( Yhteiskunta )

Miksi opintolaina ei kelpaa?


Kuva VATT:n kuva-arkisto

Miltä kuulostaisi sijoituskohde, jonka riskikorjattu vuotuinen reaalituotto on reippaasti yli kymmenen prosenttia? Ja entä, jos joku tarjoaisi tällaisen sijoituksen rahoittamiseksi lainaa negatiivisella korolla? Suunnilleen tällaisesta diilistä on kyse kauppatieteen maisteritutkinnossa.

Kauppakorkean pääsykoepäivien ruuhkasta päätellen ei innokkaista sijoittajista olekaan pulaa. Abiturientit ymmärtävät koulutuksen arvon, ja hakijoita kauppatieteelliseen koulutukseen oli aloituspaikkoihin verrattuna viime vuonnakin yli nelinkertainen määrä.

Opintojen lainarahoitus ei kuitenkaan tunnu kelpaavan negatiivisellakaan korolla. Opintolainan suosio on kasvussa, mutta uusista opiskelijoista lainaa ottaa silti vain neljännes. Luku on hämmentävän pieni, koska näin halpaa lainaa harvalle tarjotaan enää tämän jälkeen.

Opintolainan korko on pieni ja siihen saa automaattisesti valtiontakauksen. Normiajassa valmistuneet saavat 40 prosenttia omavastuuosuuden ylittävästä lainapääomasta anteeksi lainahyvityksenä. Mielessäni onkin käynyt, pitäisikö reputtaa ainakin kaikki kauppakorkean opiskelijat, jotka eivät näilläkään ehdoilla ymmärrä ottaa opintolainaa.

Ehkä pieni laskuesimerkki selventää tilannetta. Jos opiskelija nostaa joka vuosi nykysääntöjen mukaisen maksimimäärän (400€/kk) opintolainaa ja valmistuu viidessä vuodessa, opintolainan määräksi tulee korkoineen reilut 18 000 euroa. Määräajassa valmistuvat saavat tämänsuuruisesta lainasta 6 200 euroa opintolainahyvitystä. Käytännössä siis Kela lyhentää opintolainaa opiskelijan puolesta tuolla summalla. Jos lainan korko on 2 prosenttia, ja opiskelija alkaa lyhentää lainaa vuoden kuluttua valmistumisesta ja maksaa sen takaisin kymmenessä vuodessa, lainan efektiiviseksi koroksi tulee –3,5 prosenttia.

Ehkä opiskelijoiden työtilanne on niin hyvä, että opinnot voi rahoittaa opintorahalla ja palkkatuloilla. Työssä käyvien opiskelijoidenkin kannattaisi ilman muuta nostaa opintolainaa. Jos nostaa opintolainaa viiden vuoden ajan maksimimäärän, piilottaa rahat nollakorolla patjan alle ja valmistuu ajallaan, saa tuon saman 6 200 euron lainahyvityksen. Jos sitten heti valmistuttuaan maksaa patjan alle jemmatuilla rahoilla lainan korkoineen takaisin, jää patjan alle silti vielä melkein 6 000 euroa. Toki, jos opinnot viivästyvät yli vuodella ja lainahyvityksen määräaika ylittyy, hyvitys jää saamatta ja patjan alus tyhjenee. Kannustimet kohtuuajassa valmistumiseen ovat siis aika suuria, mutta niiden vuoksi lainahyvitysjärjestelmä on alun perin kehitettykin.

Opintolainan merkitys kasvaa tulevaisuudessa, sillä hallitus on päättänyt hallitusohjelmassaan leikata korkeakouluopiskelijoiden opintotukimenoista 150 miljoonaa euroa. Tämä on yli neljäsosa korkeakouluopiskelijoiden opintorahoihin nykyisin kuluvasta summasta. Opintorahamenojen leikkaaminen tarkoittaa sitä, että opintolainan suuruutta pitää vastaavasti kasvattaa.

Ongelmana on, että opintolaina on edullisuudestaan huolimatta edelleen kovin epäsuosittu eivätkä opiskelijat välttämättä innostu opintolainan nostamisesta opintorahaleikkausten jälkeenkään. Jos tästä seuraa, että opintoja rahoitetaan entistäkin enemmän palkkatyöllä, uhkana on opiskeluaikojen piteneminen.

Opintotukijärjestelmää pitäisi uudistaa niin, että järjestelmä sekä turvaa mahdollisuuden päätoimiseen opiskeluun että kannustaa ripeään valmistumiseen. Toimivien kannustimien rakentaminen ilmeisen epärationaalisille opiskelijoille tosin vaatisi pikemminkin psykologian kuin taloustieteen osaamista.

Roope Uusitalo on koulutuksen taloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa. Hän on aiemmin toiminut tutkimusjohtajana Helsingin taloustieteellisessä tutkimuskeskuksessa HECERissä sekä Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa.

17.2.2016

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Minustako sivutoiminen yrittäjä?

Työelämän murroksessa myös sivutoiminen yrittäjyys on kasvussa. Sivutoiminen yrittäjä määritellään usein niin, että kyseessä on henkilö, joka ansaitsee toimeentulonsa pääasiassa muutoin kuin itsenäisenä yrittäjänä. Sivutoiminen yrittäminen voi olla osa-aikaista tai kausiluonteista. Olen tähän kerännyt keskeisiä kohtia, joita jokaisen sivutoimista yritystoimintaa käynnistelevän kannattaisi miettiä.

Pitääkö tästä ilmoittaa työnantajalle?

Lähtökohtaisesti yksityisen sektorin työntekijällä on oikeus tehdä vapaa-ajallaan mitä haluaa, on se sitten sivutoimiyrittämistä tai muita harrastuksia. Näin hänellä ei siis suoraan työsopimuslain perusteella ole velvollisuutta ilmoittaa sivutoimestaan työnantajalle.

Yksityisen sektorin työntekijästä poiketen virkasuhteessa olevalla on vähintään velvollisuus tehdä ilmoitus sivutoimesta työnantajalleen. Joissain tapauksissa virkasuhteessa oleva saattaa tarvita myös erillisen sivutoimiluvan työnantajalta.

Muista, että työsopimuslaki kieltää selkeästi työntekijää harjoittamasta työsuhteen aikana sellaista toimintaa, joka työn luonne ja työntekijän asema huomioon ottaen voisi vahingoittaa työnantajaa. Tällaisena voidaan pitää kilpailevaa toimintaa ja sen valmistelua.

Työntekijä ei myöskään saa hyödyntää tai ilmaista muille työnantajan ammatti- ja liikesalaisuuksia. Työsuhteessa sitoo aina lojaalisuusvelvollisuus työnantajaa kohtaan. Jos työsopimukseen on kirjattu erillinen ehto koskien työntekijän velvollisuutta ilmoittaa työnantajalle sivutoimestaan, tämä ilmoitusvelvollisuus on voimassa koko työsuhteen ajan.

Työntekijän kannattaa myös aina tarkistaa, sisältyykö omaan työsopimukseen kilpailukieltolauseke, joka mahdollisesti estää tai rajoittaa omaa sivutoimista yrittämistä.

Mikä yritysmuoto?

Valittu yritysmuoto vaikuttaa keskeisesti verotukseen ja myös sivutoimisen yrittäjän omaan asemaan ja vastuisiin. Suurin osa suomalaisista sivutoimisista yrittäjistä toimii tällä hetkellä yksityisinä elinkeinonharjoittajina eli toiminimellä.

Toiminimen suosio perustuu varmasti osaltaan sen perustamisen helppouteen ja halpuuteen. Huonoja puolia toiminimellä toimimisessa on se, että olet itse yrityksesi – yrittäjä vastaa myös omalla henkilökohtaisella omaisuudellaan yrityksen vastuista.

Osakeyhtiön suurin etu toiminimeen verrattuna on, että osakkeenomistaja ei ole vastuussa yrityksen sitoumuksista tai veloista muulla kuin osakeyhtiöön sijoittamallaan pääomalla. Osakeyhtiön huonoina puolina voidaan pitää sitä, että osakeyhtiön perustaminen vaatii 2 500 euron sijoituksen minimiosakepääomaan ja perustamiseen menee vähän enemmän aikaa ja vaivaa. Osakeyhtiön purkaminen ei myöskään tapahdu hetkessä.

Verotus

Verotuksessa toiminimellä harjoitettu yritystoiminta rinnastuu sivutoimisen yrittäjän muihin tuloihin. Yrityksen elinkeinotoimintaa ei siis veroteta erikseen. Yhteenlaskettu tulos jaetaan yrittäjän henkilökohtaiseksi pääoma- ja ansiotuloksi elinkeinotoimintaan kuuluvan nettovarallisuuden perusteella.

Pääsääntönä on, että elinkeinotulosta pääomatuloa on 20 prosenttia elinkeinotoimintaan kuuluvasta nettovarallisuudesta. Yrityksen nettovarallisuus lasketaan vähentämällä yrityksen veronalaisista varoista vähennyskelpoiset yritystoimintaan liittyvät velat.

Varojen arvostamislaissa säädetään tarkemmin, miten nettovarallisuus on laskettava. En tässä käy tarkemmin läpi, miten tämä arvostaminen käytännössä tehdään. Tämän vuotuisen tuoton ylittävä osa on yrittäjän ansiotuloa.

Tärkeää on huomata, että yrittäjä voi vaatia, että yritystulon pääomatulo-osuudeksi katsotaan 10 prosentin vuotuinen tuotto. Yrittäjän pitää itse laskea, kumpi laskentamalli on hänelle itse edullisempi.

Toiminimestä poiketen osakeyhtiö on aina itsenäisesti verovelvollinen. Osakeyhtiön tulo verotetaan yhtiön tulona, eikä omistajan, kuten toiminimiyrityksellä. Osakeyhtiön verotettava tulo syntyy, kun yhtiön veronalaisista tuloista vähennetään vähennyskelpoiset menot. Näin ollen, mikäli osakeyhtiöllä on enemmän tuloja kuin menoja, syntyy verotettavaa tuloa. Mikäli osakeyhtiöllä on enemmän menoja, osakeyhtiölle syntyy tappiota, jota voidaan vähentää tulevien vuosien tuloksesta.

Omistaja voi nostaa varoja osakeyhtiöstä palkkana, osinkona, luontaisetuna, korko-, vuokra- tai muuna kuluna. Omistaja ei voi nostaa osakeyhtiöstä varoja yksityisnostona, kuten toiminimiyrityksessä. Omistajan palkka osakeyhtiöstä verotetaan normaalisti hänen ansiotulonaan.

Omistajan listaamattomasta osakeyhtiöstä saatava osinko jaetaan ansiotuloon ja pääomatuloon. Jaetusta osingosta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verotonta tuloa 150 000 euroon saakka, jos jaettu osinko on enintään 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta. 150 000 euron ylittävästä osasta 85 % on veronalaista pääomatuloa ja 15 % verotonta tuloa.

On tärkeää huomata, että tähän 150 000 euron rajaan lasketaan yhteen kaikki kyseisen henkilön samana vuonna saamat listaamattomien yhtiöiden osingot. Pääomatulona verotettavasta osingosta menee veroa 30 % 30 000 euroon asti ja ylimenevästä osasta 34 %.

Jos osingot ylittävät matemaattiselle arvolle lasketun 8 % tuoton, tällöin ylittävästä osasta on omistajan ansiotuloa 75 % ja verovapaata tuloa loput 25 %. Ansiotuloja verotetaan aina progressiivisen veroasteikon mukaan

Ennakkoverot

Ennakkovero määrätään uudelle yrittäjälle sen perusteella, mitä hän on perustamisilmoituksella arvioinut ensimmäisen tilikauden liikevaihdoksi ja verotettavaksi tuloksi. Ennakkoveron määrä perustuu arvioon, jota voi aina täsmentää, jos yrityksen tulot ja kulut muuttuvat. Kun yritystoiminta jatkuu normaalisti, seuraavina vuosina ennakkoveron pohjana käytetään viimeksi päättyneen verotuksen tulotietoja.

Jos yrittäjä ei ole maksanut riittävästi ennakkoveroa vuoden aikana, puuttuvat verot tulevat maksettavaksi jälkikäteen jäännösverona. Päinvastoin jos yrittäjä on maksanut liikaa ennakkoveroa, hän saa veronpalautusta.

Jos yrittäjä loppuvuodesta huomaa maksaneensa liian vähän ennakkoveroa, voi maksettuja ennakkoveroja täydentää maksamalla ennakon täydennysmaksua.

Arvonlisävero

Arvonlisäverollista toimintaa harjoittavan yrityksen on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, on sitten toiminimiyrittäjä tai osakeyhtiömuodossa yritystoimintaa harjoittava yrittäjä.

Ilmoittautumista ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos yrityksen liikevaihto jää tilikauden (12 kk) aikana alle 10 000 euron eli yritystoiminta on pienimuotoista. Kun raja on ylittynyt, yritys on arvonlisävelvollinen liiketoiminnan alkamisesta alkaen – ei siis vain 10 000 euron rajan ylittävästä osasta.

Jos sivutoiminen yrittäminen on laajamittaista, niin arvonlisäverovelvolliseksi kannattaa ilmoittautua jo yritystoiminnan alusta alkaen. Kannattaa huomioida, että arvonlisävelvollinen yritys voi saada huojennusta maksettavasta arvonlisäverosta, jos tilikauden liikevaihto ilman arvonlisäveron osuutta jää alle 30 000 euron.

Eläketurva

Yrittäjä vastaa aina itse eläketurvastaan. Sivutoimisen yrittäjän tulee ottaa YEL-vakuutus, jos yritystoiminnasta kertyvä työtulo on vähintään 7557,18 euroa (vuonna 2016) vuodessa ja yritystoiminta on jatkunut ainakin neljä kuukautta.

Vakuutukset

Vakuutusten tarve riippuu paljon toimialasta, mutta sivutoimiseksi yrittäjäksi ryhtyvän kannattaa hetki miettiä tarvitaanko esim. vastuuvakuutus, oikeusturvavakuutus tai tapaturvavakuutus? Jos haaveri sattuu, niin sillä saattaa olla vaikutuksia myös varsinaiseen palkkatyöhön ja tavallinen kotivakuutus ei näitä haavereita korvaa.

Sivutoiminen yrittäjyys helpottaa siirtymistä päätoimiseksi yrittäjäksi ja antaa mahdollisuuksia kokeilla omaa liikeideaa myös käytännössä. Lisäksi se antaa mahdollisuuden lisäansioihin ja saattaa olla joustava ratkaisu yrittäjyyteen oman elämäntilanteen kannalta. Juristin apuun kannattaa kääntyä, kun oman yritystoiminnan käynnistäminen on ajankohtaista. Yksin paperibyrokratiasta tai verokysymyksistä ei tarvitse ikinä selvitä.

Nea Welling
Legal Counsel, Fondia

Lakitietoa yrittäjille löytyy VirtuaaliLakimiehestä, jonka Fondia tarjoaa Suomen Ekonomien jäsenille maksutta käyttöön. Tarkista kampanjakoodi Ekonomien jäsenpalvelusta ja rekisteröidy osoitteessa:www.virtuaalilakimies.fi. Fondia tarjoaa Suomen Ekonomien jäsenille myös oikeudellista neuvontaa puhelinkonsultaationa. Yrittäjän lakiapu (jäsenpalvelussa).

26.09.2016
Suorahaku – näin se toimii

Suorahaku on oiva keino löytää osaavimmat ehdokkaat avoinna olevaan tehtävään. Meille se on juuri oikean henkilön löytämistä asiakasyrityksemme riveihin. Miten me sen oikean ihmisen sitten löydämme? Näin prosessi etenee.

Ihanne-ehdokkaan etsintä käynnistyy

Asiakasyritys lähestyy suorahakuyritystä toimeksiannolla hyvin vaihtelevista syistä. Jotkut haluavat edistää rekrytointia kaikessa hiljaisuudessa, joskus kyseessä on vaativampi rekrytointi, jolloin ehdokkaalta vaaditaan tiettyä kokemusta ja erityisosaamista. Syynä voi myös olla rekrytointiin käytettävien resurssien puute.

Ensin kuvaamme yrityksen tarpeista lähtevän ihanne-ehdokkaan profiilin. Siihen kirjataan ylös yksityiskohtaisesti etsittävän henkilön toivottu tausta ja ominaisuudet. Usein tarkoituksena ei ole löytää tarkkaa kopiota aiemmasta tekijästä, vaan hankkia uutta strategiaan sopivaa osaamista. Tärkeää on myös kartoittaa sellaiset yritykset, joista toimeksiantajayritys ei haluaisi tulevaa työntekijää rekrytoida. Syinä voivat olla esimerkiksi yhteistyökumppanuus tai kilpailuasetelma.

Perusteellinen kartoitus haun pohjana

Kun ihanneprofiili on selvillä, aloitamme research-vaiheen, jossa kartoitetaan potentiaaliset, tehtävään soveltuvat ehdokkaat.

Käymme perusteellisesti läpi asiakasyrityksen toimialan ja soveltuvin osin myös muiden potentiaalisten toimialojen ehdokkaita. Suurin osa asiakasyritykselle esiteltävistä ehdokkaista tulee maantieteellisesti lähialueelta, mutta usein pyrimme löytämään esiteltäväksi myös paluumuuttajia eli henkilöitä, jotka ovat lähtöisin tehtäväalueelta tai esimerkiksi opiskelleet siellä.

Vahva digitaalinen jälki tärkeä

Toimeksiannosta riippuen research-konsultti voi läpikäydä jopa satoja kandidaatteja, joista valikoidaan niin kutsutulle Long Listille noin kaksikymmentä sopivinta ehdokasta. Tärkeimpiä tämän vaiheen työkaluja ovat erilaiset tietokannat, yritysten internet-sivut ja ammatillisesti relevantit sosiaalisen median kanavat.

Mikäli henkilön digitaalinen jälki on vahva ja LinkedIn -profiili ajantasainen, tulee hän todennäköisemmin kontaktoiduksi työtarjousten osalta kuin verkossa vähemmän aktiivinen kollega.

Digiaikanakaan emme voi unohtaa henkilökohtaisten kontaktien tärkeyttä. Asiantuntevassa suorahakutoimistossa työskentelee laajat sosiaaliset verkostot omaavia konsultteja, joiden paikallistuntemusta hyödynnetään hauissa.

Kärkiehdokkaiden kanssa eteenpäin

Meidän toimintatapamme on esitellä Long Listin ehdokkaat asiakasyritykselle. Keskustelua käydään ihanneprofiiliin peilaten: ketkä näistä tehtävään sopivista olisivat ne parhaat? Kun nämä on valittu, konsultti kontaktoi valitut ehdokkaat.

Ehdokkailla on usein paljon kysymyksiä liittyen sekä yritykseen että tarjottuun tehtävään. Jotta konsultti pystyy vastaamaan kysymyksiin, on hänelle usein luovutettu luottamuksellistakin tietoa yrityksestä salassapitosopimuksen puitteissa.

Kiinnostuksensa ilmaisseiden ehdokkaiden kanssa menemme eteenpäin tapaamisen merkeissä. Tässä tapaamisessa punnitaan niin ehdokkaan todellinen kiinnostus kuin henkilön soveltuvuus tehtävään työnantajan näkökulmasta.

Tämän jälkeen pääsemme esittelemään potentiaalisimmat ja motivoituneimmat ehdokkaat asiakasyritykselle. Näin molemmilla osapuolilla on mahdollisuus käydä vielä tarkentavaa keskustelua.

Kärkiehdokkaiden kohdalla jatkamme yleensä soveltuvuusarviointiin. Meidän yrityksessämme arvio perustuu kirjallisiin tehtäviin ja 1,5 h – 2 h kestävään henkilökohtaiseen syvähaastatteluun.

Suorahaun prosessi kestää yleensä keskimäärin kolme kuukautta vaihtelun ollessa kuitenkin suurta. Hakua jatketaan, kunnes sopiva ehdokas on löytynyt.

Suorahakuyhtiö antaa yleensä suorahaulle takuun ja sitoutuu etsimään veloituksetta uuden henkilön, mikäli suositeltu ehdokas osoittautuisi kuitenkin sovitun ajan puitteissa sopimattomaksi tehtävään.

Satu Väistö
Research-konsultti

Juha Immonen
Senior Partner, Suorahakukonsultti

Kirjoittajat toimivat Romana Management Oy:ssä ylemmän johdon ja vaativien asiantuntijatehtävien suorahakujen parissa. Romana Management Oy on vuonna 1997 perustettu suorahakuun ja organisaatioiden kehittämiseen erikoistunut konsulttiyritys.

______________________________________________________

Kirjoitus on osa suorahaun kumppaneitamme esittelevää blogi-sarjaa.

20.09.2016
Ekonomiosaaminen hyödyttää veronmaksajaa – ilmoittaudu kuntavaaliehdokkaaksi!

Uudet kunnanvaltuustot valitaan sunnuntaina 9.4.2017. Vaalien ehdokashaku on kuumimmillaan. Keskustelin muutaman suurimpien puolueiden piirijärjestön edustajan kanssa ja viesti oli selkeä: osaavia ehdokkaita tarvitaan.

Ensimmäiset ehdokkaat on nimetty, mutta haku jatkuu ainakin vuodenvaihteeseen asti. Lopulliset listat pitää jättää 28.2.2017. Ehdit siis vielä mainiosti mukaan!

Valtuustot ovat paikallisvallan keskittymiä

Kuntalain mukaan ”kunnan on pyrittävä edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan” ja ”kunnan päätösvaltaa käyttää asukkaiden valitsema valtuusto.” Valtuustoissa toteutetaan suomalaisten omistajastrategiaa ja julkisten palveluiden omistajaohjausta.

Kuntapäättäjien joukosta seulotaan todennäköisesti myös maakuntavaltuustojen ja maakunnallisten sote-yhtiöiden luottamushenkilöt. Kummallakin tasolla tehdyt tuotanto- ja investointipäätökset vaikuttavat julkisen palvelun laatuun, käyttömaksuihin ja veroihin.

Kunta- ja maakuntapäättäjillä on siis valtaa.

Kuntapäättäjiltä vaadittava osaamista

Päättäjien on oivallettava yhteiskunnan omistusten ja sen tarvitsemien palveluiden strateginen luonne ja merkitys. Meidän kaikkien etu on, että palvelusektorit ja infra kehitetään laadukkaiksi ja tehokkaiksi sekä omaa että ulkoistettua tuotantoa taitavasti yhdistäen.

Kunta- ja maakuntahallinnot ovat jatkossakin merkittäviä omistajia ja ohjaavat huomattavia pääoman tuottovirtoja. Päätösten tekoon tarvitaan siis ammattimainen ote.

Kansallisessa keskustelussa julkinen ja yksityinen palvelu erotellaan tuottajan mukaan. Kansainvälisesti käytetty jako lähtee maksajasta. Rahoittajan perusteella arvioiden nykyisten kuntabudjettien suurimmat pääkohdat, sote- ja koulutuspalvelut, ovat käytännössä täysin julkisia. Julkisina ne säilyvät sote-uudistuksen jälkeenkin.

Kunta- ja maakuntapäättäjillä on myös vastuuta.

Liiketoimintaosaaminen ensiarvoisen tärkeää

Ekonomien liiketalousosaamista tarvitaan julkisten palveluiden tuloksellisuuden ja laadun kehittämisessä. Julkisen sotetuotannon yhtiöittäminen kasvattaa tämän osaamisen tarvetta myös luottamushenkilötehtävissä.

Palvelutuotannon johtaminen vaatii kykyä liiketoimintamallien vertailuun, ymmärrystä kustannuslaskennasta, hinta-laatu-suhteen arviointiosaamista sekä palveluksiaan tarjoavien yritysten toiminnan ymmärrystä. Niihin meidät on koulutettu.

Valtuustoihin tarvitaan osaavia, laaja-alaiseen ajatteluun kykeneviä ihmisiä. Heidän käsissään on jatkossakin merkittäviä palvelutuotantoon ja investointeihin liittyviä päätöksiä. Päätöksiä, joiden tekeminen edellyttää strategista ajattelua sekä kykyä irtautua puoluepoliittisesta vallantavoittelusta ja -varmistelusta kuntalaisten eduksi. Tarvittaessa kuntarajat ylittäen.

Ehdokkaaksi ilmoittautuminen käy helposti puolueiden paikallisjärjestöjen nettisivujen kautta. Toivottavasti mahdollisimman moni ekonomi ja kylteri innostuu mukaan paikalliseen vaikuttamiseen. Osaamisemme hyödyttää veronmaksajaa!

Kuntavaaliterveisin

Timo Saranpää
Puheenjohtaja, Suomen Ekonomit

14.09.2016
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013