( Yhteiskunta )

Finanssiala luovii ristiaallokossa

Teksti Matti Koskinen
Kuvat Aleksi Poutanen, Roope Permanto ja IStockphoto
  • Perinteisellä pankki- ja vakuutustoimialalla on syytä kysyä, tarvitaanko nykymuotoisia pankkeja ja vakuutusyhtiöitä tulevaisuudessa, sanoo Harri Nummela.
  • Finanssivalvonnan johtajan Anneli Tuomisen mukaan kriisin jälkeen on tehty paljon, jotta ainakaan samantyyppistä kriisiä ei enää tulisi.
  • Sääntely ja valvonta ovat loitontuneet kauas Suomesta, toteaa OP:n edunvalvontajohtaja Erkki Sarsa.
  • Pitkään alhaalla ollut korkotaso vaikuttaa myös pankkien tuloksiin ja kannattavuusnäkymiin pitkällä aikavälillä, muistuttaa Suomen Pankin Paavo Miettinen.
Euroopan pankit ovat muutosvoimien kourissa. Digitalisaatio, pankkiunioni ja kiristyvä sääntely tuntuvat myös Suomessa. Mihin suuntaan finanssiala on matkalla?

Lähes kymmenen vuotta sitten Yhdysvaltojen asuntokuplasta alkanut finanssikriisi jätti syvän kraaterin rahoitusalan maisemaan. Historiallisen tuhoisa romahdus antoi aihetta sääntelyn kiristämiseen tulevien sokkien ehkäisemiseksi. Euroopassa romahdus johti pankkikriiseihin muun muassa Kreikassa, Irlannissa ja Islannissa.

”Joissakin Euroopan maissa on yhä pankkisektorilla ongelmia. On hoitamattomia lainoja, joiden siivoaminen pois pankkien taseista on ollut hidasta”, sanoo Suomen Pankin rahoitusmarkkina- ja tilasto-osaston toimistopäällikko Paavo Miettinen.

”Toinen asia on heikko reaalitalous, jota on pyritty piristämään rahapolitiikalla. Matalan korkotason pitäisi siihen tepsiä, mutta pitkään alhaalla ollut korkotaso vaikuttaa myös pankkien tuloksiin ja kannattavuusnäkymiin pitkällä aikavälillä”, Miettinen jatkaa.

Taloustilanteen ja lisääntyneen sääntelyn lisäksi pankkialaa muokkaa digitalisaatio, megatrendi, jonka vaikutus ulottuu käytännössä lähes kaikille toimialoille.

Digitalisaatio mahdollistaa palvelukonseptien uudistamisen, toiminnan tehostamisen ja kustannustehokkuuden parantamisen. Mutta se edellyttää myös investointeja ja tuo alalle mukanaan uusia kilpailijoita.

”Pankit, joilla on vaikeuksia generoida tulovirtaa, ovat hankalammassa tilanteessa siinä kilpailussa”, Miettinen toteaa.

Pankkien toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa. Se pakottaa myös pankit sopeuttamaan toimintamallejaan. Mihin pankki- ja rahoitusala Suomessa ja Euroopassa on matkalla?

Digitalisaatio tuo uutta kilpailua

”Digitalisaation ja asiakaslähtöisyyden osalta finanssikriisistä seurasi vähän hitaampi vaihe. Alan yritysten fokus kääntyi sisäänpäin ja kriisistä selviytymiseen, ja esimerkiksi palveluiden kehittämiseen tuli tietynlainen suvantovaihe”, kertoo OP Ryhmän Digitaalisen liiketoiminnan ja asiakaskokemuksen johtaja Harri Nummela.

Palveluiden kehittäminen alkoi toden teolla kiihtyä jälleen vuoden 2012 vaiheilla, jolloin myös mobiiliteknologia otti aimo loikan eteenpäin. Iso osa pankkiasioista on jo mahdollista hoitaa älypuhelimella.

Pankeille digitalisaatio tuo tehokkuusetuja ja asiakkaille kaivattuja sähköisiä asiointimahdollisuuksia. Kokonaisuutena digitalisaatio tuo finanssialalle myös kilpailua alan ulkopuolelta. Pienet, erikoistuneisiin ratkaisuihin keskittyvät startupit ja Applen ja Googlen kaltaiset teknologiajätit astuvat perinteisten rahoituslaitosten tontille.

Rahoitusalan teknologia eli fintech on nouseva ala, jonka arvioidaan keränneen viime vuonna maailmanlaajuisesti sijoituksia yli 20 miljardin euron arvosta. Fintech-yritysten epäillään haukkaavan noin neljänneksen pankkien nykyisestä liiketoiminnasta.

Euroopassa alan suurimmat keskittymät ovat Alankomaissa ja Britanniassa, missä ensimmäisen sukupolven täysin digitaaliset uudet pankit, kuten Atom Bank ja Mondo, odottavat jo toimilupiaan.

”Parhaiten pärjää toimija, joka osaa yhdistää henkilökohtaisen vuorovaikutuksen, digitaalisen teknologian, palvelumuotoilun ja datan. Se on voittava yhdistelmä”, Nummela kiteyttää.

Ensimmäisessä aallossa haastajat ovat jo mullistaneet maksamisen ja päivittäisen taloudenhallinnan palveluja. Applen ja Googlen lisäksi pienemmät startupit, kuten Square ja iZettle, valtaavat omia kaistaleitaan maksuliikenteen käsittelystä.

Tietä tulokkaille on raivannut EU:n uusi maksupalveludirektiivi, joka pakottaa pankit avaamaan tiliensä ohjelmointirajapinnat kilpailijoille. Direktiivin on määrä tulla voimaan 2018 mennessä.

Toimialat liukuvat ja limittyvät

Finanssialan kilpailukenttä näyttää jatkossa hyvin erilaiselta kuin nyt. Uusien digitaalisten toimijoiden lisäksi niin sanottu varjopankkisektori, eli pankkisääntelyn ulkopuoliset rahoituspalvelut, kasvavat Euroopassa vauhdilla. EU pyrkii nimittäin tasapainottamaan jäsenmaiden talouksien riippuvuutta pankkien luotonannosta kehittämällä yhteisiä pääomamarkkinoita. Tavoitteena on lisätä rahoituksen tarjontaa pankkisektorin ulkopuolelta.

Uudet kilpailijat haastavat pankit uudistumaan tai tekemään yhteistyötä. Toistaiseksi tulokkaat eivät kuitenkaan vastaa perinteisiä täyden palvelun finanssitaloja, vaan keskittyvät ratkaisemaan tiettyjä ongelmia ja tarjoamaan kohdennettuja palveluita.

”Mikään ei estä perinteisiä toimijoita kehittämästä itse omia täsmäratkaisuja tai kumppanoitumasta fintech-startupien kanssa. Tästä saadaan innovaatiota ja uutta ajattelutapaa, ja startup saa valmiin asiakaskunnan ja leveämmät hartiat oman ideansa kaupallistamiseen”, Nummela sanoo.

Toinen kehityssuunta on perinteisten pankkisektorin toimijoiden laajentuminen uusille toimialoille ja palvelukokonaisuuksiin. Esimerkiksi OP Ryhmä on omalta osaltaan laajentanut hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Se myös erosi vastikään pankkialan etuja valvovasta Finanssialan Keskusliitosta.

”OP:n strategiassa on keskeinen linjaus, että OP Ryhmä alkaa muuttua monialaiseksi palveluyritykseksi, jolla on vahva finanssiosaaminen. Uskomme, että iso osa asiakkaista haluaa yksittäisen tuotteen tai palvelun sijaan kokonaisratkaisuja isoihin elämän tarpeisiin”, Nummela selittää.

Esimerkiksi asumisen osalta finanssisektori tarjoaa nykyisin asuntolainan ja kenties kotivakuutuksen. Asumiseen liittyy kuitenkin monia muitakin tarpeita, kiinteistönhuollosta vuokranvälitykseen, jotka voitaisiin yhdistää saman katon alle.

”Voi jopa sanoa että perinteisellä pankki- ja vakuutustoimialalla on syytä kysyä, tarvitaanko nykymuotoisia pankkeja ja vakuutusyhtiötä enää tulevaisuudessa? Samoja palveluita varmasti tarvitaan, mutta millaiset toimijat niitä tarjoavat, se on suurempi kysymys”, Nummela sanoo.

Haasteena toimialojen murroksessa ja kilpailukentän myllerryksessä on sääntely, joka on finanssialan kohdalla poikkeuksellisen seikkaperäistä.

Toisaalta EU:n tasolla pyritään avaamaan rahoitusalaa innovaatioille muun muassa maksupalveludirektiivin kaltaisilla säädöksillä. Toisaalta myös fintech-alaan liittyy muun muassa tietoturvariskejä, jotka edellyttävät uudenlaista valvontaa. Samalla sääntelyn tulisi taata tasainen pelikenttä kaikille keskenään kilpaileville toimijoille.

Sääntelyllä tavoitellaan vakautta

Finanssialaa koskeva sääntely ja valvonta on kahdeksan vuoden takaisen pankkikriisin jälkeen kiristynyt kaikkialla maailmassa. Euroopan unionissa se on johtanut pankkiunionihankkeeseen, jonka tavoitteena on lisätä vakautta tuomalla kaikki euroalueen pankit yhteisen sääntelyn, valvonnan ja kriisinratkaisumekanismin piiriin.

”Valvonnan osalta huomattiin, että ei voida luottaa yksittäisen maan valvontaan, jos kyseessä on pankki, joka toimii useassa maassa. Se edellyttää keskitettyä valvontaa, ja sen vuoksi perustettiin Euroopan keskuspankin yhteinen valvontamekanismi”, perustelee Finanssivalvonnan johtaja Anneli Tuominen.

Finanssivalvonta tekee nykyisin tiivistä yhteistyötä EU:n pankkiviranomaisen kanssa ja osallistuu suurimpien pankkien valvontaan yhteisessä valvontamekanismissa. Suomessa tämä koskee neljää luottolaitosta, joista Nordea on siirtymässä ulos pankkiunionista. Nordean Suomen tytäryhtiö muuttuu ensi vuonna Ruotsin emoyhtiön sivuliikkeeksi.

Sääntelyn osalta vuoden 2011 jälkeen pankkien pääoma- ja maksuvalmiusvaatimuksia on lisätty ja muun muassa johdannaiskauppaan on tullut uusia sääntöjä. EU-tason viranomaisilla on mahdollisuus puuttua myös makrovakauspäätöksentekoon ohi kansallisen tason viranomaisten. Näin pyritään varmistamaan, etteivät kansalliset viranomaiset aja vain oman maan pankkien ja asiakkaiden etua vakauden kustannuksella.

”Paljon on tehty kriisin jälkeen, jotta ainakaan samantyyppistä kriisiä ei tulisi”, Tuominen sanoo.

Lisääntynyt sääntely on pankkialalla koettu toisaalta myönteisenä, toisaalta raskaana. Markkinoiden vakaus on kaikkien etu, mutta kiristynyt valvonta ja hurjasti kasvanut raportoinnin tarve koetaan raskaana, etenkin kun yhteiseen kehikkoon on sovitettava hyvinkin erilaisia pankkeja.

”Vakauden vahvistamisen yksi puoli on se, että eri maiden pankkisektorien lähtökohdat ovat erilaiset. Miten ne saadaan kaikki samalle viivalle, ennen kuin esimerkiksi maiden yhteisvastuuta talletussuojan osalta lisätään”, kysyy OP Ryhmän edunvalvontajohtaja Erkki Sarsa.

Missä menee ylisääntelyn raja?

OP Ryhmä on muiden suurimpien pankkien tavoin EKP:n suorassa valvonnassa. Sarsan mukaan alkuvaiheessa kulttuurierot maiden välillä ovat omiaan aiheuttamaan ongelmia. Suomessa on totuttu keskustelevaan valvontakulttuuriin, joka ei kaikissa maissa ole lainkaan tuttu.

”Eikä sääntelyä luoda edes EU-tasolla, vaan standardeista päätetään pääosin globaalilla tasolla G20-maiden Baselin pankkivalvontakomiteassa. EU:ssa ne sisällytetään yhteiseen harmonisoituun sääntökirjaan, jota EKP tunnollisesti soveltaa. Sääntely ja valvonta ovat loitontuneet kauas Suomesta, mikä näkyy uutena valvontakulttuurina”, Sarsa toteaa.

Fivan Tuominen myöntää, että EKP tavoittelee entistä tiukempaa valvontakulttuuria ja perusteellisempia menetelmiä. Periaatteessa sekä valvottavilla että valvojilla on kuitenkin yhteinen tavoite: vakaat, turvalliset ja luotettavat rahoitusmarkkinat.

”Toki, kun valvonnassa on eri kansalaisuuksien edustajia, myös toimintatavoissa voi alkuvaiheessa olla eroja. Siihen voi tietysti vaikuttaa sekin, että joissain maissa pankkisektorilla on ollut paljonkin ongelmia ja pankkien sanaan ei kaikissa asioissa ole voinut luottaa”, Tuominen sanoo.

Lisää sääntelyä on Baselin komitean taholta vielä tiedossa, ja tilanne on joidenkin tahojen mukaan menossa jo ylisääntelyn puolelle. Etenkin Finanssialan Keskusliitto on moittinut sääntelyn haittaavan jo pankkien valmiutta luotonantoon.

Sääntelyn vaikutusten arvioiminen on EU:n asialistalla. Arvioinnissa on määrä selvittää, mitä vaikutuksia sääntelyllä on ollut esimerkiksi yritysrahoituksen ja talouskasvun kannalta. Onko sääntely tosiaan haitannut luotonantoa ja sitä kautta hidastanut kasvua?

Hankkeen tulevaisuus on tosin auki, sillä sen luotsina toiminut Britannian EU-komissaari Jonathan Hill erosi Britannian EU-eropäätöksen jälkeen.

”Tietysti alan keskusjärjestön tehtävä on arvioida kriittisesti sääntelyä. Mutta kun ajattelee Euroopan pankkisektorin ongelmia, eivät ne johdu sääntelystä. Ne johtuvat siitä, että luottosalkut ovat huonossa kunnossa, yleinen talouskehitys on heikkoa ja pankin hallintokulttuurissa on puutteita”, Tuominen sanoo.

Ongelmapankit uhkaavat vakautta

Vaikka eurooppalaisten pankkien vakavaraisuus on parantunut, on alalla vielä saneerattavaa. Korkokate, eli pankin saamien ja maksamien korkojen erotus, on pankkien tuloksen peruspilari. Se on alhaisten korkojen vuoksi kaventunut.

Euroalueen akuuteista ongelmista ovat tänä vuonna nousseet esiin Italian pankkien sekä toisaalta Saksan pankkisektorin heikkoudet. Lehdet ovat väläyttäneet jopa uuden pankkikriisin mahdollisuutta. Riskien vuoksi myös pankkiunionihankkeen seuraava vaihe, yhteinen talletussuoja, on pienoisessa poliittisessa vastatuulessa.

Suomalaisten finanssialan toimijoiden kytkökset ongelmapankkeihin ovat melko vähäisiä ja rahoitusalan tilanne muutenkin suhteellisen vakaa.

Suomen Pankin mukaan pankkisektorin riskit liittyvät pääasiassa kotitalouksien velkaantuneisuuteen, pohjoismaihin sekä alan keskittyneisyyteen. Suomessa on muutama iso ja vahvasti muihin pohjoismaihin kytkeytynyt toimija, ja kotitalouksien asuntolainat ovat merkittävä osa pankkien liiketoimintaa.

”Meillä 1990-luvun pankkikriisi oli 2008 finanssikriisiä kovempi isku. Sen seurauksena suomalainen pankkisektori on saneerattu ja eurooppalaisella mittapuulla suhteellisen tehokas”, Tuominen kertoo.

Italiassa ongelman muodostavat hoitamattomat lainat, joita on pankkien taseissa arvioiden mukaan yli 350 miljardin euron edestä. Kaiken taustalla ovat kuitenkin heikko talouskasvu sekä tehoton ja heikko pankkisektori, joka kaipaisi uudelleenjärjestelyä.

Tilannetta kärjistää Euroopan pankkiunionin yhteinen kriisinratkaisumekanismi. Uusien sääntöjen mukaan valtio ei voi tulla pankkien avuksi, ennen kuin sijoittajat ovat osallistuneet tappioiden kattamiseen. Italiassa pankkeihin ovat sijoittaneet pääasiassa tavalliset kotitaloudet, monet vielä ennen uusien sijoittajavastuusääntöjen voimaantuloa.

“Sijoittajavastuun ongelma on, että se voi aiheuttaa arvaamattomia ongelmia muille pankeille. Sijoittajavastuun mahdolliset seuraukset pitäisi pystyä arvioimaan ennakolta ja hallitsemaan”, Tuominen sanoo.

Myös Saksassa pankkisektori on tehoton, mutta suurin huomio on kohdistunut euroalueen suurimpaan pankkiin, Deutsche Bankiin. Sen ongelmat ovat seurausta muun muassa huonosta johtamisesta. Pankki teki viime vuonna melkein 7 miljardia euroa tappiota, ja sitä uhkaa lähes sen nykyistä markkina-arvoa vastaava korvausvaatimus Yhdysvalloista.

Mitä isompi pankki, sitä enemmän sillä on kytköksiä muihin rahoituslaitoksiin: keskinäisiä lainoja, johdannaiskauppoja ja muita linkkejä. Esimerkiksi Deutsche Bankilla on johdannaissopimuksia tuhansien miljardien arvosta. Pankin konkurssi vetäisi pahimmassa tapauksessa mukanaan muita rahoituslaitoksia ja horjuttaisi pankkien keskinäistä luottamusta. Se voisi jäädyttää koko Euroopan finanssialan.

”Esimerkiksi vuoden 2008 kriisissä oli kysymys subprime-lainoista, joista kaikki sijoittajat eivät edes tienneet tismalleen mitä ne ovat. Tiedettiin että monella oli altistuksia niihin, mutta kukaan ei tiennyt kuinka paljon”, selittää Suomen Pankin Miettinen.

”Samanlaista koko järjestelmää keikuttavaa yksittäistä tekijää, kuten subprime-lainat, ei ole tällä hetkellä näkyvissä. Mutta toki pankit ovat yhteydessä toisiinsa johdannaiskaupoissa ja muillakin tavoin. Mitä isompi peluri, sitä enemmän linkkejä”, Miettinen jatkaa.

Miettisen mukaan ketjureaktion vaara on olemassa ison pankin kaatuessa, mutta Euroopan pankit ovat nyt paremmin varautuneita sokkeihin.

”Tänä vuonna on jo nähty muutamia sokkeja, kuten Ison-Britannian EU-eropäätöksen jälkeinen markkinaturbulenssi. Niistä on selvitty kohtalaisesti. Stressitestit osoittavat, että ainakin vakavaraisuuden osalta pankit ovat ok-kunnossa.”

7.12.2016

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kilpailukiellot hidastavat nuoren työntekijän kehittymistä

Ekonomi Ville Sonkamuotkan työsopimuksessa ei ole kilpailukieltoa – onneksi. Nuori ekonomi kokee kilpailukiellon haitalliseksi työntekijälle. Keskusteluissa ja pohdinnoissa ystävien kanssa kilpailukieltosopimukset näyttäytyvät vastavalmistuneille kehityksen jarruna. ”On erittäin hyvä, että näitä sopimuksia pyritään nyt rajoittamaan”, toteaa Sonkamuotka.

Onko sinulla ollut työsopimuksessasi kilpailukielto?

Olen työskennellyt viime vuodet konsultoinnissa ja finanssisektorilla. Työsopimuksissani ei vielä ole ollut kilpailukieltoa, mutta osalla kavereistani se työsopimuksessaan on, tai on ollut. Olenkin miettinyt, mitä kielto tarkoittaisi omalla kohdallani ja miten se vaikuttaisi omiin urapäätöksiini. Turhat kilpailukieltosopimukset arveluttavat erityisesti kehittymisen näkökulmasta. Varsinkin työuran alkupuolella uralle ei soisi rakennettavan mitään esteitä.

Miten kilpailukielto vaikuttaisi urapäätöksiisi?

Työuran alkuvaiheessa olevalle kilpailukielto on suuri rasite. Se sitoo henkilön yritykseen tiiviisti ja voi mahdollisesti hidastaa ammatillista kehittymistä, jos työpaikalla ei ole tarjota riittävästi haasteita ja kilpailukielto taas rajoittaa siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen. Itse olen tällä hetkellä töissä suuressa yrityksessä, jossa on mahdollista edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti.

On erittäin hyvä, että eduskunnassa on noussut esiin kilpailukieltoihin liittyvä lakimuutos, jolla pyritään karsimaan turhat kilpailukiellot. Yksittäisen työntekijän on todella vaikea vaikuttaa asiaan. Työntekijän on käytännössä mahdoton olla allekirjoittamatta kilpailukieltosopimusta.

Onko sinua houkuteltu kilpailijalle tai alihankkijalle töihin?

Minua ei ole houkuteltu töihin kilpailijoille, mutta ystäväpiirissäni tällaisia tapauksia on ollut. En ole kuitenkaan kuullut, että kilpailukielto olisi estänyt vaihtamasta työpaikkaa. Asiat on lopulta aina saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Miksi työntekijälle epävarmuutta aiheuttavaa kilpailukieltoa on siis edes tarvittu?

Ville Sonkamuotka
KTM

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan muut osat löytyvät Ekonomien blogista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

11.09.2017
Vesittyikö perhevapaauudistus jo ennen kuin se ehdittiin aloittaa?

Hallitus ilmoitti, että perhevapaauudistus aloitetaan. Erinomainen uutinen! Viisaasti toteutetulla perhevapaauudistuksella edistämme perheiden hyvinvointia, työllisyyttä sekä naisten työmarkkina-asemaa. Saamme myös lisää maamme parasta osaamista työmarkkinoiden käyttöön, sillä nuoret naiset ovat Suomen parhaiten koulutettu ryhmä.

Hallituksesta ilmoitettiin, että mahdollisuus kotihoitoon säilytetään kolmeen ikävuoteen saakka, ja että perheiden valinnanvapauteen ei puututa. Tästä nousee vahva huoli siitä, saako näillä reunaehdoilla mitään positiivista aikaan. Riippuu siitä, miten asetetut ehdot tulkitaan. On toivottavaa, että uudistuksen valmistelua tekevä työryhmä tekee viisaita ratkaisuja, jotka ohjaavat perheitä uudenlaisiin valintoihin.

Tukien tasoa porrastettava

Kotihoidon mahdollistaminen siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta sitoo paljon valmistelijoiden käsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos uudistuksella halutaan edistää nuorten naisten työllisyyttä ja perhevapaiden jakaantumista molempien vanhempien kesken, on tukien tasoa porrastettava. Pelkkä kotihoidontuen tason porrastaminen ei riitä, vaan saadakseen kolmevuotiset perhevapaat, on myös vanhempainpäivärahan tasoa porrastettava sen mukaan, kuinka pitkään perhe haluaa hoitaa lasta kotona.

Valinnanvapauden säilyttämisen ei tule estää kannustamasta jakamaan perhevapaita isän ja äidin kesken. Kun yhteiskunta käyttää rahaa, voi rahankäytöllä olla myös ohjaava vaikutus. Perhevapaajärjestelmän tulee ohjata jakamaan perhevapaat. Ohjaus tapahtuu käytännössä etuuksien tasoa säätämällä.

Kosti Hyyppä
Asiamies

31.08.2017
Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tehokkain keino puuttua palkkaeroihin

Finlayson nosti sukupuolten väliset palkkaerot lööppeihin. Näkyvyyttä tuli sekä teemalle että yritykselle, mutta tempaus aktivoi myös mielensäpahoittajat. He ovat vastustaneet kampanjaa monista eri näkökulmista. Kampanjan on esimerkiksi todettu olevan tasa-arvolain vastainen ja toisaalta on kiistetty myös koko palkkaerojen olemassaolo. Se, minkä useat kokivat hauskaksi ideaksi, nosti monella muulla karvat pystyyn.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ilmiö. Sukupuolten välillä on palkkaeroja myös samaa työtä tekevillä. Nais- ja miesekonomien palkkaero on 24 %, mutta kun tehtävään, työnantajaan ja henkilöön liittyvät selittävät tekijät poistetaan, jää sukupuoleen perustuvaksi selittymättömäksi palkkaeroksi 11 %.

On toissijaista vääntää kättä siitä, kuinka suuri palkkaero sukupuolten välillä on ja kuinka suuri osa palkkaeroista johtuu esimerkiksi työmarkkinoiden segregaatiosta. Tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten palkkatasa-arvon esteet poistetaan. Ekonomien selvityksen mukaan keskeisimpiä palkkaeroja selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi asemataso, poissaolovuodet työmarkkinoilta ja viikkotyötunnit. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa jakamalla perhevastuu tasaisemmin. Perhevastuun jakaantumiseen puolestaan voi vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä.

Tarpeen perhevapaajärjestelmän kehittämiselle tunnistavat lähes kaikki. Uusi järjestelmä tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mieluiten jo istuvan hallituksen aikana. Hallituksen on siis sovittava budjettiriihessä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen aloitetaan välittömästi. Ellei istuva hallitus pysty uudesta mallista sopimaan, on vähintään kaikkien selvitysten oltava valmiina seuraavan hallituksen aloittaessa, jotta uusi järjestelmä saataisiin käyttöön viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kosti Hyyppä
Asiamies

25.08.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013