( Johtaminen )

LOHAS-kuluttajaryhmän merkitys markkinoinnissa kasvaa myös Suomessa

Teksti Sabina Mäki Kuvat Kirsi Tuura
  • ”Yrityksen vastuullisuus on tärkeää. Kuluttaja toimii kuitenkin suhteessa tuotteeseen, joka tarjoaa ostopäätöskriteerin”, sanoo Jaana Haapala.
Joka kolmannen suomalaisen kulutusvalintoja ohjaa eettinen ja ekologinen eetos. Ympäröivä todellisuus ja esimerkit maailmalta osoittavat, että kasvava trendi on tullut jäädäkseen.

Japanissa ja Yhdysvalloissa tunnistettiin 1990-luvulla uusi, kiinnostava kuluttajaryhmä, joka teki ostopäätöksiä ennenkuulumattomalla tavalla. Eettiseen, ekologiseen ja terveelliseen kuluttamiseen vihkiytynyt joukko sai pian nimen LOHAS, joka tulee sanoista Lifestyles of Health and Sustainability.

”Aluksi ei tiedostettu, että kyseessä on kuluttajaryhmä, vaan joukko yksilöitä, joilla on uudenlainen eetos. Suomalaiset LOHAS-kuluttajat ryhmäytyivät vasta 2000-luvulla”, selittää markkinoinnin moniosaaja Jaana Haapala.

Suomalaista tutkimustietoa tästä varsin tuoreesta kuluttajaryhmästä on saatu vuodesta 2009 lähtien, jolloin markkinatutkimusta tekevä Tripod Research ryhtyi tekemään vuosittaista LOHAS-tutkimustaan. Samoihin aikoihin Haapala matkasaarnasi yrityksissä tulevaisuuden kuluttajasta juuri julkaistun Omatuntotalous-kirjansa kanssa. Ekonomin teesi oli, että omatunto tulee ostoskoriin.

”Se oli rankka väite. Minua katsottiin vähän oudosti, sillä kuluttajaa pidettiin taloudellisesti ja rationaalisesti ajattelevana olentona. Kirjassani väitin, että homo economicus olikin homo generosus”, Haapala summaa.

Omatunto on tullut ostoskoriin ja liike-elämän pimeä puoli paljastunut

Neljä vuotta myöhemmin mainostoimisto Folk Finlandin strategi toteaa, että omatunto todellakin tuli ostoskoriin. Haapala uskoo, että muutoksen taustalla vaikuttaa kaksi keskeistä asiaa: tietoisuus maailman todellisesta tilasta sekä nopea tiedonvälitys. Ympäristöongelmien lisäksi kuluttajille on paljastunut Haapalan sanoin liike-elämän pimeä puoli.

”Nopeasta tiedonkulusta on seurannut läpinäkyvyyden vaade. Ihmiset ovat nähneet epäoikeudenmukaisuuden ja riiston, ja se on synnyttänyt luottamuspulan”, ekonomi väittää napakasti. Hän uskoo, että juuri nyt on valtava kysyntä luottamukselle.

Yrittäjyyskasvatuksen professori: Trendin taustalla on todellisia ongelmia

”Jo nyt luonnon kantokyky on ylitetty. Maailmassa on suurin puute vedestä ja pian puhtaasta ilmasta. Niitä on otettu ilmaiseksi ja itsestään selvästi käyttöön. Nykyiset teollisuusmaat ovat globaalisti ajatellen pienellä porukalla vaarantaneet luonnonvarojen uusiutumisen”, aloittaa kestävän kehityksen ja yrittäjyyden yhtymäkohtia tutkinut Paula Kyrö.

Aalto-yliopiston yrittäjyyskasvatuksen professori toteaa vakavana sen, minkä kaikki LOHAS-kuluttajat tiedostavat: ajattelemattomuus on johtanut vakaviin, pitkävaikutteisiin ongelmiin, kuten viljelymaan köyhtymiseen. Kyrön mielestä suurin syypää ympäristöongelmiin on keskitetty tuotanto, joka on johtanut luonnonvarojen liialliseen ja kestämättömään kulutukseen.

”Ongelmien taustalla vaikuttaa markkinatalouden ja näkymättömän käden keksiminen”, Kyrö miettii ja painottaa sanaa keksiminen. ”Taloustiedehän ei vain selitä, vaan luo ilmiöitä.”

540_260_2M8A0349

Keskitetty massatuotanto on unohtanut Kyrön mukaan paikallisten ekosysteemien pitkän aikavälin kehittymisen lyhyen aikavälin voittoja tavoitellessaan. Pieni, paikallinen tuotanto, kuten niin paljon puhuttu lähiruoka, huomioi hänen mielestään luonnostaan paikalliset resurssit ja niiden riittävyyden. Kirjassaan Yrittäjyys, talous ja kestävä kehitys Kyrö toteaa, että ympäristön ja talouden historiallisessa vuoropuhelussa on painottunut suuryritysten toimintaideologia.

”Yrittäjyys on aikanaan perustunut siihen, että eletään luonnon kiertokulun ehdoilla ja arvostetaan sitä. Nyt suunta on väärä. Paikallinen tuotanto on vaarassa loppua ja yksipuolistua, kun pyrkimyksenä on liiallinen tuotantokokojen kasvattaminen.”

Kukaan ei halua joutua törppölistalle, pois pääsy on vaikeaa

Kuluttajan kannalta keskeinen kysymys kuuluu, voiko Kyrön mainitsemiin perustavanlaatuisiin ongelmiin yhteiskunnassa ja taloudessa vaikuttaa kulutuspäätöksillä. Jaana Haapala uskoo, että kuluttajalla on valtaa aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin: ”LOHAS-kuluttajat rakentavat oikeudenmukaisempaa ja terveellisempää maailmaa uudella tavalla. Nämä kuluttajat ottavat selvää esimerkiksi valmistusprosesseista LOHAS on hyvä uutinen yhteiskunnalle ja maailmalle. Kyseessä on muutos, jota tarvitaan.”

Kestävästä kehityksestä ja terveydestään huolta kantavat kuluttajat ovat muita tiedonjanoisempia. He ottavat asioista selvää, ja jakavat tietonsa muillekin. Yrityksille trendi merkitseekin paitsi mahdollisuuksia, myös uhkia.

”Tietyistä asioista, kuten ympäristön huomioimisesta, on tullut yritysten hygieniatekijöitä. Kukaan ei halua joutua törppölistalle, sillä mustalta listalta pyristely on vaikeaa”, Haapala varoittaa.

LOHAS on Suomessa hyödyntämätön mahdollisuus

Suurin este eettisen ja ekologisen kuluttamisen leviämiselle Suomessa on tarjonnan puute. Näin väittää LOHAS-tutkimusta tehnyt Tripod Researchin toimitusjohtaja Taru Eboreime. Maailmalla hän on tutustunut esimerkiksi ekohotelleihin, mutta Suomessa valinnat rajoittuvat pääasiassa ruokaan.

”Luontaisia LOHAS-tuotealueita ovat visuaaliset asiat, kuten kosmetiikka, vaatetus ja sisustaminen. Tutkimusten mukaan LOHAS-kuluttajat ovat kuitenkin kiinnostuneet melkein kaikesta muusta paitsi autourheilusta.”

Terveyden saralla suomalaiset ja muut eurooppalaiset LOHAS-kuluttajat ovat konservatiivisia. Siinä missä amerikkalainen seuraa joogineen ja retriitteineen vanhan hippiliikkeen jalanjäljissä, valitsee eurooppalainen lisäaineettomia ruokia ja luonnonmukaista kosmetiikkaa.

Kotimaisuus ei ole aina itsestään selvä valinta

Suomalaisyrityksillä olisi Eboreimen mielestä runsain mitoin hyödyntämätöntä LOHAS-potentiaalia.

”Suomessa luotetaan liikaa siihen, että suomalainen ostaa suomalaista. LOHAS-kuluttaja voi kuitenkin ostaa myös Bangladeshissa tehdyn paidan, jos hän tietää, että bangladeshilaisella ompelijalla on kaikki hyvin, myös taloudellisesti.”

Hän odottaa mielenkiinnolla, milloin näille maailmasta ja kulttuureista kiinnostuneille vastuullisille kuluttajille ryhdytään tarjoamaan vaikkapa kestävää luksusmatkailua – sellaista, joka näyttää ja tuntuu hyvältä, mutta joka on tuotettu eettisesti ja ympäristöystävällisesti.

”LOHAS-trendin voisi nähdä mahdollisuutena, ja miettiä, millä mittareilla olemme jo nyt hyviä. Esimerkiksi ympäristöystävällisyys ei saa kuitenkaan olla sivuseikka, vaan asia, joka oikeasti vaikuttaa tuotteeseen ja sen käyttöön.”

Kovaääninen ja kulutusmyönteinen joukko LOHAS-ihmisiä

”On väistämätöntä, että me, jotka olemme nauttineet ylisuurista eduista, joudumme luopumaan jostakin”, miettii professori Paula Kyrö työhuoneessaan Arkadiankadulla. Lymyäisikö tässä koko LOHAS-trendin ydin? Kenties kuluttajat haluavat panna pisteen ympäristön turmelemiselle ja epäeettiselle bisnekselle jo ennen kuin se on väistämätöntä.

Taru Eboreime selittää, että LOHAS ei suinkaan ole kulutusvastainen, vaan itse asiassa suhteellisen kulutusmyönteinen joukko. Kokonaan eri kategoriaan kuuluvat kulutusta karsastavat, yksinkertaisuuteen pyrkivät ihmiset. Tätä pientä joukkoa kuvastaa termi LOVOS (Lifestyles of Voluntary Simplicity): ”LOVOS-ihmiset ovat kieltäytyjiä. He eivät ole kiinnostavia markkinoinnin kannalta”, Eboreime summaa.

LOHAS sen sijaan on kovaääninen joukko, varsinainen totuuden torvi. Ryhmän ihmisiä yhdistää keskimääräistä korkeampi koulutus, laajat verkostot sekä aktiivisuus muun muassa sosiaalisissa medioissa ja järjestöissä. LOHAS-kuluttaja jakaakin tietonsa ja kokemuksensa vähintään lähipiirinsä kanssa.

Tulotaso sama kuin muillakin, valinnoissa mukana enemmän arvottamista

Tripod Researchin selvitysten mukaan LOHAS-kuluttajilla on samankaltainen tulotaso kuin muillakin, mutta he tekevät tavallista enemmän arvottamista. Tarvittaessa nämä kuluttajat luopuvat tietoisesti jostain saadakseen jotain muuta. Autoa tarvitseva saattaa satsata hybridiautoon ja matkailusta nauttiva vapaaehtoisiin ilmastomaksuihin.

540_260_lohas_2M8A0337

”LOHAS-kuluttaja arvostaa aina kestävyyttä ja laatua, ja sijoittaakin mielellään kestävään tuotteeseen”, Eboreime kuvailee.

Selkeästi LOHAS-kuluttajan tunnuspiirteet täyttää 34 prosenttia suomalaisista. Vain kymmenes suomalaisista on Eboreimen sanoin ”anti-LOHAS-porukkaa”. He ovat stereotyyppisesti ammatillisen koulutuksen saaneita miehiä.

Luovaa markkinointia luoville ihmisille

Folk Finlandin Jaana Haapala on työskennellyt paljon yritysten kanssa, jotka haluavat puhutella niitä 34 prosenttia, joita kestävän kehityksen ja terveellisyyden teemat kiinnostavat. Kuvatessaan nykyistä LOHAS-markkinointia hän ei säästele sanojaan: ”Vastuullisuusviestintä on kuivaa kuin kapakala. Tarvitaan terävää kynää ja luovuutta, ei rationaalista, tylsää viestintää”, Haapala napauttaa.

Markkinoinnilta edellytetään luovuutta, sillä iso osa LOHAS-kuluttajista on itsekin luovia. Haapala puhuukin ihmisten, tarinoiden ja tunteiden koskettamisen kielen puolesta. Työssään hän näkee kuitenkin loputtomiin yrityksiä, jotka yrittävät viestiä LOHAS-kuluttajille, että konserni toimii vastuullisesti.

”Se on tärkeä uskottavuustekijä. Ihminen kuitenkin toimii suhteessa tuotteeseen, joten tuotteen täytyy tarjota ostopäätöskriteeri, eli sellaisia aitoja tuoteominaisuuksia, joita kuluttaja etsii.”

Tuotteen ei tarvitse olla täydellinen, mutta katteettomat korulauseet saa unohtaa

LOHAS-kuluttaja sitoutuu tuotteeseen usein vasta kun hän tietää riittävästi sen raaka-aineista ja tuotannosta. Täydellinen ei kuitenkaan tarvitse olla, sillä kuluttaja ymmärtää, ettei eettisempi, ekologisempi ja terveellisempi maailma tule valmiiksi hetkessä. Usein riittääkin tieto siitä, mihin suuntaan yritys, tuote tai palvelu pyrkii.

Markkinoinnin kannalta LOHAS-kuluttaja on varsin kiinnostava siitä yksinkertaisesta syystä, että hän seuraa mainontaa ja markkinointia, esimerkiksi asiakaslehtiä, tavanomaista aktiivisemmin. Lisäksi hän jakaa tietonsa kotona, töissä ja sosiaalisissa medioissa.

On kuitenkin turha haaveilla, että tätä vastuulista kuluttajaa voisi hämätä katteettomilla korulauseilla. Nämä kuluttajat erottavat kehumisen faktoista, ja heillä on niin halua kuin kykyä ottaa asioista selvää. Juuri LOHAS-kuluttajat ovatkin käräyttäneet yrityksiä vastuuttomasta toiminnasta ja harhaanjohtavasta markkinoinnista.

”LOHAS-ihmiset ovat juuri niitä, jotka paljastavat viherpesuyritykset. Sellaista ei kannata väittää, mikä ei ole totta”, Taru Eboreime huomauttaa.

Aluksi naisten juttu, miehetkään eivät halua junttikuluttajan leimaa

”Usein kysytään, onko LOHAS naisten juttu. Valtarakenne on ollut sellainen, että trendit ovat lähteneet ylhäältä. Maailma ja liike-elämä ovat olleet miesten. Nyt trendit nousevat ruohonjuuritasolta. Siinä tarvitaan tunneälyä ja sosiaalista pelisilmää, ja siksi LOHAS on ollut aluksi naisten ja nuorten juttu”, Jaana Haapala selittää.

Kyse on Haapalan mielestä sukupuolten ja sukupolvien välisestä asetelmasta, ei niinkään naisten ja miesten erilaisista kiinnostuksen kohteista: ”LOHAS on ihmisille, joilla on sosiaalista älykkyyttä ja näkemys, että tulevaisuus kuuluu myös muille. Todellisuus ympärillä on sekä miesten että naisten huoli, ja joukkopaine johtaa siihen, että LOHAS alkaa kiinnostaa myös miehiä. Junttikuluttajan häpeää ei halua kukaan.”

540_260_2M8A0274

Taru Eboreime selvittää, että LOHAS perustuu humanismiin. Tämä selittää osaltaan sen, miksi naisista 39 prosenttia on selkeästi LOHAS-myönteisiä kuluttajia, kun taas miehistä vain 29 prosenttia täyttää ryhmän tunnusmerkit: ”Naiset ovat miehiä kiinnostuneempia ympäristöstä ja lähipiirin pärjäämisestä. LOHAS-miesten juttuja voisivat olla kodinelektroniikkaan liittyvä teknologia, energiankulutus ja käyttöikä.”

LOHAS-kulutuksen uudet muodot ovat leviämässä Suomeen

Niin tutkijat kuin markkinoinnin ammattilaiset ovat vakuuttuneita, että LOHAS on tullut jäädäkseen, ja kasvaakseen. Jaana Haapala perustaa oman arvionsa kansainvälisiin tutkimuksiin, joiden mukaan esimerkiksi Isossa-Britanniassa jo 66 prosenttia kansasta on sitä mieltä, että kulutusta pitää vähentää, jotta ympäristö säästyy tuleville sukupolville.

”Todellisuus ympärillä ei ole muuttumassa, mutta LOHAS-kuluttaminen tulee muuttamaan muotoaan. Seuraava juttu on tarkoitusjohdettu vastuullisuus. Kuluttajat kysyvät, mikä on yrityksen suurempi tarkoitus. Ei riitä, että tehdään voittoa.”

Kehittyvissä maissa päätään nostaa nyt glam green -trendi. On viileää olla vihreä. Uusimpien tutkimusten mukaan länsimaiset kuluttajat ovat sen sijaan kyllästyneet tämänkaltaisiin pinnallisiin viesteihin. Hyväntekeväisyys ja kierrättäminen ovat ihan kivoja juttuja, mutta ne eivät enää riitä.

Tulevaisuudessa LOHAS-kuluttaja saattaa esimerkiksi kengät ostaessaan lahjoittaa toisen kenkäparin kehittyvän maan lapselle, kuten kansainvälisesti palkittu Tom’s Shoes toimii. Kannattavaan liiketoimintaan yhdistyy myös näyttäviä tempauksia, joissa muun muassa julkisuuden henkilöt tallaavat maailman metropoleja avojaloin.

”Uskon ehdottomasti, että nämä mallit leviävät myös Suomeen. Carrot mob on levinnyt Suomeen, ja meillä on jo hyviä omiakin yrityksiä, kuten Nenäpäivä”, Haapala iloitsee. ”Sitäkin pohditaan alalla paljon, onko mainonnan aina pakko lisätä kuluttamista.”

[poll id=”2″]

Uuden sukupolven ekologiset ekonomit

”Ekologisesti kestävä kehitys tavoittelee mahdollisimman niukkaa kulutusta, tuotteiden pitkää elinkaarta, kestävyyttä sekä lyhyitä jakeluteitä”, tiivistää yrittäjyyskasvatuksen professori Paula Kyrö kirjassaan Yrittäjyys, talous ja kestävä kehitys.

Aalto-yliopiston Pienyrityskeskuksessa työskentelevä Kyrö tunnustaa, että perinteisesti lähinnä sääntely tai liiketoiminnan kehittäminen on motivoinut yrityksiä huomioimaan eettisiä ja ekologisia kysymyksiä: ”Enää kyse ei ole pelkästään liiketoiminnan kehittämisestä. Taustalla on yrityksen oma halua ja omat perusarvot.”

Taloustieteissä onkin ryhdytty puhumaan esimerkiksi uudenlaisesta, kestävän kehityksen mukaisesta yrittäjyydestä, jota kuvataan käsitteellä ecopreneurship.

Kriittisyys kukoistaa kampuksella

Aalto-yliopisto tunnetaan siitä, että opetuksessa panostetaan paljon kasvuyrittäjyyteen. Hyvinvoinnin perustuminen jatkuvaan kasvuun merkitsee kuitenkin kysynnän laajentumista, massatuotantoa sekä tuotteiden lyhyttä elinkaarta, ja voi Kyrön mielestä olla vastoin kestävää kehitystä: ”Pitäisi kysyä, millaista kasvua tavoitellaan ja miten. Kasvu ei ole itseisarvo, vaan liiketoiminnan kehittämisen pitää olla vastuullista.”

Silminnähden innoissaan professori selittää, että kestävän kehityksen periaatteet on integroitu Aalto-yliopiston strategiaan ja hiljalleen ne jalkautuvat myös tutkimukseen ja opetukseen. Aivan viime vuosina Kyrö on havainnut kauppakorkeakoulun kampuksella globaalisti ja ekologisesti tiedostavan trendin.

”Opiskelijat, jotka tulevat olemaan vastuussa tulevaisuuden yrittäjyydestä, ovat globaaleja ja vastuullisia. Enää ei tyydytä vanhoihin ratkaisumalleihin, vaan ollaan kriittisiä ja halujtaan kantaa globaalia vastuuta.”

LOHAS-kuluttajan kaksi muotokuvaa: mustikkapiirakkaihmiset ja smoothie-hipsterit

Kolmannes suomalaiskuluttajista noudattaa terveyden ja kestävän kehityksen elämäntapaa. Ekologisuus on jokaiselle LOHAS-kuluttajalle lähes itsestäänselvyys, mutta muilta osin kuluttajaryhmä jakautuu Tripod Researchin tutkimusten mukaan karkeasti kahteen porukkaan: moderniin kärkiryhmään, johon kuuluu noin 10 % suomalaista sekä perinteisempään ryhmään, joka kattaa noin 25 % suomalaisista.

Joka neljäs suomalainen on siis perinteinen LOHAS-kuluttaja. Taru Eboreime luonnehtii näitä tavanomaisia, elämäänsä tyytyväisiä suomalaisia mustikkapiirakkaihmisiksi. Heille LOHAS on luonnollinen jatke marjastamiselle, sienestämiselle ja mökkikulttuurille. He ovat kiinnostuneita mitattavista asioista, kuten eläinten tuotanto-olosuhteista ja ympäristöasioista, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. Heidän vakuuttamisensa edellyttää konkreettisia lukuja, esimerkiksi häkkipinta-alan tai hiilidioksipäästöjen ilmoittamista.

Maassa vaikuttaa myös moderni, mutta huomattavasti pienempi kärkiryhmä. Joka kymmenes suomalainen on tällainen raskaansarjan LOHAS-kuluttaja – tyypillisesti korkeasti koulutettuja kaupunkilainen, joka kykenee abstraktiin ajatteluun. Stereotyyppisesti ryhmää voisivat kuvastaa Eboreimen mukaan kaupunkilaishipsterit ja terveyssmoothieista innostuvat ihmiset. Tämän ryhmän jäsenet ovat laajasti kiinnostuneita maailmasta ja kaikkien hyvinvoinnista. Ryhmään kuuluu yhteiskunnallisesti aktiivisia ja luovia ihmisiä. He ottavat erityisen paljon selvää asioista ja jakavat tietoa myös lähipiirissään.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
En ole hankala työntekijä – olen osa Y-sukupolvea

En ole hankala työntekijä, vaikka olen Y-sukupolvea. Kuten tutkimukset osoittavat, minulla on lähestulkoon samanlaiset tavoitteet ja ajatukset työelämästä kuin edellisillä sukupolvilla. Ymmärrän kyllä, että maailmankatsomukseni saattaa tuntua vanhemmista ihmisistä oudolta. Miksi laitan kuvan lounaastani Instagramiin? Miksi kerron päivän tapahtumista Facebookissa? Miksi lähetän videoita, jotka tuhoutuvat viiden sekunnin jälkeen Snapchatissa? En tiedä. Ehkä siksi, että se on nykyaikaa.

Sukupolveni on elänyt koko ikänsä maailmassa, jossa tieto on koko ajan käden ulottuvilla. Google ja Wikipedia vastaavat hankaliinkin kysymyksiin. Lähtökohdat ovat täysin erilaiset verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Me olemme kasvaneet avoimessa maailmassa. Se, että jokainen tekomme voi päätyä yhdellä klikkauksella verkkoon, on läpinäkyvyyttä, joka on laajentunut pidemmälle kuin vain ihmisten välisiin vuorovaikutuksiin. Tämä on nykyään todellisuutta myös liiketoiminnassa.

Helsingin yliopisto teki tutkimuksen, jossa selvitettiin, mitä odotuksia Y-sukupolvella on työelämää kohtaan. Yksi nousi ylitse muiden: palautteen saaminen on meille erittäin tärkeää. Meille ei riitä, että työpaikalla saa arvion suorituksestaan kerran puolessa vuodessa. Haluan kuulla, kun olen tehnyt työni hyvin ja haluan kuulla sen heti. Haluan, että palaute on rehellistä. Haluan, että johtajat ovat avoimia.

Uskon läpinäkyvyyteen. Salailu vähenee, mutta ennen kaikkea se vähentää tiedon epäsymmetriaa. Olen pelannut jalkapalloa yli kymmenen vuotta ammatikseni. Nykyään minun on helppo neuvotella sopimukseni, koska tiedän arvoni ja sen, mikä on tasoiseni pelaajan palkkataso. Tämän tiedän, sillä luen joka vuosi pelaajien palkat urheilusivujen verojulkaisuista.

Sama tilanne on vastavalmistuneilla työtä haettaessa. Mistä tietää, kuinka paljon palkkaa pitäisi pyytää? Tiedon epäsymmetria on valtava. Miten pärjäämme tilanteessa, jossa tietoa ei ole saatavilla? Ajatus tuntuu pahalta. Tämä ei ole sitä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, johon olen tottunut.

Mitä tapahtuisi, jos yhteiskuntamme olisi täysin läpinäkyvä palkkojen suhteen? Olemassa oleva käsitys on, että muiden palkkojen tietäminen aiheuttaa riitaa ja kateutta. Entä jos näitä tunteita aiheuttaakin se tietojen salailu? Entä jos palkkojen avoimuus lisäisikin reiluutta ja yhteistyötä yrityksen sisällä?

David Burkus on kirjoittanut ja tutkinut paljon palkkojen läpinäkyvyyttä. Hänen mukaansa avoin tieto palkoista tekee organisaatiosta paremman työpaikan työntekijöille. Kun ihminen ei tiedä työkavereidensa palkkoja, tuntee hän itsensä alipalkatuksi ja ehkä jopa syrjityksi; näin Burkusin tutkimukset osoittavat.

Ainoa häviäjä palkkojen tekemisessä läpinäkyväksi on työnantaja. Työnantajalla on huomattavasti enemmän tietoa yrityksen palkkatasosta kuin työnhakijalla ja tätä tietoa se käyttää hyväkseen palkoista neuvoteltaessa. Työntekijän on puolestaan vaikea pyytää palkankorotusta, kun ei ole mitään vertailutietoa.

Minulla on ollut omalla urallani helpompaa, koska joka vuosi olen pystynyt päivittämään lehdistä palkkaustietämykseni. Kaikilla ei tätä luksusta ole. En kuitenkaan väitä, etten koskaan olisi ollut mielestäni esim. alipalkattu, mutta ainakin minulla on ollut tieto siitä. Epävarmuuden tunne on tunne, joka kalvaa mieltä ja vaikuttaa työpanokseen.

Burkusin mukaan tutkimukset osoittavat, että työntekijät tekevät enemmän töitä, sitoutuvat paremmin yritykseen ja pysyvät samassa työpaikassa kauemmin, mikäli he tietävät työkavereidensa palkat. Toisin sanoen myös työnantajat voittavat pitkässä juoksussa.

Y-sukupolvelle läpinäkyvyys on osa identiteettiä. Se on meille itsestäänselvyys. Me olemme kohta suurin sukupolvi työelämässä ja se tulee näkymään läpinäkyvyyden lisäyksenä. Minkä takia emme murtaisi jo nyt tätä työelämän viimeistä tabua?

Kristian Kojola
Country Manager, Partner. Evulate

Kirjoittaja on ammattijalkapalloilija, Suomen mestari 2016, kauppatieteiden kandidaatti ja läpinäkyvyyttä työmarkkinoilla lisäävän Evulaten perustaja

25.04.2017
Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

22.03.2017
On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

17.03.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013