( Työelämä )

Työyhteisösovittelu palauttaa rauhan

Teksti Tarja Västilä
Kuvitus Nora Kolari (kuvalähde: istock)
Kollega piikittelee, esimies ei tervehdi ja tiimin jäsenet kyräilevät toisiaan. Konflikti voi alkaa pienestä ja paisua vuosien saatossa. Työyhteisösovittelu palauttaa työrauhan ja mielenrauhan.

Kun ihmiset paiskivat tiiviisti töitä yhdessä, suukopuakaan ei voi välttää. Jos eripuraa ei osata käsitellä riittävän ajoissa, ongelmia syntyy. Konfliktit vaikuttavat työyhteisöön: työhyvinvointi muuttuu pahoinvoinniksi, työnteko kärsii ja työrauha katoaa.

”Avoin keskustelu on tärkein keino ristiriitojen selvittämiseksi. Jos siihen ei päästä omin voimin, sovittelu on hyvä menetelmä ratkaista konflikteja”, toteaa filosofian tohtori Timo Pehrman.

Hänellä on pitkä ura työyhteisösovittelijana ja -kouluttajana. Miehen ansiot on myös palkittu: tieteellinen puheviestintäyhdistys Prologos myönsi vastikään hänelle elämäntyöpalkinnon.

Toimiessaan vapaaehtoisena rikossovittelijana Pehrman alkoi pohtia, sopisiko sovittelu työpaikoillekin. Idea johti väitöskirjaan, jossa hän kehitti rikossovittelun käytäntöihin ja osapuolten kohtaamiseen perustuvan sovittelumallin. Malli toimii: 90 prosenttia sovitteluista onnistuu kerralla.

Kupruihin kompastutaan

Ulkopuolinen sovittelija on usein paras vaihtoehto työpaikan tulehtuneeseen tilanteeseen: hän mahdollistaa vuorovaikutuksen ja sovinnon puolueettomasti.

”Kauan kestäneissä riidoissa ihmisillä on liuta suojamuureja. Ahdistavaa tilannetta ei haluta kohdata − eletään tulkinnan maailmassa, joka ei vastaa todellisuutta”, toteaa Pehrman.

Senior HR Coach Minna Kajanteen mukaan työpaikoilla tyydytään liian usein purkkapaikkailuun: ongelmia siirretään, niistä vaietaan tai keksitään tilapäisiä hätäratkaisuja.

”Jos ristiriidat viskataan maton alle, mattoon kompastuu jokainen. Joskus ajatellaan tilanteen rauhoittuvan lomien aikana. Ihmiset eivät kuitenkaan muutu, ja loman jälkeen riita on samassa pisteessä kuin ennenkin.”

”Mielipahakertymä kasvaa, kun asioita lykätään”, lisää Senior Advisor Leena Rautiainen, joka Kajanteen tavoin työskentelee konsultointipalveluyritys Virvo Oy:ssä. Molemmilla on kokemusta työyhteisösovitteluista eri toimialoilla.

”Aina se on kipee”

Esimiehiltä vaaditaan uskallusta puuttua konflikteihin – jos rohkeus puuttuu tai voimat eivät riitä, pattitilanne jatkuu. Syytä on sekä sysissä että sepissä: viimevuosien aikana Pehrman on sovitellut paljon tilanteita, joissa alaiset ovat olleet tyytymättömiä esimiehen johtamistapaan.

”Ihmiset, työpaikat, yrityskulttuurit ja johtamistavat ovat erilaisia. Riidat ilmenevät usein puhumattomuutena, ennakkoasenteina, leiriytymisenä ja valtataisteluina”, toteaa Kajanne.

Pehrmanin tutkimuksen mukaan konfliktien synty liittyy useimmiten vuorovaikutukseen: puhutaan selän takana tai epäasiallisesti, ei puhuta laisinkaan tai käyttäydytään aggressiivisesti. Henkilökohtaisista tekijöistä ihmisiä voivat ärsyttää sairauslomat, poissaolot ja jopa pukeutuminen kopisevista korkokengistä liian rentoon asuun asti.

Kiistaa voi tulla erilaisista tai uusista työtehtävistä ja -tavoista, pelisääntöjen noudattamatta jättämisestä tai työintoilusta. Tehtävistään nopeasti suoriutuva on myrkkyä hitaammalle kollegalle, tai etätöitä tekevän katsotaan lintsaavan.

Sovittelija tukee ja rohkaisee

Pehrmanin kehittämä malli on vaiheittain etenevä ja tiivis prosessi, jonka lopuksi ihmiset löytävät itse ratkaisun ristiriitatilanteeseen. Sovittelu koostuu kahdenkeskisistä keskusteluista, yhteistapaamisesta ja seurannasta. Lopuksi allekirjoitetaan sopimus, johon osapuolet sitoutuvat. Kajanne määrittelee prosessin inhimilliseksi, määrätietoiseksi ja osapuolia kunnioittavaksi.

”Haastattelussa ihminen pääsee kertomaan oman tarinansa. Sovittelija ei ole tuomari, asianajaja eikä terapeutti: hän kuuntelee eikä tulkitse tai tuomitse”, määrittelee Pehrman.

Sovittelu on usein osapuolille tiukka paikka: Pehrmanin mukaan sovittelijan pitää pystyä rohkaisemaan ihmisiä avoimuuteen. Tarvittaessa sovittelijan on kyettävä tasapainottamaan osapuolten välisiä valtasuhteita sekä antamaan tilaa osallisten tuntemuksille ja tunteille.

”Ihmiset jännittävät sovittelua ja esittävät joskus toivomuksia, että asiat voitaisiin selvittää muulla tavalla. Jostain pitäisi ilmestyä hyvä haltija, joka ratkaisisi ongelman heidän puolestaan.”

Sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista, joten siitä voi myös kieltäytyä. Rautiaisen mukaan klassinen tapa on siirtää jompikumpi kiistan osapuolista toisiin tehtäviin. Työyhteisön kannalta se ei kuitenkaan ole hyvä ratkaisu.

Tarinoita ja tunteita

Yhteistapaamisessa osapuolet kertovat tarinansa uudelleen, mikä usein herättää ahdistuksen: taasko tätä samaa pitää jauhaa. Kuitenkin vain siten toisetkin voivat kuulla, mitä omassa päässä liikkuu.

”Yleensä osapuolilla on konfliktista eri näkemys: mistä kaikki alkoi, mitä tapahtui ja miten minä sen koin. Kun keskitytään kuuntelemaan, mitä toinen puhuu ja tuntee, yhteisymmärrys lisääntyy ja sovitteluhalu kasvaa”, korostaa Pehrman.

Tarinakierroksen jälkeen on kysymysten ja keskustelun vuoro.

”Tunteet nousevat pintaan, kun pahan olon syyhyn pureudutaan syvällisemmin. Jos ihminen kokee olevansa loukattu, kyllä siinä voi itkukin päästä. Työelämässä tunteita pyritään välttämään, sovittelussa ne ovat sallittuja ja suotavia.”

Jos ihminen pääsee purkamaan kerääntynyttä painetta, asiat lähtevät yleensä rullaamaan. Menneisyydestä siirrytään tulevaisuuteen: pohtimaan sitä, miten ongelma voitaisiin ratkaista. Sovittelusopimukseen voidaan kirjata vaikkapa lauseke Emme kiusaa toinen toisiamme, emme nimittele, emmekä puhu asioista takanapäin.

”Olen sanonut osapuolille, että teidän ei tarvitse viettää joulua yhdessä – riittää, kunhan toivotatte toisillenne hyvää joulua”, kertoo Kajanne.

Muutaman kuukauden kuluttua sovittelusta on seurantatapaaminen, jossa kartoitetaan, miten sopimus on pitänyt ja miten kukin on jaksanut.

Sovittelu säästää ja vahvistaa

Jos riidoista ei pystytä puhumaan loppuun saakka, ne jäävät hiertämään ja voivat aiheuttaa jopa masennusta ja sairauspoissaoloja.

”Sovittelulla säästetään ja katkaistaan menetysten kierre. Ratkaisemattomien ristiriitojen on taipumus vain kasvaa: lumipalloefekti voi lukkiuttaa koko työelämän”, pohtii Rautiainen.

”Kun autossa jokin mittarivalo välkkyy punaisella, auto viedään heti huoltoon. Ei ihmistenkään pitäisi sinnitellä ja tuudittautua kiistojen selviävän itsestään. Yrityksissäkin jo yhä enemmän ymmärretään, että huono ilmapiiri on hallaa myös koko yrityksen brändille. Ei kukaan halua tulla töihin firmaan, jossa voidaan huonosti”, toteaa Kajanne.

Sovittelu on osapuolille myös opin ja kasvun paikka. Pehrmanin mukaan sovittelussa opitaan luovaa ongelmanratkaisutaitoa, kokonaisvaltaista ajattelua, erilaisuuden ymmärrystä, rohkeutta, ryhmätyöskentelyä, objektiivisuutta ja kuuntelutaitoa. Asenne muuttuu myönteiseksi.

”Jos uusi konflikti ilmaantuu, ihminen on valmiimpi sen kohtaamaan”, toteaa Pehrman.

7.12.2016

Koulutus lisää ammattitaitoa

Suomessa on kouluttautuneita työyhteisösovittelijoita noin 600, joista noin joka kymmenes toimii sovittelijana. Oppia on tarjolla valtakunnallisesti parin päivän kursseista vuoden mittaiseen koulutukseen. FT Timo Pehrmanin mukaan koulutus on tarpeen, sillä vaikeiden riitojen sovittelu vaatii ammattitaitoa yhdistettynä tutkittuun tietoon ja teoriaan.

Suomen Ekonomien uravalmentaja Tiina Myöhänen-Astikainen kiinnostui työyhteisösovittelusta toimiessaan HR-tehtävissä. Hän huomasi kommunikaatio-ongelmien olevan usein syynä siihen, että työhyvinvointi vaarantuu.

”Konfliktit kumpuavat kiireestä, pelisääntöjen puuttumisesta tai huonosta johtamisesta. Organisaatioilla on vielä paljon oppimista, kuten myös työntekijöillä. Riitatilanne johtaa usein mökötykseen, joka tuo turhaa painolastia muillekin työyhteisössä.”

Uravalmentaja halusi työvälineitä vuorovaikutuksen ja työhyvinvoinnin parantamiseen. Hän hakeutui keväällä Helsingin Psykoterapiainstituutin järjestämään ratkaisukeskeisen työyhteisösovittelun koulutukseen. Heterogeenisessa opiskelijajoukossa on muun muassa työterveyslääkäreitä ja -hoitajia, liittojen asiamiehiä ja valmentajia.

”Vuoden kestävä koulutus ei päästä helpolla, mutta on monipuolisuudessaan innostava ja osaamista vahvistava.”

Koulutuksessa harjoitellaan eri haastattelumenetelmiä ja sovitteluprosessin vaiheita, tutustutaan kirjallisuuteen ja pidetään taitopäiväkirjaa. Vertaistyönohjausryhmien kanssa peilataan omaa kehittymistä sovittelijana. Lisäksi Myöhänen-Astikainen sai ex-kollegansa kautta tilaisuuden viedä oikean sovitteluprosessin läpi yrityksessä.

Opiskelujensa aikana Myöhänen-Astikainen alkoi etsiä työyhteisösovittelusta kiinnostuneita ihmisiä netin kautta. Kun keskustelevaa ryhmää ei löytynyt, hän päätti perustaa sellaisen sovittelijakollegansa Maija Heinon kanssa: Työyhteisösovittelun osaamiskeskus löytyy LinkedInistä. Siellä voi vaihtaa ajatuksia ja jakaa kokemuksia.

”Ongelmiin pitäisi aina puuttua ajoissa. Riidat vievät energiaa ja vaikuttavat jaksamiseen. Kukaan ei viihdy eripuraisessa työyhteisössä. Lisäksi stressi voi johtaa sairauspoissaoloihin, joista kertyy isoja kustannuksia työnantajalle ja yhteiskunnalle.”

Sovitteluopintoihin liittyy kirjallinen lopputyö, jonka antiin toivottavasti myös liiton jäsenet pääsevät tutustumaan.

”Pyrin siihen, että lopputyöstäni on eritoten ekonomeille hyötyä.”

Esimerkki onnistuneesta sovittelusta

Sovittelualoitteen tekijä: esimies C

Konfliktin osapuolet: kaksi työtoveria A ja B

Konfliktin syyt: vuorovaikutukseen liittyvät takanapäin puhuminen, haukkuminen, katsekontaktin välttely, vihjailu, piikittely ja työtehtäviin liittyvät yhteistyön tehottomat pelisäännöt ja epäselvät vastuut projekteissa

A ja B työskentelivät asiantuntijatehtävissä. Selvittämättömien kiistojen takia heidän välisensä yhteistyö oli vaikeutunut ja keskinäinen vuorovaikutus kuihtunut. A ja B kommunikoivat sähköpostitse, eikä konfliktien käsittelyä ja yhteistoimintaa hoidettu kasvokkain. Asiaa vaikeutti A:n vähäinen läsnäolo työpaikalla.

  • Erityisosaamistaan vaaliva A koki B:n tulleen hänen vastuualueelleen ja hyödyntäneen sitä omassa työssään. A tulkitsi, että B lietsoi kilpailuasetelmaa. Konfliktien alkuvaiheessa B toimi yksikön esimiehenä, ja jo tuolloin A syytti B:tä yhteisten resurssien omimisesta tämän omalle vastuualueelle.

  • B ei puolestaan kokenut rakentaneensa kilpailuasetelmaa ja oli valmis yhteistyöhön A:n kanssa. B:tä häiritsi A:n nuiva käytös: tervehtimisen ja keskustelun välttely sekä yhteistyöhaluttomuus kaikissa työyhteisöön liittyvissä asioissa. B:n mukaan ongelmat kärjistyivät yhteisprojektissa, jossa hän sai mediajulkisuutta A:n jäädessä julkisuuden ulkopuolelle.

A hylkäsi B:n yhteistyöaloitteet, vetäytyi siilipuolustukseen ja eristäytyi. A perusteli käytöstään luottamuksen ja yhteistoiminnan pelisääntöjen puutteella. A:n ja B:n yhteinen esimies C huolestui konfliktin jatkumisesta ja pelkäsi sen leviävän koko työyhteisöä koskevaksi. Konflikti vaaransi työyhteisön perustehtävän hyvän hoitamisen.

Ratkaisu: Konflikti selkiytyi työyhteisösovittelussa klassisella tavalla. Kun kumpikin osapuoli pääsi kertomaan kantansa, niin ymmärrys syntyi. Väärinymmärrykset selvitettiin, ja molemmat allekirjoittivat sovittelusopimuksen. Yhteistyö ja työpaikan ilmapiiri paranivat.

Sovittelu koostuu kahdenkeskisistä keskusteluista, yhteistapaamisesta ja seurannasta.Sovittelutilanteen vaikeusastetta tai sovittelussa onnistumista on kuitenkin vaikeata arvioida etukäteen. Vaikealtakin tuntuva tilanne voi muuttua sovittelun aikana jonkun osapuolen kommentin tai ehdotuksen myötä positiiviseen suuntaan ja päätyä hyvään lopputulokseen. Toisaalta myös etukäteen helpolta vaikuttava konflikti voi osoittautua ratkaisemattomaksi.

Lähde: Timo Pehrman

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Verkostoitumista, myyntipuheita ja opiskelua – Punkkariyrittäjän vauhdikas arki

Millaista on yrittäjän arki? Hektistä, epäsäännöllistä, vaihtelevaa, vapaata. Kaikkea tätä. Miten siitä selviää? Aikatauluttaminen, suunnittelu ja kalenteri ovat tärkeitä apuvälineitä. Ja se, että itse joustaa.

Yrittäjän arjessani ei ole juuri mitään säännöllistä. Kesäkuinen viikkoni kuvaa kuitenkin hyvin sitä, miten monenlaisesta eloni koostuu. Tervetuloa hetkeksi mukaan arkeeni!

Maanantai ja tähtivierasilta

Aloitin työpäiväni asiakkaan kanssa aamutreenillä. Minulla on muutama henkilökohtainen valmennettava ja vedän myös yritysvalmennuksia. Valmennettavani ovat olleet asiakkaitani jo pitkään, joten yhteistyö heidän kanssaan on sujuvaa ja piristävää.

Palaverien ja asioiden hoidon lomassa aloin valmistautua ”tähtivierasiltaan”. Minua oli pyydetty kertomaan erään liikkeen asiakkaille, kuinka unelmat on mahdollista saavuttaa. Ilta oli upea. Kauppa oli täynnä innokkaita kuulijoita, joiden kanssa sain käydä hyviä keskusteluja. Oman tarinani kertomisen lisäksi jätän esiintymisiini aina tilaa improvisointiin. Näin pystyn ohjaamaan iltaa suuntaan, josta kulloinenkin kuulijakuntani eniten hyötyy.

Esiintymisten jälkeen tunnen oloni aina superkiitolliseksi! On mahtavaa pystyä antamaan toivoa, inspiroida ja auttaa. Olen itse saanut niin paljon apua ja tsemppiä ympärilläni olevilta ihmisiltä, että tuntuu erityisen hyvältä itse pystyä nyt auttamaan.

Käyn pitämässä niin inspiraatio- kuin asiapuheenvuoroja eri tilaisuuksissa, luennoimassa oppilaitoksissa yrittäjyydestä sekä myös puhumassa eri bisnesverkostoissa. Puhujakeikat ovat aina hyvä juttu; positiivisen energian lisäksi saan lisää tunnettuutta omalle toiminnalleni ja usein myös heti varauksia uusista puheenvuoroista.

Tiistai ja toimitusjohtajaklubi

Kauppakamarin toimitusjohtajaklubi kokoaa sparrausmielessä yhteen eri alojen toimitusjohtajia. Nyt oli klubin ensimmäinen kokoontuminen. Foorumi on mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja uskon, että ”kollegoilta” on mahdollista oppia paljon. Taisin olla porukan nuorin ja lisäksi olin ainoa start up –yrittäjä, mikä hieman erotti minut muista. On kuitenkin hienoa päästä juttelemaan muiden kanssa, sillä sekä yrittäjyys että toimitusjohtajuus ovat välillä melko yksinäistä hommaa.

Loppupäivään sisältyi jälleen valmennusta ja asioiden hoitoa. Perheen kanssa vietetyt hetket veivät kellon iltayhteentoista, minkä jälkeen sain hetkisen omaa aikaa. Arvokasta ja tärkeää sekin.

Keskiviikko: myyntiä ja mentaalivalmennusta

Aamu starttasi yritysmyynnin parissa tilaisuudessa, jossa tapasin viisi hyvinvointiasioista kiinnostunutta yritystä. Nämä ns. myynti -speed datet ovat aina hyvin intensiivisiä ja pakottavat tsemppaamaan, mutta ovat palvelujeni myynnin edistämiseksi olennaisia. Lisäksi on tärkeä verkostoitua, käydä tapahtumissa, olla aktiivisesti esillä, olla aktiivinen somessa ja myös luennoida ahkerasti. Myynti on hyvinkin konkreettista ja paljon aikaa vievää työtä.

Myyntitreffien jälkeen suuntasin NLP-opintojeni pariin. Olen koko kevään opiskellut NLP:tä ja nyt oli edessä kurssin toiseksi viimeinen päivä. Opiskelu on vienyt reippaasti aikaani, mutta on ehdottomasti ollut vaivan arvoista. NLP on ollut tänä keväänä minun tapani kehittää itseäni, päästää irti asioista, jotka eivät palvele ja ole enää olennaisia minulle ja ottaa käyttöön vahvuuksia, jotka auttavat eteenpäin.

Torstai ja tärkeä Tekes-tapaaminen

Yritykseni on ollut erityisen onnekas saadessaan Tekesiltä avustusta digipalveluiden kehittämiseen. Toivon kovasti, että menestyksekäs yhteistyömme myös jatkuu. Torstaiaamuni käynnistyi Tekesillä palaverilla, joka kieltämättä jännitti.

Tekesin suhteen olen hyvin uudella alueella, sillä en Lupausta aiemmin ole ollut sen kanssa tekemisissä. Kaikki toimintatavat yms. on opeteltava uusina asioina. Olen päättänyt kuitenkin suhtautua asioihin positiivisena haasteena ja yleensä tällaisesta uuden oppimisesta on aina hyötyä myös jatkossa.

Iltapäivällä oli NLP-kurssini valmistumispäivä, mikä oli hienoa, haikeaa ja erittäin tunteikasta. Samalla taputtelin itseäni olalle siitä, että start up –yrityksen liidaamisen ja perhearjen keskellä olen onnistunut myös opiskelemaan. Muistutin kuitenkin myös itseäni, että kun seuraavan kerran tulee fiilis ja halu opiskella jotain uutta, kannattaa miettiä hyvin tarkkaan. Kuluneen kevään aikana minulla taisi olla vain kaksi vapaata viikonloppua.

TGIF ja yhteenveto

Perjantaina pääsin vihdoin ”tekemään töitä”, eli edistämään asioita ja vastailemaan viikon aikana rästiin jääneisiin meileihin. Työtunteja aamuun mennessä: 45, fiilis: hyvin väsynyt (mutta onnellinen, viikkoon mahtui paljon hyvää!), spontaani päätös: mies reissussa, lapset työpäivän jälkeen autoon ja mökille.

Päivän työt tein itselleni sopivassa moodissa kotoa käsin. Priorisoin rankalla kädellä, jotta sain aloittaa viikonlopun ja hakea lapset hoidosta ajoissa, sillä tähän mennessä viikkoon ei juuri ollut mahtunut äiti-lapsi –laatuaikaa. Nautimme kaikki mökillä olosta ja vaikka olo tuntui väsyneeltä, päätin, että lähdemme sinne. Luonnossa ajatukset irtoavat huomaamatta arkiasioista ja mökillä riittää, että keskittyy metsäretkiin, ruoanlaittoon ja saunomiseen.

Päällimmäiset tunteet viikon jälkeen olivat kiitollisuus siitä, kun saan tehdä sitä, mitä rakastan ja erityisesti NLP-matkastani, sekä levon tarve. Parhaiten omaa latautumisaikaa löytää merkkaamalla sitä kalenteriin ja olemalla hyvällä tavalla itsekäs oman ajan suhteen. Voiko yritys voida hyvin, jos yrittäjä ei voi hyvin? Enpä usko. Lisäksi, jotta tekemisessä säilyy nautinto, on hyvästä energiasta pidettävä huolta.

Huolehdi hyvin oman elämäsi tärkeimmästä ihmisestä, itsestäsi.

<3 Riina
Twitter: @riinalaaksonen
Instagram: @riinagabriela
www.hyvinvointistudiolupaus.fi

Punkkariyrittäjän tarina jatkuu ensi kuussa. Seuraavassa tekstissä kerron yrittäjyyden aikana oppimistani asioista. Jos sinulla on toiveita, mistä haluaisit kuulla, laita toki viestiä tiedotus@ekonomit.fi

Riina Laaksonen on Hyvinvointistudio Lupauksen perustaja ja omistaja. Lupaus on syksyllä 2014 perustettu yritys, joka tarjoaa Personal Trainingia, ravintovalmennusta ja mentaalivalmennusta.

Koulutukseltaan Riina on ekonomi, Personal Trainer, ravintovalmentaja ja Life Coach. Riinan uratausta on IT-alalla, jossa hän on toiminut yli 10 vuotta sekä Suomessa että Keski-Euroopassa mm. esimiestehtävissä ja strategisissa kehittämistehtävissä. Toisena ammattina ja rakkaana harrastuksena Riina on toiminut liikunnanohjaajana jo yli 15:n vuoden ajan. Riinan perheeseen kuuluu aviomies, kolme poikaa ja koira.

03.07.2017
Opiskelija – turvaa toimeentulosi valmistumisen jälkeen ja vakuuta itsesi työttömyyden varalta jo nyt!

Kesä merkitsee monelle opiskelijalle kesätöitä. Oliko kesätöiden löytyminen sinulle haasteellista? Kilpailitko työpaikoista montaa osaavaa opiskelukaveriasi vastaan? Jäitkö jossakin työpaikassa täpärästi toiseksi? Näin saattaa käydä myös valmistuttuasi.

Työpaikka ei välttämättä löydy heti valmistumisen jälkeen tai työ voi olla tiedossa, mutta sen alkuun on pari kuukautta opintojen päättymisestä. Työn löydyttyä työnantajasi saattaa yllättäen joutua vähentämään väkeä yt-neuvottelujen seurauksena tai lomauttamaan koko henkilöstön muutamaksi viikoksi.

Näin voi käydä kenelle tahansa, eikä asiaan vaikuta se, kuinka hyvä työntekijä tai tyyppi olet. Näitä tilanteita varten voit kuitenkin varautua vakuuttamalla itsesi työttömyyden varalta jo opiskelujen aikana.

Milloin työttömyyspäivärahaa voi saada?

Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa voit saada ansiopäivärahaa, jos olet liittynyt työttömyyskassaan tarpeeksi ajoissa jo opiskelijana. Harmillisen usein työttömyyskassaan liittymiseen herätään vasta siinä vaiheessa, kun työsuhde on jo päättymässä tai työtä ei olekaan tiedossa valmistumisen lähestyessä.

Ansiopäivärahan maksaminen edellyttää noin puolen vuoden työskentelyä niin, että olet samalla IAET-kassan jäsen. Kesätyöt ja osa-aikaiset työt opintojesi aikana ovat oiva tilaisuus kerryttää tätä puolen vuoden jaksoa.

Kelan maksama työttömyysetuus, noin 700 euroa kuukaudessa, voi tuntua kohtuulliselta opintotuen jälkeen. Valmistumisen jälkeen monet edut kuitenkin katoavat: et saa enää bussilippua puoleen hintaan, et voi syödä edullisessa opiskelijaruokalassa tai treenata yliopiston huokeanhintaisella salilla. Ehkä olet myös asunut kohtuuhintaisessa opiskelijakämpässä, josta joudut muuttamaan valmistuttuasi pois.

Valmistumisen jälkeen menot siis väistämättä nousevat. IAET-kassan maksama ansiopäiväraha turvaa toimeentulon Kelan maksamaa työttömyysetuutta paremmin.

Esimerkkejä päivärahan määrästä

  • Kuukausipalkka 1600€, ansiopäiväraha IAET-kassasta 1069€/kk
  • Kuukausipalkka 2000€, ansiopäiväraha IAET-kassasta 1241€/kk
  • Kuukausipalkka 2300€, ansiopäiväraha IAET-kassasta 1370€/kk

Aika mukavasti verrattuna Kelan maksamaan noin 700€/kk-työttömyysetuuteen.

Faktoja ansiopäivärahasta

IAET-kassaan on mahdollista liittyä jo opiskeluaikana. Ansiopäivärahaa voidaan maksaa, jos olet ollut IAET-kassan jäsenenä työssä vähintään 26 kalenteriviikkoa, eli noin puoli vuotta.

  • Työn ei tarvitse olla kokopäivätyötä, vaan vähintään 18h/viikko riittää.
  • Palkan on oltava työehtosopimuksen mukainen, tai jos alalla ei ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkan on oltava vähintään 1 187€/kk (2017).
  • Työviikkoja voi kerryttää useassa eri pätkässä esimerkiksi kesätöistä tai osa-aikaisista töistä opiskelun ohella.

Näin työttömyyskassaan liitytään

Voit liittyä kassaan www.ekonomit.fi jäsenpalvelusivuilla kohdassa Omat sivut tai lähettämällä sähköpostia jasenrekisteri@ekonomit.fi. Huomioithan, että liittymishetkellä sinun tulee olla työsuhteessa. Jos olet allekirjoittanut työsopimuksen tulevasta työstä, voit laittaa kassajäsenyyden voimaan työsuhteen alkupäivästä lukien.

Mari Kettunen
Työttömyysturva-asiamies

19.06.2017
Lakimuutos ohjaisi tarkempaan harkintaan kilpailukiellon tarpeellisuudesta

Kansanedustaja Saara-Sofia Sirén on tehnyt kilpailukieltosopimuksia koskevan lakiehdotuksen, jota on laadittu yhteistyössä mm. Suomen Ekonomien kanssa. Sirénin mukaan tarpeettomat kilpailukiellot jäykistävät suomalaisia työmarkkinoita turhaan. Lakimuutos parantaisi työvoiman liikkuvuutta ja osaamisen kohdentumista oikein.

Miksi lähdit ajamaan lainsäädäntömuutosta kilpailukieltoihin
Työmarkkinoidemme jäykkyys on yksi Suomen isoimpia yhteiskunnallisia haasteita, jonka eteen haluan työskennellä. Ehdottamani lainsäädäntömuutos korjaisi tätä epäkohtaa.

Olen itse ekonomi ja kilpailukieltosopimuksiin liittyvät ongelmat ovat minulle tuttuja myös omasta lähipiiristäni. Tiedän tapauksia, joissa kilpailukielto oli työsopimuksessa automaattisesti ja työntekijän neuvotteluasema tilanteessa huono. Kun kyse on työmarkkinoita jäykistävästä epäkohdasta, halusin tarttua tähän konkreettisella ehdotuksella.

Mitä aloitteen läpimeno edellyttää? Uskotko sen läpimenoon?
Ennen aloitteen jättämistä kerään siihen kansanedustajakollegoideni allekirjoituksia lakimuutoksen puolesta. Aloite on saanut myönteisen vastaanoton yli puoluerajojen. Asiaan perehtyneet ovat pitäneet lakialoitetta hyvänä ideana ja asiaa korjaamisen arvoisena.

Seuraavaksi aloite menee valiokuntaan, jossa pohditaan mitä aloitteelle tehdään. Tätä kautta se sitten etenee valmisteluun. Aloitteen läpimenoa on vaikea ennakoida, mutta jo saadun vastaanoton perusteella uskon, että aloite voi menestyä hyvin.

Mikä merkitys lainsäädäntömuutoksella on työmarkkinoiden ja työllistymisen kannalta?
Lainsäädäntömuutos mahdollistaisi työvoiman liikkuvuuden entistä paremmin ja osaaminen saataisiin parhaaseen mahdolliseen käyttöön. Nykyiset, usein turhat, kilpailukiellot asettavat työntekijöille henkisiä esteitä, kun he eivät uskalla miettiä etenemistään. Työnantajien taholta muutos selkeyttäisi tämänhetkistä tilannetta ja ohjaisi pohtimaan tarkemmin, onko kilpailukiellolle perusteita.

Kilpailukiellot ovat yleistyneet meillä nopeasti ja niitä sovelletaan monien kaupallisen tai yhteiskunnallisen alan toimihenkilöiden tehtävissä. Esimerkiksi Kalifornian työmarkkinoilla taas on todettu, että kilpailukieltojen poistamisella on laajempi hyöty kuin niiden säilyttämisellä. Kaliforniassa kilpailukieltoja ei ole lainkaan, meillä kilpailukieltoja laitetaan työsopimuksiin varmuuden vuoksi.

Mikäli lakimuutos etenee, mitä se tarkoittaisi olemassa olevien kilpailukieltojen osalta?
Tekemäni aloite lähtee liikkeelle tulevista sopimuksista, jotta jatkossa saamme toimivammat työmarkkinat ja vapaamman työvoiman liikkuvuuden. Muutos ei vaikuttaisi olemassa oleviin kilpailukieltosopimuksiin, mutta toivottavasti ohjaa työnantajia käyttämään harkintaa ja käymään läpi myös nykyiset sopimukset sen arvioimiseksi, milloin kilpailukielto on perusteltu ja tarpeellinen.

Saara-Sofia Sirén
Kansanedustaja, Kokoomus

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

16.06.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013