( Kansainvälisyys )

Pendelöinti onnistuu yli rajojen

Sari Lapinleimu
Ola Torkolsson / MVphotos
  • "Muu Eurooppa on lähellä Kööpenhaminaa, ja yhteydet ovat hyvät", Heikkilä kiittää.
  • Juutinrauman silta on jo ehtinyt vakiinnuttaa asemansa ja ja toimia esimerkiksi suositun rikossarja Sillan näyttämönä. Katariina Heikkilä ylittää sillan päivittäin.
  • ”Ihmiset ovat ystävällisiä ja keskustelukulttuuri upeaa: täällä jaetaan, pallotellaan ja kannustetaan ideoiden heittämiseen”, Karoliina Heikkilä kertoo.
Kööpenhaminassa asuva ja Malmössa töitä tekevä ekonomi Karoliina Heikkilä ylittää Tanskan ja Ruotsin välisen sillan kymmenen kertaa viikossa – ja viihtyy mainiosti sen molemmissa päissä.

Vuonna 2014 valmistunut Karoliina Heikkilä kuvaa opiskeluaikaansa aktiiviseksi: tekemistä riitti opiskelujen ohessa muun muassa laskentatoimen ainejärjestössä. Ulkomaille lähtö kiinnosti jo tuolloin. Heikkilä haaveili valmistumisen jälkeen ulkomaille muutosta ja yrityskauppoihin liittyvästä työstä.

”Kun ystäväni sitten vinkkasi Malmössä toimivan Hiabin työpaikkailmoituksesta, laitoin heti hakemuksen vetämään. Toimenkuva oli täydellinen.”

Työpaikka heltisi kolmen haastattelun jälkeen – ja oli Heikkilän unelmien täyttymys.

”Opiskelin laskentatoimea ja rahoitusta, ja olin aina ollut kiinnostunut yrityskaupoista. Pääsin Hiabin yrityskauppatiimiin tekemään juuri sitä, mitä halusin. Työt alkoivat syyskuun 2016 alussa ja jatkuvat toistaiseksi.”

Kasvumahdollisuuksia kartoittamassa

Hiab on maailman johtava ajoneuvojen kuormankäsittelylaitteiden ja huoltopalvelujen tarjoaja. Se kuuluu suomalaiseen, vuonna 2005 perustettuun Cargotec-konserniin, joka syntyi Kone Oyj:n jakautuessa Cargoteciksi ja uudeksi KONEeksi. Hiabilla on noin 2 700 työntekijää 35 eri maassa.

Cargotec on muodostunut useiden yritysfuusioiden ja -ostojen tuloksena. Yli sadassa maassa 11 000 työntekijän voimin toimiva konserni teki vuonna 2016 noin 3,5 miljardin liikevaihdon.

Hiabin Malmön konttorissa on noin 35 työntekijää. Heikkilä – ainoa suomalainen – kuuluu yrityskauppatiimiin, jonka tehtävänä on kartoittaa yrityskauppojen tarjoamia kasvumahdollisuuksia.

”Kartoitamme erilaisia strategiaa tukevia, yrityskaupoin toteutettavia kasvuvaihtoehtoja sekä mietimme, miten potentiaaliset yritykset toisivat lisäarvoa. Teemme myös arvonmääritystä eri vaihtoehdoista.”

Ei pelkkää numeromurskausta

Hiabin yrityskauppatiimissä on kolme työntekijää. Sekä oma tiimi että muut hiablaiset saavat suomalaiselta silkkaa ylistystä.

”Ihmiset ovat ystävällisiä ja keskustelukulttuuri upeaa: täällä jaetaan, pallotellaan ja kannustetaan ideoiden heittämiseen. Kehittämiseen panostetaan, ja vaikka diskuteeraamista on paljon, asiat myös etenevät.”

Kun Heikkilältä kysyy, mikä työssä kiehtoo, hän nimeää ensimmäiseksi laaja-alaisen oppimisen. Erilaisia projekteja ja opittavia asioita tuntuu totisesti riittävän.

”Työ yhdistää numeroiden pyörittelyn ihmisten kanssa olemiseen, mikä on hienoa. Pääsen käyttämään ja kehittämään analysointi- ja ihmis­suhdetaitojani sekä haastamaan itseäni. Toisaalta tulessa on niin monta rautaa, että lankojen pitäminen käsissä vaatii välillä aikamoista akrobatiaa.”

Kaksi passintarkastusta päivässä

Heikkilä asuu Kööpenhaminan keskustassa, Indre By -nimisessä kaupunginosassa. Kööpenhamina kiehtoi jo ennen työpaikan löytymistä ja valikoitui lopulta myös asuinpaikaksi, vaikka työpaikka Ruotsin puolella onkin.

”Päädyin tänne siksi, että metro ja juna kulkevat vierestä. Pääsen täältä nopeasti joka paikkaan. Työmatkoihin kuluu pari tuntia päivässä.”
Herätyskello soi arkiaamuina ”liian aikaisin”, varttia yli kuusi, ja kotioven Heikkilä sulkee kymmentä vaille seitsemän. Työt toimistolla alkavat yleensä kahdeksalta.

”Ajan metrolla lentoasemalle ja vaihdan siinä junaan. Ensimmäinen passintarkastus tapahtuu lentoasemalla ja toinen ensimmäisellä Ruotsin puolen juna-asemalla. Takaisin päin tullessa tarkastuksia ei ole. Minun aikanani rajanylitykset ja passintarkastukset eivät ole aiheuttaneet ongelmia; suurimman pakolaistulvan aikaan tilanne oli kuulemma toisenlainen.”

Normaali työpäivä koostuu palavereista, ”excelin pyörityksestä”, kasvumahdollisuuksien miettimisestä sekä presentaatioiden laatimisesta. Päivän päätteeksi suuntana on usein kotikaupungin crossfit-sali. Kotiin Heikkilä ehtii iltayhdeksän aikaan.

Kolme tiliä, kolme valuuttaa

Heikkilä kertoo viihtyvänsä mainiosti sekä kotikaupungissaan että työpaikassaan. Kommelluksitta uuden elämän aloittaminen ei kuitenkaan onnistunut. Suurimmaksi haasteeksi osoittautui kielikylpy, johon suomalainen tuli kertaheitolla hypänneeksi.

”Jouduin samanaikaisesti tekemisiin tanskan, ruotsin ja englannin kanssa. Menin kuukaudeksi aivan solmuun: en juuri suutani avannut. Jälkeenpäin selvisi, että tätä on tapahtunut muillekin – kukaan ei vain huomannut varoitella minua asiasta.”

Hiabin työkielenä on englanti. Skånen ruotsia Heikkilä on alkanut pikku hiljaa ymmärtää, mutta puhumiseen vaaditaan vielä enemmän rohkeutta. Harjoittelu siis jatkuu, kollegoiden vahvalla tuella. Tanskan alkeiskurssi ei sen sijaan saa jatkoa ainakaan toistaiseksi.

”Tanskalaisten kanssa pärjää hyvin englannilla. Ruotsin opiskelu olisi jatkon kannalta huomattavasti hyödyllisempää.”

Aikaiset aamuherätykset, pitkät päivät sekä opittavien asioiden paljous sekoitti alkuaikoina sekä vuorokausirytmin että ajatukset. Päänvaivaa aiheutti muun muassa kolmen pankkitilin ja kolmen eri valuutan kanssa toimiminen.

”Minulla on ruotsalainen, tanskalainen ja suomalainen tili. Saan palkan ruotsalaiselle tilille ja maksan verot Ruotsiin, mutta vuokra ja muut juoksevat kulut menevät Tanskan tililtä. Suomen tilikin on edelleen käytössä. Sumplin siis jatkuvasti eri tilien ja valuuttojen välillä. Alku oli hankalaa, mutta pikku hiljaa tämäkin on alkanut sujua rutiinilla.”

Ehdottomasti Kööpenhamina!

Kööpenhamina oli Heikkilälle itsestäänselvä valinta.

”Köpis on ehdoton, iso ja eläväinen. Täältä löytyy ihania ravintoloita, kulttuuria, festareita ja konsertteja. Minulla oli täällä entuudestaan kavereita, joten vaikka koti-ikävä painoi alussa, asettuminen oli helppoa. Mutta vaikka tuttuja ei olisi, suomalaisia seuroja ja tapahtumia löytyy ekspatriaateille pilvin pimein. Oma aktiivisuus ja avoimuus ratkaisee.”

Kaupungin infrastruktuuri on hyvin samanlainen kuin Helsingissä. Hintataso on sen sijaan korkeampi.

”Täällä lähestulkoon kaikki maksaa enemmän kuin Suomessa. Poikkeuksena ovat muun muassa kukat ja liikuntaharrastukset sekä lentoliput, joita voi saada todella halvalla. Muu Eurooppa on lähellä, ja yhteydet ovat hyvät. Myös Helsinki on lähellä. Käyn siellä noin kerran kuukaudessa moikkaamassa perhettä, ystäviä ja kampaajaani.”

Korkeaa hintatasoa kompensoi korkeampi palkkataso. Tanskassa asuvien ja Ruotsissa työskentelevien apuna on myös veroetu, niin sanottu SINK-verotus.

”Veroedun ansiosta veroprosenttini on huomattavasti normaalia alhaisempi. Toki myös työmatkat maksavat melko paljon, 250 euroa kuukaudessa.”

Entä hyggeily – se paljon puhuttu, trendikäs kotoilu, jossa tanskalaiset ovat niin ylivertaisia? Mitä Heikkilä siitä ajattelee?

”Tanskalaiset tosiaan arvostavat perheiltoja ja -viikonloppuja, mikä on hieno asia. Kynttilät palavat, ja pimeinä talvi-iltoina kääriydytään peiton alle eikä tehdä mitään. Liekö tämä syy siihen, että kaupat menevät arkisin kiinni hyvin aikaisin? Niin tai näin, välillä tuntuu toivottomalta ehtiä ostoksille töiden jälkeen.”

Kulttuureissa on eroja

Heikkilä on tehnyt puolen vuoden aikana tuttavuutta sekä ruotsalaisten että tanskalaisten kanssa. Kohtaamiset ovat olleet lähinnä mukavia.

”Ruotsalaiset ovat poliittisesti korrekteja, miellyttäviä ja ystävällisiä; olen tosiaan pitänyt heidän kanssaan työskentelystä. Voi olla, että näen asiat vielä vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta olkoon niin – nautin niin kauan kuin voin”, hän nauraa.

Myös tanskalaiset ovat osoittautuneet kanssakäymisessä ystävällisiksi ja helposti lähestyttäviksi. Aivan yhtä äärimmäiseen korrektiuteen kuin ruotsalaiset he eivät kuitenkaan yllä. Heikkilä antaa esimerkin:

”Tanskalaiset osaavat englantia, mutta ovat hieman laiskoja puhumaan sitä. He vaihtavat porukassa helposti tanskaan, jolloin muualta tuleva kokee jäävänsä ulkopuoliseksi. Tällaista ruotsalaiset eivät tee.”

Suomalainen huumori ei kumpaankaan kansaan välttämättä pure – sen Heikkilä on saanut kokea kantapään kautta useampaankin otteeseen.

”Vaikka vitsi olisi miten hyvä, suomalainen suoruus herättää hämmennystä. Idea kyllä ymmärretään, mutta aaltopituudet eivät välttämättä aina kohtaa.”

Ruotsalaisten ja tanskalaisten keskellä oma suomalainen identiteetti on vahvistunut voimalla, joka on yllättänyt Heikkilän itsensäkin.

”Minusta on tullut huomattavasti suomalaisempi kuin aikaisemmin. Karjalanpiirakat, Jallu, Suomi 100 -purkka ja Elovenan puurohiutaleet ovat olleet kovemmassa kurssissa kuin koskaan aikaisemmin. Ja itsenäisyyspäivänä tulin töihin sinivalkoisissa vaatteissa!”

12.4.2017

Juutinrauman silta

  • Kööpenhaminan ja Malmön yhdistävä 7,8 kilometriä pitkä silta avautui vuonna 2000.
  • Sillan alemmalla tasolla kulkee rautatie ja ylemmällä nelikaistainen moottoritie.
  • Vuonna 2011 noin 18 000 työmatkalaista matkusti päivittäin sillan yli työpaikalleen. Ennen sillan avautumista työmatkalaisia oli reitillä päivittäin vain noin 2 600.
  • 57 prosenttia työmatkapendelöijistä käyttää junaa, loput autoa.
  • Suurin osa Juutinrauman sillan päivittäin ylittävistä työmatkalaisista on korkeakoulutettuja.

Lähde: www.orestat.se/sv/analys

Malmö

Malmö on Ruotsin kolmanneksi suurin, kasvava kaupunki, jonka taajaman alueella asuu noin 320 000 henkilöä. Kaupungin asukkaiden keski-ikä on alhaisempi kuin Ruotsissa keskimäärin, mikä näkyy myös asumisessa: yli 70 prosenttia kotitalouksista on yhden tai kahden hengen talouksia.

”Ruotsalaiset ovat poliittisesti korrekteja, miellyttäviä ja ystävällisiä; olen tosiaan pitänyt heidän kanssaan työskentelystä”, Karoliina Heikkilä toteaa.

Lisätietoa Malmöstä (ruotsiksi)

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
En ole hankala työntekijä – olen osa Y-sukupolvea

En ole hankala työntekijä, vaikka olen Y-sukupolvea. Kuten tutkimukset osoittavat, minulla on lähestulkoon samanlaiset tavoitteet ja ajatukset työelämästä kuin edellisillä sukupolvilla. Ymmärrän kyllä, että maailmankatsomukseni saattaa tuntua vanhemmista ihmisistä oudolta. Miksi laitan kuvan lounaastani Instagramiin? Miksi kerron päivän tapahtumista Facebookissa? Miksi lähetän videoita, jotka tuhoutuvat viiden sekunnin jälkeen Snapchatissa? En tiedä. Ehkä siksi, että se on nykyaikaa.

Sukupolveni on elänyt koko ikänsä maailmassa, jossa tieto on koko ajan käden ulottuvilla. Google ja Wikipedia vastaavat hankaliinkin kysymyksiin. Lähtökohdat ovat täysin erilaiset verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Me olemme kasvaneet avoimessa maailmassa. Se, että jokainen tekomme voi päätyä yhdellä klikkauksella verkkoon, on läpinäkyvyyttä, joka on laajentunut pidemmälle kuin vain ihmisten välisiin vuorovaikutuksiin. Tämä on nykyään todellisuutta myös liiketoiminnassa.

Helsingin yliopisto teki tutkimuksen, jossa selvitettiin, mitä odotuksia Y-sukupolvella on työelämää kohtaan. Yksi nousi ylitse muiden: palautteen saaminen on meille erittäin tärkeää. Meille ei riitä, että työpaikalla saa arvion suorituksestaan kerran puolessa vuodessa. Haluan kuulla, kun olen tehnyt työni hyvin ja haluan kuulla sen heti. Haluan, että palaute on rehellistä. Haluan, että johtajat ovat avoimia.

Uskon läpinäkyvyyteen. Salailu vähenee, mutta ennen kaikkea se vähentää tiedon epäsymmetriaa. Olen pelannut jalkapalloa yli kymmenen vuotta ammatikseni. Nykyään minun on helppo neuvotella sopimukseni, koska tiedän arvoni ja sen, mikä on tasoiseni pelaajan palkkataso. Tämän tiedän, sillä luen joka vuosi pelaajien palkat urheilusivujen verojulkaisuista.

Sama tilanne on vastavalmistuneilla työtä haettaessa. Mistä tietää, kuinka paljon palkkaa pitäisi pyytää? Tiedon epäsymmetria on valtava. Miten pärjäämme tilanteessa, jossa tietoa ei ole saatavilla? Ajatus tuntuu pahalta. Tämä ei ole sitä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, johon olen tottunut.

Mitä tapahtuisi, jos yhteiskuntamme olisi täysin läpinäkyvä palkkojen suhteen? Olemassa oleva käsitys on, että muiden palkkojen tietäminen aiheuttaa riitaa ja kateutta. Entä jos näitä tunteita aiheuttaakin se tietojen salailu? Entä jos palkkojen avoimuus lisäisikin reiluutta ja yhteistyötä yrityksen sisällä?

David Burkus on kirjoittanut ja tutkinut paljon palkkojen läpinäkyvyyttä. Hänen mukaansa avoin tieto palkoista tekee organisaatiosta paremman työpaikan työntekijöille. Kun ihminen ei tiedä työkavereidensa palkkoja, tuntee hän itsensä alipalkatuksi ja ehkä jopa syrjityksi; näin Burkusin tutkimukset osoittavat.

Ainoa häviäjä palkkojen tekemisessä läpinäkyväksi on työnantaja. Työnantajalla on huomattavasti enemmän tietoa yrityksen palkkatasosta kuin työnhakijalla ja tätä tietoa se käyttää hyväkseen palkoista neuvoteltaessa. Työntekijän on puolestaan vaikea pyytää palkankorotusta, kun ei ole mitään vertailutietoa.

Minulla on ollut omalla urallani helpompaa, koska joka vuosi olen pystynyt päivittämään lehdistä palkkaustietämykseni. Kaikilla ei tätä luksusta ole. En kuitenkaan väitä, etten koskaan olisi ollut mielestäni esim. alipalkattu, mutta ainakin minulla on ollut tieto siitä. Epävarmuuden tunne on tunne, joka kalvaa mieltä ja vaikuttaa työpanokseen.

Burkusin mukaan tutkimukset osoittavat, että työntekijät tekevät enemmän töitä, sitoutuvat paremmin yritykseen ja pysyvät samassa työpaikassa kauemmin, mikäli he tietävät työkavereidensa palkat. Toisin sanoen myös työnantajat voittavat pitkässä juoksussa.

Y-sukupolvelle läpinäkyvyys on osa identiteettiä. Se on meille itsestäänselvyys. Me olemme kohta suurin sukupolvi työelämässä ja se tulee näkymään läpinäkyvyyden lisäyksenä. Minkä takia emme murtaisi jo nyt tätä työelämän viimeistä tabua?

Kristian Kojola
Country Manager, Partner. Evulate

Kirjoittaja on ammattijalkapalloilija, Suomen mestari 2016, kauppatieteiden kandidaatti ja läpinäkyvyyttä työmarkkinoilla lisäävän Evulaten perustaja

25.04.2017
Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

22.03.2017
On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

17.03.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013