( Hyvinvointi )

Hyvinvointia hölmöyksiä karsimalla

Teksti Mikko Huotari
Kuvat Heli Blåfield ja Laura Vesi
  • Hyvinvointiinsa voi panostaa muun muassa karsimalla hölmöyksiä niin työelämästä kuin vapaa-ajalta, Ossi Aura arvioi.
  • Jukka Hoffren toivoo mittaria, jolla toiminnan järkevyyttä voitaisiin tarkastella makrotalouden tasolla.
  • Ossi Auran mukaan motivaatiota johdetaan perusasioilla, kuten poistamalla typeryydet ja huolehtimalla, että työssä tuntee saavansa asioita aikaan.
  • Marja-Liisa Manka muistuttaa, että kun ongelmiin tartutaan työyhteisössä yhdessä, niille voidaan usein tehdä paljonkin.
Työhyvinvoinnin paraneminen antaa potkua myös taloudelle. Mutta kuinka hyvinvoinnin vaikutusta koko yhteiskuntaan voidaan luotettavasti mitata?

Hyvinvoinnista puhuttaessa liikutaan usein yksilötasolla tai sitten mitataan esimerkiksi työhyvinvointia työpaikalla. Kumpikin on tärkeää, mutta kyse on kuitenkin isommasta asiasta: hyvinvoinnin paraneminen antaa potkua talouden kohenemiselle ja ohjaa jopa koko yhteiskuntaa.

Makrotalouden tutkijoilla on tässä ongelma: vaikka hyvinvointi on elintärkeä asia koko yhteiskunnalle, sen mittaaminen on vaikeaa.

”Elämme hyvinvointivaltiossa, joten hyvinvoinnin pitäisi olla keskeisin toiminto. Siksi tehdään töitä ja säädetään lakeja”, Helsingin yliopiston soveltavan tilastotieteen dosentti Jukka Hoffren pohtii.

Hänen mukaansa ylevänä ajatuksena on, että kun tehdään työtä, kasvatetaan kaikkien yhteistä hyvinvointia toimimalla koneiston osasina.

BKT ei mittaa hyvinvointia

Bruttokansantuote tulkitaan usein virheellisesti hyvinvoinnin mittariksi. Bruttokansantuote on selkeä kansantalouden tilinpidon avainluku, jonka kehittymistä on helppo seurata. Se ei kuitenkaan mittaa hyvinvointia, vaan tuotantoa. Ne ovat kaksi eri asiaa, vaikka median ja poliitikkojen käyttäminä ne menevätkin usein sekaisin.

Bruttokansantuote kertoo kansakunnan taloudellisista aktiviteeteista, mutta sen ulkopuolelle jää paljon merkittäviä asioita, kuten kotona tehtävä työ. Se ei myöskään havaitse ympäristövahinkoja ja niiden vaikutuksia.

”Usein kuvitellaan, että bruttokansantuote on yksiselitteinen mittari, mutta se sotkee monia asioita. Se mittaa tuotantoa, ja ajatellaan, että se on hyvää tuotantoa”, Hoffren sanoo.

Hän ottaa esimerkiksi tuotannon perusyksikön, tehtaan. Se voi tuottaa hyviä tuotteita, kännyköitä, autoja ja muuta vastaavaa. Sen lisäksi tehtaasta tulee saasteita ja jätteitä, eli asioita, joita ei haluta.

”Kukaan ei halua tietää niistä mitään. Tehtaanomistaja on sitä mieltä, että ei kuulu minulle, koska luvat ovat kunnossa. Ja kuluttajatkin ovat sitä mieltä, että haitoista koituvia kustannuksia ei tule sisällyttää lopputuotteen hintaan. Kenelle ne jäävät kärsittäväksi? Me kaikki niistä joudumme kuitenkin kärsimään.”

Kun Talvivaarassa kipsisakka-altaat murtuivat ja lähivesistöille aiheutui vakavaa haittaa, valtio joutui korvaajaksi. Bruttokansantuote on Talvivaaran kaltaisissa tapauksissa hyvin sokea. Ympäristövahingot vähentävät hyvinvointiamme, vaikka vahinkojen korjaaminen synnyttää taloudellista aktiviteettia, joka taas kasvattaa bruttokansantuotetta. Bruttokansantuote on ikään kuin talouden liikevaihto, mutta se ei kerro kaikkea toiminnan järkevyydestä.

”Näillä negatiivisilla asioilla on oikeasti hinta, mutta taloudessa leikitään, että niillä ei olisi mitään hintaa. Tämä on bruttokansantuotteen keskeinen ongelma.”

Valtiokin voi tuottaa hyvinvointia

Hoffren on tutkinut, kuinka hyvinvointia voi mitata, koska makrotaloudessa ei ole hyvinvointimittareita. Tutkimus on keskittynyt siihen, miten kaikista resursseista, kuten luonnonvaroista, ympäristöresursseista ja työvoimasta, saataisiin mahdollisimman paljon hyvinvointia aikaan.

”Makrotalouden tasolla meiltä puuttuu vielä mittari, joka osaisi havainnoida toiminnan järkevyyden.”

Hoffrenin mukaan olisi tärkeää, että pystyttäisiin vertaamaan hyötyä haittoihin ja päättelemään, minkälainen toiminta on järkevää. Kun päästään tällaiseen vertailuun, voidaan miettiä, mitkä haitat pitäisi poistaa, jotta hyötyjä olisi enemmän.

”Tällä tavalla hyvinvointia saataisiin kasvatettua. Yleensä haittoja saadaan taloudellisesti tehokkaimmin vähennettyä niin, että estetään jo alun perin niiden syntyminen.”

Hoffrenin mielestä valtio voisi hoitaa tehokkaammin tehtäväänsä hyvinvoinnin tuottajana. Hänen ajatusleikissään Suomi on ikään kuin valtava kone. Yksityinen ja julkinen sektori tuottavat paljon erilaisia asioita. Hyvien tuotteiden lisäksi ne tuottavat myös negatiivisia asioita, kuten sosiaalisia ja ympäristöongelmia. Sitten kerätään veroja, ja eduskunta antaa haitoista kärsiville ihmisille rahaa.

”Tämä on yhteiskunnan käytettävissä oleva keino vastata haitoista kärsiville, köyhille ja kipeille. Ottakaa tuosta kompensaationa rahaa, jolloin te voitte paremmin.”

Ongelmana on, että haittoja ja korjattavia ongelmia syntyy koko ajan enemmän. Sen seurauksena valtion budjetin menot kasvavat, ja niiden kattamiseksi joudutaan ottamaan aina vain lisää velkaa.

”Eihän tässä ole mitään järkeä. Haittojen syntyminen pitäisi estää jo ennakolta, jotta ongelmien korjaamiseen menevä rahankulutus ja velkaantuminen vähenisivät. Toiminnan pitäisi olla paljon nykyistä tehokkaampaa. Taloustieteen näkökulmasta tärkeintä on parantaa taloudellisen toiminnan tehokkuutta vähentämällä tuotannossa syntyviä haittoja.”

Hyvinvointia rakennetaan työssä ja vapaalla

Myös työhyvinvoinnin ajatus on muuttunut vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Aluksi kyse oli siitä, että ihmiset pysyisivät hengissä eikä tulisi turhia tapaturmia tai sairauksia.

Ajan myötä työelämä on muuttunut ja ihmisten elinolosuhteet ovat parantuneet. Myös vaatimukset ovat kasvaneet, ja fyysisestä työsuojelusta on noustu pikkuhiljaa myös psyykkiselle puolelle. Elämänlaadun lisäksi psyykkiset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat merkittävästi myös helposti laskettavissa oleviin asioihin, kuten vaikkapa yrityksen tulokseen.

Henkilöstötuottavuuden tutkija ja kehittäjä Ossi Auran mukaan hyvinvoinnissa on kaksi merkittävää tasoa: yksilön taso ja työelämä.

”Henkilötasolla tärkeitä asioita ovat terveys, ihmissuhteet ja elämäntavat”, Aura sanoo.

”Näkemys omasta hyvinvoinnista ponnistaa omasta arvopohjasta.”

Teknologia on tullut osaksi ihmisten työelämää ja muuta arkea. Sen vaikutus näkyy myös hyvinvoinnissa.

”Illalla ennen nukahtamista monet lukevat vielä sähköposteja, ja se häiritsee nukahtamista ja unta. Samaan aikaan teknologia on kehittänyt härveleitä, joilla pystytään mittaamaan unenlaatua”, Aura sanoo.

20 vuotta sitten työasioita katsottiin vain töissä. Nyt asiantuntijatehtäviä tekevillä työasiat pyörivät mielessä koko ajan, mikä heikentää unenlaatua.

”Elämäntapanäkökulmasta katsottuna voi ajatella, että siihen liittyy myös hölmöilyä. Aikuisen täytyy kertoa toiselle aikuiselle, että kannattaa mennä aikaisemmin nukkumaan eikä jäädä lukemaan viestejä.”

Aura uskoo kuitenkin, että tietoisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa jaksamiseen ja hyvinvointiin. Ruokailutottumuksia voi muuttaa ja nukkumiseen voi yrittää kiinnittää enemmän huomiota.

”Jos kerran huumeista ja alkoholista voi päästä eroon, niin varmaan myös pienemmistä paheista”, Aura pohtii.

On virhe olettaa, että kaikilla on asiat hyvin

Henkilökohtaisen näkökulman lisäksi hyvinvointia määrittelee se, kuinka työ on johdettu ja minkälaista työnteon arki on. Työhyvinvoinnin sijaan Aura haluaakin puhua mieluummin henkilöstötuottavuudesta. Siinä on kyse työhön liittyvästä motivaatiosta, työtyytyväisyydestä, sitoutumisesta, osaamisesta ja työkyvystä.

”Henkilöstötuottavuuden kehittäminen on pitkäjänteistä työtä. Irrallinen touhuilu on turhaa. Jonkin kivan tapahtuman lämpö haihtuu kahdessa tunnissa, ja sen jälkeen palataan aikaisempaan kurjuuteen”, Aura sanoo.

Henkilöstötuottavuus on Auran mukaan tutkittavissa ja kartoitettavissa kyselyillä, joita voidaan toistaa säännöllisin väliajoin ja seurata tulosten kehittymistä.

Myös työntekijöiden hyvinvoinnilla ja työn tuottavuudella on mitattavissa oleva yhteys.

”Kaksi vuotta sitten tutkimme Eteran kanssa heidän asiakasyritystensä hyvinvointi- ja henkilöstötuottavuustuloksia ja tilinpäätöstietoja. Sieltä löytyi positiivinen yhteys: ne firmat, joissa oli parempi henkilöstötuottavuus, tekivät paremman käyttökatteen”, Aura selittää.

”Henkilöstötuottavuus on kehittynyt johtamisen kehittymisen myötä. Se näkyy myös tuloksessa.”

Monilla työpaikoilla on kuitenkin ongelmia. Hyvinvointi jätetään lapsipuolen asemaan, kun tulosta on tehtävä hinnalla millä hyvänsä. Mitkä ovat pahimpia virheitä suomalaisissa asiantuntijaorganisaatioissa?

”Suurin kompastuskivi on uskoa, että kaikilla on asiat hyvin. Oletetaan, että ihmiset osaavat ja ovat motivoituneita. Silloin ei lähdetä pohtimaan, mikä tilanne oikeasti on ja missä me voisimme kehittyä”, Aura vastaa.

Aura uskoo, että tässä asiassa myös johto voi kehittyä.

”20 prosenttia johtajista on synnynnäisiä johtajia siinä mielessä, että he ymmärtävät varmistaa tällaiset asiat ilman, että kukaan on opettanut heitä tekemään niin. Sitten on toinen ääripää, joka ei osaa tehdä sitä, vaikka kuinka opetettaisiin. Suuri osa johtajista on sellaisia, jotka eivät ole havahtuneet, mutta he voivat oppia varmistamaan tällaiset asiat.”

Motivaation merkityksestä puhutaan paljon, mutta suomalaisissa yrityksissä ei kuitenkaan johdeta motivaatiota. Sitä ehkä mitataan kerran vuodessa. Kuinka motivaatiota siis voisi johtaa?

”Perusasioilla. Poistetaan typeryydet, varmistetaan aikaansaaminen, varmistetaan esimiehen ja asiakkaiden palaute ja työkavereiden huomioiminen. Oleellista on, että pitää työstä ja saa jotain aikaiseksi.”

Monet työntekijät kokevat, että asiat vain vyöryvät päälle, eikä mitään saa valmiiksi. Jos työ organisoidaan oikein, ihminen voidaan saada tuntemaan, että hän saa vaikkapa joka toinen päivä aikaan jotain.

”Ja kun siitä saa sen jälkeen palautetta, tuetaan motivaatiota ja autetaan tekemään hommat paremmin.”

Kaikilla osapuolilla on runsaasti keinoja

Hyvinvoinnissa on kyse tasapainosta työelämän ja muun elämän välillä, sanoo työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Marja-Liisa Manka.

”Eurooppalaisessa vertailussa suomalaiset ovat pärjänneet hyvin. Olemme työtyytyväisyydessä ja myös muun elämän tyytyväisyydessä ykkösiä”, Manka kertoo.

”Tämä on yllättävää, jos ajattelee, minkälaista valitusvirttä Suomessa kuulee työhyvinvoinnista. Makrotasolla näyttää hyvältä.”

Eurooppalaisista maista muun muassa Kreikassa, Kroatiassa ja Puolassa on paljon huonompi tilanne tyytyväisyydessä niin työssä kuin muussakin elämässä.

Suomalaisillakin on työelämässä silti omat sudenkuoppansa.

”Meidän ongelmamme eurooppalaisessa vertailussa on työpaikkakiusaaminen. Lisäksi meillä on tsemppaamisen ja kannustamisen puutetta verrattuna moniin muihin maihin, ja myös häirintä on ongelma”, Manka sanoo.

Työolobarometrin mukaan yli puolet työntekijöistä kokee, että omalla työpaikalla on ollut kiusaamista ja häirintää työkavereiden, esimiesten tai asiakkaiden taholta joskus tai jatkuvasti.

”Jos taas kysytään, onko itseä kiusattu, niin silloin ei niin moni vastaa myöntävästi”, Manka kertoo.

Työhyvinvointiin vaikuttaa negatiivisesti myös se, että asiakkaat voivat kiusata, häiritä ja olla hankalia. Joissakin työtehtävissä asiakkaat uhkailevat jopa fyysisesti.

Kun työhyvinvoinnissa ilmenee ongelmia, Mankan mukaan kaikilla osapuolilla on runsaasti keinoja, joilla tilanne voidaan ratkaista.

”Avainasemassa on työnantaja, jonka tehtävänä on johtaa systemaattisesti työhyvinvointia yhdessä työntekijöiden kanssa”, Manka sanoo.

”Euroja säästyy, kun yhdessä kohdataan työyhteisön kipupisteitä ja tehdään ilmapiirikartoituksia. Sitten oikeasti käsitellään asioita ja mietitään, mitä voidaan konkreettisesti tehdä.”

Suunnitelma on myös tärkeä aikatauluttaa ja myöhemmin tarkastaa, ovatko toimenpiteet vieneet asioita parempaan suuntaan.

Mankan mukaan ihmisillä on hyvin paljon lukkiutuneita uskomuksia työstä ja siitä, miten sitä voi kehittää. On vaikea lähteä liikkeelle, jos ei usko, että työtään voi kehittää paremmaksi.

”Resurssien vähäisyydestä puhutaan paljon, mutta kun porukalla mietitään, voidaanko työtä muuttaa, niin havaitaan, että voidaan. Isoin este onkin omassa päässä.”

Kun ongelmat nostetaan reilusti esille, kannustetaan toisia ja tuunataan työnkuvia, yksitoikkoisempiakin töitä voidaan kehittää mielenkiintoisemmiksi.

Peiliinkin kannattaa katsoa

Vaikka valveutunut työnantaja ymmärtää hyvinvoinnin arvon, on valitettavan monia työyhteisöjä, joissa sen kehittämistä laiminlyödään. Minkälaisia keinoja on yksittäisellä työntekijällä, jos hän voi pahoin työssään?

”Ensinnäkin asia on pakko ottaa puheeksi. Jos asiaa ei itse uskalla nostaa esiin, työpaikalta löytyy onneksi luottamushenkilö ja työterveyshuolto. Viimeiseksi on vielä työsuojeluhallinto, joka voi tarvittaessa laittaa tarkastukset työpaikalle”, Manka neuvoo.

Työsuojeluhallinnolla on puhelin, johon voi soittaa ilman, että kukaan työpaikalla saa tietää puhelusta.

Lisäksi vaikeissa ongelmatilanteissa on tärkeä tarkastella rehellisesti omia asenteitaan. Voi miettiä, että tulkitseeko itse tilanteen jollakin tavalla nurjasti ja liian suurena epäkohtana. Tämän selvittääkseen voi haastatella muita siitä, miten he kokevat saman tilanteen.

”Oleellista on myös tarkastaa oma tavoitetaso. Mitkä omat tavoitteet ovat tällä hetkellä, ja ovatko ne liian korkealla työtä koskien? Jos henkilö esimerkiksi opiskelee työn ohessa yhtä aikaa, paineet ja kiire voivat nousta koviksi. Voi olla syytä hengittää ja miettiä tärkeysjärjestystä”, Manka sanoo.

Myös tasapaino elämän muilla alueilla on tärkeää. Jos työ tuntuu tympeältä, mutta vapaa-aikana pystyy kuitenkin palautumaan, tilanne töissä voi helpottua.

”Ei hankalaa tilannetta tarvitse sietää työpaikalla vuosikausia. Jos jatkuvista ponnistuksista huolimatta tilanne ei muutu, niin sitten kannattaa etsiä jokin toinen vaihtoehto ja lähteä vaikka työpaikasta pois”, Manka sanoo.

Yhden ihmisen on vaikea muuttaa työpaikan hankalaa tilannetta, jos sen juuret ovat syvällä työpaikan kulttuurissa ja johtamisessa.

Ergonomista ajattelutyötä

Tulevaisuudessa hyvinvointi nousee työelämän ja sen johtamisen prioriteeteissa entistä tärkeämpään asemaan, kun sen merkitys kokonaisuuden kannalta osataan tutkia ja kartoittaa paremmin. Kun historiassa työhyvinvointi merkitsi lähinnä tapaturmien ja kuolemien välttämistä, tulevaisuudessa mennään entistä syvemmälle psyykkiselle puolelle.

”Nyt on jo alettu puhua informaatioergonomiasta. Kyse on siitä, että aivoja pitäisi pystyä suojelemaan niin, että jaksetaan tehdä työtä koko pitkä työura”, Manka sanoo.

Työ on muuttumassa monipaikkaiseksi, sitä tehdään etänä ja ihmisten täytyy entistä useammin ottaa vastuu omasta työllistymisestä. Uudessa tilanteessa psyykkinen puoli korostuu hyvinvoinnissa.

Stressi on hyvin yleistä. Se on tiettyyn rajaan asti positiivista, mutta kun se muuttuu negatiiviseksi, ihminen ei jaksa toimia eikä esimerkiksi suojella itseään.

”Aivotutkijat ovat tulleet asiantuntemuksensa kanssa työhyvinvoinnin saralle kertomaan, mikä on hyvää. Keskeytyksiä ei saisi olla, ja kiireessä ei saisi tehdä työtä.”

Kun työtä tehdään tulevaisuudessa entistä enemmän itsenäisesti, vastuu hyvinvoinnista siirtyy työnantajan sijaan ihmiselle itselleen.

”Olisi tärkeä löytää jonkinlainen työyhteisö, jos tekee itsenäisesti töitä, koska me kaikki tarvitsemme yhteisöä, kollegoja ja kavereita. On tärkeä, että kukaan ei jäisi yksin.”

14.2.2018

Työhyvinvoinnin puutteilla on kova hinta

Työhyvinvointi ponnistaa pienistä arjen asioista, kuten ilmapiiristä ja elintavoista. Myös tuurilla on oma merkityksensä. Koska kyseessä on monimutkainen ja vaikeasti mitattava asia, se on helppo työntää syrjään. Työhyvinvoinnin vaikutukset näyttelevät silti merkittävää osaa ihmisten arjessa ja yhteiskunnassa.

Sairauspoissaolojen, työkyvyttömyyseläkkeiden, työtapaturmien ja sairaanhoitokustannusten kansantaloudellinen merkitys on suuri.

Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto selvitti menetettyjen työpanoksien kustannuksia vuonna 2014. Arviot perustuvat vuoden 2012 lukuihin. Sairauspoissaoloista aiheutuvan menetetyn työpanoksen kustannukseksi arvioitiin 3,4 miljardia euroa. Presenteismi, eli työntekijän saapuminen töihin sairaana tai muuten huonokuntoisena, söi työpanosta suurin piirtein yhtä paljon.

Työtapaturmien välittömät kustannukset olivat puolestaan noin 487 miljoonaa euroa. Välillisiksi kustannuksiksi arvioitiin 1,5–2 miljardia euroa. Työkyvyttömyyden vuoksi menetetyn potentiaalisen työpanoksen menetys oli noin kahdeksan miljardia euroa. Työikäisten väestön terveydenhuoltomenot olivat 8,28 miljardia euroa vuonna 2011.

Kaikista näistä tulee yhteensä yli kahdenkymmenen miljardin euron kakku. Luku on noin kymmenesosa koko bruttokansantuotteesta.

Kaikki luvut ovat myös enemmän tai vähemmän kytköksissä puutteelliseen työhyvinvointiin. Toki on huomioitava, että suuri osa esimerkiksi sairauksista ei ole työperäisiä. Joka tapauksessa parantamalla työhyvinvointia merkittävästi ja laaja-alaisesti yhteiskunta voisi luultavasti säästää miljardeja euroja.

Suomen Ekonomien vuoden 2018 teemana #hyvinvointi

Suomen Ekonomit valitsi tämän vuoden teemaksi hyvinvoinnin, koska sen merkitys kasvaa jatkuvasti. Monet työelämän muutokset haastavat hyvinvointimme, ja toisaalta jäsenemme haluavat elää kokonaisvaltaisesti merkityksellistä ja tyydyttävää elämää.

Teeman kautta haluamme edistää jäsenten tietoisuutta hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, mahdollistaa hyvinvoinnin ylläpitoa ja parantumista sekä vaikuttaa jäsenten kannalta olennaisiin hyvinvoinnin tekijöihin.

Tarkastelemme hyvinvointia ajan, asenteen, työn, kunnon, joustavuuden ja ihmisten näkökulmista.

#välmående #wellbeing

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013