( Yhteiskunta )

Keskitetty tuloratkaisu on ekonomin etu

Teksti Marita Kokko, kuvitus Jussi Kaakinen
  • Keskitetyn ratkaisun syntyminen ei yllättänyt yrittäjäekonomi Timo Saranpäätä.
”On ekonomin etu, että työmarkkinaosapuolet synnyttivät keskitetyn tuloratkaisun. Se on parasta työllisyydelle, veronmaksajalle ja hyvinvointi yhteiskunnan tulevaisuudelle. Se tuo rauhan keskittyä seuraavaan suureen haasteeseen, työura- ja eläkeneuvotteluihin.”

Tilannearvio on Sture Fjäderin, yli puolen miljoonan akavalai­sen puheenjohtajan. Ekonomi­liitto on Akavan jäsenjärjestö, mutta Fjäderille myös entinen työpaikka. Kauppatieteiden maisteri, yhteiskuntatieteen kandidaatti Fjäder työskenteli liitossa yli 20 vuotta, viime vaiheessa edunvalvontajohtajana.

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt pääsivät elo­kuun 30. päivänä sopuun keskitetystä ratkaisusta, joka sai nimekseen työllisyys­ ja kasvusopimus. Työ­markkinoiden keskusjärjestöt esittävät, että alakohtaiset työ­ ja virkaehtosopimusneuvottelut käydään lokakuun 25. päivään mennessä. Työ-­ ja virkaehtosopimusosapuolten tulee ilmoittaa omille keskus­järjestöilleen viimeistään tuona päivänä, että keski­tetyn mukaiset ratkaisut on solmittu.

Fjäder toteaa Suomen tilanteen vakavuuden. Kaikki talouden mittarit ovat pakkasella. Hän enna­koikin, että jo niskaan tulleet irtisanomisaallot ovat pieniä verrattuna tyrskyihin, jotka ovat tulossa. Elektroniikkateollisuus on häipynyt kokonaan, pa­periteollisuus ja sen vanavedessä kemian teollisuus hiipuvat. On toki valonpilkahduksia, jotka kertovat elinkeinorakenteemme uudistuvan, mutta ei peli­teollisuus meitä pelasta vielä vuosiin.

Samanaikaisesti finanssikriisi pitää Eurooppaa otteessaan. Suomen viennistä suurin osa on inves­tointihyödykkeitä, joiden ostajina ovat Euroopan maat. Ne eivät investoi kriisissä. Meillä on alijäämää valtiontaloudessa ja työllisyysprosentti on 68, kun muissa Pohjoismaissa se on 10 prosenttia korkeam­pi. Sata työllistä huoltaa nyt 50:tä työelämän ulko­puolista. Pian suhde on 100/75.

Eurooppa köyhtyy, Suomi köyhtyy, kansalaiset köyhtyvät. Näin menee Fjäderin arvion mukaan parikymmentä vuotta. Meidän ongelmamme on Euroopan nopein ikääntyminen. Lainaamme joka vuosi seitsemän miljardia, joilla pyöritämme sel­laista yhteiskuntaa, johon meillä ei ole varaa.

Akavan Fjäder: Työllisyysasteeksi 75 prosenttia

”Tarvitsemme työllisyysasteen 75:een. Pitää luoda mekanismit niin, että saamme ulkomaisia investoin­teja, suomalainen pääoma investoi enemmän ja ihmiset ryhtyvät entistä enemmän yrittäjiksi. Ei siksi, että pelastaisivat Suomen hyvinvointi­ yhteiskunnan, vaan siksi, että se on aito ja fiksu tapa hankkia elanto.”

Tilannettamme parantavat toimivat markkinata­lous ja oikeusjärjestelmä sekä korruption vähäisyys.

”Rakenteemme ovat kunnossa, mutta jos vel­kaannumme tätä vauhtia, on velan osuus brutto­kansantuotteestamme 60 prosenttia vuonna 2015. Sen maagisen rajan yli ei pitäisi mennä.”

Lähes kaikki työehtosopimukset ovat katkolla

Ensimmäiset työ­ ja virkaehtosopi mukset ovat kat­kolla loka–marraskuussa. Näissä  sopimuksissa ovat mukana muun muassa Suomen vientiteollisuus ja finanssiala, ja vuodenvaihteessa tulee julkinen sek­tori. Seitsemän kuukauden  janalla, joka päättyy tou­kokuun viimeiseen päivään, melkein kaikki suoma­laiset sopimukset katkeavat.

Työmarkkinajohto on pohtinut pitkin kesää Suo­men talouspolitiikan kuvaa. ”Nyt ei ollut aika kinata työmarkkinamallista eli ideologiasta, onko keskitet­ty ratkaisu parempi kuin liittokierros. Työmarkkina­riitojen ja lakkojen syksyyn ei ollut varaa.”

On Fjäderin mukaan täysin selvää, että palkansaajat puolustavat työmarkkinamallia. Hän korostaa ostovoimapolitiikan merkitystä.

Meillä ei ollut katetta juhliin palkankorotuksissa, sillä nyt tulee Fjäderin mielestä miettiä kilpailuky­kyä.

”Meidän tulee palkansaajajärjestöissä ymmärtää, että meidän pitää tehdä alempia ratkaisuja kuin mei­dän kilpailijamaissamme Ruotsissa, Saksassa ja yli­päätään Euroopassa on tehty. Tämä vaati konsensus­ta.”

Keskitetyssä sopimuksessa vedetään suuret lin­jat, mutta pöydälle on uskallettava nostaa asioita, jotka ovat kipeitä sekä palkansaajille että työnanta­japuolelle. Nyt ostettiin aikaa Suomen elpymiselle.

Sture Fjäder

Ekonomiliiton tärkein tavoite on työllisyys

Akava ehdottaa yritysverotukseen hiukan saman­kaltaista mallia kuin Virossa.  Veroa ei pidätetä niin kauan kuin pidät pääoman yrityksen sisällä ja palk­kaat lisää ihmisiä. Vasta kun otat pääomaa ulos yri­tyksestä, maksat veroa. Toinen tapa saada pääomia on bisnesenkelivähennys, jonka maan hallitus on ot­tanut muunneltuna käyttöön.

”Mutta tarvitaan myös uutta asennetta menes­tykseen. Ei ole huono asia, että joku rikastuu yritys­toiminnalla. Mitä enemmän meillä on sellaisia mil­jonäärejä Suomessa, jotka ovat rikastuneet yritystoiminnalla, sen paremmin menee kansalla ja koko Suomella.”

Fjäder nostaa Ekonomiliiton tärkeimmäksi tavoitteeksi, että mahdollisimman moni ekonomi on työssä. Ekonomiliiton ongelma on, että isolla osalla jäsenistä ei ole työehtosopimusturvaa. ”Moraali ja oikeus on,  että palkankorotukset tulevat heillekin.”

Nyt tarvitaan kriisitietoisuutta kaikilta osapuolilta

Tulopoliittisissa neuvotteluissa tarvitaan kriisitie­toisuutta molemmin puolin pöytää. Neuvoteltaviksi tulee Fjäderin mukaan ottaa rakenteelliset uudistuk­set työmarkkinoilla. Ne voivat sisältää uudistuksia työttömyysturvaan tai mahdollisuuden säilyttää asu­mistuki silloinkin, kun ottaa vastaan huonommin­palkattua työtä. Uudistukset voivat tarkoittaa myös vastaantuloa työaikakysymyksissä.

Ratkaisujen tulee koskea kaikkia, myös yritys­johtoa, samalla tavalla.

”Sopimuksissa pitää lukea, että yritysjohdon pal­kat eivät nouse enempää kuin palkansaajienkaan. Bonuksetkin pitäisi jäädyttää ja maksaa vasta, kun menee paremmin. Moraalimme ei kestä johdon isoja bonuksia ja silloin usko hommaan loppuu.”

Fjäderin mukaan vahva suomalainen konsensus­henki on hävinnyt uuteen globaaliin ajatteluun. Suo­meen tuodaan toimintamalleja niistä maista, joissa Suomen suuret yritykset nykyisin toimivat. Nyt hyvää henkeä yritetään tuoda takaisin.

”Meidän pitää tuoda asiat pöydälle niin, että neuvottelutuloksen synnyttyä voimme katsoa toi­siamme silmiin ja todeta, että voitimme molemmat. Silloin olemme yhteiskuntapolitiikassa samalla  tiellä.”

Fjäder antaisi kuitenkin mahdollisuuden lisäksi alakohtaisiin keskinäisiin sopimuksiin, jotka sopivat juuri sen alan tilaan ja suhdanteeseen. Mutta perus­linja piti määrittää keskitetysti.

”Tulkitsen, että vallalla on keskusteleva henki, jonka ansiosta päästään paranevaan työllisyyteen ja tarjotaan maan hallitukselle mahdollisuus nähdä, mitä voi ja ei voi tehdä.”

”Mitä kriisitietoisempia olemme, sen parempi”, Fjäder sanoo ja päättää haastattelun ja 12-­tuntiseksi venyneen työpäivänsä. Tupo tekee päivistä vielä pidempiä. ”Työtä 24/7, mutta en valita, koska rakas­tan tätä työtä.”
­­

Ekonomiliiton edunvalvontajohtaja Savinko: Laatukysymyksistä neuvotellaan aloittain

Työllisyys­ ja kasvusopimuksen olennaisinta sisältöä ovat sopimuksen aikajänne, palkankorotukset ja nii­den muoto. Työelämän laatukysymykset on pääosin siirretty alakohtaisten neuvottelujen asialistalle, ja nekin ”suositeltavina” asioina.

Sopimuksessa on tekstiä miltei viiden sivun ver­ran, mutta iso osa teksteistä on kirjoitettu muotoon, joka antaa paljon mahdollisuuksia kirjavaan tulkin­taan. Sopimukseen on nostettu työelämän suuria kysymyksiä, kuten neuvottelut työsopimusten vel­voittavuudesta, sopimusten rikkomisesta, sovittelu­järjestelmästä ja sefeläisittäin tärkeästä asiasta, eli sopimuksettomista aloista. Sopimuksen mukaan  pelisääntöjä uudistamaan perustetaan työryhmä.

”Sopimuksettomat alat ovat olleet ja tulevat näemmä olemaan iso ongelma keskitetyssä sopi­musjärjestelmässä. Esimerkiksi paljon akavalaisia työllistävää kaupan alaa tämä työllisyys­ ja kasvu­sopimus ei koske. Kaupan alan ylemmille toimihen­kilöille ei sitovia sopimuksia saada ainakaan tämän tason sopimuksissa. Yritysjohtajien tulospalkkioi­den sijasta tulisi keskustella siitä, kuinka oikeuden­mukaista on jättää kasvava joukko palkansaajia sopi­muksen ulkopuolelle”, toteaa Ekonomiliiton edun­valvontajohtaja Lotta Savinko.

Itse sopimustulos syntyi Savingon mukaan poik­keuksellisen nopeasti ja taustatyöt pystyttiin hoita­maan julkisuudelta rauhassa.

Neuvotteluissa ei ollut työelämäryhmää lainkaan. Neljä erillistä isoa työelämäkysymystä heitettiin ”eväiksi” alakohtaisiin neuvotteluihin: 1. Tuottavuu­den ja työhyvinvoinnin lisääminen työaikajärjestely­jen avulla. 2. Työterveyden ja ­hyvinvoinnin edistä­minen sekä menettelytavat, joilla pyritään vähentä­mään sairauksien ja työtapaturmien aiheuttamia poissaoloja. 3. Käytettävissä olevat työehtosopimus­keinot työpaikkojen, yritysten ja julkisyhteisöjen toi­minnan turvaamiseksi, kun yritys tai julkisyhteisö joutuu poikkeuksellisiin taloudellisiin vaikeuksiin. 4. Työurien pidentämiseksi alakohtaiset työ-­ ja virka ehtosopimusosapuolet selvittävät, miten ikä­ohjelmien käyttöä ja yksilöllisten työurasuunnitel­mien tekemistä edistetään työpaikoilla.

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin lisääminen työaikajärjestelyin voisi parhaimmillaan Savingon mielestä tarkoittaa työaikapankkijärjestelmän käyt­töönottoa, joka oli Akavan linjapaperissa.

”Sanaa työaikapankki ei mainita sopimuksessa. Olisi kaivattu vähän vahvempaa selkänojaa, jotta asioita saataisiin alakohtaisissa neuvotteluissa eteenpäin.”

Savinko olisi odottanut, että asioiden käsittelyyn olisi annettu jonkinlainen raamitus.

”Tulee mieleen, että pahimmat ongelmat on siir­retty alakohtaisiin neuvotteluihin. Nyt tilaa tulkin­noille on paljon. Konkretisoituvatko laatukysymyk­set alakohtaisissa neuvotteluissa siten, että työn­antaja tuo pöytään esimerkiksi lomarahojen poista­misen tai jonkun muun ison rakenteellisen kysymyksen?”

Eläkejärjestelmän uudistamista koskevat neu­vottelut alkavat tänä syksynä. Viime vuoden maalis­kuussa syntyi työurasopimus, jonka mukaisesti ryhdytään nyt miettimään ratkaisua seuraavaksi työ­eläkeuudistukseksi.

”Työelämän laadun on pakostakin tultava esille tässä yhteydessä. Jos haluamme pidentää työuria, on keskusteltava keinoista, joilla työelämän laatu ja ihmisten jaksaminen paranevat.”

Timo Saranpää
Yrittäjäneuvottelukunnan puheenjohtaja Saranpää: Järki voitti

Ekonomiliiton yrittäjäneuvottelukunnan puheenjoh­taja Timo Saranpää odottikin tuloneuvotteluista maltillista ratkaisua. Jokaisen osapuolen oli syytä siirtää oma etu taka­alalle, sillä kaikki joutuvat tinki­mään tavoitteistaan.

Saranpää haluaa nostaa yrittäjäneuvottelukun­nan painoarvoa työmarkkinaneuvotteluissa. ”Työ­markkinatoiminta on Ekonomiliiton perinteessä vahvasti ollut työntekijäpuolen toimintaa. Toivon,
että ekonomiyrittäjien ääni kuuluu jatkossa vahvem­min.  Tänä syksynä seuraamme prosessia tarkasti, ja tarvittaessa otamme kantaa sisältöön.”

Yrittäjäekonomi näkee maltillisen tuloratkaisun tienä maltilliseen tulokehitykseen ja työrauhaan, sil­lä neuvotteluratkaisu on aina parempi kuin työtais­telutoimet.

”On haettava yhteiskuntasopimusta, raamia tai sopimus Finlandiaa, jolla huolehdittaisiin siitä, että kansakunnan kilpailukyky säilyy. Ratkaisu vaatii melkoista johtajuutta. On tosi hankala nähdä, mistä johtajuus löytyy.”

Saranpää toteaa sokeankin näkevän kepillä, ettei­vät kaikki vieläkään ajattele yhteistä hyvää. Funtsi­taan vain sitä, miten varmistaa omat asemat vuoden–kahden tähtäimellä. Näin työmarkkinaneuvottelut tuntuvat hänestä osaoptimoinnilta pahimmillaan.

”Koska emme palkkoihin vaikuttamalla kykene kilpailukykyä kovin rajusti nostamaan romauttamat­ta elintasoa, meidän on aidosti haettava tuottavuut­ta ja keksittävä asioita, joilla suomalainen julkinen sektori toimii tehokkaammin ja joilla saamme kai­ken irti teknologiasta.”

Ekonomiliitossa on pohdittu kykyämme vastaan ottaa uusia ehdotuksia: ”Oppisimmeko sanomaan Kyllä, jos… sen sijaan, että aloitamme Ei, koska…”

Yrittäjä ymmärtää molempia osapuolia

Saranpää näkee yrittäjäekonomin rooliin sillan­ rakentajana osapuolten välillä.

”Yritystemme asiakkaina ovat usein korporaatiot, joissa olemme yrittäjinä huonommassa asemassa kuin palkkasuhteiset henkilöt. Meiltä löytyy ymmär­rystä, millainen on työntekijän ja asiantuntijan ase­ma. Toisaalta olemme myös työnantajia. Siksi osaamme samaa kieltä myös neuvottelupöydän toi­sen osapuolen kanssa. ”

Ekonomiliitolla on Saranpään mielestä ydinteh­tävä vastuullisuuden viestinviejänä. Sillanrakennuk­sessa Ekonomiliiton rakennuspuita ovat moninaisil­la aloilla toimivat jäsenet sekä tiheät verkostot eri päättäjäryhmiin.

”Meidän vastuullamme on jo koulutuksemmekin perusteella saada ihmiset ymmärtämään, että mark­kinatalous voi hyödyttää kaikkia osapuolia.”­

 

Työpaikka ja säännölliset tulot tuovat turvallisuutta, mutta tekeekö raha onnelliseksi? Kerro, mikä tekee sinut onnelliseksi.

Seuraavan numeron pääjutun teemana on onnellisuus.

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

Vastauksesi

Rajat työtunneille ja tehostukselle

Keskitetyllä ratkaisulla on aina syntynyt maltillisimmat tulokset. Sen voi jälleen odottaa rauhoittavan työmarkkinasyksyn ja antavan aikaa korjata taloustilannetta. Ekonomit odottavat nyt ostovoimaa tukevaa ja työoloja kohentavaa kokonaisuutta.

”Liittokohtaisten neuvottelujen seuraukset olisivat olleet arvaamattomat”, toteaa SEFEn työelämän toimikunnan puheenjohtaja Esa Vilhonen.

Liittokohtaiset neuvottelut jättävät Vilhosen mukaan tilaa kiistellä, mistä kilpailukyvyn menetys oikein johtuu.

”Maltillinen ja ostovoimaa tukeva ratkaisu oli nyt tärkein tavoite. Hallitus teki kehysriihessä yritysverohelpotuksen. Sen odottaisi jossain vaiheessa poikivan uusia työpaikkoja. maailmalta kuuluu jo elpymisen kohinaa, mutta suomi vaipui taantumaan myöhässä ja kömpii sieltä muita myöhemmin ylöskin”, hän toteaa.

Työelämän laatukysymykset Vilhonen nostaa syksyn neuvottelujen keskiöön. Työelämän toimikunta nostaa omassa esityksessään esille työaikapankin tärkeyden ja sopimuksettomien alojen saamisen sopimusten piiriin.

Finanssiala kaipaa työaikapankkia

YTN:n finanssialan taustaryhmää aiemmin johtanut Pekka Rintala korostaa, että finanssialalla epävarmuutta kasvattavat alan lisääntynyt sääntely sekä tehokkuusvaatimukset. Vakuutus- ja rahoi-tusala ovat integroituneet, ja tehokkuusvaatimuksiin on vastattu virtaviivaistamalla organisaatioita.

”Ymmärrän tehokkuuden ja vakavaraisuuden säilyttämisen tarpeen, koska se näkyy myös asiakkaalle. Mutta miten väki jaksaa työtään asiakas- ja tulospaineiden alla?”

Rahoitusalalla sefeläiset ovat työehtosopimusten piirissä 85-prosenttisesti. Vain ylin johto ja henkilöstöjohto ovat sopimuspalkkaisia.

”Moni kuitenkin kokee olevansa sopimuspalkkalainen. Silloin voi olla, että työsopimuksessa mainittu työaika hämärtyy.”

Alan tavoitteet keskittyvätkin työajan hallintaan ja työhyvinvointiin. Työaikapankki tulisi rintalan mukaan kytkeä työehtosopimukseen. Se tarjoaa säädellyt raamit, joissa toimia.

Yhteiset pelisäännöt ylemmille toimihenkilöille

Elintarvikealan ylemmät toimihenkilöt haluavat neuvottelujen tuovan heidät työehtosopimuksen ja yhteisten pelisääntöjen piiriin.

”Elintarvikealan ylemmillä toimihenkilöllä ei ole työehtosopimusta eikä nyt palkkasopimustakaan. Elintarviketeollisuudessa on ollut palkkapöytäkirja, mutta reilu vuosi sitten Elintarviketeollisuusliitto (ETL) ilmoitti, että ylempien toimihenkilöiden kanssa ei tarvitse neuvotella eikä uudistaa palkkapöytäkirjaa. Olemme nyt täysin vapaata riistaa”, toteaa ytn:n elintarvikealan taustaryhmän puheenjohtaja Aku Lipsanen.

Työnantaja on Lipsasen mukaan selvästi koventanut linjaansa.

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ajaa paikallista sopimista. Esimerkiksi Arla–Ingman yritti sopia työaikapankista paikallisesti. ”Mutta viranomaiset eivät hyväksyneet sopimusta, koska alalla ei ole työehtosopimusta.”

Kokeilu jouduttiin purkamaan, koska työlainsäädäntömme pohjautuu liittojen välillä tehtyihin sopimuksiin.

EK viittaa usein saksalaiseen tapaan tehdä paikallisia sopimuksia.

”Mutta siellä on erillinen järjestelmä paikallisille neuvotteluille ja taustalla on laajempi valtakunnallinen liittojen välinen sopimus.”

Lipsanen toteaa maalaisjärjen voittaneen syksyn neuvotteluissa. Hän odottaa kokonaisvaltaisen, kolmikantaisen sopimuksen myös toteutuvan. Lipsanen haluaa EK:n näyttävän ryhtinsä. Sen alaisten yritysten johdon tulisi lähteä talkoisiin jäädyttämällä omat bonuksensa odottamaan parempia aikoja.

YTN ja JUKO avaavat sopimuksen

Ekonomiliitto on Akavan neljänneksi suurin jäsenjärjestö. Kun puhutaan keskitetystä ratkaisusta, on akava sen edustajana neuvottelupöydässä. Raamiratkaisun eri sopimusaloille konkretisoivat YTN ja JUKO.

Ylemmät Toimihenkilöt YTN on Akavan yksityisen sektorin neuvottelujärjestö. Se vastaa akavan jäsenkentässä ylempien toimihenkilöiden neuvottelu- ja sopimustoiminnasta teollisuudessa sekä liike-ja palvelualoilla.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO valvoo jäsentensä oikeudellisia, työmarkkinallisia, taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Se muodostaa korkeasti koulutettuja edustavan julkisen alan yhteenliittymän.

Itse neuvotteluja käyvät vastuulliset asiamiehet. Heidän tuekseen on koottu taustaryhmät asettamaan ja pohtimaan alakohtaiset tavoitteet. Taustaryhmissä on yleensä mukana kentän työmarkkina-aktiiveja, kuten luottamusmiehiä. Liittokohtaisten neuvottelujen osapuolina ovat kunkin alan työantajaliitto sekä YTN tai JUKO.

 

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

22.03.2017
On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

17.03.2017
Esimies-hackathon – voittajatiimin tarina

Moi, olemme Team CBL! Osallistuimme Suomen Ekonomien historian ensimmäiseen Esimies Hackathoniin ja saako hehkuttaa jo näin alkuun – myös voitimme sen!

Takana oli kaikilla tiivis työviikko. Hieman mietitytti, jaksaisiko vielä lauantain tehdä töitä aamukymmenestä iltakahdeksaan, etenkin kun ei tarkkaan edes tiennyt mihin on lähtenyt mukaan. Hackathonkaan käsitteenä ei ollut meille entuudestaan kovin tuttu. Väsymys vaihtui innostukseen kuitenkin jo heti ovella lämpimän ja kotoisan vastaanoton myötä. Myös aamusmoothiet ja muut ihanat tarjottavat sekä upeat puitteet päivälle antoivat kunnon buusterin heti alkuun.

Meitä hackathonilaisia yhdisti innostus kehittää esimiestyötä. Meidät oli valittu niin, että kaikki olivat toisilleen uusia tuttavuuksia. Osallistujia oli eri puolilta Suomea opiskelijoista erittäin kokeneisiin johtajiin asti. Meidänkin tiimimme jäsenet ovat Helsingistä, Tampereelta ja Kouvolasta. Osallistujajoukon moninainen tausta ja kokemus antoivatkin monipuolista näkemystä asioihin. Välipala- ja ruokatauot menivät vilauksessa tutustuessa huikeaan porukkaan.

Päivän aikana meitä oli luotsaamassa asiantuntevaa joukkoa niin Suomen Ekonomeista kuin kumppanuusyrityksistäkin. Fasilitaattoreina toimivat Tuuli Aalto-Nyyssönen Ambientialta, toimitusjohtaja Terhikki Rimmanen Humapilta ja kehitysjohtaja Anja Uljas Suomen Ekonomeilta. Saimmekin heiltä paljon näkemystä tulevaisuuden johtamishaasteista. Erityisesti mieleemme jäi Terhikin kiteytys: 95% työn sujuvuudesta ja yrityksen menestyksestä liittyy työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen ja vain 5% tekniseen osaamiseen! Aika huima suhdeluku, vai mitä?

Päivä oli hyvin tiivis aamusta iltaan. Innostuimme tehtävästämme niin, että käytimme annetun ajan viimeistä minuuttia myöten. Seuraaville hackathonilaisille siis vinkki, rohkeasti vain idea työn alle. Päivän aikana se sitten jalostuu kyllä paremmaksi.

Päivä huipentui kunkin tiimin päivän puurtamisen ja tulosten esittelyyn: viiden minuutin pitchaukseen jossa tuli vakuuttaa arvovaltainen tuomaristo (Jaakko Kankaanpää Ambientialta, Juuso Hämäläinen F-Securelta ja Nina Enberg Suomen Ekonomeista) omasta ideastaan. Siinäpä sitten olikin pusertamista, kun olimme koko päivän kehitelleet oman tiimin ideaa ja se oli meille jo täysin tuttu: miten saada oma idea näkyväksi ja ymmärrettäväksi muille ja kerrottua ne pääkohdat viidessä minuutissa! Jännityksellä odotimme tuomariston tuloksia. Saimme hyvää palautetta ja myös kehitysajatuksia työtämme kohtaan.

Olemme hyvin kiitollisia saamastamme kokemuksesta, uusista kontakteista ja kaikesta järjestelystä. Suosittelemme hackathonia lämpimästi kaikille esimiestyöstä innostuneille!

Virpi Hernesaho, Janina Lampinen ja Marju Moisalo

24.02.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013