( Työelämä )

Uljas uusi työ

Teksti Mikko Huotari
Kuvat Roope Permanto, Vesa Tyni, Nea Ilmevalta, IStockphoto
  • Sitran Mikko Kesän mukaan tällä hetkellä työmarkkinoilla työntekijöiden osaaminen ja työnantajan tarve eivät kohtaa.
  • "Sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja pitäisi opettaa jo peruskoulussa", sanoo Sitran asiantuntija Henna Keränen.
  • "Näyttäisi siltä, että digitalisaatio tuottaa 2,5 työpaikkaa jokaista menetettyä kohtaan", toteaa tulevaisuudentutkija Ilkka Halava.
  • Suomen Ekonomien uravalmentaja Taija Keskinen arvioi, että vielä muutama vuosi sitten puoli vuotta oli pitkä aika ekonomille hakea töitä, mutta nyt kaksi vuotta on jo ihan tyypillistä hyvällekin osaajalle.
Työelämän muuttuessa monen on vaikea pysyä kelkassa – eikä tilannetta helpota talouden takkuilu. Ongelmat on kuitenkin mahdollista ratkaista.

Organisaatioiden sisällä tapahtuu paraikaa valtavia muutoksia, vaikka työmarkkina näyttää pintapuolisesti pysyneen melko samanlaisena.

”Työelämä muuttuu ripeään tahtiin”, sanoo tulevaisuudentutkija Ilkka Halava.

”Esimerkiksi Kansaneläkelaitos digitalisoi 14 miljoonaa korvaushakemuskäsittelyä viime vuonna, minkä vuoksi prosessit muuttuivat hyvin toisenlaisiksi ja vanhoja tehtäviä korvattiin uusilla.”

Digitalisaatio ja globalisaatio muuttavat yrityksien ja organisaatioiden työvoiman tarvetta. Osa työntekijöistä voi siirtyä työpaikkojen sisällä uusiin tehtäviin. Kun tietynlaisen osaamisen tarve vähenee, jotkut jäävät työttömiksi.

Uudelle osaamiselle on puolestaan kysyntää. Osaamisen suhteen muuntautumistarpeet voivat olla niin suuria, että omaa henkilöstöä ei kouluteta uusiin tehtäviin, vaan etsitään aivan uutta väkeä.

Toinen suuri työelämän muutos on se, että markkinoihin reagoidaan entistä nopeammin.

”Kun teollisuudessa tai palveluissa kysyntä nousee tai laskee, niin se näkyy nopeasti työn kysynnän ja tarjonnan vaihteluissa”, sanoo Sitran vanhempi neuvonantaja Mikko Kesä.

”Toimintaa sopeutetaan entistä nopeammin, ja toisaalta taas työvoimaa lisätään nopeammin.”

Kesän mukaan työelämän muutos näkyy tilastoissa vielä melko vähän ja sekin lähinnä työttömyytenä.

Se, että muutos ei näy tilastoissa, ei johdu siitä, että työelämä ei olisi muuttunut.

”Tilastointikäytännöt eivät pysy kovin hyvin muutoksen perässä. Niissä kysytään samoja asioita, joita on kysytty 20 vuotta sitten, joten ne eivät pysty riittävästi todistamaan sitä muutosta, joka on käynnissä”, Kesä selittää.

Kesän mielestä olisi tärkeää monipuolistaa menetelmiä, joilla mitataan työelämämuutoksia, ja syventää moniäänistä keskustelua aiheesta.

Kohtaanto-ongelma

Nopeatempoisille työmarkkinoille muodostuu entistä helpommin kohtaanto-ongelma, mikä tarkoittaa, että työntekijöiden osaaminen ja työnantajien tarve eivät kohtaa.

”Suomen työmarkkina on liian hidas reagoimaan muutoksiin. Iso osa rakenteellista työttömyyttä johtuu kohtaanto-ongelmasta. Työvoima on väärillä paikkakunnilla eikä liiku”, Kesä sanoo.

Kun asiaa katsoo yksilön kannalta, niin kouluttautuminen on hidas prosessi. Samoin jollekin paikkakunnalle asettuminen. Kun esimerkiksi asunto on hankittu ja puolisolla on oma työpaikkansa, siitä ei liikahdeta aivan käden käänteessä uudelle paikkakunnalle toiselle puolelle Suomea.

Yhteiskunnalla olisi mahdollisuus puuttua kohtaanto-ongelmaan muun muassa poliittisilla ratkaisuilla. Sitran asiantuntijan Henna Keräsen mielestä suomalaista asuntopolitiikkaa pitäisi ohjata työelämän tarpeita ja kaupungistumiskehitystä vastaavaksi.

”Pääkaupunkiseudulle pitäisi nopeasti saada lisää asuntoja. Esimerkiksi nyt matalammin palkatut alat kärsivät kohtaanto-ongelmasta, koska asumiskustannukset ovat liiat korkeat palkkaan nähden”, Keränen sanoo.

Hän myös kiinnittää huomiota työmatkakulujen verovähennysoikeuteen, jota on viime aikoina vähennetty.

”Suunta on väärä, koska pitäisi päinvastoin kannustaa, että ihmiset liikkuisivat entistä enemmän työn perässä”, Keränen sanoo.

Ekonomit muutoksessa

Kun työelämän mannerlaatat ovat liikekannalla ja talous ei ole lähtenyt kasvu-uralle, niin tilanne näkyy myös yt-neuvotteluina ja irtisanomisina.

Työmarkkinoilla oleva kysynnän ja tarjonnan mekanismi tuntuu julmalta. Ne, jotka pystyvät muuttumaan, saavat töitä. Ne, jotka eivät, jäävät työttömiksi.

Kun talouskasvu jälleen virkistyy, niin työelämä ei palaa entisiin uomiinsa. Digitalisaatio ja globalisaatio eivät ota takapakkia. Töitä siis riittää, mutta kysyntä muuttuu.

Myöskään ekonomit eivät ole selvinneet ilman työelämän muutoksen negatiivisia vaikutuksia. Suomen Ekonomien uravalmentaja Taija Keskinen kertoo, että hänen asiakkaissaan kahtiajakoisuus on noussut valitettavan isoon rooliin etenkin nyt, kun taloudellinen tilanne ei ole ollut suotuisa.

”Osalla on useita vaihtoehtoja osaamisen tai esimerkiksi halutun työskentelytyylin vuoksi. Heillä on positiivinen ongelma, minne lähtisi, koska työtarjouksia tulee useammasta suunnasta. Sitten on heitä, jotka eivät löydä paikkaansa työelämässä”, Keskinen kertoo.

Yt-neuvottelut ja irtisanomiset näkyvät uravalmentajan asiakaskannassa entistä enemmän. Keskisen mukaan työnhakijoiden joukossa on paljon sellaisia, joilla on huikea CV ja takana paljon monenlaista työkokemusta ja osaamista, mutta sille ei ole enää riittävästi kysyntää.

Myös ekonomien työttömyysjaksot ovat pidentyneet. Talouskriisin iskettyä akateeminen työttömyys iski ensin muun muassa insinööreihin, mutta koskee nyt jo ekonomejakin.

”Vielä muutamia vuosia sitten puoli vuotta oli pitkä aika ekonomille hakea töitä, mutta nyt kaksi vuotta on jo ihan tyypillistä hyvällekin osaajalle”, Keskinen summaa.

Uravalmentajan näkökulmasta yllättävää on ollut se, kuinka nopeasti digitalisaation myötä työelämän vaatimukset ovat muuttuneet.

”Joidenkin ekonomien kohdalla on voinut käydä niin, että yksilö ei ole osannut varautua muutokseen ja ennakoiden päivittänyt osaamistaan. Toiset taas ovat olleet ehkä tietoisempia siitä ja osanneet valmistautua digitalisaatioon”, Keskinen pohtii.

Sitran Mikko Kesän mukaan on yleistä, että hyvissä työtehtävissä, joissa ansaitaan ja voidaan hyvin, ei välttämättä haluta varautua seuraavaan muutokseen.

”Korkean osaamisen sopeutustilanteessa hyvään asemaan päässyt henkilö ei ole välttämättä halunnut uskoa siihen, että muutos yltää hänen tasolleen”, Kesä selittää.

”Sitten kun tulee irtisanominen, voi olla vaikea esimerkiksi kouluttautua uudelleen.”

Sekä yksilön että yhteiskunnan olisi hyvä ennakoida kohtaanto-ongelmaa etukäteen. Yhteiskunnalle on valtava kustannus, kun korkeasti koulutetut ihmiset jäävät työttömiksi ja joutuvat olemaan pitkiä aikoja työttöminä.

Kesän mielestä uusiin työelämän haasteisiin, kuten uran vaihtamiseen, kannattaisi ryhtyä mieluummin silloin, kun on turvallisessa työssä ja vahvoilla, kuin vasta pakkoraossa ja epävarmassa tilanteessa, jolloin matto on lähtemässä jalkojen alta.

Ratkaisuja ongelmiin

Kun tarjolla on paljon taitavia työntekijöitä, työn saaminen voi jäädä ikävästi kiinni jostain pikkuseikasta. Uravalmentaja Keskisen mukaan työnhakutaidoissa on mahdollisuus kehittyä hyväksi.

”Työnhaussa täytyy tuoda oma osaaminen esille. Ihmisen on hyvä osata tunnistaa omaa osaamistaan ja markkinoida sitä”, Keskinen kertoo.

Hänen mukaansa suurimmalta osalta työtä hakevista ekonomeista löytyy kyllä osaamista, joten tilanne ei ole lainkaan toivoton.

Useat uravalmennuksen asiakkaat näkevät osaamisensa paljon kapeampana kuin se todellisuudessa on. Uravalmentajan tehtävänä on auttaa asiakastaan ymmärtämään, että osaamista on kaikki kertynyt kokemus, tiedot ja taidot – myös sellainen joka on kertynyt vaikkapa harrastuksista tai perhe-elämästä.

On myös tärkeää löytää kanava, jota kautta haluamallaan alalla on mahdollisuus työllistyä. Sitran kyselytutkimuksen mukaan vain noin neljännes työllistyy perinteisellä tyylillä eli hakemalla avoinna olevaa työpaikkaa. Suuri osa työllistyy muun muassa lähestymällä itse työnantajaa tai omien verkostojen kautta.

Verkostot ja digitaaliset kanavat ovat muodostuneet entistä tärkeämmiksi rekrytointikanaviksi.

Myös Sitran Henna Keränen kannustaa tunnistamaan omat vahvuutensa ja pitämään niitä rohkeasti esillä. Verkostoituminen on tärkeää työnsaannissa, vaikka edelleen melko harva kiinnittää siihen riittävästi huomiota.

”Kyselytutkimuksessa myös selvisi, että vain kuusi prosenttia pitää verkostoitumistaitojaan vahvana. Se on hälyttävää. Samaan aikaan 70 prosenttia uskoo, että tulevaisuudessa verkostoitumistaitoja tarvitaan yhä enemmän”, Keränen sanoo.

Etenkin ekonomiksi opiskelevia Keränen kehottaa ottamaan monipuolisesti kontaktia yrityksiin ja eri alojen ihmisiin jo opiskeluaikana.

Yrittämällä työtä

Kun työelämä ei tarjoa koulutuksen jälkeen turvallista eläkevirkaa, moni tarttuu yrittäjyyden suomaan työskentelymahdollisuuteen.

”Itsensä työllistävien määrä on kasvanut parissakymmenessä vuodessa 40 000:lla”, Sitran Keränen sanoo.

Osa kokee yrittäjyyden omaksi jutukseen. Toiset puolestaan ajautuvat yrittäjyyteen. Kolmansien kohdalla voidaan puhua pakkoyrittäjyydestä.

”Mutta enemmistö itsensä työllistävistä toimii omasta halustaan”, Keränen sanoo.

Työvoiman kysynnän vähäisyyden vuoksi monet ovat valinneet yrittäjyyden, koska ovat todenneet sen vievän nopeammin myös vakituiseen työpaikkaan.

”Yrittäjyys voi olla keino saada jalka oven väliin ja nopeuttaa myös työsuhteisen työn saantia”, Sitran Mikko Kesä selittää.

Paljon puhutussa pakkoyrittäjyydessä asetelma on usein sellainen, että työnantaja haluaa pitää mahdollisimman pienet sitoutumisvelvollisuudet suhteessa työntekijään.

”Pakkoyrittäjyydessä on kyse tilanteesta, jossa olemassa olevaa työsuhdetta ollaan siirtämässä vastentahtoisesti yrittäjämuotoiseksi”, Kesä huomauttaa.

Hänen mukaansa pakkoyrittäjyyttä ei ole se, että hakee töitä ja samalla työllistää itsensä esimerkiksi toiminimellä.

”Se puolestaan voi olla vaihtoehto työttömyydelle”, Kesä sanoo.

Myös ekonomien urapalvelun Keskinen sanoo, että itsensä työllistäminen ja yrittäjyys parhaimmillaan edistävät henkilön työllistymistä tulevaisuudessa.

”Vaikka yritys ei ottaisikaan tuulta siipiensä alle, niin henkilöllä on osoittaa työnantajalle tai rekrytoijalle, että hänellä on aitoa kiinnostusta hyödyntää osaamistaan”, Keskinen sanoo.

”Motivoitumista voi toki osoittaa myös opiskelu, vapaaehtoistoiminta tai blogikirjoittelu.”

Kohti ääretöntä ja sen yli

Jatkuvassa murroksessa eläminen tarkoittaa, että koko ajan täytyy olla valmis tulevaan. Se koskee työntekijää, työnantajia, koulutusjärjestelmää ja koko yhteiskuntaa. Mutta mitä kohti ollaan menossa?

Tulevaisuudentutkija Ilkka Halavan mukaan työ suoristuu ja prosessit suoraviivaistuvat. Teollisessa tuotannossa tapahtuu mielenkiintoisia asioita, kuten se, että joiltakin osin tuotanto on palaamassa Aasiasta takaisin.

”Hyvä esimerkki on Adidas, joka toi tehtaansa Kiinasta takaisin Eurooppaan, ei mihinkään halpamaahan, vaan Saksaan”, Halava sanoo.

”Adidas onnistui automatisoimaan vaatevalmistuksen, jota on pidetty hyvin haasteellisena.”

Teollisuustuotannoissa robotit ovat entistä keskeisemmässä roolissa. Monilla aloilla tuotannossa olevien tehdastyöntekijöiden tarve vähenee radikaalisti.

”Vaikka ekonomi voi ajatella, ettei tuotannollisen työn suoraviivaistuminen koske sinänsä häntä, niin vaikutukset kuitenkin heijastuvat. Jos isolla tehtaalla on lopulta töissä vain pari ihmistä, niin siellä ei esimerkiksi käydä kehityskeskusteluja ja henkilöstövalmennuksia tai järjestetä tyky-päiviä”, Halava sanoo.

Hän uskoo, että tulevaisuudessa ihmiskunta tulee käyttämään huomattavasti vähemmän aikaa tuotannolliseen työhön. Ilmiön seurauksia työelämään ei ole ymmärretty riittävän hyvin.

Digitalisaatio ja robotisaatio eivät tee ihmisten tekemää työtä tarpeettomaksi, vaan ne muuttavat työn kysyntää. Vanhoja työpaikkoja kuolee ja uusia syntyy tilalle.

”Näyttäisi siltä, että digitalisaatio tuottaa 2,5 työpaikkaa jokaista menetettyä kohtaan. Lisää työtä tuottaa muun muassa kompleksisuuden kasvu ja tuotteiden pidemmälle viety räätälöinti kuluttajille”, Halava arvioi.

Valmiin maailman syndrooma

”Koska Suomi on maailman koulutetuin kansa, olisi häkellyttävää, jos meillä olisi huono tilanne suhteessa digitalisaatioon”, Halava sanoo.

Hänen mukaansa koulut ovat täynnä digitaalisia laitteita (ja teknisissä valmiuksissa olemme Euroopan ykkönen), mutta olemme samalla Euroopan huonoimpia käyttämään niitä.

”Varsinkin meillä yli 50-vuotiailla on valmiin maailman syndrooma. Meillä on moni asia oikein hyvin, joten jarrutamme neljällä raajalla ja haluamme, että maailma jäisi juuri tällaiseksi kuin se nyt on.”

Halava ei kuitenkaan epäile, etteikö paikalleen jämähtämisestä olisi mahdollista päästä eroon. Jos ajattelutapaa muutetaan, suomalaisilla on kaikki mahdollisuudet jatkaa menestystarinaansa. Valintoja täytyy tehdä tulevaisuuden ehdoilla, ei menneisyyden.

”Vanhempi sukupolvi ei voi pitää kiinni valmiin maailman ideasta ja kieltäytyä katsomasta tulevaan”, Halava sanoo.

Digitalisaatiosta on tullut haaste koko yhteiskunnalle, koska sille ei ole haluttu antaa sitä arvoa, joka sille kuuluu. Monet ovat pitäneet sitä nuorten ohimenevänä villityksenä. Halavan mukaan kyse voi olla auktoriteettiaseman menettämisen pelosta.

”Koska itse ei olla osattu digitaalisia taitoja, on haluttu vähätellä niiden merkitystä. On suojeltu auktoriteettia, koska esimerkiksi kouluissa oppilaat ovat yksinkertaisesti parempia digitaalisten laitteiden kanssa kuin opettajat.”

Hänen mukaansa ilmiö selittää myös sen, että aika moni yli viisikymppinen ei ole viitsinyt paneutua digitalisaatioon ja joutuu nyt miettimään, mitä tapahtuu hänelle ja hänen työlleen seuraavan kymmenen vuoden aikana.

”En kuitenkaan yhtään epäile ihmisten ongelmanratkaisukykyä, mutta niin kauan kuin ongelmia ei tunnisteta eikä tunnusteta, niitä ei voi myöskään ratkaista”, Halava sanoo.

Uudet taidot

Uudistuneessa työelämässä puhutaan 2000-luvun taidoista, joita ovat muun muassa empatia-, vuorovaikutus- ja verkostoitumistaidot. Niiden lanseeraaminen tuppisuiden insinööri-Suomeen on vasta alkutaipaleella.

”Sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja pitäisi opettaa jo peruskoulussa”, Henna Keränen sanoo.

”Jos niitä aletaan opettaa vasta korkeakoulussa, niin silloin on liian myöhäistä.”

Suomi on pärjännyt loistavasti PISA-tutkimuksissa, joissa arvioidaan nuorten osaamista matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa. Keräsen mielestä PISA-tulokset ovat Suomelle hieno vientimahdollisuuksia tarjoava mittari, mutta suomalaisten pitäisi kiinnittää koulutuksessa nykyistä enemmän huomiota sosiaalisiin taitoihin, koska ne ovat valttia tulevaisuuden työelämässä.

”Muut Pohjoismaat eivät ole pärjänneet PISA-arvioinneissa yhtä hyvin kuin Suomi, mutta ei niillä kuitenkaan kauhean huonosti näytä menevän”, Keränen sanoo.

Sitran Mikko Kesä huomauttaa, että jos jokin työ vaatii äärimmäistä tehokkuutta, kannattaa etsiä tekijäksi mieluummin kone kuin ihminen.

”Ja jos työ vaatii äärimmäistä tietoa, niin kehitetään mieluummin keinoäly tekemään se. Ihminen puolestaan keskittyy moninaisiin emotionaalisiin ja empaattisiin taitoihin, joissa tarvitaan huomattavasti laajempaa osaamista kuin pelkkää tiettyyn äärimmäisyyteen keskittymistä”, Kesä uskoo.

Henna Keräsen mukaan ekonomien tehtävistä esimerkiksi kirjanpito ja laskentatoimi ovat monella tasolla automatisoitavissa, koska koneet tekevät useat tehtävät nopeammin ja luotettavammin. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ihminen jäisi vaille tehtävää.

”Ihminen on korvaamaton tiedon selittämisessä, sen kommunikoimisessa asiakkaalle ja muissa vuorovaikutustehtävissä. On jo tutkittu, että ne, joilla on hyvät vuorovaikutustaidot, tienaavat muita paremmin”, Keränen sanoo.

14.9.2016

5 vinkkiä työelämään

Aseta tavoite

Tarkasti määritetty tavoite tai summittaisempi suunta. Kun tavoite on olemassa, mieli ohjaa huomaamaan siihen liittyvät signaalit.

Tule näkyväksi

Hyödynnä verkon mahdollisuudet tehdä kokemuksesi, osaamisesi ja näkemyksesi näkyviksi.

Tartu tilaisuuteen

Älä sulje pois ideaa tai ehdotusta, joka tuntuu ensin vieraalta. Mieti, miten tämä voi viedä sinua kohti tavoitettasi. Ole rohkea.

Ole valppaana

Seuraa mediaa, tutustu uusiin ihmisiin, mene uusiin paikkoihin ja keskustele tuttujen kanssa uudella tavalla. Kun pidät silmät ja korvat auki, voit löytää mahdollisuuksia, jotka jäävät muilta huomaamatta.

Kehity ja kehitä

Kehitä ammattitaitoasi, opiskele uutta ja edistä myös muiden kehittymistä aina, kun voit.

Vinkit antoi Suomen Ekonomien uravalmentaja Arja Parpala.

Tulevaisuuden työelämää tutkitaan

Tulevaisuuden työelämä kiinnostaa ja sitä tutkitaan aktiivisesti. Professori Roope Uusitalon johtama Osaaminen, koulutus ja tulevaisuuden työelämä -hanke on yksi Strategisen tutkimuksen neuvoston valitsemasta 14 konsortiosta, joille on annettu kolmivuotinen rahoitus.

Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto rahoittaa yhteiskunnallisesti merkittäviä ja korkeatasoisia tutkimuksia, jotka etsivät konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteistä otetta vaativiin haasteisiin. Uusitalon johtamassa hankkeessa selvitetään muun muassa, mitkä ovat tulevaisuuden työelämän avaintaidot, mitä taitoja puuttuu ryhmiltä, joilla on vaikeuksia sopeutua työelämän muutoksiin ja millaisella koulutuspolitiikalla avaintaitojen hankkimista voitaisiin edistää.

Kaikkien konsortioiden rahoitukseen käytetään yhteensä 50,2 miljoonaa euroa vuosina 2016–2019.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

22.03.2017
On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

17.03.2017
Esimies-hackathon – voittajatiimin tarina

Moi, olemme Team CBL! Osallistuimme Suomen Ekonomien historian ensimmäiseen Esimies Hackathoniin ja saako hehkuttaa jo näin alkuun – myös voitimme sen!

Takana oli kaikilla tiivis työviikko. Hieman mietitytti, jaksaisiko vielä lauantain tehdä töitä aamukymmenestä iltakahdeksaan, etenkin kun ei tarkkaan edes tiennyt mihin on lähtenyt mukaan. Hackathonkaan käsitteenä ei ollut meille entuudestaan kovin tuttu. Väsymys vaihtui innostukseen kuitenkin jo heti ovella lämpimän ja kotoisan vastaanoton myötä. Myös aamusmoothiet ja muut ihanat tarjottavat sekä upeat puitteet päivälle antoivat kunnon buusterin heti alkuun.

Meitä hackathonilaisia yhdisti innostus kehittää esimiestyötä. Meidät oli valittu niin, että kaikki olivat toisilleen uusia tuttavuuksia. Osallistujia oli eri puolilta Suomea opiskelijoista erittäin kokeneisiin johtajiin asti. Meidänkin tiimimme jäsenet ovat Helsingistä, Tampereelta ja Kouvolasta. Osallistujajoukon moninainen tausta ja kokemus antoivatkin monipuolista näkemystä asioihin. Välipala- ja ruokatauot menivät vilauksessa tutustuessa huikeaan porukkaan.

Päivän aikana meitä oli luotsaamassa asiantuntevaa joukkoa niin Suomen Ekonomeista kuin kumppanuusyrityksistäkin. Fasilitaattoreina toimivat Tuuli Aalto-Nyyssönen Ambientialta, toimitusjohtaja Terhikki Rimmanen Humapilta ja kehitysjohtaja Anja Uljas Suomen Ekonomeilta. Saimmekin heiltä paljon näkemystä tulevaisuuden johtamishaasteista. Erityisesti mieleemme jäi Terhikin kiteytys: 95% työn sujuvuudesta ja yrityksen menestyksestä liittyy työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen ja vain 5% tekniseen osaamiseen! Aika huima suhdeluku, vai mitä?

Päivä oli hyvin tiivis aamusta iltaan. Innostuimme tehtävästämme niin, että käytimme annetun ajan viimeistä minuuttia myöten. Seuraaville hackathonilaisille siis vinkki, rohkeasti vain idea työn alle. Päivän aikana se sitten jalostuu kyllä paremmaksi.

Päivä huipentui kunkin tiimin päivän puurtamisen ja tulosten esittelyyn: viiden minuutin pitchaukseen jossa tuli vakuuttaa arvovaltainen tuomaristo (Jaakko Kankaanpää Ambientialta, Juuso Hämäläinen F-Securelta ja Nina Enberg Suomen Ekonomeista) omasta ideastaan. Siinäpä sitten olikin pusertamista, kun olimme koko päivän kehitelleet oman tiimin ideaa ja se oli meille jo täysin tuttu: miten saada oma idea näkyväksi ja ymmärrettäväksi muille ja kerrottua ne pääkohdat viidessä minuutissa! Jännityksellä odotimme tuomariston tuloksia. Saimme hyvää palautetta ja myös kehitysajatuksia työtämme kohtaan.

Olemme hyvin kiitollisia saamastamme kokemuksesta, uusista kontakteista ja kaikesta järjestelystä. Suosittelemme hackathonia lämpimästi kaikille esimiestyöstä innostuneille!

Virpi Hernesaho, Janina Lampinen ja Marju Moisalo

24.02.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013