( Kansainvälisyys )

Varainhankinnan uusi aika

Teksti Leena Filpus
Kuvat Sami Kulju
  • Nopeasti kasvavia passiohedelmäköynnöksiä on koulittava useamman kerran viikossa, jotta sato pysyy runsaana, Carolyne Lagat kertoo mainostoimisto Zeelandin Juuso Enalalle. Lagatin puolen hehtaarin passiohedelmäpelto tuo elannon hänen perheelleen ja työllistää myös yhden naapurin.
  • Länsi-Kenialaisen Chepkunurin naisten kasvihuoneosuuskunnan Florence Limo (vas.), Dinah Ehebasa ja Beatrice Mayio kertovat Aalto-yliopiston Jyri Tawastille pienyrittäjän arjesta. 15 naisen osuuskunta kasvattaa tomaatteja ja suunnittelee laajentavansa toimintaa myös kanalaan.
  • "Keskeinen tapamme toimia on etsiä parhaita osaajia. Toimiva yksityinen sektori on taloudellisen kehityksen edellytys ja haluamme heidän osaamisensa myös kehitysyhteistyön käyttöön, Suomen World Visionin toiminnanjohtaja, ekonomi Tiina Saukko sanoo.
Voiko kehitysyhteistyötä ja tiukkaa bisneksentekoa yhdistää? Kyllä voi, näkee Aalto-yliopiston varainhankintajohtaja Jyri Tawast. Hän tekee yhteistyötä Suomen World Visionin kanssa.

Passiohedelmiä viljelevä Carolyne Lagat asuu Länsi-Kenian Meibekissä. Hän sai monen naapurinsa tapaan opastusta hedelmien viljelyyn Suomen World Visionin elinkeinojen parantamiseen tähtäävässä hankkeessa. Ensimmäinen sato epäonnistui täysin ja naapurit palasivat takaisin maissinviljelyyn. Lagat päätti yrittää uudelleen, sillä maissi antaa satoa vain kerran vuodessa. Se ei riitä nelihenkisen perheen elatukseen.

Uusi yritys on ollut menestys. Passiohedelmästä saa tilin joka viikko. Puolen hehtaarin pellon antimien ansiosta perheen lapset käyvät hyvää koulua ja mies on voinut jatkaa opintojaan yliopistossa. Lagat rakennuttaa perheelle taloa ja miettii, miten passiohedelmistä saisi jalostamalla enemmän tuottoa.

Kaikki tämä on köyhällä maaseudulla uskomaton edistysaskel. Vielä 10 vuotta sitten samalla alueella vain harva lapsi kävi koulua, puhdasta vettä oli lähinnä sadekaudella, eikä savimajaa paremmasta osattu edes unelmoida.

Aalto-yliopiston varainhankintajohtaja Jyri Tawast kuuli useita vastaavanlaisia tarinoita toukokuussa Keniassa. Hän näki, miten pieni apu on skaalautunut suureksi hyödyksi.

Tawast tutustui yhdessä ekonomijoukon kanssa Suomen World Visionin järjestämällä opintomatkalla esimerkiksi Nairobin innovaatiokeskus iHubin sosiaalisiin start-upeihin, slummin pienyrittäjiin ja tapasi tomaatti- ja passiohedelmäviljelijöitä Länsi-Keniassa. Matkan tavoitteena oli selvittää, löytyisikö Keniasta sellaisia varainhankintakohteita, jotka voisivat kiinnostaa suomalaisia.

Helsingin kauppakorkeakoulusta kauppatieteiden maisteriksi valmistunut Tawast on yksi harvoja varainhankinnan ammattilaisia Suomessa. Hän vastasi Aalto-yliopiston säätiöpääomakeräyksestä, jossa kerättiin yli 200 miljoonaa euroa yksityistä rahoitusta yliopiston perustamisvaiheessa. Nyt kansainvälistä markkinointia pääaineenaan opiskellut Tawast auttaa vapaa-ajallaan Suomen World Visionia kehittämään varainhankintaansa.

Kummilapsijärjestön 9,6 miljoonan euron vuosituotoista yli puolet tulee tällä hetkellä yksityisiltä lahjoittajilta, pääosin kummilapsitoiminnasta. Loput tuotoista saadaan ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötukena.

Tawast ei mieti uutta kummikampanjaa eikä lipaskeräystä. ”Suurlahjoittajaohjelmassa yrityksille ja instituutioille avataan mahdollisuus lahjoittaa rahaa tiettyihin hankkeisiin. Hankkeen mitattavista tuloksista yritys saa yhteiskuntavastuuraportin. Suurlahjoittajaohjelman rinnalla yrityksille rakennetaan yhteistoimintamalleja, joissa suomalaisyritykset pääsevät kehittämään bisnestä yhdessä kenialaisten kanssa ja etabloitumaan paikallisille markkinoille.”

Liiketoimintaa kestävän kehityksen pelisäännöillä

Mutta voiko kehitysyhteistyötä ja tiukkaa bisneksentekoa yhdistää? Perinteisesti ajatellen ei, mutta maailma on muuttumassa. Bisnessenkeli- ja start-up-liiketoiminta voivat olla osana palettia, joka mahdollistaa hyväntekeväisyyden. Kehitysyhteistyö tarvitsee edelleen lahjoituksia, mutta sen rinnalla voidaan kehittää myös liiketoimintaa kestävän kehityksen pelisäännöin yhdessä kehitysyhteistyöjärjestön kanssa.

Usein varainhankinta ymmärretään vain rahalahjoitusten hankintana. Todellisuudessa varainhankinnan alle mahtuu myös esimerkiksi kumppaniohjelmia ja monenlaista yritysyhteistyötä. Niissä voidaan tarjota vastavuoroisesti palveluja ja kumppanuutta vastikkeellisesti tai vastikkeetta.

Varainhankinta on normaalien bisneslainalaisuuksien alaista ammattimaista työtä.

”On sitten kyseessä Itämeren pelastaminen, lastensairaalan rakentaminen, yliopisto, kulttuurihanke tai kehitysmaan lapset, tärkeintä on tarina, jonka voi ostaa. Tarinan lisäksi on oltava strategista ymmärrystä siitä, miksi toinen voisi olla tarinasta kiinnostunut. Käytännössä kyse on asiakkuuden hallinnasta, myynnistä ja markkinoinnista”, Tawast sanoo.

Yritysyhteistyö moottoriksi

Aalto-yliopiston tapauksessa mietittiin yksittäisten yhteistyökumppaniehdokkaiden tasolla näiden tarpeita. Yhdelle riitti osallistuminen yhteiskunnalliseen kehittämiseen, toiselle lahjoittamisen motiivina saattoi olla tuleva tutkimusyhteistyö, jonka tulokset näkyvät lopulta yrityksen taseessa.

Suomen World Visionin kohdalla varainhankinnan lainalaisuudet ovat samat. ”Perinteisin auttamisen motivaattori yrityksellä on yhteiskuntavastuu. Yritys kiillottaa mainettaan asiakkaidensa ja työn tekijöidensä silmissä auttamalla vähäosaisia. Käytännössä apu voi olla rahalahjoitus tai muun osaamisen antaminen, vaikka viljelijöiden koulutushankkeessa.” Koulutushankkeen pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan yritysyhteistyötä.

Kehittyvissä maissa työpaikat on pitkälti luotava itse, sillä valmiita työpaikkoja ei ole. Yrittäjyyden vahvistaminen parantaakin köyhimpien elintasoa pysyvästi.

Parhaimmillaan kehitysyhteistyöohjelmien ja -hankkeiden lopputuloksena avuntarvitsijat ovat oppineet auttamaan itse itseään. On syntynyt pieniä yrityksiä tai yritystoiminnan ituja.

Näen, että Carolyne Lagatin kaltainen viljelijä ei ole yksinään suomalaisyritykselle mielenkiintoinen bisneskumppani. Mutta kun yhteenliittymässä on kymmenien viljelijöiden osuuskuntia, tilanne on toinen. Silloin voidaan puhua jo start-up-toiminnasta, joka rakentuu kehitysyhteistyön luomalle pohjalle. Tähän voidaan mahdollisesti saada esimerkiksi enkelirahaa”, Tawast sanoo ja lisää, että elintarviketeollisuuden lisäksi esimerkiksi cleantechiä hyödyntävälle yritysyhteistyölle on Keniassa tilausta.

Sijoittamisen painopiste on siirtymässä Afrikkaan

Suomen World Vision toimii itsenäisenä osana sadassa maassa toimivaa maailman suurinta kummilapsijärjestöä World Visionia. Sen toiminnan tärkeä tukijalka ovat kummit ja kuukausilahjoittajat, tavalliset suomalaiset yksityishenkilöt, jotka avustavat kummilastensa yhteisöjä.

”Satsaamme kummitoimintaan vahvasti myös jatkossa. Yksityistä varainhankintaa halutaan kuitenkin lisätä. Keskeinen tapamme toimia on etsiä parhaita osaajia. Toimiva yksityinen sektori on taloudellisen kehityksen edellytys ja haluamme heidän osaamisensa myös kehitysyhteistyön käyttöön, Suomen World Visionin toiminnanjohtaja, ekonomi Tiina Saukko sanoo.

Yritykselle osaamisen jakaminen on parhaimmillaan kannattavaa brändinrakennusta. Saukko uskoo, että lahjoittaminen vastuulliseen, kestävän kehityksen mukaiseen toimintaan tulee syrjäyttämään yritysten keinotekoisen brändinrakennuksen. ”Yrityksen kannattaa oikeasti tehdä hyvää sen sijaan, että vain yrittää näyttää hyvältä. Filantropian vaikutukset yrityksen liiketoimintaan voivat olla yllättävän hienot. Tällä hetkellä yritys saa maksaa viestintä toimistolle miljoona euroa brändinrakentamisesta. Valitettavasti julkisuuskuvan rakentaminen tekemällä oikeasti hyviä asioita ja osallistumalla eri merkiksi kehitysyhteistyön tukemiseen pitää rahoittaa yrityksen voitosta, kun verovähennysoikeutta ei ole. Tähän toivon muutosta”, Saukko sanoo.

World Vision on rakentanut Aalto-yliopiston, Tekesin ja Finpron kanssa Weconomy Start -innovaatio-ohjelman. Se yhdistää liiketoiminnan ja kehitysyhteistyön tavoitteita ja kehittää Base of Pyramid -ajattelun mukaisesti köyhille alueille sopivia liiketoiminta- ja palveluideoita sekä liiketoimintamalleja, Saukko sanoo.

Kyse on myös Suomen menestyksestä globaalissa markkinataloudessa. Sijoittamisen painopiste on siirtymässä Afrikkaan. Esimerkiksi kiinalaiset ovat isoja toimijoita mantereella, rakentavat infrastuktuuria ja teollisuutta. Myös suomalaisten on mentävä sinne, mikäli mielivät pysyä kehityksen kelkassa.

”Suomalaisten resurssit ovat rajalliset, joten tarvitaan yhteistyötä. Kehitysyhteistyöjärjestöillä on kokemusta kohdemaistaan kymmenien vuosien takaa. Pitkissä, jopa 15 vuotta kestävissä hankkeissa paikalliset viranomaiset ja muut toimijat tulevat tutuiksi. Tätä osaamista kannattaa hyödyntää myös uudenlaisessa yhteistyössä.”

Yhteistyön perään puhuu myös syksyllä uudistuva Finpro. Sen kansainvälistymispalvelut auttavat suomalaisyrityksiä verkottumaan ja tunnistamaan liiketoimintamahdollisuuksia osana Team Finlandia.

Ammattimaistuva varainhankinta

Suomalaista varainhankintaa leimaa Jyri Tawastin mukaan arkipäivän bisnesosaamisen puute. Ekonomin tutkinnosta on työssä iso hyöty.

”Uskon, että varainhankinta muuttuu tulevaisuudessa entistä ammattimaisemmaksi. Se vaatii nykyistä enemmän osaamista ja resursseja.”

Mallia otetaan Yhdysvalloista, jossa varainhankinnan prosessit on hiottu kuntoon. Yhteiskunnalta ei odoteta samanlaista tukea kuin meillä.

Toisaalta Yhdysvalloissa myös verotus tukee varainhankintaa. Lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia.

Meillä ei olla vielä niin pitkällä.

”Varainhankinta on luvanvaraista. Rahaa saa kerätä vain yleishyödylliseen toimintaan. Yritysten osalta tilanne on monimutkainen, sillä lahjoitukset otetaan omistajien kukkarosta. Varainhankinnan säätelyssä, kulttuurissa ja yhteiskunnan eri toimijoiden yhteistyössä on vielä paljon kehittämistä. Esimerkiksi lahjoitusten verovähennysoikeus auttaisi kehittämään varainhankinnan uusia muotoja”, Jyri Tawast sanoo.

17.9.2014

Suomen World Vision ¶

Vuonna 1983 perustettu kristillishumanitäärinen kehitysyhteistyöjärjestö ja itsenäinen osa maailman suurinta kummilapsijärjestöä World Visionia.

Parantaa lasten elinoloja ja edistää oikeudenmukaisuutta. Kuukausilahjoittajien, kummien ja yritysyhteistyökumppaneiden avulla köyhät yhteisöt saavat työkaluja paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Lasten terveys paranee, perheiden toimeentulo kohentuu ja yrittäjyys lisääntyy.

Hankkeita Keniassa, Ugandassa, Kolumbiassa, Perussa, Intiassa ja Sri Lankassa.

Kehittänyt Weconomy Start -innovaatio-ohjelman yhdessä Tekesin, Finpron ja Aalto-yliopiston kanssa.

Suomen World Visionin kokonaistuotot vuonna 2013 ¶

9,6 miljoonaa euroa

1 % muuta julkista tukea

48 % ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyötukea

51 % yksityisten lahjoittajien osuus

Ekonomit Afrikassa

Mieleenpainuvinta oli keskustelu lisäarvon tuotosta savimajassa lähes tiettömien teiden takana.

Monen silmiin on piirtynyt kuva pallovatsaisesta lapsesta, joka ei jaksa huitoa kärpäsiä pois suurista silmistään. Afrikka on tätä, mutta myös jotain aivan muuta.

”Huomasimme hyvin nopeasti, että käsityksemme Afrikasta oli yksipuolinen ja kuva vääristynyt. Maanviljelijöiden osuuskuntien lisäksi tapasimme esimerkiksi Nairobin innovaatiokeskus iHubissa taitavia mobiilisovellusten kehittäjiä. Yhteistä heille kaikille oli tekemisen ja eteenpäin menemisen nälkä. Se oli silmiinpistävää.

Vastaavaa draivia ei Suomesta enää hevin löydy. Ehkä meidän asiamme ovat liian hyvin”, Jyri Tawast tiivistää toukokuiselle Kenian matkalle osallistuneiden ekonomien ajatuksia.

Suomen World Visionin opintomatkalle osallistuivat Tiina Saukon johdolla myös mainostoimisto Zeelandin Juuso Enala, sarjayrittäjä ja kiinteistösijoittaja Heikki Karu sekä Finpron kehitysjohtaja Jusa Susia.

Kenia on yksi Itä-Afrikan talouden vetureista. Sen talous on kasvanut viime vuodet viiden prosentin vauhtia. Varakkaiden osuus on kasvussa, mutta eri arvoisuus on silmiinpistävää. Yli 40-miljoonaisesta kansasta noin 40 pro senttia elää köyhyysrajan alapuolella, alle Yhdysvaltain dollarilla päivässä. Alle 25-vuotiaita kansasta on yli puolet, työttömistä yli 60 prosenttia. Yrittäjyyden tukeminen kehitysyhteistyön muotona on myös yritys säilyttää yhteiskuntarauha. Kun nuorilla on työtä joka tuo toimeentulon, rikollisuus ja ääriliikkeet eivät välttämättä houkuttele. Epätoivon ja näköalattoman tulevaisuuden vaikutukset näkyvät pahimmillaan Euroopassa asti.

”Keniassa ei kuitenkaan istuta apaattisina puun alla odottamassa, että joku tuo apua. Ihmiset ovat aktiivisia. Savimajassa pohdittiin lisäarvon tuottoa aivan samoin kuin missä tahansa muuallakin. Nairobin slummissa tapaamamme yrittäjät olivat hyvin innovatiivisia kehittäessään toimeentuloaan.”

Koskettavia olivat myös yhteisöllisyys ja oman osaamisen jakaminen.

”Siellä ymmärretään, että yhdessä tekemällä saadaan enemmän aikaan kuin yksin”, Jyri Tawast sanoo.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

22.03.2017
On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

17.03.2017
Esimies-hackathon – voittajatiimin tarina

Moi, olemme Team CBL! Osallistuimme Suomen Ekonomien historian ensimmäiseen Esimies Hackathoniin ja saako hehkuttaa jo näin alkuun – myös voitimme sen!

Takana oli kaikilla tiivis työviikko. Hieman mietitytti, jaksaisiko vielä lauantain tehdä töitä aamukymmenestä iltakahdeksaan, etenkin kun ei tarkkaan edes tiennyt mihin on lähtenyt mukaan. Hackathonkaan käsitteenä ei ollut meille entuudestaan kovin tuttu. Väsymys vaihtui innostukseen kuitenkin jo heti ovella lämpimän ja kotoisan vastaanoton myötä. Myös aamusmoothiet ja muut ihanat tarjottavat sekä upeat puitteet päivälle antoivat kunnon buusterin heti alkuun.

Meitä hackathonilaisia yhdisti innostus kehittää esimiestyötä. Meidät oli valittu niin, että kaikki olivat toisilleen uusia tuttavuuksia. Osallistujia oli eri puolilta Suomea opiskelijoista erittäin kokeneisiin johtajiin asti. Meidänkin tiimimme jäsenet ovat Helsingistä, Tampereelta ja Kouvolasta. Osallistujajoukon moninainen tausta ja kokemus antoivatkin monipuolista näkemystä asioihin. Välipala- ja ruokatauot menivät vilauksessa tutustuessa huikeaan porukkaan.

Päivän aikana meitä oli luotsaamassa asiantuntevaa joukkoa niin Suomen Ekonomeista kuin kumppanuusyrityksistäkin. Fasilitaattoreina toimivat Tuuli Aalto-Nyyssönen Ambientialta, toimitusjohtaja Terhikki Rimmanen Humapilta ja kehitysjohtaja Anja Uljas Suomen Ekonomeilta. Saimmekin heiltä paljon näkemystä tulevaisuuden johtamishaasteista. Erityisesti mieleemme jäi Terhikin kiteytys: 95% työn sujuvuudesta ja yrityksen menestyksestä liittyy työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen ja vain 5% tekniseen osaamiseen! Aika huima suhdeluku, vai mitä?

Päivä oli hyvin tiivis aamusta iltaan. Innostuimme tehtävästämme niin, että käytimme annetun ajan viimeistä minuuttia myöten. Seuraaville hackathonilaisille siis vinkki, rohkeasti vain idea työn alle. Päivän aikana se sitten jalostuu kyllä paremmaksi.

Päivä huipentui kunkin tiimin päivän puurtamisen ja tulosten esittelyyn: viiden minuutin pitchaukseen jossa tuli vakuuttaa arvovaltainen tuomaristo (Jaakko Kankaanpää Ambientialta, Juuso Hämäläinen F-Securelta ja Nina Enberg Suomen Ekonomeista) omasta ideastaan. Siinäpä sitten olikin pusertamista, kun olimme koko päivän kehitelleet oman tiimin ideaa ja se oli meille jo täysin tuttu: miten saada oma idea näkyväksi ja ymmärrettäväksi muille ja kerrottua ne pääkohdat viidessä minuutissa! Jännityksellä odotimme tuomariston tuloksia. Saimme hyvää palautetta ja myös kehitysajatuksia työtämme kohtaan.

Olemme hyvin kiitollisia saamastamme kokemuksesta, uusista kontakteista ja kaikesta järjestelystä. Suosittelemme hackathonia lämpimästi kaikille esimiestyöstä innostuneille!

Virpi Hernesaho, Janina Lampinen ja Marju Moisalo

24.02.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013