonka liikevaihto on kasvanut kolmekymmentä prosenttia viime vuoteen verrattuna.”

Kun yritys ottaa kuuleviin korviinsa työntekijöiden näkökulmia, se vaatii joustavuutta johdolta. Vainion mukaan avain on yhteisöllisyydessä. Toiminta rakentuu sen varaan, että jos menestytään, niin sitten menestytään yhdessä. Pitkän aikavälin toiminta ei voi olla yhden johtajan tai muutaman staran varassa.

Toimitusjohtajana Vainio ei koe olevansa huipulla, vaan pikemminkin alimpana. Hänen tehtävänään on varmistaa, että muut saavat vietyä asioita eteenpäin.

”Me puhumme jaetusta johtajuudesta. Ehkä kaikille ei sellainen sovi, koska täytyy olla valmis siihen, että oma ego ei ole näyttämöllä”, Vainio pohtii.

Osallistava kuva

Lassila & Tikanojassa on myös huomattu osallistamisen voima. Yli 8 000 työntekijän yritys on iso toimija omalla alallaan, mutta Jorma Mikkosen mukaan siltä puuttui aikaisemmin ”identiteetti”. Perinteisten tukipalvelujen tuottaminen voi toki kuulostaa hieman tylsältä.

”Kun osallistimme työntekijät pohtimaan toimintaamme, uudistimme strategian ja otimme maailmanparannuksen missioksi”, Mikkonen kertoo.

”Haluamme pelastaa maailman ja muuttaa sen kestäväksi kierrätysyhteiskunnaksi.”

Työntekijät ovat esimerkiksi kirjoittaneet blogeihin tarinoita, jotka liittyvät kestävään työhön. Esimerkiksi huoltomiesporukka on kertonut yrityksen viestinnässä palveluistaan, ja joku on kertonut, kuinka käytetyistä kahvipusseista tehdään kasseja.

”Tarinat ovat luoneet identiteettiä siitä, että ollaan oikeasti tekemässä kestävää työtä.”

Viime vuonna Lassila & Tikanojan työntekijät tekivät lyhytelokuvia, joiden teemana oli ammattilainen liikenteessä.

”Oman firman työntekijät olivat näyttelijöinä, ja sitten mukana oli yksi ammattinäyttelijä, joka tekee jotain väärin”, Mikkonen naurahtaa.

Hän uskoo nimenomaan kuvan ja videon voimaan, koska yrityksen tuhansissa työntekijöissä on hyvin paljon ihmisiä eri kulttuureista ja he puhuvat eri kieliä. Jos tavoitteet ja arvot ovat pelkästään kirjallisessa muodossa, ne voivat jäädä useimpien mielestä etäisen tuntuisiksi. Liikkuva kuva ja tarinat mahdollistavat toisella tavalla emootiot, arvot ja samaistumisen. Lisäksi lyhytelokuvien kautta eettiset teemat nousivat esiin positiivisella tavalla, eivät kieltoina.

”Tänä vuonna on esillä uusi teema ja niitä lyhytelokuvia aletaan kohta taas kuvata”, Mikkonen sanoo.

Uusi sukupolvi ja uudet arvot

Suomalaisten yritysjohtajien puheissa kuulee edelleenkin vedottavan tiukasti osakeyhtiölakiin, jonka mukaan yhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Etiikka tuntuu häiritsevän bisneksen tekemistä.

”Omistajien voiton maksimointi on vanhanaikainen ajatus kapitalismista”, Henrika Franck sanoo.

”Se on niin helppo narratiivi. Voidaan sanoa, että voittojen kautta voidaan tuottaa yhteiskunnalle jotain muuta hyvää, mutta ei se aina mene niin. On jo nähty, etteivät omistajat välttämättä tuo voittoja takaisin meidän yhteiskuntaamme.”

Franck kuitenkin uskoo, että uuden sukupolven mukana tulee uutta ja raikasta ajattelua. Nuori sukupolvi on aivan toisella tavalla tietoinen maailmasta ja omista mahdollisuuksistaan.

”Tutkin Yhdysvalloissa Piilaaksossa yrityksiä. Siellä kukaan ei enää ajattele yksipuolisesti, että tuotetaan voittoa omistajille, vaan koko ajan ajatellaan, mikä on yrityksen tarkoitus. Nimenomaan jokin muu kuin voiton tuottaminen.”

Franckin mukaan ihmiset ovat enenevässä määrin tietoisia siitä, että pelkkä voiton tuottaminen ei tuo statusta. Siihen ei myöskään koskaan olla loppujen lopuksi tyytyväisiä, koska se mitä tavoitellaan, on pelkkää materiaa.

Myös sijoittajat muuttuvat

Entä, kun tulee tiukka paikka. Onko eettisyys heitettävä syrjään ja keskityttävä tuloksen tekemiseen? Onko moraali käytännöllinen vain silloin, kun menee hyvin?

Jorma Mikkosen mielestä liike- elämän toimintaympäristö on muuttunut niin paljon jo nyt, että eettisyys on ”license to operate”. Jos yrityksen toiminta ei vastaa sidosryhmien odotuksia, niin pitkällä aikavälillä ajautuu markkinoilta ulos.

”Rima nousee koko ajan. Aikaisemmin vastuullisuus on voinut olla pr-toimintaa, mutta nykyään se on pikemminkin vaatimus yrityksille, jotta ne pystyisivät tekemään kestävästi bisnestä markkinoilla”, Mikkonen selittää.

Hän nostaa esimerkiksi Neste Oilin, joka alkoi tehdä uusiutuvaa dieseliä korvatakseen fossiilisia polttoaineita. Joidenkin sidosryhmien mukaan biodieselin raaka-aine oli väärä.

”Neste joutui kansalaisjärjestöjen hampaisiin maailmalla ja rankattiin huonoimpien yritysten joukkoon.”

Syntyi paine valita eettisesti oikeanlainen raaka-aine. Neste Oilin toimintamalli muuttui, ja tällä hetkellä tavoitteena on tehdä uusiutuvat Nexbtl-tuotteet pelkästään jätteistä ja tuotannon sivuvirroista.

”Nyt se on malliesimerkki vastuullisista yrityksistä.”

Mikkosen mukaan kansalaisyhteiskunnan paine on muuttanut myös sijoittajien toimintamalleja.

”Sijoittajat ovat nostaneet rimaa ja alkaneet vaatia omien standardiensa mukaisia toimia yrityksiltä.”

Esimerkiksi Carbon Disclosure Project lähti liikkeelle sijoittajien aloitteesta. Kyse on yrityksille suunnatuista standardeista, joiden tavoitteena on saada ilmastonmuutos aisoihin.

”Projekti on saanut suurimmat yritykset raportoimaan heidän standardiensa mukaisesti päästöistä ja energiankulutuksen tehostamisesta.”

Mikkosen mukaan muutoksen juna on jo liikkeellä. Enää ei voi hypätä pois.

1.6.2016

Tutkimustyötä yritysten sisällä

Henrika Franck on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijatohtori. Hän tutkii yritysetiikkaa ja strategiaa. Franck väitteli tohtoriksi eettisestä päätöksenteosta strategiatyössä Svenska handelshögskolanissa 2012.

Väitöskirjaa tehdessä Franckin menetelmänä oli katsoa yritysten toimintaa niiden sisältä.

”Menin yrityksiin sisälle ja seurasin, mitä siellä tapahtuu. En ollut siis aktiivisesti toiminnassa mukana, vaan tarkkailin sivusta. Istuin kokouksissa, olin mukana lounailla ja käytäväkeskusteluissa”, Franck kuvailee.

Väitöstutkimuksessa hän havaitsi, että yrityksen strategia ja tavoitteet voivat olla ristiriidassa työntekijöiden eettisten arvojen kanssa, mikä aiheuttaa paineita yrityksen johtamiseen.

”Päivittäin joudutaan tekemään päätöksiä, jotka ovat hyviä voittoa tavoittelevalle organisaatiolle, mutta ristiriidassa työntekijän oman eettisyyden kanssa.”

Suurin osa päätöksenteosta ei ota huomioon etiikkaa. Yritysetiikkaa pidetään usein organisaatiossa vain yhtenä säikeenä, mutta Franckin tutkimus väittää, että etiikka ei ole toiminnasta erillinen osa. Sekä strategia että etiikka ovat koko ajan läsnä yrityksen ja työntekijöiden päivittäisissä arjen valinnoissa.

Vuosina 2014–2015 Franck oli Stanfordin yliopistossa Kalifornian Piilaaksossa, jossa hän tutki startup-yrityksiä.

Tällä hetkellä Franck tutkii, miten tunteet vaikuttavat päätöksentekoon.

”Tunteita vältellään, koska ajatellaan, että päätöksenteon pitää olla rationaalista ja järkevää. Uskotellaan, että tunteet voitaisiin jättää pois päätöksenteosta, mutta se ei pidä paikkansa.”

Franckin mukaan esimerkiksi viha tai ilo vaikuttavat päätöksiin hyvin voimakkaasti.

”Jos emme myönnä tunteiden olemassaoloa päätöksenteossa, silloin valehtelemme itsellemme ja toisillemme.”

Tunteet näyttelevät tärkeää roolia muun muassa siinä, miten yrityksen strateginen idea saa tuulta siipiensä alle. Väkinäisesti synnytetty kompromissi harvoin innostaa ihmisiä.

”Kaikki hyväksyvät kompromissin, mutta se toteutetaan lähinnä sen vuoksi, että ylin johto käskee tehdä niin”, Franck pohtii.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Nätverkandet – det gyllene ordet

Hur ofta hör vi inte att vi ska nätverka? Ju större nätverk, desto bättre! Nu har jag suttit ett och ett halvt år i vår ämnensförenings styrelse. Jag har deltagit på tiotals olika evenemang, från skolningar till sitzar och årsfester. Jag har skakat hand och lärt känna flera nya människor. Vissa bekanta har till och med blivit mina goda vänner.

Det allra bästa med att lära känna nya människor är nog att se skillnaderna i olika kretsar. Hur mycket kan egentligen s­­­itzar eller årsfester skilja sig från varandra, beroende på är du i Kuopio eller Helsingfors? Jag har lärt mig så mycket nytt tack vare mina nya kontakter. Mina kolleger i KPV har gett mig tips hur de kommunicerar­­­­­­ i sin styrelse eller hur de hittar tid för styrelsekvällar. Jag har hittat inspiration till nya evenemang och lärt mig av misstag som andra gjort.

Ett socialt nätverk är underbart! Jag hittar nya jobb via mina kontakters LinkedIn profiler, jag kan fråga om någon vill erbjuda sin soffa till mig för en natt i Tammerfors när jag ska besöka festival, eller så kan jag diskutera om allmänna händelser som påverkar mitt – och deras – liv. Till exempel skrev vi i KPV ett ställningstagande om handelshögskolornas inträdesprov. Vi alla föreningar delade den på våra hemsidor och Facebook, och nådde en enorm mängd med människor. Vi har spritt våra tankar och information till våra nätverk. Tänk så många människor läst något som 14 stycken personer skrivit ner!

Nätverk kan också vara skrämmande. Bränner du en bro med en person som har ett gott och brett nätverk, kan det hända att du skjuter dej själv i foten. Word-of-mouth är ett väldigt effektivt marknadsföringssätt, som fungerar likaväl om människor som om produkter eller tjänster. Dessutom tycks negativa åsikter sprida sig ännu lättare än de positiva.

Därför gäller det att skaffa sig ett bra socialt nätverk, med människor du kan lita på och som du har bra förhållanden med. Sociala nätverk kan faktiskt rädda dig och hjälpa dig vidare – men du måste också ge något tillbaka!

Meri Lindström
Styrelseordförande
Merkantila Klubben

16.05.2017
Tulevaisuuden palvelujohtaminen ja asiakaselämys – onko ihmiskontakti luksusta?

Suomi on muuttumassa insinööritaloudesta palveluelämystaloudeksi. Asiakkaan rooli palveluprosessin aktiivisena kuluttajana vaatii yritysten henkilöstöltä muutosta koko palveluajattelussa.

Suomesta löytyy erinomaisia tuotteita ja palveluja, jotka vain odottavat kaupallistamista huipputuotteiksi. Ja nimenomaan huipputuotteiksi, luksukseksi, sillä juuri näille löytyy nykyisin paljon kuluttajia.

Miksi kannattaa myydä luksusta? Liian monet yritykset vierastavat koko sanaa. Jos yrityksiltä kuitenkin kysytään, haluavatko he myydä keskinkertaista palvelua tai harmaita, näkymättömiä tuotteita, vastaus on yleensä kielteinen. Mieluummin myydään jotain parempaa.

Erinomaisuuden pelko

Vaativat asiakkaat niin Suomessa kuin maailmallakin etsivät parasta palvelua tai tuotetta. Meillä on jo liian pitkään kytenyt erinomaisuuden pelko yhdistyneenä myynnin ja markkinoinnin aliarvostamiseen. Olemme tyytyneet kilpailemaan vain hinnalla. Globaalissa kilpailussa Suomen valttina kuitenkin on, että uskallamme hintakilpailun sijaan kilpailla korkealaatuisella osaamisella ja laadukkaalla palvelulla. Samalla nostamme tuotteen tai palvelun jalostusarvoa – sekä lopputuloksena saamme myös parempaa hintaa!

Me kaksi puhumme palvelubaletista, koska palvelua kuten huippuunsa viritettyä balettiesitystä voi treenata. Pitää vain oppia tunnistamaan kriittiset osa-alueet, joita kehittämällä jokainen yritys kykenee tavoittelemaan toimialansa huippua.

Kohti täydellistä palveluelämystä

Palvelukokemus muodostuu enemmän asenteesta kuin objektiivisista laatutekijöistä. Yrityksen palveluosaamista voidaan trimmata palvelujohtamista kehittämällä. Luomalla asiakkaille erinomainen kokonaiskokemus edistetään tuotteiden tai palveluiden muista erottuvaa houkuttavuutta.

Menestyvien yritysten palvelustrategioita yhdistää halu korkeaan laatuun ja huippusuoritukseen. Näiden yritysten ytimessä on myös halu palvella asiakkaita mahdollisimman hyvin – luksuspalveluasenteella! Täydellinen palveluelämys syntyy pienten yksityiskohtien ja hienovaraisten nyanssien johtamisella. Yrityksen asiakaspolun jokainen yksityiskohta on mietitty ja loppuun asti hiottu.

Digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat työprosesseja ja ihmisen rooli organisaatioissa muuttuu. Esimiehen rooli palvelujohtamisessa on edistää palvelun tason kehittämistä ja sen laadun ylläpitämistä. Yrityksen palvelustrategia toteutetaan uudenlaisella johtamisella, jossa asiakaslupaus lunastetaan ja jopa ylitetään päivittäin.

Kaupallistaminen on ekonomien työtä myös tulevaisuudessa. Meillä on ratkaiseva rooli siinä, miten asiakaskokemuksen johtaminen viedään yrityksissä käytäntöön.  Automatisaatio ja digitalisaatio mahdollistavat monien työvaiheiden helpottumisen, mutta ihmiskontaktilla on tulevaisuudessakin arvonsa. Oppivat robotit haastavat jo nyt jossain palvelutehtävissä ihmisen; esimerkiksi ikuisesti hymyilevä robotti hotellin vastaanotossa ei tee virheitä. Mutta ihminen voittaa robotin empaattisuudessa ja kyvyssä aistimaan hienovaraiset nyanssit – ainakin vielä toistaiseksi.

Kristiina Palmgren ja Satu Väkiparta

Palmgren (KM, eMBA) ja Väkiparta (KTM) ovat kouluttajia. He ovat Suomen ensimmäisen luksusklusteriohjelman perustajia, Haaga-Helian luksuskouluttajia sekä Greetings From Luxury Finland Start Up -yrityksen osakkaita. Molemmat ovat pitkän linjan yritysvalmennuksen ja yrittäjyyden osaajia. ”Me uskomme, että luksustuotteet ja – palvelut tulevat olemaan Suomen kansantalouden pelastava pala. Me myös uskomme suomalaisiin ekonomeihin kaupallistajina, joiden avulla pystymme nostamaan suomalaisten tuotteiden ja palveluiden jalostusastetta ja – arvoa. Autamme suomalaisia yrityksiä löytämään oman luksuksensa.”

04.05.2017
Punkkariyrittäjä seuraa intohimoaan ja murtaa muureja

Tein reilu kaksi vuotta sitten syksyllä rohkean ratkaisun, hyppäsin intohimoni vietäväksi ja perustin oman yrityksen. Minulle oli selvää, että jos lähden yrittäjäksi, teen sen täysillä, eli irtisanoudun työstäni ja laitan kaiken osaamiseni ja kaikki resurssini peliin.

Miksi yrittäjäksi

Tulen yrittäjäsuvusta. Olen kuullut tiettyjen ominaisuuksien periytyvän jo äidinmaidossa; yrittäjyys on varmasti se, mikä minulle on periytynyt.

Yrittäjäksi ryhtyminen kyti mielessäni jo vuosia ennen oman yrityksen lopullista perustamista. Mielessäni oli useita hyviä ideoita, mutta jostain syystä olin valmis vasta pidemmän pohdiskelun jälkeen. Oikealla hetkellä kaikki loksahti kohdalleen ja sain perustaa yrityksen, jossa pystyin yhdistämään kokemukseni business-maailmasta ja liikunta-alalta. Idea tästä konseptista tuntui äärettömän hyvältä alusta alkaen ja vuosien saatossa olen oppinut vahvasti luottamaan omaan intuitiooni

Mikä punkkariyrittäjä

En ole koskaan pitänyt rajoituksista, en missään määrin. Tämä söi välillä motivaatiotani ollessani palkkatyössä, mutta on mielestäni etu yrittäjänä. Asioita saa tehdä uudella tavalla, omalla tyylillä ja kasvamisen & menestymisen näkökulmasta se on jopa elinehto. Olen myös aina ollut hieman kapinallinen ja tehnyt asioita omalla tavallani, valtavirrasta poiketen.

Punkkariyrittäjä-termin nappasin BrewDog-panimon perustajan James Wattin Business for Punks –kirjasta. BrewDoginkin tarina on kulkenut jossain muualla kuin kultaisella keskitiellä ja he ovat rohkeasti kyseenalaistaneet vanhan ja luoneet uutta.

Punkkariyrittäjä siis kyseenalaistaa. Jos jotain asiaa ei ole tehty aiemmin, hän tekee sen. Punkkarius on ennen kaikkea asenne. Yrittäjyydessä näen sen murtavan muureja ja muuttavan koko yrittäjyyttä, jonka mielestäni on muututtava globalisoituvan ja digitalisoituvan maailman mukana.  Punkkariyrittäjät tekevät asiat oman halunsa, uskonsa ja intohimonsa mukaan.

Kaikki peliin

Mikään ei motivoi niin tehokkaasti kuin pakko. Kun löysin itselleni toimitilan ideaalipaikalta, sain vastuulleni myös sen korkeat kulut. Nolla asiakasta ja isot laskut olivat paras motivaattori ryhtyä tekemään myyntiä. Pakkotilanteessa oli osattava johtaa itseään ja ajankäyttöään tehokkaasti. Mahdollisuuksia, yhteistyökumppaneita ja uusia kanavia oli jatkuvasti mietittävä. Oli myös kasvatettava nahkaa, kun väistämättä kaikki yritykset eivät menneet maaliin.

Yrittäjän vapaus

Vapaus tuo mukanaan myös vastuun. Tämä yllätti minut, kuten varmaan monen muunkin uuden yrittäjän. Lisäksi päätöksiä, suuria päätöksiä, täytyy pystyä tekemään nopeasti.

Kuitenkin se, että luon omat rajani itse ja päätän omista mahdollisuuksistani itse ja jokapäiväisellä tasolla päätän, miten teen työtä antaa itselleni niin voimakkaan vapauden tunteen, että se voittaa ja tasapainottaa pelkoja, joita yrittäjyyteen liittyy. Toki myös se, että saa tehdä työtä ja viettää elämäänsä tärkeäksi kokemiensa asioiden parissa, saa tehdä sitä mitä rakastaa.

Uskalla pyytää apua

Yrittäjänä aloittaminen ei siinä mielessä ollut vaikeaa, että yksinyrittäjänkään ei tarvitse olla kokonaan yksin. Suomessa on upeita tahoja, jotka tarjoavat apua.

Yrittäjäksi lähtiessäni päätin hankkia mentorin ja sainkin ensimmäisen Ekonomien kautta. Toinen mentorini oli omista verkostoistani ja samoin tämän hetken mentorini. Kaikilta kolmelta olen saanut upeaa sparrausta, oppia ja perspektiiviä, olen äärettömän kiitollinen jokaiselle!

Eri paikkakunnilla toimivat uusyrityskeskukset ja esim. Helsingissä Yrityslinna ja Newco Helsinki tarjoavat maksuttomia palveluita yrittäjille. Olen itse alusta asti käyttänyt myös ura- ja life coachia, näen sen eräänlaisena sparraus-/esimiestyönä, mahdollisuutena, joka auttaa minua.

Tätä tekstiä kirjoittaessani palasin takaisin aikaan reilu kaksi vuotta sitten, kun olin ollut yrittäjänä muutaman kuukauden. Silloin määrittelin blogissani mm. yrittäjyyden kauhun tasapainoa, joissa uusiin tilanteisiin joutui joka hetki ja jokainen päivä oli täynnä mitä erilaisimpia päätöksiä.

Oman yritykseni kasvu on ollut niin nopeaa, että rutiinityötä ei juurikaan ole. Siksi voin täysin edelleen allekirjoittaa parin vuoden takaiset tunnelmani. Kaikkein paras anti tähän mennessä on ollut oman itseni kasvu ja kehittyminen.

Tarinani jatkuu ensi kuussa. Seuraavassa blogissa kerron yrittäjän arjesta ja myöhemmin vielä yrittäjyyteni aikana oppimistani asioista. Jos sinulla on toiveita, mistä haluaisit kuulla, laita viestiä tiedotus@ekonomit.fi

Onnea kaikissa niissä asioissa, mihin päätät ryhtyä!

Riina Laaksonen
Yrittäjä, Hyvinvointistudio Lupaus
Twitter: @riinalaaksonen
Instagram: @riinagabriela

Riina Laaksonen on Hyvinvointistudio Lupauksen perustaja ja omistaja. Lupaus on syksyllä 2014 perustettu yritys, joka tarjoaa Personal Trainingia, ravintovalmennusta ja mentaalivalmennusta.

Koulutukseltaan Riina on ekonomi, Personal Trainer, ravintovalmentaja ja Life Coach. Riinan urataustani on IT-alalla, jossa hän on toiminut yli 10 vuotta sekä Suomessa että Keski-Euroopassa mm. esimiestehtävissä ja strategisissa kehittämistehtävissä. Toisena ammattina ja rakkaana harrastuksena Riina on toiminut liikunnanohjaajana jo yli 15:n vuoden ajan.

28.04.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013