( Yrittäjyys )

Joukossa bisnes paranee

Teksti Juha Europaeus
Kuvat Roope Permanto
  • ”Etabloituneemmat kohdeyritykset houkuttelevat mukanaan myös vakavampia sijoittajia, ja tämä näyttäisi olevan suunta suomalaisessa joukkorahoituksessa”, sanoo Invesdorin toimitusjohtaja Lasse Mäkelä.
  • ”Jos tarjolla on hyvät vastikkeet, niin rahoittajat lähtevät mielellään mukaan”, kertoo joukkorahoituspalveluja tarjoavan Mesenaatti.me-yhtiön tuottaja Tanja Jänicke.
  • ”Sijoittajalle täytyy kertoa ja antaa kaikki tarvittava tieto”, sanoo Finanssivalvonnan markkinavalvoja Ulla Larmi.
Joukkorahoituksen suosio kasvaa kovaa vauhtia. Pienistä puroista voi kertyä suuria liiketoimia.

Vuonna 1975 perustetun Pahkasika-huumorilehden piti olla kuollut ja kuopattu. Tänä syksynä lehti herää taas henkiin.

”Lehden julkaisu perustuu vastikepohjaiseen joukkorahoitukseen”, kertoo Pahkasika-projektia vetävä yrittäjä Tuomo Ryynänen.

”Rahoitukseen osallistuva investoija saa 20 euron vastineeksi selvästi määritellyn tuotteen, 64-sivuisen Pahkasika-albumin.”

Pahkasika on esimerkki vastikkeellisesta joukkorahoitusprojektista. Yli tuhat rahoittajaa saa taloudellisen tuoton sijaan palkaksi tuotteen tai elämyksen.

Joukkorahoittajan palkinto voi periaatteessa olla millainen tahansa. Lehdentekijä tarjoaa lukuelämyksen, tutkiva journalisti laajan reportaasin. Musiikintekijä voisi tarjota rahoituksen vastikkeeksi kutsun bileisiin ja elokuvatuottaja kutsun ensi-iltaesitykseen.

Joukkorahoituksella tarkoitetaan rahan keräämistä suurelta yleisöltä liike- tai muuta toimintaa tai varten. Ero tavanomaisiin sijoituksiin on siinä, että rahasummat ovat useimmiten pieniä. Yksittäinen rahoittaja ei välttämättä tavoittele suuria tuottoja.

Joukkorahoittajat ovat kuitenkin erittäin heterogeeninen ryhmä. Osa joukkorahoituksesta on Pahkasian kaltaisten projektien tukemista pikkurahalla. Toinen puoli joukkorahoitusta on lähellä ammattimaista sijoittamista.

Vastikepohjaiseen joukkorahoituskampanjaan kuuluu muutakin kuin rahoituksen järjestäminen. Se on tapa testata ja markkinoida tuotetta. Kun rahoittaja sitouttaa yleisön ennakkoon, helpottuu myös lopputuotteen tai palvelun rakentaminen.

Ehkä tunnetuin kotimainen joukkorahoitusprojekti on Iron Sky -elokuva vuodelta 2012. Osa elokuvan budjetista kerättiin suuren yleisön tuella.

Vastike- tai lahjoituspohjaisessa rahoituksessa on kyse pikemmin kannattamisesta tai vaikuttamisesta kuin sijoittamisesta. Rahoittaja antaa taloudellista tukea hyvää hyvyyttään esimerkiksi elokuvalle, tieteelliselle projektille tai urheiluseuralle − odottamatta saavansa taloudellista tuottoa.

Kulttuurialalla vastikepohjainen joukkorahoitus mahdollistaa Pahkasian kaltaisten marginaali-ilmiöiden nousun. Eivät vain suurimmat ja kauneimmat vaan myös pienet ja kummalliset kohteet voivat saada rahoitusta.

Fanittamista ja sijoittamista

Joukkorahoitus toimii yksinkertaisella periaatteella. Tarvitaan vain rahoituksen järjestäjä, joka saattaa yhteen rahoitusta tarvitsevan yrityksen ja rahoittajat.

Alan pioneeri on vuonna 2009 perustettu amerikkalainen Kickstarter-sivusto. Suomessa joukkorahoitusta järjestävät muun muassa Mesenaatti, Invesdor ja Venture Bonsai.

Jos hakija täyttää rahoitusalustaa ylläpitävän järjestäjän ehdot, sille aloitetaan rahoituskierros. Kampanjassa määritetään minimisumma, joka pitää saada kokoon, jotta rahoituskierros toteutuu.

Kampanjalla on ennalta määrätty kesto. Jos minimi täyttyy voi hanke nostaa rahoituksen. Jos alaraja ei ylity, rahat palautetaan rahoittajille. Kampanjan järjestäjä perii luonnollisesti provisionsa, joka esimerkiksi Mesenaatilla on seitsemän prosenttia rahoituksen loppusummasta.

Joukkorahoitusprojektit voidaan jakaa neljään kategoriaan. Ensimmäinen on lainapohjainen joukkorahoitus. Toinen on lahjoituspohjainen rahoitus. Sellainen oli esimerkiksi parin vuoden takainen projekti lastensairaalan rakentamiseksi.

Kolmas rahoituksen muoto on sellainen, jossa rahoittaja saa vastikkeeksi hyödykkeen tai elämyksen. Tyypillinen vastikkeeseen perustuva joukkorahoituskampanja kerää rahaa muutamasta tuhannesta pariin kymmeneen tuhanteen euroon. Yksittäinen rahoitussumma on joitakin kymppejä.

”Pääasiassa kauttamme tehdään sijoituksia fanitusmielessä”, kertoo vastikepohjaista joukkorahoituspalvelua tarjoavan Mesenaatti.me-yhtiön tuottaja Tanja Jänicke.

”Jos tarjolla on hyvät vastikkeet, niin rahoittajat lähtevät mielellään mukaan. Monet haluavat vastikkeeksi rahoilleen esimerkiksi hienon elämyksen, teoksen, tuotteen, pelin tai applikaation.”

Neljäs joukkorahoituksen muoto on osakepohjainen rahoitus. Siinä pääomaa kerätään yksityisiltä sijoittajilta ja yhteisöiltä, jotka kukin tekevät yhtiöön pienen sijoituksen tukeakseen yrityksen kasvutavoitteita.

”Monet joukkorahoittajat sijoittavat hyvin rationaalisesti odottaen hyvää tuottoa ja tehden oman due diligencensä eli kaupan kohteen ennakkoarvioinnin huolellisesti”, sanoo Invesdorin toimitusjohtaja Lasse Mäkelä.

”Tähän ryhmään kuuluu paljon ammatti- ja enkelisijoittajia, mutta myös monia piensijoittajia.”

Invesdor sai keväällä Euroopan rahoitusmarkkinoita säätelevän sijoituspalveluyrityksen toimiluvan. Käytännössä yritys on nyt Finanssivalvonnan valvoma sijoituspalveluyhtiö. Toimilupa tarjoaa selvät pelisäännöt joukkorahoituspalvelujen toiminnalle ja vähentää tulkinnanvaraisuuksia.

Toimilupa mahdollistaa kansainvälisen laajentumisen ja uusien tuotteiden keittämisen. Invesdor tarjoaa muun muassa pankkien korkosijoitusten kaltaisia crowdbondeja. Niiden avulla yrityksillä on mahdollisuus hakea vieraan pääoman ehtoista rahoitusta. Sijoittajat saavat lisää sijoitusmahdollisuuksia.

Nopeaa ja notkeaa

Osakepohjainen joukkorahoitus on ikivanha keksintö, joka muistuttaa perinteistä pörssisijoittamista. Ensimmäiset globaalit suuryritykset − Englannin ja Hollannin kauppakomppaniat − perustuivat myös pääomien keräämiseen suurelta joukolta.

Suomessa joukkorahoitus yhdistettiin aiemmin startup-yrityksiin ja niihin tehtäviin riskisijoituksiin. Nyt joukkorahoituksessa riittää kohteita pienistä projekteista pörssilistautumisen kynnyksellä oleviin yrityksiin.

”Etabloituneemmat kohdeyritykset houkuttelevat mukanaan myös vakavampia sijoittajia, ja tämä näyttäisi olevan suunta suomalaisessa joukkorahoituksessa”, Mäkelä sanoo.

Vuonna 2013 Suomen joukkorahoitusmarkkinoiden koko oli noin 18 miljoonaa euroa. Markkinat kasvavat 20−50 prosenttia vuodessa.

Digitaalinen toimintaympäristö ja sosiaalinen media mahdollistavat joukkorahoituksen huiman kasvun. Joukkorahoitus on jo maailman nopeimmin kasvava rahoitusmarkkina. Globaali joukkorahoituksen volyymi on liki kaksinkertaistunut parin viime vuoden aikana.

Pelkästään Euroopassa joukkorahoituksella kerättiin viime vuonna lähes kolme miljardia euroa. Maailmanpankin arvion mukaan kymmenen vuoden kuluttua joukkorahoituksella kerättäisiin globaalisti jo yli 90 miljardia dollaria. Summa on noin kaksi kertaa suurempi kuin nyt riskipääomasijoitusten volyymi.

Joukkorahoituksen etuja ovat nopeus, ketteryys ja notkeus. Rahoituksen hakijan ei tarvitse kilpailla pankkien tai suurten rahojen päällä istuvien sijoittajien suosiosta. Riittää, että idea on hyvä ja tarpeeksi moni siitä innostuu.

”Samanmieliset ihmiset maailman laidoilla voivat kohdata yhdessä yössä” Jänicke toteaa. ”Yhtäkkiä ei tarvitakaan isoja organisaatioita ja suuria pääomia.”

Yritystoiminnan ideana on riskien jakaminen, ja joukkorahoituksen ideana on jakaa riski entistä pienempiin osiin. Tavoitteena on kerätä kymppejä tai satasia suurelta joukolta, ei suurta panostusta muutamalta pääomasijoittajalta.

Joukkorahoituslaki eduskuntaan

Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Joukkorahoitus kääntää uskomuksen päälaelleen. Suuresta joukosta voi löytyä myös viisautta. Valpas yleisö näkee nopeasti, onko rahoitusta hakeva yritys tosimielessä liikkeellä.

”Kerran meidän kauttamme kampanjoitiin terveysvaikutteista tuotetta, jota yleisö piti epämoraalisena huuhaana. Kahdessa tunnissa tuli niin paljon viestejä, että keskeytimme kampanjan yleisön toiveesta”, Jänicke kertoo.

Kuten kaikkeen sijoittamiseen, myös joukkorahoitukseen liittyy riskejä. Aloittelevista yrityksistä suurin osa kuolee muutamassa vuodessa. Joukkorahoittajan mahdollisuudet saada tietoa yrityksestä ovat selvästi rajallisemmat kuin pörssiosakkeiden omistajalla.

Sijoittaminen itsessään on yhtä vaivatonta kuin pörssissä. Osakkuus yrityksestä irtoaa pienellä rahalla ja muutamalla klikkauksella. Sen jälkeen sijoituksesta luopuminen ei ole helppoa. Jälkimarkkinat ovat miltei olemattomat, toisin kuin pörssissä.

Tähän asti joukkorahoittajilla ei ole ollut minkäänlaista sijoittajansuojaa. Toistaiseksi Suomen joukkorahoitusmarkkinoilla ei ole ilmennyt sijoitushuijauksia.

Joukkorahoitukseen liittyvät vastuukysymykset sijoittajien ja järjestäjien välisestä suhteesta. Samoin on ratkaistava tuotevastuukysymykset ja niiden ratkaisu silloin, kun kuluttajasta tuleekin sijoittaja. Miten toimia, jos tuotteessa esiintyy teknisiä ongelmia tai tuote ei olekaan odotetun kaltainen?

Sekin riski on olemassa, että jonkun toimijan petollinen ja lainvastainen menettely tahraisi koko toimialan maineen. Nyt kuka tahansa voi perustaa joukkorahoitusalustan, eikä ala ole luonut itsesääntelyä pelisäännöistä.

Lisäksi rahankeräyslaki sekoittaa ihmisten mieliä. Luvanvaraisella rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Jotkut joukkorahoituskampanjat ovat tyssänneet siihen, että Poliisihallitus on keskeyttänyt hankkeen rahankeräyslain vastaisena.

Laki joukkorahoituksesta on tulossa eduskunnan käsittelyyn syksyn aikana. Valtiovarainministeriön lakiesityksen lausuntokierroksella on kuultu kymmeniä yrityksiä ja yhteisöjä. Laissa käsitellään pääosin osakepohjaista joukkorahoitusta.

Suomi on ensimmäisiä maita, joka saa joukkorahoituslain. Villin lännen ajat alkavat olla ohi, mutta sijoitusriskejä ei mikään laki poista.

Vastikepohjaisella joukkorahoitusmarkkinalla riskit ovat onneksi enimmäkseen pieniä. Elokuva ei ehkä vastannutkaan odotuksia tai Pahkasika-lehti ei ehkä ollutkaan yhtä hauska kuin 1980-luvulla.

16.9.2015

Joukkorahoituksen muodot

  • Lainapohjainen rahoitus
  • Lahjoituspohjainen rahoitus
  • Vastikkeeseen perustuva rahoitus
  • Osakepohjainen rahoitus

Sijoittajalle parempi suoja

Silloin kun joukkorahoituksessa on sijoituskohteena arvopaperit, on niiden välittäminen sijoituspalvelua. Sijoituspalvelun tarjoaminen edellyttää Finanssivalvonnan myöntämää toimilupaa. Fiva valvoo tällaista toimintaa ja erityisesti siinä edellytettävän sijoittajansuojan toetutumista.

Lainamuotoisen joukkorahoituksen välittäminen ei ole toistaiseksi säänneltyä tai edes tarkasti määriteltyä.

”Uudella lailla on tarkoitus tuoda juuri tähän muutos”, sanoo Finanssivalvonnan markkinavalvoja Ulla Larmi.

”Valvojan näkökulmasta on aina olennaista selvittää ja arvioida tarkemmin, mistä kussakin joukkorahoitusmallissa on kyse, jotta voidaan selvittää sijoituspalveluyrityksen tai muun rahoitusalan toimiluvan tarve.”

Sijoittajansuojan tarve on erityisen suuri silloin, kun välitetään listaamattomia, vasta aloitusvaiheessa olevien yritysten osakkeita tai velkakirjoja, joille ei ole jälkimarkkinoita. Niissä pääoman menettämisen mahdollisuus on suhteellisen korkea. Uusi laki edistää palveluntarjoajien tasapuolista kohtelua. Vastedes päästään eroon tilanteesta, jossa joillakin on vaativia menettelytapavelvoitteita ja toisilla ei mitään vaatimuksia.

”Sijoittajalle täytyy kertoa ja antaa kaikki tarpeellinen tieto, jota tarvitaan sen ymmärtämiseksi, mihin on sijoittamassa”, Larmi sanoo.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013