( Edunvalvonta )

Mielikuviensa vangit

Teksti Olli Manninen, kuvitus Jussi Kaakinen
”Liitossa on ukkoutuneita, poteroihinsa jämähtäneitä edunvalvojia, politikointia ja jäykkiä tapoja hahmottaa 
työelämää." Kielteiset mielikuvat ammattiliitoista istuvat tiukassa. Ammattiliitoilla on edessään kasvojen pesun paikka, johon nopeasti muuttuva ja pirstaloituva työelämä 
tarjoaa loistavan mahdollisuuden.

Ensin hyvät uutiset: noin 80 prosenttia suomalaisesta työväestöstä kuuluu ammattiliittoihin. Sitten kolikon kääntöpuoli: jäsenyys kiinnostaa lähinnä työehtojen valvonnan ja työttömyyskassan vuoksi. Muu liittojen harjoittama toiminta jää usealle jäsenelle vieraaksi.

”Ammattiliitot ovat samojen haasteiden edessä kuin esimerkiksi evankelisluterilainen kirkko, Hiihtoliitto — tai demokratia ylipäätään. Liittojen pitäisi kysyä itseltään, miten hyvin ne palvelevat jäsenistöään sekä kyseenalaistaa vanhat rakenteensa ja kulttuurinsa. Nykyisellä toimintatavalla liitot eivät puhuttele rivijäseniä tai tartu asioihin, jotka osaavaa väkeä oikeasti kiinnostavat”, täräyttää pitkän linjan järjestöammattilainen Petri Rajaniemi.

Työelämän ja toimintaympäristön muutokseen keskittyvän Future Works Oy:n perustajaosakas, tutkija Rajaniemi on sitä mieltä, että ammattiliitot keskittyvät edunvalvonnassa liikaa pelkkään rahaan ja laiminlyövät niiden asioiden ajamisen, jotka ovat päivänpolttavia ihmisten arjessa.

”Nopeiden muutosten ja epävarmuuden yhteiskunnassa korostuu joka-aamuinen kysymys siitä, miltä tuntuu mennä töihin. Mikä on se tunnetila, jossa työnsä puurtaa? Kuinka suuri palkankorotus pitää neuvotella, että taas jaksaa työssä, josta on kadonnut merkitys? Ammattiliittojen retoriikasta puuttuu kokonaan se mahdollisuus, että ihmiset ihanneolosuhteissa vilpittömästi nauttisivat työstään”, Rajaniemi arvostelee.

Hän ymmärtää tosin, miksi ammattiliitoille säännöllinen tupo-teatteri on niin tärkeä.

”Raha on helppo mittari. Saavutetuilla palkankorotuksilla liitot voivat osoittaa jäsenilleen saavansa aikaan tuloksia. Entä jos ammattiliitot tekisivätkin aktiivisemmin työtä työnantajien ja työntekijöiden välisen luottamuksen ja paremman työelämän kehittämiseksi? Näiden tulosten mittaaminen olisi tietysti vaikeaa, miltei mahdotonta”, Rajaniemi sanoo.

Viestinnän strategi Kirsi Piha on pitkälti Rajaniemen kanssa samaa mieltä, mutta painottaa, ettei ammattiliittoja voi niputtaa yhteen. Kaikki liitot eivät toimi samalla tavalla, mutta niillä olisi silti paljon tekemistä kielteisten mielikuvien oikaisemiseksi.

”Ammattiliitot reagoivat hitaasti työelämän suuriin muutoksiin. Hyvä työelämä rakentuu yhteisymmärryksestä, ei luomalla vastakkaisasettelua. Liitoissakin pitäisi nähdä, että me kaikki olemme samassa veneessä”, Piha sanoo.

Pihan mukaan nykyajan työelämä on pirstaloitunutta ja vaikeammin yleistettävää. Työelämä on sitä parempaa, mitä yksilöllisemmin ihmiset saavat sen rakentaa.

”Liittojen kautta rakennetaan usein liian jäykkiä tapoja hahmottaa työelämää. Liitoissa tuntuu olevan hyvän työelämän kehittämisen sijasta pikemminkin kyse politikoinnista. Pitää näyttää jotain siksi, että saa jatkokauden johonkin. Se on valitettavasti joskus kaukana tavallisen työntekijän työn parantamisesta tai oikeasta edustamisesta”, Piha sanoo.

juttunosto_matala_300_220_e14_jatko2_uusi

Ammattiliittoja tarvitaan tulevaisuudessakin

Tekniikan akateemisten toiminnanjohtaja Heikki Kauppi myöntää, että liittoihin kohdistuvassa kritiikissä on paljon perää, mutta on vakuuttunut, että liitoilla on nyt ja tulevaisuudessakin keskeinen rooli työelämän kehittämisessä yhteiskunnassa.

”Ammattiyhdistystoiminnan tarve ei ole kadonnut minnekään. On erittäin epätodennäköistä, että maailma muuttuisi niin auvoiseksi, että palkansaajien tarve toimia järjestäytyneesti kokonaan katoaisi”, Kauppi sanoo.

Uudistumisen haasteita liitoille tulee kuitenkin Kaupin mukaan sekä kansalliselta että kansainväliseltä suunnalta.

”Nykyinen liittoryhmitys on vanhentunut, kun perinteisten toimialojen luonne on muuttunut, alojen raja-ajat hämärtyvät ja markkinoille syntyy kokonaan uusia toimialoja. Liitoilla on väistämättä edessä rakennemuutos. Se voi hyvinkin johtaa nykyistä suurempiin kokonaisuuksiin. Onhan aika erikoista, että meillä on yli 300 työehtosopimusta, joiden sisällöt eivät kovin paljoa poikkea toisistaan. Liittojen kannattaisi ruveta pohtimaan yhdistymisen ja yhteistoiminnan mahdollisuuksia”, Kauppi sanoo.

Työelämän kansainvälistyminen haastaa myös ammattiliittoja miettimään nykyistä rooliaan globaaleilla työmarkkinoilla.

”Kansainvälistyneet yritykset ovat entistä suurempia globaaleja konglomeraatteja, joilla on tuotantoa useissa eri maissa. Niiden keskushallinto kilpailuttaa tehtaansa ja voittaja on tavallisesti se tehdas, joka tekee työn halvimmalla. Tämä kehitys voi samalla luoda uudenlaista tilausta myös kansainvälisten palkansaajien järjestäytymiselle”, Kauppi arvioi.

Toistaiseksi liittojen kansainvälinen toiminta on kuitenkin edennyt hitaasti. Palkansaajaliike on järjestäytynyt mantereittain, ja eri toimialojen liitot ovat perustaneet Euroopan ja maailmanliittonsa. Maailmanliitto on ollut aktiivinen luomalla kehyssopimuksia kansainvälisten yritysten kanssa, jotta ne esimerkiksi sitoutuvat noudattamaan Kansainvälisen työjärjestö ILO:n määrittelemiä työelämän eettisiä periaatteita.

Miten liitot voisivat parantaa julkista mielikuvaansa?

Kauppi arvioi, että mielikuvat ammattiliitoista syntyvät pitkälti julkisuudessa käsiteltyjen työehtosopimusneuvottelujen kautta.

”Työehtosopimukset ovat kuitenkin vain osa liittojen tehtäväkenttää. Liitot ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka ovat aktiivisia esimerkiksi työaikalainsäädännön tai koulutuspoliittisten teemojen kehittämisessä. Me TEK:issä haluamme oman asiantuntijaverkostomme avulla tuoda julkiseen keskusteluun näkemyksiä, miten oman alamme koulutusta pitäisi kehittää, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin tulevaisuuden työelämän tarpeita”, Kauppi korostaa.

Hän muistuttaa, että nyt esimerkiksi Oulussa hyödynnetty irtisanottujen insinöörien muuntokoulutus oli alun perin TEK:in esittämä ajatus jo 1990-luvulla.

”Parin vuoden koulutuksella saadaan tuotettua kaikkien alojen ”ihannetyöntekijöitä”: vastavalmistuneita, joilla on samalla reilut kymmenkunta vuotta työkokemusta”, Kauppi sanoo.

Tänä vuonna Kauppi sanoo liittonsa osallistuvan aktiivisesti erityisesti työeläkejärjestelmän uudistamiseen liittyvään keskusteluun, koulutuspolitiikan sisältökysymyksiin sekä teollisuuspolitiikan uudelleenmäärittelyyn.

”Käynnistämme myös eri palkansaajajärjestöjen kanssa eurovaali-kampanjan, jonka tavoitteena on tuoda vaalikeskusteluihin meidän kannaltamme tärkeitä kysymyksiä”, Kauppi sanoo.

juttujatko_540_260_e14_alku_uusi

Ammattiliitoille rooli keskiluokan puolestapuhujana

Entä se liittojen loistava mahdollisuus?

Kärjekkäästi liittojen nykytilaa arvioivan Petri Rajaniemen mukaan se liittyy suureen globaaliin muutokseen, josta meillä ei vielä äänekkäästi puhuta. Ensimmäistä kertaa historiassa keskiluokka pelkkää asemansa puolesta. Huolehtiminen korkeasta koulutuksesta, osaamisesta ja kielitaidosta ei enää takaa automaattisesta paikkaa työelämässä. Myöskään kova työnteko ei tuo välttämättä menestystä työmarkkinoilla. Aktiiviset työntekijät ovat epävarmoja tulevaisuudestaan ja miettivät, miten selvitä eteenpäin. Kun keskiluokka pelkää, se heijastuu kaikkeen yhteiskunnassa. Se näkyy kärjistyvinä äänenpainoina ja kyseenalaistaa luottamuksen nykyiseen tapaan toimia.

Rajaniemi uskoo, että ammattiliitoilla olisi nyt jos koskaan loistava tilaisuus asemoitua keskiluokan eli aktiivisen ja osaavan työväestön puolestapuhujaksi ja yhteiskunnallisen luottamuksen edistäjäksi.

”Se vaatisi isoa kulttuurillista muutosta. Jotta toiminta muuttuisi, pitäisi myös ajattelun muuttua. Nyt ammattiliitot suhtautuvat kaikkiin ulkoapäin tuleviin muutossignaaleihin aggressiivisesti. Ei haluta keskustella, vaan pidetään kynsin hampain kiinni entisistä rakenteista ja toimintatavoista. Pulleiden setien ja eläköityvien suurten ikäluokkien etujen ajamisen sijasta ammattiliittojen kannattaisi keskittyä työssäkäyvien tulevaan asemaan työmarkkinoilla.”

”Työelämä ei ole enää maraton, joka varmasti päättyy maaliin eli eläkkeelle. Nuoremmille ikäpolville työelämä on pitkää erämaavaellusta, jossa maalin puuttuessa tärkeintä on matkalla viihtyminen. Ammattiliitot eivät uskalla puhua tästä, sillä se tarkoittaisi nykyisen työeläkejärjestelmän kyseenalaistumista. Tämä asia on liitoille tabu”, Rajaniemi sanoo.

Ideaalisessa maailmassa ammattiliitot olisivat hänen mukaansa aktiivisen työväestön elämän kokonaislaadun palvelijoita. Hän kannustaa myös liittoja lähestymään enemmänkin kasvollista suomalaista pientä ja keskisuurta teollisuutta kuin globaaleja pörssiyhtiöitä.

”Ammattiyhdistysliikkeellä on enemmän yhteistä näiden yritysten kuin monikansallisten pörssiyritysten kanssa. On älyllistä epärehellisyyttä kuvitella, että kansainvälisillä pörssiyrityksillä olisi into kovin suuriin Suomi-talkoisiin”, Rajaniemi näpäyttää.

Kirsi Piha pitää epätodennäköisenä, että liitot pystyvät uudistamaan toimintatapojaan riittävän ajoissa.

”Itse uskon yksilöllistyvämpään maailmaan, jossa asioista sovitaan siellä missä ne tapahtuvat. Tietotyöläiset haluavat tehdä työtä enemmän omin ehdoin, aika- ja paikkariippumattomasti. Nykyiset työvälineemme mahdollistavat jo meille työn tekemisen todella monella eri tavalla. On silkkaa hölmöyttä, jos emme osaa järjestelmällä tukea tätä vaan estämme sitä”, Piha sanoo.

SEFEn edunvalvontajohtaja Lotta Savinko muistuttaa, että liittojen tulee muuttua työelämän muuttuessa.

”Ekonomiliitossa palvelumme laajenevat koko ajan niin, että kykenemme vastaamaan jäsentemme tarpeisiin ja työelämässä tapahtuviin muutoksiin. Työmarkkinajärjestelmää on helppo kritisoida, sen sijaan työelämää ja -markkinoita kehittäviä toimenpiteitä kuulee harvoin.”

”Selkeät pelisäännöt antavat joustavuutta. Muutokset on tehtävä yhdessä ja sekä työnantaja- että työntekijäosapuolten on sitouduttava yhteisiin tavoitteisiin niin järjestö- kuin työpaikkatasollakin. Jäsenten edunvalvontaa voimme toteuttaa vain elämällä ajassa.”

19.2.2014

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

22.03.2017
On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

17.03.2017
Esimies-hackathon – voittajatiimin tarina

Moi, olemme Team CBL! Osallistuimme Suomen Ekonomien historian ensimmäiseen Esimies Hackathoniin ja saako hehkuttaa jo näin alkuun – myös voitimme sen!

Takana oli kaikilla tiivis työviikko. Hieman mietitytti, jaksaisiko vielä lauantain tehdä töitä aamukymmenestä iltakahdeksaan, etenkin kun ei tarkkaan edes tiennyt mihin on lähtenyt mukaan. Hackathonkaan käsitteenä ei ollut meille entuudestaan kovin tuttu. Väsymys vaihtui innostukseen kuitenkin jo heti ovella lämpimän ja kotoisan vastaanoton myötä. Myös aamusmoothiet ja muut ihanat tarjottavat sekä upeat puitteet päivälle antoivat kunnon buusterin heti alkuun.

Meitä hackathonilaisia yhdisti innostus kehittää esimiestyötä. Meidät oli valittu niin, että kaikki olivat toisilleen uusia tuttavuuksia. Osallistujia oli eri puolilta Suomea opiskelijoista erittäin kokeneisiin johtajiin asti. Meidänkin tiimimme jäsenet ovat Helsingistä, Tampereelta ja Kouvolasta. Osallistujajoukon moninainen tausta ja kokemus antoivatkin monipuolista näkemystä asioihin. Välipala- ja ruokatauot menivät vilauksessa tutustuessa huikeaan porukkaan.

Päivän aikana meitä oli luotsaamassa asiantuntevaa joukkoa niin Suomen Ekonomeista kuin kumppanuusyrityksistäkin. Fasilitaattoreina toimivat Tuuli Aalto-Nyyssönen Ambientialta, toimitusjohtaja Terhikki Rimmanen Humapilta ja kehitysjohtaja Anja Uljas Suomen Ekonomeilta. Saimmekin heiltä paljon näkemystä tulevaisuuden johtamishaasteista. Erityisesti mieleemme jäi Terhikin kiteytys: 95% työn sujuvuudesta ja yrityksen menestyksestä liittyy työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen ja vain 5% tekniseen osaamiseen! Aika huima suhdeluku, vai mitä?

Päivä oli hyvin tiivis aamusta iltaan. Innostuimme tehtävästämme niin, että käytimme annetun ajan viimeistä minuuttia myöten. Seuraaville hackathonilaisille siis vinkki, rohkeasti vain idea työn alle. Päivän aikana se sitten jalostuu kyllä paremmaksi.

Päivä huipentui kunkin tiimin päivän puurtamisen ja tulosten esittelyyn: viiden minuutin pitchaukseen jossa tuli vakuuttaa arvovaltainen tuomaristo (Jaakko Kankaanpää Ambientialta, Juuso Hämäläinen F-Securelta ja Nina Enberg Suomen Ekonomeista) omasta ideastaan. Siinäpä sitten olikin pusertamista, kun olimme koko päivän kehitelleet oman tiimin ideaa ja se oli meille jo täysin tuttu: miten saada oma idea näkyväksi ja ymmärrettäväksi muille ja kerrottua ne pääkohdat viidessä minuutissa! Jännityksellä odotimme tuomariston tuloksia. Saimme hyvää palautetta ja myös kehitysajatuksia työtämme kohtaan.

Olemme hyvin kiitollisia saamastamme kokemuksesta, uusista kontakteista ja kaikesta järjestelystä. Suosittelemme hackathonia lämpimästi kaikille esimiestyöstä innostuneille!

Virpi Hernesaho, Janina Lampinen ja Marju Moisalo

24.02.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013