( Kansainvälisyys )

Kohti kansainvälistymistä

Teksti Jukka Nortio, kuvitus Jussi Kaakinen
Asennetta, verkostoja ja monikulttuurisuutta. Kansainvälistymisen ainekset ovat suomalaisten käsissä. On aika ottaa niistä täysi hyöty irti.

Meillä on  erittäin kansainvälinen sukupolvi, 
ja impivaaralaisuus on hälvenemässä. Näin 
sanoo eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb Ekonomi-lehdelle antamassaan erikoishaastattelussa.

Ministeri Stubbilla on perspektiiviä arvioida 
kansainväliseksi kasvamista, onhan hän viettänyt 
19 vuotta maailmalla. Myös kaksikielinen lapsuudenkoti ja englantilainen 
puoliso ovat tuoneet oman lisänsä hänen kansainvälisyyteensä ja monikulttuurisuuteensa.

Perhe, lapsuus ja koulu ovat tärkeitä kansainvälisyyden kasvupaikkoja.

”Kansainvälisyys tulee nykypäivänä aika pitkälti äidinmaidosta. Tuleva sukupolvi on aina edeltävää kansainvälisempi. Siihen ovat vaikuttaneet ihmisten 
vapaa liikkuminen, hyvinvoinnin lisääntyminen ja informaatioteknologia.”

Monikulttuurisuus on voimavara

”Olemme automaattisesti kansainvälistymässä. Näen pelkästään myönteisenä sen, että saamme uusia kulttuuri-impulsseja”, Stubb sanoo painokkaasti.

Tilastot vahvistavat tämän. Kun ulkomaalaistaustaisia henkilöitä oli Suomessa 1990-luvulla yhteensä 40 000, kymmenen vuotta sitten 80 000 ja tänään 
160 000, heidän määränsä nousee vuonna 2020 
arviolta 250 000:een ja vuonna 2030 jo puoleen 
miljoonaan.

”Mitä enemmän ulkomaalaisia tänne saamme, 
sitä parempi. Heistä tulee uussuomalaisia.”

Aalto yliopiston Senior Fellow William Cardwell tukee 18 Suomessa viettämän vuoden jälkeen 
Stubbin näkemystä hieman toisesta näkökulmasta.

”Suomessa on paljon kansainvälisiä yhteisöjä 
Kiinasta, Nigeriasta ja monista muista maista. Niissä toimivien ihmisten osaamista eri maiden kulttuureista ja markkinoista pitäisi hyödyntää paljon nykyistä paremmin”, Cardwell sanoo.

Miksi tätä potentiaalia ei sitten hyödynnetä?

”Syyt ovat sekä suomalaisissa yrityksissä ja viranomaisissa, jotka eivät ymmärrä tämän osaamisen 
arvoa. Toisaalta ulkomaalaistaustaiset eivät aina osaa markkinoida itseään ja osaamistaan”, Cardwell lisää.

Ulkomaiset opiskelijat ovat toinen hyödyntämätön voimavara. Opiskeluaikojen yhteydet voivat luoda yllättäviä kontakteja tulevaisuuteen.

”Vierailessani ulkoministerinä Addis Abebassa, 
Afrikan maiden huippukokouksen aikaan, sain kutsun Etiopian nykyiseltä pääministeriltä, joka silloin oli ulkoministeri. Ihmettelin, miksi tämä kaveri haluaa tavata juuri minut, kun hän isännöi 54 Afrikan maan ulkoministeriä. Kävi ilmi, että hän oli opiskellut Tampereen teknillisessä yliopistossa ja halusi siksi tavata minut. Siinä on henkilö tärkeällä paikalla, jolla on vahva linkki Suomeen”, Stubb muistelee.

Mikä sitten houkuttaa Suomeen, pohjoiseen ja itäiseen kylmään maahan. Cardwellin mukaan tärkeimmät tekijät ovat Suomen maine turvallisena 
ja vakaana maana sekä ilmainen ja korkeatasoinen korkeakouluopetus. Kun kokemukset vastaavat odotuksia, Suomeen myös jäädään helposti.

Opiskelijoissa, niin suomalaisissa kuin ulkomaisissa, on virinnyt uusi kansainvälinen yrittäjähenki, jonka Cardwell näkee päivittäin.

”Nuorilla yrittäjillä on vahva halu viedä tuotteitaan ympäri maapalloa, perustaa toimistoja eri 
mantereille, tehdä yhteistyötä eri maiden yritysten kanssa ja ehkä tulla jossakin vaiheessa ostetuiksi”, Cardwell viittaa Supercelliin ja moneen muuhun menestystarinaan.

artikkeli_jatko_540_260_valmis

Suomalaisten markkinointiosaaminen parantunut

Sendai, Ufa, Jakarta, Sao Paolo, San Francisco, Almaty, Windhoek, Doha, Bogota, Lusaka ja Mumbai. Siinä muutamia ministeri Stubbin vienninedistämismatkojen kohteista. Matkoja on kertynyt yli 40 ja yrityksiä on ollut mukana kuudetta sataa.

Matkojen aikana ennen niin sulkeutuneet, ujot ja keskenään supisseet suomalaisdelegaatit ovat muuttuneet ylpeiksi oman asiansa ajajiksi.

”Olen saanut rinta rottingilla seurata suomalaisyritysten edustajien kehittymistä. He ovat nälkäisiä, ulospäin suuntautuneita ja he uskovat itseensä ja kansainvälistymiseen”, Stubb sanoo.

Suomalaiset osaavat markkinoida itseään, yrityksiään ja tuotteitaan huomattavasti paremmin kuin ennen. ”Kun aiemmin kuljimme varovasti seiniä pitkin, olemme nyt huoneen keskiössä.”

Suomea ja suomalaisuutta markkinoi maailmalla hyvä maine, joka ei Stubbin mukaan ole koskaan ollut niin hyvä kuin nyt.

”Koulutus, vähiten korruptoitunut, kilpailukykyisin ja onnellisin. Meidät on rankattu lähes kaikilla mittareilla aivan maailman huipulle”, Stubb sanoo selvästi ylpeänä.

Missä asioissa me sitten pärjäämme jatkossa maailmalla? Tähän vastaa William Cardwell.

”Uskon, että Suomi pärjää aloilla, jotka liittyvät tietotekniikan maailmanluokan osaamisen ja valittujen toimialojen yhdistämiseen.”

”Toimialoja voivat olla esimerkiksi energiateollisuus, terveydenhuolto, vähittäiskauppa tai vaikkapa opetus. Oleellista on, että pystymme hyödyntämään todellisten ongelmien ratkaisemiseen sitä valtavaa osaamista, joka meillä on esimerkiksi peliteollisuudessa”, Cardwell sanoo.

Suomalaisyritykset ovat luoneet joukon kansainvälistyneitä suomalaisia. Kun menneinä vuosikymmeninä diplomaattiura oli lähes ainoa tie maailmalle, sadat yritykset tarjoavat nyt kansainvälisiä urapolkuja.

Nämä ihmiset ovat Stubbin mukaan tärkeä potentiaali Suomelle, sillä heillä on osaamista länsimaisen bisneskulttuurin lisäksi Aasiasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Afrikan maista.

”Meillä on valtava määrä firmoja, joiden työntekijät viettävät muutaman 
vuoden ulkomailla. Näin meille nousee aivan uusi kansainvälinen sukupolvi, Stubb sanoo.

Yrittämiselle suotuisa ilmapiiri

Yrittäjyys, kansainvälistyminen ja digitaaliset verkostot ovat Cardwellin mukaan avaintekijöitä kansainvälistymisen tiellä.

”Digitaalitalous on avannut kansainväliset markkinat jopa aivan pienimmille yrityksille. Verkkokaupat ovat mahdollistaneet tämän.”

Kysymys on myös isosta asennemuutoksesta. ”Yrittämisenhenkinen ilmapiiri on parantunut”, Stubb sanoo. Markkinointitaitojen ja muiden osaamisalueiden kohentumisen lisäksi tarvitaan edelleen kansainvälistymisajattelun kirkastamista. ”Ensiksi on uskallettava lähteä mukaan kansainväliseen kauppaan, toiseksi on uskallettava etabloitua oman porukan kanssa kohdemaahan. Vasta kolmanneksi tullaan vaiheeseen, jossa paikalliset tekevät töitä suomalaisyritysten hyväksi.”

Etabloitumisessa suurimmat vaikeudet liittyvät useimmiten byrokratiaan, jonka määrä vaihtelee 
valtavasti. Kulttuuriset erot korostuvat siinä, kuinka byrokratian kanssa pärjää.

”Ruotsiin on helppo asettua toisin kuin esimerkiksi Intiaan tai Sambiaan. Oleellista on oppia 
tuntemaan markkina, jonne asettuu”, Stubb muistuttaa. Tässä apuun tulee Team Finland, joka kokoaa 
yhteen eri vienninedistämistahojen osaamisen.

”Huomasimme, että meillä on tuhat ihmistä, 
jotka tekevät veronmaksajien rahoilla töitä yritysten kansainvälistymisen eteen. Järjestelmä oli liian pirstaleinen ja siiloutunut. Ilman lisäkustannuksia 
rakensimme verkoston, joka kattaa yli 80 kontaktihenkilöä ympäri maailmaa.”

Paikallisten tapojen tuntemus on avainasemassa, jos mielii pärjätä maailman turuilla.

Länsimaiset tavat ja bisneskäytännöt eivät 
riitä.

”Emotional intelligence on osuva termi, jolla 
tarkoitetaan paikallisen kulttuurin, tapojen ja kielen osaamista. Sillä pärjää maailmalla. Sama koskee myös ulkomaalaisten pärjäämistä Suomessa”, 
Stubb sanoo.

 

Team Finland tukee kansainvälistymään

Team Finland on yritysten vienti- ja kansainvälistymispalveluiden verkostomainen toimintamalli, joka liittää yhteen yritykset ja julkiset palveluntarjoajat. Verkoston tavoitteena on muodostaa lukuisista viranomaistahoista vahva ja dynaaminen joukkue, joka vauhdittaa suomalaisyrityksiä menestykseen kansainvälisillä markkinoilla.

Team Finland -verkostoon kuuluu maailmalla yli 
80 tiimiä. Ne kokoavat yhteen Suomen viranomaiset, julkisrahoitteiset organisaatiot sekä muut keskeiset 
toimijat. Kotimaassa Team Finland -verkoston ytimen muodostavat ELY-keskusten viisitoista tiimiä.

 

Vertaistuki 
auttaa 
ulkomaille muuttavaa

SEFEllä on kattava valikoima palveluita kansainvälistä uraa tekevälle ekonomille.

”Autan muun muassa työnhaussa, palkkaneuvonnassa ja sosiaaliturvaan 
liittyvissä asioissa, SEFEn uravalmentaja Arja Parpala sanoo.

Hänen lisäkseen ulkomaille muuttavia jäseniä palvelee monta muuta asiantuntijaa muun muassa juridisissa ja työttömyysturvaan liittyvissä kysymyksissä. Heidän palvelunsa ovat tarjolla sekä 
komennukselle lähteville että omatoimisesti ulkomaille siirtyville ekonomeille.

Virallisten tukitoimien rinnalla toimii globaali vertaistukiverkosto.

”Meillä on maailmalla parinsadan 
ekonomin verkosto. Heiltä saa kokemukseen perustuvaa tietoa kussakin maassa asumiseen ja elämiseen liittyvissä asioissa”, Parpala kertoo.

Suomessa asuvat ulkomaiset ekonomit ovat kasvava joukko. Heille SEFE luo paraikaa omaa verkostoa ja palvelumallia.

”Tavoitteemme on, että osaavat ihmiset pysyvät Suomessa”, Parpala sanoo.

www.sefe.fi/ekonomiverkostot-kaytossasi

 

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Itsejohtaminen vuonna 2017 – ilmiö ja ajattelutapa

OP-ryhmän henkilöstöjohtajan ja johtokunnan jäsenen Outi Taivaisen mukaan hierarkia vähenee tulevaisuuden organisaatioissa. Suomen paras ja Euroopan toiseksi paras työpaikka GoFore ei johda työntekijöitään keskijohdon uupuessa kokonaan ja painottaa työntekijöiden itseohjautuvuutta. Megatrendit kuten etätyö, joustava työaika ja työelämän kasvava projektiluonteisuus vievät meitä yhä kauemmaksi perinteisistä esimiehistä ja työnjohtajista. Itsejohtaminen on nyt. Mutta miten saamme sen toimimaan? Kerron sinulle!

Itsejohtamisen polkuni

Toimin vuoden 2016 Slushissa yhtenä kolmestakymmenestä vapaaehtoisesta tiiminjohtajasta. Vastasin tapahtumainfon organisoinnista ja siten 140 vapaaehtoisesta. Tehtävässäni hämmästyin työnteon vapaudesta, jonka organisaatiolta sain. Yleisin esimieheni antama vastaus kysymykseen: ”Miten minun tulisi tämä tehdä?” oli ”Saat itse päättää!” Aluksi turhauttavaa, mutta lopulta syvällisesti palkitsevaa.

Projektin päätyttyä tein kandidaatin tutkielmani johtamisen opintosuunnassa. Muistelin kokemaani autonomiaa Slushissa ja päätin aiheeksi selvittää: miten tämä koettu autonomia voisi hyödyttää muitakin kuin minua.

Ohjaajan avulla päädyin jo olemassa olevan itsejohtamisen käsitteistön äärelle. Itsejohtaminen voidaan nähdä johtamisen kirjallisuudessa vaihtoehtona hierarkialle: perinteiset johtajan tehtävän kuten tavoitteiden asettaminen ja palkitseminen siirtyvät työntekijälle itselleen. Johtamisesta tulee henkilökysymyksen sijaan funktio. Sillä voidaan saavuttaa työn parempi teho, koettu mielekkyys sekä kasvanut merkityksellisyyden ja omistajuuden tunne. Juuri mitä muutoksen partaalla oleva työelämä tarvitsee.

Mutta mitä itsejohtaminen on käytännössä? Se on paljon muutakin kuin nippu ajanhallinnallisia ohjeita ja motivoivia sanaparsia. Se on ajattelutapa. Se on yksinkertaista, muttei helppoa. Tartutaan tähän ajattelutapaan kolmella eri idean siemenellä.

Mindset

  1. Itsejohtamisen tavoitteena on mielekkäämpi työ, josta koetaan omistajuutta, merkityksellisyyttä ja intohimoa. Yritämme rakentaa työtä, joka palkitsee tekijäänsä. Tämä saavutetaan mm. asettamalla itse omat tavoitteemme, työajat sekä -tavat ja lopulta kantamalla täysi vastuu sekä omistajuus aikaansaannoksistamme.
  2. Älypuhelin on sinua fiksumpi. Ajattele sitä häiriötekijän sijaan yhteistyökumppanina. Tekemällä läheistä ja tarkoituksenmukaista yhteistyötä puhelimen kanssa tulee sinusta aivan uudella tavalla parempi työntekijä. Esimerkiksi itse olen ulkoistanut lähes kaiken muistamisen puhelimelleni: kaikki menoni ovat vain kalenterissani. Kaikki asiat, jotka minun pitää saada aikaiseksi ovat muistiinpanoissani. Tuntemani ihmiset ovat sosiaalisten medioiden yhteyksiä. Ihmisten osoitteet ja yhteystiedot on luetteloitu. Älypuhelin kaikessa viisaudessaan vielä muistuttaa minua näistä asioista hälytysten, ilmoitusten ja viestiäänien merkeissä. Toisaalta tarkoituksenmukaisuus tarkoittaa sitä, että sinun tulee itse valita hetket, jolloin käytät älypuhelinta.
  3. Haen inspiraatiota Scott Adamsin (Dilbert-sarjakuvan luoja) sanoista. Hänen mukaansa keskiverron elämän saamiseksi tulee käydä koulussa, tehdä työnsä ja pidättäytyä hankaluuksiin joutumisesta. Mutta olen osa Y-sukupolvea: ensimmäinen sukupolvi, joka ei tule saavuttamaan vanhempiensa keskimääräistä elintasoa. Itse asiassa milleniaalit tienaavat vähemmän kuin mikään muu sukupolvi (https://www.theguardian.com/world/2016/mar/07/revealed-30-year-economic-betrayal-dragging-down-generation-y-income)

Kunnianhimoisena ihmisenä en aio tähän tyytyä. Adams jatkaa: jos haluat todella menestyä elämässä, tulee sinun tehdä yksi kahdesta asiasta – olla maailman paras jossain yhdessä spesifissä seikassa TAI olla osa maailman parasta neljännestä (top 25 %) kahdessa tai useammassa taidossa. Voit olla varma, että kumpikin näistä vaatii avukseen itsejohtamista. Meidän on jokaisen rakennettava oma polkumme omavalintaisille huipuille, mikäli haluamme menestyä.

Tässä lyhyesti taustaa itsejohtamiseen ja siihen kuuluvaan ajattelutapaan vuonna 2017. Seuraavassa, marraskuussa julkaistavassa blogissani avaan itsejohtamista käytännössä viidellä eri työkalulla ja keinolla.

Antti Poikolainen

Kirjoittaja on 4. vuoden yrityksen johtamisen opiskelija Tampereen yliopistossa. Opintojen ohella hän toimii ainejärjestönsä Boomi ry:n puheenjohtajana.

19.10.2017
Kestävä johtajuus tukee innovaatioiden johtamista

Ekonomien kotisivuilta löytyvään Kestävän johtajuuden -mittaristoon vastanneiden yli 1000 henkilön vastauksista on tuotettu raportti, joka kertoo kestävän johtamisen tilasta tänä päivänä. Vastaajien arvioitavana oli myös oman organisaation kyky innovoida. Aihe on mielenkiintoinen nyt, kun kasvua ja tuottavuutta pyritään kaikin keinon parantamaan. Yhtenä toimenpiteenä hallitus rakensi viime vuonna kiky-sopimuksen, seuraavaksi tarvitaan satsauksia innovaatiokyvykkyyteen. Jos yritykset eivät pysty uusiutumaan ja vastaamaan paremmin asiakkaidensa tarpeisiin, ei yritykseen saada kasvua.

Mistä uusia aihioita ja ideoita kasvuun voidaan löytää ja millaisia keinoja organisaatioissa tulisi ottaa käyttöön? Onko johtajien ja työntekijöiden laiskuutta tai taitamattomuutta se, että asiakkaita ei kuunnella eikä heidän tarpeistaan keskustella? Useimmiten ei! Suurin haaste on, että tietoa ei osata hyödyntää tuottavasti. Toinen haaste liittyy johtamiseen. Ainakin nämä seikat paljastuivat mittariston vastauksista ja haastatteluista.

Johdon tehtävä on kannustaa innovointiin ja osoittaa, että kokeileminen on toivottua. Kuten monessa tutkimuksessa on todennettu, kokeilukulttuuri tuo vahvan kilpailuedun organisaatiolle, sillä silloin voidaan oppia jatkuvasti uutta ja luopua vanhasta.

Organisaation rakenne on vahvasti yhteydessä innovaatioiden tuottamiseen ja siihen liittyvään luovuuteen. Johtamisen kannalta ei siis ole yhdentekevää, millainen rakenne organisaatiolla on. Se joko tukee tai estää innovatiivisen toiminnan ja luovuuden kukoistuksen työn kehittämisessä. Hierarkian vähentäminen ja verkostomaisen toiminnan lisääminen mahdollistavat ketterien muutosten tekemisen organisaation toiminnassa.

Mittariston tulosten mukaan suuryrityksistä yli 20 % kokee, että heidän organisaatiomallinsa eivät edistä nopeita muutoksia. Vastaavasti yli puolet pienistä yrityksistä kokee, että heillä on oikeanlaiset organisaatiomallit, joissa ketterät muutokset ovat mahdollisia. Entäpä jos isot ottaisivat oppia pienistä ja muuttaisivat organisaatiomalliaan pienten kaltaisiksi? Maailmalla, ja joissakin isoissa yrityksissä Suomessakin, pyritään keventämään hierarkiaa ja muuttamaan organisaatioita startuppien kaltaisiksi liiketoimintayksiköiksi. Jos organisaatiomallia ei voi muuttaa, toimintatapoja ainakin voi. Mittaristoon vastanneista 22,5 % oli kooltaan mikroyrityksiä ja yrittäjiä.

Kestävän johtajuuden mittariston tulosten perusteella organisaatioissa ei kannusteta innovatiivisuuteen. Tämä johtuu osittain siitä, että mittaristoon vastasivat ne ihmiset, jotka työskentelevät itse organisaatioissa, joita he arvioivat. Vain 16 % vastaajasta on sitä mieltä, että heidän organisaatiossaan panostetaan jatkuvasti palvelu-, tuote- ja prosessi-innovaatioihin kestävän kehityksen edistämiseksi. Innovaatiotoiminta vaatiikin erityisen paljon johtamiskulttuurilta. Johtamisen tulee vahvistaa innovatiivisuuden positiivista merkitystä organisaation toiminnassa kannustamalla ideointiin ja tuottamaan niistä innovaatioaihiota.

Johdolla on merkittävä rooli (vaikutus jopa 90 %) siinä, miten henkilöstö sitoutuu innovaatioiden edistämiseen. Lisäksi johdon näkemykset oikeista ja hyvistä ideoista tai huonoista ideoista vaikuttavat siihen, millaisia innovaatioita yrityksessä voi syntyä. Innovaatioajattelu on vahvaa silloin, kun työntekijät ovat sisäistäneet oman roolinsa luovina ihmisinä, joille ideoiden synnyttäminen ja hyödyntäminen sekä jatkuva uusiutuminen ovat tärkeä osa työtä ja itsestäänselvyys.

Organisaatiokulttuuria voi ja tulee muokata siten, että se mahdollistaa kollektiivisen älykkyyden prosessin syntymisen. Kollektiivisuutta ei tule ajatella yksilöllisen tai yksityisen vastakohtana, vaan kollektiivisuutta on yksilöiden yhteistoiminnan kehittäminen kuten yhdessä tekeminen ja verkostoituminen strategisella tasolla. Innovatiiviset yrityskulttuurit arvostavat tavoitesuuntautuneisuutta ja keskinäistä tukemista, herkkää sisäistä sääntelyä ja rakennetta sekä merkityksiä tuottavaa johtajuutta.

Johtajien tehtävänä on tehdä tarkkoja huomioita siitä, mitkä aihiot ja ideat legitimoituvat oikeaksi ja älykkääksi ideaksi ja mitkä määrittyvät vääräksi tiedoksi tai turhanpäiväiseksi tekemiseksi. Johtajat ovatkin tältä osin mahdollistajia. He päättävät, miten he priorisoivat toisten esittämiä kehittämisideoita. Hierarkia ja valtataistelut vaikeuttavat kollektiivisen älykkyyden muodostumista. Tiedon panttauksesta ja osaamisen jakamattomuudesta on jo aika siirtyä innovaatioälyn kehittämiseen.

Miten innovaatioäly ja -kyky toimii sinun yrityksessäsi? Käy sinäkin mittaroimassa organisaatiosi toimintaa osoitteessa www.kestavajohtajuus.fi.

Heidi Keso
Dosentti, KTT

Lue koko raportti

16.10.2017
Mitä on hyvä arkijohtaminen?

Se mikä on toiselle hyvää, ei välttämättä ole sitä toiselle. Päteekö tämä myös esimiestyöhön ja johtamiseen, vai löytyykö hyvälle arkijohtamiselle yhteisiä kriteereitä?

Työssäni yritysvalmentajana ja johtamisen muotoilijana olen saanut olla todistamassa suomalaisen esimiestyön ja johtamiskulttuurin kehitystä. Lukuisat vuoropäälliköt, tiiminvetäjät, osastoesimiehet ja johtajat ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, millainen vaikutus arjen hyvällä johtamisella on sekä ihmisiin että erityisesti liiketoiminnan tuloksiin.

Minun mielestäni hyvän arkijohtamisen ja esimiestyön tunnusmerkkejä ovat johdonmukaisuus, taito saada toisesta parhaat puolet esiin, kyky inspiroida sekä vastuun ja vallan oikeasuhtainen antaminen. Ehkä tiukan paikan tullen myös rohkeus tehdä päätöksiä vähäisillä tiedoilla voidaan laskea arvostamiini esimiestyön ja johtamisen ominaisuuksiin. Ainakin omassa työarjessani nämä ovat tekijöitä, jotka tukevat omaa suoritustani. Tekoina nämä asiat ovat usein melko vähäiseltä vaikuttavia: saan vastauksen asioihin, joihin sitä tarvitsen tai että päätöksentekoa ohjaa enemmän mahdollisuus kuin riski. Vaikutusten aalto kuljettaa kuitenkin pitkälle lisääntyneenä energiana, sitoutumisena ja luovuutena.

Me ihmiset olemme lopulta enemmän samankaltaisia kuin erilaisia. Ymmärrän ja hyväksyn, että eroja hyvän johtamisen odotuksissa on tietysti olemassa. Jo toimiala, yrityksen tilanne, esimiestyön kokemus (puolin ja toisin) ja monet muut seikat vaikuttavat siihen, mitä hyvä arkiesimiestyö on tai miten se koetaan. Uskon kuitenkin vahvasti, että valtaosa hyvästä arkijohtamisesta perustuu samoille periaatteille. Kovin väärään et mene esimerkiksi luottamalla siihen, että kaikki ihmiset tarvitsevat ja arvostavat palautettasi. Tai että luja luottamus toisen kykyihin palkitsee lopulta.

Onko sinulla vinkki, esimerkki tai tarina hyvään esimiestyöhön tai johtamiseen liittyvästä toimintatavasta, kokemuksesta tai aikaansaannoksesta? Laitetaan hyvät käytännöt ja osaaminen jakoon! Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi olemme Ekonomien kanssa yhteistössä asettaneet tavoitteeksemme kerätä vähintään sata esimerkkiä erinomaisesta suomalaisesta arjen esimiestyöstä ja johtamisesta. Kokoamme tarinoista julkaisun, joka tulee jakeluun loppuvuodesta.

Vinkkisi voivat olla omiasi, mutta voit mainiosti kuvata myös sellaista esimerkillistä arjen johtamisen tekoa tai esimiestyötä, jonka olet havainnut jonkun muun tekevän. Käy jättämässä oma vinkkisi!

Jouni Eronen
Prego Oy

Kirjoittaja toimii johtamisen muotoilijana ja valmentajana Johtamisen talo Prego Oy:ssä.

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

05.10.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013