( Yhteiskunta )

Alusta-ajattelu mullistaisi koulutuksen

Teksti Matti Koskinen
Kuvitus iStockphoto
  • "Jos keskusteluun lähdetään vanhat rakenteet edellä, niin yliopistoissa mennään herkästi omiin poteroihin", sanoo Matti Turtiainen.
  • "Joustavuus on työuran aikaisessa oppimisessa vähintään yhtä tärkeää kuin tutkintoon johtavassa opiskelussa", Suvi Eriksson muistuttaa.
Viime vuonna käynnistynyt visiotyö korkeakoulutuksen ja tutkimuksen uudistamiseksi on mittava koulutuspoliittinen hanke. Esille nousseista ehdotuksista korkeakoulujen alustamalli ratkaisisi monia tulevaisuuden pulmia.

Suomessa on totuttu luottamaan kansakunnan korkeaan koulutustasoon kuin skandinaaviseen peruskallioon.

Maailman parhaana pidetyn peruskoulujärjestelmän luominen on Talvisodan ihmeeseen verrattava kansallisen ylpeyden aihe, ja etenkin kiihtyvän globalisaation aikana Suomen talous on nojannut osaamista vaativiin korkean jalostusasteen työpaikkoihin ja tuotekehityksen panostuksiin.

Korkeakoulutukseen kohdistuu kuitenkin valtava määrä haasteita ja muutospaineita: talous globalisoituu, automaatio kiihtyy ja työ muuttaa muotoaan. Tieteen ja tutkimuksen pitäisi ratkaista ympäristö- ja energiaongelmat, tuottaa talouden pyöriä voitelevia innovaatioita ja parantaa elämänlaatua. Samalla kun koulutuksesta on leikattu, pitäisi järjestelmän saada enemmän aikaan olemassa olevilla resursseilla.

Miten koulutusjärjestelmä vastaa näihin haasteisiin?

Tätä kysymystä on ruodittu opetusministeriön keväällä 2017 käynnistämässä Korkeakouluvisio 2030 -projektissa, jonka tavoitteena on luoda puitteet korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tulevaisuuden kehitykselle Suomessa. Meneillään on kenties lähivuosien merkittävin koulutuspoliittinen hanke.

”Meillä on hyvä koulutusjärjestelmä, ja kansainvälisessä vertailussa pärjäämme hyvin. Akuuttia hätää ei ole. Mutta esimerkiksi Aasian maat juoksevat tällä hetkellä lujempaa kuin me ja ovat tulossa ohi. Työelämä muuttuu, tulee uudenlaisia asioita, joihin pitää reagoida. On aika ajoin tervettä miettiä, onko valittu suunta oikea ja miten ympärillä tapahtuviin muutoksiin pitää reagoida”, sanoo opetusneuvos Birgitta Vuorinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Iso osa keskustelusta on liittynyt koulutustarjonnan joustavuuden lisäämiseen, jotta korkeakoulutus palvelisi paremmin myös niitä, joiden osaaminen vaatii uusintamista.

”Nykyinen järjestelmä ei ehkä tarjoa riittävästi mahdollisuuksia korkeasti koulutettujen osaamisen päivittämiseen. On paljon hyvää tutkintoon johtavaa koulutusta, mutta tarvittaisiin myös joustavammin ja avoimemmin tarjolla olevaa koulutusta”, Vuorinen sanoo.

Nyt väännetään tiekartasta

Viime lokakuussa julkistettu visio sisältää konkreettisia tavoitteita ja yleisiä julistuksia. Vuonna 2030 esimerkiksi yli puolen Suomen nuorista tulisi olla korkeakoulututkinnon suorittaneita ja neljä prosenttia bruttokansantuotteesta tulisi kohdistaa tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Käytännön toimenpiteet ovat vielä työn alla. Vuorinen luotsaa tällä hetkellä yhtä viidestä temaattisesta toimeenpanotyöryhmästä, joiden tehtävä on pohtia tiekarttaa vision toteuttamiseksi. Työtä tehdään opetusministeriössä yhdessä oppilaitosten, opiskelijajärjestöjen, ammattiliittojen ja muiden sidosryhmien kanssa. Eri osapuolten kantoja kuunnellaan, ja tavoitteena on mahdollisimman tyydyttävä toimenpideohjelma.

Esillä on ollut esimerkiksi hallintouudistus, joka yhdistäisi yliopisto- ja ammattikorkeakoulujen lainsäädännön yhteen lakiin. Rajan häivyttäminen alkoi jo viime joulukuussa, kun uusi laki salli yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen entistä laajemman opetusyhteistyön. Ikuisuuskeskustelu korkeakouluverkon karsimisesta voi sekin edelleen hyvin. Suomessa on 14 yliopistoa ja 23 ammattikorkeakoulua, mikä osin johtaa päällekkäisyyteen ja heikentää tehokkuutta.

Suomen Ekonomien, Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen (YKA) koulutuspoliittiset asiantuntijat räväyttivät viime syksynä esiin yhden rohkeimmista ehdotuksista korkeakoulujärjestelmän uudistamiseksi: valtakunnallisen alustamallin.

Se on pitkälle tähtäävä visio, joka voisi ratkaista useimmat korkeakouluvision 2030 tavoitteet.

”Ajatuksena on viedä korkeakoulujärjestelmää kansallisemmaksi, hyödyntää digitalisaation tuomia mahdollisuuksia ja häivyttää organisaatioiden ja maantieteen rajoituksia”, kiteyttää Suomen Ekonomien koulutuspolitiikan asiantuntija Suvi Eriksson.

Oppijalähtöinen alustamalli

Yksinkertaisuudessaan järjestöjen ehdottama korkeakoulutuksen valtakunnallinen alustamalli tarkoittaa, että jatkossa kaikki suomalaiset korkeakoulut tarjoaisivat opetussisältöjä yhdessä ”alustassa”. Sen tarjonnasta opiskelijat voisivat vapaasti valita tutkintoonsa sopivia osia. Yhdessä korkeakoulussa opiskelevan henkilön ulottuvilla olisi siis vain oman oppilaitoksen kurssitarjonnan sijaan kaikki Suomessa tarjottava opetus.

Tutkintoa opiskelevien opiskelijoiden lisäksi ehdotus kattaa olennaisesti myös elinikäisen, jatkuvan oppimisen.

”Joustavuus on työuran aikaisessa oppimisessa vähintään yhtä tärkeää kuin tutkintoon johtavassa opiskelussa. Varsinkin silloin olisi hyvä, jos saatavilla olisi opetusta laajemmin kuin mitä paikkakunnan korkeakoulut tarjoavat”, Suvi Eriksson toteaa.

Keskiössä olisi aina opiskelija ja hänen mahdollisuutensa liikkua ja hankkia parasta opetusta organisaatioiden ja maantieteen rajoituksista välittämättä.

Alustaratkaisu ei ottaisi kantaa oppilaitosten määrään tai niiden yhdistymiseen, vaan kannustaisi pikemminkin korkeakouluja erikoistumaan ja profiloitumaan entistä tehokkaammin.

”Oppilaitosten työnjaosta ja erikoistumisesta on keskusteltu vuosikausia. Siksi tuntuisi järkevältä, ettei oppilaitoksen profiloituminen kapeammalle erikoistumisalalle samalla kaventaisi opiskelijan mahdollisuuksia”, Suvi Eriksson sanoo.

Ehdotuksen taustalla on Ekonomien keväällä 2016 laatima ehdotus digitaalisesta kauppakorkeakoulusta. Se sisälsi jo nyt ehdotetun alustamallin tärkeimmät elementit: kauppakorkeakoulujen yhteinen digitaalinen alusta mahdollistaisi opetuksen tarjoamisen vailla maantieteellisiä rajoitteita ja mahdollistaisi kunkin yksikön keskittymisen oman osaamisprofiilinsa mukaisesti.

”Jo silloin Ekonomien sisällä keskusteltiin, että eihän tämä ole mitenkään kauppatieteille erityinen asia. Kun korkeakouluvisiotyö viime vuonna alkoi, tuntui luontevalta jalostaa digitaalisesta korkeakoulusta yleisempi ehdotus”, Suvi Eriksson kertoo.

Hän kuitenkin korostaa, ettei yhteistä ”alustaa” pidä kaventaa vain ajatukseen yhdestä digitaalisesta oppimisalustasta eikä pelkästään verkko-opinnoista. Pikemminkin kyse on aivan uudesta tavasta ajatella korkeakouluja oppijan laajempana tarjottimena, josta voi nykyistä avoimemmin valita eri korkeakoulujen tarjontaa.

Uudet näkökulmat tervetulleita

Järjestöjen alustamalliehdotus on herättänyt kiinnostusta ja saa myös kannatusta yliopistokentältä. Itä-Suomen yliopiston Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan varadekaani, professori Matti Turtiainen pitää alustamallia hyvänä ja edistämisen arvoisena.

Korkeakoulutuksen uudistaminen kaipaa tällaisia irtiottoja, Turtiainen uskoo.

”Kun katsoo ympäröivän yhteiskunnan muutoksia, niin jotain tämän tyyppistä mallia tarvitaan. Korkeakoulupolitiikka pohjautuu liikaa perinteisiin rakenteisiin”, Turtiainen sanoo.

Hänen mukaansa korkeakoulu-uudistusta katsotaan usein vanhan toimintamallin valossa, vanhojen yksiköiden ja niiden sisäisen uudistumisen kautta.

”Liian usein lähdetään esimerkiksi siitä, pitäisikö ammattikorkeakoululaki ja korkeakoululaki yhdistää ja onko oppilaitoksia yksinkertaisesti liikaa. Ehkä sekin on hyvä kysymys, mutta asiaa pitäisi ehkä katsoa uusien mahdollisuuksien, kuten alustojen kautta, ja mahdollistaa korkeakoulutoiminnan irtautuminen organisaatioista”, Turtiainen pohtii.

Juuri vanhoihin rakenteisiin pohjaava keskustelu nostaa eri yliopistoissa karvat pystyyn ja saa eri yksiköt suojelemaan omaa asemaansa. Se saa yliopistot näyttämään vanhoillisilta ja kykenemättömiltä muutokseen.

”Jos keskusteluun lähdetään vanhat rakenteet edellä, niin yliopistoissa mennään herkästi omiin poteroihin. Siksi asiaa pitäisi miettiä uudesta näkökulmasta”, Turtiainen toteaa.

Yhden sijaan yhteensopivia alustoja

Opetuksen asteittainen irrottaminen oppilaitoksista alustamallin mukaisesti tukisi monia 2030-visiossa määrättyjä tavoitteita.

Opetusneuvos Vuorinen kertoo, että visiota työstettäessä on tunnistettu paitsi opiskelijoiden tarve koota tutkintoja useamman korkeakoulun opetustarjonnasta, myös laajempi tarve tuoda opetus muidenkin koulutustarjonnasta kiinnostuneiden kansalaisten ulottuville. Korkeakoulujen pitäisi palvella myös työelämässä olevia, jotka haluavat jalostaa osaamistaan.

”Meillä on kuitenkin aika suljettu koulutusjärjestelmä. On tärkeä tavoite, että saataisiin entistä useampi korkeakoulutuksen piiriin”, Vuorinen toteaa.

Alustamallin tarkoitus olisi tehdä korkeakouluille järkeväksi avata tarjontaansa muillekin kuin omille tutkinto-opiskelijoille ja järjestää koulutusta yhteistyössä muiden korkeakoulujen kesken. Ne voisivat tuottaa esimerkiksi alakohtaisesti tai monialaisesti osaamiskokonaisuuksia, joihin yhden korkeakoulun ei yksin kannattaisi ryhtyä. Se mahdollistaisi myös nopeamman reagoinnin muuttuviin osaamistarpeisiin.

Harmillisen usein keskustelu kuitenkin tarrautuu yksityiskohtiin, kuten yhteiseen digitaaliseen ratkaisuun. Alustamallista puhuttaessa on helppo todeta, ettei yksi yhteinen digitaalinen alusta välttämättä toimisi koko kirjavan korkeakoulukentän kohdalla.

”On haastavaa keksiä yhtä ratkaisua, joka olisi kaikille sopiva. Mietimme tapoja saada avoimesti saatavilla oleva koulutustarjonta hyvin näkyville, mutta se ei välttämättä tarkoita mitään yhtä teknistä ratkaisua, vaan esimerkiksi yhteensopivia ja yhdessä toimivia alustoja tai oppimisympäristöjä”, Vuorinen kertoo.

Yhtä digitaalista järjestelmää alustamallissa ei tosin vielä ehdotetakaan. Mutta käytännössä digitaaliset alustat helpottavat suuresti usean oppilaitoksen välistä yhteistyötä. Opetusministeriön hankerahoituksella käynnistetyissä kokeiluissa niitä on jo otettu käyttöön.

Kärkihankkeet näyttävät mallia

Hallituksen rahoittamia korkeakoulutuksen kehittämishankkeita vuosille 2017–2019 ovat muun muassa ammattikorkeakoulujen ympärivuotista verkko-opetusta tarjoava eAMK-hanke ja bioanalytiikan opetuksen verkkoportaali BioDigi.

Samansuuntainen on myös viime vuonna perustettu uusi tekniikan alan yhteistyöyliopisto FITech, johon osallistuu seitsemän eri oppilaitosta ympäri Suomea. Valtion 12 miljoonalla eurolla tukeman hankkeen päällimmäinen tavoite on kouluttaa tekniikan alan osaajia Lounais-Suomen yritysten kasvaviin tarpeisiin.

”Näihin hankkeisiin on lähdetty innolla. Uudenlaista kulttuuria on ilmassa”, Vuorinen sanoo.

Suomen kauppakorkeakoulut ovat mukana kehityksen eturintamassa. Käytännön mallia alustapohjaisesta opetustarjonnasta näyttää viime vuonna käynnistynyt valtakunnallinen liiketoimintaosaamisen verkko-opintokokonaisuus eli LITO-hanke.

Hankkeen kautta opiskelija voi suorittaa liiketoimintaosaamisen sivuainekokonaisuuden riippumatta siitä, missä korkeakoulussa tutkintoaan suorittaa. Verkossa tapahtuvaan opetukseen osallistuvat Suomen kaikki kymmenen kauppatieteitä opettavaa yliopistoa, ja hanketta koordinoi Turun yliopisto. Ensimmäiset kurssit käynnistyivät syksyllä 2017.

”Osallistujien palautetta ei ole vielä ehditty analysoida, mutta on käynyt ilmi, että opiskelijoilla on tarvetta joustavaan opiskeluun”, kertoo LITO-hanketta koordinoiva Taina Eriksson Turun yliopistosta.

Teknisesti LITO-opinnot eivät vielä tapahdu yhdellä yhtenäisellä alustalla, mutta opiskelijan näkökulmasta sitä ei välttämättä huomaa. Kaikki opiskelu tapahtuu yhden verkkopalvelun kautta, johon pääsee kunkin korkeakoulun omilla verkkotunnuksilla, ja opintopisteet ilmestyvät oman koulun opintorekisteriin automaattisesti. Kulissien takana tämä vaatii vielä paljon opintohallinnollista käsityötä.

Ensimmäisen lukuvuoden aikana opintokokonaisuuden osallistujamäärä on rajattu 250 opiskelijaan per kurssi. Tilaa on riittänyt kaikille halukkaille, vaikka kiinnostus on ollut suurta, Taina Eriksson kertoo.

”Opiskelijoilla on vahva tarve kauppatieteelliselle osaamiselle muiden alojen tutkintoa täydentävän opintokokonaisuuden muodossa. Kysyntä on ollut kovaa käytännössä kaikissa monitieteellisissä yliopistoissa.”

Rahoitus jarruttaa kehitystä

Taina Eriksson näkee LITO-hankkeen mallina laajemmalle yhteistyölle ja työnjaolle korkeakoulujen välillä. Jokainen kauppakorkeakoulu tarjoaa tahoillaan suurin piirtein samaa perusopetusta, jota voitaisiin tehdä tehokkaammin yhdessä. Samoin tiettyjen oppilaitosten vahvuusalat voisivat olla paremmin myös muiden koulujen opiskelijoiden ulottuvilla.

”Totta kai kontaktiopetuksella on tärkeä rooli, mutta sitä pystyttäisiin täydentämään laajemminkin LITO-hankkeen kaltaisilla ratkaisuilla. Se vapauttaisi resursseja muuhun toimintaan, esimerkiksi erikoistumiseen”, Taina Eriksson sanoo.

Suurin kehityksen jarru on ilmeinen.

”Raha tulee vastaan. Sitä saa, mitä mittaa”, Eriksson toteaa.

Korkeakoulujen nykyinen tutkintopohjainen rahoitusmalli ei kannusta oppilaitosten väliseen yhteistyöhön tai muun kuin tutkintoon johtavan opetuksen tarjonnan kehittämiseen. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistolle ei normaalioloissa ole mitään hyötyä siitä, että se tarjoaa opetusta vaikkapa Turun yliopiston opiskelijalle.

Rahoitus on niukka tai jopa niukkeneva resurssi, joka sanelee tehokkaasti, mihin oppilaitokset toimintaansa keskittävät ja mitä henkilökunta arjessaan tekee. Tapa, jolla korkeakoulutuksen miljardit jatkossa jaetaan, määrittää pitkälti mihin suuntaan järjestelmä kulkee.

”Tällä hallituskaudella tehdyt kärkihankepäätökset kertovat, että yhteistoimintaa ja avautumista syntyy, kunhan siihen osoitetaan rahaa”, Ekonomien Suvi Eriksson toteaa.

Ilman rahoitusmallin uudistusta vaarana on, että kärkihankkeissa tehty työ valuu hukkaan, kun hankkeet rahoituksen loputtua päättyvät. Rahoituksen uudistaminen on ratkaiseva osa kaikkia pyrkimyksiä avata koulutustarjontaa ja kehittää yhteistyötä.

Eteenpäin pienin askelin

Ekonomien, SYL:n ja YKA:n esittämä alustamallinen Suomen korkeakoulu on kunnianhimoinen visio, johon liittyy suuria käytännön haasteita ja joka edellyttää perustavanlaatuista kulttuurin muutosta. Mutta maailman ei tarvitse muuttua yhdessä yössä, Suvi Eriksson huomauttaa.

Jo tehdyt kärkihankkeet osoittavat avoimuuden ja yhteistyön tuomia hyötyjä. Pienilläkin askelilla voidaan yhtä aikaa parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia, karsia korkeakoulujen päällekkäisiä tehtäviä ja mahdollistaa niiden entistä tehokkaampi profiloituminen.

”Joka tapauksessa yliopistot ja ammattikorkeakoulut ottavat jatkossakin oppilaita, ja tutkinto on tutkinto kuten tähänkin asti. Mutta meillä on huutava kysyntä monialaisesta osaamisesta ja jatkuvasta osaamisen päivittämisestä, ja samalla yliopistoja patistetaan jopa kaventamaan omaa profiiliaan.”

Julkista rahaa korkeakoulutukseen tuskin on tulossa lisää, joten oleellista olisi pohtia, miten raha käytetään mahdollisimman hyvin ihmisten palvelemiseksi, Suvi Eriksson toteaa.

”Mielestäni nyt olisi paikka suurelle näkemykselle.”

12.4.2018

Tulevaisuuspaneeli: tarvitaan jatkuvaa oppimista

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen syksyllä nimittämä Osaamisen tulevaisuuspaneeli julkisti maaliskuun puolivälissä ensimmäisen kannanottonsa, jossa esitetään suomalaisen koulutusjärjestelmän päivitystä.

Perinteisen opinnoista työelämään -polun rinnalle on noussut ajatus jatkuvasta oppimisesta ja aktiivisesta osallistumisesta läpi koko elämän.

”Arvioiden mukaan jopa miljoona suomalaista tarvitsee uudelleenkouluttamista. Suomalainen koulutusjärjestelmä tuottaa erinomaisia tuloksia, joiden antamalle perustalle on pääsääntöisesti erittäin hyvä rakentaa uutta osaamista”, sanoo opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen.

”Uudistettu ammatillinen koulutus antaa nyt mahdollisuuden täydentää osaamista työuran varrella ja suunnata osaamista uudelleen. Korkeakouluissa tämä mahdollisuus edelleen puuttuu. Jatkossa koulutusta pitää olla myös tutkinnon jälkeiselle ajalle moduulipohjaisesti, ettei tarvitsisi aina aloittaa alusta, vaan voitaisiin oppia joustavasti ja jatkuvasti.”

Tulevaisuuspaneelin mukaan osaamisen turvaamiseksi olisi toteutettava laaja jatkuvan oppimisen reformi, joka mahdollistaisi kouluttautumisen ja osaamisen kehittämisen joustavammin elämän aikana. Käytännössä tämä tarkoittaisi koko koulutusjärjestelmän tarjonnan joustavuuden merkittävää lisäämistä. Ihmisten tulisi päästä käsiksi tarvitsemaansa koulutukseen selvästi nykyistä helpommin – myös työn ohessa ja sen aikana.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Ainutlaatuinen sinä – ainutlaatuinen osaamisesi

Asiakkaani kysyvät minulta usein, miten he voivat erottua muista oman alansa osaajista ja miten he saisivat rekrytoijat kiinnostumaan itsestään. Minä vastaan heidän kysymykseensä vastakysymyksellä: Mistä sinä olet kiinnostunut ja missä olet onnistunut?

Erottuakseen muista työmarkkinoilla ei tarvitse olla maailman paras omalla alallaan, ei edes Suomen tai oman kaupungin paras. Tärkeää on, että kerrot selvästi ja ytimekkäästi, missä olet hyvä etkä pakota lukijaa päättelemään erinomaisuuttasi työhistoriasi tai muun kokemuksesi perusteella.

Kun luen asiakkaitteni CV:itä ja hakemuksia, huomaan kuinka kaavamaisia lauseita niihin kirjoitetaan. Ihmisillä näyttää menevän aivot jollakin tavoin lukkoon, kun kyse on oman osaamisen markkinoinnista. Tai ehkä kyse onkin juuri siitä, että CV:tä ja hakemusta ei koeta oman osaamisen markkinoinniksi vaan itsensä kehuskelemiseksi. Jokainen myös tietää, että kehuskelu ei herätä kenenkään kiinnostusta, mutta on vaikea löytää tapaa kertoa omasta osaamisesta muulla tavalla.

Kiinnostus johtaa onnistumiseen

Kun ryhdyt miettimään omaa, ytimekästä markkinointiviestiäsi, on monta tapaa lähestyä asiaa.

Yksi tapa on ryhtyä miettimään, mistä asioista olet aidosti kiinnostunut. Kiinnostusten ei tarvitse liittyä suoraan työhön, vaan kysy itseltäsi, mikä sinua ylipäätään elämässä kiinnostaa.

Toinen kysymys on: Missä olet onnistunut? Milloin olen kokenut iloa ja innostusta? Milloin olen nauttinut työn tekemisestä ja aikaansaamisesta? Vastaukset voivat edelleen liittyä mihin tahansa elämänalueeseen, työhön, harrastuksiin, luottamustehtäviin, perhe-elämään tai muuhun vapaa-aikaan. Yleensä onnistumme asioissa, jotka meitä kiinnostavat, joten kysymykset liittyvät myös toisiinsa.

Kolmas kysymys kuuluu: Miksi olet onnistunut? Mitkä taidot, tiedot tai toimintatavat tai ominaisuudet olivat mukana onnistumisessa?

Kun tarkastelet muutamia, ehkä useampiakin, onnistumisia, voit alkaa huomata yhteneväisyyksiä. Huomaatkin, että samat toimintatavat, taidot, tiedot ja osaamiset vaikuttavat onnistumiseesi, tapahtuipa se millä elämänalueella tahansa.

Samassakin asiassa voi onnistua monella tavalla. Onnistutko esimerkiksi siksi, että sinulla on jonkin asian syvällistä osaamista, pystyt soveltamaan sitä käytäntöön ja vielä kertomaan siitä toisille yksinkertaisesti. Vai onnistutko siksi, että löydät oikeat ihmiset, joilla on tarvittava asiantuntemus ja osaat innostaa ryhmän antamaan parhaat taitonsa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi?

Kiteytä osaaminen kuvaksi

Mitkä osaamiset, taidot, tiedot, toimintatavat tai ominaisuudet nousevat esille äskeisen analyysisi perusteella? Sparraa hiukan itseäsi, ideoi, yhdistele, laajenna tai syvennä. Pyri kiteyttämään omannäköinen osaamiskokonaisuus, jossa on 3 – 5 ydinaluetta. Kun olet löytänyt ydinalueet, piirrä kuva, malli tai kaavio, johon tiivistyy juuri sinun osaamisesi. Millainen kolmio, tähti tai muu kuva sinun ainutlaatuisesta osaamiskokonaisuudestasi piirtyy?

Arja Parpala
Uravalmentaja

03.01.2018
Paniikkia ja pieruverkkareita – perhevapaalta paluun haasteet ja ihanuus

Kun töihin paluuni esikoisen syntymän ja ensimmäisen perhevapaaperiodini jälkeen lähestyi uhkaavasti, haikeat ajatukset ja uhkakuvat (lue: pienoinen paniikki) ottivat valtaa ajatuksissani. Yhä useampana yönä sain nähdä vähintäänkin outoja työpaikkaliitännäisiä unia. Murehdin paitsi sitä, miten pieni ihmisen taimeni pärjää vieraissa käsissä ja ilman täydellisen äitinsä hoivaa (kyllä, tämä on ironiaa), myös sitä kuinka itse selviydyn palatessani työrintamalle. Panikoin, onko tietotaitoni jo täysin vanhentunut – olinhan ollut pois ihan kokonaisen vuoden! – ja olivatko hormonihuurut tuhonneet ajattelukapasiteettini lopullisesti.

Kun jätin pikkuiseni hoitoon, hän ei jäänyt itkemään perääni, mutta itse vollotin ensin bussipysäkillä ja toiseen otteeseen työkaverini toivottaessa minut halauksin tervetulleeksi takaisin. Tykkään kovasti työstäni, mutta silti pohdin pienessä päässäni, olisiko hyvä äiti malttanut olla kotosalla kotvasen kauemmin.

Toinen kerta toden sanoo?

Toisella kerralla olin perhevapailla hurjat puoli vuotta kauemmin ja pääsin hieman vähemmällä etukäteisstressaamisella. Työkaveritkin ilmestyivät unissani erikoisiin asiayhteyksiin vasta lähempänä töihin paluun ajankohtaa. Ehkä asiaa ei arjessa kahden pienen lapsen kanssa ehtinyt niin paljon vatvoa, mutta yhtäkkiä ensimmäisen työpäivän aatto vain koitti ja tajusin että pieruverkkarit ja imetyshuppari pitäisi vaihtaa johonkin astetta korrektimpaan asukokonaisuuteen.

Toisen lapsen kohdalla mammailun merkeissä vietetyn rupeaman päättyminen ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Älysin myös jo heti alkuun nauttia enemmän työelämän haasteista, päivittäisestä aikuisesta seurasta ja siitä, että lounaan sai syödä lämpimänä ilman että kukaan huutaisi kesken kaiken pyyhkimään. Jäin bussista oikealla pysäkillä ja melkein joka päivä hyppäsin vielä ihan oikeaan junaankin. Työhuoneeni koordinaatitkin olivat ennallaan.

Töihin paluuseen panostettava

Sen lisäksi että pari ihanaa työkaveriani päivitti minulle perhevapaani aikana toimiston kuumimpia kuulumisia, pidimme esimieheni kanssa sovitusti ja toiveestani yhteyttä. Usein pelisäännöt yhteydenpidosta jäävät kuitenkin sopimatta. Moni äiti ei tiedä onko tervetullut takaisin, esimies on saattanut vapaan aikana vaihtua toiseen eikä organisaatiokaan ole ennallaan.

Omassa päässäni pyöri toisenkin perhevapaan jälkeen kaikesta huolimatta iso liuta kysymyksiä: ”Keitä nää tyypit on? Miten nää ohjelmat toimii? Mitkä ne salasanat näihin kaikkiin ohjelmiin nyt olikaan? Mitä nää kaikki projektit ja lyhenteet tarkoittaa? Osaanko mä enää mitään? Mä en osaa enää mitään!? Miksi mun laukussani on pehmohiiri, likainen sukka kokoa 22 ja palohälytin?”

Kaiken tämän säädön ja tunnekuohujen keskellä saan nykytilanteen valossa kuitenkin olla tyytyväinen, ja yllämainittu hämmennys ja sekoilu ovat pieniä murheita. Työpaikkani oli tallella ja työtehtäväni olivat ennallaan. Perhevapaaltahan palataan ensisijaisesti siihen työhön, josta perhevapaalle on lähdetty ja josta on työsopimuksessa sovittu. Tämä on selvää. Vai onko? Valitettavan usein näin ei ole. Yksi yleisimmistä ekonomien yhteydenottoaiheista työsuhdejuristeillemme on perhevapaalta paluuseen liittyvät ongelmat työpaikalla.

Äiti-ihmisillä on aivan tarpeeksi pähkäiltävää ja haastetta töihin paluu -merkkisessä elämänmuutoksessa muutoinkin eikä työn ja perheen yhteensovittaminen kaipaa enää ylimääräistä extrajännitystä ja draamaa. Ja kyllä: haasteita voi olla isilläkin, mutta ainakin Ekonomien jäsenistä toistaiseksi vuosittain vain kourallinen miehiä ilmoittaa olevansa pidemmällä perhevapaalla.

Summa summarum: Kaikki voittavat, kun perhevapaalta töihin paluuseen panostetaan.

Tanja Hankia
Asiakkuusvastaava, kylterit ja nuoret ekonomit

21.12.2017
Esimies työsuhteen säännösviidakossa

Työelämän lainsäädännössä on työnantajalle annettu oikeuksia ja asetettu monenlaisia velvoitteita. Käytännön tilanteissa työnantajaa edustaa yksittäinen esimies, joka käyttää työnantajayhteisön puolesta työnjohtovaltaa ja toisaalta vastaa työnantajavelvoitteiden asianmukaisesta noudattamisesta työpaikan arjessa. Lainsäädäntöviidakossa suunnistaminen voi toisinaan olla haasteellista, koska esimiehen koulutus ja työkokemus ovat tyypillisesti muulta toimialalta kuin työoikeudesta.

Työnantajalla on tulkintaetuoikeus työsuhteessa kulloinkin sovellettavasta lain tai työehtosopimuksen kohdasta. Jos työntekijä ja esimies ovat erimielisiä säännöksen oikeasta soveltamisesta, on työntekijän noudatettava esimiehen soveltamistulkintaa, kunnes erimielisyys on saatu ratkaistua. Ääritilanteessa ratkaisu voi tapahtua vasta tuomioistuimessa. Toisaalta työnantajalla on myös vastuu esittämästään tulkinnasta ja jos tulkinta sittemmin vahvistetaan virheelliseksi, on työnantajan korvattava työntekijälle tästä mahdollisesti aiheutunut vahinko.

Työsopimuslaissa tänä vuonna merkittäviä muutoksia

Työsopimuslaki on painoarvoltaan merkittävin työelämää säätelevä laki ja se sisältää säännöksiä mm. työsuhteen osapuolten yleisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, työsopimuksen muodosta, kestosta ja päättämisestä. Työsopimuslakiin on vuonna 2017 tehty merkittäviä muutoksia mm. koeajan kestoon, määräaikaisen työsopimuksen perusteisiin ja irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuuteen. Näistä on kerrottu tarkemmin Ekonomi-lehtemme tämän vuoden toisessa numerossa.

Työsopimuslaissa on myös määritelty työsopimussuhteen tunnusmerkit, joiden perusteella arvioidaan, onko osapuolten välillä ylipäätänsä työsopimussuhde vai jonkinlainen toimeksianto- tai konsulttijärjestely. Työelämän yleisen lainsäädännön soveltuminen edellyttää luonnollisesti, että kyseessä on työsopimussuhde.

Muita keskeisiä työelämän lakeja ovat mm. yhteistoimintalaki, työaikalaki, vuosilomalaki, työturvallisuuslaki, työterveyshuoltolaki, tasa-arvolaki sekä laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Lainsäädännön lisäksi työsuhdetta voi säännöttää myös normaali tai yleissitova työehtosopimus.

Lakien ja työehtosopimusten soveltamisesta

Työehtosopimuksen normaalisitovuudesta on kyse, kun työnantajayhteisö on järjestäytynyt alansa työnantajaliittoon ja on tämän johdosta velvollinen noudattamaan oman alansa työehtosopimusta. Jos valtakunnallinen työehtosopimus on asianomaisella alalla kattava (työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien palveluksessa on vähintään 50 % alan kaikista työntekijöistä) voidaan työehtosopimus vahvistaa yleissitovaksi. Käytännössä yleissitovuus tarkoittaa sitä, että alalla toimivan järjestäytymättömänkin työnantajan on työsuhteissa noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Lisäksi työehtosopimuksen noudattaminen voi perustua myös siihen, että osapuolet ovat sopineet siitä työsopimuskirjauksella.

Työelämän lakeja ja työehtosopimuksia sovellettaessa on syytä muistaa, että valtaosa säädöksistä on ns. pakottavaa oikeutta. Esimies ja työntekijä eivät voi työsopimuksella sopimalla poiketa pakottavasta säännöksestä. Esimerkiksi varsin tavallinen kirjaus siitä, ettei työsuhteessa noudateta työaikalakia on pätemätön, ellei työntekijä tosiasiallisesti ole sellaisessa asemassa tai työssä, että hän työaikalain poikkeussäännöksen nojalla jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Tällöin työaikalain ulkopuolelle jääminen perustuu työaikalain säännökseen, jossa on määritelty lain ulkopuolelle jäävät työt ja tehtävät, eikä niinkään työsopimuskirjaukseen.

Työelämän lainsäädäntö ja yleissitovat työehtosopimukset ovat yleisesti saatavilla valtion säädöstietopankki Finlexissä osoitteessa www.finlex.fi. Säädöstietopankista löytyvät myös työtuomioistuimen tuomiot ja korkeimman oikeuden ennakkopäätökset, jotka linjaavat merkittävällä tavalla työelämän lakien ja työehtosopimusten tulkitsemista.

Oikeudelliset palvelumme tukevat ekonomi-esimiehiä tai -yrittäjiä työelämän oikeuskysymyksissä. Työnantajaneuvontamme palvelee arkisin klo 9.00 – 16.00 numerossa 020 692 923.

Jan Degerlund
Lakiasiainjohtaja

19.12.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013