( Yhteiskunta )

Raamit tekevät sopimisesta sujuvaa

Teksti Mikko Huotari
Kuvitus Samuel Tuovinen
Parhaimmillaan paikallisessa sopimisessa kaikki osapuolet voittavat.

Paikallisesta sopimisesta on tullut jonkinlainen mantra, jota kaikki hokevat, mutta tarkoittavat eri asioita”, sanoo Suomen Ekonomien työmarkkinajohtaja Lotta Savinko.

”Välillä kuulostaa siltä, että kun paikallinen sopiminen saadaan laajennettua, niin kaikki Suomen ja kansantalouden ongelmat ratkeavat. Toki sopimisen lisääminen paikallisella tasolla on vääjäämätöntä ja sitä tarvitaan, mutta yksin sen avulla ei Suomen kriisiä ratkota.”

Uusi asia paikallinen sopiminen ei ole. Lainsäädäntö ja työehtosopimukset asettavat sille raamit ja reunat, ja näissä rajoissa paikallinen sopiminen on ollut mahdollista jo kauan. Paikallisesti on voitu sopia monenlaisista asioista – etenkin ylempien toimihenkilöiden ja ekonomien työehtosopimuksissa. Paikallisen sopimisen mahdollisuudet vaihtelevat kuitenkin paljon, koska työehtosopimuksissa on paljon alakohtaisia eroja.

Hyötyä kaikille

Paikallinen sopiminen on ennen kaikkea kollektiivista sopimista. Se edellyttää, että kollektiiviset sopijaosapuolet ovat olemassa ja niiden välillä vallitsee luottamus.

”Hyviä edellytyksiä paremmalle paikalliselle sopimiselle ovat lisäksi lainmukaiset suunnitelmat: että ne on tehty ja että ne ovat käytössä”, Savinko sanoo.

”Se tarkoittaa muun muassa henkilöstö-, koulutus-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia sekä palkkakartoituksia ja työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa.”

Tärkeää on myös jatkuvan yhteistoiminnan ylläpito ja kehittäminen, mikä edistää paikallisen sopimisen edellyttämää tiedonsaantia ja kasvattaa luottamusta.

”Paikallisen sopimisen myötä meillä on mahdollisuus parantaa sopijapuolien välistä luottamusta entisestään. Näin käy, jos onnistumme luomaan molempia osapuolia hyödyttävän paikallisen sopimisen kulttuurin.”

Muutakin kuin kriisisopimista

Kilpailukykysopimuksen mahdollisen syntymisen myötä paikallinen sopiminen laajenee ensisijaisesti niin sanottuun kriisisopimiseen. Tämä tarkoittaa, että työpaikoille tulee mahdolliseksi sopia työehdoista määräajaksi, jos yritystä uhkaa vakava taloudellinen kriisi.

Paikallinen sopiminen laajenee nyt siis negatiivisen taloustilanteen kautta, mutta yhtä tärkeää olisi kehittää paikallista sopimista myös muulloin kuin taloudellisissa kriisitilanteissa.

”Toisaalta nyt liikutaan iso askel eteenpäin. Kun nämä muutokset on jalkautettu, olemme todennäköisesti aiempaa osaavampia kehittämään paikallista sopimista myös ei-kriisiaikoina sopimiseen”, Savinko sanoo.

Lisäksi paikallinen sopiminen laajenee nyt järjestäytymättömien työnantajien piiriin, joten on tärkeää, että henkilöstöedustus, luottamushenkilöiden tiedonsaanti sekä vaikutusmahdollisuudet turvataan.

Niin sanottuja sopimuksettomia aloja, kuten kauppa- ja elintarvikealaa, paikallisen sopimisen muutokset eivät juurikaan kosketa. Niillä sopiminen rakentuu vahvasti työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmän ympärille.

”Toivottavaa onkin, että paikallisen sopimisen kehittyminen lisäisi myös näillä aloilla intoa työehtosopimustasoiseen sopimiseen”, Savinko sanoo.

”Muutoin vaarana on, että nämä alat muodostavat sopimisen kannalta ikään kuin kakkosluokan.”

Vain hyviä sopimuksia

Nordealla on Suomessa noin 7 300 työntekijää. Yrityksessä on sovittu paikallisesti hyvin monenlaisista asioista jo vuosien ajan.

”Toistaiseksi on tehty vain hyviä sopimuksia”, sanoo Nordean Ylemmät Toimihenkilöt NYT ry:n puheenjohtaja Jouni Jaakkonen.

”Vielä ei olla jouduttu tekemään huonoja sopimuksia, mutta sellainenkin voi tietysti olla jossain vaiheessa edessä.”

Ylempien Toimihenkilöiden YTN:n linkkeinä Nordeassa ovat YTN:n pääyhteyshenkilö Jarmo Hyvärinen ja NYT:n puheenjohtaja Jouni Jaakkonen. Rahoitusalan henkilöstöedustajaa kutsutaan siis yhteyshenkilöksi. Häntä koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin luottamusmiehiä muilla aloilla.

Nordean suuren työntekijämäärän vuoksi paikalliset sopimukset tehdään hyvin eri tavalla kuin pienillä tai keskikokoisilla työpaikoilla. Työnantajan edustajien lisäksi neuvotteluissa ovat Nordean Ylemmät Toimihenkilöt NYT:n edustajat ja Nousun edustajat. Nousun jäsenistä suurin osa on toimihenkilöitä.

”Olemme neuvotelleet muun muassa rahoitusalan palkkakeskustelumallista. Siitä on tehty Nordeassa paikallinen sopimus, joka poikkeaa hieman työehtosopimuksen mallista”, Hyvärinen kertoo.

”Sopimuksessa on määritelty Nordean tarpeisiin sopivimmat menettelytavat ja lomakkeet. Lisäksi henkilökohtaiseen palkanosaan vaikuttavat kohdat poikkeavat jonkin verran työehtosopimuksesta. Palkansaajan näkökulmasta on päästy parempaan sopimukseen kuin mitä työehtosopimuksella olisi saatu”, Jaakkonen sanoo.

”Tähän asti työntekijät ovat olleet voittava osapuoli, mutta niin myös työantajapuoli: eihän työnantaja tekisi sopimusta, jos se ei kokisi hyötyvänsä siitä”, Hyvärinen selittää.

Nordeassa on palkkojen lisäksi sovittu paikallisesti myös viikonlopputyöskentelystä. Viime vuonna tehtiin työehtosopimukseen perustuva sopimus lauantaityökokeilun aloittamisesta.

”Meillä on tietty määrä konttoreita auki myös lauantaisin. Paikallisella sopimuksella on sovittu työskentelyperiaatteet ja millainen korvaus viikonlopputyöstä maksetaan”, Hyvärinen kertoo.

Lauantaityötä koskeva kokeilu on määräaikainen, ja kokeilu päättyy tämän vuoden elokuun lopussa. Mitä tapahtuu sen jälkeen, on edelleen auki.

Yhteyshenkilöt avainasemassa

Paikallisen sopimisen edellytyksenä on, että osapuolet tietävät, mistä sovitaan ja minkä vuoksi. Siksi henkilöstön tiedonsaanti ja edustus on turvattava yrityksen hallinnossa. Lisäksi tiedon täytyy kulkea sujuvasti työntekijöiden ja yhteyshenkilöiden välillä.

”Ilman paikallista sopimista meillä olisi vain yksi yhteyshenkilö, mutta neuvottelemalla on saatu kolme yhteyshenkilöä lisää”, Jaakkonen sanoo.

Paikallisista sopimuksista neuvotellaan yhteyshenkilöiden kautta. Nordean Ylemmät Toimihenkilöt NYT on tehnyt sopimuksen YTN:n kanssa.

”Voimme sopia paikallisesti YTN:n nimissä. Luonnollisesti meidän täytyy noudattaa YTN:n ohjeita, jotta jäsenkunnan etu tulee valvottua”, Jaakkonen kertoo.

NYT on yrittänyt turvata riittävän yhteyshenkilöiden määrän, jotta kaikilla liiketoiminta-alueilla olisi yhteyshenkilö ja tieto kulkisi kaikista yksiköistä neuvottelupöytään. Tällä hetkellä yhteyshenkilöverkostossa on pieniä puutteita ja NYT yrittää saada yhteyshenkilöiden määrää kattavammaksi.

”Parhaillaan on meneillään neuvottelut yhteyshenkilösopimuksen uusimiseksi niin, että se parantaa eri henkilöstöryhmien ja työantajan yhteistyötä ja mahdollistaa aidot neuvottelut paikallista sopimuksista”, Jaakkonen sanoo.

Yhteyshenkilöllä on myös erityinen luottamusmiehen suoja, joka antaa hänelle korotetun irtisanomissuojan. Tämä turva edesauttaa yhteyshenkilöä, jotta hänen on helppo keskustella ja neuvotella työnantajan edustajan kanssa ongelmatilanteissa. Yksittäisenä työntekijänä harvemmalla on rohkeutta tai viitseliäisyyttä nostaa hankalia asioita esiin esimiehensä edessä.

Kahden puolen pöytää

Ekonomien asema paikallisessa sopimisessa on kiinnostava. Ekonomeja löytyy neuvottelupöydän molemmin puolin. Suomen Ekonomien hallituksessa istuva Manu Salmi on Nokian Renkailla raskaiden renkaiden tulosyksikön johtaja. Hänen mukaansa yrityksellä on pitkät perinteet paikallisen sopimisen osalta. Erilaisia sopimuksia on tehty tarpeen mukaan useiden vuosien ajan.

”Sopimusten ja neuvottelujen käynnistämisen taustalla ovat liiketoiminnan tarpeet, joihin olemassa olevat työehtosopimukset eivät välttämättä anna optimaalista tapaa vastata”, Salmi sanoo.

Tämän vuoden tammikuussa viimeisteltiin paikallinen sopimus, joka koskee työaikajoustoja.

”Henkilöautojen rengasliiketoiminta on sesonkiluontoista, ja sesonkiin valmistauduttaessa on tarve tehdä tavallista enemmän töitä. Toisaalta sesongin jälkeen on hiljaisempaa aikaa, jolloin voidaan pitää vapaana sesongissa kertyneitä joustoja työaikapankista”, Salmi selittää.

Sopimuksen aikaansaaminen vaati pitkiä ja perusteellisia neuvotteluja.

”Se vaati myös kärsivällisyyttä sekä luottamusta osapuolten kesken.”

Neuvoteltu paikallinen sopimus koskee Nokian tehtaan henkilöautorengastuotannon henkilöstöä.

”Henkilöstö tekee keväällä, kesällä ja syksyllä ajoittain 6-päiväistä työviikkoa kerryttäen työaikapankkiin tunteja. Nämä tunnit pidetään vapaana vuodenvaihteen molemmin puolin, kun tuotannossa on hiljaisempaa”, Salmi sanoo.

Salmi uskoo, että paikallisella sopimuksella päästiin molempia osapuolia hyödyttävään ratkaisuun.

”Työnantaja sai tarvitsemiaan joustoja, ja henkilöstö joustojen vastineeksi 2,5 vuoden työsuhdeturvan.”

Salmi arvelee, että myös tulevaisuudessa tulee liiketoimintalähtöisiä tarpeita, joihin työehtosopimusten luomat raamit eivät sellaisenaan suoraan sovellu.

”Tällöin on syytä kokoontua paikalliseen neuvottelupöytään etsimään ratkaisuja. Prosessiin kannattaa ottaa ammattiliitot mukaan sekä asiantuntemuksensa että valtakunnallisen näkyvyytensä vuoksi”, Salmi pohtii.

Työ- ja virkaehtosopimusten raameissa

Kun paikallinen sopiminen laajenee, osaamisen vaatimukset kasvavat. Kukaan ei halua tehdä huonoja tai lainvastaisia sopimuksia, joten tietoa ja taitoa vaaditaan neuvottelupöydän kummallakin puolella.

”Paikallisen sopimisen laajentuminen tulee olemaan iso muutos ja myös haaste etenkin luottamusmiehille”, Savinko sanoo.

Hän pitääkin tärkeänä, että työ- ja virkaehtosopimukset raamittavat nyt ja tulevaisuudessa paikallista sopimista.

”Luottamusmies- ja työehtosopimusjärjestelmää kannattaisi käyttää hyväksi, koska siellä on raamitettuja prosesseja. Paikallista sopimista edistää parhaiten se, että asiat pystytään tekemään lähtökohtaisesti oikein.”

Nordean Jarmo Hyvärinen korostaa, että paikallisen sopimisen pitää olla järjestäytynyttä toimintaa.

”Pitää olla myös sopimus, miten sopimuksesta pääsee eroon ja miten riitoja selvitetään”, Hyvärinen sanoo.

Myös Jouni Jaakkonen liputtaa edustuksellisen sopimustoiminnan puolesta.

”Ei ole hyvä tehdä paikallisia sopimuksia suoraan työntekijöiden kanssa, koska silloin kaikkien etua ei tule otettua huomioon.”

13.4.2016

TES-tason sopiminen

  • Työehtosopimus (TES), jossa työnantajaliitto ja palkansaajaliitto sopivat alakohtaisista työsuhteen ehdoista, kuten työajoista, lomarahoista, sairausajan palkasta ja palkankorotuksista.

  • Yleensä toimialakohtaisia sopimuksia (esimerkiksi rahoitusala, teknologiateollisuus, ict-ala) ja sidottu henkilöstöryhmiin. Ekonomit ovat pääsääntöisesti ylempien toimihenkilöiden TESien piirissä.

  • TES voi olla myös yrityskohtainen (esimerkiksi Finnvera ja YLE).

  • Normaalisitova TES koskee ainoastaan sopijaosapuolia. Normaalisitovia ovat esimerkiksi yrityskohtaiset TESit. Normaalisitovia sopimuksia noudatetaan vain työnantajaliittoon kuuluvissa yrityksissä.

  • Yleissitovaa TESiä tulee noudattaa kaikissa alalla toimivissa yrityksissä, myös järjestäytymättömissä yrityksissä. Järjestäytymätön yritys ei kuulu työnantajaliittoon.

Paikallinen sopiminen

  • Yritys-/työpaikkatasolla tapahtuvaa sopimista.

  • Sopijapuolet, sekä mistä asioista voidaan sopia, on sovittu työ- ja virkaehtosopimuksessa.

  • Työntekijöitä edustaa yleensä luottamusmies, joka voi tehdä sopimuksia edustettaviensa puolesta.

  • Voi koskea koko henkilöstöä, henkilöstöryhmää tai muutoin rajattua työntekijäryhmää.

  • Tyypillisiä paikallisesti sovittavia asioita ovat esimerkiksi työaikajärjestelyihin liittyvät asiat, lomarahat, matkakustannusten korvaukset, työaikapankki ja päivystyskorvaus.

Yksilötason sopiminen

  • Työntekijä sopii itse työsuhteen ehdoistaan työnantajan kanssa tavallisimmin työsopimuksella.

  • Työlainsäädäntö rajoittaa sopimista siten, että lakia huonommista ehdoista ei voi sopia, ellei TES sitä mahdollista. Sen sijaan paremmista ehdoista voi sopia aina.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

22.03.2017
On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

17.03.2017
Esimies-hackathon – voittajatiimin tarina

Moi, olemme Team CBL! Osallistuimme Suomen Ekonomien historian ensimmäiseen Esimies Hackathoniin ja saako hehkuttaa jo näin alkuun – myös voitimme sen!

Takana oli kaikilla tiivis työviikko. Hieman mietitytti, jaksaisiko vielä lauantain tehdä töitä aamukymmenestä iltakahdeksaan, etenkin kun ei tarkkaan edes tiennyt mihin on lähtenyt mukaan. Hackathonkaan käsitteenä ei ollut meille entuudestaan kovin tuttu. Väsymys vaihtui innostukseen kuitenkin jo heti ovella lämpimän ja kotoisan vastaanoton myötä. Myös aamusmoothiet ja muut ihanat tarjottavat sekä upeat puitteet päivälle antoivat kunnon buusterin heti alkuun.

Meitä hackathonilaisia yhdisti innostus kehittää esimiestyötä. Meidät oli valittu niin, että kaikki olivat toisilleen uusia tuttavuuksia. Osallistujia oli eri puolilta Suomea opiskelijoista erittäin kokeneisiin johtajiin asti. Meidänkin tiimimme jäsenet ovat Helsingistä, Tampereelta ja Kouvolasta. Osallistujajoukon moninainen tausta ja kokemus antoivatkin monipuolista näkemystä asioihin. Välipala- ja ruokatauot menivät vilauksessa tutustuessa huikeaan porukkaan.

Päivän aikana meitä oli luotsaamassa asiantuntevaa joukkoa niin Suomen Ekonomeista kuin kumppanuusyrityksistäkin. Fasilitaattoreina toimivat Tuuli Aalto-Nyyssönen Ambientialta, toimitusjohtaja Terhikki Rimmanen Humapilta ja kehitysjohtaja Anja Uljas Suomen Ekonomeilta. Saimmekin heiltä paljon näkemystä tulevaisuuden johtamishaasteista. Erityisesti mieleemme jäi Terhikin kiteytys: 95% työn sujuvuudesta ja yrityksen menestyksestä liittyy työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen ja vain 5% tekniseen osaamiseen! Aika huima suhdeluku, vai mitä?

Päivä oli hyvin tiivis aamusta iltaan. Innostuimme tehtävästämme niin, että käytimme annetun ajan viimeistä minuuttia myöten. Seuraaville hackathonilaisille siis vinkki, rohkeasti vain idea työn alle. Päivän aikana se sitten jalostuu kyllä paremmaksi.

Päivä huipentui kunkin tiimin päivän puurtamisen ja tulosten esittelyyn: viiden minuutin pitchaukseen jossa tuli vakuuttaa arvovaltainen tuomaristo (Jaakko Kankaanpää Ambientialta, Juuso Hämäläinen F-Securelta ja Nina Enberg Suomen Ekonomeista) omasta ideastaan. Siinäpä sitten olikin pusertamista, kun olimme koko päivän kehitelleet oman tiimin ideaa ja se oli meille jo täysin tuttu: miten saada oma idea näkyväksi ja ymmärrettäväksi muille ja kerrottua ne pääkohdat viidessä minuutissa! Jännityksellä odotimme tuomariston tuloksia. Saimme hyvää palautetta ja myös kehitysajatuksia työtämme kohtaan.

Olemme hyvin kiitollisia saamastamme kokemuksesta, uusista kontakteista ja kaikesta järjestelystä. Suosittelemme hackathonia lämpimästi kaikille esimiestyöstä innostuneille!

Virpi Hernesaho, Janina Lampinen ja Marju Moisalo

24.02.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013