( Yhteiskunta )

Tekeekö Trump protektionismista salonkikelpoista?

Mikko Huotari
Vesa Tyni, Miika Kainu ja Aleksi Poutanen
  • Mikko Saikun mukaan Yhdysvaltojen protektionistinen linja on paluuta vanhaan.
  • Protektionismi on nykyään paljon muutakin kuin tullien nostamista, kuvaa Saila Turtiainen.
  • Markkinakohtaisen tuotannon organisoiminen rasittaa pieniä yrityksiä suhteessa enemmän kuin suuria, Vesa Vihriälä sanoo.
Vapaakauppa on joutunut vastatuuleen. Trumpin kauppapolitiikka ja Brexit lisäävät entisestään protektionismia maailmassa. Ilmiö näkyy myös EU:n sisällä ja heijastuu suomalaisyrityksiin asti.

”Olen iloinen, että Tyynenmeren vapaakauppasopimus TPP on kuollut ja kuopattu.”

Näin sanoi yhdysvaltalainen senaattori Bernie Sanders, kun presidentti Donald Trump allekirjoitti määräyksen vetäytyä TTP-sopimuksesta 23. tammikuuta.

Asetelma on erikoinen, koska Sanders yritti päästä demokraattien presidenttiehdokkaaksi viime vuoden vaaleissa. Sanders kampanjoi huomattavan vasemmistolaisilla teemoilla ja hävisi niukasti demokraattien presidenttiehdokkuuden Hillary Clintonille. Sanders taisteli tiukasti Trumpin näkemyksiä vastaan muilla politiikan alueilla, mutta Trumpin lailla hän kampanjoi voimakkaasti vapaakauppasopimuksia vastaan.

Trumpin valinnan ratkaisi Yhdysvaltojen Keskilännen työväestö, joka käänsi selkänsä demokraattiehdokkaalle. Ruostevyöhykkeeksi (rust belt) kutsuttu alue on viime vuosikymmeninä menettänyt paljon hyväpalkkaisia teollisuuden työpaikkoja. Katkeroituneet, työnsä menettäneet ihmiset ovat kokeneet, että globalisaatio ja kaupan vapautuminen ovat syynä elämän kurjistumiseen.

Yhdysvaltojen poliittinen tilanne on aivan uusi.

”On todella mielenkiintoista nähdä, kuinka Trump tulee onnistumaan pyrkimyksissään, koska iso osa republikaaneista on ollut vapaakaupan kannattajia”, sanoo Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen professori Mikko Saikku.

”Nyt republikaanien pitäisi tulla Trumpin kanssa toimeen, mutta hän ei olekaan perinteinen republikaani.”

Republikaaneilla on periaatteessa tuhannen taalan paikka tehdä mieleistänsä politiikkaa, koska heillä on värisuora: presidentin lisäksi heillä on enemmistö senaatissa ja edustajainhuoneessa. Unelma-asetelmaa hankaloittaa se tosiasia, että republikaanien omissa riveissä on hyvin erilaisia intressejä.

”Omalaatuinen kombinaatio”, Saikku pohtii. ”Trump, joka vetää omaa populistista linjaansa. Sitten on perinteisesti suuryritysten etuja ajava osasto ja näiden lisäksi uskonnolliset konservatiivit.”

Kullakin on oma agendansa, eivätkä ne välttämättä kohtaa. Trumpin kannattajajoukon ydin haluaa protektionismia ja vanhoja hyviä aikoja takaisin.

”Trump hyökkäsi vaalikampanjassaan kasvotonta kansainvälistä pääomaa vastaan, mutta hänen taustajoukoissaan on perinteisten nationalistien lisäksi myös juuri tämän suuntauksen edustajia”, Saikku sanoo. ”Todella mielenkiintoinen ja ennakoimaton kuvio.”

Mitä on protektionismi?

Protektionismi on voimistunut monissa valtioissa viime vuosina. Ennen Trumpin valintaa Iso-Britannian kansa äänesti EU-eron eli Brexitin puolesta. Brexit-tuloksen ja Trumpin menestyksen taustalla on samankaltaisia syitä. Kummassakin pelkona on, että työpaikat ja hyvinvointi katoavat muualle tai muualta tuleville ihmisille.

Protektionistista politiikkaa voidaan harjoittaa muun muassa tulleja nostamalla ja tuotteisiin liittyvää sääntelyä lisäämällä.

”Protektionismissa yritetään suojata kotimaista tuotantoa ja siihen liittyviä työpaikkoja ulkoiselta kilpailulta”, sanoo Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä. ”Koetaan, että ulkomainen kilpailu on esimerkiksi epäreilua.”

Protektionismi aiheuttaa Vihriälän mukaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Protektionismin kohteeksi joutuneet maat turvautuvat vastatoimenpiteisiin suojatakseen omaa tuotantoaan, mikä johtaa kaupankäynnin vähenemiseen. Työnjakokaan ei toimi yhtä hyvin kuin vapaissa olosuhteissa.

”Tämä vähentää tuottavuutta ja alentaa pitkällä aikavälillä elintasoa kaikissa maissa”, Vihriälä sanoo.

Kaupan esteiden lisääminen nostaa myös kuluttajahintoja. Kun tarjolla on halvimman tai parhaimman tuotteen sijaan vain kotimainen tuote, kilpailu vähenee ja hinnat nousevat. Kuluttajahintojen nouseminen taas heikentää ostovoimaa.

Protektionismin aalto

Maailmantaloudessa protektionismi on lisääntynyt jo ennen Trumpia ja Brexitiä. Finanssikriisi on heikentänyt monien maiden talousnäkymiä. Kun talousnäkymät heikkenevät, valtiot usein pyrkivät suojaamaan omaa markkinaansa, vaikka se voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa maan taloudelle enemmän vahinkoa kuin etuja.

”Vuonna 2009 Maailman kauppajärjestö WTO alkoi seurata uusien kaupan esteiden syntymistä. Kaikki G20-maat sitoutuivat siihen, että ei lähdetä protektionismin ja kauppasodan tielle. Sitoumuksista huolimatta linja ei ole pitänyt”, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton kauppapolitiikan asiantuntija Saila Turtiainen.

Vapaakauppa on ollut vastatuulessa. Kaupan vapauttaminen ei ole edennyt pitkään aikaan, ja samaan aikaan protektionismi on lisääntynyt. Kunnianhimoiset vapaakauppasopimukset TTIP ja TPP muuttuivat utopistisiksi Trumpin astuessa vallankahvaan. Tosin eurooppalaiset torppasivat TTIP:n etenemisen jo ihan omalla porukalla.

Viime vuosina kotimarkkinoiden suojelua ovat harjoittaneet isot kehittyvät markkinat, kuten Kiina, Venäjä, Indonesia ja Intia.

”Esimerkiksi Venäjällä astui vuoden alussa voimaan tuonninkorvausohjelma, joka tarkoittaa käytännössä kotimaisten yritysten suosimista julkisissa hankinnoissa”, Turtiainen kertoo.

Nyt venäläiset yritykset saavat julkisissa hankinnoissa 15 prosentin hintaedun suhteessa ulkomaalaisiin kilpailijoihin. Tavoitteena on asettaa tuonti heikompaan asemaan ja yrittää kehittää paikallista valmistusta.

”Se on kuitenkin verovarojen tehotonta käyttämistä ja kallis tapa yrittää lisätä työllisyyttä kotimaassa”, Turtiainen pohtii.

Nykypäivänä protektionismi on suurelta osin myös muuta sääntelyä kuin perinteistä tullien nostamista. Ulkomaalaisia yrityksiä pyritään lainsäädännöllä asettamaan kotimaisia yrityksiä heikompaan asemaan.

”Hirveä määrä byrokratiaa kasataan yrityksien eteen”, Turtiainen sanoo. ”Etenkin pienemmille vientiyrityksille byrokratiavuori voi olla niin korkea, että sitä ei edes yritetä ylittää.”

Salonkikelpoinen protektionismi

Yhdysvallat on vielä toistaiseksi maailman suurin talous, joten sen kauppapolitiikalla on suuri vaikutus myös muihin talouksiin.

”Viime vuosikymmeninä Yhdysvallat on pääasiassa ollut kaupan vapauttamisen eteenpäin vievä voima, ja se on taistellut kaupan esteitä vastaan etenkin kehittyvissä maissa, joissa niitä syntyy paljon”, Turtiainen sanoo.

”Jos Yhdysvallat jatkossa alkaa rakentaa kaupan esteitä, se tekee protektionismista entistä hyväksyttävämpää, ikään kuin salonkikelpoista. Muutkin alkavat suojata omia markkinoitaan.”

TPP:stä irtaantumisen lisäksi Trump haluaa neuvotella Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTAn uusiksi. Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, koska myös Barack Obama halusi neuvotella sen uudelleen. Hän tosin olisi tehnyt sen TPP:n kautta, koska NAFTA-maat olivat TPP-sopimuksessa osallisina.

”Vapaakauppasopimuksien päivittäminen on ihan normaalia, mutta Trumpin tapa toimia on huolestuttava. Hän uhkailee muut neuvottelupöytään ja sanoo, että nykyinen sopimus ei ole Yhdysvaltojen edun mukaista”, Turtiainen sanoo. ”Jos sopimuksesta ei saada parempaa, Trump uhkaa vetäytyä sopimuksesta.”

Meksikon kanssa kauppasopimuksien neuvotteleminen tulee olemaan kivinen tie, koska sivistynyt keskustelu on ollut Trumpin lausunnoista kaukana. Hän on uhkaillut Meksikon tuonnille kohtuuttomia tulleja, jos naapurimaa ei tanssi hänen pillinsä mukaan.

Kaiken huipuksi Trump on vähätellyt WTO:n asemaa. Tuoreen kauppapoliittisen agendansa mukaan Trumpin hallinto valmistautuu kyseenalaistamaan järjestön roolia. Näin Trump asettaa kansainvälisen yhteistyön ja Yhdysvaltain itsemääräämisoikeuden vastakkain.

”Jos Yhdysvallat sivuuttaa sitoumuksiaan WTO:ssa eivätkä kunnioita sitä, mitä on yhdessä sovittu, miksi muutkaan kunnioittaisivat sitä enää sen jälkeen?” Turtiainen pohtii. ”Sellainen tilanne voisi johtaa kauppasotaan.”

Mahdoton paluu vanhaan

Trumpin protektionistinen linja on paluuta vanhaan. Yhdysvalloilla on historiassaan pitkät protektionistiset perinteet.

”1800-luvulla britit olivat taloudellisesti ylivoimaisia tuotantoedellytyksien ja kaupan suhteen”, sanoo professori Mikko Saikku.

Yhdysvalloissa kongressi sääti vuonna 1816 tariffilain, jonka tarkoituksena oli suojella kotimaan tuotantoa merentakaiselta kilpailulta. Hyvin voimakas tariffipolitiikka jakoi mielipiteitä jo silloin.

”Tariffipolitiikka liittyi voimakkaasti myös etelän ja pohjoisen väliseen kahtiajakoon ja oli siten osasyy Yhdysvaltain sisällissotaan”, Saikku sanoo.

Protektionistinen kauppapolitiikka luotiin suojaamaan pohjoisvaltioiden kehittyvää teollisuutta. Etelävaltioilla puolestaan oli tarve kaupan esteiden purkamiseen, kun briteille myytiin puuvillaa ja heiltä hankittiin edullisia teollisuustuotteita.

”Esimerkiksi presidentti Abraham Lincoln oli kovien tariffien kannalla”, Saikku sanoo.

Yhdysvaltojen kauppapoliittinen linja jatkui pääasiassa protektionistisena toiseen maailmansotaan asti. Sen jälkeen tilanne muuttui täysin.

”Vanhat kilpakumppanit olivat sodan jäljiltä huonossa taloudellisessa kunnossa, ja Yhdysvallat oli ylivoimainen. Muuttuneessa tilanteessa Yhdysvaltojen etu oli, että heidän tuotteensa pääsisivät mahdollisimman liukkaasti markkinoille.”

Vuonna 1947 allekirjoitettiin GATT-sopimus, joka oli tulleja ja kaupankäyntiä koskeva yleissopimus. Kaupan vapautuminen sai vauhtia, kun Maailman kauppajärjestö WTO perustettiin vuonna 1995. Lisäksi vuotta aikaisemmin oli astunut voimaan Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA. Se on kauppaa vapauttavilta vaikutuksiltaan verrattavissa Euroopan unionin sisämarkkinoihin.

Duunari kääntää kelkkansa

Professori Mikko Saikku oli Yhdysvalloissa jatko-opiskelijana 1990-luvun alkupuolella, kun NAFTA-neuvotteluja käytiin.

”Presidentti Bill Clintonin kaudella maalailtiin aika ruusuisia kuvia työpaikkojen säilymisestä”, Saikku muistelee. ”Nyt myöhemmin on ymmärrettävää, että pettymys oli aikamoinen, kun työpaikkoja esimerkiksi autoteollisuudesta siirtyi Meksikoon.”

Ongelma on ilmeinen. Kaupan vapautuminen ja globalisaatio ovat lisänneet kansantalouksien vaurautta, mutta ne eivät ole kohdelleet kaikkia yhtä hyvin. Tyytymätön kansanosa on katkeroitunut, ja populististen poliitikkojen on ollut helppo tarttua tähän täkyyn. Ilmiö näkyy muuallakin kuin Yhdysvalloissa. Trumpin valinta saattaa silti olla dramaattisin, koska Yhdysvalloissa perinteiset vasemmistoäänestäjät hyppäsivät oikeistolaisen populistin ja show-miehen kelkkaan.

”Yhdysvalloissa yhteiskunnan turvaverkot ovat paljon heikommat kuin Euroopan unionissa tai varsinkaan pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa”, Saikku selittää. ”Kun joutuu hyväpalkkaisesta teollisuustyöpaikasta hampurilaisbaarin kassalle minimipalkalla, joutuu samalla luopumaan sairausvakuutuksestaan. Myöskään ansiosidonnaista työttömyysturvaa ei ole.”

Arvoketjut hajallaan

Vaikka Trumpin politiikka voi vaikuttaa monin kohdin hyvin tempoilevalta ja ennalta-arvaamattomalta, hän on ollut protektionististen ajatuksiensa kanssa johdonmukainen jo 1980-luvulta asti.

”Trumpin ajatusmaailma perustuu vanhakantaiseen merkantilismiin”, Saila Turtiainen sanoo.

Merkantilismi on kauppa- ja teollisuuspolitiikan suuntaus, jota harjoitettiin 1500-luvulta 1800-luvulle. Taustalla vaikutti uskomus siitä, että maailman varallisuus on vakio, joten yksien voitto on toisten tappio. Talous nähtiin nollasummapelinä. Merkantilismissa tavoitteena on siis ylijäämäinen kauppatase: viennin pitää olla suurempi kuin tuonnin. Tämä saavutetaan muun muassa tariffeilla ja kauppakielloilla.

Nykyaikaisten näkemyksen valossa merkantilismilla mennään lähinnä metsään. Sen sijaan vireä kaupankäynti hyödyttää kaikkia kauppaa käyviä maita. Monien maiden sisäpolitiikassa protektionismi saa kuitenkin kannatusta, koska oman markkinan suojaaminen on helposti myytävä ajatus, joka myös nostaa kansallista itsetuntoa.

Onko protektionismi ollut milloinkaan hyvää kauppapolitiikkaa, Saila Turtiainen?

”Aikaisemmin historiassa on ollut helpompi suojata kotimaista tuotantoa ilman, että se aiheuttaa taloudellista vahinkoa omalle maalle”, Turtiainen vastaa. ”Tänä päivänä arvoketjut ovat hajallaan, ja yritykset toimivat monissa maissa. Siksi valmistus on riippuvainen siitä, että kauppa kulkee.”

Turtiainen ei usko, että Trump pystyy rajoittamaan tuontia Yhdysvaltoihin aiheuttamatta vahinkoa kotimaisille yrityksille.

Myös Etlan Vesa Vihriälä on samoilla linjoilla. Protektionismilla saadaan hyötyä vain harvoille. Ketkä siis ovat voittajia protektionismissa?

”Periaatteessa Yhdysvallat voi saada takaisin joitakin työpaikkoja, joita suojataan ulkomaalaiselta kilpailulta, koska ulkomaisen kilpailun heiketessä tuotanto Yhdysvalloissa muodostuu kannattavammaksi.”

Tappiota kärsivät ensimmäiseksi ne yritykset ja kuluttajat, jotka ovat hyötyneet ulkomaisesta tuonnista.

”Pitkällä aikavälillä kansantaloudet sopeutuvat protektionismiin eri tavoin, mutta nettovaikutus kaupan vähenemisestä on kaikille kansantalouksille kaiken kaikkiaan kielteinen”, Vihriälä sanoo.

Eurooppa Brexitin jälkeen

Iso-Britannian ero Euroopan unionista lähenee päivä päivältä. Brexit tulee luomaan merkittäviä kaupan esteitä Eurooppaan. Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä tarkkaa tietoa siitä, mitä ne ovat.

Iso-Britannian eroilmoituksen jälkeen varsinainen eroprosessi lähtee käyntiin kesäkuussa, ja neuvottelut pitäisi käydä kahdessa vuodessa. Käytännössä neuvotteluihin jää aikaa vain puolitoista vuotta, koska EU tarvitsee puoli vuotta neuvottelujen lopputuloksen käsittelyyn.

”Voimme arvata, että se on käytännössä mahdoton tehtävä”, Turtiainen sanoo. ”Briteillä on suuri byrokraattinen sotku hoidettavana. Ja tässä vaiheessa heidän osaamisensa on iso kysymysmerkki, koska heillä ei ole kauppaneuvottelijoita. Vapaakauppasopimusten laatiminen on ollut ulkoistettuna EU:lle.”

Brexitin vaikutukset tuntuvat myös Suomen talouselämässä.

Turtiainen arvioi, että suorien vaikutuksien osalta Suomi ei ole suurin kärsijä, mutta epäsuorien vaikutuksien kautta ilmiö on negatiivinen ja merkittävä.

Heti Brexit-kansanäänestyksen jälkeen uumoiltiin, että britit voisivat pysyä osana EU:n sisämarkkinoita, mutta nyt Iso-Britannia on osoittanut haluavansa niin sanotun kovan Brexitin (Hard Brexit) eli jäädä sisämarkkinoiden ulkopuolelle.

”Brexitin vaikutukset riippuvat siitä, minkälainen sopimus brittien kanssa saadaan neuvoteltua.”

Toinen suuri kysymys suomalaisten kannalta on, minkälaiseksi EU ja sen kauppapolitiikka asettuvat Brexitin jälkeen.

”Iso-Britannia on ollut Suomen kanssa samoilla linjoilla kauppapolitiikassa, eli on haettu kaupan vapauttamista ja parempaa säätelyä”, Turtiainen sanoo.

Etenkin eteläisessä Euroopassa on suosittu protektionistisempia linjauksia kuin Iso-Britanniassa ja Suomessa.

Iso-Britannia on Suomelle seitsemänneksi tärkein vientimarkkina. Suomesta viedään Britteihin muun muassa metsä-, konepaja- ja kemianteollisuuden tuotteita. Briteistä puolestaan tuodaan kuluttajahyödykkeitä, kuten autoja ja lääkkeitä.

Protektionismi voi tuoda pk-yrityksille vaikeuksia

Myös Yhdysvaltojen kauppapolitiikan linjaukset vaikuttavat Suomeen, koska Yhdysvallat on tärkeä kauppakumppani.

”Kun tarkastellaan arvonlisän vientiä, ei pelkästään bruttovientiä, niin Yhdysvallat on Kiinan rinnalla Suomen tärkein vientimarkkina”, Vihriälä sanoo.

Pieni talous on riippuvaisempi kansainvälisestä vaihdannasta kuin suuri talous. Viennin osuus bruttokansantuotteesta on noin 40 prosenttia. Protektionismin lisääntyminen voi luoda uusia haasteita jo nyt nahkeasti pyörivälle viennille.

”Toisaalta nämä ilmiöt eivät kosketa Suomea niin voimakkaasti, jos EU:n sisälle ei tule kaupan esteitä”, Vihriälä pohtii. ”EU:n vuoksi voimme pitää omaa kotimarkkinaamme pelkästään Suomea laajempana.”

Kaupan esteiden purkaminen on erityisen merkittävää ulkomaille suuntautuville pk-yrityksille. Protektionismi on puolestaan myrkkyä. Tariffeja haitallisempia voivat olla maakohtaiset lainsäädännölliset muutokset, jotka lisäävät tuotannolle maakohtaisia vaatimuksia.

”Yrityksillä täytyy olla juristeja ja insinöörejä, jotka osaavat suunnitella, miten eri markkinoille tuotteet valmistetaan ja miten täytetään erilaiset vaatimukset”, Vihriälä sanoo. ”Se on kallista, eikä pk-yrityksillä välttämättä ole sellaista osaamista.”

Isoille yrityksille markkinakohtaisen tuotannon organisoiminen ei ole suhteessa yhtä suuri rasite kuin pienille.

”Monikansallisilla yrityksillä on tuotantoa eri maissa, ja ne pystyvät sen avulla sopeutumaan paremmin tilanteeseen, jossa säännöt ovat eri maissa hieman erilaisia”, Vihriälä sanoo.

Mitä suomalaiset voivat tehdä?

Suomi on pieni avoin talous, joka on monella tapaa riippuvainen muusta maailmasta. Mitä suomalaiset voivat tehdä, jos protektionismi kasvaa ja lyö kapuloita viennin rattaisiin?

”Suomi voi yrittää vaikuttaa osana kansainvälistä yhteisöä niissä neuvottelupöydissä, joissa on osallisena”, Vihriälä vastaa.

”Voimme puhua ja äänestää vapaamman kaupankäynnin puolesta.”

Vihriälä korostaa, että Suomen täytyy pitää omasta taloudestaan mahdollisimman hyvää huolta.

”Meidän on tuotettava hyvälaatuisia tuotteita, hyödynnettävä uutta teknologiaa ja pidettävä kustannustaso kilpailukykyisenä. Jos nämä toteutuvat, voimme pärjätä vähän huonommissakin oloissa.”

Turtiaisen mukaan EU on nyt vapaakaupan merkittävin puolestapuhuja.

”Vaikka Iso-Britannia ja Yhdysvallat haluaisivat käpertyä sisäänpäin, niin edelleen on paljon maita, jotka haluavat poistaa kaupan esteitä”, Turtiainen sanoo.

Tällä hetkellä EU:lla on käynnissä toistakymmentä vapaakauppasopimusneuvottelua eri tahojen kanssa.

”Näiden kanssa voitaisiin yrittää edetä mahdollisimman nopeasti ja jättää Yhdysvallat rannalle ruikuttamaan”, Turtiainen pohtii.

”Jos me kykenemme etenemään kaupan vapauttamisessa, niin uskon, että pragmaattinen Yhdysvallat huomaa pian jäävänsä tappiolle. Se pakottaa heidät takaisin neuvottelupöytään.”

12.4.2017

Euroopan vaikea vuosi

Euroopassa äänestetään tänä vuonna useissa tärkeissä vaaleissa. Monissa maissa liberaalin demokratian haastajiksi ovat nousseet populistiset puolueet.

Ranskassa järjestetään toukokuussa presidentinvaalit. Maahanmuuttovastaisen oikeistopopulistin Marine Le Penin suosio on kasvanut, ja muiden puolueiden ehdokkaat vaikuttavat kisassa yllättävän vaisuilta.

Saksassa järjestetään syyskuussa liittopäivävaalit. Suuret puolueet eli kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit tulevat todennäköisesti pysymään kärkikaksikkona, mutta kolmanneksi suurimmaksi voi nousta oikeistopopulistinen ja maahanmuuttovastainen Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD).

Jos Ranska valitsee presidentikseen Le Penin, seuraukset Euroopan unionille ovat arvaamattomat. Le Pen liputtaa EU-eron puolesta ja on kertonut kannattavansa samanlaista protektionismia, jota Donald Trump ajaa.

Kuinka protektionistinen politiikka onnistuisi EU:ssa, jolla on yhteinen kauppapolitiikka?

”EU:lla on yhteinen sisämarkkina, eli EU:n sisällä ei periaatteessa ole kaupan esteitä. Tosin kyllä niitä sääntelyn seurauksena on jonkin verran, ja niitä pitää yrittää poistaa. Tämä olisi ensimmäinen uhanalainen asia”, Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä pohtii.

Myös unionin yhteinen kauppapolitiikka on uhanalainen.

”Jos jokin maa, esimerkiksi Ranska Le Penin tullessa valtaan, haluaisi aivan omanlaistaan kauppapolitiikkaa, niin kyllä se tarkoittaisi jossain mielessä EU:n loppua. Ei se sovi tähän kokonaisuuteen, että yksi maa ottaa ihan erilaisen linjan suhteessa jäsenmaihin ja ulkomaailmaan.”

Vihriälän mielestä Le Pen olisi uhka EU:lle myös monista muista syistä. Le Pen on muun muassa halunnut järjestää kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä.

”Jos Ranska eroaa EU:sta, niin EU lakkaa olemasta siinä mielessä kuin se on ymmärretty.”

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
En ole hankala työntekijä – olen osa Y-sukupolvea

En ole hankala työntekijä, vaikka olen Y-sukupolvea. Kuten tutkimukset osoittavat, minulla on lähestulkoon samanlaiset tavoitteet ja ajatukset työelämästä kuin edellisillä sukupolvilla. Ymmärrän kyllä, että maailmankatsomukseni saattaa tuntua vanhemmista ihmisistä oudolta. Miksi laitan kuvan lounaastani Instagramiin? Miksi kerron päivän tapahtumista Facebookissa? Miksi lähetän videoita, jotka tuhoutuvat viiden sekunnin jälkeen Snapchatissa? En tiedä. Ehkä siksi, että se on nykyaikaa.

Sukupolveni on elänyt koko ikänsä maailmassa, jossa tieto on koko ajan käden ulottuvilla. Google ja Wikipedia vastaavat hankaliinkin kysymyksiin. Lähtökohdat ovat täysin erilaiset verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Me olemme kasvaneet avoimessa maailmassa. Se, että jokainen tekomme voi päätyä yhdellä klikkauksella verkkoon, on läpinäkyvyyttä, joka on laajentunut pidemmälle kuin vain ihmisten välisiin vuorovaikutuksiin. Tämä on nykyään todellisuutta myös liiketoiminnassa.

Helsingin yliopisto teki tutkimuksen, jossa selvitettiin, mitä odotuksia Y-sukupolvella on työelämää kohtaan. Yksi nousi ylitse muiden: palautteen saaminen on meille erittäin tärkeää. Meille ei riitä, että työpaikalla saa arvion suorituksestaan kerran puolessa vuodessa. Haluan kuulla, kun olen tehnyt työni hyvin ja haluan kuulla sen heti. Haluan, että palaute on rehellistä. Haluan, että johtajat ovat avoimia.

Uskon läpinäkyvyyteen. Salailu vähenee, mutta ennen kaikkea se vähentää tiedon epäsymmetriaa. Olen pelannut jalkapalloa yli kymmenen vuotta ammatikseni. Nykyään minun on helppo neuvotella sopimukseni, koska tiedän arvoni ja sen, mikä on tasoiseni pelaajan palkkataso. Tämän tiedän, sillä luen joka vuosi pelaajien palkat urheilusivujen verojulkaisuista.

Sama tilanne on vastavalmistuneilla työtä haettaessa. Mistä tietää, kuinka paljon palkkaa pitäisi pyytää? Tiedon epäsymmetria on valtava. Miten pärjäämme tilanteessa, jossa tietoa ei ole saatavilla? Ajatus tuntuu pahalta. Tämä ei ole sitä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, johon olen tottunut.

Mitä tapahtuisi, jos yhteiskuntamme olisi täysin läpinäkyvä palkkojen suhteen? Olemassa oleva käsitys on, että muiden palkkojen tietäminen aiheuttaa riitaa ja kateutta. Entä jos näitä tunteita aiheuttaakin se tietojen salailu? Entä jos palkkojen avoimuus lisäisikin reiluutta ja yhteistyötä yrityksen sisällä?

David Burkus on kirjoittanut ja tutkinut paljon palkkojen läpinäkyvyyttä. Hänen mukaansa avoin tieto palkoista tekee organisaatiosta paremman työpaikan työntekijöille. Kun ihminen ei tiedä työkavereidensa palkkoja, tuntee hän itsensä alipalkatuksi ja ehkä jopa syrjityksi; näin Burkusin tutkimukset osoittavat.

Ainoa häviäjä palkkojen tekemisessä läpinäkyväksi on työnantaja. Työnantajalla on huomattavasti enemmän tietoa yrityksen palkkatasosta kuin työnhakijalla ja tätä tietoa se käyttää hyväkseen palkoista neuvoteltaessa. Työntekijän on puolestaan vaikea pyytää palkankorotusta, kun ei ole mitään vertailutietoa.

Minulla on ollut omalla urallani helpompaa, koska joka vuosi olen pystynyt päivittämään lehdistä palkkaustietämykseni. Kaikilla ei tätä luksusta ole. En kuitenkaan väitä, etten koskaan olisi ollut mielestäni esim. alipalkattu, mutta ainakin minulla on ollut tieto siitä. Epävarmuuden tunne on tunne, joka kalvaa mieltä ja vaikuttaa työpanokseen.

Burkusin mukaan tutkimukset osoittavat, että työntekijät tekevät enemmän töitä, sitoutuvat paremmin yritykseen ja pysyvät samassa työpaikassa kauemmin, mikäli he tietävät työkavereidensa palkat. Toisin sanoen myös työnantajat voittavat pitkässä juoksussa.

Y-sukupolvelle läpinäkyvyys on osa identiteettiä. Se on meille itsestäänselvyys. Me olemme kohta suurin sukupolvi työelämässä ja se tulee näkymään läpinäkyvyyden lisäyksenä. Minkä takia emme murtaisi jo nyt tätä työelämän viimeistä tabua?

Kristian Kojola
Country Manager, Partner. Evulate

Kirjoittaja on ammattijalkapalloilija, Suomen mestari 2016, kauppatieteiden kandidaatti ja läpinäkyvyyttä työmarkkinoilla lisäävän Evulaten perustaja

25.04.2017
Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

22.03.2017
On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

17.03.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013