( Kylteri )

Uteliaalla asenteella muutoksen kärkeen

Teksti Salla Salokanto
Kuvat Timo Soasepp
  • Nicklas Bergmanin esittelemän BANG-teorian mukaan teknologia keskittyy yhä pienempiin yksikköihin, kuten bitteihin, atomeihin, neuroneihin ja geeneihin.
  • Kypä kokosi yhteen tulevia ekonomeja ympäri Suomen.
  • Verkostoituminen alkoi jo seminaaripöydissä.
  • Juhlatunnelma kohosi kohti iltaa.
  • Sadat kylterit inspiroituivat esityksistä Clarionin Bysa-tilassa.
Kylteripäivillä opiskelijat saivat eväitä omien urapolkujensa löytämiseen. Tulevaisuudessa avoimuus ja joustavuus tulevat tarpeeseen, kun uusia teknologioita pitäisi saatella markkinoille juuri oikeaan aikaan.

Vasta avatun Clarion Hotel Helsingin tilat täyttyivät opiskelijoista, kun Kylteripäivät viime kuussa kokosivat yhteen maan tulevat talousosaajat.

Vaasassa opiskelevat Sanni Sallanko ja Charlotta Alen saapuivat paikalle siksi, että Kylteripäivillä juhlaa, verkostoitumista ja itseä koskettavaa asiaa tarjoillaan sopivassa suhteessa. Oma ekonomi-identiteetti sai tukea.

”Tapahtuma luo uskoa itseen ja siihen, että itsekin löytää lopulta omat mahdollisuudet”, Alen arvioi.

Seminaarissa tarkasteltiin opiskelijoiden tulevaisuutta monesta kulmasta: tarkasteluun nostettiin niin yrittäminen, yksilön mahdollisuudet kuin yhteiskunnan murros. Luotto kyltereiden osaamiseen oli vahva. Rekrytoinnin asiantuntija Susanna Rantanen muistutti, että tietojaan ja taitojaan voi tuoda avoimesti esiin: piilopotentiaaliksi ei kannata yhteisössä jäädä.

Vaikka tarve talouden ymmärtäjille ei ole katoamassa, tulevaisuuden toimintaympäristöjä määrittää epävarmuus. Sen kohtaamisessa puhujat korostivat avoimuutta ja uusien näkökulmien merkitystä.

Matti Copeland muistutti esityksessään hyvin uteliaisuuden merkityksestä ja avoimesta asenteesta. Erityisesti jäi mieleen ajatus sattumahdollisuuksista, odottamattomista tilanteista, joihin kannattaa tarttua avoimesti”, lappeenrantalainen maisteriopiskelija Heidi Jäkälä tiivisti.

Teknologiasta kannattaa kiinnostua

Muuttuvaan tulevaisuuteen otti kantaa myös kansainvälinen puhujavieras, sijoittaja, tulevaisuudentutkija ja kirjailija Nicklas Bergman. Hän piirsi esityksessään suuntia teknologian yhä kiihtyvälle kehitykselle ja antoi eväitä tiedon ja teknologian hyödyntämiseen liiketoiminnan suunnittelussa.

”Teknologia mahdollistaa tulevaisuudessa asioita sekä muokkaa toimialoja ja liiketoimintamalleja tavoilla, joita on hankala kuvitella ja vielä hankalampi ennustaa”, Bergman havainnollisti.

Muutoksessa on varauduttava toimintamallien nopeaan vanhenemiseen ja korvaavien tapojen aktiiviseen etsimiseen.

Ekonomeilla on Bergmanin mukaan jo valmiiksi hyvät mahdollisuudet päästä tekemään päätöksiä toimintaympäristöjä uudistavan teknologian käytöstä. Jokaisen ekonomin ja kylterin kannattaisikin osallistua teknologiakeskusteluun, joka pyörii paitsi sovellusten ja mahdollisuuksien, myös etiikan ja uhkien ympärillä. Omia ajatuksia ei tarvitse väheksyä.

”On mahdollista ajatella, että jättää päättämisen paremmin tietäville. Oma näkemys kannattaa kuitenkin tuoda esiin, jotta päätökset eivät jää vain pienille piireille, kuten yritysten johdoille”, Bergman kannusti.

Kaikkea ei voi automatisoida

Bergman arvioi, että kaikki automatisoitavissa oleva jollain aikavälillä kyllä automatisoidaan. Tämä tarkoittaa työmarkkinoilla merkittäviä muutoksia ja ongelmiakin. Osa vanhanlaisesta työstä loppuu väistämättä.

”Työmarkkinat ovat muuttuneet aina”, Bergman muistutti kuulijoitaan.

”Kun alamme ymmärtää teknologiaa paremmin, alamme nähdä siinä enemmän ja enemmän mahdollisuuksia.”

Silti on yhä olemassa tehtäviä, joita on hankala jäljitellä koneellisesti. Tällaisilla aloilla ihmisen työ on lisäarvo, jonka arvostus voi digitalisaation myötä jopa kasvaa. Bergmanin mukaan ihmistä on vaikea korvata ainakin sosiaalista vuorovaikutusta, empatiaa, luovuutta ja riskinottoa tarvitsevissa tehtävissä.

”Koneet voivat kyllä jäljitellä ihmistä esimerkiksi luovuudessa, mutta mitä enemmän ne tekevät niin, sitä enemmän tunnumme arvostavan inhimillisyyttä näiden toimintojen taustalla”, Bergman arvioi.

Analysoi ja ajoita

Toimivan, uuteen teknologiaan perustuvan liiketoiminnan kehittäminen vaatii tarkkanäköisyyttä. On tärkeää tunnistaa suuntia, joihin teknologia voisi lähteä kehittymään. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin arvioida ajoituksia: markkinoille on päästävä oikeaan aikaan. Bergmanin mukaan ajoitus vaatii tuuriakin, mutta ilman pohjatyötä ja analyysia sopiva markkinoille osuminen on vaikeaa.

Kun nousevia teknologioita tunnistaa, on tieto siirrettävä liiketoiminnan suunnitteluun. Uudistuva työ vaikuttaa kaikkeen: asiakassuhteisiin, alihankkijoihin ja tuotantoon, mutta myös sisäisesti organisaatioihin, prosesseihin ja osaamistarpeisiin. Uudet tavat on liitettävä bisnekseen niin, että ne kasvattavat, eivät näivetä.

”Uudet liiketoimintamallit voivat olla myös ongelmallisia, eikä esimerkiksi lainsäädäntö aina pysy niiden perässä. On hankala arvioida etukäteen, mitkä mallit toimivat pitkällä tähtäimellä.”

Kyltereitä Bergman patisteli seuraamaan ainakin automaation kehitystä ja sovellusmahdollisuuksia. Kun oppii kiinnittämään huomiota kiinnostaviin uusiin suuntiin ja tunnistamaan niistä kehittyviä kaavoja, pysyy kartalla ja saattaa osua uuteen trendiin. Tärkeitä merkkejä jää huomaamatta, jos kiinnostus ei ole kohdillaan.

”Utelias asenne on tässä kaiken taustalla.”

14.2.2017

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kevät on toivoa täynnä – mutta myös pelkoa

Vain hetki sitten oli joululoma, aika hypätä hektisestä oravanpyörästä hetkeksi pois. Tammikuun tullen kiireet alkoivat taas rasittaa, vaikka juuri oli luvannut itselleen, että tänä vuonna ei olisi niin stressaantunut. Stressiä ei itselläni tai muillakaan opiskelijoilla helpota kesätyönhaun alkaminen. Vaikka työmarkkinat pikkuhiljaa alkavat näyttää piristymisen merkkejä, ylitarjontaa kaupallisen alan töistä ei ole. Työpaikat ovat niiden kuuluisien kivien ja kantojen alla.

Kesätyöpaikkaa metsästäessä on itsellänikin ollut taas aika kiillottaa niin CV kuin LinkedIn-profiili viimeisen päälle kuntoon. Kun nuo kaksi on viimeistelty, on aika laittaa runosuoni sykkimään. Työhakemus on nimittäin monelle sellainen kaunokirjallinen teos, että se hakee vertaistaan. Hakemuksissa kehutaan itseään ja taitojaan kerta toisensa jälkeen juuri kyseiseen yritykseen sopiviksi. Sitten pidetään kädet ristissä, jotta rekrytoijakin huomaisi juuri sinun teoksesi satojen hakemusten seasta.

Kesätyönhaku on sinällään mielenkiintoinen ilmiö, että se luo ahdistusta kaikille tasapuolisesti. Jokainen toivoisi saavansa oman unelmatyönsä ja on valmis tekemään sen eteen mitä vain. Omista hakemuksista ei juuri hiiskuta kaverille, sillä hänhän saattaisi viedä nenäsi edestä juuri sinun unelmiesi työpaikan. Keskustelut, joita työnhauista käydään, ovat pinnallisia, vaikka stressi on kaikille yhteinen. Vertaistuki saattaisi kuitenkin olla tärkein apu siihen, jotta jokainen löytäisi juuri itselleen sopivan työpaikan.

Moni kokee olonsa riittämättömäksi

Kevät on toivoa täynnä, mutta samalla myös pelkoa omasta riittämättömyydestä. Vaikka kesätyönhaussa jokainen esittää olevansa itsevarma ja tietoinen omasta osaamisestaan, moni kokee silti olonsa riittämättömäksi. Vaikka tuntuu, että osaisi paljon ja olisi paljon annettavaa, pelkää, että joku muu kuitenkin sanoo osaavansa enemmän ja paremmin kuin itse. Ahdistusta ei yhtään helpota, kun kuulee muiden varmistaneen kesätyöpaikkansa jo tammikuun lopussa. Itsekin päätin lähteä taas merta edemmäs kalaan, jotta löytäisin työn, joka olisi vielä lähempänä sitä omaa unelmaduunia.

Vaikka tulisikin tieto, ettei taaskaan ollut kyllin hyvä johonkin työpaikkaan, ei pidä kuitenkaan luopua toivosta. Luottamalla omaan osaamiseemme ja tunnistamalla omat vahvuutemme löydämme varmasti pitkässä juoksussa meille sopivia töitä. Itse kolmannen vuoden tietojärjestelmätieteiden pääaineopiskelijana, jolla on kokemusta niin markkinoinnista, graafisesta suunnittelusta kuin analytiikastakin, uskon, että löydän työpaikan ensi kesäksi. Vaikka se ei tänä vuonna olisikaan se unelmieni duuni, kasvattaa se varmasti minua ja hyödyn saamistani taidoista tulevaisuuden töissäni. Tärkeintä on kuitenkin, että luotan omaan osaamiseeni ja kestän välillä myös epäonnistumisia, sillä ne kuuluvat elämään.

Hyvää kesätyönhakua kaikille toivottaen,

Kristian Raitio
Hallituksen puheenjohtaja
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry

07.02.2017
”Murheellisten laulujen maa?”

Nokian pääjohtaja Rajeev Suri valitteli viime vuoden lopulla Kauppalehdessä työsopimuslain takaisinottovelvoitteen rajoittavan yrityksen mahdollisuuksia palkata sen tarvitsemaa uutta osaamista. Hivenen oudoksi valittelun tekee se, että Nokia on käsitykseni mukaan hoitanut henkilöstön vähennykset ja vaihdot ns. eropaketein. Tällöin työntekijä irtisanoutuu itse, eikä takaisinottovelvoitetta ole.

Työsopimuslain säännös koskee irtisanotun henkilön takaisinottoa samaan tai lähes samaan tehtävään. Takaisinottovelvoite ei koske sellaisia uusia tehtäviä, joita yhtiössä ei ole aiemmin ollut. Isojen yritysten johtajat tuntevat Suomen lainsäädäntöä valitettavan huonosti. Olisi toivottavaa, että he nostaisivat asioita esiin vain silloin, kun ne todella ovat ongelma. Olisi myös toivottavaa, että johtotason henkilöillä olisi tietyt työelämän lakien perusfaktat tiedossa.

Tästä ongelmien turhastakin esiin nostamisesta mieleeni juolahti Eppu Normaalin laulu ja sitä myöten tämän jutun otsikko.

Koeaika työsopimuksessa ehkäisee virherekrytointeja

Työelämän lainsäädännön jäykkyyttä ovat tuoneet julki sekä Suomen Yrittäjät että Perheyritysten Liitto. Pienten yritysten (alle 20 henkeä) osalta kynnys palkata ensimmäiset työntekijät saattaa olla korkea, sillä virherekrytointeja pelätään.

Pienen yrityksen on pystyttävä ongelmatilanteissa toimimaan pelkästään työsopimuslain nojalla, joten lain jäykkyydestä puhuminen on ainakin osin perusteltu. Tähän ongelmaan on olemassa ratkaisu: koeajasta työsopimuksessa sopiminen. Koeajan puitteissa työntekijästä saa kyllä useimmissa tilanteissa tolkun. Toki sopimuksen purkua ei koeaikanakaan saa tehdä syrjivin perustein, mutta luulisi, että yrittäjäjärjestöt tällaisiin asioihin antaisivat neuvoja.

Irtisanomisia vai uudelleen kouluttamista?

Taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla vähentäminen on Suomessa suhteellisen helppoa. Liikkeenjohdollisella päätöksellä voidaan milloin tahansa muuttaa yrityksen strategiaa ja todeta, että nyt tarvitaan uudenlaista osaamista, vanhat tehtävät loppuvat ja näiden tekijöiden työ vähenee olennaisesti ja pysyvästi.

Alle 20 hengen yrityksissä laki ei edellytä minkäänlaista neuvottelua vaan pelkästään perusteiden ilmoittamista ja irtisanottavan työntekijän kuulemista. Vähintään 20 hengen organisaatioissa pitää ennen mahdollisia irtisanomisia käydä yt-neuvottelut.

Henkilöstöä voisi toki myös kouluttaa – myös sitä uutta osaamista vaativiin tehtäviin. Nyt tendenssi näkyy olevan, että vaihdetaan nuorempaan ja ehkä myös halvempaan ja ammattitaidon ylläpito jää jokaisen omalle vastuulle.

Olen usein ihmetellyt, miksi yritykset maksavat eropaketeissa tekemättömästä työstä. Samalla rahalla kouluttaisi porukkaa merkittävästi ja yritykseen saataisiin helposti uutta osaamista. Muistettava on sekin, että usein vanhan taitajista on jopa pulaa, kun kaikkea ei voi kerralla uusia.

Vauraus saatava lisääntymään tasaisesti

Paljon on puhuttu tuloerojen kasvattamisen tarpeesta tai pienten tuloerojen haitoista. Nature-lehdessä hiljan julkaistu raportti antaa uudenlaisen näkökulman. Suurin haaste on siinä, että vauraus saadaan lisääntymään tasaisemmin ympäri maailmaa. Näin ehkäistäisiin isoja muuttoliikevyöryjä. Ellemme pysty kanavoimaan vaurauden kasvua tasaisemmin niin työn ja pääoman välillä kuin globaalisti eri alueiden välillä, tähän mennessä kokemamme ihmisvirrat ja populismin voittokulku ovat vasta alkua, eikä siinä rajojen sulkeminen auta. Mainio analyysi on Jan Hurrin Taloussanomissa julkaistu artikkeli.

Esimerkiksi yksi MIT:n 20:sta taloustieteen Nobelistista Rober Solow totesi jo vuonna 1987, että vauraus kasvaa pitkällä juoksulla vain teknologian kehityksen kautta eikä suinkaan nyt vallalla olevan säästämisen ja kurjistamisen kautta, kovasta työstä ja riskinotosta puhumattakaan.

Kääritään siis hihat ja ruvetaan hommiin niin tästä ei tule ”Murheellisten laulujen maa”.

Esa Vilhonen
Työelämätoimikunnan ja Liittoneuvoston jäsen
Henkilöstön edustaja

27.01.2017
Sinne ja takaisin – kylteri Piilaaksossa

Mitä saa, kun yhdistää 120 kylteriä, suoran lennon San Franciscoon ja Slush-yhteistyössä toteutetun vierailun Piilaaksoon sekä Stanfordin kampukselle? Lyhyesti: ideoita yrittäjyydestä ja pienoisen jetlagin. Pidemmän vastauksen voit lukea alta!

Kymmenen tunnin suoran lennon jälkeen olo San Franciscon lentokentällä muistutti lähinnä kaaliperhosta kömpimässä ulos kotilostaan. Lennolla käydyt keskustelut yrittäjyydestä ja innostuneet mietteet Piilaakson antimista alkoivat palautua mieleen, kun Kalifornian ilta-auringossa levittelimme siipiämme ja matkasimme lentokentältä kohti keskustaa.

Ennakkokäsitys Piilaaksosta tuntui melko hataralta, mutta yrittäjyyteen suhtautuminen oli monella reissuun lähteneellä yhtenevää: yrittäjyys uravaihtoehtona on kiinnostava, mutta yrittäjäksi ryhtyminen vaatisi jonkin uuden ja mullistavan idean sekä taustalle työkokemusta. Myös negatiiviset puolet mietityttävät. Kuten eräs ystäväni totesi lentokentällä ”taidan olla liian sosiaalinen yrittäjäksi” ajatuksenaan se, että yrittäjyys olisi itsekseen puurtamista vailla työkavereiden verkostoa. Bussin lähestyessä hotellia huolenaiheet vaihtuivat kuitenkin arkisempiin aiheisiin, kuten optimaaliseen kahvin määrään, joka tarvittaisiin pitämään jetlagiset silmät auki matkalla Palo Altoon.

Piilaakso & Nordic Innovation House

Piilaakson ulkomuoto yllätti tavanomaisuudellaan. Alueena se vaikutti jotakuinkin normaalilta asuintalolähiöltä, jos laskuista jätetään pois jättien, kuten Googlen toimistokompleksit. Tätä tavanomaisuutta selitti Nordic Innovation Housen vierailulta mieleen jäänyt motto ”Silicon Valley is a mindset, not a location”.

Nordic Innovation House jakaa jäsenilleen rahoittajien, palveluntuottajien ja kollegoiden verkoston, jonka avulla lasku Piilaaksoon pehmenee huomattavasti. Selväksi nousi kuitenkin se, että verkostossa toimiminen riippuu omasta kyvykkyydestä tuoda yritysidea esille. Ilman pitchaustaitoa ei Piilaaksossa pärjää.

Yllättävältä tuntui avoimuus, jolla yritysideasta kertomiseen suhtauduttiin. Idea on kuin testikappale, joka pitää suodattaa monen keskustelun ja näkökulman kautta lopulliseen muotoonsa. Tämän kanssa ristiriidassa oli perinteisempi tausta-ajatus siitä, että yritysidea tulee pitää tarkoin varjeltuna salaisuutena, ettei kukaan vain saa siitä vihiä ja lähde kopioimaan toimintaa. Tämä pelko oli kuitenkin kuulemma tarpeeton, sillä hyvä pitch innostaa kehittämään toimintaa yhdessä kohti tavoitetilaa.

Suuntana Stanford

Stanfordin valtavalle kampukselle selvittyämme onnistuimme pienen harharetken ja muutaman kiertoreitin kautta löytämään tiemme oikeaan luentosaliin, jossa Synackin perustaja ja toimitusjohtaja Jay Kaplan kertoi omasta matkastaan yrittäjäksi. Hän kuvaili Synackin olevan kuin ”hakkereiden Airbnb”, jossa itsenäiset hakkerit ympäri maailman pääsevät testaamaan asiakkaan tietoturvallisuutta ja etsimään heikkouksia.

Omasta urastaan Kaplan nosti esiin hetken, jolloin hän päätti jättää työnsä NSAn parissa perustaakseen Synackin yhdessä kollegansa kanssa. Suurin motivaatio tälle päätökselle oli Kaplanin havaitsemat puutteet ja aukot suurtenkin yritysten järjestelmissä, joten tarve Synackin tapaiselle yritykselle oli olemassa.

Kaplan korosti puheessaan yrittäjyyden olevan vain luonteva reitti tehdä työtä, jonka kokee tärkeäksi. Tämä herätti meissä keskustelua, sillä yrittäjyys on tapetilla niin useassa kanavassa, että sen nostaa helposti ja kenties tarpeettomasti liian korkealle jalustalle. Ajatus yrittäjyydestä luonnollisena jatkumona uralle oli omiaan mataloittamaan jalustaa.

Ennen kuin edes ehti hahmottaa reissun olevan päätöksessään, lähti Finnairin juhta jo rullailemaan pitkin kiitorataa kohti Suomen talvea. Lennolla oli aikaa harmitella taakse jäävää ambienssia ja auringonpaistetta. Matkalta mukaan jäi kuitenkin paljon ajatuksia, joita ei edes kaamos pimennä.

Mieleenpainuvimpia ajatuksia oli se, miten osaamisen ja resurssien jakaminen kehittyy uudella tavalla yritysverkostoissa ja organisaatioissa kuten Uber, Airbnb ja Synack. Hyvin mieleen jäivät myös fiilikset siitä, kuinka maailman teknologiakehdossa yrittäjyys on pohjimmiltaan omasta mielenkiinnosta kumpuavaa tekemistä yhdessä saman henkisten ihmisten kanssa. Ehkei yrittäjyys siis olekaan yksin puurtamista.

Mira Ala-Kantti
Kylteriyhdyshenkilö
Tampereen yliopisto

03.01.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013