( Kylteri )

Uteliaalla asenteella muutoksen kärkeen

Teksti Salla Salokanto
Kuvat Timo Soasepp
  • Nicklas Bergmanin esittelemän BANG-teorian mukaan teknologia keskittyy yhä pienempiin yksikköihin, kuten bitteihin, atomeihin, neuroneihin ja geeneihin.
  • Kypä kokosi yhteen tulevia ekonomeja ympäri Suomen.
  • Verkostoituminen alkoi jo seminaaripöydissä.
  • Juhlatunnelma kohosi kohti iltaa.
  • Sadat kylterit inspiroituivat esityksistä Clarionin Bysa-tilassa.
Kylteripäivillä opiskelijat saivat eväitä omien urapolkujensa löytämiseen. Tulevaisuudessa avoimuus ja joustavuus tulevat tarpeeseen, kun uusia teknologioita pitäisi saatella markkinoille juuri oikeaan aikaan.

Vasta avatun Clarion Hotel Helsingin tilat täyttyivät opiskelijoista, kun Kylteripäivät viime kuussa kokosivat yhteen maan tulevat talousosaajat.

Vaasassa opiskelevat Sanni Sallanko ja Charlotta Alen saapuivat paikalle siksi, että Kylteripäivillä juhlaa, verkostoitumista ja itseä koskettavaa asiaa tarjoillaan sopivassa suhteessa. Oma ekonomi-identiteetti sai tukea.

”Tapahtuma luo uskoa itseen ja siihen, että itsekin löytää lopulta omat mahdollisuudet”, Alen arvioi.

Seminaarissa tarkasteltiin opiskelijoiden tulevaisuutta monesta kulmasta: tarkasteluun nostettiin niin yrittäminen, yksilön mahdollisuudet kuin yhteiskunnan murros. Luotto kyltereiden osaamiseen oli vahva. Rekrytoinnin asiantuntija Susanna Rantanen muistutti, että tietojaan ja taitojaan voi tuoda avoimesti esiin: piilopotentiaaliksi ei kannata yhteisössä jäädä.

Vaikka tarve talouden ymmärtäjille ei ole katoamassa, tulevaisuuden toimintaympäristöjä määrittää epävarmuus. Sen kohtaamisessa puhujat korostivat avoimuutta ja uusien näkökulmien merkitystä.

Matti Copeland muistutti esityksessään hyvin uteliaisuuden merkityksestä ja avoimesta asenteesta. Erityisesti jäi mieleen ajatus sattumahdollisuuksista, odottamattomista tilanteista, joihin kannattaa tarttua avoimesti”, lappeenrantalainen maisteriopiskelija Heidi Jäkälä tiivisti.

Teknologiasta kannattaa kiinnostua

Muuttuvaan tulevaisuuteen otti kantaa myös kansainvälinen puhujavieras, sijoittaja, tulevaisuudentutkija ja kirjailija Nicklas Bergman. Hän piirsi esityksessään suuntia teknologian yhä kiihtyvälle kehitykselle ja antoi eväitä tiedon ja teknologian hyödyntämiseen liiketoiminnan suunnittelussa.

”Teknologia mahdollistaa tulevaisuudessa asioita sekä muokkaa toimialoja ja liiketoimintamalleja tavoilla, joita on hankala kuvitella ja vielä hankalampi ennustaa”, Bergman havainnollisti.

Muutoksessa on varauduttava toimintamallien nopeaan vanhenemiseen ja korvaavien tapojen aktiiviseen etsimiseen.

Ekonomeilla on Bergmanin mukaan jo valmiiksi hyvät mahdollisuudet päästä tekemään päätöksiä toimintaympäristöjä uudistavan teknologian käytöstä. Jokaisen ekonomin ja kylterin kannattaisikin osallistua teknologiakeskusteluun, joka pyörii paitsi sovellusten ja mahdollisuuksien, myös etiikan ja uhkien ympärillä. Omia ajatuksia ei tarvitse väheksyä.

”On mahdollista ajatella, että jättää päättämisen paremmin tietäville. Oma näkemys kannattaa kuitenkin tuoda esiin, jotta päätökset eivät jää vain pienille piireille, kuten yritysten johdoille”, Bergman kannusti.

Kaikkea ei voi automatisoida

Bergman arvioi, että kaikki automatisoitavissa oleva jollain aikavälillä kyllä automatisoidaan. Tämä tarkoittaa työmarkkinoilla merkittäviä muutoksia ja ongelmiakin. Osa vanhanlaisesta työstä loppuu väistämättä.

”Työmarkkinat ovat muuttuneet aina”, Bergman muistutti kuulijoitaan.

”Kun alamme ymmärtää teknologiaa paremmin, alamme nähdä siinä enemmän ja enemmän mahdollisuuksia.”

Silti on yhä olemassa tehtäviä, joita on hankala jäljitellä koneellisesti. Tällaisilla aloilla ihmisen työ on lisäarvo, jonka arvostus voi digitalisaation myötä jopa kasvaa. Bergmanin mukaan ihmistä on vaikea korvata ainakin sosiaalista vuorovaikutusta, empatiaa, luovuutta ja riskinottoa tarvitsevissa tehtävissä.

”Koneet voivat kyllä jäljitellä ihmistä esimerkiksi luovuudessa, mutta mitä enemmän ne tekevät niin, sitä enemmän tunnumme arvostavan inhimillisyyttä näiden toimintojen taustalla”, Bergman arvioi.

Analysoi ja ajoita

Toimivan, uuteen teknologiaan perustuvan liiketoiminnan kehittäminen vaatii tarkkanäköisyyttä. On tärkeää tunnistaa suuntia, joihin teknologia voisi lähteä kehittymään. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin arvioida ajoituksia: markkinoille on päästävä oikeaan aikaan. Bergmanin mukaan ajoitus vaatii tuuriakin, mutta ilman pohjatyötä ja analyysia sopiva markkinoille osuminen on vaikeaa.

Kun nousevia teknologioita tunnistaa, on tieto siirrettävä liiketoiminnan suunnitteluun. Uudistuva työ vaikuttaa kaikkeen: asiakassuhteisiin, alihankkijoihin ja tuotantoon, mutta myös sisäisesti organisaatioihin, prosesseihin ja osaamistarpeisiin. Uudet tavat on liitettävä bisnekseen niin, että ne kasvattavat, eivät näivetä.

”Uudet liiketoimintamallit voivat olla myös ongelmallisia, eikä esimerkiksi lainsäädäntö aina pysy niiden perässä. On hankala arvioida etukäteen, mitkä mallit toimivat pitkällä tähtäimellä.”

Kyltereitä Bergman patisteli seuraamaan ainakin automaation kehitystä ja sovellusmahdollisuuksia. Kun oppii kiinnittämään huomiota kiinnostaviin uusiin suuntiin ja tunnistamaan niistä kehittyviä kaavoja, pysyy kartalla ja saattaa osua uuteen trendiin. Tärkeitä merkkejä jää huomaamatta, jos kiinnostus ei ole kohdillaan.

”Utelias asenne on tässä kaiken taustalla.”

14.2.2017

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
En ole hankala työntekijä – olen osa Y-sukupolvea

En ole hankala työntekijä, vaikka olen Y-sukupolvea. Kuten tutkimukset osoittavat, minulla on lähestulkoon samanlaiset tavoitteet ja ajatukset työelämästä kuin edellisillä sukupolvilla. Ymmärrän kyllä, että maailmankatsomukseni saattaa tuntua vanhemmista ihmisistä oudolta. Miksi laitan kuvan lounaastani Instagramiin? Miksi kerron päivän tapahtumista Facebookissa? Miksi lähetän videoita, jotka tuhoutuvat viiden sekunnin jälkeen Snapchatissa? En tiedä. Ehkä siksi, että se on nykyaikaa.

Sukupolveni on elänyt koko ikänsä maailmassa, jossa tieto on koko ajan käden ulottuvilla. Google ja Wikipedia vastaavat hankaliinkin kysymyksiin. Lähtökohdat ovat täysin erilaiset verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Me olemme kasvaneet avoimessa maailmassa. Se, että jokainen tekomme voi päätyä yhdellä klikkauksella verkkoon, on läpinäkyvyyttä, joka on laajentunut pidemmälle kuin vain ihmisten välisiin vuorovaikutuksiin. Tämä on nykyään todellisuutta myös liiketoiminnassa.

Helsingin yliopisto teki tutkimuksen, jossa selvitettiin, mitä odotuksia Y-sukupolvella on työelämää kohtaan. Yksi nousi ylitse muiden: palautteen saaminen on meille erittäin tärkeää. Meille ei riitä, että työpaikalla saa arvion suorituksestaan kerran puolessa vuodessa. Haluan kuulla, kun olen tehnyt työni hyvin ja haluan kuulla sen heti. Haluan, että palaute on rehellistä. Haluan, että johtajat ovat avoimia.

Uskon läpinäkyvyyteen. Salailu vähenee, mutta ennen kaikkea se vähentää tiedon epäsymmetriaa. Olen pelannut jalkapalloa yli kymmenen vuotta ammatikseni. Nykyään minun on helppo neuvotella sopimukseni, koska tiedän arvoni ja sen, mikä on tasoiseni pelaajan palkkataso. Tämän tiedän, sillä luen joka vuosi pelaajien palkat urheilusivujen verojulkaisuista.

Sama tilanne on vastavalmistuneilla työtä haettaessa. Mistä tietää, kuinka paljon palkkaa pitäisi pyytää? Tiedon epäsymmetria on valtava. Miten pärjäämme tilanteessa, jossa tietoa ei ole saatavilla? Ajatus tuntuu pahalta. Tämä ei ole sitä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, johon olen tottunut.

Mitä tapahtuisi, jos yhteiskuntamme olisi täysin läpinäkyvä palkkojen suhteen? Olemassa oleva käsitys on, että muiden palkkojen tietäminen aiheuttaa riitaa ja kateutta. Entä jos näitä tunteita aiheuttaakin se tietojen salailu? Entä jos palkkojen avoimuus lisäisikin reiluutta ja yhteistyötä yrityksen sisällä?

David Burkus on kirjoittanut ja tutkinut paljon palkkojen läpinäkyvyyttä. Hänen mukaansa avoin tieto palkoista tekee organisaatiosta paremman työpaikan työntekijöille. Kun ihminen ei tiedä työkavereidensa palkkoja, tuntee hän itsensä alipalkatuksi ja ehkä jopa syrjityksi; näin Burkusin tutkimukset osoittavat.

Ainoa häviäjä palkkojen tekemisessä läpinäkyväksi on työnantaja. Työnantajalla on huomattavasti enemmän tietoa yrityksen palkkatasosta kuin työnhakijalla ja tätä tietoa se käyttää hyväkseen palkoista neuvoteltaessa. Työntekijän on puolestaan vaikea pyytää palkankorotusta, kun ei ole mitään vertailutietoa.

Minulla on ollut omalla urallani helpompaa, koska joka vuosi olen pystynyt päivittämään lehdistä palkkaustietämykseni. Kaikilla ei tätä luksusta ole. En kuitenkaan väitä, etten koskaan olisi ollut mielestäni esim. alipalkattu, mutta ainakin minulla on ollut tieto siitä. Epävarmuuden tunne on tunne, joka kalvaa mieltä ja vaikuttaa työpanokseen.

Burkusin mukaan tutkimukset osoittavat, että työntekijät tekevät enemmän töitä, sitoutuvat paremmin yritykseen ja pysyvät samassa työpaikassa kauemmin, mikäli he tietävät työkavereidensa palkat. Toisin sanoen myös työnantajat voittavat pitkässä juoksussa.

Y-sukupolvelle läpinäkyvyys on osa identiteettiä. Se on meille itsestäänselvyys. Me olemme kohta suurin sukupolvi työelämässä ja se tulee näkymään läpinäkyvyyden lisäyksenä. Minkä takia emme murtaisi jo nyt tätä työelämän viimeistä tabua?

Kristian Kojola
Country Manager, Partner. Evulate

Kirjoittaja on ammattijalkapalloilija, Suomen mestari 2016, kauppatieteiden kandidaatti ja läpinäkyvyyttä työmarkkinoilla lisäävän Evulaten perustaja

25.04.2017
Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

22.03.2017
On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

17.03.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013