( Yhteiskunta )

Hankintoja voi tehdä kansalaisten kanssa

Teksti matti koskinen Kuva roope permanto
Innovatiivisissa julkisissa hankinnoissa on hyödyllistä kuulla tuottajan lisäksi myös loppukäyttäjän näkökulmaa, sanoo väitöstutkija Hannu Torvinen.

Suomessa tehdään vuosittain julkisia hankintoja noin 35 miljardin euron arvosta. Iso raha, jolla saadaan kaikkea koulukirjoista vanhainkoteihin, siis hyvinvointia yhteiskuntaan. Mutta palveluiden kysyntä kasvaa ja talous on yhä tiukemmalla. Miten julkinen raha voisi palvella yhteiskuntaa entistä tehokkaammin?

Ensinnäkin hankintoja voisi tarkastella vaihteeksi ihan uudesta vinkkelistä.

”Julkisia hankintoja katsotaan usein hankintalain näkökulmasta. Mitä laki sanoo, millaisia sopimukset ovat ja miten kilpailutetaan oikein. Minua kiinnostaa enemmän julkinen hankinta sosiaalisena konstruktiona ja verkostona”, sanoo Hannu Torvinen.

Torvinen on tohtorikoulutettavana Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hänen tuore väitöstutkimuksensa käsittelee innovatiivisia julkisia hankintoja, joilla tarkoitetaan tiivistäen tuottajan ottamista mukaan hankkeen kehittelyyn perinteistä laajemmin. Teknologian kehitys mahdollistaa palveluita, joita tilaajana toimiva julkinen taho ei osaa kuvitella, saati tilata perinteisen tarjouskilpailun kautta. Torvisen tutkimus ottaa lisäksi huomioon myös julkisen hankinnan loppukäyttäjän, siis viime kädessä koko yhteiskunnan.

”Loppukäyttäjillä tarkoitan hyvin suurta joukkoa sidosryhmiä. Ei pelkästään vaikkapa rakennetun sairaalan potilaita tai koulun oppilaita, vaan koko kansalaisyhteiskuntaa, veronmaksajia”, Torvinen sanoo.

Asiakkaina koko yhteiskunta

Jokainen veronmaksaja ymmärtää koulun tärkeyden, vaikka oma lapsi ei sitä kävisikään. Koulurakennus palvelee oppilaita ja opettajia, mutta samalla se tuottaa lisäarvoa yhteiskunnalle koulutuksen ja sen tuomien hyötyjen muodossa. Entäpä esimerkiksi uusi keskustakirjasto Oodi? Ei riitä, että kirjastossa asioiva kansalainen saa sieltä haluamansa, vaan senkin pitäisi hyödyttää jollain tavalla kaikkia kaupunkilaisia.

Yksi tapa edistää tätä on käyttäjien osallistaminen tiiviimmin niin hankkeen suunnitteluun, kilpailutukseen, toteutukseen kuin arviointiinkin, Torvinen esittää. Sille on kansainvälisestä julkisten palveluiden tutkimuskirjallisuudesta lainattu termi, public service co-production, jossa palveluja tuotetaan kansalaisten kanssa, ei vain heitä varten. Keskustelevampi hankintamalli voi auttaa myös lieventämään kansalaisten vastarintaa uutta kohtaan.

Markkinoinnin tutkijana Torvinen on aiheensa kanssa syrjässä valtavirrasta, sillä julkisten palveluiden johtaminen ei ole kauppakorkeakouluissa juuri tapetilla. Hän on outolintu yhtä lailla hankinta-alan kuin julkispalveluiden tutkimuskonferensseissa.

”Uskon, että julkisen toimijan näkökulma voisi olla paremmin mukana vaikkapa palveluiden markkinoinnin opetuksessa. Ei siihen välttämättä tarvita erillistä sivuainekokonaisuutta, mutta sitä voisi tuoda enemmän esille”, Torvinen sanoo.

Pienissä kunnissa on ketteryyttä

Torvinen tarkastelee väitöstutkimuksessaan tilaajan, tuottajan ja kansalaisyhteiskunnan keskinäistä yhteistyötä neljässä innovatiivisessa tilahankinnassa Oulun seudulla. Haastatteluaineiston lisäksi hän istui suunnittelutapaamisissa, neuvotteluissa ja työryhmissä sekä seuloi kansalaiskyselyistä syntynyttä verkkoaineistoa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat muun muassa, että vastoin luutuneita käsityksiä myös pienet kunnat saattavat olla hyvinkin ketteriä ja kykeneviä tekemään hankintoja innovatiivisesti. Tarvitaan vain keskustelevampaa asennetta ja rohkeutta kokeilla, sillä myös kansalaiset ovat entistä osaavampia ja halukkaampia ottamaan hankkeisiin osaa.

”Kansalaisten osallistaminen pienemmissä hankinnoissa tuottaa positiivista innostusta. Malli, joka on valittu, koetaan hyväksi. Kun sama tuodaan valtion tasolle tai länsimetron kokoiseen hankkeeseen, se ei olekaan yhtä helppoa.”

Osallistaminen on tehtävä taiten

Torvinen kartoittaa myös osallistamiseen liittyviä sudenkuoppia. Kaikkeen ei tarvitse kysyä kansalaisten mielipidettä, muuten yksinkertaisista hankinnoista tulee tarpeettoman monimutkaisia. Päiväkotilapsilta ei välttämättä ole järkevää kysyä, millainen oleskelutila rakennetaan.

Etenkin pienemmissä yhteisöissä ihmisten roolit sekoittuvat ja voi syntyä eturistiriitoja. Sama henkilö voi olla rakennettavan koulun opettaja, oppilaan äiti ja rakennusurakoitsijan vaimo. On oltava tarkkana, miten sitouttaminen toteutetaan hankinnan eri vaiheissa, hankintalain puitteissa ja esimerkiksi liikesalaisuuksia varjellen.

Suurten rakennushankkeiden jälkeen Torvinen on kiinnostunut jatkamaan tutkimusta mikrotasolla, lähellä yksilöä. Hän haluaa tarkastella käyttäjien kokemuksia julkisissa apuvälinehankinnoissa.

”Hankitaan vaikkapa proteesi, joka maksaa sairaalalle pienen summan, mutta voi olla käyttäjän elämässä valtavan iso ja merkittävä juttu. Millä tavalla yhteistyö palvelun tuottajan, käyttäjän ja sairaanhoitopiirin välillä toimii? Mikä olisi ideaalimalli?”

13.2.2019

Hannu Torvinen

  • Tohtorikoulutettava, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu
  • Koulutus: KTM
  • Suurin tieteellinen saavutus: Artikkelit Industrial Marketing Managementja Public Management Review -journaleissa.
  • Seuraava tutkimuskohde: Jatkotutkimus loppukäyttäjän kokemuksesta julkisissa apuväline- ja hoitotarvikehankinnoissa.

Hankintojen johtamiseen voi erikoistua Lappeenrannassa

Julkisten hankintojen rooli kauppakorkeakoulujen opetuksessa on pieni, mutta yritysten hankintatoimeen erikoistunutta koulutusta on tarjolla ainakin Lappeenrannan yliopiston kauppakorkeakoulussa. LUT on viime vuosina tarjonnut englanninkielistä kaksivuotista hankintojen johtamisen maisteriohjelmaa (Master’s Programme in Supply Management), joka antaa valmiuksia paitsi liike-elämän, myös julkisen sektorin hankintatoimen tehtäviin.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013