( Työelämä )

Julkinen sektori janoaa talousosaajia

Teksti Jukka Nortio, kuvat Laura Vuoma
Julkinen sektori on monelle ekonomille outo työnantaja. Ei pitäisi, sillä siellä ekonomi pääsee vaikuttamaan asioihin, jotka näkyvät ihmisten arjessa.

Saavun osoitteeseen Keskussairaa­lankatu 7, Lahti. Rakennus on komea, 1960-­luvulle tyypillinen, valkoisena hohtava sairaala. Vahti­mestari ohjaa minut avarasta au­lasta talon toiseen kerrokseen, missä hallinto työskentelee rinna­tusten päivystyspoliklinikoiden ja potilasosastojen kanssa. Pienen etsinnän jälkeen löydän talousjohta­jan huoneeseen.

Päijät­-Hämeen Sosiaali­ ja -terveysyhtymän talousjohtaja Sami Sipilä ottaa minut vastaan.

”Toimin läheisessä yhteistyössä ja fyysisesti lä­hellä operatiivista toimintaa. Se pitää minut päivit­täin ajan tasalla siitä, miten minun tulee tehdä omaa työtäni”, Sipilä sanoo, kun hämmästelen hallinnon sijaintia sairaalan osastojen keskellä.

Työllä on merkitystä, jonka arvoa ei voi mitata rahassa

Olet työskennellyt julkisella sektorilla erikokoisissa organisaatioissa kymmenen vuotta. Mikä tekee työs­täsi mielenkiintoista?

”Vaikka se onkin klisee, tällä työllä jos millä on merkitystä. Kun teen sen kunnolla, se näkyy ja tun­tuu kansalaisten arjessa. Se motivoi minua”, Sipilä sanoo ja katsoo vakuuttavasti silmiin.

Hän on hyvillään siitä, ettei työ ole kovaa bisnestä.

”Me tuotamme monipuolisesti sosiaali­ ja tervey­denhuollon peruspalveluja suomalaisille. Sen arvoa ei mitata rahassa.”

Ekonomina Sipilä toki muistuttaa, että joka­päiväinen työ on huolehtimista myös siitä, että  yhteisiä verorahoja käytetään tehokkaasti.

Julkinen sektori

Kuntarekryn toimitusjohtaja Nurminen: Tulosseurantaan jämäkkyyttä

Työn tulosten mittaaminen ja konkreettiset tulokset ovat Sipilän mieleen. Samaa mieltä on myös Kunta­rekryn toimitusjohtaja Tuula Nurminen, joka on nähnyt myös työn mittaamisen ongelmat.

”Julkisella puolella mittaristojen ja tulosseuran­nan ongelma on usein ollut se, että niitä on kyllä tehty, mutta seuranta ja johtopäätökset ovat puuttu­neet. Mitä merkitystä seurannalla on, jos sillä ei ole mitään seurauksia saavutatko tuloksia vai et”, Nurminen kysyy.

Hän peräänkuuluttaa johtamisen ja seurannan jämäkkyyttä sekä kustannustietoisuuden lisäämistä.

”Julkistalouden yksiköiden kuten koulujen ja päiväkotien on tunnettava, miten niillä taloudelli­sesti menee. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä,  ettei kuntapuolelle tuoda kvartaalitaloutta.”

Konkreettiset työn tulokset ja hyvät vaikuttamismahdollisuudet ovat julkisen puolen etuja

Erikokoisissa kuntasektorin työpaikoissa toiminut Sipilä muistuttaa, että pienissä organisaatioissa ta­lousihmisetkin pääsevät lähelle toimintaa. Joutsan, Muuramen ja Siilinjärven terveysyhtymien talous­johdon tehtävissä hän on saanut tuta kunnallis­hallinnon laajan työsaran: teknisestä toimesta hen­kilöstöhallintoon ja vanhustenhuollosta rakennus­projekteihin.

Sipilä on parhaimmillaan päässyt vaikuttamaan hyvin konkreettisiin arjen asioihin. Yksi nuorta eko­nomia eniten sykähdyttäneistä kokemuksista sattui Joutsassa vuosituhannen alussa, kun kuntatalous joutui tiukille.

”Poliitikoilta tuli esitys karsia hoitolaitosten ruoka huollon menoja. Tämä olisi tarkoittanut pitkä­aikaispotilaiden eli lähinnä vanhusten ruuasta tinki­mistä. Ruokiin haluttiin laihempaa lientä ja halvem­paa lihaa. Pienessä organisaatiossa minulla oli valtaa päättää, ettei tästä tingitä vaan mummojen ruuissa pitää olla riittävästi sattumia ja lihan on oltava kun­nollista.”

Ruokahuollon sijaan Sipilä päätti, että hallinnon tilojen uusimista lykättiin ja näin saatiin aikaa vaadi­tut säästöt.

Vastaavia päätöksiä Sipilä tekee myös nykyisessä tehtävässään, missä tukipalvelujohtajan kanssa on sovittu, että ravinnosta ei tingitä, vaan tiukan pai­kan tullen mieluummin vaikka lääkkeistä.

Konkreettiset työn tulokset ja hyvät vaikuttamis­mahdollisuudet ovat myös Kuntarekryn toimitus­johtajan Tuula Nurmisen mukaan keskeisiä julkisen puolen etuja.

”Ekonomin sielussa on tuloksen tekeminen, muutosten aikaansaanti, työssä kehittyminen ja halu nähdä työnsä tulokset. Nämä tavoitteet toteutuvat hyvin kuntakentän työssä”, Nurminen vakuuttaa.

Ongelmana on, että ekonomit eivät tunne näitä mahdollisuuksia.

”Monilla on kuva julkisesta sektorista jäykkänä ja hidasliikkeisenä. He eivät ole itse toimineet alalla, vaan virheelliset käsitykset perustuvat menneiden sukupolvien kertomuksiin”, Nurminen jatkaa.

Hänen mukaansa julkisella sektorilla on tehty valtavasti töitä organisaatioiden kehittämisessä. Eri­tyistä huomiota on kiinnitetty työhyvinvoinnin ja johtamisen kehittämiseen sekä työssä kehittymiseen ja urakiertoon.

”Henkilöstöjohtamisen kehitystyössä tarvitaan jatkossakin ekonomiosaamista. 60–80 prosenttia kuntakentän kustannuksista syntyy henkilöstöstä”, Nurminen sanoo.

Kuntasektorilla on kasvava ekonomiosaamisen tarve

Talous­ ja henkilöstöhallinnon lisäksi ekonomeja tarvitaan moniin muihin julkishallinnon tehtäviin. Nurminen peräänkuuluttaa markkinointiosaamista erityisesti julkisomisteisiin yhtiöihin, joita on Suo­messa valtava määrä.

”Meillä on isoja kunnallisia yhtiöitä, kuten energiayhtiöt, teatterit ja satamat, joissa kaikissa on tarjolla mielenkiintoisia tehtäviä.”

Sami Sipilän mukaan kasvava ekonomiosaamisen tarve ja monipuoliset tehtävät ovat julkisen sektorin kilpailuvaltti ja keino houkutella nuoria ekonomeja alalle.

”Kuntakenttä on suurien muutosten edessä ja niissä muutoksissa tarvitaan erilaisia ekonomitaitoja, kuten kustannuslaskentaa, henkilöstöhallinnon ym­märrystä ja markkinointitaitoja. Monissa tehtävissä tarvitaan laajaa osaamista ja niissä pääsee kehittä­mään valtavasti itseään”, Sipilä sanoo.

Julkishallinnossa ekonomille avautuu myös osaa­misen syventämisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi kustannuslaskentaan erikoistunut saa tilaisuuden eri­koistua erikoissairaanhoidon kustannuslaskentaan.

”Terveydenhuollossa lasketaan perinteisesti kus­tannus per lääkärikäynti. Erikoissairaanhoidossa kustannuslaskenta perustuu sen sijaan diagnoosei­hin. Sen tavoitteena on laskea potilaskohtainen kus­tannus koko hoitoprosessin ajalta. Laskentaan käy­tetään  potilastietojärjestelmässä olevia kirjauksia tehdyistä toimenpiteistä”, Sipilä kertoo.

Tällaiselle erikoisosaamiselle on yhä enemmän kysyntää.

On saatava liiketaloudellista näkemystä julkisten organisaatioiden johtoon

Liike-­elämästä tuttujen tehokkuus­ ja tulosajattelun vastapainona julkista sektoria rasittavat Sipilän mukaan jonkin verran jäykät organisaatiorakenteet ja muutosvastarinta.

”Päätöksenteko on edelleen usein hidasta ja jokin laki voi olla muutosten esteenä,” Sipilä harmittelee.

Lakisääteisyys venyttää myös osaamista ja aset­taa arjen työlle omat haasteensa.

”Työ on tarkasti laki­ ja normiohjattua, eikä liik­kumavaraa juuri ole. Tämä tekee työstä toisaalta mielenkiintoisen, kun joutuu miettimään, kuinka toimia innovatiivisesti ja tehdä uudistuksia näissä raameissa.”

Liiketaloudellista näkemystä tarvitaan Sipilän mukaan erityisesti julkisten organisaatioiden johtoon, jotka ovat vielä usein asiantuntijoiden miehittämiä.

”Onko Suomessa kovinkaan montaa lääkäriä oikealla paikalla organisaation johdossa, niin että pystyy tiukassa paikassa rohkeasti irrottautumaan lääkäriroolistaan ja tekemään vaikeita ratkaisuja”, Sipilä pohtii.

Toisaalta Sipilä painottaa, että asiantuntijaorga­nisaation johdossa tulee olla myös arvostettu asian­tuntija, joka voi toimia tiiviissä yhteistyössä organisaation johtamisen ammattilaisen kanssa.

Palkkaerot yksityiselle puolelle kaventuneet

Ekonomien mediaanipalkka yksityisellä sektorilla oli SEFEn lokakuussa 2012 tekemän palkkatutkimuksen mukaan 5 050 euroa ja keskiarvopalkka 5 941. Valtion leivissä mediaanipalkkana tienattiin 4 290 euroa ja kuntasektorilla 4 226 euroa.

Ero yksityisen ja julkisen sektorin ekonomien ansiotasossa  kapeni vuodessa hieman, sillä julkisalojen euro on nyt 85 senttiä eli kolme senttiä enemmän kuin edellisvuonna. Syynä oli julkisten alojen pari prosenttia parempi palkkojen nousu.

SEFEn asiamiehen Tuomas Viskarin mukaan julkisella sektorilla työskentelevät ekonomit kokevat palkkaerojen kaventamisen tärkeäksi, mutta toisaalta he eivät koe sitä merkittäväksi syyksi vaihtaa työpaikkaa yksityiselle puolelle.

Julkisen sektorin ekonomit arvostavat työssään päätöksenteon täsmällisyyttä ja normienmukaista toimintaa.

”Ekonomit kokevat jämäkän päätöksentekotavan hyväksi, koska sillä taataan julkisten varojen asianmukainen käyttö”, Viskari sanoo.

Bra påverkningsmöjligheter inom offentliga sektorn

Statliga ämbetsverk  har ett ständigt behov av ekonomer. Utöver en säker anställning bjuder offentliga sektorn på bra chanser att vara med om utvecklingsarbetet.

”Personligen tycker jag om att ha en säker anställning. speciellt nu under de osäkra tiderna inom privata sektorn. dessutom jobbar jag inte hela tiden övertid, vilket är bra om man har barn som jag.”

Det säger Kari Salo som jobbar som expert på trafiksäkerhetsverket trafi. han har tidigare jobbat både inom privata sektorn och inom organisationsvärlden, men trivs bäst med att jobba för staten. Han känner att han får påverka i större utsträckning än på flera andra arbetsplatser.

”Jag får vara delaktig i utvecklingsdiskussioner och fundera på hur ekonomiförvaltningen på trafi kunde fungera så effektivt som möjligt. Jag är också med och funderar på hur vi kan kombinera olika behov inom statsförvaltningen.”

Utöver de stora utvecklingsfrågorna har han också mycket vardagliga uppgifter, som bland annat innebär att ha koll på penningtrafiken. Dessutom har salo en hel del kontakt med medborgare – på två språk.

”Det är roligt att få använda både svenska och finska. Personer från helt svenskspråkiga regioner blir glada när man kontaktar dem på svenska”, säger Salo.

Han har jobbat inom offentliga sektorn i flera år, och enligt honom borde ekonomer inte vara rädda för att söka sig till statliga tjänster.

”I alla statliga ämbetsverk finns ett behov för ekonomer. Mycket är relaterat till redovisning och bokföring.”

Enligt Kari Salo är helheten inom de olika ämbetsverkens ekonomiförvaltning ganska stor, och just nu jobbar ämbetsverken med att strömlinjeforma verksamheten.

”Statens ekonomiförvaltning har sina särdrag och det krävs en helhetsinsikt för att förstå hur olika system hör ihop. Inom offentliga sektorn behövs personer med ekonomtänkande och ekonomutbild-ning”, anser Salo.

 

Miksi julkiselle sektorille?

1. Kiinnostavat tehtävät. Julkissektorilla tapahtuu suuria muutoksia, joiden läpivientiin tarvitaan monipuolista  ekonomiosaamista.

2. Työllä on merkitystä. Ekonomi pääsee tekemään ratkaisuja, joilla parannetaan kansalaisten arkea.

3. Oman työn hallinta. Monissa tehtävissä voi vaikuttaa tehtäväkuvaansa ja päästä liikkumaan organisaatiossa. Osaamisen kehittäminen on  korkeassa kurssissa.

4. Joustavuutta ja säännöllisyyttä. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on vaivatonta, muun muassa opinto- ja virkavapaat. säännöllinen työaika.

5. Hyvät edut. Lomaedut ja työterveydenhuolto ovat korkeammalla tasolla kuin lakisääteinen taso yksityisellä puolella.

6. Työpaikan varmuus. Julkistyönantajat ovat sitoutuneempia työntekijöihin eivätkä irtisano heitä kvartaalitulosten perusteella.

Lähde: artikkeliin haastatellut henkilöt

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013