( Kehittyminen )

Korkeakouluopetus kaipaa uudistamista

Teksti Pekka Leiviskä
Kuvat Timo Heikkala
  • ”Uusien asioiden kokeileminen ei aina mene heti putkeen. Silloin saattaa tulla lunta tupaan sekä opiskelijoilta että työnantajalta”, sanoo Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Petri Sahlström.
  • Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun johtaja Antti Lönnqvist (vas.) keskusteli Suomen Ekonomien toiminnanjohtaja Hanna-Leena Hemmingin ja Petri Sahlströmin kanssa Oulussa muun muassa oppilaitosten yhteistyön tiivistämisestä.
  • OP Ryhmän digitaalisten palveluiden kehittämisen parissa työskentelevä Sari Heinonen kertoi, kuinka pankkiala on keskellä suurta haastetta. Sekä isot teknologiajätit että erilaiset startupit haastavat uusilla mobiilisovelluksilla.
  • Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön yliopistonlehtori Jari Laru on huolissaan siitä, että korkeakoulujen opetus uudistuu liian hitaasti.
  • Martti Ahtisaari -instituutin johtaja Veikko Seppänen kertoi Oulussa arvioitaan siitä, mihin suuntaan maailma tulee kehittymään globaalin verkottoitumisen ja uuden teknologian myötä.
Digitaalisuus mullistaa myös opiskelua, mutta se näkyy tuskallisen hitaasti oppilaitoksissa. Opiskelijat käyttävät jo aivan toisia välineitä ja opiskelutapoja kuin opettajat.

Opetustavan pitää muuttua, mutta vielä ei osata tarkkaan sanoa, mitä pitää muuttaa ja kuinka muutoshalu löydetään. Suurin piirtein näin voisi tiivistää tämänvuotisen Oulussa järjestetyn kauppatieteellisen alan kansallisen tapaamisen annin. Kaksipäiväisen kokoontumisen teemana oli digitaalisuus, ja miten se pakottaa muuttamaan toimintatapoja. Puhetta riitti, mutta konkretia on vielä kaukana.

”Meidän rakenteemme ovat vain niin kankeita”, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Petri Sahlström totesi.

Hänen mielestään ongelmana on, että opetus perustuu niin vahvasti perinteisen luento-opetukseen. Joku voisi tulkita niinkin, että oppilaitosten opettajat eivät halua muuttaa tapojaan. Kuten Oulun yliopiston kauppatieteilijöiden opiskelijajärjestö Finanssi ry:n puheenjohtaja Miia Paavola totesi aiemmin paneelikeskustelussa: ”Meillä on edelleen luennoitsijoita, joilla on ollut samat kalvot käytössä 20 vuotta”.

Muutos ahdistaa ja pelottaa. Ja kyllähän sen ymmärtää. Takana on vuosikymmenten perinne hyvää pedagogiikkaa.

”Olemme vanhan polun vankeja. Digitalisaatio vaatii oman maailmankuvan avartamista. Tuntuuhan se itsestäkin aika hurjalta”, Oulun yliopiston kauppatieteiden kandidaatti -ohjelman johtaja Satu Nätti sanoi paneelikeskustelussa.

Uudistuminen vaatii riskinottoa

Dekaani Sahlström myöntää, että kaikilla ei ole tahtoa kehittää opettamista. Joskus se on kiinni persoonasta, mutta toisinaan tekosyyltä kuulostavista rakenteista.

”Elämme ”byroslaviassa”, joka koostuu kokouksista. Niissä jarrutetaan muutosta. Monet pedagogit tässä maassa ovat harmistuneita siitä, että joku hallinnossa tietää opettajaa tai tutkijaa paremmin, minkälaisia järjestelmiä tai välineitä tulisi käyttää”, paasasi Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön yliopistonlehtori Jari Laru provosoivasti Oulussa.

Sahlströmin mielestä Larun ajatuksissa on vinha perä, ja kaikkien opettajien pitäisi ottaa ne vakavasti.

”Uusien asioiden kokeileminen ei aina mene heti putkeen. Silloin saattaa tulla lunta tupaan sekä opiskelijoilta että työnantajalta.”

Siksi sekä Sahlström että Laru kannustavat ottamaan riskejä ja luomaan kokeilevan ilmapiirin. Kun maailma muuttuu koko ajan ympärillä, ei voi käpertyä turvalliseksi koettuun kuplaan.

”Suurin riski on, että ei tehdä mitään. Silloin joku menee ohi”, Sahlström sanoo.

Laru heitti esityksensä aikana ilmoille ajatuksen siitä, että yliopistojen tietohallintojen toimenkuvaa muutettaisiin, ja niistä tehtäisiin yksikkö, joka hallinnoisi erilaisia oppimisteknologioita ja auttaisi niiden soveltamisessa. Larun mielestä suurin vastuu opetuksen kehittämisessä olisi siinäkin tapauksessa opettajilla. Heillä olisi kuitenkin paikka, mistä hakea apua, kun omat tietotekniset taidot kehittämiseen loppuisivat.

Tuki onkin se tärkein asia. Monet uusia teknologioita tai tapoja käyttöönottaneet opettajat ovat joutuneet kohtaamaan vastustusta vanhoilta opettajilta tai hallinnosta. Laru ei lähtisi käännyttämään heitä vaan tukemaan edelläkävijöitä. Sitä kautta kulttuuri vähitellen muuttuu.

Vaasan yliopiston johtamisen yksikön professori Riitta Viitala palkittiin Oulussa Suomen Ekonomien Opetuspalkinnolla. Hän kertoi, että Vaasassa opettajat keskustelevat jatkuvasti opettamisesta ja jakavat parhaita käytäntöjä. Siinä missä monessa opinahjossa uusia ideoita karsastetaan, Vaasassa reaktio on päinvastainen.

”Kaikkihan ovat innoissaan, jos joku vähän irrottelee”, Viitala sanoi palkitsemistilaisuuden jälkeen.

Diginatiivit haluavat tehdä

Useaan alaan digitalisaatio vaikuttaa montaa eri kautta. Oulussa puhuttiin siitä, kuinka uusi diginatiivisukupolvi on tottunut siihen, että teknologiset laitteet ja sovellukset ovat halpoja, helppoja käyttää ja kaikkien ulottuvilla. Verkon välityksellä myös jaetaan erilaisia taitoja ja oppeja täysin tuntemattomille. Usein tittelit ja pömpöösit asemat eivät ole tärkeintä, vaan suosio tulee taitojen ja kykyjen mukaan.

Kun tämä sukupolvi tulee innokkaana opiskelemaan moderniin yliopistoon, heidät asetetaan istumaan luentosaliin, jossa pahimmillaan luennoimista vihaava tutkija kertoo oppimistavoitteista, yliopiston kankeista käytännöistä ja moodle-avaimista. Taivaissa lennelleet ideat laskeutuvat luentosalin lattialle. Opiskelijat katoavat luennoilta, jos niitä ei koeta hyödyllisiksi.

Asiaa voisi konkretisoida niinkin, että jos diginatiivisukupolvi päättäisi miettiä, kuinka digitalisaatiosta otettaisiin hyöty irti opetuksessa, ei tuloksena olisi valtakunnallisia päiviä ja loputtomia kokouksia. Kun vanha sukupolvi vielä miettisi sopivaa kokoonpanoa johonkin sopivan lyhenteen saaneeseen työryhmään, diginatiivisukupolvi olisi sosiaalisessa mediassa käynyt keskustelua uusien menetelmien testaamiskokemuksista ja ilmaisista ohjelmistoista.

Rahoitus vähenee

Ensi vuonna korkeakouluilta leikataan 75 miljoonaa euroa ja indeksikorotusten jäädyttäminen vie korkeakouluilta 175 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä. Siksi valtiovalta toivoo digitaalisuuden tuovan myös säästöjä. Yhtenä konkreettisimpina keinona kauppakorkeakoulun puolelta on hanke verkkokurssien toteuttamiseksi.

Ajatuksena on ensin luoda kokeilu, jossa sivuaineopiskelijat voisivat suorittaa verkossa peruskursseja. Kokeilun on tarkoitus käynnistyä vuoden päästä eli syksyllä 2016. Oulussa aikataulu todettiin turhan kunnianhimoiseksi.

”Jos edes joku pilottikurssi saadaan ensi syksyksi, sekin olisi loistava saavutus”, Suomen kauppakorkeakoulut (ABS) ry:n pääsihteeri Juuso Leivonen totesi.

Diginatiivisukupolvi ei luultavasti vaikutu aikataulusta. Toisaalta verkkokurssin järjestäminen ei ole mikään pikku juttu. Professorit muistuttivat, että jos sen haluaa tehdä hyvin, suunnittelu ja toteutus vievät aikaa. Aika taas on rahaa, kuten kaikki tietävät. Eikä sitä ole tulevaisuudessa tulossa yhtään helpommin – ainakaan valtiolta.

Mutta totuutta on katsottava silmiin. Muutos on myös hyvästä. Esimerkiksi tämänvuotisen opetuspalkinnon saaja, joustavia suoritustapoja opiskelijoilleen tarjonnut professori Riitta Viitala huomasi itsekin nauttivansa uudesta tavasta enemmän.

Sisältö edelleen tärkeintä

Opetusta ei kuitenkaan pidä uudistaa välineiden ehdoilla. Tärkeintä olisi, että välineet olisivat vain keino parempaan opetukseen. Oulun paneelissa puhunut Satu Nätti oli jopa vähän turhautunut siihen, että keinot tuntuvat tulevan ennen oppimistavoitteita.

”Olemme edelleen liian kiinni siinä, miten kurssi pidetään. Pitäisi ennemmin miettiä, mitä opetetaan ja mitkä ne oppimistavoitteet on, ja vasta sen jälkeen niitä tapoja.”

Toisaalta on syytä myös pohtia, mikä on se sisältö, mikä on relevanssia opiskelijoille vielä kymmenen vuoden päästä.

Oppimistapoja tutkiva ja kehittävä Jari Laru muistutti omassa esityksessään, että kun kymmenen vuotta sitten valmistuneilta on kysytty tärkeimpiä taitoja, ovat sinne nousseet niin sanotut pehmeät taidot: kommunikointitaidot, kyky soveltaa oppimistaan sekä kyky uudistaa toimintatapoja ja ajattelua. Laru muistuttaa myös, että ihmiset oppivat parhaiten tekemällä itse. Siksi opetuksen pitäisi perustua enemmän todellisiin esimerkkeihin ja työelämän projekteihin.

Lisäksi opiskelijat voisivat antaa enemmän palautetta toisilleen ja keskustella asioista. Siihen ei luultavasti tarvitsisi erityisesti kannustaa, sillä nykyinen diginatiivisukupolvi on tottunut keskinäiseen opastukseen.

16.9.2015

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Ainutlaatuinen sinä – ainutlaatuinen osaamisesi

Asiakkaani kysyvät minulta usein, miten he voivat erottua muista oman alansa osaajista ja miten he saisivat rekrytoijat kiinnostumaan itsestään. Minä vastaan heidän kysymykseensä vastakysymyksellä: Mistä sinä olet kiinnostunut ja missä olet onnistunut?

Erottuakseen muista työmarkkinoilla ei tarvitse olla maailman paras omalla alallaan, ei edes Suomen tai oman kaupungin paras. Tärkeää on, että kerrot selvästi ja ytimekkäästi, missä olet hyvä etkä pakota lukijaa päättelemään erinomaisuuttasi työhistoriasi tai muun kokemuksesi perusteella.

Kun luen asiakkaitteni CV:itä ja hakemuksia, huomaan kuinka kaavamaisia lauseita niihin kirjoitetaan. Ihmisillä näyttää menevän aivot jollakin tavoin lukkoon, kun kyse on oman osaamisen markkinoinnista. Tai ehkä kyse onkin juuri siitä, että CV:tä ja hakemusta ei koeta oman osaamisen markkinoinniksi vaan itsensä kehuskelemiseksi. Jokainen myös tietää, että kehuskelu ei herätä kenenkään kiinnostusta, mutta on vaikea löytää tapaa kertoa omasta osaamisesta muulla tavalla.

Kiinnostus johtaa onnistumiseen

Kun ryhdyt miettimään omaa, ytimekästä markkinointiviestiäsi, on monta tapaa lähestyä asiaa.

Yksi tapa on ryhtyä miettimään, mistä asioista olet aidosti kiinnostunut. Kiinnostusten ei tarvitse liittyä suoraan työhön, vaan kysy itseltäsi, mikä sinua ylipäätään elämässä kiinnostaa.

Toinen kysymys on: Missä olet onnistunut? Milloin olen kokenut iloa ja innostusta? Milloin olen nauttinut työn tekemisestä ja aikaansaamisesta? Vastaukset voivat edelleen liittyä mihin tahansa elämänalueeseen, työhön, harrastuksiin, luottamustehtäviin, perhe-elämään tai muuhun vapaa-aikaan. Yleensä onnistumme asioissa, jotka meitä kiinnostavat, joten kysymykset liittyvät myös toisiinsa.

Kolmas kysymys kuuluu: Miksi olet onnistunut? Mitkä taidot, tiedot tai toimintatavat tai ominaisuudet olivat mukana onnistumisessa?

Kun tarkastelet muutamia, ehkä useampiakin, onnistumisia, voit alkaa huomata yhteneväisyyksiä. Huomaatkin, että samat toimintatavat, taidot, tiedot ja osaamiset vaikuttavat onnistumiseesi, tapahtuipa se millä elämänalueella tahansa.

Samassakin asiassa voi onnistua monella tavalla. Onnistutko esimerkiksi siksi, että sinulla on jonkin asian syvällistä osaamista, pystyt soveltamaan sitä käytäntöön ja vielä kertomaan siitä toisille yksinkertaisesti. Vai onnistutko siksi, että löydät oikeat ihmiset, joilla on tarvittava asiantuntemus ja osaat innostaa ryhmän antamaan parhaat taitonsa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi?

Kiteytä osaaminen kuvaksi

Mitkä osaamiset, taidot, tiedot, toimintatavat tai ominaisuudet nousevat esille äskeisen analyysisi perusteella? Sparraa hiukan itseäsi, ideoi, yhdistele, laajenna tai syvennä. Pyri kiteyttämään omannäköinen osaamiskokonaisuus, jossa on 3 – 5 ydinaluetta. Kun olet löytänyt ydinalueet, piirrä kuva, malli tai kaavio, johon tiivistyy juuri sinun osaamisesi. Millainen kolmio, tähti tai muu kuva sinun ainutlaatuisesta osaamiskokonaisuudestasi piirtyy?

Arja Parpala
Uravalmentaja

03.01.2018
Paniikkia ja pieruverkkareita – perhevapaalta paluun haasteet ja ihanuus

Kun töihin paluuni esikoisen syntymän ja ensimmäisen perhevapaaperiodini jälkeen lähestyi uhkaavasti, haikeat ajatukset ja uhkakuvat (lue: pienoinen paniikki) ottivat valtaa ajatuksissani. Yhä useampana yönä sain nähdä vähintäänkin outoja työpaikkaliitännäisiä unia. Murehdin paitsi sitä, miten pieni ihmisen taimeni pärjää vieraissa käsissä ja ilman täydellisen äitinsä hoivaa (kyllä, tämä on ironiaa), myös sitä kuinka itse selviydyn palatessani työrintamalle. Panikoin, onko tietotaitoni jo täysin vanhentunut – olinhan ollut pois ihan kokonaisen vuoden! – ja olivatko hormonihuurut tuhonneet ajattelukapasiteettini lopullisesti.

Kun jätin pikkuiseni hoitoon, hän ei jäänyt itkemään perääni, mutta itse vollotin ensin bussipysäkillä ja toiseen otteeseen työkaverini toivottaessa minut halauksin tervetulleeksi takaisin. Tykkään kovasti työstäni, mutta silti pohdin pienessä päässäni, olisiko hyvä äiti malttanut olla kotosalla kotvasen kauemmin.

Toinen kerta toden sanoo?

Toisella kerralla olin perhevapailla hurjat puoli vuotta kauemmin ja pääsin hieman vähemmällä etukäteisstressaamisella. Työkaveritkin ilmestyivät unissani erikoisiin asiayhteyksiin vasta lähempänä töihin paluun ajankohtaa. Ehkä asiaa ei arjessa kahden pienen lapsen kanssa ehtinyt niin paljon vatvoa, mutta yhtäkkiä ensimmäisen työpäivän aatto vain koitti ja tajusin että pieruverkkarit ja imetyshuppari pitäisi vaihtaa johonkin astetta korrektimpaan asukokonaisuuteen.

Toisen lapsen kohdalla mammailun merkeissä vietetyn rupeaman päättyminen ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Älysin myös jo heti alkuun nauttia enemmän työelämän haasteista, päivittäisestä aikuisesta seurasta ja siitä, että lounaan sai syödä lämpimänä ilman että kukaan huutaisi kesken kaiken pyyhkimään. Jäin bussista oikealla pysäkillä ja melkein joka päivä hyppäsin vielä ihan oikeaan junaankin. Työhuoneeni koordinaatitkin olivat ennallaan.

Töihin paluuseen panostettava

Sen lisäksi että pari ihanaa työkaveriani päivitti minulle perhevapaani aikana toimiston kuumimpia kuulumisia, pidimme esimieheni kanssa sovitusti ja toiveestani yhteyttä. Usein pelisäännöt yhteydenpidosta jäävät kuitenkin sopimatta. Moni äiti ei tiedä onko tervetullut takaisin, esimies on saattanut vapaan aikana vaihtua toiseen eikä organisaatiokaan ole ennallaan.

Omassa päässäni pyöri toisenkin perhevapaan jälkeen kaikesta huolimatta iso liuta kysymyksiä: ”Keitä nää tyypit on? Miten nää ohjelmat toimii? Mitkä ne salasanat näihin kaikkiin ohjelmiin nyt olikaan? Mitä nää kaikki projektit ja lyhenteet tarkoittaa? Osaanko mä enää mitään? Mä en osaa enää mitään!? Miksi mun laukussani on pehmohiiri, likainen sukka kokoa 22 ja palohälytin?”

Kaiken tämän säädön ja tunnekuohujen keskellä saan nykytilanteen valossa kuitenkin olla tyytyväinen, ja yllämainittu hämmennys ja sekoilu ovat pieniä murheita. Työpaikkani oli tallella ja työtehtäväni olivat ennallaan. Perhevapaaltahan palataan ensisijaisesti siihen työhön, josta perhevapaalle on lähdetty ja josta on työsopimuksessa sovittu. Tämä on selvää. Vai onko? Valitettavan usein näin ei ole. Yksi yleisimmistä ekonomien yhteydenottoaiheista työsuhdejuristeillemme on perhevapaalta paluuseen liittyvät ongelmat työpaikalla.

Äiti-ihmisillä on aivan tarpeeksi pähkäiltävää ja haastetta töihin paluu -merkkisessä elämänmuutoksessa muutoinkin eikä työn ja perheen yhteensovittaminen kaipaa enää ylimääräistä extrajännitystä ja draamaa. Ja kyllä: haasteita voi olla isilläkin, mutta ainakin Ekonomien jäsenistä toistaiseksi vuosittain vain kourallinen miehiä ilmoittaa olevansa pidemmällä perhevapaalla.

Summa summarum: Kaikki voittavat, kun perhevapaalta töihin paluuseen panostetaan.

Tanja Hankia
Asiakkuusvastaava, kylterit ja nuoret ekonomit

21.12.2017
Esimies työsuhteen säännösviidakossa

Työelämän lainsäädännössä on työnantajalle annettu oikeuksia ja asetettu monenlaisia velvoitteita. Käytännön tilanteissa työnantajaa edustaa yksittäinen esimies, joka käyttää työnantajayhteisön puolesta työnjohtovaltaa ja toisaalta vastaa työnantajavelvoitteiden asianmukaisesta noudattamisesta työpaikan arjessa. Lainsäädäntöviidakossa suunnistaminen voi toisinaan olla haasteellista, koska esimiehen koulutus ja työkokemus ovat tyypillisesti muulta toimialalta kuin työoikeudesta.

Työnantajalla on tulkintaetuoikeus työsuhteessa kulloinkin sovellettavasta lain tai työehtosopimuksen kohdasta. Jos työntekijä ja esimies ovat erimielisiä säännöksen oikeasta soveltamisesta, on työntekijän noudatettava esimiehen soveltamistulkintaa, kunnes erimielisyys on saatu ratkaistua. Ääritilanteessa ratkaisu voi tapahtua vasta tuomioistuimessa. Toisaalta työnantajalla on myös vastuu esittämästään tulkinnasta ja jos tulkinta sittemmin vahvistetaan virheelliseksi, on työnantajan korvattava työntekijälle tästä mahdollisesti aiheutunut vahinko.

Työsopimuslaissa tänä vuonna merkittäviä muutoksia

Työsopimuslaki on painoarvoltaan merkittävin työelämää säätelevä laki ja se sisältää säännöksiä mm. työsuhteen osapuolten yleisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, työsopimuksen muodosta, kestosta ja päättämisestä. Työsopimuslakiin on vuonna 2017 tehty merkittäviä muutoksia mm. koeajan kestoon, määräaikaisen työsopimuksen perusteisiin ja irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuuteen. Näistä on kerrottu tarkemmin Ekonomi-lehtemme tämän vuoden toisessa numerossa.

Työsopimuslaissa on myös määritelty työsopimussuhteen tunnusmerkit, joiden perusteella arvioidaan, onko osapuolten välillä ylipäätänsä työsopimussuhde vai jonkinlainen toimeksianto- tai konsulttijärjestely. Työelämän yleisen lainsäädännön soveltuminen edellyttää luonnollisesti, että kyseessä on työsopimussuhde.

Muita keskeisiä työelämän lakeja ovat mm. yhteistoimintalaki, työaikalaki, vuosilomalaki, työturvallisuuslaki, työterveyshuoltolaki, tasa-arvolaki sekä laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Lainsäädännön lisäksi työsuhdetta voi säännöttää myös normaali tai yleissitova työehtosopimus.

Lakien ja työehtosopimusten soveltamisesta

Työehtosopimuksen normaalisitovuudesta on kyse, kun työnantajayhteisö on järjestäytynyt alansa työnantajaliittoon ja on tämän johdosta velvollinen noudattamaan oman alansa työehtosopimusta. Jos valtakunnallinen työehtosopimus on asianomaisella alalla kattava (työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien palveluksessa on vähintään 50 % alan kaikista työntekijöistä) voidaan työehtosopimus vahvistaa yleissitovaksi. Käytännössä yleissitovuus tarkoittaa sitä, että alalla toimivan järjestäytymättömänkin työnantajan on työsuhteissa noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Lisäksi työehtosopimuksen noudattaminen voi perustua myös siihen, että osapuolet ovat sopineet siitä työsopimuskirjauksella.

Työelämän lakeja ja työehtosopimuksia sovellettaessa on syytä muistaa, että valtaosa säädöksistä on ns. pakottavaa oikeutta. Esimies ja työntekijä eivät voi työsopimuksella sopimalla poiketa pakottavasta säännöksestä. Esimerkiksi varsin tavallinen kirjaus siitä, ettei työsuhteessa noudateta työaikalakia on pätemätön, ellei työntekijä tosiasiallisesti ole sellaisessa asemassa tai työssä, että hän työaikalain poikkeussäännöksen nojalla jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Tällöin työaikalain ulkopuolelle jääminen perustuu työaikalain säännökseen, jossa on määritelty lain ulkopuolelle jäävät työt ja tehtävät, eikä niinkään työsopimuskirjaukseen.

Työelämän lainsäädäntö ja yleissitovat työehtosopimukset ovat yleisesti saatavilla valtion säädöstietopankki Finlexissä osoitteessa www.finlex.fi. Säädöstietopankista löytyvät myös työtuomioistuimen tuomiot ja korkeimman oikeuden ennakkopäätökset, jotka linjaavat merkittävällä tavalla työelämän lakien ja työehtosopimusten tulkitsemista.

Oikeudelliset palvelumme tukevat ekonomi-esimiehiä tai -yrittäjiä työelämän oikeuskysymyksissä. Työnantajaneuvontamme palvelee arkisin klo 9.00 – 16.00 numerossa 020 692 923.

Jan Degerlund
Lakiasiainjohtaja

19.12.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013