( Yhteiskunta )

Keskitetty tuloratkaisu on ekonomin etu

Teksti Marita Kokko, kuvitus Jussi Kaakinen
  • Keskitetyn ratkaisun syntyminen ei yllättänyt yrittäjäekonomi Timo Saranpäätä.
”On ekonomin etu, että työmarkkinaosapuolet synnyttivät keskitetyn tuloratkaisun. Se on parasta työllisyydelle, veronmaksajalle ja hyvinvointi yhteiskunnan tulevaisuudelle. Se tuo rauhan keskittyä seuraavaan suureen haasteeseen, työura- ja eläkeneuvotteluihin.”

Tilannearvio on Sture Fjäderin, yli puolen miljoonan akavalai­sen puheenjohtajan. Ekonomi­liitto on Akavan jäsenjärjestö, mutta Fjäderille myös entinen työpaikka. Kauppatieteiden maisteri, yhteiskuntatieteen kandidaatti Fjäder työskenteli liitossa yli 20 vuotta, viime vaiheessa edunvalvontajohtajana.

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt pääsivät elo­kuun 30. päivänä sopuun keskitetystä ratkaisusta, joka sai nimekseen työllisyys­ ja kasvusopimus. Työ­markkinoiden keskusjärjestöt esittävät, että alakohtaiset työ­ ja virkaehtosopimusneuvottelut käydään lokakuun 25. päivään mennessä. Työ-­ ja virkaehtosopimusosapuolten tulee ilmoittaa omille keskus­järjestöilleen viimeistään tuona päivänä, että keski­tetyn mukaiset ratkaisut on solmittu.

Fjäder toteaa Suomen tilanteen vakavuuden. Kaikki talouden mittarit ovat pakkasella. Hän enna­koikin, että jo niskaan tulleet irtisanomisaallot ovat pieniä verrattuna tyrskyihin, jotka ovat tulossa. Elektroniikkateollisuus on häipynyt kokonaan, pa­periteollisuus ja sen vanavedessä kemian teollisuus hiipuvat. On toki valonpilkahduksia, jotka kertovat elinkeinorakenteemme uudistuvan, mutta ei peli­teollisuus meitä pelasta vielä vuosiin.

Samanaikaisesti finanssikriisi pitää Eurooppaa otteessaan. Suomen viennistä suurin osa on inves­tointihyödykkeitä, joiden ostajina ovat Euroopan maat. Ne eivät investoi kriisissä. Meillä on alijäämää valtiontaloudessa ja työllisyysprosentti on 68, kun muissa Pohjoismaissa se on 10 prosenttia korkeam­pi. Sata työllistä huoltaa nyt 50:tä työelämän ulko­puolista. Pian suhde on 100/75.

Eurooppa köyhtyy, Suomi köyhtyy, kansalaiset köyhtyvät. Näin menee Fjäderin arvion mukaan parikymmentä vuotta. Meidän ongelmamme on Euroopan nopein ikääntyminen. Lainaamme joka vuosi seitsemän miljardia, joilla pyöritämme sel­laista yhteiskuntaa, johon meillä ei ole varaa.

Akavan Fjäder: Työllisyysasteeksi 75 prosenttia

”Tarvitsemme työllisyysasteen 75:een. Pitää luoda mekanismit niin, että saamme ulkomaisia investoin­teja, suomalainen pääoma investoi enemmän ja ihmiset ryhtyvät entistä enemmän yrittäjiksi. Ei siksi, että pelastaisivat Suomen hyvinvointi­ yhteiskunnan, vaan siksi, että se on aito ja fiksu tapa hankkia elanto.”

Tilannettamme parantavat toimivat markkinata­lous ja oikeusjärjestelmä sekä korruption vähäisyys.

”Rakenteemme ovat kunnossa, mutta jos vel­kaannumme tätä vauhtia, on velan osuus brutto­kansantuotteestamme 60 prosenttia vuonna 2015. Sen maagisen rajan yli ei pitäisi mennä.”

Lähes kaikki työehtosopimukset ovat katkolla

Ensimmäiset työ­ ja virkaehtosopi mukset ovat kat­kolla loka–marraskuussa. Näissä  sopimuksissa ovat mukana muun muassa Suomen vientiteollisuus ja finanssiala, ja vuodenvaihteessa tulee julkinen sek­tori. Seitsemän kuukauden  janalla, joka päättyy tou­kokuun viimeiseen päivään, melkein kaikki suoma­laiset sopimukset katkeavat.

Työmarkkinajohto on pohtinut pitkin kesää Suo­men talouspolitiikan kuvaa. ”Nyt ei ollut aika kinata työmarkkinamallista eli ideologiasta, onko keskitet­ty ratkaisu parempi kuin liittokierros. Työmarkkina­riitojen ja lakkojen syksyyn ei ollut varaa.”

On Fjäderin mukaan täysin selvää, että palkansaajat puolustavat työmarkkinamallia. Hän korostaa ostovoimapolitiikan merkitystä.

Meillä ei ollut katetta juhliin palkankorotuksissa, sillä nyt tulee Fjäderin mielestä miettiä kilpailuky­kyä.

”Meidän tulee palkansaajajärjestöissä ymmärtää, että meidän pitää tehdä alempia ratkaisuja kuin mei­dän kilpailijamaissamme Ruotsissa, Saksassa ja yli­päätään Euroopassa on tehty. Tämä vaati konsensus­ta.”

Keskitetyssä sopimuksessa vedetään suuret lin­jat, mutta pöydälle on uskallettava nostaa asioita, jotka ovat kipeitä sekä palkansaajille että työnanta­japuolelle. Nyt ostettiin aikaa Suomen elpymiselle.

Sture Fjäder

Ekonomiliiton tärkein tavoite on työllisyys

Akava ehdottaa yritysverotukseen hiukan saman­kaltaista mallia kuin Virossa.  Veroa ei pidätetä niin kauan kuin pidät pääoman yrityksen sisällä ja palk­kaat lisää ihmisiä. Vasta kun otat pääomaa ulos yri­tyksestä, maksat veroa. Toinen tapa saada pääomia on bisnesenkelivähennys, jonka maan hallitus on ot­tanut muunneltuna käyttöön.

”Mutta tarvitaan myös uutta asennetta menes­tykseen. Ei ole huono asia, että joku rikastuu yritys­toiminnalla. Mitä enemmän meillä on sellaisia mil­jonäärejä Suomessa, jotka ovat rikastuneet yritystoiminnalla, sen paremmin menee kansalla ja koko Suomella.”

Fjäder nostaa Ekonomiliiton tärkeimmäksi tavoitteeksi, että mahdollisimman moni ekonomi on työssä. Ekonomiliiton ongelma on, että isolla osalla jäsenistä ei ole työehtosopimusturvaa. ”Moraali ja oikeus on,  että palkankorotukset tulevat heillekin.”

Nyt tarvitaan kriisitietoisuutta kaikilta osapuolilta

Tulopoliittisissa neuvotteluissa tarvitaan kriisitie­toisuutta molemmin puolin pöytää. Neuvoteltaviksi tulee Fjäderin mukaan ottaa rakenteelliset uudistuk­set työmarkkinoilla. Ne voivat sisältää uudistuksia työttömyysturvaan tai mahdollisuuden säilyttää asu­mistuki silloinkin, kun ottaa vastaan huonommin­palkattua työtä. Uudistukset voivat tarkoittaa myös vastaantuloa työaikakysymyksissä.

Ratkaisujen tulee koskea kaikkia, myös yritys­johtoa, samalla tavalla.

”Sopimuksissa pitää lukea, että yritysjohdon pal­kat eivät nouse enempää kuin palkansaajienkaan. Bonuksetkin pitäisi jäädyttää ja maksaa vasta, kun menee paremmin. Moraalimme ei kestä johdon isoja bonuksia ja silloin usko hommaan loppuu.”

Fjäderin mukaan vahva suomalainen konsensus­henki on hävinnyt uuteen globaaliin ajatteluun. Suo­meen tuodaan toimintamalleja niistä maista, joissa Suomen suuret yritykset nykyisin toimivat. Nyt hyvää henkeä yritetään tuoda takaisin.

”Meidän pitää tuoda asiat pöydälle niin, että neuvottelutuloksen synnyttyä voimme katsoa toi­siamme silmiin ja todeta, että voitimme molemmat. Silloin olemme yhteiskuntapolitiikassa samalla  tiellä.”

Fjäder antaisi kuitenkin mahdollisuuden lisäksi alakohtaisiin keskinäisiin sopimuksiin, jotka sopivat juuri sen alan tilaan ja suhdanteeseen. Mutta perus­linja piti määrittää keskitetysti.

”Tulkitsen, että vallalla on keskusteleva henki, jonka ansiosta päästään paranevaan työllisyyteen ja tarjotaan maan hallitukselle mahdollisuus nähdä, mitä voi ja ei voi tehdä.”

”Mitä kriisitietoisempia olemme, sen parempi”, Fjäder sanoo ja päättää haastattelun ja 12-­tuntiseksi venyneen työpäivänsä. Tupo tekee päivistä vielä pidempiä. ”Työtä 24/7, mutta en valita, koska rakas­tan tätä työtä.”
­­

Ekonomiliiton edunvalvontajohtaja Savinko: Laatukysymyksistä neuvotellaan aloittain

Työllisyys­ ja kasvusopimuksen olennaisinta sisältöä ovat sopimuksen aikajänne, palkankorotukset ja nii­den muoto. Työelämän laatukysymykset on pääosin siirretty alakohtaisten neuvottelujen asialistalle, ja nekin ”suositeltavina” asioina.

Sopimuksessa on tekstiä miltei viiden sivun ver­ran, mutta iso osa teksteistä on kirjoitettu muotoon, joka antaa paljon mahdollisuuksia kirjavaan tulkin­taan. Sopimukseen on nostettu työelämän suuria kysymyksiä, kuten neuvottelut työsopimusten vel­voittavuudesta, sopimusten rikkomisesta, sovittelu­järjestelmästä ja sefeläisittäin tärkeästä asiasta, eli sopimuksettomista aloista. Sopimuksen mukaan  pelisääntöjä uudistamaan perustetaan työryhmä.

”Sopimuksettomat alat ovat olleet ja tulevat näemmä olemaan iso ongelma keskitetyssä sopi­musjärjestelmässä. Esimerkiksi paljon akavalaisia työllistävää kaupan alaa tämä työllisyys­ ja kasvu­sopimus ei koske. Kaupan alan ylemmille toimihen­kilöille ei sitovia sopimuksia saada ainakaan tämän tason sopimuksissa. Yritysjohtajien tulospalkkioi­den sijasta tulisi keskustella siitä, kuinka oikeuden­mukaista on jättää kasvava joukko palkansaajia sopi­muksen ulkopuolelle”, toteaa Ekonomiliiton edun­valvontajohtaja Lotta Savinko.

Itse sopimustulos syntyi Savingon mukaan poik­keuksellisen nopeasti ja taustatyöt pystyttiin hoita­maan julkisuudelta rauhassa.

Neuvotteluissa ei ollut työelämäryhmää lainkaan. Neljä erillistä isoa työelämäkysymystä heitettiin ”eväiksi” alakohtaisiin neuvotteluihin: 1. Tuottavuu­den ja työhyvinvoinnin lisääminen työaikajärjestely­jen avulla. 2. Työterveyden ja ­hyvinvoinnin edistä­minen sekä menettelytavat, joilla pyritään vähentä­mään sairauksien ja työtapaturmien aiheuttamia poissaoloja. 3. Käytettävissä olevat työehtosopimus­keinot työpaikkojen, yritysten ja julkisyhteisöjen toi­minnan turvaamiseksi, kun yritys tai julkisyhteisö joutuu poikkeuksellisiin taloudellisiin vaikeuksiin. 4. Työurien pidentämiseksi alakohtaiset työ-­ ja virka ehtosopimusosapuolet selvittävät, miten ikä­ohjelmien käyttöä ja yksilöllisten työurasuunnitel­mien tekemistä edistetään työpaikoilla.

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin lisääminen työaikajärjestelyin voisi parhaimmillaan Savingon mielestä tarkoittaa työaikapankkijärjestelmän käyt­töönottoa, joka oli Akavan linjapaperissa.

”Sanaa työaikapankki ei mainita sopimuksessa. Olisi kaivattu vähän vahvempaa selkänojaa, jotta asioita saataisiin alakohtaisissa neuvotteluissa eteenpäin.”

Savinko olisi odottanut, että asioiden käsittelyyn olisi annettu jonkinlainen raamitus.

”Tulee mieleen, että pahimmat ongelmat on siir­retty alakohtaisiin neuvotteluihin. Nyt tilaa tulkin­noille on paljon. Konkretisoituvatko laatukysymyk­set alakohtaisissa neuvotteluissa siten, että työn­antaja tuo pöytään esimerkiksi lomarahojen poista­misen tai jonkun muun ison rakenteellisen kysymyksen?”

Eläkejärjestelmän uudistamista koskevat neu­vottelut alkavat tänä syksynä. Viime vuoden maalis­kuussa syntyi työurasopimus, jonka mukaisesti ryhdytään nyt miettimään ratkaisua seuraavaksi työ­eläkeuudistukseksi.

”Työelämän laadun on pakostakin tultava esille tässä yhteydessä. Jos haluamme pidentää työuria, on keskusteltava keinoista, joilla työelämän laatu ja ihmisten jaksaminen paranevat.”

Timo Saranpää
Yrittäjäneuvottelukunnan puheenjohtaja Saranpää: Järki voitti

Ekonomiliiton yrittäjäneuvottelukunnan puheenjoh­taja Timo Saranpää odottikin tuloneuvotteluista maltillista ratkaisua. Jokaisen osapuolen oli syytä siirtää oma etu taka­alalle, sillä kaikki joutuvat tinki­mään tavoitteistaan.

Saranpää haluaa nostaa yrittäjäneuvottelukun­nan painoarvoa työmarkkinaneuvotteluissa. ”Työ­markkinatoiminta on Ekonomiliiton perinteessä vahvasti ollut työntekijäpuolen toimintaa. Toivon,
että ekonomiyrittäjien ääni kuuluu jatkossa vahvem­min.  Tänä syksynä seuraamme prosessia tarkasti, ja tarvittaessa otamme kantaa sisältöön.”

Yrittäjäekonomi näkee maltillisen tuloratkaisun tienä maltilliseen tulokehitykseen ja työrauhaan, sil­lä neuvotteluratkaisu on aina parempi kuin työtais­telutoimet.

”On haettava yhteiskuntasopimusta, raamia tai sopimus Finlandiaa, jolla huolehdittaisiin siitä, että kansakunnan kilpailukyky säilyy. Ratkaisu vaatii melkoista johtajuutta. On tosi hankala nähdä, mistä johtajuus löytyy.”

Saranpää toteaa sokeankin näkevän kepillä, ettei­vät kaikki vieläkään ajattele yhteistä hyvää. Funtsi­taan vain sitä, miten varmistaa omat asemat vuoden–kahden tähtäimellä. Näin työmarkkinaneuvottelut tuntuvat hänestä osaoptimoinnilta pahimmillaan.

”Koska emme palkkoihin vaikuttamalla kykene kilpailukykyä kovin rajusti nostamaan romauttamat­ta elintasoa, meidän on aidosti haettava tuottavuut­ta ja keksittävä asioita, joilla suomalainen julkinen sektori toimii tehokkaammin ja joilla saamme kai­ken irti teknologiasta.”

Ekonomiliitossa on pohdittu kykyämme vastaan ottaa uusia ehdotuksia: ”Oppisimmeko sanomaan Kyllä, jos… sen sijaan, että aloitamme Ei, koska…”

Yrittäjä ymmärtää molempia osapuolia

Saranpää näkee yrittäjäekonomin rooliin sillan­ rakentajana osapuolten välillä.

”Yritystemme asiakkaina ovat usein korporaatiot, joissa olemme yrittäjinä huonommassa asemassa kuin palkkasuhteiset henkilöt. Meiltä löytyy ymmär­rystä, millainen on työntekijän ja asiantuntijan ase­ma. Toisaalta olemme myös työnantajia. Siksi osaamme samaa kieltä myös neuvottelupöydän toi­sen osapuolen kanssa. ”

Ekonomiliitolla on Saranpään mielestä ydinteh­tävä vastuullisuuden viestinviejänä. Sillanrakennuk­sessa Ekonomiliiton rakennuspuita ovat moninaisil­la aloilla toimivat jäsenet sekä tiheät verkostot eri päättäjäryhmiin.

”Meidän vastuullamme on jo koulutuksemmekin perusteella saada ihmiset ymmärtämään, että mark­kinatalous voi hyödyttää kaikkia osapuolia.”­

 

Työpaikka ja säännölliset tulot tuovat turvallisuutta, mutta tekeekö raha onnelliseksi? Kerro, mikä tekee sinut onnelliseksi.

Seuraavan numeron pääjutun teemana on onnellisuus.

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

Vastauksesi

Rajat työtunneille ja tehostukselle

Keskitetyllä ratkaisulla on aina syntynyt maltillisimmat tulokset. Sen voi jälleen odottaa rauhoittavan työmarkkinasyksyn ja antavan aikaa korjata taloustilannetta. Ekonomit odottavat nyt ostovoimaa tukevaa ja työoloja kohentavaa kokonaisuutta.

”Liittokohtaisten neuvottelujen seuraukset olisivat olleet arvaamattomat”, toteaa SEFEn työelämän toimikunnan puheenjohtaja Esa Vilhonen.

Liittokohtaiset neuvottelut jättävät Vilhosen mukaan tilaa kiistellä, mistä kilpailukyvyn menetys oikein johtuu.

”Maltillinen ja ostovoimaa tukeva ratkaisu oli nyt tärkein tavoite. Hallitus teki kehysriihessä yritysverohelpotuksen. Sen odottaisi jossain vaiheessa poikivan uusia työpaikkoja. maailmalta kuuluu jo elpymisen kohinaa, mutta suomi vaipui taantumaan myöhässä ja kömpii sieltä muita myöhemmin ylöskin”, hän toteaa.

Työelämän laatukysymykset Vilhonen nostaa syksyn neuvottelujen keskiöön. Työelämän toimikunta nostaa omassa esityksessään esille työaikapankin tärkeyden ja sopimuksettomien alojen saamisen sopimusten piiriin.

Finanssiala kaipaa työaikapankkia

YTN:n finanssialan taustaryhmää aiemmin johtanut Pekka Rintala korostaa, että finanssialalla epävarmuutta kasvattavat alan lisääntynyt sääntely sekä tehokkuusvaatimukset. Vakuutus- ja rahoi-tusala ovat integroituneet, ja tehokkuusvaatimuksiin on vastattu virtaviivaistamalla organisaatioita.

”Ymmärrän tehokkuuden ja vakavaraisuuden säilyttämisen tarpeen, koska se näkyy myös asiakkaalle. Mutta miten väki jaksaa työtään asiakas- ja tulospaineiden alla?”

Rahoitusalalla sefeläiset ovat työehtosopimusten piirissä 85-prosenttisesti. Vain ylin johto ja henkilöstöjohto ovat sopimuspalkkaisia.

”Moni kuitenkin kokee olevansa sopimuspalkkalainen. Silloin voi olla, että työsopimuksessa mainittu työaika hämärtyy.”

Alan tavoitteet keskittyvätkin työajan hallintaan ja työhyvinvointiin. Työaikapankki tulisi rintalan mukaan kytkeä työehtosopimukseen. Se tarjoaa säädellyt raamit, joissa toimia.

Yhteiset pelisäännöt ylemmille toimihenkilöille

Elintarvikealan ylemmät toimihenkilöt haluavat neuvottelujen tuovan heidät työehtosopimuksen ja yhteisten pelisääntöjen piiriin.

”Elintarvikealan ylemmillä toimihenkilöllä ei ole työehtosopimusta eikä nyt palkkasopimustakaan. Elintarviketeollisuudessa on ollut palkkapöytäkirja, mutta reilu vuosi sitten Elintarviketeollisuusliitto (ETL) ilmoitti, että ylempien toimihenkilöiden kanssa ei tarvitse neuvotella eikä uudistaa palkkapöytäkirjaa. Olemme nyt täysin vapaata riistaa”, toteaa ytn:n elintarvikealan taustaryhmän puheenjohtaja Aku Lipsanen.

Työnantaja on Lipsasen mukaan selvästi koventanut linjaansa.

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ajaa paikallista sopimista. Esimerkiksi Arla–Ingman yritti sopia työaikapankista paikallisesti. ”Mutta viranomaiset eivät hyväksyneet sopimusta, koska alalla ei ole työehtosopimusta.”

Kokeilu jouduttiin purkamaan, koska työlainsäädäntömme pohjautuu liittojen välillä tehtyihin sopimuksiin.

EK viittaa usein saksalaiseen tapaan tehdä paikallisia sopimuksia.

”Mutta siellä on erillinen järjestelmä paikallisille neuvotteluille ja taustalla on laajempi valtakunnallinen liittojen välinen sopimus.”

Lipsanen toteaa maalaisjärjen voittaneen syksyn neuvotteluissa. Hän odottaa kokonaisvaltaisen, kolmikantaisen sopimuksen myös toteutuvan. Lipsanen haluaa EK:n näyttävän ryhtinsä. Sen alaisten yritysten johdon tulisi lähteä talkoisiin jäädyttämällä omat bonuksensa odottamaan parempia aikoja.

YTN ja JUKO avaavat sopimuksen

Ekonomiliitto on Akavan neljänneksi suurin jäsenjärjestö. Kun puhutaan keskitetystä ratkaisusta, on akava sen edustajana neuvottelupöydässä. Raamiratkaisun eri sopimusaloille konkretisoivat YTN ja JUKO.

Ylemmät Toimihenkilöt YTN on Akavan yksityisen sektorin neuvottelujärjestö. Se vastaa akavan jäsenkentässä ylempien toimihenkilöiden neuvottelu- ja sopimustoiminnasta teollisuudessa sekä liike-ja palvelualoilla.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO valvoo jäsentensä oikeudellisia, työmarkkinallisia, taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Se muodostaa korkeasti koulutettuja edustavan julkisen alan yhteenliittymän.

Itse neuvotteluja käyvät vastuulliset asiamiehet. Heidän tuekseen on koottu taustaryhmät asettamaan ja pohtimaan alakohtaiset tavoitteet. Taustaryhmissä on yleensä mukana kentän työmarkkina-aktiiveja, kuten luottamusmiehiä. Liittokohtaisten neuvottelujen osapuolina ovat kunkin alan työantajaliitto sekä YTN tai JUKO.

 

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kilpailukiellot hidastavat nuoren työntekijän kehittymistä

Ekonomi Ville Sonkamuotkan työsopimuksessa ei ole kilpailukieltoa – onneksi. Nuori ekonomi kokee kilpailukiellon haitalliseksi työntekijälle. Keskusteluissa ja pohdinnoissa ystävien kanssa kilpailukieltosopimukset näyttäytyvät vastavalmistuneille kehityksen jarruna. ”On erittäin hyvä, että näitä sopimuksia pyritään nyt rajoittamaan”, toteaa Sonkamuotka.

Onko sinulla ollut työsopimuksessasi kilpailukielto?

Olen työskennellyt viime vuodet konsultoinnissa ja finanssisektorilla. Työsopimuksissani ei vielä ole ollut kilpailukieltoa, mutta osalla kavereistani se työsopimuksessaan on, tai on ollut. Olenkin miettinyt, mitä kielto tarkoittaisi omalla kohdallani ja miten se vaikuttaisi omiin urapäätöksiini. Turhat kilpailukieltosopimukset arveluttavat erityisesti kehittymisen näkökulmasta. Varsinkin työuran alkupuolella uralle ei soisi rakennettavan mitään esteitä.

Miten kilpailukielto vaikuttaisi urapäätöksiisi?

Työuran alkuvaiheessa olevalle kilpailukielto on suuri rasite. Se sitoo henkilön yritykseen tiiviisti ja voi mahdollisesti hidastaa ammatillista kehittymistä, jos työpaikalla ei ole tarjota riittävästi haasteita ja kilpailukielto taas rajoittaa siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen. Itse olen tällä hetkellä töissä suuressa yrityksessä, jossa on mahdollista edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti.

On erittäin hyvä, että eduskunnassa on noussut esiin kilpailukieltoihin liittyvä lakimuutos, jolla pyritään karsimaan turhat kilpailukiellot. Yksittäisen työntekijän on todella vaikea vaikuttaa asiaan. Työntekijän on käytännössä mahdoton olla allekirjoittamatta kilpailukieltosopimusta.

Onko sinua houkuteltu kilpailijalle tai alihankkijalle töihin?

Minua ei ole houkuteltu töihin kilpailijoille, mutta ystäväpiirissäni tällaisia tapauksia on ollut. En ole kuitenkaan kuullut, että kilpailukielto olisi estänyt vaihtamasta työpaikkaa. Asiat on lopulta aina saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Miksi työntekijälle epävarmuutta aiheuttavaa kilpailukieltoa on siis edes tarvittu?

Ville Sonkamuotka
KTM

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan muut osat löytyvät Ekonomien blogista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

11.09.2017
Vesittyikö perhevapaauudistus jo ennen kuin se ehdittiin aloittaa?

Hallitus ilmoitti, että perhevapaauudistus aloitetaan. Erinomainen uutinen! Viisaasti toteutetulla perhevapaauudistuksella edistämme perheiden hyvinvointia, työllisyyttä sekä naisten työmarkkina-asemaa. Saamme myös lisää maamme parasta osaamista työmarkkinoiden käyttöön, sillä nuoret naiset ovat Suomen parhaiten koulutettu ryhmä.

Hallituksesta ilmoitettiin, että mahdollisuus kotihoitoon säilytetään kolmeen ikävuoteen saakka, ja että perheiden valinnanvapauteen ei puututa. Tästä nousee vahva huoli siitä, saako näillä reunaehdoilla mitään positiivista aikaan. Riippuu siitä, miten asetetut ehdot tulkitaan. On toivottavaa, että uudistuksen valmistelua tekevä työryhmä tekee viisaita ratkaisuja, jotka ohjaavat perheitä uudenlaisiin valintoihin.

Tukien tasoa porrastettava

Kotihoidon mahdollistaminen siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta sitoo paljon valmistelijoiden käsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos uudistuksella halutaan edistää nuorten naisten työllisyyttä ja perhevapaiden jakaantumista molempien vanhempien kesken, on tukien tasoa porrastettava. Pelkkä kotihoidontuen tason porrastaminen ei riitä, vaan saadakseen kolmevuotiset perhevapaat, on myös vanhempainpäivärahan tasoa porrastettava sen mukaan, kuinka pitkään perhe haluaa hoitaa lasta kotona.

Valinnanvapauden säilyttämisen ei tule estää kannustamasta jakamaan perhevapaita isän ja äidin kesken. Kun yhteiskunta käyttää rahaa, voi rahankäytöllä olla myös ohjaava vaikutus. Perhevapaajärjestelmän tulee ohjata jakamaan perhevapaat. Ohjaus tapahtuu käytännössä etuuksien tasoa säätämällä.

Kosti Hyyppä
Asiamies

31.08.2017
Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tehokkain keino puuttua palkkaeroihin

Finlayson nosti sukupuolten väliset palkkaerot lööppeihin. Näkyvyyttä tuli sekä teemalle että yritykselle, mutta tempaus aktivoi myös mielensäpahoittajat. He ovat vastustaneet kampanjaa monista eri näkökulmista. Kampanjan on esimerkiksi todettu olevan tasa-arvolain vastainen ja toisaalta on kiistetty myös koko palkkaerojen olemassaolo. Se, minkä useat kokivat hauskaksi ideaksi, nosti monella muulla karvat pystyyn.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ilmiö. Sukupuolten välillä on palkkaeroja myös samaa työtä tekevillä. Nais- ja miesekonomien palkkaero on 24 %, mutta kun tehtävään, työnantajaan ja henkilöön liittyvät selittävät tekijät poistetaan, jää sukupuoleen perustuvaksi selittymättömäksi palkkaeroksi 11 %.

On toissijaista vääntää kättä siitä, kuinka suuri palkkaero sukupuolten välillä on ja kuinka suuri osa palkkaeroista johtuu esimerkiksi työmarkkinoiden segregaatiosta. Tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten palkkatasa-arvon esteet poistetaan. Ekonomien selvityksen mukaan keskeisimpiä palkkaeroja selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi asemataso, poissaolovuodet työmarkkinoilta ja viikkotyötunnit. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa jakamalla perhevastuu tasaisemmin. Perhevastuun jakaantumiseen puolestaan voi vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä.

Tarpeen perhevapaajärjestelmän kehittämiselle tunnistavat lähes kaikki. Uusi järjestelmä tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mieluiten jo istuvan hallituksen aikana. Hallituksen on siis sovittava budjettiriihessä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen aloitetaan välittömästi. Ellei istuva hallitus pysty uudesta mallista sopimaan, on vähintään kaikkien selvitysten oltava valmiina seuraavan hallituksen aloittaessa, jotta uusi järjestelmä saataisiin käyttöön viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kosti Hyyppä
Asiamies

25.08.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013