( Työelämä )

Työelämän hurja murros

Teksti Helinä Hirvikorpi
Kuvitus Jussi Kaakinen
Työelämä kellahtaa ympäri, ja robotit ryntäävät palveluun. Johtamista tarvitaan ison kuvan hahmottamiseen, ja koulutus kannattaa tulevaisuudessakin. Työ on tulevaisuudessakin merkityksellinen osa elämää. Itse asiassa elämä muodostuu mielekkäästä tekemisestä, ei ole erikseen työtä, vapaa-aikaa ja harrastuksia.

Tänään ja huomenna tallennetaan yhtä paljon tietoa kuin koko ihmisten sivilisaatio on tallettanut aikojen alusta vuoteen 2003 mennessä. Tietojenkäsittelyn kapasiteetti lisääntyy tänä ja ensi vuonna enemmän kuin koko sen tähänastisessa historiassa. Kasvu ja kehitys ovat eksponentiaalisia.

Sosiaalisen median ja pilvipalvelujen olemassaolo eivät ole uutta, mutta niiden arkipäiväistynyt käyttö massojen ilmiönä on. Digitaalisuus etenee ruudulta reaalielämään. Tietoverkkoihin kytkeytyvät sensorit, laitteet, koneaistit, robotiikan edistysaskeleet, 3D-tulostus.

Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi on muutettava toimintatapoja, miksi jotkut ammatit ja työt häviävät ja toiset muuttavat muotoaan.

Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen tuli talvella julkisuuteen tutkimuspaperinsa kanssa ja lehdet repivät otsikoita: mitkä ammatit kuolevat, mitkä jäävät eloon. Putkimies ja hotellinjohtaja säilyvät.

”Ennemmin kuin luetteloita ammateista haluaisin painottaa, että kyse on historiallisesti todella suuresta murroksesta. Kaikki tapahtuu nopeasti ja koskee kaikkia työn ja yksityiselämän alueita. Näen muutoksen yhtä suurena, kuin aikoinaan oli siirtyminen pellolta tehtaisiin. Nyt siirrytään teollisen ajan työstä johonkin muuhun”, Petri Rouvinen sanoo.

Ja mitä se muu on? Pitää keksiä uusia toiminta tapoja jokaisessa työssä, kun ammatteja häviää ja uusia syntyy tilalle. Yksi konkreettinen esimerkki on S-ryhmän jättivarasto, joka muutti Espoosta Sipooseen. Varasto suureni ja automatisoitui, sen asiakkaiden palvelu parani ja väkeä tarvitaan puolet vähemmän kuin ennen. Kaikkien työn sisältö myös muuttui.

Jos etsii uhattuja töitä, niitä ovat ne, joita robo tit pystyvät tekemään. Mutta missä tarvitaan inhimillistä kosketusta, aisteja, luovuutta, intuitiota, uuden keksimistä, moraalia, etiikkaa – siellä tarvitaan ihmisiä. Viisi vuotta sitten ei olisi arvannut, että firma palkkaa tiedottajan twiittaamaan toimitusjohtajan tilillä tai niinkin moni elättää itsensä bloggaajana. Kyse on massojen tavoittamisesta yli kansallisvaltioiden rajojen.

Johtaminen on ihmisen työtä

Kone ei varsinaisesti ajattele, vaikka toteuttaakin monimutkaisia päätöksentekosääntöjä, mutta se tekee päätöksiä mielettömällä nopeudella ja tarkkuudella. Tietotekniikan edistys, digitaalisuus ja robotisaatio ovat eri asioita, mutta kytköksissä toisiinsa. Robotti-imuri ei imuroi, ellei sen sisällä ole oivallinen ohjelmisto.

Kun tarvitaan niin sanottua isoa kuvaa, meta-ajattelua, kone ei korvaa ihmistä. Kone ei tiedä, mitkä asiat meidän ihmisten näkökulmasta ovat ratkaisun arvoisia, onko havainnoissa järkeä isomman kontekstin kannalta. Myös kaikki monimutkainen viestintä, jossa on tunneälyä, on ihmisten tonttia. Opetus, motivointi ja valmennus voivat olla digitaaliavusteisia, mutta jossakin kohdassa tarvitaan myös ihminen.

Johtaminen ja esimiestyö ovat tutkimusjohtaja Rouvisen mielestä vähiten uhattuja aloja. Se liittyy meta-ajatteluun, miten hahmottaa tulevaisuuden. Johtamisessa ja esimiestyössä on myös paljon turhaa ja mekaanista byrokratiaa, jonka koneet voivat hoitaa.

”Johtamisen ydin ei korvaudu ohjelmistolla.”

Entä ammattiyhdistys? Robotit eivät näe tärkeänä järjestäytyä, koska niiltä puuttuu muu käsitteel linen intressi kuin mitä ne on ohjelmoitu tekemään. Ay-liike kärsii tai voittaa paremminkin globalisaa tion mukana. On yhä vähemmän ryhmiä, joilla on täsmällisesti samat intressit.

”Palkat määräytyvät enemmän globaalilla tasolla, ja kansallisia sopimuksia on vaikeampi tehdä. Toisaalta työmarkkinoilla voi olla voimatasapaino: työnantajalla on neuvottelutyökaluna se, että voi painaa reaaliaikaisesti poljinta eri puolilla maailmaa. Työntekijöiden neuvotteluvoimaa lisää taas se, että kaikenlaiset pienetkin häiriöt maailmanlaajuisessa, tarkoin optimoidussa ketjussa voivat aiheuttaa suuria häiriöitä ja katkaista koko ison kuvion”, Rouvinen hahmottaa.

PetriRouvinen E8R712127 749x500 Työelämän hurja murros
Hyvinvointi lisääntyy

”Rajussa muutoksessa on paljon positiivista. Se kohdistuu kaikkiin osaamistasoihin ja tuloluokkiin. Maailmassa saavutettavissa oleva hyvinvointi lisääntyy radikaalisti. Kakku kasvaa. Kysymys on, miten kakku jaetaan maiden välillä – siinä Suomi on vahvoilla – ja maiden sisällä. Tekninen kehitys ja globalisaatio vaikuttavat samansuuntaisesti, työmarkkinat voivat polarisoitua. Hyviä ja hyvin palkattuja töitä on enemmän, samoin ikäviä ja huonosti palkattuja töitä, mutta kehitys haastaa erityisesti nykyistä keskiluokkaa”, tutkimusjohtaja Petri Rouvinen arvioi.

Koko parisataavuotisen teollisen historian aikana on käyty kilpajuoksua työn ja teknologisen kehityksen välillä. Aina työlle on löytynyt uutta käyttöä, kun vanha tekeminen on päättynyt.

”Niin nytkin, työn sisällöt määräytyvät uudelleen ja mahdollisesti vuosityöajat hieman lyhenevät. Paras ennuste on se, että loppupeleissä kaikki on ok”, Rouvinen lohduttaa.

Työntekijöiltä ja työmarkkinoilta vaaditaan joustavuutta ja ketteryyttä aiempaa enemmän.

Mitä tekevät ekonomit 20 vuoden aikajanalla?

”Työt, mihin kauppatieteilijät valmistuvat ovat aika tavalla suojatulla puolella. Korkea, laaja-alainen ja pitkälle menevä koulutus on hyvä suoja teknisen kehityksen mahdollisia negatiivisia vaikutuksia vastaan. Ja elinikäisen oppimiseen täytyy radikaalisti muuttua, sehän on nykyisin vain sanonta, mutta ei todellisuutta”, Petri Rouvinen huomauttaa.

Hän lainaa Googlen ekonomistia, joka väitti, että tulevaisuuden ammatti on tilastotieteilijä. Kun datamassat räjähtävät, on kyky käsitellä datamassoja ja arviointi, mitä niillä voi tehdä ”in high demand”.

On jo myös nähty, että jollekin erittäin kapean osaamisen erikoisasiantuntijalle, joka on paras alallaan, kannattaa maksaa miljoonia, kun taas toiseksi parhaalle ei mitään. Digitaalisessa jakamisessa työ skaalautuu lavealle. Työelämän polarisaatiota ruokkii tämä supertähtitalous, josta pelialalla on esimerkkejä. Tekijä on tavallaan tekniikkaa täydentävä niukkuushyödyke, joita ei ole monta.

Tutkimusjohtaja Petri Rouvinen painottaa koulutusta. Niin luokkahuone kuin luentosalikin pitää kääntää ympäri. Oppiminen demokratisoituu, kun se on globaalia ja digitaalista. Stanfordin yliopisto järjesti maailmanlaajuisen tekoälyn kurssin, jolla oli verkossa 160 000 osallistujaa. Parhaan yliopiston ykkösopiskelija oli arvioissa vasta sijalla 411.

”Digitalisointi voi muuttaa koko koulutuksen dynamiikan. Suomessa vasta haparoidaan ensi askeleita.”

CristinaAndersson E8R652627 750x500 Työelämän hurja murros

Robotit tulevat palvelualoille

Japanissa on robottitehdas, joka on aivan pimeä. Valoja ei tarvita, kun robotit valmistavat robotteja, ja ihminen käy tehtaassa vain muutaman viikon välein. Robotit tekevät varsin monia töitä teollisuudessa ja nyt ne astuvat palvelujen pariin.

Liikkeenjohdon konsulttina työskentelevä Cristina Andersson tutustui robotiikkaan tarkemmin, kun teki yhdessä dosentti Jari Kaivo-ojan kanssa kirjaa BohoBusiness – ihmiskunnan voitto koneesta.

”En vielä kolme vuotta sitten aavistanut, miten valtava trendi robotiikka on maailmalla. Se on myös EU:n keskeinen avainalue, vaikka meillä Suomessa se ei juuri näy”, hän sanoo.

Tulevaisuudentutkijat puhuvat kuudennesta aallosta. Viides aalto oli informaatioteknologia. Kuudennen aallon keskeinen tekijä on robotisaatio. Viidennessä aallossa digitoitiin kaikki, mikä voitiin digitoida, kuudennessa aallossa robotisoidaan kaikki, mikä voidaan robotisoida.

Robotikka on perinteisesti palvellut teollisuutta, joka onkin automatisoitunut. Eksponentiaalinen kasvu on menossa palvelualoilla. Ennakoidaan, että vuonna 2020 robottiteknologian kokonaismarkkina on maailmalla 190 miljardia dollaria. Tästä 80 prosenttia on erilaisia palvelurobotteja, joita on sairaaloissa, hoivakodeissa, lääkäriasemilla. Tulossa on myös kotirobottien vallankumous, nyt ainoastaan imuri kiertää huushollia.

”Hieno visio ja arvokas asia on se, että vanhat ihmiset pystyvät asumaan kauemmin kotona ja viettämään itsenäistä elämää, kun apuna on robotti”, Cristina Andersson sanoo.

Hänen mielestään Suomesta puuttuu robottien innovatiivisen käytön opetus, vaikka täällä osataan käyttää niitä teknisesti. Yksi askel käytäntöön on, kun Sastamalan koulutusyhtymässä alkaa hoiva robottiteknikko-koulutus.

”Tarvitaan myös johtamisalan koulutusta silloin, kun organisaation työvoimasta 90 prosenttia on robotteja. Ainakin silloin, kun roboteista tulee ajattelevia ja oppivia. IBM on sanonut, että heillä on neljän vuoden sisällä robotti, joka aistii kuin ihminen ja se muuttaa kaiken aistimansa digitaaliseksi tiedoksi. Tämä on hurja näkymä”, Andersson sanoo.

Tässä tapauksessa robotti pystyy oppimaan ja tekemään itse johtopäätöksiä, muuttamaan käyttäytymistään ja toimintaansa sen perusteella, mitä oppii ympäristöstä.

duunit 527 337x500 Työelämän hurja murros

Kone täydentää ihmistä

Virtuaaliset robotit ovat todellinen vallankumous. Ne tekevät sekunnin murto-osassa sen, mihin ihmisellä menee kolme kuukautta. Ne pystyvät tekemään urheilu-uutiset tulosdatasta tai laskemaan pörssi sijoitusten algoritmejä. Robottikamerat kuvasivat Sotshin olympialaisissa moitteettomasti. Lakimiehiä on korvattu roboteilla: keinoäly pystyy etsimään tausta-aineistoja ja ennakkotapauksia valtavasta tieto määrästä hetkessä.

Cristina Andersson tähdentää, että robotti ei ole sama kuin tietotekniikka. Robotti on toimija, joka muuttaa digitaalisen tiedon fyysiseksi teoksi, kuten ihminen. Se voi muuttaa myös fyysistä maailmaa digitaaliseksi.

”Ihminen on aina löytänyt uusia polkuja uusiin töihin ja näin käy tässäkin. Työ on muuttunut koko ajan raskaammasta ke vyemmäksi, ja nyt roboti saa tio muuttaa edelleen jäljellä olevia raskaita töitä kevyek si. Ihmiset tekevät töitä, joissa tarvitaan ihmisen luovuutta ja läsnäoloa. Palkkatyö vähenee, työmuodot ovat muita”, Andersson sanoo.

”Visioni on, että kone täydentää ihmistä. Koneella on koneen valta, ihmisellä ihmisen valta, näin syntyy täydentävä yhteistyö, jota on syytä alkaa kehittää myös Suomessa”, Cristina Andersson sanoo.

Ettei vain käy niin kuin vanhassa Stanley Kubrickin elokuvassa Avaruusseikkailu 2001, jossa tietokone HAL hermostui raketin astronautteihin, kapinoi ja teki omia päätöksiään.

Eniten uhattuja ammatteja

  • Puhelin- ja asiakas palvelukeskusten myyjät

  • Tallentajat

  • Valokuvatuotteiden valmistuksen prosessityöntekijät

  • Huolitsijat, tulli-
    ja laivanselvittäjät

  • Kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijat

  • Pakkaus-, pullotus-
    ja etiköintikoneiden hoitajat

  • Luokittelijat ja laaduntarkkailijat
    (ei ruuissa ja juomissa)

  • Asianajosihteerit

  • Mallit

  • Palkanlaskijat

Vähiten uhattuja ammatteja

  • Hotellinjohtajat

  • Ravitsemusalan erityisasiantuntijat

  • Opetusmenetelmien erityisasiantuntijat

  • Kuulontutkijat ja puheterapeutit

  • Sosiaalihuollon johtajat

  • Psykologit

  • Opetusalan johtajat

  • Terveydenhuollon johtajat

  • Lukion ja peruskoulun yläluokkien opettajat

  • Ylihoitajat ja osastonhoitajat

Lähde: Computerization Threatens One Third of Finnish Employment, ETLA

16.4.2014

Tulevaisuuden renessanssiyhteiskunnassa materiaalinen vaurastuminen ei ole enää tärkeää, vaan onnellisuus, sanoo tutkimusjohtaja Mika Aaltonen Aalto-yliopistosta.

Työ pitää määritellä uudelleen

Työ on tulevaisuudessakin merkityksellinen osa elämää. Itse asiassa elämä muodostuu mielekkäästä tekemisestä, ei ole erikseen työtä, vapaa-aikaa ja harrastuksia.

Tutkimusjohtaja Mika Aaltonen Aalto-yliopistosta on kirjoittanut yhdessä tanskalai – sen futurologin Rolf Jensenin kanssa kirjan The Renaissance Society, joka julkaistiin viime vuonna New Yorkissa ja tänä keväänä koreaksi käännettynä Soulissa. Kirja pohtii länsimaisen yhteiskunnan uudelleenorganisoitumista.

Mika Aaltosen lähtökohtana on tosiasia, että teollinen yhteiskunta on aikansa elänyt, julkinen sektori on kasvanut ja tappiollinen ja hiljainen sopimus, jonka varassa suomalainen keskiluokka on toiminut, on murtunut. Eli enää emme opiskele johonkin yhteen ammattiin, ole töissä yhdessä, kahdessa firmassa ja jää eläkkeelle, jonka tulo on varmaa.

Vaikka nyt hankkii koulutuksen, ei ole varmaa, saako työpaikan. Vaikka on loistava työntekijä, ei ole varmaa, pysyykö työpaikka. Eikä maailmassa ole eläkejärjestelmää, joka kestää koko ajan pidentyvän eliniän.

”Tällaisessa yhteydessä ja muutoksessa työ on suurin sopeuttava tekijä. Rajapinnoissa, joissa työ on rakentanut ja rajoittanut elämää, työn merkitys kasvaa. On liikuteltava näitä rajapintoja – opiskelee vai on töissä, on töissä tai on työtön, on töissä tai on eläkkeellä – niin että ihmiset pysyvät mukana tässä yhteiskunnassa. Työ on keskeinen sopeutumismekanismi, mutta se pitää määritellä uudelleen”, tutkimusjohtaja Mika Aaltonen sanoo.

On keksittävä keinot, miten suomalaiset yritykset pysyvät Suomessa, poikivat alihankkijayrityksiä tänne, luovat työpaikkoja, niin että veroeurot kiertävät täällä ja luovat mahdollisuuksia.

”Viime 10–20 vuoden aikana johtamisajattelu on ollut lyhyen aikavälin hyötyjen etsimistä, amerikkalaista managementia. Esimerkiksi Saksaa pitävät pystyssä sikäläiset perheyritykset, joille on luontaista pidempi aikajänne ja jotka pystyvät arvioimaan tilannetta ja tekemään päätöksiä useampien muuttujien kautta, ei ainoastaan lyhyen tähtäimen voiton kautta”, Mika Aaltonen sanoo.

Suomalainen innovaatiojärjestelmä ei ole pystynyt tuottamaan uusia isoja tai keskisuuria yrityksiä eli uusia työpaikkoja ei ole syntynyt. Aaltosen mielestä tämä mekanismi pitää arvioida uudelleen.

Kokonaisvaltainen työelämä

Renessanssiyhteiskunnassa materiaalinen vaurastuminen ei ole enää tärkeää, vaan onnellisuus. Työ on edelleen keskeisessä roolissa yksilön identiteetin muodostumisessa. Jälkiteollisessa, postmodernissa yhteiskunnassa ihmistä ei motivoi ainoastaan palkka, raha, vaan enemmän ne asiat, joista hän on kiinnostunut ja innostunut.

”Työ yhdistyy erilaisiin tavoitteisiin, joissa ihmiset voivat toteuttaa itseään ja omia arvojaan. Ihmiset haluavat elää kokonaisvaltaista elämää myös silloin, kun he ovat töissä”, Mika Aaltonen huomauttaa.

Ehkä tulevaisuuden ekonomit perustavat yrityksiä oman elämänpiirinsä liepeille.

Nythän usein oma minä pannaan naulakkoon kuin takki, kun tullaan työpaikalle. Uusi työ nivoutuu harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin, elämän kokonaisuuteen. Tähän liittyy myös yhteisöllisyys, paikallisen tason organisoituminen. Eli tavat, miten pidetään huolta lapsista, vanhuksista, sairaista.

On otettava enemmän vastuuta itse, eikä odotettava, että ylhäältäpäin vero varoin hoidetaan kaikki asiat. Ihmiset ovat vähemmän sidoksissa opettajaan, pomoon, hallitukseen, virallisiin auktoriteetteihin.

”Tämä on iso henkinen muutos. Jos haluamme pitää huolta tärkeistä asioista, meidän täytyy organisoitua uudella tavalla. Länsimaissa on jo paljon merkkejä hori sontaalisesta organisoitumisesta ja asioita tapahtuu, kun ihmiset itse laittavat ne tapahtumaan”, Aaltonen huomauttaa.

Millainen on suomalainen työelämä 20 vuoden päästä?

”Rikkaampi, värikkäämpi, heterogeenisempi. Olemme aidosti tekemisissä muun maailman kanssa ja integroituneet tärkeisiin tietovirtoihin. Yhteiskuntana olemme älykkäämpi ja kansainvälisempi.”

Ekonomin työn tulevaisuus

5 turvatuinta työtä

1. HR-johtaja (0,55 %)

2. Koulutus- ja kehitysjohtaja (0,63 %)

3. Tietojärjestelmäanalyytikko (0,65 %)

4. Myyntijohtaja (1,3 %)

5. Markkinointijohtaja (1,4 %)

5 uhanalaisinta työtä

1. Vakuutusmyyjä (99 %)

2. Lainajohtaja (98 %)

3. Luottoanalyytikko (98 %)

4. Kirjanpitäjä (94 %)

5. Tilintarkastaja (94 %)

Suluissa suuntaa antava laskennallinen todennäköisyys, että työ korvataan tekniikalla seuraavan 20 vuoden aikana. Lähde: Frey ja Osborne 2013, The Future of Employment: How Susceptible are Jobs to Computerisation? University of Oxford, OMS Working Papers.

Muuta aiheesta

Liity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: SEFE LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.sefe.fi/jasenyys

Blogeissa
Näkemiin

Hyvä ystävä,

jään lomalle 1.7.2014 ja työsuhteeni Suomen Ekonomiliitossa päättyy 30.9.2014. Haluan perhesyistä vaihtaa työhön, jossa on vähemmän ilta- ja viikonlopputöitä. En tiedä vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta seuraava työ löytynee liiketoiminnan kehittämisen, kestävän kehityksen ja/tai vastuullisuuden saralta. Ainakin toivon niin.

Ehdin olla SEFEssä reilut kolme vuotta, joka on ollut erittäin mielenkiintoista aikaa. Sinä aikana Ekonomiliitto sai uudet arvot ja uuden strategian.

Olen ylpeä siitä miten SEFE on kehittänyt osallistavia ja sähköisiä palveluita sekä ottanut edelläkävijän roolin sosiaalisessa mediassa. Edunvalvontajohtaja Lotta Savingon johdolla SEFEllä on vakiintunut ja vankka asema YTN:ssä, Akavassa ja muissa sidosryhmissä. Juristit ja uravalmentajat palvelevat uutterasti jäseniämme niin ylä- kuin alamäissä ja saavat siitä erinomaista palautetta. Jokaisella työntekijällä toimistolla on ollut tärkeä oma roolinsa SEFEn menestyksen tekemisessä, erityisesti näinä vaikeina aikoina, kun kilpailua on alkanut tulla järjestökentälle.

Olen myös erittäin ilahtunut siitä innosta, joilla paikallisyhdistykset ovat lähteneet tekemään yhteistyötä keskenään ja toimiston kanssa jäsenhankinnan ja tapahtumien tuottamisen saralla. Olen kiitollinen kyltereiden aloitteellisuudesta ja sitoutumisesta liiton toimintaan.

Haluan kiittää jokaista toimiston työntekijää työkaveruudesta. Harvoin näkee niin asiantuntevaa ja työlleen omistautunutta porukkaa! Tulin SEFEEn 1.4.2011 tilanteeseen, jossa jäsenmäärä oli ensimmäistä kertaa liiton historian aikana lähtenyt laskuun.

Olemme yhdessä tsempanneet ja saaneet aikaan kasvun 47 000 jäsenestä parhaimmillaan vuodenvaihteessa 2013-2014 lähes 51 000 jäseneen. Liiton omaisuus on kasvanut hyvin ja työtyytyväisyys kehittynyt vuosi vuodelta. Jatkakaa osaamisen kehittämistä ja Hyvä työpaikka –projektia ja tehkää SEFEStä paras mahdollinen työpaikka teille.

Toimistolla alkaa kesälomien jälkeen palveluiden kehitysprojekti. Minun on tässä kohtaa hyvä siirtyä urallani eteenpäin ja antaa tilaa jollekin osaavalle ja innokkaalle johtajalle, joka nostaa kanssanne SEFEn seuraavalle tasolle.

Kuluneesta kiittäen sekä koko ekonomiheimolle ja teille kaikille parasta mahdollista jatkoa toivottaen,

Aija

18.06.2014
Jo joutui armas aika

Siitä päivästä lähtien kun kouluissa kajahti ilmoille Suvivirsi, mielessäni on pyörinyt vain yksi ajatus: KESÄLOMA.

Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että ennen kesälomaa maailma on (jälleen kerran) tehtävä valmiiksi. Niin tälläkin kertaa. Vaikka mieli jo huomaamatta vaeltelee kesäniityille, ”ennen kesälomia” -työlistani vain pitenee. Kun saan yhden homman hoidettua, kolme uutta on jo puskemassa takavasemmalta.

Koska meissä kaikissa, ainakin minussa, asuu pieni vallankumouksellinen, olenkin pohtinut sitä, MIKSI meidän pitää ennen kesälomia tehdä töitä kuin heikkopäisten? Jos en saa työpöytää tyhjäksi ennen kesälomaa, katoavatko työt johonkin sillä välin kun lomailen?

Paperipinot ovat toistaiseksi odotelleet minua samassa paikassa vielä elokuussakin, kun olen palannut lomilta.

Joten mitä siitä, jos jokin sähköposti jää vastaamatta tai työpöytä siivoamatta ennen lomia. Kun loma alkaa, laitan poissaoloviestin päälle, suljen työpuhelimen ja -sähköpostin ja LOMPS. Loma on minun omaa aikaani, joka ei ole myytävänä.

 

Loman jälkeen alkaa ”uusi työvuosi”

KOSKA olen kesälomalla oikeasti lomaillut ja ladannut akkuni sellaisella tekemisellä, josta pidän, olen elokuussa jälleen valmis tarttumaan uudella tarmolla työhöni ja sen haasteisiin. Mieleni kaipaa uusia virikkeitä ja mahdollisuuksia kehittyä. Olen valmis uudelle.

Minun vuoteni alkaa oikeastaan elokuussa, vähän kuin koululaisilla. Ehkä juuri siksi myös Suvivirsi merkitsee minulle eräänlaista työvuoden päätöstä.

”Nyt siunaustaan suopi  taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon”

Kesäloma alkaa ja minä olen vielä hengissä tämänkin hektisen työvuoden jälkeen. Hyvä minä! Hyvä me!

LOMPS

 

Minna Nieminen
Koulutuspoliittinen asiamies, Ekonomiliitto (tavattavissa jälleen elokuussa)

16.06.2014
Eläkeratkaisun on kannustettava työntekoon

Käsitys kehittyvistä maista halpatuotannon kehtona on historiaa. Paino on siirtymässä volyymin kasvattamisesta jalostusarvon ja kannattavuuden kehittämiseen. Innovaatiot, tietointensiiviset tuotteet ja palvelut, mobiiliratkaisut, ympäristöteknologia, superfood, lääketieteen, hi-tech ja niin edelleen. Käsitteitä, jotka liitetään teollisuusmaihin, mutta ovat jo arkea myös monissa kehittyvissä maissa. Meidän osaajien tontille on tunkua.

Pärjätäksemme kisassa meidän on panostettava osaamiseen, mutta myös tehtävä enemmän töitä. Eläkeratkaisu on osa kokonaisuutta, jolle Suomen uusi kilpailukyky rakennetaan. Lisäksi tarvitaan muita taloutta tasapainottavia toimia ja ennen kaikkea taitavia, vastuullisia johtajia ja yrittäjiä sekä motivoituneita osaavia työntekijöitä.

Eläkejärjestelmä on kaikessa monimutkaisuudessaan yksinkertainen. Eläkemaksupotti ja elinaikaennuste ratkaisevat, kuinka suurta eläkettä voimme nauttia. Jaettavaan pottiin vaikuttavat eläkemaksujen taso ja työssäoloaika sekä sijoitettujen eläkevarojen tuotto. Jo ennestään korkeita työn sivukuluja ei voida enää kasvattaa.

Pottia on kasvatettava tekemällä enemmän ja laadukkaampaa työtä. Fiksu pärjää vähemmällä, joten painopisteen on oltava osaamisessa ja innovaatioissa, jotka parantavat laatua ja tuottavuutta.

 

Enemmän työtä

Työn määrän kasvua tukeva eläkeratkaisu on must. Olennaista ei ole kenen malli valitaan ja millä termeillä yksityiskohtia kutsutaan. Tarvitaan malli, joka nostaa toteutunutta eläköitymisikää. Toimivassa mallissa on porkkanoita työskennellä pidempään. Lisätyöskentelyllä on ansaittava enemmän eläkettä.

Vanhuuseläkkeen alaikäraja on hälytin, joka ravistelee kollegat, työnantajan ja itse ikärajan ylittäneen reagoimaan. Aletaan kysellä koska, koska. Tätä keskustelua voidaan siirtää hälytysrajaa korottamalla.

Keskimääräiselle eläköitymisiälle on asetettu tavoitteeksi 62,4 vuotta ja tähän pitäisi päästä ”jo” 10 vuodessa. Tuossa ajassa Shanghaissa on rakennettu kaikki ne innovaatioklusterit, joista haaveilemme. Luku 62,4 antaa oikean suunnan, mutta reaalielämä määrätköön vauhdin ja tason.  Desimaaliviilauksen sijaan voisimme käyttää suurimman tarmomme nokkelampien liiketoimintamallien ja tuotteiden kehittämiseen.

Työpaikkojen työhyvinvointiohjelmilla voi parhaimmillaan olla valtava vaikutus eläköitymisikään. Olen tutustunut erään yrityksen ohjelmaan, jossa jo neljän vuoden panostuksella on pidennetty työuria kolmella vuodella. Joukossa on myös raskasta työtä tekevää porukkaa. Pitkäjänteinen työntekijöiden hyvinvoinnista ja osaamisesta huolehtiminen sekä omaehtoisuuteen kannustaminen tuovat tuloksia.

Eläkeneuvottelijat ja tuleva hallitus, nöyrä toive: toteuttakaa tarvittavat järjestelmämuutokset. Työnantajien ja -tekijöiden pitää huolehtia lopusta.

Lämmintä, rentouttavaa kesää ja lomaa kaikille! Syksystä pistämme hihat heilumaan ja Suomen nousuun!

 

Timo Saranpää
Puheenjohtaja, Ekonomiliitto

13.06.2014
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013