( Johtaminen )

Asiantuntijat muuttavat maailmaa

Teksti Salla Salokanto
Kuvat Anni Koponen
  • Liisa Rohweder luotsaa WWF Suomea kohti konkreettisia tuloksia. Toiminta on viime vuodet ollut vakaalla kasvu-uralla.
Yhteiskunnalliset muutokset ja kuluttajien tietoisuuden lisääntyminen kasvattavat järjestöalaa ja kolmatta sektoria. Myös WWF Suomi on ohjattu ammattimaisella johtamisella rivakan kasvun tielle.

WWF Suomen toimistolla järjestön pääsihteeri Liisa Rohweder on vasta saanut riisuttua kalastushaalarit, jotka yllään aiemmin päivällä rakensi vaelluskaloille sopivia kutuympäristöjä Kuteminen kuuluu kaikille -virtavesihankkeessa. Pääsihteerin monipuoliseen tehtävänkuvaan kuuluu kirjaimellisia kädet savessa -töitä siinä missä puheenvuoroja YK:n kansainvälisissä elimissä yhdessä ministereiden kanssa.

Kauppatieteestä väitellyt Rohweder on järjestön kasvot. Hän on se, joka viestii ministerien, yritysjohtajien ja järjestöjen kanssa, puhuu tilaisuuksissa, tapaa tasavallan presidenttiä arktisissa asioissa ja edustaa järjestöä korkean tason tapaamisissa. Toimikenttänä on oikeastaan koko maailma: kehitysyhteistyökohteet sijaitsevat Afrikassa ja Aasiassa, ja tämänvuotisen Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden myötä toimintaa on ollut myös pohjoisempana. Pääsihteerin kalenteri on täynnä, ja mediaakin on ehdittävä seurata.

”Vuodessa on noin viisi sellaista päivää, jolloin emme ole STT:n uutisseurannassa. Tästä syystä myös brändinhallinta on työssäni aivan keskeistä”, Rohweder summaa.

Ennen kaikkea Rohweder on kuitenkin globaalin järjestön Suomen-osaston esimies, johtaja ja mahdollistaja.

”Minun tehtäväni on luoda suuret linjat, visioida ja miettiä reittiä ja strategiaa yhdessä asiantuntijoideni kanssa. Kun ne ovat tiedossa, annan työrauhan, jotta työntekijät voivat vapaasti loistaa”, Rohweder kertoo.

Järjestön toimintasuunnitelmaan oli esimerkiksi kirjattu mobiilisovelluksen kehittäminen koulujen biologian tunneille. Kun työntekijät tulivat näyttämään valmista sovellusta, Rohweder yllättyi jälleen kerran iloisesti siitä, mitä järjestössä oli saatu itsenäisesti aikaan.

”Se, että tulee positiivisia yllätyksiä isoista, uusista jutuista, osoittaa organisaation olevan hyvässä kunnossa.”

Järjestöt laajenevat ja kehittyvät

Maailman suurimmassa ympäristöjärjestössä tuloksista ei vastata osakkeenomistajille, vaan luonnolle ja tuleville sukupolville. Tavoitteita on kaksi: ihmisten ekologisen jalanjäljen kasvu on tarkoitus kääntää laskuun ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysäyttää. Suuret haasteet ja vastuut edellyttävät järjestöltä yllättävän monipuolista toimintaa.

Perinteisen luonnonsuojelukentän eli lajien ja elinympäristöjen suojelun lisäksi WWF tavoittelee ajattelun ja toiminnan muutosta läpi koko yhteiskunnan. Siksi järjestö tekee myös yhteistyötä vaikuttajien kanssa, panostaa kansainväliseen kehitykseen, ohjaa yrityksiä kestävään tuotantoon ja kuluttajia kestävään kulutukseen, työskentelee ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja auttaa kehitysmaita kehittämään hallintoaan.

Monipuolisiin keinoihin kuuluu myös yhteistyö finanssisektorin kanssa. Tavoitteena on finanssialan rahavirtojen uudelleenohjaaminen, ja trendi on maailmanlaajuinen.

”Tavoitteenamme on rahoitussektorin irtaantuminen fossiilisijoituksista”, Rohweder kertoo.

Tavoitteeseen päästäkseen järjestö on esimerkiksi tutkinut eurooppalaisten eläkevakuutuslaitosten hiileen ja uusiutuvaan energiaan liittyviä sijoituksia, työstänyt Mandatum Lifen kanssa kestävän sijoittamisen ohjeistusta ja edistänyt Ålandsbankenin kanssa Itämeri-luottokorttia, jonka avulla kuluttaja voi mitata hiilijalanjälkensä luottokorttilaskusta. Keinot edellyttävät erityistä asiantuntemusta.

Uransa aikana Rohweder on ylipäätään huomannut, että järjestöalalla toiminta on ammattimaistunut valtavasti. Tämä näkyy paitsi johtamisessa, myös vaikuttamistyön keinoissa ja etenkin varainhankinnassa.

Sitä paitsi julkisella sektorilla tehdään parhaillaan leikkauksia, ja monia julkiselle puolelle aiemmin kuuluneita asioita on siirretty järjestöjen tehtäväksi. Tämä kasvattaa kolmannen sektorin painoarvoa.

”Ylipäätään järjestöjen merkitys tulee yhteiskunnassa kasvamaan”, Rohweder arvioi.

Kasvua lamasta huolimatta

Myös monialainen WWF on koko ajan halutumpi organisaatio, joka tarjoaa vapaaehtoisille useita erilaisia vaikuttamiskanavia. Tekijöiden ja tukijoiden määrä on lisääntynyt viime aikoina nopeasti. Myös näkyvien mediakampanjoiden, kuten somessa suositun Norppalive-nettikameran, tuoma julkisuus on lisännyt kiinnostusta järjestön toimintaa kohtaan.

”Ja tukijoita järjestö tarvitsee”, Rohweder muistuttaa. ”Yksin me emme saa maailmaa muutettua. Tarvitsemme kummeja, vapaaehtoisia ja kiinnostuneita, ja heidän määränsä onkin kasvanut kovasti.”

WWF on lisäksi hyvin haluttu ja palkittu työnantaja. Rohweder arvioi, että järjestötyön merkityksellinen luonne vetoaa. Työn eettisellä puolella on jatkuvasti enemmän merkitystä, ja työskentely hyvän eteen kiinnostaa ihmisiä yhä enemmän. Tällä hetkellä WWF työllistää Suomessa 50 henkeä, joiden taustat vaihtelevat. On ekonomeja, insinöörejä, metsänhoitajia, biologeja, limnologeja ja erilaisia ympäristönsuojelun asiantuntijoita.

”Uutena työntekijänä meille on tulossa juristi”, Rohweder kertoo tyytyväisenä.

Kaikki tämä on vuodesta toiseen siivittänyt WWF Suomen organisaatiota reippaaseen kasvuun maailmantalouden taantumasta huolimatta. Heinäkuussa päättyneeltä tilikaudelta kasvua kirjattiin kahdeksan prosenttia.

”Kauppatieteilijästä on täällä siis hyötyä: olen hyvin kasvu- ja tuloshakuinen. Ei järjestön johtaminen eroa yrityksen johtamisesta.”

Ala vaatii asiantuntemusta

”En ollut ajatellut, että ympäristön- ja luonnonsuojelusta tulisi minulle ammatti, vaikka luonto on aina ollut minulle tärkeä. Menin kauppikseen, koska en tiennyt, mikä minusta tulisi isona”, Rohweder pohtii.

Kauppatieteellinen koulutus mahdollistaa kuitenkin monenlaista. Kun kestävän kehityksen käsite muodostettiin 80-luvun loppupuolella, Rohweder tunnisti oman juttunsa ja päätti alkaa perehtyä siihen. Sittemmin Rohweder muun muassa väitteli aiheesta ja kirjoitti siitä ensimmäisen suomenkielisen yrityksille suunnatun kirjan. Hän hankki vankan aseman yritysvastuun ja kestävän kehityksen asiantuntijana. Alan luottamustoimet seurasivat toinen toistaan.

Järjestön pääsihteeriksi Rohweder ryhtyi pyynnöstä vuonna 2009.

”Minusta uraa ei kannata rakentaa ja suunnitella. Sen sijaan se tulee, kun tekee niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja mielenkiintoisia.”

Rohweder on kiitollinen kauppatieteellisestä koulutuksestaan. Maisterintutkinto opetti tarkastelemaan asioita laaja-alaisesti ja valmisti johtamaan organisaatiota. Väitöskirja todella syvensi näkemystä kestävästä kehityksestä ja yritysvastuusta.

Vaikka Rohweder on koulutuksensa puolesta juuri kestävän kehityksen asiantuntija, suuren järjestön pääsihteerinä hänen on osattava puhua kaikista keskeisistä ympäristö- ja luonnonsuojeluasioista kattotasolla ja ymmärrettävä niitä. Vain silloin linjaaminen ja visiointi onnistuu.

”Todella syvää osaamista vaativissa asioissa tukenani ovat onneksi asiantuntijamme, joiden osaaminen on huippuluokkaa ja joihin voin luottaa sataprosenttisesti.”

Nyt on toiminnan vuoro

Liisa Rohweder painottaa, että WWF:n ydinalueella ympäristöasioissa alkaa olla hoppu. Ala on ollut jumissa käsiteviidakossa: samaa asiaa on ajateltu Rohwederin 30-vuotisen asiantuntijauran aikana ainakin kestävän kehityksen, yritysvastuun, yhteiskuntavastuun, ilmastonmuutoksen sekä bio- ja kiertotalouden nimillä. Eteenpäin pitäisi jo päästä.

”Enää ei tarvita yhtä ainoaa uutta käsitettä, vaan nyt pitäisi toimia.”

Toisaalta kiire saada tuloksia ei saa näkyä organisaatiossa. On eri asia kiirehtiä tuloksia kuin kiirehtiä arkea: työhön pitää käyttää se aika mikä on, eikä tekeminen saa olla liian paineistettua. Tämä haastaa johtamista.

Joka tapauksessa Rohweder on nyt positiivisempi kuin aikoihin sen suhteen, että maapallo vielä saataisiin kestävän kehityksen polulle. Viime aikoina on solmittu suuria kansainvälisiä sopimuksia, ja yritykset alkavat vihdoin huomata, että ympäristöasiat voi sisällyttää liiketoiminnan strategiseen ytimeen. Vaikka työtä on paljon jäljellä, maailman suurimmassa ympäristöjärjestössä mahdollisuudet ovat valtavat.

”Jos onnistumme, me todella muutamme maailmaa.”

18.10.2017

Liisa Rohweder

  • Syntynyt: 1960
  • Koulutus: Kauppatieteen tohtori, Helsingin kauppakorkeakoulu
  • Nykyinen tehtävä: Pääsihteeri, WWF Suomi
  • Nykyisen työtehtävän plussat: Työn merkitys ja innostavat työkaverit. Parasta ovat ihmiset: oma organisaatio Suomessa ja maailmalla, vapaaehtoiset ja kummit. Heistä saa voimaa.
  • Nykyisen tehtävän miinukset: Suuret haasteet, joiden edessä ei tule lannistua. Jatkuva priorisoinnin tarve, koska kaikkeen mielenkiintoiseen ja tärkeään emme voi laittaa resurssejamme.
  • Harrastukset: Luonto ja siellä liikkuminen vapa, sieni- tai marjakori kädessä. Lisäksi kokkaaminen, lukeminen ja ryhmäliikunta neljästi viikossa.

Kolmas sektori

  • Kolmannella sektorilla tehdään vuosittain noin 77 000 henkilötyövuotta, eli viisi prosenttia koko kansantaloudessa tehtävien henkilötyövuosien määrästä.
  • Lähes kaksi kolmesta kolmannen sektorin palkansaajasta työskentelee asiantuntijatehtävissä. Osuus on suurempi kuin julkisella tai yksityisellä sektorilla. Myös johtajina toimivien osuus (14 %) on muita sektoreita suurempi.
  • Yli puolet (56 %) kolmannen sektorin palkansaajista on suorittanut korkeakoulututkinnon.
  • Noin 70 prosenttia kolmannen sektorin työstä tehdään rekisteröidyissä yhdistyksissä. Loppu työ tehdään säätiöissä.
  • Palkatun työvoiman määrä on kasvanut eniten niissä järjestöissä, jotka tuottavat palveluita julkisen sektorin kumppanina.

Lähde: Palkkatyössä kolmannella sektorilla, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 13/2013

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013