( Kehittyminen )

Korkeakouluopetus kaipaa uudistamista

Teksti Pekka Leiviskä
Kuvat Timo Heikkala
  • ”Uusien asioiden kokeileminen ei aina mene heti putkeen. Silloin saattaa tulla lunta tupaan sekä opiskelijoilta että työnantajalta”, sanoo Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Petri Sahlström.
  • Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun johtaja Antti Lönnqvist (vas.) keskusteli Suomen Ekonomien toiminnanjohtaja Hanna-Leena Hemmingin ja Petri Sahlströmin kanssa Oulussa muun muassa oppilaitosten yhteistyön tiivistämisestä.
  • OP Ryhmän digitaalisten palveluiden kehittämisen parissa työskentelevä Sari Heinonen kertoi, kuinka pankkiala on keskellä suurta haastetta. Sekä isot teknologiajätit että erilaiset startupit haastavat uusilla mobiilisovelluksilla.
  • Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön yliopistonlehtori Jari Laru on huolissaan siitä, että korkeakoulujen opetus uudistuu liian hitaasti.
  • Martti Ahtisaari -instituutin johtaja Veikko Seppänen kertoi Oulussa arvioitaan siitä, mihin suuntaan maailma tulee kehittymään globaalin verkottoitumisen ja uuden teknologian myötä.
Digitaalisuus mullistaa myös opiskelua, mutta se näkyy tuskallisen hitaasti oppilaitoksissa. Opiskelijat käyttävät jo aivan toisia välineitä ja opiskelutapoja kuin opettajat.

Opetustavan pitää muuttua, mutta vielä ei osata tarkkaan sanoa, mitä pitää muuttaa ja kuinka muutoshalu löydetään. Suurin piirtein näin voisi tiivistää tämänvuotisen Oulussa järjestetyn kauppatieteellisen alan kansallisen tapaamisen annin. Kaksipäiväisen kokoontumisen teemana oli digitaalisuus, ja miten se pakottaa muuttamaan toimintatapoja. Puhetta riitti, mutta konkretia on vielä kaukana.

”Meidän rakenteemme ovat vain niin kankeita”, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Petri Sahlström totesi.

Hänen mielestään ongelmana on, että opetus perustuu niin vahvasti perinteisen luento-opetukseen. Joku voisi tulkita niinkin, että oppilaitosten opettajat eivät halua muuttaa tapojaan. Kuten Oulun yliopiston kauppatieteilijöiden opiskelijajärjestö Finanssi ry:n puheenjohtaja Miia Paavola totesi aiemmin paneelikeskustelussa: ”Meillä on edelleen luennoitsijoita, joilla on ollut samat kalvot käytössä 20 vuotta”.

Muutos ahdistaa ja pelottaa. Ja kyllähän sen ymmärtää. Takana on vuosikymmenten perinne hyvää pedagogiikkaa.

”Olemme vanhan polun vankeja. Digitalisaatio vaatii oman maailmankuvan avartamista. Tuntuuhan se itsestäkin aika hurjalta”, Oulun yliopiston kauppatieteiden kandidaatti -ohjelman johtaja Satu Nätti sanoi paneelikeskustelussa.

Uudistuminen vaatii riskinottoa

Dekaani Sahlström myöntää, että kaikilla ei ole tahtoa kehittää opettamista. Joskus se on kiinni persoonasta, mutta toisinaan tekosyyltä kuulostavista rakenteista.

”Elämme ”byroslaviassa”, joka koostuu kokouksista. Niissä jarrutetaan muutosta. Monet pedagogit tässä maassa ovat harmistuneita siitä, että joku hallinnossa tietää opettajaa tai tutkijaa paremmin, minkälaisia järjestelmiä tai välineitä tulisi käyttää”, paasasi Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön yliopistonlehtori Jari Laru provosoivasti Oulussa.

Sahlströmin mielestä Larun ajatuksissa on vinha perä, ja kaikkien opettajien pitäisi ottaa ne vakavasti.

”Uusien asioiden kokeileminen ei aina mene heti putkeen. Silloin saattaa tulla lunta tupaan sekä opiskelijoilta että työnantajalta.”

Siksi sekä Sahlström että Laru kannustavat ottamaan riskejä ja luomaan kokeilevan ilmapiirin. Kun maailma muuttuu koko ajan ympärillä, ei voi käpertyä turvalliseksi koettuun kuplaan.

”Suurin riski on, että ei tehdä mitään. Silloin joku menee ohi”, Sahlström sanoo.

Laru heitti esityksensä aikana ilmoille ajatuksen siitä, että yliopistojen tietohallintojen toimenkuvaa muutettaisiin, ja niistä tehtäisiin yksikkö, joka hallinnoisi erilaisia oppimisteknologioita ja auttaisi niiden soveltamisessa. Larun mielestä suurin vastuu opetuksen kehittämisessä olisi siinäkin tapauksessa opettajilla. Heillä olisi kuitenkin paikka, mistä hakea apua, kun omat tietotekniset taidot kehittämiseen loppuisivat.

Tuki onkin se tärkein asia. Monet uusia teknologioita tai tapoja käyttöönottaneet opettajat ovat joutuneet kohtaamaan vastustusta vanhoilta opettajilta tai hallinnosta. Laru ei lähtisi käännyttämään heitä vaan tukemaan edelläkävijöitä. Sitä kautta kulttuuri vähitellen muuttuu.

Vaasan yliopiston johtamisen yksikön professori Riitta Viitala palkittiin Oulussa Suomen Ekonomien Opetuspalkinnolla. Hän kertoi, että Vaasassa opettajat keskustelevat jatkuvasti opettamisesta ja jakavat parhaita käytäntöjä. Siinä missä monessa opinahjossa uusia ideoita karsastetaan, Vaasassa reaktio on päinvastainen.

”Kaikkihan ovat innoissaan, jos joku vähän irrottelee”, Viitala sanoi palkitsemistilaisuuden jälkeen.

Diginatiivit haluavat tehdä

Useaan alaan digitalisaatio vaikuttaa montaa eri kautta. Oulussa puhuttiin siitä, kuinka uusi diginatiivisukupolvi on tottunut siihen, että teknologiset laitteet ja sovellukset ovat halpoja, helppoja käyttää ja kaikkien ulottuvilla. Verkon välityksellä myös jaetaan erilaisia taitoja ja oppeja täysin tuntemattomille. Usein tittelit ja pömpöösit asemat eivät ole tärkeintä, vaan suosio tulee taitojen ja kykyjen mukaan.

Kun tämä sukupolvi tulee innokkaana opiskelemaan moderniin yliopistoon, heidät asetetaan istumaan luentosaliin, jossa pahimmillaan luennoimista vihaava tutkija kertoo oppimistavoitteista, yliopiston kankeista käytännöistä ja moodle-avaimista. Taivaissa lennelleet ideat laskeutuvat luentosalin lattialle. Opiskelijat katoavat luennoilta, jos niitä ei koeta hyödyllisiksi.

Asiaa voisi konkretisoida niinkin, että jos diginatiivisukupolvi päättäisi miettiä, kuinka digitalisaatiosta otettaisiin hyöty irti opetuksessa, ei tuloksena olisi valtakunnallisia päiviä ja loputtomia kokouksia. Kun vanha sukupolvi vielä miettisi sopivaa kokoonpanoa johonkin sopivan lyhenteen saaneeseen työryhmään, diginatiivisukupolvi olisi sosiaalisessa mediassa käynyt keskustelua uusien menetelmien testaamiskokemuksista ja ilmaisista ohjelmistoista.

Rahoitus vähenee

Ensi vuonna korkeakouluilta leikataan 75 miljoonaa euroa ja indeksikorotusten jäädyttäminen vie korkeakouluilta 175 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä. Siksi valtiovalta toivoo digitaalisuuden tuovan myös säästöjä. Yhtenä konkreettisimpina keinona kauppakorkeakoulun puolelta on hanke verkkokurssien toteuttamiseksi.

Ajatuksena on ensin luoda kokeilu, jossa sivuaineopiskelijat voisivat suorittaa verkossa peruskursseja. Kokeilun on tarkoitus käynnistyä vuoden päästä eli syksyllä 2016. Oulussa aikataulu todettiin turhan kunnianhimoiseksi.

”Jos edes joku pilottikurssi saadaan ensi syksyksi, sekin olisi loistava saavutus”, Suomen kauppakorkeakoulut (ABS) ry:n pääsihteeri Juuso Leivonen totesi.

Diginatiivisukupolvi ei luultavasti vaikutu aikataulusta. Toisaalta verkkokurssin järjestäminen ei ole mikään pikku juttu. Professorit muistuttivat, että jos sen haluaa tehdä hyvin, suunnittelu ja toteutus vievät aikaa. Aika taas on rahaa, kuten kaikki tietävät. Eikä sitä ole tulevaisuudessa tulossa yhtään helpommin – ainakaan valtiolta.

Mutta totuutta on katsottava silmiin. Muutos on myös hyvästä. Esimerkiksi tämänvuotisen opetuspalkinnon saaja, joustavia suoritustapoja opiskelijoilleen tarjonnut professori Riitta Viitala huomasi itsekin nauttivansa uudesta tavasta enemmän.

Sisältö edelleen tärkeintä

Opetusta ei kuitenkaan pidä uudistaa välineiden ehdoilla. Tärkeintä olisi, että välineet olisivat vain keino parempaan opetukseen. Oulun paneelissa puhunut Satu Nätti oli jopa vähän turhautunut siihen, että keinot tuntuvat tulevan ennen oppimistavoitteita.

”Olemme edelleen liian kiinni siinä, miten kurssi pidetään. Pitäisi ennemmin miettiä, mitä opetetaan ja mitkä ne oppimistavoitteet on, ja vasta sen jälkeen niitä tapoja.”

Toisaalta on syytä myös pohtia, mikä on se sisältö, mikä on relevanssia opiskelijoille vielä kymmenen vuoden päästä.

Oppimistapoja tutkiva ja kehittävä Jari Laru muistutti omassa esityksessään, että kun kymmenen vuotta sitten valmistuneilta on kysytty tärkeimpiä taitoja, ovat sinne nousseet niin sanotut pehmeät taidot: kommunikointitaidot, kyky soveltaa oppimistaan sekä kyky uudistaa toimintatapoja ja ajattelua. Laru muistuttaa myös, että ihmiset oppivat parhaiten tekemällä itse. Siksi opetuksen pitäisi perustua enemmän todellisiin esimerkkeihin ja työelämän projekteihin.

Lisäksi opiskelijat voisivat antaa enemmän palautetta toisilleen ja keskustella asioista. Siihen ei luultavasti tarvitsisi erityisesti kannustaa, sillä nykyinen diginatiivisukupolvi on tottunut keskinäiseen opastukseen.

16.9.2015

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Nätverkandet – det gyllene ordet

Hur ofta hör vi inte att vi ska nätverka? Ju större nätverk, desto bättre! Nu har jag suttit ett och ett halvt år i vår ämnensförenings styrelse. Jag har deltagit på tiotals olika evenemang, från skolningar till sitzar och årsfester. Jag har skakat hand och lärt känna flera nya människor. Vissa bekanta har till och med blivit mina goda vänner.

Det allra bästa med att lära känna nya människor är nog att se skillnaderna i olika kretsar. Hur mycket kan egentligen s­­­itzar eller årsfester skilja sig från varandra, beroende på är du i Kuopio eller Helsingfors? Jag har lärt mig så mycket nytt tack vare mina nya kontakter. Mina kolleger i KPV har gett mig tips hur de kommunicerar­­­­­­ i sin styrelse eller hur de hittar tid för styrelsekvällar. Jag har hittat inspiration till nya evenemang och lärt mig av misstag som andra gjort.

Ett socialt nätverk är underbart! Jag hittar nya jobb via mina kontakters LinkedIn profiler, jag kan fråga om någon vill erbjuda sin soffa till mig för en natt i Tammerfors när jag ska besöka festival, eller så kan jag diskutera om allmänna händelser som påverkar mitt – och deras – liv. Till exempel skrev vi i KPV ett ställningstagande om handelshögskolornas inträdesprov. Vi alla föreningar delade den på våra hemsidor och Facebook, och nådde en enorm mängd med människor. Vi har spritt våra tankar och information till våra nätverk. Tänk så många människor läst något som 14 stycken personer skrivit ner!

Nätverk kan också vara skrämmande. Bränner du en bro med en person som har ett gott och brett nätverk, kan det hända att du skjuter dej själv i foten. Word-of-mouth är ett väldigt effektivt marknadsföringssätt, som fungerar likaväl om människor som om produkter eller tjänster. Dessutom tycks negativa åsikter sprida sig ännu lättare än de positiva.

Därför gäller det att skaffa sig ett bra socialt nätverk, med människor du kan lita på och som du har bra förhållanden med. Sociala nätverk kan faktiskt rädda dig och hjälpa dig vidare – men du måste också ge något tillbaka!

Meri Lindström
Styrelseordförande
Merkantila Klubben

16.05.2017
Tulevaisuuden palvelujohtaminen ja asiakaselämys – onko ihmiskontakti luksusta?

Suomi on muuttumassa insinööritaloudesta palveluelämystaloudeksi. Asiakkaan rooli palveluprosessin aktiivisena kuluttajana vaatii yritysten henkilöstöltä muutosta koko palveluajattelussa.

Suomesta löytyy erinomaisia tuotteita ja palveluja, jotka vain odottavat kaupallistamista huipputuotteiksi. Ja nimenomaan huipputuotteiksi, luksukseksi, sillä juuri näille löytyy nykyisin paljon kuluttajia.

Miksi kannattaa myydä luksusta? Liian monet yritykset vierastavat koko sanaa. Jos yrityksiltä kuitenkin kysytään, haluavatko he myydä keskinkertaista palvelua tai harmaita, näkymättömiä tuotteita, vastaus on yleensä kielteinen. Mieluummin myydään jotain parempaa.

Erinomaisuuden pelko

Vaativat asiakkaat niin Suomessa kuin maailmallakin etsivät parasta palvelua tai tuotetta. Meillä on jo liian pitkään kytenyt erinomaisuuden pelko yhdistyneenä myynnin ja markkinoinnin aliarvostamiseen. Olemme tyytyneet kilpailemaan vain hinnalla. Globaalissa kilpailussa Suomen valttina kuitenkin on, että uskallamme hintakilpailun sijaan kilpailla korkealaatuisella osaamisella ja laadukkaalla palvelulla. Samalla nostamme tuotteen tai palvelun jalostusarvoa – sekä lopputuloksena saamme myös parempaa hintaa!

Me kaksi puhumme palvelubaletista, koska palvelua kuten huippuunsa viritettyä balettiesitystä voi treenata. Pitää vain oppia tunnistamaan kriittiset osa-alueet, joita kehittämällä jokainen yritys kykenee tavoittelemaan toimialansa huippua.

Kohti täydellistä palveluelämystä

Palvelukokemus muodostuu enemmän asenteesta kuin objektiivisista laatutekijöistä. Yrityksen palveluosaamista voidaan trimmata palvelujohtamista kehittämällä. Luomalla asiakkaille erinomainen kokonaiskokemus edistetään tuotteiden tai palveluiden muista erottuvaa houkuttavuutta.

Menestyvien yritysten palvelustrategioita yhdistää halu korkeaan laatuun ja huippusuoritukseen. Näiden yritysten ytimessä on myös halu palvella asiakkaita mahdollisimman hyvin – luksuspalveluasenteella! Täydellinen palveluelämys syntyy pienten yksityiskohtien ja hienovaraisten nyanssien johtamisella. Yrityksen asiakaspolun jokainen yksityiskohta on mietitty ja loppuun asti hiottu.

Digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat työprosesseja ja ihmisen rooli organisaatioissa muuttuu. Esimiehen rooli palvelujohtamisessa on edistää palvelun tason kehittämistä ja sen laadun ylläpitämistä. Yrityksen palvelustrategia toteutetaan uudenlaisella johtamisella, jossa asiakaslupaus lunastetaan ja jopa ylitetään päivittäin.

Kaupallistaminen on ekonomien työtä myös tulevaisuudessa. Meillä on ratkaiseva rooli siinä, miten asiakaskokemuksen johtaminen viedään yrityksissä käytäntöön.  Automatisaatio ja digitalisaatio mahdollistavat monien työvaiheiden helpottumisen, mutta ihmiskontaktilla on tulevaisuudessakin arvonsa. Oppivat robotit haastavat jo nyt jossain palvelutehtävissä ihmisen; esimerkiksi ikuisesti hymyilevä robotti hotellin vastaanotossa ei tee virheitä. Mutta ihminen voittaa robotin empaattisuudessa ja kyvyssä aistimaan hienovaraiset nyanssit – ainakin vielä toistaiseksi.

Kristiina Palmgren ja Satu Väkiparta

Palmgren (KM, eMBA) ja Väkiparta (KTM) ovat kouluttajia. He ovat Suomen ensimmäisen luksusklusteriohjelman perustajia, Haaga-Helian luksuskouluttajia sekä Greetings From Luxury Finland Start Up -yrityksen osakkaita. Molemmat ovat pitkän linjan yritysvalmennuksen ja yrittäjyyden osaajia. ”Me uskomme, että luksustuotteet ja – palvelut tulevat olemaan Suomen kansantalouden pelastava pala. Me myös uskomme suomalaisiin ekonomeihin kaupallistajina, joiden avulla pystymme nostamaan suomalaisten tuotteiden ja palveluiden jalostusastetta ja – arvoa. Autamme suomalaisia yrityksiä löytämään oman luksuksensa.”

04.05.2017
Punkkariyrittäjä seuraa intohimoaan ja murtaa muureja

Tein reilu kaksi vuotta sitten syksyllä rohkean ratkaisun, hyppäsin intohimoni vietäväksi ja perustin oman yrityksen. Minulle oli selvää, että jos lähden yrittäjäksi, teen sen täysillä, eli irtisanoudun työstäni ja laitan kaiken osaamiseni ja kaikki resurssini peliin.

Miksi yrittäjäksi

Tulen yrittäjäsuvusta. Olen kuullut tiettyjen ominaisuuksien periytyvän jo äidinmaidossa; yrittäjyys on varmasti se, mikä minulle on periytynyt.

Yrittäjäksi ryhtyminen kyti mielessäni jo vuosia ennen oman yrityksen lopullista perustamista. Mielessäni oli useita hyviä ideoita, mutta jostain syystä olin valmis vasta pidemmän pohdiskelun jälkeen. Oikealla hetkellä kaikki loksahti kohdalleen ja sain perustaa yrityksen, jossa pystyin yhdistämään kokemukseni business-maailmasta ja liikunta-alalta. Idea tästä konseptista tuntui äärettömän hyvältä alusta alkaen ja vuosien saatossa olen oppinut vahvasti luottamaan omaan intuitiooni

Mikä punkkariyrittäjä

En ole koskaan pitänyt rajoituksista, en missään määrin. Tämä söi välillä motivaatiotani ollessani palkkatyössä, mutta on mielestäni etu yrittäjänä. Asioita saa tehdä uudella tavalla, omalla tyylillä ja kasvamisen & menestymisen näkökulmasta se on jopa elinehto. Olen myös aina ollut hieman kapinallinen ja tehnyt asioita omalla tavallani, valtavirrasta poiketen.

Punkkariyrittäjä-termin nappasin BrewDog-panimon perustajan James Wattin Business for Punks –kirjasta. BrewDoginkin tarina on kulkenut jossain muualla kuin kultaisella keskitiellä ja he ovat rohkeasti kyseenalaistaneet vanhan ja luoneet uutta.

Punkkariyrittäjä siis kyseenalaistaa. Jos jotain asiaa ei ole tehty aiemmin, hän tekee sen. Punkkarius on ennen kaikkea asenne. Yrittäjyydessä näen sen murtavan muureja ja muuttavan koko yrittäjyyttä, jonka mielestäni on muututtava globalisoituvan ja digitalisoituvan maailman mukana.  Punkkariyrittäjät tekevät asiat oman halunsa, uskonsa ja intohimonsa mukaan.

Kaikki peliin

Mikään ei motivoi niin tehokkaasti kuin pakko. Kun löysin itselleni toimitilan ideaalipaikalta, sain vastuulleni myös sen korkeat kulut. Nolla asiakasta ja isot laskut olivat paras motivaattori ryhtyä tekemään myyntiä. Pakkotilanteessa oli osattava johtaa itseään ja ajankäyttöään tehokkaasti. Mahdollisuuksia, yhteistyökumppaneita ja uusia kanavia oli jatkuvasti mietittävä. Oli myös kasvatettava nahkaa, kun väistämättä kaikki yritykset eivät menneet maaliin.

Yrittäjän vapaus

Vapaus tuo mukanaan myös vastuun. Tämä yllätti minut, kuten varmaan monen muunkin uuden yrittäjän. Lisäksi päätöksiä, suuria päätöksiä, täytyy pystyä tekemään nopeasti.

Kuitenkin se, että luon omat rajani itse ja päätän omista mahdollisuuksistani itse ja jokapäiväisellä tasolla päätän, miten teen työtä antaa itselleni niin voimakkaan vapauden tunteen, että se voittaa ja tasapainottaa pelkoja, joita yrittäjyyteen liittyy. Toki myös se, että saa tehdä työtä ja viettää elämäänsä tärkeäksi kokemiensa asioiden parissa, saa tehdä sitä mitä rakastaa.

Uskalla pyytää apua

Yrittäjänä aloittaminen ei siinä mielessä ollut vaikeaa, että yksinyrittäjänkään ei tarvitse olla kokonaan yksin. Suomessa on upeita tahoja, jotka tarjoavat apua.

Yrittäjäksi lähtiessäni päätin hankkia mentorin ja sainkin ensimmäisen Ekonomien kautta. Toinen mentorini oli omista verkostoistani ja samoin tämän hetken mentorini. Kaikilta kolmelta olen saanut upeaa sparrausta, oppia ja perspektiiviä, olen äärettömän kiitollinen jokaiselle!

Eri paikkakunnilla toimivat uusyrityskeskukset ja esim. Helsingissä Yrityslinna ja Newco Helsinki tarjoavat maksuttomia palveluita yrittäjille. Olen itse alusta asti käyttänyt myös ura- ja life coachia, näen sen eräänlaisena sparraus-/esimiestyönä, mahdollisuutena, joka auttaa minua.

Tätä tekstiä kirjoittaessani palasin takaisin aikaan reilu kaksi vuotta sitten, kun olin ollut yrittäjänä muutaman kuukauden. Silloin määrittelin blogissani mm. yrittäjyyden kauhun tasapainoa, joissa uusiin tilanteisiin joutui joka hetki ja jokainen päivä oli täynnä mitä erilaisimpia päätöksiä.

Oman yritykseni kasvu on ollut niin nopeaa, että rutiinityötä ei juurikaan ole. Siksi voin täysin edelleen allekirjoittaa parin vuoden takaiset tunnelmani. Kaikkein paras anti tähän mennessä on ollut oman itseni kasvu ja kehittyminen.

Tarinani jatkuu ensi kuussa. Seuraavassa blogissa kerron yrittäjän arjesta ja myöhemmin vielä yrittäjyyteni aikana oppimistani asioista. Jos sinulla on toiveita, mistä haluaisit kuulla, laita viestiä tiedotus@ekonomit.fi

Onnea kaikissa niissä asioissa, mihin päätät ryhtyä!

Riina Laaksonen
Yrittäjä, Hyvinvointistudio Lupaus
Twitter: @riinalaaksonen
Instagram: @riinagabriela

Riina Laaksonen on Hyvinvointistudio Lupauksen perustaja ja omistaja. Lupaus on syksyllä 2014 perustettu yritys, joka tarjoaa Personal Trainingia, ravintovalmennusta ja mentaalivalmennusta.

Koulutukseltaan Riina on ekonomi, Personal Trainer, ravintovalmentaja ja Life Coach. Riinan urataustani on IT-alalla, jossa hän on toiminut yli 10 vuotta sekä Suomessa että Keski-Euroopassa mm. esimiestehtävissä ja strategisissa kehittämistehtävissä. Toisena ammattina ja rakkaana harrastuksena Riina on toiminut liikunnanohjaajana jo yli 15:n vuoden ajan.

28.04.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013