( Yhteiskunta )

Alusta-ajattelu mullistaisi koulutuksen

Teksti Matti Koskinen
Kuvitus iStockphoto
  • "Jos keskusteluun lähdetään vanhat rakenteet edellä, niin yliopistoissa mennään herkästi omiin poteroihin", sanoo Matti Turtiainen.
  • "Joustavuus on työuran aikaisessa oppimisessa vähintään yhtä tärkeää kuin tutkintoon johtavassa opiskelussa", Suvi Eriksson muistuttaa.
Viime vuonna käynnistynyt visiotyö korkeakoulutuksen ja tutkimuksen uudistamiseksi on mittava koulutuspoliittinen hanke. Esille nousseista ehdotuksista korkeakoulujen alustamalli ratkaisisi monia tulevaisuuden pulmia.

Suomessa on totuttu luottamaan kansakunnan korkeaan koulutustasoon kuin skandinaaviseen peruskallioon.

Maailman parhaana pidetyn peruskoulujärjestelmän luominen on Talvisodan ihmeeseen verrattava kansallisen ylpeyden aihe, ja etenkin kiihtyvän globalisaation aikana Suomen talous on nojannut osaamista vaativiin korkean jalostusasteen työpaikkoihin ja tuotekehityksen panostuksiin.

Korkeakoulutukseen kohdistuu kuitenkin valtava määrä haasteita ja muutospaineita: talous globalisoituu, automaatio kiihtyy ja työ muuttaa muotoaan. Tieteen ja tutkimuksen pitäisi ratkaista ympäristö- ja energiaongelmat, tuottaa talouden pyöriä voitelevia innovaatioita ja parantaa elämänlaatua. Samalla kun koulutuksesta on leikattu, pitäisi järjestelmän saada enemmän aikaan olemassa olevilla resursseilla.

Miten koulutusjärjestelmä vastaa näihin haasteisiin?

Tätä kysymystä on ruodittu opetusministeriön keväällä 2017 käynnistämässä Korkeakouluvisio 2030 -projektissa, jonka tavoitteena on luoda puitteet korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tulevaisuuden kehitykselle Suomessa. Meneillään on kenties lähivuosien merkittävin koulutuspoliittinen hanke.

”Meillä on hyvä koulutusjärjestelmä, ja kansainvälisessä vertailussa pärjäämme hyvin. Akuuttia hätää ei ole. Mutta esimerkiksi Aasian maat juoksevat tällä hetkellä lujempaa kuin me ja ovat tulossa ohi. Työelämä muuttuu, tulee uudenlaisia asioita, joihin pitää reagoida. On aika ajoin tervettä miettiä, onko valittu suunta oikea ja miten ympärillä tapahtuviin muutoksiin pitää reagoida”, sanoo opetusneuvos Birgitta Vuorinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Iso osa keskustelusta on liittynyt koulutustarjonnan joustavuuden lisäämiseen, jotta korkeakoulutus palvelisi paremmin myös niitä, joiden osaaminen vaatii uusintamista.

”Nykyinen järjestelmä ei ehkä tarjoa riittävästi mahdollisuuksia korkeasti koulutettujen osaamisen päivittämiseen. On paljon hyvää tutkintoon johtavaa koulutusta, mutta tarvittaisiin myös joustavammin ja avoimemmin tarjolla olevaa koulutusta”, Vuorinen sanoo.

Nyt väännetään tiekartasta

Viime lokakuussa julkistettu visio sisältää konkreettisia tavoitteita ja yleisiä julistuksia. Vuonna 2030 esimerkiksi yli puolen Suomen nuorista tulisi olla korkeakoulututkinnon suorittaneita ja neljä prosenttia bruttokansantuotteesta tulisi kohdistaa tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Käytännön toimenpiteet ovat vielä työn alla. Vuorinen luotsaa tällä hetkellä yhtä viidestä temaattisesta toimeenpanotyöryhmästä, joiden tehtävä on pohtia tiekarttaa vision toteuttamiseksi. Työtä tehdään opetusministeriössä yhdessä oppilaitosten, opiskelijajärjestöjen, ammattiliittojen ja muiden sidosryhmien kanssa. Eri osapuolten kantoja kuunnellaan, ja tavoitteena on mahdollisimman tyydyttävä toimenpideohjelma.

Esillä on ollut esimerkiksi hallintouudistus, joka yhdistäisi yliopisto- ja ammattikorkeakoulujen lainsäädännön yhteen lakiin. Rajan häivyttäminen alkoi jo viime joulukuussa, kun uusi laki salli yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen entistä laajemman opetusyhteistyön. Ikuisuuskeskustelu korkeakouluverkon karsimisesta voi sekin edelleen hyvin. Suomessa on 14 yliopistoa ja 23 ammattikorkeakoulua, mikä osin johtaa päällekkäisyyteen ja heikentää tehokkuutta.

Suomen Ekonomien, Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen (YKA) koulutuspoliittiset asiantuntijat räväyttivät viime syksynä esiin yhden rohkeimmista ehdotuksista korkeakoulujärjestelmän uudistamiseksi: valtakunnallisen alustamallin.

Se on pitkälle tähtäävä visio, joka voisi ratkaista useimmat korkeakouluvision 2030 tavoitteet.

”Ajatuksena on viedä korkeakoulujärjestelmää kansallisemmaksi, hyödyntää digitalisaation tuomia mahdollisuuksia ja häivyttää organisaatioiden ja maantieteen rajoituksia”, kiteyttää Suomen Ekonomien koulutuspolitiikan asiantuntija Suvi Eriksson.

Oppijalähtöinen alustamalli

Yksinkertaisuudessaan järjestöjen ehdottama korkeakoulutuksen valtakunnallinen alustamalli tarkoittaa, että jatkossa kaikki suomalaiset korkeakoulut tarjoaisivat opetussisältöjä yhdessä ”alustassa”. Sen tarjonnasta opiskelijat voisivat vapaasti valita tutkintoonsa sopivia osia. Yhdessä korkeakoulussa opiskelevan henkilön ulottuvilla olisi siis vain oman oppilaitoksen kurssitarjonnan sijaan kaikki Suomessa tarjottava opetus.

Tutkintoa opiskelevien opiskelijoiden lisäksi ehdotus kattaa olennaisesti myös elinikäisen, jatkuvan oppimisen.

”Joustavuus on työuran aikaisessa oppimisessa vähintään yhtä tärkeää kuin tutkintoon johtavassa opiskelussa. Varsinkin silloin olisi hyvä, jos saatavilla olisi opetusta laajemmin kuin mitä paikkakunnan korkeakoulut tarjoavat”, Suvi Eriksson toteaa.

Keskiössä olisi aina opiskelija ja hänen mahdollisuutensa liikkua ja hankkia parasta opetusta organisaatioiden ja maantieteen rajoituksista välittämättä.

Alustaratkaisu ei ottaisi kantaa oppilaitosten määrään tai niiden yhdistymiseen, vaan kannustaisi pikemminkin korkeakouluja erikoistumaan ja profiloitumaan entistä tehokkaammin.

”Oppilaitosten työnjaosta ja erikoistumisesta on keskusteltu vuosikausia. Siksi tuntuisi järkevältä, ettei oppilaitoksen profiloituminen kapeammalle erikoistumisalalle samalla kaventaisi opiskelijan mahdollisuuksia”, Suvi Eriksson sanoo.

Ehdotuksen taustalla on Ekonomien keväällä 2016 laatima ehdotus digitaalisesta kauppakorkeakoulusta. Se sisälsi jo nyt ehdotetun alustamallin tärkeimmät elementit: kauppakorkeakoulujen yhteinen digitaalinen alusta mahdollistaisi opetuksen tarjoamisen vailla maantieteellisiä rajoitteita ja mahdollistaisi kunkin yksikön keskittymisen oman osaamisprofiilinsa mukaisesti.

”Jo silloin Ekonomien sisällä keskusteltiin, että eihän tämä ole mitenkään kauppatieteille erityinen asia. Kun korkeakouluvisiotyö viime vuonna alkoi, tuntui luontevalta jalostaa digitaalisesta korkeakoulusta yleisempi ehdotus”, Suvi Eriksson kertoo.

Hän kuitenkin korostaa, ettei yhteistä ”alustaa” pidä kaventaa vain ajatukseen yhdestä digitaalisesta oppimisalustasta eikä pelkästään verkko-opinnoista. Pikemminkin kyse on aivan uudesta tavasta ajatella korkeakouluja oppijan laajempana tarjottimena, josta voi nykyistä avoimemmin valita eri korkeakoulujen tarjontaa.

Uudet näkökulmat tervetulleita

Järjestöjen alustamalliehdotus on herättänyt kiinnostusta ja saa myös kannatusta yliopistokentältä. Itä-Suomen yliopiston Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan varadekaani, professori Matti Turtiainen pitää alustamallia hyvänä ja edistämisen arvoisena.

Korkeakoulutuksen uudistaminen kaipaa tällaisia irtiottoja, Turtiainen uskoo.

”Kun katsoo ympäröivän yhteiskunnan muutoksia, niin jotain tämän tyyppistä mallia tarvitaan. Korkeakoulupolitiikka pohjautuu liikaa perinteisiin rakenteisiin”, Turtiainen sanoo.

Hänen mukaansa korkeakoulu-uudistusta katsotaan usein vanhan toimintamallin valossa, vanhojen yksiköiden ja niiden sisäisen uudistumisen kautta.

”Liian usein lähdetään esimerkiksi siitä, pitäisikö ammattikorkeakoululaki ja korkeakoululaki yhdistää ja onko oppilaitoksia yksinkertaisesti liikaa. Ehkä sekin on hyvä kysymys, mutta asiaa pitäisi ehkä katsoa uusien mahdollisuuksien, kuten alustojen kautta, ja mahdollistaa korkeakoulutoiminnan irtautuminen organisaatioista”, Turtiainen pohtii.

Juuri vanhoihin rakenteisiin pohjaava keskustelu nostaa eri yliopistoissa karvat pystyyn ja saa eri yksiköt suojelemaan omaa asemaansa. Se saa yliopistot näyttämään vanhoillisilta ja kykenemättömiltä muutokseen.

”Jos keskusteluun lähdetään vanhat rakenteet edellä, niin yliopistoissa mennään herkästi omiin poteroihin. Siksi asiaa pitäisi miettiä uudesta näkökulmasta”, Turtiainen toteaa.

Yhden sijaan yhteensopivia alustoja

Opetuksen asteittainen irrottaminen oppilaitoksista alustamallin mukaisesti tukisi monia 2030-visiossa määrättyjä tavoitteita.

Opetusneuvos Vuorinen kertoo, että visiota työstettäessä on tunnistettu paitsi opiskelijoiden tarve koota tutkintoja useamman korkeakoulun opetustarjonnasta, myös laajempi tarve tuoda opetus muidenkin koulutustarjonnasta kiinnostuneiden kansalaisten ulottuville. Korkeakoulujen pitäisi palvella myös työelämässä olevia, jotka haluavat jalostaa osaamistaan.

”Meillä on kuitenkin aika suljettu koulutusjärjestelmä. On tärkeä tavoite, että saataisiin entistä useampi korkeakoulutuksen piiriin”, Vuorinen toteaa.

Alustamallin tarkoitus olisi tehdä korkeakouluille järkeväksi avata tarjontaansa muillekin kuin omille tutkinto-opiskelijoille ja järjestää koulutusta yhteistyössä muiden korkeakoulujen kesken. Ne voisivat tuottaa esimerkiksi alakohtaisesti tai monialaisesti osaamiskokonaisuuksia, joihin yhden korkeakoulun ei yksin kannattaisi ryhtyä. Se mahdollistaisi myös nopeamman reagoinnin muuttuviin osaamistarpeisiin.

Harmillisen usein keskustelu kuitenkin tarrautuu yksityiskohtiin, kuten yhteiseen digitaaliseen ratkaisuun. Alustamallista puhuttaessa on helppo todeta, ettei yksi yhteinen digitaalinen alusta välttämättä toimisi koko kirjavan korkeakoulukentän kohdalla.

”On haastavaa keksiä yhtä ratkaisua, joka olisi kaikille sopiva. Mietimme tapoja saada avoimesti saatavilla oleva koulutustarjonta hyvin näkyville, mutta se ei välttämättä tarkoita mitään yhtä teknistä ratkaisua, vaan esimerkiksi yhteensopivia ja yhdessä toimivia alustoja tai oppimisympäristöjä”, Vuorinen kertoo.

Yhtä digitaalista järjestelmää alustamallissa ei tosin vielä ehdotetakaan. Mutta käytännössä digitaaliset alustat helpottavat suuresti usean oppilaitoksen välistä yhteistyötä. Opetusministeriön hankerahoituksella käynnistetyissä kokeiluissa niitä on jo otettu käyttöön.

Kärkihankkeet näyttävät mallia

Hallituksen rahoittamia korkeakoulutuksen kehittämishankkeita vuosille 2017–2019 ovat muun muassa ammattikorkeakoulujen ympärivuotista verkko-opetusta tarjoava eAMK-hanke ja bioanalytiikan opetuksen verkkoportaali BioDigi.

Samansuuntainen on myös viime vuonna perustettu uusi tekniikan alan yhteistyöyliopisto FITech, johon osallistuu seitsemän eri oppilaitosta ympäri Suomea. Valtion 12 miljoonalla eurolla tukeman hankkeen päällimmäinen tavoite on kouluttaa tekniikan alan osaajia Lounais-Suomen yritysten kasvaviin tarpeisiin.

”Näihin hankkeisiin on lähdetty innolla. Uudenlaista kulttuuria on ilmassa”, Vuorinen sanoo.

Suomen kauppakorkeakoulut ovat mukana kehityksen eturintamassa. Käytännön mallia alustapohjaisesta opetustarjonnasta näyttää viime vuonna käynnistynyt valtakunnallinen liiketoimintaosaamisen verkko-opintokokonaisuus eli LITO-hanke.

Hankkeen kautta opiskelija voi suorittaa liiketoimintaosaamisen sivuainekokonaisuuden riippumatta siitä, missä korkeakoulussa tutkintoaan suorittaa. Verkossa tapahtuvaan opetukseen osallistuvat Suomen kaikki kymmenen kauppatieteitä opettavaa yliopistoa, ja hanketta koordinoi Turun yliopisto. Ensimmäiset kurssit käynnistyivät syksyllä 2017.

”Osallistujien palautetta ei ole vielä ehditty analysoida, mutta on käynyt ilmi, että opiskelijoilla on tarvetta joustavaan opiskeluun”, kertoo LITO-hanketta koordinoiva Taina Eriksson Turun yliopistosta.

Teknisesti LITO-opinnot eivät vielä tapahdu yhdellä yhtenäisellä alustalla, mutta opiskelijan näkökulmasta sitä ei välttämättä huomaa. Kaikki opiskelu tapahtuu yhden verkkopalvelun kautta, johon pääsee kunkin korkeakoulun omilla verkkotunnuksilla, ja opintopisteet ilmestyvät oman koulun opintorekisteriin automaattisesti. Kulissien takana tämä vaatii vielä paljon opintohallinnollista käsityötä.

Ensimmäisen lukuvuoden aikana opintokokonaisuuden osallistujamäärä on rajattu 250 opiskelijaan per kurssi. Tilaa on riittänyt kaikille halukkaille, vaikka kiinnostus on ollut suurta, Taina Eriksson kertoo.

”Opiskelijoilla on vahva tarve kauppatieteelliselle osaamiselle muiden alojen tutkintoa täydentävän opintokokonaisuuden muodossa. Kysyntä on ollut kovaa käytännössä kaikissa monitieteellisissä yliopistoissa.”

Rahoitus jarruttaa kehitystä

Taina Eriksson näkee LITO-hankkeen mallina laajemmalle yhteistyölle ja työnjaolle korkeakoulujen välillä. Jokainen kauppakorkeakoulu tarjoaa tahoillaan suurin piirtein samaa perusopetusta, jota voitaisiin tehdä tehokkaammin yhdessä. Samoin tiettyjen oppilaitosten vahvuusalat voisivat olla paremmin myös muiden koulujen opiskelijoiden ulottuvilla.

”Totta kai kontaktiopetuksella on tärkeä rooli, mutta sitä pystyttäisiin täydentämään laajemminkin LITO-hankkeen kaltaisilla ratkaisuilla. Se vapauttaisi resursseja muuhun toimintaan, esimerkiksi erikoistumiseen”, Taina Eriksson sanoo.

Suurin kehityksen jarru on ilmeinen.

”Raha tulee vastaan. Sitä saa, mitä mittaa”, Eriksson toteaa.

Korkeakoulujen nykyinen tutkintopohjainen rahoitusmalli ei kannusta oppilaitosten väliseen yhteistyöhön tai muun kuin tutkintoon johtavan opetuksen tarjonnan kehittämiseen. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistolle ei normaalioloissa ole mitään hyötyä siitä, että se tarjoaa opetusta vaikkapa Turun yliopiston opiskelijalle.

Rahoitus on niukka tai jopa niukkeneva resurssi, joka sanelee tehokkaasti, mihin oppilaitokset toimintaansa keskittävät ja mitä henkilökunta arjessaan tekee. Tapa, jolla korkeakoulutuksen miljardit jatkossa jaetaan, määrittää pitkälti mihin suuntaan järjestelmä kulkee.

”Tällä hallituskaudella tehdyt kärkihankepäätökset kertovat, että yhteistoimintaa ja avautumista syntyy, kunhan siihen osoitetaan rahaa”, Ekonomien Suvi Eriksson toteaa.

Ilman rahoitusmallin uudistusta vaarana on, että kärkihankkeissa tehty työ valuu hukkaan, kun hankkeet rahoituksen loputtua päättyvät. Rahoituksen uudistaminen on ratkaiseva osa kaikkia pyrkimyksiä avata koulutustarjontaa ja kehittää yhteistyötä.

Eteenpäin pienin askelin

Ekonomien, SYL:n ja YKA:n esittämä alustamallinen Suomen korkeakoulu on kunnianhimoinen visio, johon liittyy suuria käytännön haasteita ja joka edellyttää perustavanlaatuista kulttuurin muutosta. Mutta maailman ei tarvitse muuttua yhdessä yössä, Suvi Eriksson huomauttaa.

Jo tehdyt kärkihankkeet osoittavat avoimuuden ja yhteistyön tuomia hyötyjä. Pienilläkin askelilla voidaan yhtä aikaa parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia, karsia korkeakoulujen päällekkäisiä tehtäviä ja mahdollistaa niiden entistä tehokkaampi profiloituminen.

”Joka tapauksessa yliopistot ja ammattikorkeakoulut ottavat jatkossakin oppilaita, ja tutkinto on tutkinto kuten tähänkin asti. Mutta meillä on huutava kysyntä monialaisesta osaamisesta ja jatkuvasta osaamisen päivittämisestä, ja samalla yliopistoja patistetaan jopa kaventamaan omaa profiiliaan.”

Julkista rahaa korkeakoulutukseen tuskin on tulossa lisää, joten oleellista olisi pohtia, miten raha käytetään mahdollisimman hyvin ihmisten palvelemiseksi, Suvi Eriksson toteaa.

”Mielestäni nyt olisi paikka suurelle näkemykselle.”

12.4.2018

Tulevaisuuspaneeli: tarvitaan jatkuvaa oppimista

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen syksyllä nimittämä Osaamisen tulevaisuuspaneeli julkisti maaliskuun puolivälissä ensimmäisen kannanottonsa, jossa esitetään suomalaisen koulutusjärjestelmän päivitystä.

Perinteisen opinnoista työelämään -polun rinnalle on noussut ajatus jatkuvasta oppimisesta ja aktiivisesta osallistumisesta läpi koko elämän.

”Arvioiden mukaan jopa miljoona suomalaista tarvitsee uudelleenkouluttamista. Suomalainen koulutusjärjestelmä tuottaa erinomaisia tuloksia, joiden antamalle perustalle on pääsääntöisesti erittäin hyvä rakentaa uutta osaamista”, sanoo opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen.

”Uudistettu ammatillinen koulutus antaa nyt mahdollisuuden täydentää osaamista työuran varrella ja suunnata osaamista uudelleen. Korkeakouluissa tämä mahdollisuus edelleen puuttuu. Jatkossa koulutusta pitää olla myös tutkinnon jälkeiselle ajalle moduulipohjaisesti, ettei tarvitsisi aina aloittaa alusta, vaan voitaisiin oppia joustavasti ja jatkuvasti.”

Tulevaisuuspaneelin mukaan osaamisen turvaamiseksi olisi toteutettava laaja jatkuvan oppimisen reformi, joka mahdollistaisi kouluttautumisen ja osaamisen kehittämisen joustavammin elämän aikana. Käytännössä tämä tarkoittaisi koko koulutusjärjestelmän tarjonnan joustavuuden merkittävää lisäämistä. Ihmisten tulisi päästä käsiksi tarvitsemaansa koulutukseen selvästi nykyistä helpommin – myös työn ohessa ja sen aikana.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013