( Työelämä )

Verkostot auttavat työllistymisessä

Teksti Tarja Västilä
Kuvitus Nora Kolari
Suhdannekurimus on iskenyt myös tuhansiin ekonomeihin. Työttömän työnhaku on entistä haastavampaa, mutta usein sinnikkyys palkitaan. Oma aktiivisuus on avainasemassa.

Työmarkkina-asiamies Tuomas Viskari Suomen Ekonomeista on perehtynyt korkeasti koulutettujen työttömyyteen ja työllistymiseen. Aiheesta syntyy aikanaan väitöskirja. Sitä ennen Suomen Ekonomit tilasi Viskarilta selvityksen kauppatieteilijöiden työttömyydestä.

”Työttömien ekonomien määrä on kasvanut viitisen vuotta. Vuodesta 2014 vuoteen 2015 kasvua oli 17 prosenttia. Nyt työttömyyden kasvuvauhti näyttäisi hidastuneen, vaikkakin pitkäaikaistyöttömiä on entistä enemmän.”

Ekonomien työttömyys on muiden akateemisten keskiarvoa hieman alhaisempi. Ylemmän kauppatieteellisen tutkinnon suorittaneita työttömiä arvellaan olevan noin 2 700.

Kahden hatun työtön mies

Peter Sjöblom opiskeli aikoinaan ensin insinööriksi, sitten ekonomiksi. Töitäkin löytyi: mies myi ja osti kemikaaliraaka-aineita teollisuudelle liki 20 vuotta. Kun hän halusi kehittyä urallaan ja vaihtoi työpaikkaa, tulikin tenkkapoo.

”Menin tutulle hommiin ja jo muutaman kuukauden jälkeen jäin työttömäksi. Siitä alkoi pitkä rupeama työnhaussa: harjoittelin hakemuksien tekoa kaksi vuotta, ruotsinkieliselle se oli vaikeaa.”

Sjöblom haki auki olevia paikkoja aktiivisesti ilmoitusten, te-toimiston ja Monsterin kautta. Muutama headhunterkin kiinnostui.

”Ajattelin, että tällainen kaveri, jolla on kaksi tutkintohattua päässä ja joka hallitsee sekä myynnin että ostamisen, tuo työnantajille lisäarvoa. Ei se niin mennyt. Lukuisista hakemuksista on vaikea erottautua. Pari kolme kertaa pääsin finaaliin asti, mutta työpaikka jäi saamatta. Usko oli monesti kovilla.”

Pakollinen sapatti

Kun Salla Javanainen jäi työttömäksi viime keväänä, hän ajatteli pitävänsä kunnon loman ja lataavansa akkuja. Sapattivapaa oli ollut haaveissa jo pitkään.

”Lisäksi olin halunnut päästä työelämässä eteenpäin. Uravalmennuksessa omat tavoitteeni ja arvot olivat kirkastuneet, ja näin uuden alun mahdollisuutena. Pystyin kouluttautumaan certified business coachiksi, sain tuoreita ajatuksia ja osaamiseni uudelle tasolle.”

Kun työttömyys alkoi kesällä, Javanainen oli valmis hakemaan töitä syksyllä.

”Valmistauduin siihen kuin suunnittelisin projektia. Uravalmentaja ja verkosto auttoivat tuunaamaan CV:n ja LinkedInin, ystävät kommentoivat hakemuksiani. Informoin myös verkostoni.”

Javanainen teki muutaman täsmähaun ja pääsi haastatteluihin. Headhunterkin ehti pirauttaa. Javanainen haki vain paikkoja, joihin oikeasti halusi.

”Toiseksi jääminen ei tyydytä, kun on koko sydänverensä vuodattanut hakemukseen. Ehdin miettiä, missä vaiheessa paniikki alkaa. Luotin kuitenkin itseeni, kun ympärillä oli pöhinää.”

Kouluttautuminen tärkeää

”Naisten työttömyysjaksot olivat miesten työttömyysjaksoja lyhyempiä. Ero pienenee, kun tarkastellaan niitä, jotka olivat kouluttautuneet työttömyysaikana. Niinpä kouluttautuminen näyttäisi vaikuttavan työttömyyden kestoon”, toteaa Viskari.

Työttömät turvautuivat myös eri palveluihin.

”Työttömät kokivat hyödyllisimmiksi omaehtoisen kouluttautumisen ja verkostoitumisen. Seuraavina olivat kaupalliset ja ammattijärjestöjen palvelut ja viimeisimpänä te-toimiston ja kuntien palvelut. Viranomaispalvelut saivat heikoimman arvosanan hyödyllisyydestä”, kertoo Viskari.

Myös Ekonomien uravalmentaja Nina Juhava korostaa, että omaa osaamista on hyvä pitää yllä työttömyyden aikana ja kouluttautua lisää. Jos työttömyys pitkittyy, työnhakija pystyy osoittamaan työmotivaationsa monipuolisella aktiivisuudellaan.

Viskarin selvitykseen vastasi toista tuhatta ekonomia. Hiukan yli puolet heistä oli kouluttautunut tai käyttänyt erilaisia palveluita hyväkseen.

Verkot kuntoon ja vesille

Juhavan havaintojen mukaan yli puolet työttömistä työllistyy verkostojen avulla.

”Perinteinen malli ei enää toimi: julkisessa haussa olevien työpaikkojen kautta suhteellisen harva saa töitä. Mitä enemmän on ikää, sitä tärkeämpää on verkostoituminen. Myös omat yhteydenotot kohdeyrityksiin tuottavat usein parempaa tulosta. Lisäksi LinkedIn ja some ovat merkittäviä kanavia.”

Sosiaalisessa mediassa pitkään aktiivisesti toiminut Javanainen on samaa mieltä.

”Otin LinkedInin kaveriksi, sain sieltä tietoa työpaikoista. Lisäksi Twitter ja Facebook olivat ja ovat hallussa. Some on minulle luonnollinen tapa toimia, sen eteen ei tarvitse edes ponnistella.”

Sjöblomkin hioi LinkedIn-profiiliaan ja huomasi samalla, että kanavasta löytyy varsinaisten työpaikkailmoitusten lisäksi myös potentiaalisia kohteita.

”Yritys saattaa kysellä, onko kiinnostuneita, jos paikka aukeaa. Se on signaali, johon kannattaa tarttua ja olla itse aktiivinen yritykseen päin.”

Juhavan mukaan ihminen luo helposti itse esteitä työnhaussaan, jos asenne ei ole kohdallaan.

”Ratkaisukeskeisellä asenteella pääsee pitkälle. Kun koko ajan on aktiivinen ja seuraa omaa edistymistään sekä työnhaun kanavia, sinnikkyys usein palkitaan.”

Piilotyöpaikkoihin kiinni

Sjöblomin LinkedIn-taktiikka toimi. Hän huomasi tukkuritoimintaa harjoittavan ruotsalaisyrityksen etsivän kemikaalijakeluun sopivaa ihmistä. Kun profiili oli valmis, hän lähetti CV:n eteenpäin.

”Toimitusjohtaja otti yhteyttä ja sovimme tapaamisen. Hän sanoi oppineensa Kiinassa työskennellessään, että itsensä ja osaamisensa kehuminen on opeteltavissa. Tietotaitoani ei kyseenalaistettu. Hän halusi tietää omat arvoni ja sen, miten loksahtaisin palapeliin, tiimityöhön. En kokenut sitä edes työhaastatteluna, me vain keskustelimme.”

Puolitoista viikkoa keskustelusta potentiaalisesta pomosta tuli Sjöblomin työnantaja. Javanaisella työnhakuprosessi sujui rivakammin: piilotyöpaikka löytyi muutamassa kuukaudessa.

”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää: exästä tuli nyksä. Entinen pomoni oli lähtenyt työpaikastani jo ennen viime kevättä. Tilanteeni oli tiedossa, ja kun tarvetta tuli taloushallinnossa sisäisen laskennan controllerille, hän otti yhteyttä. Aloitin työt marraskuussa.”

Syksyllä Javanainen ehti osallistua te-toimiston rekrytapahtumaan, jossa kerrottiin peräti 80 prosentin työpaikoista olevan piilotyöpaikkoja.

”Jos omalla kohdallani niiden paikkojen metsästys olisi kestänyt pidempään, olisin alkanut ottaa aktiivisesti yhteyttä suoraan yrityksiin.”

Sjöblom kertoo turvautuneensa suoriin kontakteihin työttömyytensä loppuvaiheessa.

”Seisoin sushijonossa yhden toimitusjohtajan kanssa. Tunsin hänen äitinsä, joten otin hihasta kiinni. Töitä ei ollut tarjota, mutta hän kutsui kuuntelemaan firmassa järjestettäviä aamuluentoja. Siellä tuntui kuin olisin päässyt yhteiskuntaan takaisin: sain ajatukset muualle ja uusia ideoita.”

Jakaantuneet työmarkkinat

Viskarin mukaan korkeakoulutettujen työttömyys on verrattain uusi ilmiö.

”On ymmärrettävää, ettei korkeakoulutettujen työllistymistä koskevaa asiantuntemusta ole te-toimistoon kertynyt. Tämä näkyy siinä, ettei työnvälityspalvelusta koeta olevan paljon hyötyä.”

Tarvetta olisi niin asiantuntemuksen kokoamiseen kuin räätälöintiin.

”Räätälöinti olisi järkevää mille tahansa ryhmälle. Yhteen kokoon muokatut palvelut eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla.”

Javanainen osallistui te-toimistossa työttömille työnhakijoille järjestettyyn pakolliseen infoon.

”One size fits all: paikalla oli nuoria, vanhoja ja eri alojen ihmisiä. Kun olin myöhemmin haastattelussa te-toimistossa, sen nettipalvelussa ei löytynyt business controllerille sopivaa ammattinimikettä.”

Kun Javanainen ilmoitti te-toimistoon työllistyneensä, hän sai viikkojen päästä ilmoituksen työvoimakoulutuksesta. Finance business partnerille ja controllerille lisäoppi ei ihan osunut nappiin.

”Oppisopimuksella olisin saanut kouluttautua autoliikkeen huoltoneuvojaksi.”

Sjöblomin te-toimistokokemukset ovat myönteisempiä – lähinnä oman sisukkuuden ansiosta.

”Kun ilmoittauduin te-toimistoon, lupauksesta huolimatta kukaan ei ollut yhteydessä. Tuntui turhauttavalta odottaa, joten menin itse paikan päälle. Olin aktiivinen ja osallistuin kahteen rekryohjelmaan, joiden kautta pääsin pariin työhaastatteluun. Ei napannut, mutta oli kuitenkin tärkeää nähdä, että on edes mahdollisuus saada töitä.”

Suhdanne syynä

Viskari näkee työttömyyden kasvun perisyynä taloudellisen tilanteen. Suhdanneherkkyys heijastuu etenkin yksityissektorilla työskenteleviin ekonomeihin. Juhava toteaakin Suomen olevan organisaatiomuutosten luvattu maa: meillä organisaatioita myllätään eniten EU:ssa.

”Rakenteellisista tekijöistä tehostamistoimet kohdistuvat korkeakoulutetuille tyypillisimpiin toimihenkilötehtäviin, kun duunarit on jo ehditty tehostaa”, toteaa Viskari.

Mekaaniset tehtävät esimerkiksi rahoitusalalla ovat vähentyneet, mutta kaiken kaikkiaan keskiluokan perinteisen työn kysyntä on laskusuunnassa. Työvoiman kysyntää on eniten ääripäissä: sekä korkean että matalan tuottavuuden tehtävissä.

Mistä töitä?

Työttömyyden päättyessä uusi työ on useimmiten samankaltainen kuin ennen työttömyyttä.

”Kun työ löytyy, se on yleensä kokoaikainen ja toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella toisen palveluksessa. Toiseksi yleisin on määräaikainen sopimus. Kolmasosalla työttömistä on halukkuutta yrittäjyyteen, mutta vain kolme prosenttia sen toteuttaa. Määrä on jonkin verran pienempi kuin yrittäjien määrä ekonomien jäsenistössä”, kertoo Viskari.

Demografiset tekijät vaikuttavat siihen, onko työnsaannissa esteitä vai työllistyykö rivakammin. Vaikka kouluttautumisella on yhteys nopeampaan työllistymiseen, ikä tuo mukanaan hidasteita: työiän yläpäässä, yli 50-vuotiaana on vaikeampaa työllistyä kuin nuorempana.

”Uudellamaalla työttömyysjaksot ovat pidempiä. Hypoteesina voisi olla se, että vaikka muualla tarjonta on suppea, työtä otetaan herkästi vastaan. Työmarkkinoiden laatu on erilainen Uudellamaalla, jossa siirrytään useammin aiempaa työtä vaativampiin tehtäviin kuin muualla Suomessa.”

 

 

14.2.2017

Kädenojennus työttömille

Suomen Ekonomit haluaa entistä paremmin tukea työttömiä jäseniään. Siksi työttömien ekonomijäsenten maksu poistuu Suomen Ekonomien osalta. Jäsenmaksu koostuu kolmesta osasta:

1) Suomen Ekonomien ja

2) ekonomiyhdistyksen jäsenmaksusta sekä mahdollisesta

3) työttömyyskassamaksusta.

Työttömän jäsenen maksettavaksi jää siten vain ekonomiyhdistyksen vuosimaksu (vaihtelee yhdistyksestä riippuen 0–40 euroa) sekä mahdollinen IAET-työttömyyskassamaksu.

Boostausta työnhakuun

Uudenmaan korkeakoulutetut työttömät, työttömyysuhan alaiset ja lomautetut saavat apua Työnhakuveturista. Sen taustalla on Suomen Ekonomien lisäksi kahdeksan muuta ammattiliittoa. Vastaavia ekonomien työllistymistä edistäviä palveluja tarjoavat Uratehdas Pirkanmaalla, Uranoste Oulussa ja tuoreimpana aktiivisena toimijana Urapurje Turussa.

”Toiminta sisältää luentoja ja webinaareja, jotka tähtäävät työnhakutaitojen parantamiseen. Työnhakuboosterin pienryhmissä voi verkostoitua, saada vertaistukea ja ylläpitää aktiivisuutta. Englanninkielinen CareerBoost-pienryhmätoiminta palvelee kansainvälisiä osaajia”, kertoo Työnhakuveturin asiantuntija, uravalmentaja Nina Juhava.

”Työhakuveturin tapahtumista oli hyötyä lyhyen työttömyysjaksoni aikana: sain hyviä täsmäneuvoja työnhakuun. Ilmapiirikin on kannustava”, kiittelee Salla Javanainen.

Pitkään työttömänä ollut Peter Sjöblom löysi viime keväänä Työnhakuboosterin ja ymmärsi piilotyöpaikkojen tarjoaman mahdollisuuden.

”Sitä kautta pari ihmistä pääsi työhaastatteluun muiden jäsenten kontaktien avulla. Pienryhmissä työttömät voivat purkaa tuntojaan fiksusti. Ryhmä auttaa ja tukee, ja itse pääsee välillä pois kotoa tekemään asioita yhdessä muiden ihmisten kanssa.”

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Aktiivisuutta, rohkeutta ja kohtauttamista!

Istun seminaarisalissa ja kuuntelen arvioita tulevaisuuden työnteon tavoista. Vauhdista teema vaihtuu toimialasektorin asiantuntijan tilastokuviin työntekijöiden saamisen vaikeudesta, kohtaanto-ongelmasta hän puhuu. Vieressäni istuu kokenut taloushallinnon ammattilainen, joka juuri väliajalla pohdiskeli omaa työtilannettaan.

Tämä Saksassa kannuksensa hankkinut, rohkeita päätöksiä urallaan tehnyt liiketoimintaosaaja saa usein ”olet liian kokenut ja pätevä” -vastauksia yhteydenottoihinsa. Ajatuksissani kuulen myöskin viime viikkoisen jäsentapaamisen yhden puheenvuoron, jossa uratarinaan sisältyi muutama käännekohtiin liittyvä konkreettinen tekeminen: ”ja sitten menin sinne paikan päälle ja kerroin että olen käytettävissä”.

Täällä pääosin pienistä yrityksistä koostuvan toimialan edustaja kuvaa tilanteita, joissa pienillä yrityksillä tuntuu olevan hakusessa se, mikä saattaisi heidät eteenpäin ja ennen kaikkea loputon aikapula osaajien etsintään. Osaajien on siis syytä olla aktiivisia etsijöitä.

Kuulemme usein väittämän, että uudet työpaikat syntyvät pk-sektorille. Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien lukumäärä on ollut selvässä kasvussa. Uusimman pk-yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhakuisia pk-yrityksiä on runsas kymmenen prosenttia, tämän lisäksi kaksi viidestä suunnittelee kasvavansa mahdollisuuksiensa mukaan.

Monessa keskustelussa on tullut esille, että kasvuyritysten on siis haasteellista määrittää tai hahmottaa, millaista osaamista he erityisesti tarvitsevat kasvunsa varmistamiseksi. Vastaavasti meillä asiantuntijoilla on joskus liiankin lakoninen tapa esittää oman osaamisemme ydin, niin paljon kuin oman osaamisen tunnistamisesta ja sanoittamisesta on puhuttukin. Oman ainutkertaisuuden kiteyttämiseen kannattaa käyttää aikaa.

Ekonomit etsimässä Kasvun Osaajia

Vuosittain järjestettävässä Suomen suurimmassa kasvuyrittäjyysohjelmassa, Kasvu Openissa, osallistuvat yritykset pääsevät testaamaan ideoitaan ja vauhdittamaan kasvuaan yhdessä omien alojensa parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Ohjelma on niin startupeille kuin jo toimiville yrityksille.

Suomen Ekonomit on mukana Kasvu Openissa, etsimässä näitä Kasvun Osaajia suomalaisten pk-yritysten kasvun mahdollistajiksi. Monella ekonomilla on pk-yritysten kipeästi tarvitsemaa osaamista; tässä hankkeessa pk-yritysten tarpeiden ja ekonomien osaamisen kohtaamista tuetaan uusilla tavoilla. Ilmoittaudu mukaan!

Tiedämme että ekonomien työtehtäviä ei avoimilla työpaikkailmoituksilla kuulutella haettavaksi. Pääset mukaan kartoittamaan kasvuyritysten osaamistoiveita ja kysymyksiä lähtemällä mukaan uteliaalla mielellä. Suomen Ekonomit on mukana kasvuyritysten ja osaajien kohtaamispäivässä Tampereella 10.5. 2017. Tule mukaan.

Anja Uljas
Kehitysjohtaja, Suomen Ekonomit

#ytimessäosaaminen

22.03.2017
On aika selättää työajanseurannan haasteet

Työaikakeskustelussa korostuu usein, ettei työtunneilla ole merkitystä, tulokset ratkaisevat. Me Suomen Ekonomeissa olemme samaa mieltä. Työn tekemisen kannalta työaikaa tärkeämpiä mittareita asiantuntijatyössä ovat tulokset ja aikaansaaminen.

Työaikalaki kuitenkin velvoittaa seuraamaan työaikaa. Aikaa mitataan, jotta työpäivät pysyisivät tolkun pituisina, työntekijät työkykyisinä ja pitkistä päivistä saisi ansaitsemansa korvauksen. Laki perustuu vahvasti työsuojeluun.

Kuitenkin Suomen Ekonomien jäsenistä alle 40 prosentin työaikaa seurataan. Työaikalain mukaisia ylityökorvauksia saa vain noin 10 prosenttia, vaikka yli 80 prosenttia jäsenistä tekee ylitöitä.

Asiantuntija johtaa työskentelyään

Se, että lakia ei noudateta, ei ole syy luopua kellosta. Tunteja tulee laskea edelleen, mutta voisiko seurannan fokusta muuttaa, sillä myös työn tekemisen tavat ovat muuttuneet?

Suurin osa asiantuntijatyöstä ei ole enää aikaan ja paikkaan sidottua. Työtä tehdään monipaikkaisesti, mobiilisti ja liikkuvasti. Työpäivä ei välttämättä muodostu yhdestä yhtenäisestä ajanjaksosta, vaan se voi sisältää useita eripituisia rupeamia.

Asiantuntija tekee työtään itsenäisesti ja tietää itse parhaiten, milloin on joustettava vapaa-ajasta ja milloin työllä on mahdollisuus joustaa. Mitäpä jos työhön käytettyä aikaa seuraisikin asiantuntija itse, eikä työnantaja?

Tällöin selätettäisiin monen asiantuntijan kohtaama ongelma siitä, ettei kaikkea tehtyä työtä tunnisteta työksi. Työaikalaki ei esimerkiksi tunne työmatkalla, vaikkapa junassa, tehtyä työtä. Lisäksi työhön käytetty aika esimerkiksi etätöissä, kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen tai lentokentällä boardingia odotellessa tulisi kirjatuksi tehtyjen tuntien mukaan.

Palautuminen keskiöön

Seurantaa tarvitaan edelleen myös työsuojelun takia. Mutta entä jos työnantajan velvollisuus olisikin työajan sijaan seurata kuormittumista ja palautumista? Sen sijaan, että mietitään työtuntien enimmäismääriä, kiinnitettäisiinkin huomio lepoaikoihin ja palautumiseen. Tuntien lisäksi pitäisi pohtia muitakin mittareita, joilla kuormittumista ja palautumista voitaisiin arvioida.

Johtamisella ja esimiestyöllä on valtava merkitys tässä kokonaisuudessa. Esimiehen pitäisi pystyä asettamaan haastavat, mutta saavutettavissa olevat tavoitteet ja osata arvioida niiden toteutumista. Työpaikoilla on myös mitoitettava toimenkuvat oikean kokoisiksi, jotta töistä on mahdollista selviytyä järkevässä ajassa.

Seurantaa siis tarvitaan, ja oikein kohdennettuna se tuo joustavuutta, vapautta ja työhyvinvointia. Mutta vapaus tuo myös vastuuta: asiantuntijalla itselläänkin on velvollisuus huolehtia jaksamisestaan, kuormittumisestaan ja palautumisestaan. Juuri siksi asiantuntijan on seurattava omaa työaikaansa.

Työnantajalla on kuitenkin pitkän aikavälin vastuu asiantuntijan työmäärästä ja jaksamisesta, ja aina viime käden vastuu työntekijän työhyvinvoinnista.

Riikka Mykkänen
Yhteiskuntasuhdepäällikkö, Suomen Ekonomit

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n Työ aikaan -kampanja on käynnissä. Sen tarkoituksena on uutta työaikalakia valmisteltaessa kiinnittää huomiota ylempien toimihenkilöiden työaikaan, työajan seurantaan ja sen työsuojelulliseen näkökulmaan. Kampanja avaa keskustelua siitä, että myös asiantuntijatyötä tekevät tarvitsevat työaikalain. Lue lisää: tyoaikaan.fi

17.03.2017
Esimies-hackathon – voittajatiimin tarina

Moi, olemme Team CBL! Osallistuimme Suomen Ekonomien historian ensimmäiseen Esimies Hackathoniin ja saako hehkuttaa jo näin alkuun – myös voitimme sen!

Takana oli kaikilla tiivis työviikko. Hieman mietitytti, jaksaisiko vielä lauantain tehdä töitä aamukymmenestä iltakahdeksaan, etenkin kun ei tarkkaan edes tiennyt mihin on lähtenyt mukaan. Hackathonkaan käsitteenä ei ollut meille entuudestaan kovin tuttu. Väsymys vaihtui innostukseen kuitenkin jo heti ovella lämpimän ja kotoisan vastaanoton myötä. Myös aamusmoothiet ja muut ihanat tarjottavat sekä upeat puitteet päivälle antoivat kunnon buusterin heti alkuun.

Meitä hackathonilaisia yhdisti innostus kehittää esimiestyötä. Meidät oli valittu niin, että kaikki olivat toisilleen uusia tuttavuuksia. Osallistujia oli eri puolilta Suomea opiskelijoista erittäin kokeneisiin johtajiin asti. Meidänkin tiimimme jäsenet ovat Helsingistä, Tampereelta ja Kouvolasta. Osallistujajoukon moninainen tausta ja kokemus antoivatkin monipuolista näkemystä asioihin. Välipala- ja ruokatauot menivät vilauksessa tutustuessa huikeaan porukkaan.

Päivän aikana meitä oli luotsaamassa asiantuntevaa joukkoa niin Suomen Ekonomeista kuin kumppanuusyrityksistäkin. Fasilitaattoreina toimivat Tuuli Aalto-Nyyssönen Ambientialta, toimitusjohtaja Terhikki Rimmanen Humapilta ja kehitysjohtaja Anja Uljas Suomen Ekonomeilta. Saimmekin heiltä paljon näkemystä tulevaisuuden johtamishaasteista. Erityisesti mieleemme jäi Terhikin kiteytys: 95% työn sujuvuudesta ja yrityksen menestyksestä liittyy työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen ja vain 5% tekniseen osaamiseen! Aika huima suhdeluku, vai mitä?

Päivä oli hyvin tiivis aamusta iltaan. Innostuimme tehtävästämme niin, että käytimme annetun ajan viimeistä minuuttia myöten. Seuraaville hackathonilaisille siis vinkki, rohkeasti vain idea työn alle. Päivän aikana se sitten jalostuu kyllä paremmaksi.

Päivä huipentui kunkin tiimin päivän puurtamisen ja tulosten esittelyyn: viiden minuutin pitchaukseen jossa tuli vakuuttaa arvovaltainen tuomaristo (Jaakko Kankaanpää Ambientialta, Juuso Hämäläinen F-Securelta ja Nina Enberg Suomen Ekonomeista) omasta ideastaan. Siinäpä sitten olikin pusertamista, kun olimme koko päivän kehitelleet oman tiimin ideaa ja se oli meille jo täysin tuttu: miten saada oma idea näkyväksi ja ymmärrettäväksi muille ja kerrottua ne pääkohdat viidessä minuutissa! Jännityksellä odotimme tuomariston tuloksia. Saimme hyvää palautetta ja myös kehitysajatuksia työtämme kohtaan.

Olemme hyvin kiitollisia saamastamme kokemuksesta, uusista kontakteista ja kaikesta järjestelystä. Suosittelemme hackathonia lämpimästi kaikille esimiestyöstä innostuneille!

Virpi Hernesaho, Janina Lampinen ja Marju Moisalo

24.02.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013