( Kehittyminen )

Eteenpäin ekonomin mieli!

Teksti Tarja Västilä
Kuvitus Nora Kolari (kuvalähde IStockphoto)
Elinikäinen oppiminen on urakehityksen kannalta entistä tärkeämpää: laakereilleen jäänyt entisajan huippuosaaja ei välttämättä pärjää nykyvaatimusten mukaisessa työelämässä. Siksi Suomen Ekonomit kannustaa jäseniään kehittymään ja tarjoaa itsensä kehittämiseen myös palveluita ja työkaluja.

Opiskelu, töihin ja samasta työpaikasta eläkkeelle – tämän putken voi jokainen nykymaailmassa uraa luova unohtaa saman tien. Kuviosta on tullut huomattavasti monitasoisempi: oppia ammennetaan pitkin työuraa ja työpaikat ja -tehtävät voivat vaihtua useaan kertaan. Uralla eteneminen ei useinkaan onnistu ilman lisäkoulutusta.

”Yksi hankittu osaaminen ei enää riitä työmarkkinoiden murroksessa. Ihmiset ovat vasta nyt tottumassa siihen, että työurat pirstaloituvat ja uran aikana pitää koko ajan kehittyä”, toteaa Suomen Ekonomien koulutuspoliittinen asiamies Mika Parkkari.

Jotta ammattitaito pysyy muutoksen mukana, sitä on päivitettävä jatkuvasti. Joskus nokka on suunnattava myös kokonaan kohti uutta.

Myötämielisyyttä muutokseen

Koulutuspoliittinen asiamies myöntää, ettei osaamisen kehittäminen ole aina omasta tahdosta kiinni. Koulutuksen rahoittaminen, aikapula, elämäntilanne tai työttömyys voi estää kehittymishalua tai -tarvetta. Parkkari peräänkuuluttaa kolmikanta-ajattelua, jossa muutosmyötämielisiin talkoisiin osallistuisivat niin työnantajat ja -tekijät kuin valtio.

”Työnantajien tehtävä on pitää huolta alaisistaan. Se tarkoittaa myös sitä, ettei porukkaa vaihdeta heti uuteen, kun osaamistarve vaihtuu. Tuskin on hankalampaa tai kalliimpaa kouluttaa omaa väkeä kuin palkata uusia tilalle.”

Parkkarin mukaan organisaatioissa ymmärretään, että työntekijät ovat tärkein resurssi. Kun heidän osaamisensa kasvaa, myös yritys pystyy vastaamaan ajankohtaisiin työelämän haasteisiin.

Haloo, kuuleeko valtio?

”Politiikan tukea tarvittaisiin erilaisiin rahoitusinstrumentteihin, joissa voisi olla myös jaettua riskiä, ja joiden avulla ihmiset saataisiin pysymään työelämässä.”

Parkkari myöntää, että hallituksen ehdottamat rajoitukset ovat ristiriidassa elinikäisen oppimisen ja osaamisen kehittämisen kanssa. Hallituksen esityksessä aikuiskoulutustukea leikattaisiin sekä heikennettäisiin työttömyysturvaa nauttivan oikeutta yliopisto-opiskeluun. Parkkarin mukaan akavalainen yhteisö toimii aktiivisesti, jotta rajoituksia ei toteutettaisi.

Elinikäinen oppiminen on noussut uudelleen keskiöön myös eurooppalaisessa kontekstissa, jossa on nähty, ettei pelkkä muodollinen koulutus riitä muuttuvassa maailmassa. Digitalisaatio on vaikuttanut työntekemisen tapoihin, ja jokainen on siihen jo tavalla tai toisella kytköksissä.

”Isoimmat osaamistarpeen muutokset on koettu finanssialalla: perinteinen tekeminen on poistunut, asiakkuudet ovat muuttuneet ja tarjolla on erilaisia palvelumuotoja, joita aikaisemmin ei ollut olemassakaan. Se vaatii uudelleenorientoitumista.”

Uralle uudet stepit

Suomen Ekonomit tarjoaa monipuolisia palveluita ja kehittymismahdollisuuksia koko työelämän varrelle. Parkkari kehottaakin tenkkapootilanteessa ottamaan rohkeasti yhteyttä. Ypöyksin voi olla haastavaa löytää paras suunta elämälleen.

Tämän huomasi myös yli 20 vuotta työelämässä ollut Christina Björkell. Rahoitusalalle aikoinaan Hankenista valmistunut ekonomi työskenteli ensin finanssialalla, kunnes it-maailma vei mukanaan. Hän suoritti tietojärjestelmätieteen muuntokoulutuksen.

”Pari vuotta sitten olin taitekohdassa ja otin yhteyttä Suomen Ekonomien urapalveluihin. Siitä kaikki lähti. Olen todella kiitollinen keskusteluista uravalmentaja Arja Parpalan kanssa.”

Björkell osallistui urapalvelutapaamisten jälkeen Suomen Ekonomien ryhmäcoachingiin, jossa hänellä oli selkeä tavoite löytää ennen kaikkea itsensä.

”Töissä olin tuntenut olevani vain nappula muiden joukossa. Halusin löytää polun, jossa minulla yksilönä olisi arvoa. Ryhmäcoaching oli arvokas kokemus, mutta jotain jäin kaipaamaan.”

Parpalan sparraus tuli uudelleen tarpeeseen. Sen pontimena Björkell ilmoittautui valmennuskoulutukseen. Solmut alkoivat aueta.

”Olin kulkenut laput silmillä, enkä ollut huomannut, kuinka paljon osaamista minulla jo on.”

Harjoitusvalmennuksissa hän sai uutta energiaa ja huomasi sekä viihtyvänsä että pärjäävänsä valmentajana.

”Kun saa valmennettavan itse oivaltamaan ja löytämään ongelmaan ratkaisun, se motivoi molempia osapuolia. Vuoden aikana olen oppinut itsestäni paljon ja löytänyt uusia näkökulmia. En ollut aikaisemmin ajatellut, että voisin toimia kouluttajana, vaikka olin sitä työssäni tehnytkin.”

Sen lisäksi että Björkell toimii EFQM-laatuarvioijana (European Foundation of Quality Management) Laatukeskuksessa, hänellä on nyt elämäntaidon valmentajan diplomi. Enneagrammi-persoonallisuustestin avulla hän on oppinut ymmärtämään, miksi työelämässä oli usein paha olo ja mikä puolestaan tuottaa hyvää oloa.

”Hyvinvoinnin arvostamisen olen oppinut kantapään kautta: kuormittavassa työssä tunnollisen, sitoutuneen ihmisen on vaikea vetää rajoja. Haluaisin yhdistää kaiken osaamiseni olemalla hyvä itselleni sekä tuottamalla hyvää myös muille valmennuksen, enneagrammin ja mindfulnessin avulla.”

Björkell on juuri saanut vakituisen työpaikan. Samalla hän aikoo pohjustaa omaa yritystään ja kouluttautua lisää.

Ryhmästä oppeja ja oivalluksia

Suomen Ekonomien ryhmäcoaching on tarkoitettu niin esimiesasemassa kuin asiantuntijatyössä toimiville ekonomeille. Valmennusprosessissa coach ja ryhmä auttavat valmennettavaa hyödyntämään nykyisen ja käyttämättömän potentiaalinsa.

”Näin valmennettava kehittyy ja saa voimavaroja saavuttaakseen tavoitteensa. Coaching osoittautui erinomaiseksi työkaluksi moneen erilaiseen työrooliin – olipa sitten esimies, asiantuntija, konsultti, mentori, kouluttaja tai urheiluvalmentaja”, kiittelee ryhmäcoachingiin osallistunut markkinoinnin ammattilainen Birgit Eskelinen.

Muutaman kuukauden pituisessa koulutuksessa oli yhdeksän tapaamiskertaa ja kymmenkunta oman alansa osaajaa, joista jokainen pääsi valmentamaan ja olemaan itse valmennettavana.

”Koulutus oli käytännönläheistä ja luottamuksellista. Pienryhmissä käsiteltiin niin työ- kuin yksityiselämän haasteita, joihin coachin ja ryhmän avulla valmennettava löysi itse ratkaisunsa. Oli antoisaa pysähtyä hetkeksi ja päästä kuulemaan erilaisten ihmisten ja työympäristöjen konkreettisia haasteita. Silmät aukesivat.”

Eskelisen mukaan käsiteltäviä asioita oli laidasta laitaan: miten esimies saa työntekijöihinsä tekemisen meininkiä ja motivaatiota, kuinka tietoa jaetaan, miten perheelle pystyy kertomaan uudesta elämäntilanteestaan tai miten omalle uralleen voisi löytää lisää vaihtoehtoja.

”Suurin anti oli se, että opin kysymään oikein. On tärkeää, ettei välitä omaa arvomaailmaansa eikä johdattele. Kun saa vastapuolen ajatusmaailmaa edistettyä, se vahvistaa myös ongelmanratkaisukykyä käytännön työelämässä.”

Lisäksi ryhmäcoaching kasvatti esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja.

”Pyrin opiskeluaikana hälventämään esiintymisjännitystäni ja osallistuin kurssille, jossa pidin monologia satapäisen kuulijajoukon edessä. Sellainen ei kehitä sosiaalisia taitoja laisinkaan, ne opitaan vain vuorovaikutuksessa toisten kanssa.”

Eskelinen koki, että coaching vahvisti hänen osaamistaan, josta on jatkossa hyötyä sekä markkinointi- ja myyntitehtävissä että koulutuksissa. Eskelisellä on opettajan pätevyys, joten työkalu sopii hyvin myös opetusmetodiksi koulutusalan tehtävissä.

”Olen siirtymässä yritysmaailmaan konsultiksi ja aprikoinkin, voisiko coaching-sertifiointi olla seuraava askel uralla. Coachingissa on valtavasti soveltamismahdollisuuksia.”

Rohkeutta ja itsetuntemusta

Missä olen hyvä ja missä voin kehittyä? Juha Kangas lähti etsimään vastauksia näihin kysymyksiin Ekonomien mentorointiohjelmasta. Koko uransa vakuutusalalla työskennellyt yhteyspäällikkö halusi pärjätä työssään aiempaa paremmin.

”Minulla oli valtava halu kehittyä. Kyse ei ole ollut niinkään uralla etenemisestä. Menestyminen tarkoitti omalla kohdallani sitä, että olisin ammattilainen kaikissa tekemisissäni. Halusin tuntea itseni paremmin. Tähän kaipasin tukea mentorin näkemyksistä.”

Hakemuksen perusteella liitto etsi miehelle mentorin, joka osoittautui täsmävalinnaksi. Hän auttoi Kangasta selvittämään omia vahvuuksiaan vuoden kestäneen mentoroinnin aikana.

”Mentori sai minut keskustelemaan itseni kanssa ja auttoi omien oivallusten tekemisessä. Teki hyvää astua epämukavuusalueelle. Mentorointivuosi kuuluu niihin isoihin askeleisiin, joita olen ottanut itseni kehittämisessä. Ilman ohjelmaan hakeutumista minussa olisi iso aukko.”

Hyvä merkki omistautumisesta puolin ja toisin on se, että yhteydenpito mentorin ja aktorin välillä on säilynyt. Kangas toivookin, että etenkin nuorilla olisi mahdollisuus tarttua tilaisuuteen. Hänen mukaansa aktoriksi haluavan tärkein työ on tehdä hyvä hakemus, johon omat tavoitteet on tarkasti kirjattu. Siten mentoroinnista on todellista hyötyä.

”Kun sain asiat näkyviksi ja tiedostin vahvuuteni, pystyin käyttämään niitä jatkossa vipuvartena omassa ammatillisessa kehityksessäni. Kun itsetuntemus lisääntyi, myös itseluottamus kasvoi. Tulin aiempaa rohkeammaksi.”

Kankaan mukaan itsensä kehittäminen on Suomessa vielä aliarvostettua: ei uskalleta olla haavoittuvia eikä tunnisteta omaa persoonaa ja tekemisen tapaa. Hän kertoo esimerkin kurssista, jossa yleisö kysyi vain aiheeseen liittyviä teknisiä asioita, kun olisi pitänyt keskittyä vallan muuhun.

”Kuulijakunnan varmuus omasta asiantuntijuudesta tuntui olevan kovin ohut. Maailman muuttuessa ja työelämän monipuolistuessa juuri asiantuntijuutta pitäisi osata vahvistaa ja myydä. Olisin halunnut kaataa saavista rohkeutta koko saliin.”

Jo nyt Kangas valmentaa oman työn ohessa, ja hän uskoo jonain päivänä ryhtyvänsä myös mentoriksi. Hyvä kokemus siivittää. Miehen asennetta kuvaa hyvin hänen Twitter-esittelynsä: Toinen jalka tukevasti tulevaisuudessa. Aina voi oppia enemmän.

19.10.2016

Kysy neuvoja, aseta tavoitteita

Kaupallinen ja taloustieteellinen ala on laaja, ja alalla työskentelevien tarpeet ovat erilaiset ja mahdollisuudet moninaiset. Suomen Ekonomien keräämistä vastavalmistuneiden palautteista käy ilmi, että moniin työssä tärkeisiin taitoihin ei saanut riittävästi eväitä opiskelujen aikana.

”Muun muassa ongelmanratkaisukyky koettiin merkitykselliseksi työelämässä, mutta sitä pystyi kehittämään vain vähän yliopistossa. Lisäksi kaivattiin lisää sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan niin ryhmässä toimimisessa kuin kaikenlaisessa vuorovaikutuksessa”, toteaa Suomen Ekonomien koulutuspoliittinen asiamies Mika Parkkari.

Tarpeet myös muuttuvat uran varrella.

”Joku voi kaivata urasuunnitteluun tukea, toinen oman alansa substanssiin liittyviä palveluita. Jos haluaa ryhtyä opiskelemaan, voidaan pohtia, miten opiskelua voisi rahoittaa, mistä saisi lisätietoa tai millainen koulutus toimisi parhaiten.”

Parkkarin mukaan tavoitteiden asettaminen on ensimmäinen askel. Tavoitteellisuus liittyy niin ammatillisen osaamisen kuin oman itsen kehittämiseen. Kyse on paljolti kyvystä johtaa itseään.

”On tunnistettava omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä oltava valmis muutokseen ja myös hallitsemaan sitä. Tavoitteet auttavat eteenpäin, mahdollisuuksia on ja niihin kannattaa tarttua.”

Tutustu Suomen Ekonomien urapalveluihin osoitteessa ekonomit.fi/palvelut.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013