( Työelämä )

Työelämän hurja murros

Teksti Helinä Hirvikorpi
Kuvitus Jussi Kaakinen
Työelämä kellahtaa ympäri, ja robotit ryntäävät palveluun. Johtamista tarvitaan ison kuvan hahmottamiseen, ja koulutus kannattaa tulevaisuudessakin. Työ on tulevaisuudessakin merkityksellinen osa elämää. Itse asiassa elämä muodostuu mielekkäästä tekemisestä, ei ole erikseen työtä, vapaa-aikaa ja harrastuksia.

Tänään ja huomenna tallennetaan yhtä paljon tietoa kuin koko ihmisten sivilisaatio on tallettanut aikojen alusta vuoteen 2003 mennessä. Tietojenkäsittelyn kapasiteetti lisääntyy tänä ja ensi vuonna enemmän kuin koko sen tähänastisessa historiassa. Kasvu ja kehitys ovat eksponentiaalisia.

Sosiaalisen median ja pilvipalvelujen olemassaolo eivät ole uutta, mutta niiden arkipäiväistynyt käyttö massojen ilmiönä on. Digitaalisuus etenee ruudulta reaalielämään. Tietoverkkoihin kytkeytyvät sensorit, laitteet, koneaistit, robotiikan edistysaskeleet, 3D-tulostus.

Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi on muutettava toimintatapoja, miksi jotkut ammatit ja työt häviävät ja toiset muuttavat muotoaan.

Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen tuli talvella julkisuuteen tutkimuspaperinsa kanssa ja lehdet repivät otsikoita: mitkä ammatit kuolevat, mitkä jäävät eloon. Putkimies ja hotellinjohtaja säilyvät.

”Ennemmin kuin luetteloita ammateista haluaisin painottaa, että kyse on historiallisesti todella suuresta murroksesta. Kaikki tapahtuu nopeasti ja koskee kaikkia työn ja yksityiselämän alueita. Näen muutoksen yhtä suurena, kuin aikoinaan oli siirtyminen pellolta tehtaisiin. Nyt siirrytään teollisen ajan työstä johonkin muuhun”, Petri Rouvinen sanoo.

Ja mitä se muu on? Pitää keksiä uusia toiminta tapoja jokaisessa työssä, kun ammatteja häviää ja uusia syntyy tilalle. Yksi konkreettinen esimerkki on S-ryhmän jättivarasto, joka muutti Espoosta Sipooseen. Varasto suureni ja automatisoitui, sen asiakkaiden palvelu parani ja väkeä tarvitaan puolet vähemmän kuin ennen. Kaikkien työn sisältö myös muuttui.

Jos etsii uhattuja töitä, niitä ovat ne, joita robo tit pystyvät tekemään. Mutta missä tarvitaan inhimillistä kosketusta, aisteja, luovuutta, intuitiota, uuden keksimistä, moraalia, etiikkaa – siellä tarvitaan ihmisiä. Viisi vuotta sitten ei olisi arvannut, että firma palkkaa tiedottajan twiittaamaan toimitusjohtajan tilillä tai niinkin moni elättää itsensä bloggaajana. Kyse on massojen tavoittamisesta yli kansallisvaltioiden rajojen.

Johtaminen on ihmisen työtä

Kone ei varsinaisesti ajattele, vaikka toteuttaakin monimutkaisia päätöksentekosääntöjä, mutta se tekee päätöksiä mielettömällä nopeudella ja tarkkuudella. Tietotekniikan edistys, digitaalisuus ja robotisaatio ovat eri asioita, mutta kytköksissä toisiinsa. Robotti-imuri ei imuroi, ellei sen sisällä ole oivallinen ohjelmisto.

Kun tarvitaan niin sanottua isoa kuvaa, meta-ajattelua, kone ei korvaa ihmistä. Kone ei tiedä, mitkä asiat meidän ihmisten näkökulmasta ovat ratkaisun arvoisia, onko havainnoissa järkeä isomman kontekstin kannalta. Myös kaikki monimutkainen viestintä, jossa on tunneälyä, on ihmisten tonttia. Opetus, motivointi ja valmennus voivat olla digitaaliavusteisia, mutta jossakin kohdassa tarvitaan myös ihminen.

Johtaminen ja esimiestyö ovat tutkimusjohtaja Rouvisen mielestä vähiten uhattuja aloja. Se liittyy meta-ajatteluun, miten hahmottaa tulevaisuuden. Johtamisessa ja esimiestyössä on myös paljon turhaa ja mekaanista byrokratiaa, jonka koneet voivat hoitaa.

”Johtamisen ydin ei korvaudu ohjelmistolla.”

Entä ammattiyhdistys? Robotit eivät näe tärkeänä järjestäytyä, koska niiltä puuttuu muu käsitteel linen intressi kuin mitä ne on ohjelmoitu tekemään. Ay-liike kärsii tai voittaa paremminkin globalisaa tion mukana. On yhä vähemmän ryhmiä, joilla on täsmällisesti samat intressit.

”Palkat määräytyvät enemmän globaalilla tasolla, ja kansallisia sopimuksia on vaikeampi tehdä. Toisaalta työmarkkinoilla voi olla voimatasapaino: työnantajalla on neuvottelutyökaluna se, että voi painaa reaaliaikaisesti poljinta eri puolilla maailmaa. Työntekijöiden neuvotteluvoimaa lisää taas se, että kaikenlaiset pienetkin häiriöt maailmanlaajuisessa, tarkoin optimoidussa ketjussa voivat aiheuttaa suuria häiriöitä ja katkaista koko ison kuvion”, Rouvinen hahmottaa.

PetriRouvinen E8R712127 749x500 Työelämän hurja murros
Hyvinvointi lisääntyy

”Rajussa muutoksessa on paljon positiivista. Se kohdistuu kaikkiin osaamistasoihin ja tuloluokkiin. Maailmassa saavutettavissa oleva hyvinvointi lisääntyy radikaalisti. Kakku kasvaa. Kysymys on, miten kakku jaetaan maiden välillä – siinä Suomi on vahvoilla – ja maiden sisällä. Tekninen kehitys ja globalisaatio vaikuttavat samansuuntaisesti, työmarkkinat voivat polarisoitua. Hyviä ja hyvin palkattuja töitä on enemmän, samoin ikäviä ja huonosti palkattuja töitä, mutta kehitys haastaa erityisesti nykyistä keskiluokkaa”, tutkimusjohtaja Petri Rouvinen arvioi.

Koko parisataavuotisen teollisen historian aikana on käyty kilpajuoksua työn ja teknologisen kehityksen välillä. Aina työlle on löytynyt uutta käyttöä, kun vanha tekeminen on päättynyt.

”Niin nytkin, työn sisällöt määräytyvät uudelleen ja mahdollisesti vuosityöajat hieman lyhenevät. Paras ennuste on se, että loppupeleissä kaikki on ok”, Rouvinen lohduttaa.

Työntekijöiltä ja työmarkkinoilta vaaditaan joustavuutta ja ketteryyttä aiempaa enemmän.

Mitä tekevät ekonomit 20 vuoden aikajanalla?

”Työt, mihin kauppatieteilijät valmistuvat ovat aika tavalla suojatulla puolella. Korkea, laaja-alainen ja pitkälle menevä koulutus on hyvä suoja teknisen kehityksen mahdollisia negatiivisia vaikutuksia vastaan. Ja elinikäisen oppimiseen täytyy radikaalisti muuttua, sehän on nykyisin vain sanonta, mutta ei todellisuutta”, Petri Rouvinen huomauttaa.

Hän lainaa Googlen ekonomistia, joka väitti, että tulevaisuuden ammatti on tilastotieteilijä. Kun datamassat räjähtävät, on kyky käsitellä datamassoja ja arviointi, mitä niillä voi tehdä ”in high demand”.

On jo myös nähty, että jollekin erittäin kapean osaamisen erikoisasiantuntijalle, joka on paras alallaan, kannattaa maksaa miljoonia, kun taas toiseksi parhaalle ei mitään. Digitaalisessa jakamisessa työ skaalautuu lavealle. Työelämän polarisaatiota ruokkii tämä supertähtitalous, josta pelialalla on esimerkkejä. Tekijä on tavallaan tekniikkaa täydentävä niukkuushyödyke, joita ei ole monta.

Tutkimusjohtaja Petri Rouvinen painottaa koulutusta. Niin luokkahuone kuin luentosalikin pitää kääntää ympäri. Oppiminen demokratisoituu, kun se on globaalia ja digitaalista. Stanfordin yliopisto järjesti maailmanlaajuisen tekoälyn kurssin, jolla oli verkossa 160 000 osallistujaa. Parhaan yliopiston ykkösopiskelija oli arvioissa vasta sijalla 411.

”Digitalisointi voi muuttaa koko koulutuksen dynamiikan. Suomessa vasta haparoidaan ensi askeleita.”

CristinaAndersson E8R652627 750x500 Työelämän hurja murros

Robotit tulevat palvelualoille

Japanissa on robottitehdas, joka on aivan pimeä. Valoja ei tarvita, kun robotit valmistavat robotteja, ja ihminen käy tehtaassa vain muutaman viikon välein. Robotit tekevät varsin monia töitä teollisuudessa ja nyt ne astuvat palvelujen pariin.

Liikkeenjohdon konsulttina työskentelevä Cristina Andersson tutustui robotiikkaan tarkemmin, kun teki yhdessä dosentti Jari Kaivo-ojan kanssa kirjaa BohoBusiness – ihmiskunnan voitto koneesta.

”En vielä kolme vuotta sitten aavistanut, miten valtava trendi robotiikka on maailmalla. Se on myös EU:n keskeinen avainalue, vaikka meillä Suomessa se ei juuri näy”, hän sanoo.

Tulevaisuudentutkijat puhuvat kuudennesta aallosta. Viides aalto oli informaatioteknologia. Kuudennen aallon keskeinen tekijä on robotisaatio. Viidennessä aallossa digitoitiin kaikki, mikä voitiin digitoida, kuudennessa aallossa robotisoidaan kaikki, mikä voidaan robotisoida.

Robotikka on perinteisesti palvellut teollisuutta, joka onkin automatisoitunut. Eksponentiaalinen kasvu on menossa palvelualoilla. Ennakoidaan, että vuonna 2020 robottiteknologian kokonaismarkkina on maailmalla 190 miljardia dollaria. Tästä 80 prosenttia on erilaisia palvelurobotteja, joita on sairaaloissa, hoivakodeissa, lääkäriasemilla. Tulossa on myös kotirobottien vallankumous, nyt ainoastaan imuri kiertää huushollia.

”Hieno visio ja arvokas asia on se, että vanhat ihmiset pystyvät asumaan kauemmin kotona ja viettämään itsenäistä elämää, kun apuna on robotti”, Cristina Andersson sanoo.

Hänen mielestään Suomesta puuttuu robottien innovatiivisen käytön opetus, vaikka täällä osataan käyttää niitä teknisesti. Yksi askel käytäntöön on, kun Sastamalan koulutusyhtymässä alkaa hoiva robottiteknikko-koulutus.

”Tarvitaan myös johtamisalan koulutusta silloin, kun organisaation työvoimasta 90 prosenttia on robotteja. Ainakin silloin, kun roboteista tulee ajattelevia ja oppivia. IBM on sanonut, että heillä on neljän vuoden sisällä robotti, joka aistii kuin ihminen ja se muuttaa kaiken aistimansa digitaaliseksi tiedoksi. Tämä on hurja näkymä”, Andersson sanoo.

Tässä tapauksessa robotti pystyy oppimaan ja tekemään itse johtopäätöksiä, muuttamaan käyttäytymistään ja toimintaansa sen perusteella, mitä oppii ympäristöstä.

duunit 527 337x500 Työelämän hurja murros

Kone täydentää ihmistä

Virtuaaliset robotit ovat todellinen vallankumous. Ne tekevät sekunnin murto-osassa sen, mihin ihmisellä menee kolme kuukautta. Ne pystyvät tekemään urheilu-uutiset tulosdatasta tai laskemaan pörssi sijoitusten algoritmejä. Robottikamerat kuvasivat Sotshin olympialaisissa moitteettomasti. Lakimiehiä on korvattu roboteilla: keinoäly pystyy etsimään tausta-aineistoja ja ennakkotapauksia valtavasta tieto määrästä hetkessä.

Cristina Andersson tähdentää, että robotti ei ole sama kuin tietotekniikka. Robotti on toimija, joka muuttaa digitaalisen tiedon fyysiseksi teoksi, kuten ihminen. Se voi muuttaa myös fyysistä maailmaa digitaaliseksi.

”Ihminen on aina löytänyt uusia polkuja uusiin töihin ja näin käy tässäkin. Työ on muuttunut koko ajan raskaammasta ke vyemmäksi, ja nyt roboti saa tio muuttaa edelleen jäljellä olevia raskaita töitä kevyek si. Ihmiset tekevät töitä, joissa tarvitaan ihmisen luovuutta ja läsnäoloa. Palkkatyö vähenee, työmuodot ovat muita”, Andersson sanoo.

”Visioni on, että kone täydentää ihmistä. Koneella on koneen valta, ihmisellä ihmisen valta, näin syntyy täydentävä yhteistyö, jota on syytä alkaa kehittää myös Suomessa”, Cristina Andersson sanoo.

Ettei vain käy niin kuin vanhassa Stanley Kubrickin elokuvassa Avaruusseikkailu 2001, jossa tietokone HAL hermostui raketin astronautteihin, kapinoi ja teki omia päätöksiään.

Eniten uhattuja ammatteja

  • Puhelin- ja asiakas palvelukeskusten myyjät

  • Tallentajat

  • Valokuvatuotteiden valmistuksen prosessityöntekijät

  • Huolitsijat, tulli-
    ja laivanselvittäjät

  • Kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijat

  • Pakkaus-, pullotus-
    ja etiköintikoneiden hoitajat

  • Luokittelijat ja laaduntarkkailijat
    (ei ruuissa ja juomissa)

  • Asianajosihteerit

  • Mallit

  • Palkanlaskijat

Vähiten uhattuja ammatteja

  • Hotellinjohtajat

  • Ravitsemusalan erityisasiantuntijat

  • Opetusmenetelmien erityisasiantuntijat

  • Kuulontutkijat ja puheterapeutit

  • Sosiaalihuollon johtajat

  • Psykologit

  • Opetusalan johtajat

  • Terveydenhuollon johtajat

  • Lukion ja peruskoulun yläluokkien opettajat

  • Ylihoitajat ja osastonhoitajat

Lähde: Computerization Threatens One Third of Finnish Employment, ETLA

16.4.2014

Tulevaisuuden renessanssiyhteiskunnassa materiaalinen vaurastuminen ei ole enää tärkeää, vaan onnellisuus, sanoo tutkimusjohtaja Mika Aaltonen Aalto-yliopistosta.

Työ pitää määritellä uudelleen

Työ on tulevaisuudessakin merkityksellinen osa elämää. Itse asiassa elämä muodostuu mielekkäästä tekemisestä, ei ole erikseen työtä, vapaa-aikaa ja harrastuksia.

Tutkimusjohtaja Mika Aaltonen Aalto-yliopistosta on kirjoittanut yhdessä tanskalai – sen futurologin Rolf Jensenin kanssa kirjan The Renaissance Society, joka julkaistiin viime vuonna New Yorkissa ja tänä keväänä koreaksi käännettynä Soulissa. Kirja pohtii länsimaisen yhteiskunnan uudelleenorganisoitumista.

Mika Aaltosen lähtökohtana on tosiasia, että teollinen yhteiskunta on aikansa elänyt, julkinen sektori on kasvanut ja tappiollinen ja hiljainen sopimus, jonka varassa suomalainen keskiluokka on toiminut, on murtunut. Eli enää emme opiskele johonkin yhteen ammattiin, ole töissä yhdessä, kahdessa firmassa ja jää eläkkeelle, jonka tulo on varmaa.

Vaikka nyt hankkii koulutuksen, ei ole varmaa, saako työpaikan. Vaikka on loistava työntekijä, ei ole varmaa, pysyykö työpaikka. Eikä maailmassa ole eläkejärjestelmää, joka kestää koko ajan pidentyvän eliniän.

”Tällaisessa yhteydessä ja muutoksessa työ on suurin sopeuttava tekijä. Rajapinnoissa, joissa työ on rakentanut ja rajoittanut elämää, työn merkitys kasvaa. On liikuteltava näitä rajapintoja – opiskelee vai on töissä, on töissä tai on työtön, on töissä tai on eläkkeellä – niin että ihmiset pysyvät mukana tässä yhteiskunnassa. Työ on keskeinen sopeutumismekanismi, mutta se pitää määritellä uudelleen”, tutkimusjohtaja Mika Aaltonen sanoo.

On keksittävä keinot, miten suomalaiset yritykset pysyvät Suomessa, poikivat alihankkijayrityksiä tänne, luovat työpaikkoja, niin että veroeurot kiertävät täällä ja luovat mahdollisuuksia.

”Viime 10–20 vuoden aikana johtamisajattelu on ollut lyhyen aikavälin hyötyjen etsimistä, amerikkalaista managementia. Esimerkiksi Saksaa pitävät pystyssä sikäläiset perheyritykset, joille on luontaista pidempi aikajänne ja jotka pystyvät arvioimaan tilannetta ja tekemään päätöksiä useampien muuttujien kautta, ei ainoastaan lyhyen tähtäimen voiton kautta”, Mika Aaltonen sanoo.

Suomalainen innovaatiojärjestelmä ei ole pystynyt tuottamaan uusia isoja tai keskisuuria yrityksiä eli uusia työpaikkoja ei ole syntynyt. Aaltosen mielestä tämä mekanismi pitää arvioida uudelleen.

Kokonaisvaltainen työelämä

Renessanssiyhteiskunnassa materiaalinen vaurastuminen ei ole enää tärkeää, vaan onnellisuus. Työ on edelleen keskeisessä roolissa yksilön identiteetin muodostumisessa. Jälkiteollisessa, postmodernissa yhteiskunnassa ihmistä ei motivoi ainoastaan palkka, raha, vaan enemmän ne asiat, joista hän on kiinnostunut ja innostunut.

”Työ yhdistyy erilaisiin tavoitteisiin, joissa ihmiset voivat toteuttaa itseään ja omia arvojaan. Ihmiset haluavat elää kokonaisvaltaista elämää myös silloin, kun he ovat töissä”, Mika Aaltonen huomauttaa.

Ehkä tulevaisuuden ekonomit perustavat yrityksiä oman elämänpiirinsä liepeille.

Nythän usein oma minä pannaan naulakkoon kuin takki, kun tullaan työpaikalle. Uusi työ nivoutuu harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin, elämän kokonaisuuteen. Tähän liittyy myös yhteisöllisyys, paikallisen tason organisoituminen. Eli tavat, miten pidetään huolta lapsista, vanhuksista, sairaista.

On otettava enemmän vastuuta itse, eikä odotettava, että ylhäältäpäin vero varoin hoidetaan kaikki asiat. Ihmiset ovat vähemmän sidoksissa opettajaan, pomoon, hallitukseen, virallisiin auktoriteetteihin.

”Tämä on iso henkinen muutos. Jos haluamme pitää huolta tärkeistä asioista, meidän täytyy organisoitua uudella tavalla. Länsimaissa on jo paljon merkkejä hori sontaalisesta organisoitumisesta ja asioita tapahtuu, kun ihmiset itse laittavat ne tapahtumaan”, Aaltonen huomauttaa.

Millainen on suomalainen työelämä 20 vuoden päästä?

”Rikkaampi, värikkäämpi, heterogeenisempi. Olemme aidosti tekemisissä muun maailman kanssa ja integroituneet tärkeisiin tietovirtoihin. Yhteiskuntana olemme älykkäämpi ja kansainvälisempi.”

Ekonomin työn tulevaisuus

5 turvatuinta työtä

1. HR-johtaja (0,55 %)

2. Koulutus- ja kehitysjohtaja (0,63 %)

3. Tietojärjestelmäanalyytikko (0,65 %)

4. Myyntijohtaja (1,3 %)

5. Markkinointijohtaja (1,4 %)

5 uhanalaisinta työtä

1. Vakuutusmyyjä (99 %)

2. Lainajohtaja (98 %)

3. Luottoanalyytikko (98 %)

4. Kirjanpitäjä (94 %)

5. Tilintarkastaja (94 %)

Suluissa suuntaa antava laskennallinen todennäköisyys, että työ korvataan tekniikalla seuraavan 20 vuoden aikana. Lähde: Frey ja Osborne 2013, The Future of Employment: How Susceptible are Jobs to Computerisation? University of Oxford, OMS Working Papers.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Mentorointia vapaaehtoistyönä!

”Tähän maahan on syntynyt todellinen vapaaehtoistyön aalto”. ”Auttamisesta on jopa tullut trendikästä”. ”Kaivataan elämään merkityksellistä tekemistä”. ”Meillä on vanha talkookulttuuri”.

Mitä tuntemuksia nämä ajatukset sinussa herättävät? Tuntuuko tutulta? Vai oletko kenties vasta harkinnut sinulle sopivaan vapaaehtoistyöhön osallistumista tulevaisuudessa?

Tarjoan sinulle siihen hyvän tilaisuuden. Osallistumalla mentorina Suomen Ekonomien mentorointiohjelmaan teet todella arvokasta ja merkityksellistä työtä muiden hyväksi.

Ja samalla itsesi hyväksi. Onhan mentorointi aina win-win –tilanne.

Mentoroinnin hyödyt sinulle voivat olla hyvin moninaisia. Kukapa meistä ei haluaisi vastauksia kysymyksiin ”kuka olen, mitä osaan ja mihin pystyn?”.

Mentorina ymmärryksesi myös oman osaamisesi koko kirjosta kasvaa ja saat näin eväitä omaan kehittymiseesi, pysyt ajan tasalla, verkostosi kasvavat sekä tutustut nuoremman kollegan (ajatus)maailmaan.  Saat samalla konkreettisia eväitä vaikkapa esimiestyösi tueksi.

Brittiläisen onnellisuustutkija Nic Marksin mukaan ihmisen onnellisuutta lisääviä tekijöitä ovat: pidä yhteyttä muihin ihmisiin, ole aktiivinen, välitä asioista, opi uutta ja ole antelias. Tähän voisi laittaa yhtäläisyysmerkin = toimi mentorina.

 

Tule mukaan mentoriksi!

Houkuttelevaa, eikö totta? Askel tähän on helppo. Ilmoittaudu mukaan mentoriksi ja siitä se pyörä lähtee käyntiin. Me Suomen Ekonomeissa voimme mahdollistaa sinulle kohtaamisia, jotka eivät ehkä muuten toteutuisi. Samalla tarjoamme sinulle foorumin, jossa sinun osaamistasi arvostetaan.

Tarvitsetko vielä lisää argumentointia?

Hyvä. Esimerkeillä on voimaa. Muiden positiiviset kokemukset innostavat. Tutustupa siis mentorointivideoomme ”Rohkeasti mentoriksi”.

Se, että ekonomikollegamme yhä uudelleen ja uudelleen haluavat olla mukana mentorointitoiminnassa puhunee puolestaan.  Myös Peppi Pitkätossun äiti Astrid Lindgren toimi teini-ikäisen ihailijansa mentorina käymällä hänen kanssaan kirjeenvaihtoa ja näin tuki häntä elämän haasteissa.

Tule siis talkoisiimme ja ylläty positiivisesti!

 

Hannele Heikinheimo
Asiantuntija, ammatillinen kehittyminen, Suomen Ekonomit

12.02.2015
Tilaa erilaisille ihmisille!

Tyttäristäni kaksi on valmistunut ekonomiksi ja sijoittunut työelämään oikein hyvin. Tieto siitä, että nykyisin tytöt hakevat huolestuttavan paljon vähemmän lukemaan kauppatieteitä kuin pojat tuli siksi minulle täytenä yllätyksenä. Saamani luvut puhuvat kuitenkin karua kieltä.

Vuonna 2005 poikia haki ja pääsi opiskelemaan kauppatieteitä noin neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin tyttöjä. Kymmenessä vuodessa tyttöjen haku kauppakorkeakouluun on tippunut 16 prosenttia.

Poikia haki vuonna 2014 jo 18 prosenttiyksikköä enemmän kuin tyttöjä. Puheet korkeakoulutuksen naisvaltaistumisesta voidaan unohtaa ainakin kauppakorkeakoulujen osalta.

Samaan aikaan kun kauppatieteiden opiskelijat muuttuvat homogeenisemmiksi, Suomen Ekonomit käy kampanjaa ekonomi-tutkinnon paremmasta tunnettuudesta. Tarkoituksena on tuoda esiin ekonomi-tutkinnon suorittaneiden ammatillista moninaisuutta ja sitä, miten moneen erilaiseen ammattiin ja uraan ekonomikoulutus antaa loistavat eväät.

Ekonomi on enemmän, ja koulutus auttaa menestymään laajasti eri tehtävissä. Jäsenemme edustavat miltei 5 000 eri ammattinimikettä!

Nyky-ekonomien arvovalinnat painottuvat myös mielenkiintoisiin työtehtäviin sekä tasapainoon työn ja perhe-elämän välillä. Rahaa ei enää mainita menestyksen mittarina.

 

Naiset hakevat yhä vähemmän opiskelemaan kauppatieteitä

Mutta onko kauppatieteellisen naiskadon takana lukiolaisten kapea-alainen näkemys koulutuksesta pelkästään finanssialan tehtäviin ohjaavana vai suurempi yhteiskunnallinen murros? Pelkäävätkö ekonomi-tytöt päätyvänsä taistelemaan samoista töitä tradenomien kanssa?

Kuulostaako ekonomin työ ympärivuorokautiselta raadannalta pienellä palkalla ikkunattomassa huoneessa viiden näytön ääressä? Onko pääsykokeessa painotettu matematiikan osuutta enemmän? Näin on väitetty.

Ajatus ekonomeista pelkkinä salkkumiehinä pankeissa ei ole eduksi ekonomeille eikä kauppatieteelliselle koulutukselle. Kauppatiede ei ole ammattiin valmistavaa koulutusta eikä kauppakorkeakoulu ole ammattikoulu.

Kauppatieteellisellä alalla on tilaa erilaisille ihmisille: naisille, miehille, suomalaisille opiskelijoille, ulkomaalaisille vahvistuksille, kvantitatiivisesti älykkäille ja kriittisesti ajatteleville. Olisi tärkeää tunnistaa ja tunnustaa, että on olemassa erilaisia tapoja olla älykäs ja analyyttinen.

Jokaisen tahon on siksi syytä miettiä omaa osuuttaan naisekonomien määrän laskuun. Vaikka poikien saunaillat sujuvat helpommin ilman naisia, ei Suomella ole varaa menettää puolta aivokapasiteetista väärillä valinnoilla. Ollaan siis jatkossa tässäkin suhteessa enemmän!

 

Hanna-Leena Hemming
Toiminnanjohtaja, Suomen Ekonomit

11.02.2015
Trending: #duaalimalli

Korkeakoulutuksen duaalimallin purkaminen. Ai että se kuulostaa isolta koulutuspoliitikon teolta! Se on sulka, jonka kuka tahansa haluaa hattuunsa. Se kuulostaa hienolta siksi että se on ISO juttu, se koskee rakenteita, järjestelmiä ja rahoitusmalleja. Siinä on paljon liikettä ja vaarallisia tilanteita.

Pääsee sanomaan, että nyt pistetään homma ihan kertakaikkiaan uusiksi. Siksi juuri toteankin, että ei kiitos.

Duaalimalli-käsitteen voisi sellaisenaan hylätä. Se ei kerro mitään. Se on rakenne, eikä se riitä välittämään yhtään oikeaa ajatusta koulutuksen kehittämisestä.

Kun joku kysyy, miten suomalaista korkeakoulujärjestelmää pitää kehittää, ainoa väärä vastaus on se, jossa ylipäätään mainitaan duaalimalli. Oli sitä sitten purkamassa tai paaluttamassa.

Toisekseen, ajatuksia korkeakoulutuksen kehittämisestä voisi jakaa ihan suomeksi: Miten sinä ajattelet Suomen osaamisen kehittyvän suotuisasti? Miten koulutus pitää järjestää, jotta menestymme?

Suomen Ekonomit tarttuu haasteeseen. Toteamme suuntaviivoissamme, että korkeakoulutusta pitää jatkossakin kehittää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erilaisista osaamistavoitteista ponnistavien tutkintojen varaan. Tähän kantaan on selkeä nojata, mutta kevään aikana mekin haluamme tarkentaa sitä mitä tällä yksityiskohtaisemmin tarkoitamme, siitä pehmeästäkin näkökulmasta.

 ”Nostetaan ensin mahdollisimman iso tunkki pöydälle, ja todetaan, että tästä lähtee ISO muutos, jossa kaikki menee uusiksi. Vastalauseiden myrskyn jälkeen, saadaan keittiön kautta ihan kiva muutos aikaiseksi. Vastustajatkin kokevat voittaneensa, ja kaikilla on hyvä mieli.”

Näin on käyty duaalimallikeskustelua

Olen nähnyt ja kokenut koulutuspolitiikkaa aktiivitoimijana yli 10 vuoden ajan eri rooleista käsin. Vaikka se voi jonkun vielä kokeneemman mielestä olla ihan lyhyt aika, riittää se hahmottamaan, että yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin perustuva duaalimalli on aina ajankohtainen ja kiinnostava keskustelunaihe. Twitter-kieltä käyttääkseni se on kuitenkin nyt jopa vielä enemmän “trending”-keskustelu kuin se vuosieni varrella keskimäärin on ollut.

Mielestäni tämä uusi vaihe käynnistyi Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen kannanotolla keväällä 2014. Kannanotossa heitettiin rohkeita avauksia yhden yhteisen korkeakoululainsäädännön alle siirtymisestä. Se on kovaa puhetta, kun uuden yliopistolain muste on klisesti juuri kuivahtanut, ja ammattikorkeakoululakia on tuskin vielä edes painettu. Ja jo ollaan pistämässä koko systeemiä poikki ja pinoon.

Viimeisin iso kannanottojen myrsky puolesta ja vastaan aiheutui HS:n jutusta, jossa opetusministeri Krista Kiuru otti kantaa muun muassa duaalimalliin, samaten kuin moneen muuhun keskeiseen korkeakoulupoliittiseen kysymykseen. Aihe herättää kiinnostusta myös meillä Suomen Ekonomeissa, tietenkin, koska kaupallisella alalla on koulutusta sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa.

 

ISON muutoksen sijaan taas pienempi kiva muutos?

Koulutuspolitiikkaa ainakin opiskelijaliikkeessä harrastavat ja työkseenkin tekevät käyttävät usein termejä kova koulutuspolitiikka ja pehmeä koulutuspolitiikka. Ne kovat tyypit puhuvat enemmän rakenteista, resursseista ja järjestelmistä. Pehmeät taas opetuksen kehittämisestä, opintojen ohjauksesta ja osaamistavoitteista.

Ajattelu on ihan kivaa niin kauan kun ei väitä, että pehmeät asiat ovat epäolennaisempia kuin kovat. Nyt on taas se hetki, kun tarkkaavaisuutta toivoisi sinne mainitsemani (muka-)pehmeän koulutuspolitiikan suuntaan.

Vanhan logiikan mukaan uudistukset pitääkin tehdä näin. Nostetaan ensin mahdollisimman iso tunkki pöydälle, ja todetaan, että tästä lähtee ISO muutos, jossa kaikki menee uusiksi. Vastalauseiden myrskyn jälkeen, saadaan keittiön kautta ihan kiva muutos aikaiseksi. Vastustajatkin kokevat voittaneensa, ja kaikilla on hyvä mieli.

Korkeakouluissa työskentelee ja opiskelee paljon fiksuja ihmisiä. Heillä on varmasti sanottavaa siihen, miten heidän arkista työtään ja opiskeluaan parantavaa ja kehittävää sisältöä voisi yhteistyön kautta saada aikaan duaalin yli ja mikä taas haittaa sitä. Tampere3-hankkeessakin on lähdetty vauhdilla liikkeelle toteuttamaan kahden yliopiston ja yhden ammattikorkeakoulun yhteenliittymää. Hanke vaikuttaa hallintopainotteiselta, ikävä kyllä.

 

Korkeakoulujen henkiköstö ja opiskelijat mukaan uudistamaan

Käykö niin, että henkilökunta ja opiskelijat, joiden yhteistyöllä oikeasti olisi jotakin merkitystä, jäävät pelkästään sidosryhmiksi? Sidosryhmiksi, joita kuullaan virallisissa kuulemistilaisuuksissa silloin kun nätisti piirretty prosessikaavio ilmoittaa sen olevan ajankohtaista? Kun oikeasti koko tekemisen pitäisi lähteä heiltä, ilman suurta teatteria ja tiedotteita.

En näe järkeä siinä, että suuri duaalimallinpurku lähivuosina toteutettaisiin. Järkevää olisi, että vailla suuria mullistuksia mietitään ihan jatkuvasti uusia mahdollisuuksia kehittää tekemistämme.

Osaamisella tämä maa nousee tai kaatuu. Kun asioita lähdetään uudistamaan, ei sen taustalla voi olla kenenkään poliittinen sulka tai muu ohimenevä hassuttelu, ei ennakkoluulot, faktojen oikomiset eikä ainakaan lyhyen tähtäimen säästöt.

Taustalla on oltava jokin sisällöllinen kunnianhimo: ajatus siitä, että tekemisen ja työnjaon kautta syntyy jotain uutta. Rakenne ei tuo vielä kenellekään uskoa siihen, että naapurihuoneen kaveri tekee jotain järkevää.

Sen etsiminen pitää aloittaa esimerkiksi tutustumalla siihen, mitä naapurihuoneen kaveri ylipäätään tekee. Ei auta rehtorin antama Yhteistyön Mahtikäsky, jos siitä ei koe saavansa hyötyä.

 

Suvi Eriksson
Koulutuspoliittinen asiamies, Suomen Ekonomit

09.02.2015
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013