( Työelämä )

Hyvinvointi lisää työtehoa

Teksti Jukka Nortio
Kuvitus Jussi Kaakinen
Työhyvinvoinnin ja työn tulosten välinen yhteys ei ole enää pelkkä uskomus. Lapin yliopistossa kehitetty mittari kertoo, miten työhyvinvoinnin investoinnit näkyvät yrityksen tuloksessa.

Työn kehittämiseen investoidut eurot satavat moninkertaisina yrityksen laariin. Empiiriset tutkimukset ovat tukeneet tätä piintynyttä uskomusta. Hyvät HR-käytännöt sekä määrätietoinen työolojen, esimiestyön ja henkilöstön osaamisen kehittäminen ovat näkyneet yritysten tuloslaskelmissa viivan alla.

Työhyvinvoinnin ja euroina mitattavien tulosten välisiä korrelaatioita on selitetty erilaisilla teorioilla.

”Nämä teoriat ovat olleet melkoista höttöä ja toistettavuus eri organisaatioissa ei ole onnistunut. Työhyvinvoinnin ja tuottavuuden välinen yhteys on hyvin monimutkainen asia”, Lapin yliopiston tutkimusjohtaja Marko Kesti sanoo.

Empiirisen tutkimuksen tuloksia vahvistavat Lapin yliopistossa rakennettu teoria ja siitä johdetut mittarit, joilla voidaan laskea kuinka paljon mikäkin HR-investointi tuottaa tuloseuroja. Kesti on kehittänyt tutkimusryhmänsä kanssa analyysityökalun, jolla yhdistetään yrityksen talous- ja henkilöstötiedot työhyvinvoinnista kerättyihin tietoihin.

Analyysin perusteella lasketaan, kuinka paljon investointi henkilöstön kehittämiseen tuottaa euroja yritykselle. Panos-tuotoslaskelman jälkeen päätöksenteko kehittämiskohteista on helppoa, kun tiedetään mitä mistäkin toimenpiteestä seuraa.

Suomen Ekonomien finanssialan vastuuasiamies Riikka Sipilä on hyvillään, että työhyvinvoinnin ja organisaation tuloksenteon välille on löydetty vankkaa tieteellistä näyttöä ja selkeitä mittareita.

”Tämähän on ollut pitkään mantra, jota on hoettu ilman konkreettista näyttöä.”

Vaikka aiemmin on jo nähty työhyvinvoinnin lisääntymisen myönteiset vaikutukset esimerkiksi sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden vähentymiseen, ei suoranaista vaikutusta liiketoiminnan kannattavuuteen ole osoitettu.

Onnettomia laskelmia

Työhyvinvointia on kartoitettu henkilöstökyselyillä, joiden tuloksena saatuja lukuja on ynnätty yhteen ja edelleen laskettu keskiarvoja. Tämä on Kestin mukaan ollut virheellinen tapa ja antanut useimmissa tapauksissa aivan harhaanjohtavaa tietoa yrityksen henkilöstön tilasta. Vaikka henkilöstökyselyn kysymykset ovat oikeita, niistä saaduilla vastauksilla ei ole sama painoarvo työhyvinvoinnin ja suorituskyvyn kannalta.

”Tätä voisi verrata siihen, että sentti-, tuuma- ja kyynärämitoista laskettaisi suoraan keskiarvoja ja muita tunnuslukuja ilman että mittaustulokset muunnetaan ensin saman yksikköön.”

Kestin ja kumppaneiden uusi tutkimus- ja mittaustapa tuo esille työhyvinvointiin eri tavalla vaikuttavat tekijät ja samalla myös antaa tietoa siitä, miten ja mihin suuntaan työhyvinvointiin vaikuttavia asioita organisaatiossa pitää kehittää.

Tämä työelämän laatumittari tuottaa työelämänlaatuindeksin, joka on keskeinen muuttuja Lapin yliopiston kehittämässä henkilöstövoimavarojen tuotantofunktiossa. Sen laskentamallissa tarkastellaan rinnakkain yrityksen työaikajakaumaa ja työelämän laatua eli
aineetonta henkilöstöpääoma. Niiden perusteella saadaan liiketoimintakapasiteetti eli tehollisella työajalla tuotettu liikevaihto.

Henkilöstön viisaus käyttöön

Perinteisten henkilöstö- ja työhyvinvointikyselyiden ongelma on ollut myös se, että ne nostavat parhaimmillaankin vain epäkohtia esille, mutta eivät anna työkaluja ongelmien korjaamiseen.

”Kehitimme Hiljaiset signaalit -menetelmän, jonka avulla henkilöstöstä haetaan ideoita ja mielipiteitä”, Kesti kertoo.

Menetelmän avulla kerätään aloitteita esimerkiksi esimiestyöhön, työjärjestelyihin tai asiakaspalvelun kehittämiseen. Henkilöstö kun tietää parhaiten, mikä parantaa heidän työhyvinvointiaan ja sitä kautta tuottavuutta.

”Meillä on maailman osaavin ja kokenein työvoima, jonka tietotaito pitää osata ottaa yrityksissä käyttöön. Yrityksen kannattaa valita jokaiselle ryhmälle neljä käytännön parannusta, joilla työn sujuvuutta lisätään. Kun kaikki tiimit parantavat toimintaansa, saadaan tuottavuus nousuun”, Kesti sanoo.

Henkilöstöä kuunnellaan kuitenkin yrityksissä aivan liian vähän.

”Syynä on perinteinen management by perkele -johtamiskulttuuri, joka ei sovi ollenkaan tietointensiiviseen toimintaan”, Kesti sanoo.

Työn kehittäminen luo hyvinvointia

”En usko työhyvinvoinnin kehittämiseen vaan siihen, että työhyvinvointi saadaan työn kehittämisen tuloksena”, Varman työkykyjohtaja Jyri Juusti pamauttaa.

Juusti tietää, mistä puhuu, sillä hän on työskennellyt suomalaisen työhyvinvoinnin parissa neljällä vuosikymmenellä ja satojen yritysten kanssa. Hän listaa neljä asiaa, joihin tulee kiinnittää huomiota, kun työhyvinvointia halutaan parantaa.

”Aivan ensimmäisenä on työn sisällön ja työntekotapojen kehittäminen. Toiseksi tulee hyvän esimiestyön varmistaminen. Kolmantena on palautumisen tukeminen ja neljäntenä on työkykyketjujen rasvaaminen. Viimeisellä tarkoitan yrityksen, työterveyshuollon ja eläkeyhtiön yhteistyön tiivistämistä sekä ennakolta että ongelmatilanteissa”, Juusti sanoo.

Kun nämä asiat ovat yrityksessä kunnossa, myös työhyvinvointi kohenee.

Työn mielekkyyden ja merkityksen kokemukset ovat työn kehittämisen ytimessä.

”Kun ihminen saa tehdä työtä jossa on järkeä ja hän saa osallistua työnsä kehittämiseen, hän voi myös kovissa muutostilanteissa hyvin. Tämä vaatii hyvää johtamista”, Juusti sanoo.

Kiinni ongelmakohtiin

Pelkkä kehitystyö tuottavuuden parantamiseksi ei riitä vaan on puututtava asioihin, jotka heikentävät työpaikan ilmapiiriä ja työn tuottavuutta. Henkilöstövaikutteisten riskien minimoinnilla pyritään poistamaan työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kasvun esteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi työyhteisössä olevat johtamisen tai yksittäisen henkilön työhön liittyvät ongelmat.

”Varhaisen puuttumisen malli
on aivan keskeinen. On tärkeää, että riskitekijät kartoitetaan ja pahoinvoinnin tekijät poistetaan. Tuotavuutta ei voi parantaa hyvilläkään teoilla ja ideoilla ellei pahoinvointia aiheuttavia tekijöitä ole ensin poistettu”, Kesti sanoo.

Työpahoinvoinnin vastakohta ei kuitenkaan ole työhyvinvointi. Pelkkä pahoinvoinnin poistaminen ei riitä tuottavuuden kohentamiseen, vaan siihen tarvitaan aina aktiivisia työhyvinvointia parantavia toimenpiteitä.

Kestin tutkimusten mukaan henkilöstö voi jopa sietää hetkellisesti pientä pahoinvointia, jos organisaatiolla on kyky ratkoa ongelmatilanteita. Työhyvinvointi paranee ja tuottavuus nousee, kun organisaatio onnistuu ongelmatilanteiden ratkaisemisessa, kun on luovuutta ja onnistumisen elämyksiä.

Joustavuutta muutostilanteissa

Työtehtävien muutokset ja siirtyminen työpaikasta toiseen antavat työntekijöille parhaimmillaan mahdollisuuksia vaikuttaa työnsä sisältöön. Vaikka jatkuva muutos on omiaan luomaan paineita ja stressiä, ovat muutostilanteet aina myös mahdollisuus parempaan. Tämä korostuu ekonomeille tyypillisessä johto-, esimies- ja asiantuntijatyössä.

”Kun oman työn hallintamahdollisuudet paranevat ja työn imu kasvaa, myös työn tehokkuus nousee. Työn mielekkyys, vaikutusmahdollisuudet ja vastuunottaminen ovat tärkeässä roolissa. Työtä ei tehdä vain sen itsensä vuoksi, vaan työ on isompi osa elämää ja sen sisältöä halutaan jatkuvasti kehittää”, Sipilä sanoo.

Joustavuus korostuu jatkuvassa muutoksessa. Sekä työnantajat että työntekijät voivat oikein johdettuina hyötyä joustavista työajoista, työntekopaikan vaihteluista, työn tekemistapojen kehittämisestä sekä työn sisällön joustavista muutoksista. Tässäkin korostuu työntekijän halu, kyky ja mahdollisuus vaikutta omaan työhön.

”Koska työn ja muun elämän erottaminen on monilla vaikeaa, on tärkeää, että työtä kehittämällä luodaan tasapainoa näiden kahden välille. Vaikuttamismahdollisuuksien hyödyntäminen vaikuttaa työssä jaksamiseen ja työhyvinvoinnin rakentamiseen”, Sipilä sanoo.

Muutostilanteissa on nähtävä sekä mahdollisuudet että sudenkuopat. Työntekijän on huolehdittava omasta osaamisesta. Samalla organisaatioiden on tuettava työntekijöitä muutoksessa ja huolehdittava osaamisen kehittämisestä, sillä osaava ja kehittävä työpaikka on myös hyvinvoiva työpaikka.

Mielekästä työtä

Kehittämistyössä on aina katsottava samanaikaisesti sekä kokonaisuutta että eri toimenpiteiden vaikuttavuutta. Tavoitteiden, mittareiden ja vaikuttavuuden määrittäminen suhteessa kokonaisuuteen on huomioitava tarkoin.

”Kyseessä on tavoitteiden ja mittareiden ryppäät, joihin pyritään keinojen ryppään kautta”, Juusti tiivistää.

Juustin mukaan työelämään haetaan nyt tehokkuuden nostamisen rinnalla koko ajan enemmän järkeä työhön. Muutosvirrassa työntekijän oma vastuu korostuu.

”Näennäisen tekeminen ei ole mahdollista vaan nyt on katsottava, mikä työssä on oikeasti tärkeää. Työntekijän oma osaaminen ja kyky hallita osaamisensa kehittymistä muutoksessa on ensiarvoista. Vanhoista ajattelu- ja työtavoista pitää uskaltaa irrottautua ja heittäytyä muutosvirtaan”, Juusti sanoo.

Yritysten on tunnistettava sekä omat tavoitteet että työntekijöidensä toiveet ja innostumisen aiheet. Kun nämä saadaan samaan suuntaan ja niiden eteen tehdään yhdessä töitä, työn hallinta ja työhyvinvointi paranevat.

15.4.2015

Onnistumiset kannustavat eteenpäin

Kysyimme kahden yrityksen edustajalta työhyvinvoinnin parantamisesta. Autokeskuksen henkilöstöjohtaja Maikki Salminen (MS) ja Bolidenin Harjavallan tehtaan henkilöstöpäällikkö Reijo Salminen (RS) vastaavat.

Mitkä tekijät innostivat teitä kehittämään työhyvinvointia?

MS: Olemme havahtuneet huomaamaan henkilöstökulujen painoarvon budjetissa ja tuloksessa. Henkilöstökulut ovat kytköksissä työhyvinvointiin. Henkilöstön vaihtuvuus, sairauspoissaolot ja muut poissaolot ja työkyvyttömyyseläkekustannukset ovat hyviä mittareita. Työhyvinvointi vaikuttaa myös muihin mittareihin, kuten tehokkuuslukuihin ja asiakastyytyväisyyteen.

RS: Tyytyväisempi työntekijä on tuottavampi työntekijä. Pitkällä tähtäimellä panostus työhyvinvointiin parantaa myös työnantajakuvaa ja vaikuttaa positiivisesti sairauspoissaoloihin ja työturvallisuuteen.

Millä keinoilla olette onnistuneet parantamaan työhyvinvointia?

MS: Kehityskeskustelut oli ennen kirjattu toimintatapaan, muttei niitä aina pidetty. Parissa vuodessa kehityskeskustelut toteutuvat lähes sataprosenttisesti. Kaikenlainen esimies-alaisviestinnän sekä osastojen sisäisen ja johdolta tulevan viestinnän määrän lisääminen parantaa luottamusta ja sitä kautta hyvinvointia.

RS: Olemme määrittäneet toimenpiteet vuodesta 2011: työterveyslaitoksen kehityskeskustelukoulutukset koko henkilöstölle, tiedonkulun tehostaminen kuten sisäinen tiedotuslehti, Intranet ja sähköiset päiväkirjat, yhdenvertaisuussuunnitelman luominen, säännölliset tapaamiset työnantajan ja henkilöstöedustajien välillä, varhaisentuen-mallin käyttöönotto, esimiesten työhyvinvointikoulutukset ja palaverikäytäntöjen tehostaminen.

Miten olette mitanneet työhyvinvoinnin paranemista ja sen vaikutusta liiketoimintaan?

MS: Aloitimme työtyytyväisyysmittaukset vasta viime syksynä, joten vertailupohjaa ei vielä ole. Seuraamme sairauspoissaoloja ja työterveyshuollon kustannuksia, vaihtuvuutta ja työkyvyttömyyseläkkeitä.

RS: Olemme olleet vuodesta 2010 alkaen pilottiyrityksenä ammattiliittojen Hyvä työ, pidempi työura -yhteishankkeessa. Siihen kuuluu vuosittainen Yksilötutka-työhyvinvointikysely. Lisäksi selvitämme koko konsernin henkilöstön työhyvinvoinnin joka toinen vuosi tehtävällä henkilöstökyselyllä.

Sairauspoissaolot ovat kehittyneet pääsääntöisesti positiiviseen suuntaan, samoin tapaturmataajuus. Vuonna 2015 henkilöstöllemme ei ole tapahtunut yhtään työtapaturmaa. Eläköitymisikä on työhyvinvointihankkeiden käynnistymisen jälkeen noussut 59 vuodesta 61 vuoteen.

Miten työhyvinvoinnin kehittäminen on vastuutettu organisaatiossanne?

MS: Työyhteisötaitojen mittaamisen myötä aloimme puhua vastuusta. Kaikkea vastuuta johtamisesta, työhyvinvoinnista ja töiden kehittämisestä ei voi eikä kannata sälyttää esimiehille tai ylimmälle johdolle.

Jokaisella on vastuu siitä, miten meitä johdetaan eli itse on annettava palautetta pomolleen ja kerrottava, mistä ja miten haluaisi palautetta. Työyhteisön tai tiimin ilmapiirin osalta esimies on viime kädessä vastuussa, mutta ei hän yksin sitä ilmapiiriä tee.

RS: Vastuu työhyvinvoinnista lähtee yrityksen johdosta, jonka tehtävä on varmistaa työhyvinvoinnin kehittämiseen tarvittavat resurssit. Työhyvinvointihankkeen toimintaa suunnitellaan ohjausryhmässä, jossa on edustus Boliden Harjavallan johtoryhmästä, asiantuntijoista, viestinnästä, osastopäälliköistä ja henkilöstöedustajista. Toimenpiteiden toteutuksesta vastaavat osastot ja henkilöstöhallinto.

Ekonomit avainasemassa

”Työaikalain uudistamista pitää vakavasti harkita, sillä nykyinen laki ei sovellu asiantuntijatyöhön. Tässä on vahva työsuojelunäkökulma, sillä monet asiantuntijat tekevät helposti pitkää päivää, kun työ on niin kiinnostavaa. Jos vastapainona ei ole riittävää palautumista ja työn siirtämistä syrjään, vaarana on työn liika kuormitus ja työhyvinvoinnin heikkeneminen”, Suomen Ekonomien Riikka Sipilä sanoo.

Ekonomeilla on merkittävä rooli työhyvinvoinnin kehittäjänä, sillä esimiehinä ja johtajina heillä on valtaa ja vastuuta vaikuttaa oman työpaikkansa kehittämiseen, miten työtä tehdään ja miten työntekijät voivat.

”Samalla on huolehdittava myös johdon jaksamisesta. Erityisesti keskijohto on kovissa paineissa tulostavoitteiden ja ylhäältä tulevien ohjeiden kanssa samalla kun on huolehdittava henkilökunnan jaksamisesta ja työn kehittämisestä. Oma työmäärä pitää samalla muistaa pitää kohtuullisena.”

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kilpailukiellot hidastavat nuoren työntekijän kehittymistä

Ekonomi Ville Sonkamuotkan työsopimuksessa ei ole kilpailukieltoa – onneksi. Nuori ekonomi kokee kilpailukiellon haitalliseksi työntekijälle. Keskusteluissa ja pohdinnoissa ystävien kanssa kilpailukieltosopimukset näyttäytyvät vastavalmistuneille kehityksen jarruna. ”On erittäin hyvä, että näitä sopimuksia pyritään nyt rajoittamaan”, toteaa Sonkamuotka.

Onko sinulla ollut työsopimuksessasi kilpailukielto?

Olen työskennellyt viime vuodet konsultoinnissa ja finanssisektorilla. Työsopimuksissani ei vielä ole ollut kilpailukieltoa, mutta osalla kavereistani se työsopimuksessaan on, tai on ollut. Olenkin miettinyt, mitä kielto tarkoittaisi omalla kohdallani ja miten se vaikuttaisi omiin urapäätöksiini. Turhat kilpailukieltosopimukset arveluttavat erityisesti kehittymisen näkökulmasta. Varsinkin työuran alkupuolella uralle ei soisi rakennettavan mitään esteitä.

Miten kilpailukielto vaikuttaisi urapäätöksiisi?

Työuran alkuvaiheessa olevalle kilpailukielto on suuri rasite. Se sitoo henkilön yritykseen tiiviisti ja voi mahdollisesti hidastaa ammatillista kehittymistä, jos työpaikalla ei ole tarjota riittävästi haasteita ja kilpailukielto taas rajoittaa siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen. Itse olen tällä hetkellä töissä suuressa yrityksessä, jossa on mahdollista edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti.

On erittäin hyvä, että eduskunnassa on noussut esiin kilpailukieltoihin liittyvä lakimuutos, jolla pyritään karsimaan turhat kilpailukiellot. Yksittäisen työntekijän on todella vaikea vaikuttaa asiaan. Työntekijän on käytännössä mahdoton olla allekirjoittamatta kilpailukieltosopimusta.

Onko sinua houkuteltu kilpailijalle tai alihankkijalle töihin?

Minua ei ole houkuteltu töihin kilpailijoille, mutta ystäväpiirissäni tällaisia tapauksia on ollut. En ole kuitenkaan kuullut, että kilpailukielto olisi estänyt vaihtamasta työpaikkaa. Asiat on lopulta aina saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Miksi työntekijälle epävarmuutta aiheuttavaa kilpailukieltoa on siis edes tarvittu?

Ville Sonkamuotka
KTM

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan muut osat löytyvät Ekonomien blogista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

11.09.2017
Vesittyikö perhevapaauudistus jo ennen kuin se ehdittiin aloittaa?

Hallitus ilmoitti, että perhevapaauudistus aloitetaan. Erinomainen uutinen! Viisaasti toteutetulla perhevapaauudistuksella edistämme perheiden hyvinvointia, työllisyyttä sekä naisten työmarkkina-asemaa. Saamme myös lisää maamme parasta osaamista työmarkkinoiden käyttöön, sillä nuoret naiset ovat Suomen parhaiten koulutettu ryhmä.

Hallituksesta ilmoitettiin, että mahdollisuus kotihoitoon säilytetään kolmeen ikävuoteen saakka, ja että perheiden valinnanvapauteen ei puututa. Tästä nousee vahva huoli siitä, saako näillä reunaehdoilla mitään positiivista aikaan. Riippuu siitä, miten asetetut ehdot tulkitaan. On toivottavaa, että uudistuksen valmistelua tekevä työryhmä tekee viisaita ratkaisuja, jotka ohjaavat perheitä uudenlaisiin valintoihin.

Tukien tasoa porrastettava

Kotihoidon mahdollistaminen siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta sitoo paljon valmistelijoiden käsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos uudistuksella halutaan edistää nuorten naisten työllisyyttä ja perhevapaiden jakaantumista molempien vanhempien kesken, on tukien tasoa porrastettava. Pelkkä kotihoidontuen tason porrastaminen ei riitä, vaan saadakseen kolmevuotiset perhevapaat, on myös vanhempainpäivärahan tasoa porrastettava sen mukaan, kuinka pitkään perhe haluaa hoitaa lasta kotona.

Valinnanvapauden säilyttämisen ei tule estää kannustamasta jakamaan perhevapaita isän ja äidin kesken. Kun yhteiskunta käyttää rahaa, voi rahankäytöllä olla myös ohjaava vaikutus. Perhevapaajärjestelmän tulee ohjata jakamaan perhevapaat. Ohjaus tapahtuu käytännössä etuuksien tasoa säätämällä.

Kosti Hyyppä
Asiamies

31.08.2017
Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tehokkain keino puuttua palkkaeroihin

Finlayson nosti sukupuolten väliset palkkaerot lööppeihin. Näkyvyyttä tuli sekä teemalle että yritykselle, mutta tempaus aktivoi myös mielensäpahoittajat. He ovat vastustaneet kampanjaa monista eri näkökulmista. Kampanjan on esimerkiksi todettu olevan tasa-arvolain vastainen ja toisaalta on kiistetty myös koko palkkaerojen olemassaolo. Se, minkä useat kokivat hauskaksi ideaksi, nosti monella muulla karvat pystyyn.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ilmiö. Sukupuolten välillä on palkkaeroja myös samaa työtä tekevillä. Nais- ja miesekonomien palkkaero on 24 %, mutta kun tehtävään, työnantajaan ja henkilöön liittyvät selittävät tekijät poistetaan, jää sukupuoleen perustuvaksi selittymättömäksi palkkaeroksi 11 %.

On toissijaista vääntää kättä siitä, kuinka suuri palkkaero sukupuolten välillä on ja kuinka suuri osa palkkaeroista johtuu esimerkiksi työmarkkinoiden segregaatiosta. Tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten palkkatasa-arvon esteet poistetaan. Ekonomien selvityksen mukaan keskeisimpiä palkkaeroja selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi asemataso, poissaolovuodet työmarkkinoilta ja viikkotyötunnit. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa jakamalla perhevastuu tasaisemmin. Perhevastuun jakaantumiseen puolestaan voi vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä.

Tarpeen perhevapaajärjestelmän kehittämiselle tunnistavat lähes kaikki. Uusi järjestelmä tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mieluiten jo istuvan hallituksen aikana. Hallituksen on siis sovittava budjettiriihessä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen aloitetaan välittömästi. Ellei istuva hallitus pysty uudesta mallista sopimaan, on vähintään kaikkien selvitysten oltava valmiina seuraavan hallituksen aloittaessa, jotta uusi järjestelmä saataisiin käyttöön viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kosti Hyyppä
Asiamies

25.08.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013