( Yrittäjyys )

Joukossa bisnes paranee

Teksti Juha Europaeus
Kuvat Roope Permanto
  • ”Etabloituneemmat kohdeyritykset houkuttelevat mukanaan myös vakavampia sijoittajia, ja tämä näyttäisi olevan suunta suomalaisessa joukkorahoituksessa”, sanoo Invesdorin toimitusjohtaja Lasse Mäkelä.
  • ”Jos tarjolla on hyvät vastikkeet, niin rahoittajat lähtevät mielellään mukaan”, kertoo joukkorahoituspalveluja tarjoavan Mesenaatti.me-yhtiön tuottaja Tanja Jänicke.
  • ”Sijoittajalle täytyy kertoa ja antaa kaikki tarvittava tieto”, sanoo Finanssivalvonnan markkinavalvoja Ulla Larmi.
Joukkorahoituksen suosio kasvaa kovaa vauhtia. Pienistä puroista voi kertyä suuria liiketoimia.

Vuonna 1975 perustetun Pahkasika-huumorilehden piti olla kuollut ja kuopattu. Tänä syksynä lehti herää taas henkiin.

”Lehden julkaisu perustuu vastikepohjaiseen joukkorahoitukseen”, kertoo Pahkasika-projektia vetävä yrittäjä Tuomo Ryynänen.

”Rahoitukseen osallistuva investoija saa 20 euron vastineeksi selvästi määritellyn tuotteen, 64-sivuisen Pahkasika-albumin.”

Pahkasika on esimerkki vastikkeellisesta joukkorahoitusprojektista. Yli tuhat rahoittajaa saa taloudellisen tuoton sijaan palkaksi tuotteen tai elämyksen.

Joukkorahoittajan palkinto voi periaatteessa olla millainen tahansa. Lehdentekijä tarjoaa lukuelämyksen, tutkiva journalisti laajan reportaasin. Musiikintekijä voisi tarjota rahoituksen vastikkeeksi kutsun bileisiin ja elokuvatuottaja kutsun ensi-iltaesitykseen.

Joukkorahoituksella tarkoitetaan rahan keräämistä suurelta yleisöltä liike- tai muuta toimintaa tai varten. Ero tavanomaisiin sijoituksiin on siinä, että rahasummat ovat useimmiten pieniä. Yksittäinen rahoittaja ei välttämättä tavoittele suuria tuottoja.

Joukkorahoittajat ovat kuitenkin erittäin heterogeeninen ryhmä. Osa joukkorahoituksesta on Pahkasian kaltaisten projektien tukemista pikkurahalla. Toinen puoli joukkorahoitusta on lähellä ammattimaista sijoittamista.

Vastikepohjaiseen joukkorahoituskampanjaan kuuluu muutakin kuin rahoituksen järjestäminen. Se on tapa testata ja markkinoida tuotetta. Kun rahoittaja sitouttaa yleisön ennakkoon, helpottuu myös lopputuotteen tai palvelun rakentaminen.

Ehkä tunnetuin kotimainen joukkorahoitusprojekti on Iron Sky -elokuva vuodelta 2012. Osa elokuvan budjetista kerättiin suuren yleisön tuella.

Vastike- tai lahjoituspohjaisessa rahoituksessa on kyse pikemmin kannattamisesta tai vaikuttamisesta kuin sijoittamisesta. Rahoittaja antaa taloudellista tukea hyvää hyvyyttään esimerkiksi elokuvalle, tieteelliselle projektille tai urheiluseuralle − odottamatta saavansa taloudellista tuottoa.

Kulttuurialalla vastikepohjainen joukkorahoitus mahdollistaa Pahkasian kaltaisten marginaali-ilmiöiden nousun. Eivät vain suurimmat ja kauneimmat vaan myös pienet ja kummalliset kohteet voivat saada rahoitusta.

Fanittamista ja sijoittamista

Joukkorahoitus toimii yksinkertaisella periaatteella. Tarvitaan vain rahoituksen järjestäjä, joka saattaa yhteen rahoitusta tarvitsevan yrityksen ja rahoittajat.

Alan pioneeri on vuonna 2009 perustettu amerikkalainen Kickstarter-sivusto. Suomessa joukkorahoitusta järjestävät muun muassa Mesenaatti, Invesdor ja Venture Bonsai.

Jos hakija täyttää rahoitusalustaa ylläpitävän järjestäjän ehdot, sille aloitetaan rahoituskierros. Kampanjassa määritetään minimisumma, joka pitää saada kokoon, jotta rahoituskierros toteutuu.

Kampanjalla on ennalta määrätty kesto. Jos minimi täyttyy voi hanke nostaa rahoituksen. Jos alaraja ei ylity, rahat palautetaan rahoittajille. Kampanjan järjestäjä perii luonnollisesti provisionsa, joka esimerkiksi Mesenaatilla on seitsemän prosenttia rahoituksen loppusummasta.

Joukkorahoitusprojektit voidaan jakaa neljään kategoriaan. Ensimmäinen on lainapohjainen joukkorahoitus. Toinen on lahjoituspohjainen rahoitus. Sellainen oli esimerkiksi parin vuoden takainen projekti lastensairaalan rakentamiseksi.

Kolmas rahoituksen muoto on sellainen, jossa rahoittaja saa vastikkeeksi hyödykkeen tai elämyksen. Tyypillinen vastikkeeseen perustuva joukkorahoituskampanja kerää rahaa muutamasta tuhannesta pariin kymmeneen tuhanteen euroon. Yksittäinen rahoitussumma on joitakin kymppejä.

”Pääasiassa kauttamme tehdään sijoituksia fanitusmielessä”, kertoo vastikepohjaista joukkorahoituspalvelua tarjoavan Mesenaatti.me-yhtiön tuottaja Tanja Jänicke.

”Jos tarjolla on hyvät vastikkeet, niin rahoittajat lähtevät mielellään mukaan. Monet haluavat vastikkeeksi rahoilleen esimerkiksi hienon elämyksen, teoksen, tuotteen, pelin tai applikaation.”

Neljäs joukkorahoituksen muoto on osakepohjainen rahoitus. Siinä pääomaa kerätään yksityisiltä sijoittajilta ja yhteisöiltä, jotka kukin tekevät yhtiöön pienen sijoituksen tukeakseen yrityksen kasvutavoitteita.

”Monet joukkorahoittajat sijoittavat hyvin rationaalisesti odottaen hyvää tuottoa ja tehden oman due diligencensä eli kaupan kohteen ennakkoarvioinnin huolellisesti”, sanoo Invesdorin toimitusjohtaja Lasse Mäkelä.

”Tähän ryhmään kuuluu paljon ammatti- ja enkelisijoittajia, mutta myös monia piensijoittajia.”

Invesdor sai keväällä Euroopan rahoitusmarkkinoita säätelevän sijoituspalveluyrityksen toimiluvan. Käytännössä yritys on nyt Finanssivalvonnan valvoma sijoituspalveluyhtiö. Toimilupa tarjoaa selvät pelisäännöt joukkorahoituspalvelujen toiminnalle ja vähentää tulkinnanvaraisuuksia.

Toimilupa mahdollistaa kansainvälisen laajentumisen ja uusien tuotteiden keittämisen. Invesdor tarjoaa muun muassa pankkien korkosijoitusten kaltaisia crowdbondeja. Niiden avulla yrityksillä on mahdollisuus hakea vieraan pääoman ehtoista rahoitusta. Sijoittajat saavat lisää sijoitusmahdollisuuksia.

Nopeaa ja notkeaa

Osakepohjainen joukkorahoitus on ikivanha keksintö, joka muistuttaa perinteistä pörssisijoittamista. Ensimmäiset globaalit suuryritykset − Englannin ja Hollannin kauppakomppaniat − perustuivat myös pääomien keräämiseen suurelta joukolta.

Suomessa joukkorahoitus yhdistettiin aiemmin startup-yrityksiin ja niihin tehtäviin riskisijoituksiin. Nyt joukkorahoituksessa riittää kohteita pienistä projekteista pörssilistautumisen kynnyksellä oleviin yrityksiin.

”Etabloituneemmat kohdeyritykset houkuttelevat mukanaan myös vakavampia sijoittajia, ja tämä näyttäisi olevan suunta suomalaisessa joukkorahoituksessa”, Mäkelä sanoo.

Vuonna 2013 Suomen joukkorahoitusmarkkinoiden koko oli noin 18 miljoonaa euroa. Markkinat kasvavat 20−50 prosenttia vuodessa.

Digitaalinen toimintaympäristö ja sosiaalinen media mahdollistavat joukkorahoituksen huiman kasvun. Joukkorahoitus on jo maailman nopeimmin kasvava rahoitusmarkkina. Globaali joukkorahoituksen volyymi on liki kaksinkertaistunut parin viime vuoden aikana.

Pelkästään Euroopassa joukkorahoituksella kerättiin viime vuonna lähes kolme miljardia euroa. Maailmanpankin arvion mukaan kymmenen vuoden kuluttua joukkorahoituksella kerättäisiin globaalisti jo yli 90 miljardia dollaria. Summa on noin kaksi kertaa suurempi kuin nyt riskipääomasijoitusten volyymi.

Joukkorahoituksen etuja ovat nopeus, ketteryys ja notkeus. Rahoituksen hakijan ei tarvitse kilpailla pankkien tai suurten rahojen päällä istuvien sijoittajien suosiosta. Riittää, että idea on hyvä ja tarpeeksi moni siitä innostuu.

”Samanmieliset ihmiset maailman laidoilla voivat kohdata yhdessä yössä” Jänicke toteaa. ”Yhtäkkiä ei tarvitakaan isoja organisaatioita ja suuria pääomia.”

Yritystoiminnan ideana on riskien jakaminen, ja joukkorahoituksen ideana on jakaa riski entistä pienempiin osiin. Tavoitteena on kerätä kymppejä tai satasia suurelta joukolta, ei suurta panostusta muutamalta pääomasijoittajalta.

Joukkorahoituslaki eduskuntaan

Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Joukkorahoitus kääntää uskomuksen päälaelleen. Suuresta joukosta voi löytyä myös viisautta. Valpas yleisö näkee nopeasti, onko rahoitusta hakeva yritys tosimielessä liikkeellä.

”Kerran meidän kauttamme kampanjoitiin terveysvaikutteista tuotetta, jota yleisö piti epämoraalisena huuhaana. Kahdessa tunnissa tuli niin paljon viestejä, että keskeytimme kampanjan yleisön toiveesta”, Jänicke kertoo.

Kuten kaikkeen sijoittamiseen, myös joukkorahoitukseen liittyy riskejä. Aloittelevista yrityksistä suurin osa kuolee muutamassa vuodessa. Joukkorahoittajan mahdollisuudet saada tietoa yrityksestä ovat selvästi rajallisemmat kuin pörssiosakkeiden omistajalla.

Sijoittaminen itsessään on yhtä vaivatonta kuin pörssissä. Osakkuus yrityksestä irtoaa pienellä rahalla ja muutamalla klikkauksella. Sen jälkeen sijoituksesta luopuminen ei ole helppoa. Jälkimarkkinat ovat miltei olemattomat, toisin kuin pörssissä.

Tähän asti joukkorahoittajilla ei ole ollut minkäänlaista sijoittajansuojaa. Toistaiseksi Suomen joukkorahoitusmarkkinoilla ei ole ilmennyt sijoitushuijauksia.

Joukkorahoitukseen liittyvät vastuukysymykset sijoittajien ja järjestäjien välisestä suhteesta. Samoin on ratkaistava tuotevastuukysymykset ja niiden ratkaisu silloin, kun kuluttajasta tuleekin sijoittaja. Miten toimia, jos tuotteessa esiintyy teknisiä ongelmia tai tuote ei olekaan odotetun kaltainen?

Sekin riski on olemassa, että jonkun toimijan petollinen ja lainvastainen menettely tahraisi koko toimialan maineen. Nyt kuka tahansa voi perustaa joukkorahoitusalustan, eikä ala ole luonut itsesääntelyä pelisäännöistä.

Lisäksi rahankeräyslaki sekoittaa ihmisten mieliä. Luvanvaraisella rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Jotkut joukkorahoituskampanjat ovat tyssänneet siihen, että Poliisihallitus on keskeyttänyt hankkeen rahankeräyslain vastaisena.

Laki joukkorahoituksesta on tulossa eduskunnan käsittelyyn syksyn aikana. Valtiovarainministeriön lakiesityksen lausuntokierroksella on kuultu kymmeniä yrityksiä ja yhteisöjä. Laissa käsitellään pääosin osakepohjaista joukkorahoitusta.

Suomi on ensimmäisiä maita, joka saa joukkorahoituslain. Villin lännen ajat alkavat olla ohi, mutta sijoitusriskejä ei mikään laki poista.

Vastikepohjaisella joukkorahoitusmarkkinalla riskit ovat onneksi enimmäkseen pieniä. Elokuva ei ehkä vastannutkaan odotuksia tai Pahkasika-lehti ei ehkä ollutkaan yhtä hauska kuin 1980-luvulla.

16.9.2015

Joukkorahoituksen muodot

  • Lainapohjainen rahoitus
  • Lahjoituspohjainen rahoitus
  • Vastikkeeseen perustuva rahoitus
  • Osakepohjainen rahoitus

Sijoittajalle parempi suoja

Silloin kun joukkorahoituksessa on sijoituskohteena arvopaperit, on niiden välittäminen sijoituspalvelua. Sijoituspalvelun tarjoaminen edellyttää Finanssivalvonnan myöntämää toimilupaa. Fiva valvoo tällaista toimintaa ja erityisesti siinä edellytettävän sijoittajansuojan toetutumista.

Lainamuotoisen joukkorahoituksen välittäminen ei ole toistaiseksi säänneltyä tai edes tarkasti määriteltyä.

”Uudella lailla on tarkoitus tuoda juuri tähän muutos”, sanoo Finanssivalvonnan markkinavalvoja Ulla Larmi.

”Valvojan näkökulmasta on aina olennaista selvittää ja arvioida tarkemmin, mistä kussakin joukkorahoitusmallissa on kyse, jotta voidaan selvittää sijoituspalveluyrityksen tai muun rahoitusalan toimiluvan tarve.”

Sijoittajansuojan tarve on erityisen suuri silloin, kun välitetään listaamattomia, vasta aloitusvaiheessa olevien yritysten osakkeita tai velkakirjoja, joille ei ole jälkimarkkinoita. Niissä pääoman menettämisen mahdollisuus on suhteellisen korkea. Uusi laki edistää palveluntarjoajien tasapuolista kohtelua. Vastedes päästään eroon tilanteesta, jossa joillakin on vaativia menettelytapavelvoitteita ja toisilla ei mitään vaatimuksia.

”Sijoittajalle täytyy kertoa ja antaa kaikki tarpeellinen tieto, jota tarvitaan sen ymmärtämiseksi, mihin on sijoittamassa”, Larmi sanoo.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kilpailukiellot hidastavat nuoren työntekijän kehittymistä

Ekonomi Ville Sonkamuotkan työsopimuksessa ei ole kilpailukieltoa – onneksi. Nuori ekonomi kokee kilpailukiellon haitalliseksi työntekijälle. Keskusteluissa ja pohdinnoissa ystävien kanssa kilpailukieltosopimukset näyttäytyvät vastavalmistuneille kehityksen jarruna. ”On erittäin hyvä, että näitä sopimuksia pyritään nyt rajoittamaan”, toteaa Sonkamuotka.

Onko sinulla ollut työsopimuksessasi kilpailukielto?

Olen työskennellyt viime vuodet konsultoinnissa ja finanssisektorilla. Työsopimuksissani ei vielä ole ollut kilpailukieltoa, mutta osalla kavereistani se työsopimuksessaan on, tai on ollut. Olenkin miettinyt, mitä kielto tarkoittaisi omalla kohdallani ja miten se vaikuttaisi omiin urapäätöksiini. Turhat kilpailukieltosopimukset arveluttavat erityisesti kehittymisen näkökulmasta. Varsinkin työuran alkupuolella uralle ei soisi rakennettavan mitään esteitä.

Miten kilpailukielto vaikuttaisi urapäätöksiisi?

Työuran alkuvaiheessa olevalle kilpailukielto on suuri rasite. Se sitoo henkilön yritykseen tiiviisti ja voi mahdollisesti hidastaa ammatillista kehittymistä, jos työpaikalla ei ole tarjota riittävästi haasteita ja kilpailukielto taas rajoittaa siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen. Itse olen tällä hetkellä töissä suuressa yrityksessä, jossa on mahdollista edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti.

On erittäin hyvä, että eduskunnassa on noussut esiin kilpailukieltoihin liittyvä lakimuutos, jolla pyritään karsimaan turhat kilpailukiellot. Yksittäisen työntekijän on todella vaikea vaikuttaa asiaan. Työntekijän on käytännössä mahdoton olla allekirjoittamatta kilpailukieltosopimusta.

Onko sinua houkuteltu kilpailijalle tai alihankkijalle töihin?

Minua ei ole houkuteltu töihin kilpailijoille, mutta ystäväpiirissäni tällaisia tapauksia on ollut. En ole kuitenkaan kuullut, että kilpailukielto olisi estänyt vaihtamasta työpaikkaa. Asiat on lopulta aina saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Miksi työntekijälle epävarmuutta aiheuttavaa kilpailukieltoa on siis edes tarvittu?

Ville Sonkamuotka
KTM

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan muut osat löytyvät Ekonomien blogista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

11.09.2017
Vesittyikö perhevapaauudistus jo ennen kuin se ehdittiin aloittaa?

Hallitus ilmoitti, että perhevapaauudistus aloitetaan. Erinomainen uutinen! Viisaasti toteutetulla perhevapaauudistuksella edistämme perheiden hyvinvointia, työllisyyttä sekä naisten työmarkkina-asemaa. Saamme myös lisää maamme parasta osaamista työmarkkinoiden käyttöön, sillä nuoret naiset ovat Suomen parhaiten koulutettu ryhmä.

Hallituksesta ilmoitettiin, että mahdollisuus kotihoitoon säilytetään kolmeen ikävuoteen saakka, ja että perheiden valinnanvapauteen ei puututa. Tästä nousee vahva huoli siitä, saako näillä reunaehdoilla mitään positiivista aikaan. Riippuu siitä, miten asetetut ehdot tulkitaan. On toivottavaa, että uudistuksen valmistelua tekevä työryhmä tekee viisaita ratkaisuja, jotka ohjaavat perheitä uudenlaisiin valintoihin.

Tukien tasoa porrastettava

Kotihoidon mahdollistaminen siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta sitoo paljon valmistelijoiden käsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos uudistuksella halutaan edistää nuorten naisten työllisyyttä ja perhevapaiden jakaantumista molempien vanhempien kesken, on tukien tasoa porrastettava. Pelkkä kotihoidontuen tason porrastaminen ei riitä, vaan saadakseen kolmevuotiset perhevapaat, on myös vanhempainpäivärahan tasoa porrastettava sen mukaan, kuinka pitkään perhe haluaa hoitaa lasta kotona.

Valinnanvapauden säilyttämisen ei tule estää kannustamasta jakamaan perhevapaita isän ja äidin kesken. Kun yhteiskunta käyttää rahaa, voi rahankäytöllä olla myös ohjaava vaikutus. Perhevapaajärjestelmän tulee ohjata jakamaan perhevapaat. Ohjaus tapahtuu käytännössä etuuksien tasoa säätämällä.

Kosti Hyyppä
Asiamies

31.08.2017
Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tehokkain keino puuttua palkkaeroihin

Finlayson nosti sukupuolten väliset palkkaerot lööppeihin. Näkyvyyttä tuli sekä teemalle että yritykselle, mutta tempaus aktivoi myös mielensäpahoittajat. He ovat vastustaneet kampanjaa monista eri näkökulmista. Kampanjan on esimerkiksi todettu olevan tasa-arvolain vastainen ja toisaalta on kiistetty myös koko palkkaerojen olemassaolo. Se, minkä useat kokivat hauskaksi ideaksi, nosti monella muulla karvat pystyyn.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ilmiö. Sukupuolten välillä on palkkaeroja myös samaa työtä tekevillä. Nais- ja miesekonomien palkkaero on 24 %, mutta kun tehtävään, työnantajaan ja henkilöön liittyvät selittävät tekijät poistetaan, jää sukupuoleen perustuvaksi selittymättömäksi palkkaeroksi 11 %.

On toissijaista vääntää kättä siitä, kuinka suuri palkkaero sukupuolten välillä on ja kuinka suuri osa palkkaeroista johtuu esimerkiksi työmarkkinoiden segregaatiosta. Tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten palkkatasa-arvon esteet poistetaan. Ekonomien selvityksen mukaan keskeisimpiä palkkaeroja selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi asemataso, poissaolovuodet työmarkkinoilta ja viikkotyötunnit. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa jakamalla perhevastuu tasaisemmin. Perhevastuun jakaantumiseen puolestaan voi vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä.

Tarpeen perhevapaajärjestelmän kehittämiselle tunnistavat lähes kaikki. Uusi järjestelmä tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mieluiten jo istuvan hallituksen aikana. Hallituksen on siis sovittava budjettiriihessä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen aloitetaan välittömästi. Ellei istuva hallitus pysty uudesta mallista sopimaan, on vähintään kaikkien selvitysten oltava valmiina seuraavan hallituksen aloittaessa, jotta uusi järjestelmä saataisiin käyttöön viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kosti Hyyppä
Asiamies

25.08.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013