( Yhteiskunta )

Miksi opintolaina ei kelpaa?


Kuva VATT:n kuva-arkisto

Miltä kuulostaisi sijoituskohde, jonka riskikorjattu vuotuinen reaalituotto on reippaasti yli kymmenen prosenttia? Ja entä, jos joku tarjoaisi tällaisen sijoituksen rahoittamiseksi lainaa negatiivisella korolla? Suunnilleen tällaisesta diilistä on kyse kauppatieteen maisteritutkinnossa.

Kauppakorkean pääsykoepäivien ruuhkasta päätellen ei innokkaista sijoittajista olekaan pulaa. Abiturientit ymmärtävät koulutuksen arvon, ja hakijoita kauppatieteelliseen koulutukseen oli aloituspaikkoihin verrattuna viime vuonnakin yli nelinkertainen määrä.

Opintojen lainarahoitus ei kuitenkaan tunnu kelpaavan negatiivisellakaan korolla. Opintolainan suosio on kasvussa, mutta uusista opiskelijoista lainaa ottaa silti vain neljännes. Luku on hämmentävän pieni, koska näin halpaa lainaa harvalle tarjotaan enää tämän jälkeen.

Opintolainan korko on pieni ja siihen saa automaattisesti valtiontakauksen. Normiajassa valmistuneet saavat 40 prosenttia omavastuuosuuden ylittävästä lainapääomasta anteeksi lainahyvityksenä. Mielessäni onkin käynyt, pitäisikö reputtaa ainakin kaikki kauppakorkean opiskelijat, jotka eivät näilläkään ehdoilla ymmärrä ottaa opintolainaa.

Ehkä pieni laskuesimerkki selventää tilannetta. Jos opiskelija nostaa joka vuosi nykysääntöjen mukaisen maksimimäärän (400€/kk) opintolainaa ja valmistuu viidessä vuodessa, opintolainan määräksi tulee korkoineen reilut 18 000 euroa. Määräajassa valmistuvat saavat tämänsuuruisesta lainasta 6 200 euroa opintolainahyvitystä. Käytännössä siis Kela lyhentää opintolainaa opiskelijan puolesta tuolla summalla. Jos lainan korko on 2 prosenttia, ja opiskelija alkaa lyhentää lainaa vuoden kuluttua valmistumisesta ja maksaa sen takaisin kymmenessä vuodessa, lainan efektiiviseksi koroksi tulee –3,5 prosenttia.

Ehkä opiskelijoiden työtilanne on niin hyvä, että opinnot voi rahoittaa opintorahalla ja palkkatuloilla. Työssä käyvien opiskelijoidenkin kannattaisi ilman muuta nostaa opintolainaa. Jos nostaa opintolainaa viiden vuoden ajan maksimimäärän, piilottaa rahat nollakorolla patjan alle ja valmistuu ajallaan, saa tuon saman 6 200 euron lainahyvityksen. Jos sitten heti valmistuttuaan maksaa patjan alle jemmatuilla rahoilla lainan korkoineen takaisin, jää patjan alle silti vielä melkein 6 000 euroa. Toki, jos opinnot viivästyvät yli vuodella ja lainahyvityksen määräaika ylittyy, hyvitys jää saamatta ja patjan alus tyhjenee. Kannustimet kohtuuajassa valmistumiseen ovat siis aika suuria, mutta niiden vuoksi lainahyvitysjärjestelmä on alun perin kehitettykin.

Opintolainan merkitys kasvaa tulevaisuudessa, sillä hallitus on päättänyt hallitusohjelmassaan leikata korkeakouluopiskelijoiden opintotukimenoista 150 miljoonaa euroa. Tämä on yli neljäsosa korkeakouluopiskelijoiden opintorahoihin nykyisin kuluvasta summasta. Opintorahamenojen leikkaaminen tarkoittaa sitä, että opintolainan suuruutta pitää vastaavasti kasvattaa.

Ongelmana on, että opintolaina on edullisuudestaan huolimatta edelleen kovin epäsuosittu eivätkä opiskelijat välttämättä innostu opintolainan nostamisesta opintorahaleikkausten jälkeenkään. Jos tästä seuraa, että opintoja rahoitetaan entistäkin enemmän palkkatyöllä, uhkana on opiskeluaikojen piteneminen.

Opintotukijärjestelmää pitäisi uudistaa niin, että järjestelmä sekä turvaa mahdollisuuden päätoimiseen opiskeluun että kannustaa ripeään valmistumiseen. Toimivien kannustimien rakentaminen ilmeisen epärationaalisille opiskelijoille tosin vaatisi pikemminkin psykologian kuin taloustieteen osaamista.

Roope Uusitalo on koulutuksen taloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa. Hän on aiemmin toiminut tutkimusjohtajana Helsingin taloustieteellisessä tutkimuskeskuksessa HECERissä sekä Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa.

17.2.2016

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Aikani on nyt

Sanotaan, että meillä löytyy aina aikaa niille asioille, jotka koemme tärkeimmiksi. Meille ekonomeille työ on merkityksellistä ja haluamme menestyä siinä, kukin omalla tavallamme.

Työmäärämme voi olla monista syistä liiallinen. Kuormittavuus liittyy kuitenkin vahvasti myös kokemukseemme kiireen tunnusta. Mielemme saattaa pyörittää kaikkia tekemättömiä töitä jatkuvalla toistolla, koemme riittämättömyyden tunnetta, huonoa omaa tuntoa, painetta ja ahdistusta.

Mielemme ei voi rauhoittua, jos akuutit toimintaa vaativat tehtävät ovat vielä tekemättä. Mutta mitä ne oikeasti ovat? Kenen vaatimuksia ne ovat? Mikä aiheuttaa todellisen katastrofin?

 

Tiedätkö mihin aikasi käytät?

Aikani-sovellus tekee näkyväksi sitä, mihin aikamme käytämme. Kun tiedostat päiviesi rakenteen ja aikasyöpöt, käy itsesi kanssa kehityskeskustelu. Jos jatkan näin, missä olen viiden vuoden päästä?

Jos vastaus hirvittää, kannattaa hetkeksi pysähtyä. Mihin voin itse vaikuttaa juuri nyt? Mihin on tärkeä keskittyä?

PRIORISOI tärkeät ja akuutit, tärkeät ja odottavat, ei-tärkeät tehtävät.

Tietotyössä voi kokeilla vaikkapa seuraavia yksinkertaisia ajanhallintatekniikoita.

Ota aika. Ota aikaa:

  • Keskity 25 min tauko 5 min: Jaa työsi osiin. Päätä, että keskityt vaikkapa raportin kirjoittamiseen 25 minuutin ajan, sitten pidät 5 minuutin tauon. Laita ajastin hälyttämään. Lue lisää
  • 15 min päätöksenteolle: Saatamme kuormittaa mieltämme vellomalla samassa asiassa. Päätä, että vartissa teet ratkaisun tai valinnan.
  • Puskurihetket: Mitä tapahtuisi, jos lisäät 15 min jokaiseen kalenteriaikaasi/päivän tapahtumaasi lisää?
  • Tee tunnin kokouksista 45 minuutin kokouksia.
  • 2 minuutin sääntö: Sen, minkä pystyt tekemään alle kahdessa minuutissa, tee se heti.

Lisää vinkkejä

 

Vähennä kiireen tuntua mielenhallintataidoilla

Aivomme on lihas siinä missä hauiksemmekin ja voimme harjoittaa sitä.

Mieli yrittää ratkoa asioita silloinkin, kun emme oikeasti pysty niihin vaikuttamaan. Nukkumaan mennessä, palaveriin kävellessä, autolla ajaessa…

Sitten on asioita, joihin meillä ei ole missään vaiheessa vaikuttamisen mahdollisuuksia. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, että lievennämme asioiden aiheuttamaa tunnekuormaa opettelemalla uusia selviytymisstrategioita mielenhallintataidoilla.

Opettele suuntaamaan mielen huomio energisoiviin asioihin:

  • Kuvittele aamu kun kaikki työt kasaantuvat päälle. Sitten kuvittele aamu, kun edessä on vain virkistävää vapaa-aikaa. Onko tuntemus erilainen? Suuntaa mielen huomio tarkoituksellisesti hyvään tuntemukseen.
  • Kun mietit jotakin tyypillisistä työpäivistäsi viikon sisältä, mitä sait jo päivän aikana aikaan?
  • Entä mitä sait aikaan ennen nukkumaan menoa? Illalla palauta mieleesi kolme asiaa, jotka menivät hyvin ja miten hyvältä se tuntui.

Kiire ja jännitys on fysiologista ja tuntuu yleensä oireina ja jännityksinä yläkehossa. Fysiologiaan voi vaikuttaa opettamalla kehoa ja mieltä rauhoittumaan lyhyissäkin hetkissä Mindfulness-tekniikalla. Säännöllinen harjoittelu tekee tästäkin taidosta aina vain helpomman.

Miltä tuntuisi kävellä palaveriin ilman kiireen tuntua? Keskittyen jalkojen liikkeeseen ja hengitykseen. Millainen on rennon valpas liike?

Antti-Juhani Wihuri on kirjoittanut ”Mindfulness työssä” –kirjan, joka avaa Mindfulnessia hyvin käytännönläheisesti ja hyvin harjoittein. Voit myös katsoa Ekonomien webinaarikirjastosta Mindfulness-webinaarin (jäsenpalvelussa, vaatii kirjautumisen).

Rennon valppaita hetkiä!

 

Taija Keskinen
Uravalmentaja, Suomen Ekonomit
Mindfulness Coach & NLP

***

Voit Ladata Ekonomien Aikani-mobiilisovelluksen sovelluskaupoista. Se on ladattavissa Android ja IOS -käyttöjärjestelmillä oleviin mobiililaitteisiin sovelluskaupoista Google play ja App Store.

19.05.2016
Haluatko sinäkin opiskella digitaalisessa Suomen kauppakorkeakoulussa?

Miltäs kuulostaisi digitaalinen Suomen kauppakorkeakoulu? Me Suomen Ekonomit ehdotimme sellaista pari viikkoa sitten. Helsingin Sanomatkin teki asiasta jutun.

Ajatuksemme ytimessä on yhteistyö ja resurssien yhteiskäyttö. Kaikki Suomen kauppatieteellisestä yliopistokoulutuksesta ja tutkimuksesta vastaavat yksiköt hyötyisivät mielestämme siitä, että niiden opetustarjontaa olisi myös toisten yksiköiden opiskelijoiden käytettävissä.

Kauppatieteen yksiköt valmistelevat jo yhteistyönä liiketoimintaosaamisen digitaalista sivuainepakettia. Sen pohjalta olisi erittäin luontevaa jatkaa, noin alkuun vaikkapa opintojen alkuvaiheen järjestämisessä sekä kesällä tarjottavien opintojen tarjonnassa.

 

Yliopistojen aidolle yhteistyölle tarve

Ajankohta keskustelulle on otollinen. Yliopistot käyvät näinä keväisinä viikkoina  tulevien vuosien isoista linjoista sopimusneuvottelut opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Ministeriö on jo kuukausia patistanut yliopistoja ehdottamaan sekä rakenteellisia että toiminnallisia uudistuksia.

Minusta monenlaisia ratkaisuja tarvitaan. Parhaimmillaan paikalliset korkeakoulujen fuusiot tai yksittäisten korkeakoulujen strategiset yhteistyösopimukset toistensa kanssa voivat tuoda pitkällä tähtäimellä hyvää, mutta toiminnallisen yhteistyön oikeasti kunnianhimoiset ratkaisut loistavat vielä poissaolollaan.

Tässä pitkässä ja leveässä maassamme digitaalinen kehitys tarjoaa paljon potentiaalia, ja professori Matti Pohjolakin sen sanoi, että kaikki, mikä voidaan digitalisoida, on digitalisoitava. Tarvitsemme vain kansallisesti toimivan hyvän alustan. Järkevimmillään mielestäni koko yliopistolaitokselle yhteisen.

Suomen yliopisto voi ajatuksena kuulostaa suureelliselta, mahdottomalta ja tarpeettomalta, mutta entä jos sillä tarkoitetaankin seinien ja hallinnollisen konsernihäkkyrän sijaan jakamiseen ja alustatalouteen perustuvaa digitaalista toimintatapaa? Jos jokainen yliopisto luo oman alustansa, niin kalliin päällekkäisen kehitystyön lisäksi taidamme jäädä myös digitalisaation hyödyntämisessä luomiemme organisaatiorakenteiden vangeiksi.

 

Kaikille ovet auki digikauppikseen?

Tekemästämme Digikauppis-avauksesta saamamme palaute on ollut hyvää ja innostunutta. Moni on kysellyt miksi tällaista ehdotetaan vasta nyt. Asia ei ole tietenkään aivan yksinkertainen, eikä sen tarvitsekaan olla. Huoliakin riittää.

Emme ehdota kaiken opetuksen siirtämistä verkkoon. Emme myöskään väitä, että kaikki opetus verkossa olisi automaattisesti loistavaa tai säästäisi resursseja.

Ehdotamme sen sijaan, että miettisimme yliopisto-opetuksenkin kohdalla avoimesti uudelta pohjalta mitä digitaalisuus voisi konkreettisesti tarkoittaa. Mihin digitaalisuus sopii  ja mitä lisäarvoa sen myötä olisi saatavissa, myös yli yliopistorajojen? Ajattelimme lisäksi, että toisin kuin isoissa fuusioissa tai rakenteellisissa ratkaisuissa, digitalisaatio mahdollistaa askel kerrallaan etenemisen.

Mitään isoa myllerrystä ei tule viikossa, mutta jo yksittäisen kurssin kohdalla opiskelumahdollisuuksien laajentaminen vaikuttaa opiskelijoiden arkeen välittömästi ja merkittävästi. Kun joka tapauksessa on syytä olettaa (onhan?), että jokainen opetusta tarjoava yksikkö haluaa tarjota opiskelijoilleen joustavia mahdollisuuksia suorittaa opintoja, on vaikea keksiä miksi ei samalla hyödyntäisi mahdollisuutta ylittää myös yliopistorajat.

Tuoreessa Taloustaidon blogissa päätoimittaja Antti Marttinen jopa kyseli mahdollisuutta avata kauppatieteen opintoja kaikille. Minusta opintojen avaaminen laajemmalle yleisölle olisi luonnollinen askel näinä aikoina, joina maailman huippuyliopistotkin omia sisältöjään verkossa pyörittävät.

Ajatuksessa kohtaa kiinnostavalla tavalla sekä osaamisen jakaminen avoimesti muiden käyttöön että toisaalta oman huipputekemisen näkyväksi tekeminen. Esimerkiksi koulutusviennin onnistumiseksi olisi aivan ehdottoman tärkeää näkyä laadukkailla sisällöillä siellä missä opiskelijatkin opinahjoaan etsivät.

Jatkamme keskustelua aiheesta ja otamme mielellämme vastaan ajatuksia. Keskustekemme aiheesta  #digikauppis. Kävimme ensimmäisen livekeskustelun periscope-lähetyksessä jo edellisviikolla. Kommentoi tai jaa kehusi, huolesi tai kysymyksesi meille. Kaikki kanavat ovat auki! 

 

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies
Twitter: @SuviEriksson

17.05.2016
Yrittäjä ja äiti – ensimmäisen vuoden selviytymistarina

Kaksi viivaa. Raskaana. Ihanaa! Mutta miten tästä selviytyy toinen vauvani,oma yritykseni?

Jokainen raskaana oleva yrittäjä kokee varmasti monen tunteen mukana pelkoa. Epävarmuuden tunteita siitä, miten saa pidettyä oman yrityksen pystyssä, kun työt vaihtuvat vauva-arkeen. Yksityisyrittäjillä tilanne on vielä korostuneempi.

Ajatuksia pyörii mielessä: jos olen pitkään poissa maisemista, pysyvätkö asiakkuutemme? Mitä sitten, kun tulen takaisin äitiyslomalta: onko asiakkaiden hankinta aloitettava alusta? Kaikki se aikaisempi työ voi tuntua valuvan hukkaan.. Jaksanko aloittaa kaiken alusta?

Entä jos en enää olekaan yhtä hyvä, kun palaan takaisin? Mitä jos taitoni eivät enää riitä? Onko unohtanut jotain tärkeetä lastenhoidon lomassa? Onko enää niin perillä uusimmista trendeistä tai kehityksestä? Sopiiko enää työelämään ollenkaan?

Entä miten oma tiimini pärjää, kun olen poissa – miten tiimi pysyy motivoituneena ja tekijät yrityksessä? Yritys ilman johtajaa voi olla täysin tuuliajolla.

Kun jäin äitiyslomalle vuonna 2014 tilanne oli seuraava.

Omistin noin puolet sosiaalisen median toimisto Okimo Clinicistä,  joka oli perustettu alle vuosi aiemmin. Olin ainoa yrityksessä töissä oleva osakas ja samalla olin myös toimitusjohtaja. Meillä oli kaksi työntekijää. Tilanne oli haastava. Asiakkuudet olivat vasta alkuvaiheessa, ja monet tekemisemme käytännöt eivät olleet vielä mallillaan.

Mitä lähemmäs päivät kävivät laskettua aikaa, sitä enemmän olin huolissani. Ostin jopa kirjan “The Pregnant Entrepreneur” toivoen jonkinlaisia vinkkejä selviytyä seuraavasta vuodesta. Se ei auttanut. En osannut kuvitella, mitä oli edessä ja varautuminen tuntui osittain siksi kovin vaikealta.

Päässäni pyöri paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita: paineita, pelkoa ja jopa häpeää. Koitin siirtää niitä syrjään, jotta pystyisin keskittymään siihen, että saisin kaiken rakennettua niin valmiiksi kuin mahdollista ennen äitiyslomaa. Halusin, että yrityksemme selviää.

 

Miten sitten kävi yrityksellemme?

Kaikki isoimmat huoleni osoittautuivat lopulta turhiksi. Kukaan ei irtisanoutunut äitiyslomani aikana, ja kaikki asiakkuutemme säilyivät. Äitiyslomastani huolimatta kasvoimme yli 100 prosenttia ja teimme kiitettävän tuloksen. Poissaoloni ei näkynyt liiketoiminnassamme ainakaan ulkopuolelta katsoen.

Mutta hinta oli henkisesti kuitenkin suuri, eikä vain itseni vaan tiimini osalta. He joutuivat selviytymään tästä epävarmasta ajasta hyvin itsenäisesti. Varmasti moni mietti, tulisinko takaisin vasta vuoden päästä.

Olen kiitollinen ja tulen aina olemaan siitä, että porukka pysyi kasassa. Ilman tiimityötä äitiyslomani ei olisi ollut mahdollinen eikä Okimo Clinic olisi tänään se, mikä se on.

 

Miten minun kävi?

Olen aina ollut monessa mukana. Olen ollut perustamssa Slushia, Indiedaysiä ja useita yrityksiä. Samalla olen opiskellut. Yrittäjyys on tuonut elämääni paljon vauhtia ja virikkeitä aivoille. Se on ollut ihanaa.

Kuten olin arvannut, kotona oleminen ei ollut minulle erityisen helppoa. Vaikka vauva oli ihana ja helppo, koin kotona olemisen itselleni vaikeaksi. En saanut käyttää aivojani samalla tavalla kuin töissä ja muissa projekteissani. Koin sen turhauttavaksi, vaikka vauva-arjessa olikin paljon onnellisia hetkiä.

 

Mitkä asiat auttoivat yrittäjää?

Työpaikan tiimin lisäksi myös kotitiimillä oli merkityksensä. Mieheni auttoi todella paljon lapsen kanssa. Ilman miestäni en olisi voinut olla poissa töissä yhtä lyhyttä aikaa eli kolmea kuukautta. Mieheni oli isyyslomalla kahdeksan kuukautta ja jaoimme siten vastuuta. Päätimme järjestelystä jo ennen lapsemme syntymään.

Ymmärrän, että monelle tämä malli ei sovi. Tämä oli kuitenkin meille sopivin tapa. Myös isovanhemmat auttoivat meitä paljon, ja perheen tuki on ollut erittäin tärkeää.

Äitiys on opettanut minulle paljon. Myös oppeja, joita olen voinut siirtää työelämään. Koen, että ajanhallintani töissä on siksi parantunut. Töihin käytettävissä oleva aika on pakko käyttää tehokkaasti, jotta kerkeää hakemaan lapsen päiväkodista ja olemaan illalla hänen kanssaan.

Tämä on toisaalta luonut minulle uudenlaisen tasapainon. Kun olen töissä, olen läsnä täysillä. Kun olen kotona, olen kotona.

 

Tekisinkö jotain toisin?

En. Tämä tapa hoitaa äitiysloma sopi meille. Uskon, että vanhempi voi valita molemmat, sekä työn että lapsen. Toisesta ei tarvitse luopua. Onnellinen vanhempi on minusta aina paras vanhempi. Mielestäni tämä pätee niin äidin kuin isän osalta.

Pari vuotta sitten raskaana ollessa etsin itselleni vertailukohtaa, toista yrittäjää jolta ottaa esimerkkiä. Olisin halunnut löytää jonkun, joka olisi joutunut käymään samat ajatukset läpi ja keneltä olisin voinut kysyä vinkkejä. En kuitenkaan löytänyt vertaisapua, ja koin olevani aika yksin huolieni kanssa.

Toivottavasti tämä blogikirjoitus auttaa jotakuta, joka pohdiskelee samoja asioita. Kaiken sen pelon ja paniikin voittaa lopulta aina se ihana asia, että elämääsi tulee uusi ihminen, joka on kuitenkin se kaikista tärkein.

 

Helene Auramo
Yrittäjä, toimitusjohtaja, Okimo Clinic

06.05.2016
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013