( Kansainvälisyys )

Paljon vartijana Johnson & Johnsonilla

Teksti Sari Lapinleimu Kuvat Christian Beutler / Keystone / MVphotos
Marja Ijäs ei unelmoinut työurasta ulkomailla. Oma paikka löytyi kuitenkin Sveitsistä, jossa HR-johtajan tiimin vastuulla on yli 3 000 hengen kansainvälinen organisaatio.

Marja Ijäs muutti Sveitsiin miehen perässä vuonna 2008. Taakse jäi hyvä työpaikka, Helsingin kulttuuritarjonta, perhe ja ystävät – edessä siinsi työnhaku sekä ajatus leppoisista alppihiihtelyistä ja mutkattomasta asettumisesta uuteen maahan.

”Ulkomaille muutto ei ollut minulle erityinen unelma vaan yksi vaihtoehto muiden joukossa. Toisaalta ajatus ei ollut vieras: olin asunut vaihto-oppilas-, au pair – ja opiskeluaikoinani USA:ssa, Ranskassa ja Ruotsissa.”

Melko pian Sveitsiin muutettuaan Ijäs alkoi etsiä töitä. Projekti olisi voinut osoittautua hyvinkin haastavaksi ilman omia verkostoja; toisaalta osaavista hakijoista oli täystyöllisyyden maassa pulaa. Joka tapauksessa Ijäksellä oli onnea – ja kyky tarttua tilaisuuteen, kun sellainen osui kohdalle.

Inhimillisesti johdettu jättiläinen

”Törmäsin Johnson & Johnsoniin työnhaun alkuvaiheessa, ja kiinnostuin heti. Mietin usein, miten hyvin minulle kävi, kun pääsin tänne”, Ijäs toteaa.

Syitä tyytyväisyyteen ei tarvitse hakemalla hakea. Kunnioitettavat 130 vuotta täyttänyt yhdysvaltalaisjätti toimii 60 maassa liki 130 000 työntekijän voimin ja on yksi maailman arvostetuimmista ja markkina-arvoltaan suurimmista yrityksistä.

Kiitosta saa myös yhtiön johtamiskulttuuri.

”Vaikka yhtiö on valtava, sitä johdetaan hyvin arvopohjaisesti ja inhimillisesti. Johnson & Johnsonin credo (arvot) ohjaa vahvasti päätöksentekoa ja toimintaa, ja kaikessa tekemisessä korostuu vastuu asiakkaista, työntekijöistä, omistajista ja yhteiskunnasta.”

Johnson & Johnson toimii kolmella toimialalla. Ne ovat kuluttajatuotteet, lääketeollisuus sekä medikaaliset implantit ja niiden asentamiseen vaadittavat instrumentit. Yhtiön tuotemerkit, kuten Nicorette, Natusan, Pepcid ja Imodium, ovat vahvasti läsnä myös Suomen markkinoilla.

Iso vastuu, isot vapausasteet

Viisi ja puoli ensimmäistä vuotta Ijäs toimi henkilöstöjohtajana Sveitsin ranskankielisellä alueella. Hän vastasi medikaalisiin implantteihin keskittyneen 1 200 hengen organisaation henkilöstötoiminnosta.

Vuonna 2012 Johnson & Johnson teki historiansa suurimman yrityskaupan ostamalla Synthes-nimisen yhtiön. Kaupan yhteydessä aukesi paikka henkilöstöjohtajalle, jonka työn pääpaino oli muutoksen johtamisen hallinnassa ja kulttuurien yhdistämisessä.

Tällä hetkellä Ijäksen vastuulla on HR-tiimi, joka tukee yli 3 000 hengen organisaation, medikaalisten implanttien tuotantoketjun, liiketoimintaa Sveitsissä, Itävallassa ja Saksassa.

”Huomattava osa ajastani menee kehitys- ja muutoshankkeiden valmistelussa, toteuttamisessa ja seuraamisessa. Lisäksi toimenkuvaan kuuluu organisaatiosuunnittelua, osaamisen kehittämistä, eritasoisten johtoryhmien tukemista sekä HR-avainprosessien ohjeistamista ja kouluttamista. Haastattelen myös työnhakijoita tiettyihin avainpositioihin.”

Asioita on paljon, mutta niitä yhdistää henkilöstön, organisaation ja kulttuurin muutos ja kehittäminen.

”Työ vaatii organisointikykyä, olennaisen nopeaa hahmottamista sekä kykyä nauttia monimutkaisessa organisaatiossa luovimisesta ja lukuisien isojen asioiden hanskaamisesta. Toisaalta minulla on vapaus organisoida työni parhaaksi katsomallani tavalla.”

Pitkiä arkipäiviä, vapaita viikonloppuja

Työ ja ahkeruus ovat Sveitsissä erityisiä arvoja. Pienyrityksiä ja pk-vientiyrityksiä on paljon, ja jokainen sveitsiläinen tuntee jonkun yrittäjän.

”Täällä ymmärretään, mistä raha talouteen tulee. Yhtenä osoituksena tästä Sveitsin kansa äänesti kuuden viikon vuosilomaa vastaan. Käsitys siitä, mitä se aiheuttaisi yritystasolla, on aika selkeä.”

Standardityöaika on 40 tuntia, mutta sitä venytetään tarpeen mukaan. Näin tekee myös Ijäs.

”Menen töihin seitsemän ja kahdeksan välillä, enkä juuri koskaan lähde ennen iltakuutta – teen viikolla niin pitkiä päiviä kuin tarvitaan. Viikonloput pyrin pitämään vapaina.”

Pääosa työajasta kuluu Sveitsissä; matkapäiviä kertyy enintään yksi viikossa. Maanantaista torstaihin majapaikkana on pieni yksiö kauniissa Solothurnin barokkikaupungissa, kuuden minuutin kävelymatkan päässä työpaikalta. Torstai-iltoina Ijäs ajaa puolitoista tuntia varsinaiseen kotiinsa Lausanneen ja tekee perjantait etänä.

Kotikaupunkiaan Ijäs kehuu varauksetta – niin kuin tuntuvat tekevän kaikki muutkin siihen tutustuneet.

”Lausanne on eläväinen kaupunki. Siellä on kansainvälisiä yrityksiä ja kouluja, ja erilaisia kulttuuri- ja urheilutapahtumia järjestetään paljon. Välimatkat ovat lyhyitä, junayhteydet hyvät ja lentokenttä lähellä.”

Mökkeilyä ja matkustelua

Huomattava osa Ijäksen vapaa-ajasta kuluu vuonna 2011 ostetulla alppimajalla. Hankinta on ollut entiselle kaupunki-ihmiselle ja kulttuurin suurkuluttajalle merkittävä, elämänlaatua parantava muutos.

”Vietän mökillä paljon aikaa kesällä sekä käytännössä kaikki viikonloput joulusta maaliskuun loppuun. Saan usein vieraikseni ystäviä Suomesta saakka.”

Toinen mieluisa vapaa-ajanviettotapa on matkustelu: Sveitsistä pääsee helposti ja nopeasti eri puolille Eurooppaa. Suomessa Ijäs kertoo käyvänsä vaihtelevasti lukuun ottamatta vappua, jonka hän viettää aina Helsingissä.

”En kaipaa Suomeen paljoakaan. Välimatka on lyhyt, joten pääsen helposti esimerkiksi kummilasten juhliin. Ystävien arjessa voin olla läsnä somen avulla. Eniten ikävöin Helsingin rikasta kulttuuri- ja leffatarjontaa sekä tuoretta, hyvää kalaa, joka on täällä hyvin kallista.”

Asettuminen odotettua työläämpää

Ijäs kehuu Sveitsiä turvalliseksi, puhtaaksi ja kauniiksi maaksi, infrastruktuuria toimivaksi ja matkustamista helpoksi. Pisteitä satelee myös kansainvälisyydestä: neljännes maan asukkaista on ei-sveitsiläisiä.

Maahan asettuminen osoittautui kuitenkin odotettua työläämmäksi.

”Paikallisen ystäväpiirin luominen oli erityisen haastavaa ilman lapsia: ystävyyssuhteet syntyvät usein samanikäisten lasten, yhteisen lapsipuheenaiheen ja koulun myötä.”

Kärsivällisyyttä ja aikaa tarvittiin, vaikka apuna oli silloinen miesystävä.

”Sveitsiläiset ovat kohteliaita, mutta lämpenevät hitaasti uusille tuttavuuksille. Kun ihmisten luottamuksen sitten lopulta voittaa, ystävyys on todella vahva.”

Haasteita tarjoili myös ensimmäinen työvuosi uudella toimialalla, uudessa maassa, uudessa yrityksessä ja ison tiimin vetäjänä.

”Vuosi meni asioiden opettelussa ja pitkiä päiviä tehdessä. Kun viikonloppu vihdoin koitti, olin aina aivan poikki.”

Jotakin samaa, jotakin erilaista

Ijäksen mukaan sveitsiläisiä ja suomalaisia yhdistävät rehellisyys, luotettavuus ja rakkaus luontoon. Yhdistävä piirre on myös muiden yksityisyyden kunnioittaminen, mihin Sveitsissä suhtaudutaan suorastaan intohimoisesti.

”Täällä monet säännöt perustuvat siihen, että muita ei saa häiritä. Esimerkiksi metelöiminen ja ovien paukuttelu kerrostalossa ovat lähes anteeksiantamattomia virheitä.”

Suurimmat erot kumpuavat sveitsiläisten perinteisestä arvomaailmasta.

”Sveitsi on vanha, perhekeskeinen ja perinteitä kunnioittava maa, jonka päättävissä asemissa ovat pääsääntöisesti keski-ikäiset miehet. Esimerkiksi isyysvapaista ei täällä kansallisella tasolla edes puhuta. Suomi taas on nuori demokratia, joka tarttuu herkästi uudistuksiin.”

Sveitsissä on erittäin tavallista, että yksi perheestä, yleensä nainen, on kotona tai enintään osa-aikatöissä. Tähän olettamukseen perustuu koko infrastruktuuri, kuten kauppojen ja virastojen aukioloajat.

”Esimerkiksi kaupat menevät kiinni niin aikaisin, että ostoksille on vaikea ehtiä töiden jälkeen. Yksi esille tuleva syy on perheiden yhteisen ajan kunnioittaminen: myös kaupan kassojen tulisi ehtiä kotiin illalliselle.”

Pisteet kansanäänestykselle ja koulutukselle

Kansanäänestykset ovat olennainen osa Sveitsin päätöksentekoa. Ne tuntuvat myös toimivan.

”Äänestystulosta lähdetään työstämään, vaikka se ei miellyttäisi poliittista eliittiä. Sveitsissä ei napista äänestysten tuloksista, koska ihmisillä on tunne siitä, että he voivat vaikuttaa siihen, miten asiat ovat.”

Toinen Ijäksen suuresti arvostama piirre on koulutusjärjestelmä, jonka seurauksena nuorisotyöttömyyttä ei käytännöllisesti katsoen ole.

”Nuoret menevät vain harvoin koulusta suoraan yliopistoon. Kaksi kolmesta valitsee oppisopimuksen, joka on rakennettu todella toimivaksi”, hän toteaa.

”Oppisopimuskoulutuksen jälkeen voi mennä töihin ja hakeutua myöhemmin opiskelemaan ylempiin oppilaitoksiin. Lisäksi monet hankkivat työssä ollessaan masters-tason koulutuksen, jonka kustannuksiin työnantaja usein osallistuu.”

14.2.2017

Marjan vinkit Sveitsiin lähtijälle

  • Byrokratia on ollut EU-maiden kansalaisille toistaiseksi helppoa: jos on työpaikka, saa myös oleskeluluvan. Käytäntö on kuitenkin muuttumassa. Kansanäänestyksen 2014 tulos vaatii maahanmuuton rajoitusten kiristämistä.

  • Sveitsin palkkataso on korkea, mutta myös eläminen on kallista. Keskipalkka on 5 800 €/kk (tradingeconomics.com) ja tulovero yli puolet pienempi kuin Suomessa (veronmaksajat.fi).

  • Työviikko on 40 tuntia, mutta töitä paiskitaan tarpeen mukaan. Vuosiloma pitenee iän myötä ja vaihtelee neljästä kuuteen viikkoon.

  • Sveitsiläinen pääöksenteko on hidasta: päätöstä varten halutaan kaikki mahdollinen tieto, ja pienimmätkin asiat halutaan tehdä heti ensimmäisellä kerralla täydellisesti. Konflikteja vältellään, ja asiat pyritään ratkaisemaan neuvottelemalla.

  • Ruokatunnit ovat pyhiä; palaveriajan sopiminen tai edes soittaminen klo 12–13 välillä on todella epäkohteliasta.

  • Pakollinen ja melko arvokas sairausvakuutus on otettava ja maksettava itse. Vain harvat työnantajat osallistuvat vakuutuksen kustannuksiin.

  • Yhteiskunta ja palvelut on rakennettu sen varaan, että perheyksikössä on yksi henkilö, joka ei käy kokopäivätöissä.

  • Päivähoitopaikat ovat kalliita. Vain pieni osa lapsista on hoidossa viisi päivää viikossa. Osalla yrityksistä on omia lastentarhoja tai ne tukevat päivähoitoa rahallisesti.

  • Kouluissa ei tarjota ruokaa tai jos tarjotaan, se on hyvin hinnakasta. Käytännössä lapset tulevat päivällä kotiin syömään.

  • Kaupat ja virastot menevät kiinni niin aikaisin, että niihin on vaikea ehtiä työpäivän jälkeen. Kaikki paikat ovat kiinni sunnuntaisin.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kevät on toivoa täynnä – mutta myös pelkoa

Vain hetki sitten oli joululoma, aika hypätä hektisestä oravanpyörästä hetkeksi pois. Tammikuun tullen kiireet alkoivat taas rasittaa, vaikka juuri oli luvannut itselleen, että tänä vuonna ei olisi niin stressaantunut. Stressiä ei itselläni tai muillakaan opiskelijoilla helpota kesätyönhaun alkaminen. Vaikka työmarkkinat pikkuhiljaa alkavat näyttää piristymisen merkkejä, ylitarjontaa kaupallisen alan töistä ei ole. Työpaikat ovat niiden kuuluisien kivien ja kantojen alla.

Kesätyöpaikkaa metsästäessä on itsellänikin ollut taas aika kiillottaa niin CV kuin LinkedIn-profiili viimeisen päälle kuntoon. Kun nuo kaksi on viimeistelty, on aika laittaa runosuoni sykkimään. Työhakemus on nimittäin monelle sellainen kaunokirjallinen teos, että se hakee vertaistaan. Hakemuksissa kehutaan itseään ja taitojaan kerta toisensa jälkeen juuri kyseiseen yritykseen sopiviksi. Sitten pidetään kädet ristissä, jotta rekrytoijakin huomaisi juuri sinun teoksesi satojen hakemusten seasta.

Kesätyönhaku on sinällään mielenkiintoinen ilmiö, että se luo ahdistusta kaikille tasapuolisesti. Jokainen toivoisi saavansa oman unelmatyönsä ja on valmis tekemään sen eteen mitä vain. Omista hakemuksista ei juuri hiiskuta kaverille, sillä hänhän saattaisi viedä nenäsi edestä juuri sinun unelmiesi työpaikan. Keskustelut, joita työnhauista käydään, ovat pinnallisia, vaikka stressi on kaikille yhteinen. Vertaistuki saattaisi kuitenkin olla tärkein apu siihen, jotta jokainen löytäisi juuri itselleen sopivan työpaikan.

Moni kokee olonsa riittämättömäksi

Kevät on toivoa täynnä, mutta samalla myös pelkoa omasta riittämättömyydestä. Vaikka kesätyönhaussa jokainen esittää olevansa itsevarma ja tietoinen omasta osaamisestaan, moni kokee silti olonsa riittämättömäksi. Vaikka tuntuu, että osaisi paljon ja olisi paljon annettavaa, pelkää, että joku muu kuitenkin sanoo osaavansa enemmän ja paremmin kuin itse. Ahdistusta ei yhtään helpota, kun kuulee muiden varmistaneen kesätyöpaikkansa jo tammikuun lopussa. Itsekin päätin lähteä taas merta edemmäs kalaan, jotta löytäisin työn, joka olisi vielä lähempänä sitä omaa unelmaduunia.

Vaikka tulisikin tieto, ettei taaskaan ollut kyllin hyvä johonkin työpaikkaan, ei pidä kuitenkaan luopua toivosta. Luottamalla omaan osaamiseemme ja tunnistamalla omat vahvuutemme löydämme varmasti pitkässä juoksussa meille sopivia töitä. Itse kolmannen vuoden tietojärjestelmätieteiden pääaineopiskelijana, jolla on kokemusta niin markkinoinnista, graafisesta suunnittelusta kuin analytiikastakin, uskon, että löydän työpaikan ensi kesäksi. Vaikka se ei tänä vuonna olisikaan se unelmieni duuni, kasvattaa se varmasti minua ja hyödyn saamistani taidoista tulevaisuuden töissäni. Tärkeintä on kuitenkin, että luotan omaan osaamiseeni ja kestän välillä myös epäonnistumisia, sillä ne kuuluvat elämään.

Hyvää kesätyönhakua kaikille toivottaen,

Kristian Raitio
Hallituksen puheenjohtaja
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry

07.02.2017
”Murheellisten laulujen maa?”

Nokian pääjohtaja Rajeev Suri valitteli viime vuoden lopulla Kauppalehdessä työsopimuslain takaisinottovelvoitteen rajoittavan yrityksen mahdollisuuksia palkata sen tarvitsemaa uutta osaamista. Hivenen oudoksi valittelun tekee se, että Nokia on käsitykseni mukaan hoitanut henkilöstön vähennykset ja vaihdot ns. eropaketein. Tällöin työntekijä irtisanoutuu itse, eikä takaisinottovelvoitetta ole.

Työsopimuslain säännös koskee irtisanotun henkilön takaisinottoa samaan tai lähes samaan tehtävään. Takaisinottovelvoite ei koske sellaisia uusia tehtäviä, joita yhtiössä ei ole aiemmin ollut. Isojen yritysten johtajat tuntevat Suomen lainsäädäntöä valitettavan huonosti. Olisi toivottavaa, että he nostaisivat asioita esiin vain silloin, kun ne todella ovat ongelma. Olisi myös toivottavaa, että johtotason henkilöillä olisi tietyt työelämän lakien perusfaktat tiedossa.

Tästä ongelmien turhastakin esiin nostamisesta mieleeni juolahti Eppu Normaalin laulu ja sitä myöten tämän jutun otsikko.

Koeaika työsopimuksessa ehkäisee virherekrytointeja

Työelämän lainsäädännön jäykkyyttä ovat tuoneet julki sekä Suomen Yrittäjät että Perheyritysten Liitto. Pienten yritysten (alle 20 henkeä) osalta kynnys palkata ensimmäiset työntekijät saattaa olla korkea, sillä virherekrytointeja pelätään.

Pienen yrityksen on pystyttävä ongelmatilanteissa toimimaan pelkästään työsopimuslain nojalla, joten lain jäykkyydestä puhuminen on ainakin osin perusteltu. Tähän ongelmaan on olemassa ratkaisu: koeajasta työsopimuksessa sopiminen. Koeajan puitteissa työntekijästä saa kyllä useimmissa tilanteissa tolkun. Toki sopimuksen purkua ei koeaikanakaan saa tehdä syrjivin perustein, mutta luulisi, että yrittäjäjärjestöt tällaisiin asioihin antaisivat neuvoja.

Irtisanomisia vai uudelleen kouluttamista?

Taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla vähentäminen on Suomessa suhteellisen helppoa. Liikkeenjohdollisella päätöksellä voidaan milloin tahansa muuttaa yrityksen strategiaa ja todeta, että nyt tarvitaan uudenlaista osaamista, vanhat tehtävät loppuvat ja näiden tekijöiden työ vähenee olennaisesti ja pysyvästi.

Alle 20 hengen yrityksissä laki ei edellytä minkäänlaista neuvottelua vaan pelkästään perusteiden ilmoittamista ja irtisanottavan työntekijän kuulemista. Vähintään 20 hengen organisaatioissa pitää ennen mahdollisia irtisanomisia käydä yt-neuvottelut.

Henkilöstöä voisi toki myös kouluttaa – myös sitä uutta osaamista vaativiin tehtäviin. Nyt tendenssi näkyy olevan, että vaihdetaan nuorempaan ja ehkä myös halvempaan ja ammattitaidon ylläpito jää jokaisen omalle vastuulle.

Olen usein ihmetellyt, miksi yritykset maksavat eropaketeissa tekemättömästä työstä. Samalla rahalla kouluttaisi porukkaa merkittävästi ja yritykseen saataisiin helposti uutta osaamista. Muistettava on sekin, että usein vanhan taitajista on jopa pulaa, kun kaikkea ei voi kerralla uusia.

Vauraus saatava lisääntymään tasaisesti

Paljon on puhuttu tuloerojen kasvattamisen tarpeesta tai pienten tuloerojen haitoista. Nature-lehdessä hiljan julkaistu raportti antaa uudenlaisen näkökulman. Suurin haaste on siinä, että vauraus saadaan lisääntymään tasaisemmin ympäri maailmaa. Näin ehkäistäisiin isoja muuttoliikevyöryjä. Ellemme pysty kanavoimaan vaurauden kasvua tasaisemmin niin työn ja pääoman välillä kuin globaalisti eri alueiden välillä, tähän mennessä kokemamme ihmisvirrat ja populismin voittokulku ovat vasta alkua, eikä siinä rajojen sulkeminen auta. Mainio analyysi on Jan Hurrin Taloussanomissa julkaistu artikkeli.

Esimerkiksi yksi MIT:n 20:sta taloustieteen Nobelistista Rober Solow totesi jo vuonna 1987, että vauraus kasvaa pitkällä juoksulla vain teknologian kehityksen kautta eikä suinkaan nyt vallalla olevan säästämisen ja kurjistamisen kautta, kovasta työstä ja riskinotosta puhumattakaan.

Kääritään siis hihat ja ruvetaan hommiin niin tästä ei tule ”Murheellisten laulujen maa”.

Esa Vilhonen
Työelämätoimikunnan ja Liittoneuvoston jäsen
Henkilöstön edustaja

27.01.2017
Sinne ja takaisin – kylteri Piilaaksossa

Mitä saa, kun yhdistää 120 kylteriä, suoran lennon San Franciscoon ja Slush-yhteistyössä toteutetun vierailun Piilaaksoon sekä Stanfordin kampukselle? Lyhyesti: ideoita yrittäjyydestä ja pienoisen jetlagin. Pidemmän vastauksen voit lukea alta!

Kymmenen tunnin suoran lennon jälkeen olo San Franciscon lentokentällä muistutti lähinnä kaaliperhosta kömpimässä ulos kotilostaan. Lennolla käydyt keskustelut yrittäjyydestä ja innostuneet mietteet Piilaakson antimista alkoivat palautua mieleen, kun Kalifornian ilta-auringossa levittelimme siipiämme ja matkasimme lentokentältä kohti keskustaa.

Ennakkokäsitys Piilaaksosta tuntui melko hataralta, mutta yrittäjyyteen suhtautuminen oli monella reissuun lähteneellä yhtenevää: yrittäjyys uravaihtoehtona on kiinnostava, mutta yrittäjäksi ryhtyminen vaatisi jonkin uuden ja mullistavan idean sekä taustalle työkokemusta. Myös negatiiviset puolet mietityttävät. Kuten eräs ystäväni totesi lentokentällä ”taidan olla liian sosiaalinen yrittäjäksi” ajatuksenaan se, että yrittäjyys olisi itsekseen puurtamista vailla työkavereiden verkostoa. Bussin lähestyessä hotellia huolenaiheet vaihtuivat kuitenkin arkisempiin aiheisiin, kuten optimaaliseen kahvin määrään, joka tarvittaisiin pitämään jetlagiset silmät auki matkalla Palo Altoon.

Piilaakso & Nordic Innovation House

Piilaakson ulkomuoto yllätti tavanomaisuudellaan. Alueena se vaikutti jotakuinkin normaalilta asuintalolähiöltä, jos laskuista jätetään pois jättien, kuten Googlen toimistokompleksit. Tätä tavanomaisuutta selitti Nordic Innovation Housen vierailulta mieleen jäänyt motto ”Silicon Valley is a mindset, not a location”.

Nordic Innovation House jakaa jäsenilleen rahoittajien, palveluntuottajien ja kollegoiden verkoston, jonka avulla lasku Piilaaksoon pehmenee huomattavasti. Selväksi nousi kuitenkin se, että verkostossa toimiminen riippuu omasta kyvykkyydestä tuoda yritysidea esille. Ilman pitchaustaitoa ei Piilaaksossa pärjää.

Yllättävältä tuntui avoimuus, jolla yritysideasta kertomiseen suhtauduttiin. Idea on kuin testikappale, joka pitää suodattaa monen keskustelun ja näkökulman kautta lopulliseen muotoonsa. Tämän kanssa ristiriidassa oli perinteisempi tausta-ajatus siitä, että yritysidea tulee pitää tarkoin varjeltuna salaisuutena, ettei kukaan vain saa siitä vihiä ja lähde kopioimaan toimintaa. Tämä pelko oli kuitenkin kuulemma tarpeeton, sillä hyvä pitch innostaa kehittämään toimintaa yhdessä kohti tavoitetilaa.

Suuntana Stanford

Stanfordin valtavalle kampukselle selvittyämme onnistuimme pienen harharetken ja muutaman kiertoreitin kautta löytämään tiemme oikeaan luentosaliin, jossa Synackin perustaja ja toimitusjohtaja Jay Kaplan kertoi omasta matkastaan yrittäjäksi. Hän kuvaili Synackin olevan kuin ”hakkereiden Airbnb”, jossa itsenäiset hakkerit ympäri maailman pääsevät testaamaan asiakkaan tietoturvallisuutta ja etsimään heikkouksia.

Omasta urastaan Kaplan nosti esiin hetken, jolloin hän päätti jättää työnsä NSAn parissa perustaakseen Synackin yhdessä kollegansa kanssa. Suurin motivaatio tälle päätökselle oli Kaplanin havaitsemat puutteet ja aukot suurtenkin yritysten järjestelmissä, joten tarve Synackin tapaiselle yritykselle oli olemassa.

Kaplan korosti puheessaan yrittäjyyden olevan vain luonteva reitti tehdä työtä, jonka kokee tärkeäksi. Tämä herätti meissä keskustelua, sillä yrittäjyys on tapetilla niin useassa kanavassa, että sen nostaa helposti ja kenties tarpeettomasti liian korkealle jalustalle. Ajatus yrittäjyydestä luonnollisena jatkumona uralle oli omiaan mataloittamaan jalustaa.

Ennen kuin edes ehti hahmottaa reissun olevan päätöksessään, lähti Finnairin juhta jo rullailemaan pitkin kiitorataa kohti Suomen talvea. Lennolla oli aikaa harmitella taakse jäävää ambienssia ja auringonpaistetta. Matkalta mukaan jäi kuitenkin paljon ajatuksia, joita ei edes kaamos pimennä.

Mieleenpainuvimpia ajatuksia oli se, miten osaamisen ja resurssien jakaminen kehittyy uudella tavalla yritysverkostoissa ja organisaatioissa kuten Uber, Airbnb ja Synack. Hyvin mieleen jäivät myös fiilikset siitä, kuinka maailman teknologiakehdossa yrittäjyys on pohjimmiltaan omasta mielenkiinnosta kumpuavaa tekemistä yhdessä saman henkisten ihmisten kanssa. Ehkei yrittäjyys siis olekaan yksin puurtamista.

Mira Ala-Kantti
Kylteriyhdyshenkilö
Tampereen yliopisto

03.01.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013