( Edunvalvonta )

Kireä progressio ei kannusta

Teksti Mikko Huotari
Kuvitus Istockphoto
Suomen Ekonomien yhtenä hallitusohjelmatavoitteena on saada veropolitiikka entistä vastuullisemmaksi.

Suomen Ekonomeissa alkuvuosi on kiireistä aikaa, kun työelämän kehittämiseen liittyviä asioita lobataan nykyisille ja tuleville päättäjille. Työ on tehtävä nyt, sillä mitään merkittävää työelämäuudistusta tuskin saadaan läpi seuraavan hallituskauden aikana, ellei siitä löydy mainintaa hallitusohjelmassa.

Veroihin liittyvät kysymykset ovat tärkeä osa Suomen Ekonomien hallitusohjelmatavoitteita. Kun Suomesta tuli euromaa, veropolitiikka on noussut talouspolitiikassa entistä tärkeämmäksi. On luontevaa, että tulevaan hallitusohjelmaan halutaan merkittäviä verotavoitteita.

”Yksi suomalaisen veropolitiikan keskeisistä ongelmista on korkea ansiotuloverotus ja varsinkin kireä progressio”, sanoo Suomen Ekonomien työmarkkinajohtaja Riku Salokannel.

”Progressiota kiristää vielä lisää niin sanottu solidaarisuusvero, joka on periaatteessa tarkoitettu määräaikaiseksi.”

Tällä hetkellä suurituloisin kymmenys maksaa Tilastokeskuksen mukaan yli 40 prosenttia kaikista veroista ja maksuista. Suomen Ekonomien tavoitteena on, että ansiotuloverotusta lasketaan kaikissa tuloluokissa ja solidaarisuusverosta luovutaan. Keskeisin syy on se, että korkea ansiotuloverotus, kireä progressio ja solidaarisuusvero eivät kannusta lisätyön vastaanottamiseen ja ahkeruuteen.

Solidaarisuusverosta on puhuttu rikkaisiin kohdistuvana kateusverona, mutta Salokannel huomauttaa, että reilu kolmasosa Suomen Ekonomien jäsenistä on sen piirissä. Solidaarisuusvero lankeaa jo heille, joilla vuositulot yltävät noin 74 000 euroon.

Hänen mukaansa ansiotuloverotus olisi saatava kaikissa tulotasoissa EU15-maiden kanssa samalle tasolle, koska ne ovat Suomen keskeisiä kilpailijamaita.

”Emme voi myöskään unohtaa kansainvälistä näkökulmaa. Jos Suomeen halutaan ulkomailta huippuosaajia, verotuksen on oltava kannustavaa.”

Suomelle on jatkuvasti haastavampaa rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Tulevaisuudessa haasteet kasvavat entisestään, koska syntyvyys on vaisua ja eläkeläisten määrä kasvaa. Jatkossa on välttämätöntä, että työperäinen maahanmuutto kasvaa.

”Toki ymmärrämme sen, että meidän verotuksemme mahdollistaa hyvinvointivaltion ylläpitämisen. Meidän täytyy osata myös markkinoida sitä, mitä kaikkea verorahoilla on saatu aikaan”, Salokannel pohtii.

”Silti meidän ansiotuloverotuksemme paremmin tienaavien osalta ei ole kilpailukykyinen. Veronmaksajien keskusliitto on laskenut, että keskituloisen palkansaajan sadan euron palkankorotuksesta menee 47 euroa veroihin.”

Verotuksen painopistettä pitää siirtää

Jos ansiotuloverotusta kevennetään, jostain muualta täytyy saada rahaa valtion kassaan. Salokannel korostaa, että Suomen Ekonomien tavoitteena on kannustava ja vastuullinen veropolitiikka.

”Kun lähdetään siitä, että veroaste pysyy samana kuin nyt, niin se tarkoittaa, että verotuksen painopistettä pitää siirtää haitta- ja kulutusverojen suuntaan”, Salokannel sanoo.

Lisäksi täytyy rakentaa ohjelma harmaan talouden kuriin saattamiseksi, jotta veropohja ei vuoda. Mahdollisimman laaja veropohja tukee talouskasvua: verotetaan vähän kaikkea, muttei mitään liikaa.

Tulevaisuudessa verotuksen suuria haasteita tulee olemaan kansainvälistyvä talous. Esimerkiksi alustatalous ja globaalit digitalisoituvat arvoketjut aiheuttavat paljon päänvaivaa, kun valtioiden pitäisi kerätä rahaa yhteiseen kassaan verojen muodossa.

”Ilmastoasiat ovat puhuttaneet meidän jäsenkuntaamme paljon varsinkin sen jälkeen, kun IPCC:n ilmastoraportti julkaistiin. Ilmastoasioihin voidaan vaikuttaa muun muassa verotuksella ja yritystukien ohjaamisella”, Salokannel sanoo.

Hänen mukaansa yritystukia pitäisi ilmastotavoitteiden vuoksi siirtää jatkossa vahvasti energiaintensiivisiltä aloilta osaamisintensiivisille aloille ja kasvuyrityksille.

Yksi konkreettinen ehdotus liittyy työsuhdeautoihin. Suomen Ekonomien jäsenissä on paljon heitä, joilla on autoetu.

”Verotuksella pystytään hyvin nopeasti ohjaamaan sitä, että Suomen 50 000 ajoneuvon työsuhdeautokanta muutetaan sähköautokannaksi. Sellainen muutos on käynnistynyt esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa”, Salokannel sanoo.

Tasa-arvo ei etene lässyttämällä

Perhevapaajärjestelmän uudistaminen ei edennyt kuluvalla hallituskaudella toivotulla tavalla. Ekonomien tavoitteena on lisätä isille tarkoitettuja vapaita ja uudistaa etuusjärjestelmää niin, että vapaat on mahdollista käyttää joustavasti.

”Perhevapaajärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä, jotta naisilla olisi samanlaiset mahdollisuudet työuraan kuin miehillä, ja miehillä vastaavasti perhe-elämään”, sanoo Suomen Ekonomien yhteiskuntasuhdepäällikkö Riikka Mykkänen.

”Tavoitteenamme on, että isille korvamerkittyjä vapaita lisätään. Perhevastuu jakautuu tasaisemmin vain sen myötä, että myös isät ovat kotona hoitamassa lapsia. Perhevastuun jakautuminen vaikuttaa positiivisesti työelämän tasa-arvoon.”

Kun isät ottavat lastenhoidossa vauvavaiheessa isomman roolin, vaikutukset näkyvät myöhemminkin, kun lapsi on kasvanut isommaksi. Lapsenhoitoon tottuneelle isälle on yhtä luonteva jäädä esimerkiksi hoitamaan sairasta lasta kotiin kuin äidille.

Lisäksi uudelta perhevapaajärjestelmältä toivotaan joustavuutta.

”Etuusjärjestelmän on mahdollistettava kaikki tavat käyttää vapaita, jos työntekijä ja työnantaja pääsevät niistä sopimukseen. Järjestelmä ei saa olla esteenä, vaan sen pitää pikemminkin mahdollistaa monipuolisesti”, Mykkänen sanoo.

Erilaisia perhevapaamalleja on jo pilvin pimein. Esimerkiksi Akavan malli pyrkii turvaamaan myös töihin paluuta ja sen kannustavuutta. Lisäksi se huomioi erilaiset perhemuodot. Olennaisinta kuitenkin on isien perhevapaiden käyttöosuuden kasvattaminen ja järjestelmän joustavuus.

Mykkäsen mukaan Suomi on reippaasti jäljessä muita Pohjoismaita isien perhevapaiden käytössä. Suomessa isien osuus maksetuista vanhempainpäivärahoista oli vuonna 2015 vain 9,7 prosenttia. Vertailun vuoksi Ruotsissa se oli 26,2 prosenttia ja Islannissa 29,6 prosenttia.

Perhevapaauudistuksesta puhuttaessa nousee aina esille myös vaatimus, että perheiden tulee saada itse päättää asioistaan. Vaikka isien osuutta vapaista lisättäisiin, edelleen jää paljon vapaata, jonka suhteen perhe voi päättää, kumpi vanhemmista pitää osuuden.

”Jos perhe päättää, että isä ei pidä, niin se on perheen oma päätös. Ja täytyyhän valtiollakin olla oikeus ohjata omilla järjestelmillään ihmisten toimintaa, koska sieltä tulee raha”, Mykkänen pohtii.

Kilpailukieltosopimukset kuriin

Kun työsuhde päättyy, työntekijän velvollisuudet työnantajaa kohtaan päättyvät, jos muita sopimuksia ei ole tehty. Tällainen voi olla esimerkiksi kilpailukieltosopimus, joiden määrä on kasvanut Suomessa dramaattisesti. Suomen Ekonomit haluaa, että turhista kilpailukieltosopimuksista päästäisiin eroon, koska ne jäykistävät työmarkkinoita ja haittaavat osaavan työvoiman siirtymistä uuteen työsuhteeseen.

Kilpailukieltosopimuksilla voidaan rajoittaa työntekijän mahdollisuutta ottaa vastaan työtä kilpailevalta yritykseltä jopa puolen vuoden ajan. Alun perin lainsäätäjän tarkoitus on ollut, että kilpailukieltosopimuksia voitaisiin käyttää vain poikkeustilanteissa, mutta käytännössä nyt jo useammassa kuin joka toisessa ekonomin työsopimuksessa on myös kilpailukieltosopimus.

”Nykyinen lainsäädäntö antaa liian laajan mahdollisuuden tulkita lakia niin, että kilpailukieltosopimuksia voidaan käyttää silloinkin, kun kilpailukiellolle ei aidosti ole tarvetta”, sanoo Salokannel.

Kalifornian piilaaksossa kilpailukieltosopimukset on kielletty. Taustalla on ajatus siitä, että työvoiman on pystyttävä liikkumaan joustavasti sinne, missä se voi olla tuottavimmillaan. Puolen vuoden katko on haitaksi työntekijälle, työnantajille ja yhteiskunnalle.

”Ymmärrämme toki, että joissain tilanteissa yrityksillä saattaa olla tarve käyttää tällaista sopimusta. Sen vuoksi meidän ehdottamassamme mallissa yrityksille tulee velvollisuus kompensoida kilpailukieltoon sidottu aika”, Salokannel sanoo.

Kun kilpailukieltosopimuksen tekeminen maksaa myös yrityksille, se ohjaa käyttämään sopimuksia vain kriittisten työntekijöiden kohdalla. Ehdotetussa mallissa työnantaja voi milloin vain vapauttaa työntekijän kilpailukieltosopimuksesta, ja silloin yritys vapautuu kompensoimisen velvoitteesta.

”Haluamme, että työnantajan liikesalaisuuksilla on edelleen vahva suoja”, Mykkänen jatkaa.

”Ne voidaan tosin turvata toisilla sopimuksilla, ja silloin kilpailukieltosopimus on turha tuplaturva.”

Ajatus kompensaatiosta ei ole uusi, koska julkisella sektorilla tällainen järjestelmä on jo olemassa. Siellä puhutaan karenssisopimuksesta. Työnantaja joutuu korvaamaan työntekijälle karenssisopimukseen kirjatun sidonnaisuusajan.

13.2.2019

Tasavertaisuutta paikalliseen sopimiseen

Paikallisen sopimisen perusta on työehtosopimuksissa. Niiden ulkopuolella on kuitenkin 225 000 työntekijää. Tilanne aiheuttaa epätasavertaisen neuvotteluaseman paikalliselle sopimiselle.

”Lähtökohtamme on edelleen se, että ensisijaisesti paikallista sopimista tekee työehtosopimuksen mukainen luottamusmies, mutta jos sellaista ei ole, niin silloin olisimme valmiita antamaan luottamusvaltuutetulle enemmän valtuuksia sopimiseen”, sanoo Suomen Ekonomien työmarkkinajohtaja Riku Salokannel.

Luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun ero on se, että luottamusmies voidaan valita työpaikalle, jossa noudatetaan työehtosopimusta. Luottamusvaltuutettu puolestaan valitaan työpaikalle, jolla ei ole valtakunnallista tai talokohtaista työehtosopimusta.

Tällä hetkellä luottamusvaltuutetulla on huomattavasti vähemmän valtuuksia hoitaa tehtäväänsä kuin luottamusmiehellä.

”Luottamusvaltuutetulle pitäisi taata parempi tiedonsaantioikeus ja oikeus kouluttautua tehtäväänsä”, Salokannel sanoo.

”Lisäksi luottamusvaltuutettujen sopimien paikallisten sopimuksien kohdalla ammattiliitoilla voisi olla kanneoikeus.”

Tiedonsaantioikeus ja mahdollisuus kouluttautumiseen tekisi luottamusvaltuutetusta tasapuolisemman sopijan paikallisella tasolla.

”Paikallinen sopiminen ei ole itseisarvo, mutta mekin puhumme joustavamman työelämän puolesta. Järjestelmän täytyy mahdollistaa laajempi paikallinen sopiminen. Paikallisista tasavertaisista osapuolista riippuu, syntyykö sitä.”

Osaamisen päivittäminen on haaste koulutusjärjestelmälle

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) julisti maaliskuussa 2018, että miljoona suomalaista on koulutettava uudelleen. Koulutustarpeen takana ovat työelämän muutokset, jotka syntyvät muun muassa digitalisaation ja tekoälyn vaikutuksesta.

”Nyt on hullunkurinen tilanne, koska monet yritykset joutuvat irtisanomaan työntekijöitään mutta samaan aikaan palkkaamaan jopa enemmän uutta väkeä. Tähän pitäisi löytyä jonkinlaisia ratkaisuja. Kaikki taivastelevat, mutta kukaan ei oikeastaan tee vielä mitään”, Suomen Ekonomien yhteiskuntasuhdepäällikkö Riikka Mykkänen pohtii.

Suomen Ekonomit ja kahdeksan muuta ammattiliittoa julkistivat viime vuoden syyskuussa ehdotuksensa osaamistilistä, joka kuuluu nyt myös hallitusohjelmatavoitteisiin.

Osaamistilin ideana, että työuran aikana voi päivittää taitojaan työmarkkinoiden kysynnän mukaiseksi. Ehdotuksen mukaan jokainen työikäinen saa osaamisseteleitä, jotka voi käyttää koulutuskustannuksiin. Kustannukset hoidetaan kolmikantaisesti, eli työntekijöiden ja työnantajien vakuutusmaksuilla ja yhteiskunnan varoilla.

”Tämä asettaa toki haasteita myös koulutusjärjestelmälle”, Mykkänen sanoo.

Koulutusjärjestelmä täytyisi päivittää jatkuvan oppimisen alustaksi. Nyt koulutuksen lähtökohtana on lähinnä tutkintoon tähtäävä koulutus, mutta aikuiskoulutuksen puolella olisi tarvetta moduulimaisille lisäopinnoille, joita voi suorittaa työssä käymisen rinnalla.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013