( Työelämä )

Työelämän hurja murros

Teksti Helinä Hirvikorpi
Kuvitus Jussi Kaakinen
Työelämä kellahtaa ympäri, ja robotit ryntäävät palveluun. Johtamista tarvitaan ison kuvan hahmottamiseen, ja koulutus kannattaa tulevaisuudessakin. Työ on tulevaisuudessakin merkityksellinen osa elämää. Itse asiassa elämä muodostuu mielekkäästä tekemisestä, ei ole erikseen työtä, vapaa-aikaa ja harrastuksia.

Tänään ja huomenna tallennetaan yhtä paljon tietoa kuin koko ihmisten sivilisaatio on tallettanut aikojen alusta vuoteen 2003 mennessä. Tietojenkäsittelyn kapasiteetti lisääntyy tänä ja ensi vuonna enemmän kuin koko sen tähänastisessa historiassa. Kasvu ja kehitys ovat eksponentiaalisia.

Sosiaalisen median ja pilvipalvelujen olemassaolo eivät ole uutta, mutta niiden arkipäiväistynyt käyttö massojen ilmiönä on. Digitaalisuus etenee ruudulta reaalielämään. Tietoverkkoihin kytkeytyvät sensorit, laitteet, koneaistit, robotiikan edistysaskeleet, 3D-tulostus.

Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi on muutettava toimintatapoja, miksi jotkut ammatit ja työt häviävät ja toiset muuttavat muotoaan.

Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen tuli talvella julkisuuteen tutkimuspaperinsa kanssa ja lehdet repivät otsikoita: mitkä ammatit kuolevat, mitkä jäävät eloon. Putkimies ja hotellinjohtaja säilyvät.

”Ennemmin kuin luetteloita ammateista haluaisin painottaa, että kyse on historiallisesti todella suuresta murroksesta. Kaikki tapahtuu nopeasti ja koskee kaikkia työn ja yksityiselämän alueita. Näen muutoksen yhtä suurena, kuin aikoinaan oli siirtyminen pellolta tehtaisiin. Nyt siirrytään teollisen ajan työstä johonkin muuhun”, Petri Rouvinen sanoo.

Ja mitä se muu on? Pitää keksiä uusia toiminta tapoja jokaisessa työssä, kun ammatteja häviää ja uusia syntyy tilalle. Yksi konkreettinen esimerkki on S-ryhmän jättivarasto, joka muutti Espoosta Sipooseen. Varasto suureni ja automatisoitui, sen asiakkaiden palvelu parani ja väkeä tarvitaan puolet vähemmän kuin ennen. Kaikkien työn sisältö myös muuttui.

Jos etsii uhattuja töitä, niitä ovat ne, joita robo tit pystyvät tekemään. Mutta missä tarvitaan inhimillistä kosketusta, aisteja, luovuutta, intuitiota, uuden keksimistä, moraalia, etiikkaa – siellä tarvitaan ihmisiä. Viisi vuotta sitten ei olisi arvannut, että firma palkkaa tiedottajan twiittaamaan toimitusjohtajan tilillä tai niinkin moni elättää itsensä bloggaajana. Kyse on massojen tavoittamisesta yli kansallisvaltioiden rajojen.

Johtaminen on ihmisen työtä

Kone ei varsinaisesti ajattele, vaikka toteuttaakin monimutkaisia päätöksentekosääntöjä, mutta se tekee päätöksiä mielettömällä nopeudella ja tarkkuudella. Tietotekniikan edistys, digitaalisuus ja robotisaatio ovat eri asioita, mutta kytköksissä toisiinsa. Robotti-imuri ei imuroi, ellei sen sisällä ole oivallinen ohjelmisto.

Kun tarvitaan niin sanottua isoa kuvaa, meta-ajattelua, kone ei korvaa ihmistä. Kone ei tiedä, mitkä asiat meidän ihmisten näkökulmasta ovat ratkaisun arvoisia, onko havainnoissa järkeä isomman kontekstin kannalta. Myös kaikki monimutkainen viestintä, jossa on tunneälyä, on ihmisten tonttia. Opetus, motivointi ja valmennus voivat olla digitaaliavusteisia, mutta jossakin kohdassa tarvitaan myös ihminen.

Johtaminen ja esimiestyö ovat tutkimusjohtaja Rouvisen mielestä vähiten uhattuja aloja. Se liittyy meta-ajatteluun, miten hahmottaa tulevaisuuden. Johtamisessa ja esimiestyössä on myös paljon turhaa ja mekaanista byrokratiaa, jonka koneet voivat hoitaa.

”Johtamisen ydin ei korvaudu ohjelmistolla.”

Entä ammattiyhdistys? Robotit eivät näe tärkeänä järjestäytyä, koska niiltä puuttuu muu käsitteel linen intressi kuin mitä ne on ohjelmoitu tekemään. Ay-liike kärsii tai voittaa paremminkin globalisaa tion mukana. On yhä vähemmän ryhmiä, joilla on täsmällisesti samat intressit.

”Palkat määräytyvät enemmän globaalilla tasolla, ja kansallisia sopimuksia on vaikeampi tehdä. Toisaalta työmarkkinoilla voi olla voimatasapaino: työnantajalla on neuvottelutyökaluna se, että voi painaa reaaliaikaisesti poljinta eri puolilla maailmaa. Työntekijöiden neuvotteluvoimaa lisää taas se, että kaikenlaiset pienetkin häiriöt maailmanlaajuisessa, tarkoin optimoidussa ketjussa voivat aiheuttaa suuria häiriöitä ja katkaista koko ison kuvion”, Rouvinen hahmottaa.

PetriRouvinen E8R712127 749x500 Työelämän hurja murros
Hyvinvointi lisääntyy

”Rajussa muutoksessa on paljon positiivista. Se kohdistuu kaikkiin osaamistasoihin ja tuloluokkiin. Maailmassa saavutettavissa oleva hyvinvointi lisääntyy radikaalisti. Kakku kasvaa. Kysymys on, miten kakku jaetaan maiden välillä – siinä Suomi on vahvoilla – ja maiden sisällä. Tekninen kehitys ja globalisaatio vaikuttavat samansuuntaisesti, työmarkkinat voivat polarisoitua. Hyviä ja hyvin palkattuja töitä on enemmän, samoin ikäviä ja huonosti palkattuja töitä, mutta kehitys haastaa erityisesti nykyistä keskiluokkaa”, tutkimusjohtaja Petri Rouvinen arvioi.

Koko parisataavuotisen teollisen historian aikana on käyty kilpajuoksua työn ja teknologisen kehityksen välillä. Aina työlle on löytynyt uutta käyttöä, kun vanha tekeminen on päättynyt.

”Niin nytkin, työn sisällöt määräytyvät uudelleen ja mahdollisesti vuosityöajat hieman lyhenevät. Paras ennuste on se, että loppupeleissä kaikki on ok”, Rouvinen lohduttaa.

Työntekijöiltä ja työmarkkinoilta vaaditaan joustavuutta ja ketteryyttä aiempaa enemmän.

Mitä tekevät ekonomit 20 vuoden aikajanalla?

”Työt, mihin kauppatieteilijät valmistuvat ovat aika tavalla suojatulla puolella. Korkea, laaja-alainen ja pitkälle menevä koulutus on hyvä suoja teknisen kehityksen mahdollisia negatiivisia vaikutuksia vastaan. Ja elinikäisen oppimiseen täytyy radikaalisti muuttua, sehän on nykyisin vain sanonta, mutta ei todellisuutta”, Petri Rouvinen huomauttaa.

Hän lainaa Googlen ekonomistia, joka väitti, että tulevaisuuden ammatti on tilastotieteilijä. Kun datamassat räjähtävät, on kyky käsitellä datamassoja ja arviointi, mitä niillä voi tehdä ”in high demand”.

On jo myös nähty, että jollekin erittäin kapean osaamisen erikoisasiantuntijalle, joka on paras alallaan, kannattaa maksaa miljoonia, kun taas toiseksi parhaalle ei mitään. Digitaalisessa jakamisessa työ skaalautuu lavealle. Työelämän polarisaatiota ruokkii tämä supertähtitalous, josta pelialalla on esimerkkejä. Tekijä on tavallaan tekniikkaa täydentävä niukkuushyödyke, joita ei ole monta.

Tutkimusjohtaja Petri Rouvinen painottaa koulutusta. Niin luokkahuone kuin luentosalikin pitää kääntää ympäri. Oppiminen demokratisoituu, kun se on globaalia ja digitaalista. Stanfordin yliopisto järjesti maailmanlaajuisen tekoälyn kurssin, jolla oli verkossa 160 000 osallistujaa. Parhaan yliopiston ykkösopiskelija oli arvioissa vasta sijalla 411.

”Digitalisointi voi muuttaa koko koulutuksen dynamiikan. Suomessa vasta haparoidaan ensi askeleita.”

CristinaAndersson E8R652627 750x500 Työelämän hurja murros

Robotit tulevat palvelualoille

Japanissa on robottitehdas, joka on aivan pimeä. Valoja ei tarvita, kun robotit valmistavat robotteja, ja ihminen käy tehtaassa vain muutaman viikon välein. Robotit tekevät varsin monia töitä teollisuudessa ja nyt ne astuvat palvelujen pariin.

Liikkeenjohdon konsulttina työskentelevä Cristina Andersson tutustui robotiikkaan tarkemmin, kun teki yhdessä dosentti Jari Kaivo-ojan kanssa kirjaa BohoBusiness – ihmiskunnan voitto koneesta.

”En vielä kolme vuotta sitten aavistanut, miten valtava trendi robotiikka on maailmalla. Se on myös EU:n keskeinen avainalue, vaikka meillä Suomessa se ei juuri näy”, hän sanoo.

Tulevaisuudentutkijat puhuvat kuudennesta aallosta. Viides aalto oli informaatioteknologia. Kuudennen aallon keskeinen tekijä on robotisaatio. Viidennessä aallossa digitoitiin kaikki, mikä voitiin digitoida, kuudennessa aallossa robotisoidaan kaikki, mikä voidaan robotisoida.

Robotikka on perinteisesti palvellut teollisuutta, joka onkin automatisoitunut. Eksponentiaalinen kasvu on menossa palvelualoilla. Ennakoidaan, että vuonna 2020 robottiteknologian kokonaismarkkina on maailmalla 190 miljardia dollaria. Tästä 80 prosenttia on erilaisia palvelurobotteja, joita on sairaaloissa, hoivakodeissa, lääkäriasemilla. Tulossa on myös kotirobottien vallankumous, nyt ainoastaan imuri kiertää huushollia.

”Hieno visio ja arvokas asia on se, että vanhat ihmiset pystyvät asumaan kauemmin kotona ja viettämään itsenäistä elämää, kun apuna on robotti”, Cristina Andersson sanoo.

Hänen mielestään Suomesta puuttuu robottien innovatiivisen käytön opetus, vaikka täällä osataan käyttää niitä teknisesti. Yksi askel käytäntöön on, kun Sastamalan koulutusyhtymässä alkaa hoiva robottiteknikko-koulutus.

”Tarvitaan myös johtamisalan koulutusta silloin, kun organisaation työvoimasta 90 prosenttia on robotteja. Ainakin silloin, kun roboteista tulee ajattelevia ja oppivia. IBM on sanonut, että heillä on neljän vuoden sisällä robotti, joka aistii kuin ihminen ja se muuttaa kaiken aistimansa digitaaliseksi tiedoksi. Tämä on hurja näkymä”, Andersson sanoo.

Tässä tapauksessa robotti pystyy oppimaan ja tekemään itse johtopäätöksiä, muuttamaan käyttäytymistään ja toimintaansa sen perusteella, mitä oppii ympäristöstä.

duunit 527 337x500 Työelämän hurja murros

Kone täydentää ihmistä

Virtuaaliset robotit ovat todellinen vallankumous. Ne tekevät sekunnin murto-osassa sen, mihin ihmisellä menee kolme kuukautta. Ne pystyvät tekemään urheilu-uutiset tulosdatasta tai laskemaan pörssi sijoitusten algoritmejä. Robottikamerat kuvasivat Sotshin olympialaisissa moitteettomasti. Lakimiehiä on korvattu roboteilla: keinoäly pystyy etsimään tausta-aineistoja ja ennakkotapauksia valtavasta tieto määrästä hetkessä.

Cristina Andersson tähdentää, että robotti ei ole sama kuin tietotekniikka. Robotti on toimija, joka muuttaa digitaalisen tiedon fyysiseksi teoksi, kuten ihminen. Se voi muuttaa myös fyysistä maailmaa digitaaliseksi.

”Ihminen on aina löytänyt uusia polkuja uusiin töihin ja näin käy tässäkin. Työ on muuttunut koko ajan raskaammasta ke vyemmäksi, ja nyt roboti saa tio muuttaa edelleen jäljellä olevia raskaita töitä kevyek si. Ihmiset tekevät töitä, joissa tarvitaan ihmisen luovuutta ja läsnäoloa. Palkkatyö vähenee, työmuodot ovat muita”, Andersson sanoo.

”Visioni on, että kone täydentää ihmistä. Koneella on koneen valta, ihmisellä ihmisen valta, näin syntyy täydentävä yhteistyö, jota on syytä alkaa kehittää myös Suomessa”, Cristina Andersson sanoo.

Ettei vain käy niin kuin vanhassa Stanley Kubrickin elokuvassa Avaruusseikkailu 2001, jossa tietokone HAL hermostui raketin astronautteihin, kapinoi ja teki omia päätöksiään.

Eniten uhattuja ammatteja

  • Puhelin- ja asiakas palvelukeskusten myyjät

  • Tallentajat

  • Valokuvatuotteiden valmistuksen prosessityöntekijät

  • Huolitsijat, tulli-
    ja laivanselvittäjät

  • Kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijat

  • Pakkaus-, pullotus-
    ja etiköintikoneiden hoitajat

  • Luokittelijat ja laaduntarkkailijat
    (ei ruuissa ja juomissa)

  • Asianajosihteerit

  • Mallit

  • Palkanlaskijat

Vähiten uhattuja ammatteja

  • Hotellinjohtajat

  • Ravitsemusalan erityisasiantuntijat

  • Opetusmenetelmien erityisasiantuntijat

  • Kuulontutkijat ja puheterapeutit

  • Sosiaalihuollon johtajat

  • Psykologit

  • Opetusalan johtajat

  • Terveydenhuollon johtajat

  • Lukion ja peruskoulun yläluokkien opettajat

  • Ylihoitajat ja osastonhoitajat

Lähde: Computerization Threatens One Third of Finnish Employment, ETLA

16.4.2014

Tulevaisuuden renessanssiyhteiskunnassa materiaalinen vaurastuminen ei ole enää tärkeää, vaan onnellisuus, sanoo tutkimusjohtaja Mika Aaltonen Aalto-yliopistosta.

Työ pitää määritellä uudelleen

Työ on tulevaisuudessakin merkityksellinen osa elämää. Itse asiassa elämä muodostuu mielekkäästä tekemisestä, ei ole erikseen työtä, vapaa-aikaa ja harrastuksia.

Tutkimusjohtaja Mika Aaltonen Aalto-yliopistosta on kirjoittanut yhdessä tanskalai – sen futurologin Rolf Jensenin kanssa kirjan The Renaissance Society, joka julkaistiin viime vuonna New Yorkissa ja tänä keväänä koreaksi käännettynä Soulissa. Kirja pohtii länsimaisen yhteiskunnan uudelleenorganisoitumista.

Mika Aaltosen lähtökohtana on tosiasia, että teollinen yhteiskunta on aikansa elänyt, julkinen sektori on kasvanut ja tappiollinen ja hiljainen sopimus, jonka varassa suomalainen keskiluokka on toiminut, on murtunut. Eli enää emme opiskele johonkin yhteen ammattiin, ole töissä yhdessä, kahdessa firmassa ja jää eläkkeelle, jonka tulo on varmaa.

Vaikka nyt hankkii koulutuksen, ei ole varmaa, saako työpaikan. Vaikka on loistava työntekijä, ei ole varmaa, pysyykö työpaikka. Eikä maailmassa ole eläkejärjestelmää, joka kestää koko ajan pidentyvän eliniän.

”Tällaisessa yhteydessä ja muutoksessa työ on suurin sopeuttava tekijä. Rajapinnoissa, joissa työ on rakentanut ja rajoittanut elämää, työn merkitys kasvaa. On liikuteltava näitä rajapintoja – opiskelee vai on töissä, on töissä tai on työtön, on töissä tai on eläkkeellä – niin että ihmiset pysyvät mukana tässä yhteiskunnassa. Työ on keskeinen sopeutumismekanismi, mutta se pitää määritellä uudelleen”, tutkimusjohtaja Mika Aaltonen sanoo.

On keksittävä keinot, miten suomalaiset yritykset pysyvät Suomessa, poikivat alihankkijayrityksiä tänne, luovat työpaikkoja, niin että veroeurot kiertävät täällä ja luovat mahdollisuuksia.

”Viime 10–20 vuoden aikana johtamisajattelu on ollut lyhyen aikavälin hyötyjen etsimistä, amerikkalaista managementia. Esimerkiksi Saksaa pitävät pystyssä sikäläiset perheyritykset, joille on luontaista pidempi aikajänne ja jotka pystyvät arvioimaan tilannetta ja tekemään päätöksiä useampien muuttujien kautta, ei ainoastaan lyhyen tähtäimen voiton kautta”, Mika Aaltonen sanoo.

Suomalainen innovaatiojärjestelmä ei ole pystynyt tuottamaan uusia isoja tai keskisuuria yrityksiä eli uusia työpaikkoja ei ole syntynyt. Aaltosen mielestä tämä mekanismi pitää arvioida uudelleen.

Kokonaisvaltainen työelämä

Renessanssiyhteiskunnassa materiaalinen vaurastuminen ei ole enää tärkeää, vaan onnellisuus. Työ on edelleen keskeisessä roolissa yksilön identiteetin muodostumisessa. Jälkiteollisessa, postmodernissa yhteiskunnassa ihmistä ei motivoi ainoastaan palkka, raha, vaan enemmän ne asiat, joista hän on kiinnostunut ja innostunut.

”Työ yhdistyy erilaisiin tavoitteisiin, joissa ihmiset voivat toteuttaa itseään ja omia arvojaan. Ihmiset haluavat elää kokonaisvaltaista elämää myös silloin, kun he ovat töissä”, Mika Aaltonen huomauttaa.

Ehkä tulevaisuuden ekonomit perustavat yrityksiä oman elämänpiirinsä liepeille.

Nythän usein oma minä pannaan naulakkoon kuin takki, kun tullaan työpaikalle. Uusi työ nivoutuu harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin, elämän kokonaisuuteen. Tähän liittyy myös yhteisöllisyys, paikallisen tason organisoituminen. Eli tavat, miten pidetään huolta lapsista, vanhuksista, sairaista.

On otettava enemmän vastuuta itse, eikä odotettava, että ylhäältäpäin vero varoin hoidetaan kaikki asiat. Ihmiset ovat vähemmän sidoksissa opettajaan, pomoon, hallitukseen, virallisiin auktoriteetteihin.

”Tämä on iso henkinen muutos. Jos haluamme pitää huolta tärkeistä asioista, meidän täytyy organisoitua uudella tavalla. Länsimaissa on jo paljon merkkejä hori sontaalisesta organisoitumisesta ja asioita tapahtuu, kun ihmiset itse laittavat ne tapahtumaan”, Aaltonen huomauttaa.

Millainen on suomalainen työelämä 20 vuoden päästä?

”Rikkaampi, värikkäämpi, heterogeenisempi. Olemme aidosti tekemisissä muun maailman kanssa ja integroituneet tärkeisiin tietovirtoihin. Yhteiskuntana olemme älykkäämpi ja kansainvälisempi.”

Ekonomin työn tulevaisuus

5 turvatuinta työtä

1. HR-johtaja (0,55 %)

2. Koulutus- ja kehitysjohtaja (0,63 %)

3. Tietojärjestelmäanalyytikko (0,65 %)

4. Myyntijohtaja (1,3 %)

5. Markkinointijohtaja (1,4 %)

5 uhanalaisinta työtä

1. Vakuutusmyyjä (99 %)

2. Lainajohtaja (98 %)

3. Luottoanalyytikko (98 %)

4. Kirjanpitäjä (94 %)

5. Tilintarkastaja (94 %)

Suluissa suuntaa antava laskennallinen todennäköisyys, että työ korvataan tekniikalla seuraavan 20 vuoden aikana. Lähde: Frey ja Osborne 2013, The Future of Employment: How Susceptible are Jobs to Computerisation? University of Oxford, OMS Working Papers.

Muuta aiheesta

Liity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: SEFE LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.sefe.fi/jasenyys

Blogeissa
Mot nya utmaningar

I Finland gillar vi att se oss själva som mycket framstående inom många områden och det är säkert sant i utbildning och entreprenörskap. Vi har klarat oss utmärkt i Pisa-test – det globala provet för 15-åriga elever och trots en liten nedgång är vi fortfarande bland de bästa i Europa, medan de främsta länderna är från Asien.

Personligen är jag förundrad över pessimismen i vårt land. I en lång rad av undersökningar och jämförelser toppar vi oftast listorna tillsammans med våra nordiska grannländer Norge, Sverige och Danmark. Då man lyssnar på framstående politiker och samhällspåverkare verkar vi inte som ett land som år efter år klarar sig bra i levnadskvalitetsindex.

Men varför klarar vi oss så bra? Jag tror det har att göra att vi försöker ge så lika möjligheter till ett bra liv som möjligt. Naturligtvis styr den socioekonomiska bakgrunden delvis ens liv, men chanserna för att göra vad du vill är fortfarande där.

I Finland har vi inte privatskolor, eller åtminstone väldigt få och ytterst få lärosäten som uppbär kursavgifter. I princip är det enda som står mellan dig och en plats vid en handelshögskola ett inträdesprov.

 

En karriär som entreprenör eller en start-up anställd

Även om man har haft lika chanser att komma in till det universitet man vill, har det inte varit enkelt att grunda ett företag på egen hand. Jag tror att bara tio år sedan tänkte de flesta ekonomie studerande på att inleda sina arbetskarriärer på stora etablerade företag som Nokia, Kone och Nordea.

I våras på Kylteripäivät (SEFEs ekonomie studerande-dagar), ett seminarium som samlade 500 ekonomie studerande från hela Finland, var en av huvudtalarna Jonas Kjellberg, serieentreprenör bakom produkter som Skype och iCloud. Han frågade hur många av oss kan tänka sig en karriär som entreprenör eller en start-up anställd. Nästan en tredjedel av publiken räckte upp sina händer.

Numera känns det åtminstone att det är enklare att grunda ett eget företag, i varje fall är det ett reellt alternativ. Det känns bra att tro att det finns olika sätt man kan gå upp sin karriärstege dessa dagar.

Ett uppsving i entreprenörskap är eventuellt just det Finland behöver efter finanskrisen 2008 och dess svallvågor, då Finlands tillväxt mer eller mindre stagnerat. Vi jobbar fortfarande flitigt om man jämför med många delar av världen, men vi vill mer än så. Till exempel har vår spelbransch tagit enorma språng, den mest nedladdade appen någonsin är Angry Birds.

Vissa kritiserar fortfarande eller om inte kritiserar, så ställer sig ytterst tveksamma mot nystartade företag och entreprenörer, eftersom de inte skapar jobb. Naturligtvis gör de inte det omedelbart. Nokia grundades 1865, då de började tillverka gummi, det tog 135 år för dem att bli den största mobiltelefontillverkaren i världen. Det tar ett tag att bygga något och i stället för att döma borde vi uppmuntra.

Det här blogginlägget läser ni mer sannolikt från en iPhone eller en Samsung, men Nokias saga går vidare som ett av ledande företagen i nätverksinfrastruktur.

Likt Nokia borde Finland och finländare gå vidare och utveckla nya produkter. Det är vår uppgift som ekonomer och ekonomie studerande att föregå med gott exempel.

 

Kennet Lundström
Kår- och styrelseordförande, Svenska Handelshögskolans Studentkår

29.09.2014
Voiko soveltuvuusarviointiin valmistautua?

Usein sanotaan (ja niin mekin täällä urapalveluissa sanomme), ettei soveltuvuusarviointeihin oikein voi harjoitella eikä etukäteen hirveästi valmistautua. Usein levännyt mieli sekä avoin ja positiivinen asenne ovat avaimena onnistuneeseen soveltuvuusarviointiin.

Verkkopohjaisiin, kotona tehtäviin parin-kolmen tunnin testeihin on syytä valmistautua varaamalla itselleen rauhallinen aika ja paikka testin tekoon. Mikäli kyseessä on koko päivän soveltuvuusarviointi, joka tehdään esimerkiksi yrityksen omissa tai testaajan tiloissa, kannattaa varautua nukkumalla hyvin edellinen yö, ottamalla evästä mukaan ja olemalla oma itsensä.

 

Jumppaa aivot oikeaan moodiin

Kuitenkin aina (ja niin nytkin) on jotain mitä voit halutessasi tehdä omien onnistumismahdollisuuksiesi parantamiseksi. Esimerkiksi, jos et ole pitkään aikaan tehnyt yhtään matemaattista harjoitusta, voi olla järkevää kaivaa esiin vanhoja matematiikan kirjoja muistinvirkistykseksi tai tehdä harjoitustestejä netistä.

Soveltuvuusarviointitilanteessa myös nopeus ratkaisee, joten aivojen virittäminen oikeaan moodiin jo ennen soveltuvuusarviointia on usein fiksua. Voit esimerkiksi käydä kurkkaamassa eräänlaisia esimerkkejä kykytestauksista ja loogisesta päättelystä yhdeltä verkkopohjaisten soveltuvuusarviointien tarjoajalta.

 

Ole työminä

Toinen vinkki, jonka uskallan antaa: vastaa motivaatio- ja persoonallisuuskyselyihin työminänä. Aina erillistä ohjeistusta ei ole annettu, mutta sinusta kuitenkin arvioidaan nimenomaan soveltuvuutta tiettyyn tehtävään, joten turvallisinta lienee pysyä työminässä.

Koko päivän arvioinnit sisältävät usein myös psykologin haastattelun. Sitä on syytä kohdella samoin kuin mitä tahansa työhaastattelutilannetta. Vaikka sinulta kysyttäisiinkin henkilökohtaisempia kysymyksiä kuin tavallisessa työhaastattelussa, voit omilla vastauksillasi yrittää pitää haastattelun ammatillisella linjalla.

 

Kristiina Kurki
SEFEn uravalmentaja

24.09.2014
Riittävä osaaminen käyttöön

Syksyn saavuttua on 33 00 uutta korkeakouluopiskelijaa innokkaina parveillut opinahjojensa käytävillä opetellen orientaatioviikon jälkeen oman talonsa tavoille. On ilo seurata heidän innostustaan ja ihastustaan uuden oppimisen, ja tietenkin myös uusien opiskelukavereiden edessä.

Tarkasteltaessa tarkemmin aloituspaikan korkeakouluissa ja yliopistoissa saaneiden joukkoa voidaan samalla todeta, että noin 13 000 heistä on jo saavuttanut jonkin aikaisemman korkeakoulututkinnon. Nyt he aloittavat uuden, vastaavantasoisen tutkinnon suorittamisen. Mikä on tämän ilmiön taustalla?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tänä vuonna ns. sumanpurkuna päättänyt lisätä yliopistojen sekä ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen määrää kolmella tuhannella uudella aloituspaikalla. Samanaikaisesti saamme lukea, että korkeakoulutettujen työllisyystilanne on heikentynyt eniten suhteessa muihin koulutusasteisiin, ja korkeakoulutettujen työttömyysaste on ennätyksellisen korkea.

On tietenkin totta, että kestää vuosia ennekuin tänä syksynä opintonsa aloittaneet valmistuvat ja alkavat etsiä työtä, mutta jatkuva aloituspaikkojen lisääminen korkeakoulutuksessa tuntuu väistämättä huolestuttavalta – ainakaan siten ettei se vaikuttaisi heikentävästi opetuksen laatuun ja tutkintojen sekä valmistuneiden arvostukseen.

Myös korkeakouluille ja yliopistoille syntyy uusia haasteita jatkuvasta aloituspaikkojen lisäämisestä, sillä opiskelijaryhmiä ei voi loputtomiin kasvattaa. Lisääntynyt toimintojen kansainvälistyminen ja vieraiden kulttuurien huomioiminen vaatii tänä päivänä myös opetukselta enemmän.

 

Takaako vasta toinen korkeakoulututkinto työpaikan?

Voisiko kansakuntamme tällä vuosituhannella todellakin olla viisastunut niin että jo suurin osa nuoristamme menestyy korkeakouluopinnoissaan? Rohkenen epäillä. Myös professori Jaakko Aspara Aalto-yliopistosta kommentoi Talouselämä-lehdessä (12.9.2014), ettei ole mitään järkeä ”väkisin kouluttaa kaikista ihmisistä maistereita”.

Onko työpaikan saaminen todellakin ”varmistettava” hankkimalla kaksi korkeakoulututkintoa, jotta saa koulutustaan vastaavan työn? Yritysten hakiessa uutta työvoimaa on kenties houkuttelevaa rekrytoida hakija jolla on kaksi rinnakkaista tutkintoa, ja ehkä olettaa työhön valittavan helpommin voivan muuntautua, mikäli työtehtäviin tulevaisuudessa tulee suurempia muutoksia?

Tällä hetkellä maailmantalous kamppailee uuteen noususuhdanteeseen pääsystä ja jokaisella sektorilla on tarkoin jouduttu puntaroimaan vallitsevan niukkuuden jakamisesta mahdollisimman tuottavasti ja heikentämättä samalla toiminnan perusedellytyksiä. Onko siis tarkoituksenmukaista käyttää näitä niukentuneita resursseja ja vähentyneitä verotuloja edellä kuvattuun ”ylikouluttautumiseen”?

Professori Asparan mukaan esimerkiksi kauppatieteissä suurimmalle osalle jopa riittäisi kolmen vuoden kandidaatin tutkinto – ja halutessaan sitä voisi myöhemmin täydentää.

Työurien pidentämisen ollessa vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun aiheena olisi nuorten varhaisemmalla valmistumisella iso vaikutus heidän henkilökohtaiseen talouteensa sekä koko kansantalouteen. Ennen kaikkea kysymys on luottamuksesta tulevaisuuteen.

Taloudellisten ja muiden yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi meidän tulisi nyt saada käyttöön kaikki se henkinen kapasiteetti mikä maastamme löytyy, mutta oikein mitoitettuna ja ajoitettuna.

 

Ulla Knifsund
Hallituksen jäsen, Ekonomiliitto

 

22.09.2014
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013