( Yhteiskunta )

Keskitetty tuloratkaisu on ekonomin etu

Teksti Marita Kokko, kuvitus Jussi Kaakinen
  • Keskitetyn ratkaisun syntyminen ei yllättänyt yrittäjäekonomi Timo Saranpäätä.
”On ekonomin etu, että työmarkkinaosapuolet synnyttivät keskitetyn tuloratkaisun. Se on parasta työllisyydelle, veronmaksajalle ja hyvinvointi yhteiskunnan tulevaisuudelle. Se tuo rauhan keskittyä seuraavaan suureen haasteeseen, työura- ja eläkeneuvotteluihin.”

Tilannearvio on Sture Fjäderin, yli puolen miljoonan akavalai­sen puheenjohtajan. Ekonomi­liitto on Akavan jäsenjärjestö, mutta Fjäderille myös entinen työpaikka. Kauppatieteiden maisteri, yhteiskuntatieteen kandidaatti Fjäder työskenteli liitossa yli 20 vuotta, viime vaiheessa edunvalvontajohtajana.

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt pääsivät elo­kuun 30. päivänä sopuun keskitetystä ratkaisusta, joka sai nimekseen työllisyys­ ja kasvusopimus. Työ­markkinoiden keskusjärjestöt esittävät, että alakohtaiset työ­ ja virkaehtosopimusneuvottelut käydään lokakuun 25. päivään mennessä. Työ-­ ja virkaehtosopimusosapuolten tulee ilmoittaa omille keskus­järjestöilleen viimeistään tuona päivänä, että keski­tetyn mukaiset ratkaisut on solmittu.

Fjäder toteaa Suomen tilanteen vakavuuden. Kaikki talouden mittarit ovat pakkasella. Hän enna­koikin, että jo niskaan tulleet irtisanomisaallot ovat pieniä verrattuna tyrskyihin, jotka ovat tulossa. Elektroniikkateollisuus on häipynyt kokonaan, pa­periteollisuus ja sen vanavedessä kemian teollisuus hiipuvat. On toki valonpilkahduksia, jotka kertovat elinkeinorakenteemme uudistuvan, mutta ei peli­teollisuus meitä pelasta vielä vuosiin.

Samanaikaisesti finanssikriisi pitää Eurooppaa otteessaan. Suomen viennistä suurin osa on inves­tointihyödykkeitä, joiden ostajina ovat Euroopan maat. Ne eivät investoi kriisissä. Meillä on alijäämää valtiontaloudessa ja työllisyysprosentti on 68, kun muissa Pohjoismaissa se on 10 prosenttia korkeam­pi. Sata työllistä huoltaa nyt 50:tä työelämän ulko­puolista. Pian suhde on 100/75.

Eurooppa köyhtyy, Suomi köyhtyy, kansalaiset köyhtyvät. Näin menee Fjäderin arvion mukaan parikymmentä vuotta. Meidän ongelmamme on Euroopan nopein ikääntyminen. Lainaamme joka vuosi seitsemän miljardia, joilla pyöritämme sel­laista yhteiskuntaa, johon meillä ei ole varaa.

Akavan Fjäder: Työllisyysasteeksi 75 prosenttia

”Tarvitsemme työllisyysasteen 75:een. Pitää luoda mekanismit niin, että saamme ulkomaisia investoin­teja, suomalainen pääoma investoi enemmän ja ihmiset ryhtyvät entistä enemmän yrittäjiksi. Ei siksi, että pelastaisivat Suomen hyvinvointi­ yhteiskunnan, vaan siksi, että se on aito ja fiksu tapa hankkia elanto.”

Tilannettamme parantavat toimivat markkinata­lous ja oikeusjärjestelmä sekä korruption vähäisyys.

”Rakenteemme ovat kunnossa, mutta jos vel­kaannumme tätä vauhtia, on velan osuus brutto­kansantuotteestamme 60 prosenttia vuonna 2015. Sen maagisen rajan yli ei pitäisi mennä.”

Lähes kaikki työehtosopimukset ovat katkolla

Ensimmäiset työ­ ja virkaehtosopi mukset ovat kat­kolla loka–marraskuussa. Näissä  sopimuksissa ovat mukana muun muassa Suomen vientiteollisuus ja finanssiala, ja vuodenvaihteessa tulee julkinen sek­tori. Seitsemän kuukauden  janalla, joka päättyy tou­kokuun viimeiseen päivään, melkein kaikki suoma­laiset sopimukset katkeavat.

Työmarkkinajohto on pohtinut pitkin kesää Suo­men talouspolitiikan kuvaa. ”Nyt ei ollut aika kinata työmarkkinamallista eli ideologiasta, onko keskitet­ty ratkaisu parempi kuin liittokierros. Työmarkkina­riitojen ja lakkojen syksyyn ei ollut varaa.”

On Fjäderin mukaan täysin selvää, että palkansaajat puolustavat työmarkkinamallia. Hän korostaa ostovoimapolitiikan merkitystä.

Meillä ei ollut katetta juhliin palkankorotuksissa, sillä nyt tulee Fjäderin mielestä miettiä kilpailuky­kyä.

”Meidän tulee palkansaajajärjestöissä ymmärtää, että meidän pitää tehdä alempia ratkaisuja kuin mei­dän kilpailijamaissamme Ruotsissa, Saksassa ja yli­päätään Euroopassa on tehty. Tämä vaati konsensus­ta.”

Keskitetyssä sopimuksessa vedetään suuret lin­jat, mutta pöydälle on uskallettava nostaa asioita, jotka ovat kipeitä sekä palkansaajille että työnanta­japuolelle. Nyt ostettiin aikaa Suomen elpymiselle.

Sture Fjäder

Ekonomiliiton tärkein tavoite on työllisyys

Akava ehdottaa yritysverotukseen hiukan saman­kaltaista mallia kuin Virossa.  Veroa ei pidätetä niin kauan kuin pidät pääoman yrityksen sisällä ja palk­kaat lisää ihmisiä. Vasta kun otat pääomaa ulos yri­tyksestä, maksat veroa. Toinen tapa saada pääomia on bisnesenkelivähennys, jonka maan hallitus on ot­tanut muunneltuna käyttöön.

”Mutta tarvitaan myös uutta asennetta menes­tykseen. Ei ole huono asia, että joku rikastuu yritys­toiminnalla. Mitä enemmän meillä on sellaisia mil­jonäärejä Suomessa, jotka ovat rikastuneet yritystoiminnalla, sen paremmin menee kansalla ja koko Suomella.”

Fjäder nostaa Ekonomiliiton tärkeimmäksi tavoitteeksi, että mahdollisimman moni ekonomi on työssä. Ekonomiliiton ongelma on, että isolla osalla jäsenistä ei ole työehtosopimusturvaa. ”Moraali ja oikeus on,  että palkankorotukset tulevat heillekin.”

Nyt tarvitaan kriisitietoisuutta kaikilta osapuolilta

Tulopoliittisissa neuvotteluissa tarvitaan kriisitie­toisuutta molemmin puolin pöytää. Neuvoteltaviksi tulee Fjäderin mukaan ottaa rakenteelliset uudistuk­set työmarkkinoilla. Ne voivat sisältää uudistuksia työttömyysturvaan tai mahdollisuuden säilyttää asu­mistuki silloinkin, kun ottaa vastaan huonommin­palkattua työtä. Uudistukset voivat tarkoittaa myös vastaantuloa työaikakysymyksissä.

Ratkaisujen tulee koskea kaikkia, myös yritys­johtoa, samalla tavalla.

”Sopimuksissa pitää lukea, että yritysjohdon pal­kat eivät nouse enempää kuin palkansaajienkaan. Bonuksetkin pitäisi jäädyttää ja maksaa vasta, kun menee paremmin. Moraalimme ei kestä johdon isoja bonuksia ja silloin usko hommaan loppuu.”

Fjäderin mukaan vahva suomalainen konsensus­henki on hävinnyt uuteen globaaliin ajatteluun. Suo­meen tuodaan toimintamalleja niistä maista, joissa Suomen suuret yritykset nykyisin toimivat. Nyt hyvää henkeä yritetään tuoda takaisin.

”Meidän pitää tuoda asiat pöydälle niin, että neuvottelutuloksen synnyttyä voimme katsoa toi­siamme silmiin ja todeta, että voitimme molemmat. Silloin olemme yhteiskuntapolitiikassa samalla  tiellä.”

Fjäder antaisi kuitenkin mahdollisuuden lisäksi alakohtaisiin keskinäisiin sopimuksiin, jotka sopivat juuri sen alan tilaan ja suhdanteeseen. Mutta perus­linja piti määrittää keskitetysti.

”Tulkitsen, että vallalla on keskusteleva henki, jonka ansiosta päästään paranevaan työllisyyteen ja tarjotaan maan hallitukselle mahdollisuus nähdä, mitä voi ja ei voi tehdä.”

”Mitä kriisitietoisempia olemme, sen parempi”, Fjäder sanoo ja päättää haastattelun ja 12-­tuntiseksi venyneen työpäivänsä. Tupo tekee päivistä vielä pidempiä. ”Työtä 24/7, mutta en valita, koska rakas­tan tätä työtä.”
­­

Ekonomiliiton edunvalvontajohtaja Savinko: Laatukysymyksistä neuvotellaan aloittain

Työllisyys­ ja kasvusopimuksen olennaisinta sisältöä ovat sopimuksen aikajänne, palkankorotukset ja nii­den muoto. Työelämän laatukysymykset on pääosin siirretty alakohtaisten neuvottelujen asialistalle, ja nekin ”suositeltavina” asioina.

Sopimuksessa on tekstiä miltei viiden sivun ver­ran, mutta iso osa teksteistä on kirjoitettu muotoon, joka antaa paljon mahdollisuuksia kirjavaan tulkin­taan. Sopimukseen on nostettu työelämän suuria kysymyksiä, kuten neuvottelut työsopimusten vel­voittavuudesta, sopimusten rikkomisesta, sovittelu­järjestelmästä ja sefeläisittäin tärkeästä asiasta, eli sopimuksettomista aloista. Sopimuksen mukaan  pelisääntöjä uudistamaan perustetaan työryhmä.

”Sopimuksettomat alat ovat olleet ja tulevat näemmä olemaan iso ongelma keskitetyssä sopi­musjärjestelmässä. Esimerkiksi paljon akavalaisia työllistävää kaupan alaa tämä työllisyys­ ja kasvu­sopimus ei koske. Kaupan alan ylemmille toimihen­kilöille ei sitovia sopimuksia saada ainakaan tämän tason sopimuksissa. Yritysjohtajien tulospalkkioi­den sijasta tulisi keskustella siitä, kuinka oikeuden­mukaista on jättää kasvava joukko palkansaajia sopi­muksen ulkopuolelle”, toteaa Ekonomiliiton edun­valvontajohtaja Lotta Savinko.

Itse sopimustulos syntyi Savingon mukaan poik­keuksellisen nopeasti ja taustatyöt pystyttiin hoita­maan julkisuudelta rauhassa.

Neuvotteluissa ei ollut työelämäryhmää lainkaan. Neljä erillistä isoa työelämäkysymystä heitettiin ”eväiksi” alakohtaisiin neuvotteluihin: 1. Tuottavuu­den ja työhyvinvoinnin lisääminen työaikajärjestely­jen avulla. 2. Työterveyden ja ­hyvinvoinnin edistä­minen sekä menettelytavat, joilla pyritään vähentä­mään sairauksien ja työtapaturmien aiheuttamia poissaoloja. 3. Käytettävissä olevat työehtosopimus­keinot työpaikkojen, yritysten ja julkisyhteisöjen toi­minnan turvaamiseksi, kun yritys tai julkisyhteisö joutuu poikkeuksellisiin taloudellisiin vaikeuksiin. 4. Työurien pidentämiseksi alakohtaiset työ-­ ja virka ehtosopimusosapuolet selvittävät, miten ikä­ohjelmien käyttöä ja yksilöllisten työurasuunnitel­mien tekemistä edistetään työpaikoilla.

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin lisääminen työaikajärjestelyin voisi parhaimmillaan Savingon mielestä tarkoittaa työaikapankkijärjestelmän käyt­töönottoa, joka oli Akavan linjapaperissa.

”Sanaa työaikapankki ei mainita sopimuksessa. Olisi kaivattu vähän vahvempaa selkänojaa, jotta asioita saataisiin alakohtaisissa neuvotteluissa eteenpäin.”

Savinko olisi odottanut, että asioiden käsittelyyn olisi annettu jonkinlainen raamitus.

”Tulee mieleen, että pahimmat ongelmat on siir­retty alakohtaisiin neuvotteluihin. Nyt tilaa tulkin­noille on paljon. Konkretisoituvatko laatukysymyk­set alakohtaisissa neuvotteluissa siten, että työn­antaja tuo pöytään esimerkiksi lomarahojen poista­misen tai jonkun muun ison rakenteellisen kysymyksen?”

Eläkejärjestelmän uudistamista koskevat neu­vottelut alkavat tänä syksynä. Viime vuoden maalis­kuussa syntyi työurasopimus, jonka mukaisesti ryhdytään nyt miettimään ratkaisua seuraavaksi työ­eläkeuudistukseksi.

”Työelämän laadun on pakostakin tultava esille tässä yhteydessä. Jos haluamme pidentää työuria, on keskusteltava keinoista, joilla työelämän laatu ja ihmisten jaksaminen paranevat.”

Timo Saranpää
Yrittäjäneuvottelukunnan puheenjohtaja Saranpää: Järki voitti

Ekonomiliiton yrittäjäneuvottelukunnan puheenjoh­taja Timo Saranpää odottikin tuloneuvotteluista maltillista ratkaisua. Jokaisen osapuolen oli syytä siirtää oma etu taka­alalle, sillä kaikki joutuvat tinki­mään tavoitteistaan.

Saranpää haluaa nostaa yrittäjäneuvottelukun­nan painoarvoa työmarkkinaneuvotteluissa. ”Työ­markkinatoiminta on Ekonomiliiton perinteessä vahvasti ollut työntekijäpuolen toimintaa. Toivon,
että ekonomiyrittäjien ääni kuuluu jatkossa vahvem­min.  Tänä syksynä seuraamme prosessia tarkasti, ja tarvittaessa otamme kantaa sisältöön.”

Yrittäjäekonomi näkee maltillisen tuloratkaisun tienä maltilliseen tulokehitykseen ja työrauhaan, sil­lä neuvotteluratkaisu on aina parempi kuin työtais­telutoimet.

”On haettava yhteiskuntasopimusta, raamia tai sopimus Finlandiaa, jolla huolehdittaisiin siitä, että kansakunnan kilpailukyky säilyy. Ratkaisu vaatii melkoista johtajuutta. On tosi hankala nähdä, mistä johtajuus löytyy.”

Saranpää toteaa sokeankin näkevän kepillä, ettei­vät kaikki vieläkään ajattele yhteistä hyvää. Funtsi­taan vain sitä, miten varmistaa omat asemat vuoden–kahden tähtäimellä. Näin työmarkkinaneuvottelut tuntuvat hänestä osaoptimoinnilta pahimmillaan.

”Koska emme palkkoihin vaikuttamalla kykene kilpailukykyä kovin rajusti nostamaan romauttamat­ta elintasoa, meidän on aidosti haettava tuottavuut­ta ja keksittävä asioita, joilla suomalainen julkinen sektori toimii tehokkaammin ja joilla saamme kai­ken irti teknologiasta.”

Ekonomiliitossa on pohdittu kykyämme vastaan ottaa uusia ehdotuksia: ”Oppisimmeko sanomaan Kyllä, jos… sen sijaan, että aloitamme Ei, koska…”

Yrittäjä ymmärtää molempia osapuolia

Saranpää näkee yrittäjäekonomin rooliin sillan­ rakentajana osapuolten välillä.

”Yritystemme asiakkaina ovat usein korporaatiot, joissa olemme yrittäjinä huonommassa asemassa kuin palkkasuhteiset henkilöt. Meiltä löytyy ymmär­rystä, millainen on työntekijän ja asiantuntijan ase­ma. Toisaalta olemme myös työnantajia. Siksi osaamme samaa kieltä myös neuvottelupöydän toi­sen osapuolen kanssa. ”

Ekonomiliitolla on Saranpään mielestä ydinteh­tävä vastuullisuuden viestinviejänä. Sillanrakennuk­sessa Ekonomiliiton rakennuspuita ovat moninaisil­la aloilla toimivat jäsenet sekä tiheät verkostot eri päättäjäryhmiin.

”Meidän vastuullamme on jo koulutuksemmekin perusteella saada ihmiset ymmärtämään, että mark­kinatalous voi hyödyttää kaikkia osapuolia.”­

 

Työpaikka ja säännölliset tulot tuovat turvallisuutta, mutta tekeekö raha onnelliseksi? Kerro, mikä tekee sinut onnelliseksi.

Seuraavan numeron pääjutun teemana on onnellisuus.

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

Vastauksesi

Rajat työtunneille ja tehostukselle

Keskitetyllä ratkaisulla on aina syntynyt maltillisimmat tulokset. Sen voi jälleen odottaa rauhoittavan työmarkkinasyksyn ja antavan aikaa korjata taloustilannetta. Ekonomit odottavat nyt ostovoimaa tukevaa ja työoloja kohentavaa kokonaisuutta.

”Liittokohtaisten neuvottelujen seuraukset olisivat olleet arvaamattomat”, toteaa SEFEn työelämän toimikunnan puheenjohtaja Esa Vilhonen.

Liittokohtaiset neuvottelut jättävät Vilhosen mukaan tilaa kiistellä, mistä kilpailukyvyn menetys oikein johtuu.

”Maltillinen ja ostovoimaa tukeva ratkaisu oli nyt tärkein tavoite. Hallitus teki kehysriihessä yritysverohelpotuksen. Sen odottaisi jossain vaiheessa poikivan uusia työpaikkoja. maailmalta kuuluu jo elpymisen kohinaa, mutta suomi vaipui taantumaan myöhässä ja kömpii sieltä muita myöhemmin ylöskin”, hän toteaa.

Työelämän laatukysymykset Vilhonen nostaa syksyn neuvottelujen keskiöön. Työelämän toimikunta nostaa omassa esityksessään esille työaikapankin tärkeyden ja sopimuksettomien alojen saamisen sopimusten piiriin.

Finanssiala kaipaa työaikapankkia

YTN:n finanssialan taustaryhmää aiemmin johtanut Pekka Rintala korostaa, että finanssialalla epävarmuutta kasvattavat alan lisääntynyt sääntely sekä tehokkuusvaatimukset. Vakuutus- ja rahoi-tusala ovat integroituneet, ja tehokkuusvaatimuksiin on vastattu virtaviivaistamalla organisaatioita.

”Ymmärrän tehokkuuden ja vakavaraisuuden säilyttämisen tarpeen, koska se näkyy myös asiakkaalle. Mutta miten väki jaksaa työtään asiakas- ja tulospaineiden alla?”

Rahoitusalalla sefeläiset ovat työehtosopimusten piirissä 85-prosenttisesti. Vain ylin johto ja henkilöstöjohto ovat sopimuspalkkaisia.

”Moni kuitenkin kokee olevansa sopimuspalkkalainen. Silloin voi olla, että työsopimuksessa mainittu työaika hämärtyy.”

Alan tavoitteet keskittyvätkin työajan hallintaan ja työhyvinvointiin. Työaikapankki tulisi rintalan mukaan kytkeä työehtosopimukseen. Se tarjoaa säädellyt raamit, joissa toimia.

Yhteiset pelisäännöt ylemmille toimihenkilöille

Elintarvikealan ylemmät toimihenkilöt haluavat neuvottelujen tuovan heidät työehtosopimuksen ja yhteisten pelisääntöjen piiriin.

”Elintarvikealan ylemmillä toimihenkilöllä ei ole työehtosopimusta eikä nyt palkkasopimustakaan. Elintarviketeollisuudessa on ollut palkkapöytäkirja, mutta reilu vuosi sitten Elintarviketeollisuusliitto (ETL) ilmoitti, että ylempien toimihenkilöiden kanssa ei tarvitse neuvotella eikä uudistaa palkkapöytäkirjaa. Olemme nyt täysin vapaata riistaa”, toteaa ytn:n elintarvikealan taustaryhmän puheenjohtaja Aku Lipsanen.

Työnantaja on Lipsasen mukaan selvästi koventanut linjaansa.

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ajaa paikallista sopimista. Esimerkiksi Arla–Ingman yritti sopia työaikapankista paikallisesti. ”Mutta viranomaiset eivät hyväksyneet sopimusta, koska alalla ei ole työehtosopimusta.”

Kokeilu jouduttiin purkamaan, koska työlainsäädäntömme pohjautuu liittojen välillä tehtyihin sopimuksiin.

EK viittaa usein saksalaiseen tapaan tehdä paikallisia sopimuksia.

”Mutta siellä on erillinen järjestelmä paikallisille neuvotteluille ja taustalla on laajempi valtakunnallinen liittojen välinen sopimus.”

Lipsanen toteaa maalaisjärjen voittaneen syksyn neuvotteluissa. Hän odottaa kokonaisvaltaisen, kolmikantaisen sopimuksen myös toteutuvan. Lipsanen haluaa EK:n näyttävän ryhtinsä. Sen alaisten yritysten johdon tulisi lähteä talkoisiin jäädyttämällä omat bonuksensa odottamaan parempia aikoja.

YTN ja JUKO avaavat sopimuksen

Ekonomiliitto on Akavan neljänneksi suurin jäsenjärjestö. Kun puhutaan keskitetystä ratkaisusta, on akava sen edustajana neuvottelupöydässä. Raamiratkaisun eri sopimusaloille konkretisoivat YTN ja JUKO.

Ylemmät Toimihenkilöt YTN on Akavan yksityisen sektorin neuvottelujärjestö. Se vastaa akavan jäsenkentässä ylempien toimihenkilöiden neuvottelu- ja sopimustoiminnasta teollisuudessa sekä liike-ja palvelualoilla.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO valvoo jäsentensä oikeudellisia, työmarkkinallisia, taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Se muodostaa korkeasti koulutettuja edustavan julkisen alan yhteenliittymän.

Itse neuvotteluja käyvät vastuulliset asiamiehet. Heidän tuekseen on koottu taustaryhmät asettamaan ja pohtimaan alakohtaiset tavoitteet. Taustaryhmissä on yleensä mukana kentän työmarkkina-aktiiveja, kuten luottamusmiehiä. Liittokohtaisten neuvottelujen osapuolina ovat kunkin alan työantajaliitto sekä YTN tai JUKO.

 

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013