( Kehittyminen )

Korkeakouluopetus kaipaa uudistamista

Teksti Pekka Leiviskä
Kuvat Timo Heikkala
  • ”Uusien asioiden kokeileminen ei aina mene heti putkeen. Silloin saattaa tulla lunta tupaan sekä opiskelijoilta että työnantajalta”, sanoo Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Petri Sahlström.
  • Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun johtaja Antti Lönnqvist (vas.) keskusteli Suomen Ekonomien toiminnanjohtaja Hanna-Leena Hemmingin ja Petri Sahlströmin kanssa Oulussa muun muassa oppilaitosten yhteistyön tiivistämisestä.
  • OP Ryhmän digitaalisten palveluiden kehittämisen parissa työskentelevä Sari Heinonen kertoi, kuinka pankkiala on keskellä suurta haastetta. Sekä isot teknologiajätit että erilaiset startupit haastavat uusilla mobiilisovelluksilla.
  • Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön yliopistonlehtori Jari Laru on huolissaan siitä, että korkeakoulujen opetus uudistuu liian hitaasti.
  • Martti Ahtisaari -instituutin johtaja Veikko Seppänen kertoi Oulussa arvioitaan siitä, mihin suuntaan maailma tulee kehittymään globaalin verkottoitumisen ja uuden teknologian myötä.
Digitaalisuus mullistaa myös opiskelua, mutta se näkyy tuskallisen hitaasti oppilaitoksissa. Opiskelijat käyttävät jo aivan toisia välineitä ja opiskelutapoja kuin opettajat.

Opetustavan pitää muuttua, mutta vielä ei osata tarkkaan sanoa, mitä pitää muuttaa ja kuinka muutoshalu löydetään. Suurin piirtein näin voisi tiivistää tämänvuotisen Oulussa järjestetyn kauppatieteellisen alan kansallisen tapaamisen annin. Kaksipäiväisen kokoontumisen teemana oli digitaalisuus, ja miten se pakottaa muuttamaan toimintatapoja. Puhetta riitti, mutta konkretia on vielä kaukana.

”Meidän rakenteemme ovat vain niin kankeita”, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Petri Sahlström totesi.

Hänen mielestään ongelmana on, että opetus perustuu niin vahvasti perinteisen luento-opetukseen. Joku voisi tulkita niinkin, että oppilaitosten opettajat eivät halua muuttaa tapojaan. Kuten Oulun yliopiston kauppatieteilijöiden opiskelijajärjestö Finanssi ry:n puheenjohtaja Miia Paavola totesi aiemmin paneelikeskustelussa: ”Meillä on edelleen luennoitsijoita, joilla on ollut samat kalvot käytössä 20 vuotta”.

Muutos ahdistaa ja pelottaa. Ja kyllähän sen ymmärtää. Takana on vuosikymmenten perinne hyvää pedagogiikkaa.

”Olemme vanhan polun vankeja. Digitalisaatio vaatii oman maailmankuvan avartamista. Tuntuuhan se itsestäkin aika hurjalta”, Oulun yliopiston kauppatieteiden kandidaatti -ohjelman johtaja Satu Nätti sanoi paneelikeskustelussa.

Uudistuminen vaatii riskinottoa

Dekaani Sahlström myöntää, että kaikilla ei ole tahtoa kehittää opettamista. Joskus se on kiinni persoonasta, mutta toisinaan tekosyyltä kuulostavista rakenteista.

”Elämme ”byroslaviassa”, joka koostuu kokouksista. Niissä jarrutetaan muutosta. Monet pedagogit tässä maassa ovat harmistuneita siitä, että joku hallinnossa tietää opettajaa tai tutkijaa paremmin, minkälaisia järjestelmiä tai välineitä tulisi käyttää”, paasasi Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön yliopistonlehtori Jari Laru provosoivasti Oulussa.

Sahlströmin mielestä Larun ajatuksissa on vinha perä, ja kaikkien opettajien pitäisi ottaa ne vakavasti.

”Uusien asioiden kokeileminen ei aina mene heti putkeen. Silloin saattaa tulla lunta tupaan sekä opiskelijoilta että työnantajalta.”

Siksi sekä Sahlström että Laru kannustavat ottamaan riskejä ja luomaan kokeilevan ilmapiirin. Kun maailma muuttuu koko ajan ympärillä, ei voi käpertyä turvalliseksi koettuun kuplaan.

”Suurin riski on, että ei tehdä mitään. Silloin joku menee ohi”, Sahlström sanoo.

Laru heitti esityksensä aikana ilmoille ajatuksen siitä, että yliopistojen tietohallintojen toimenkuvaa muutettaisiin, ja niistä tehtäisiin yksikkö, joka hallinnoisi erilaisia oppimisteknologioita ja auttaisi niiden soveltamisessa. Larun mielestä suurin vastuu opetuksen kehittämisessä olisi siinäkin tapauksessa opettajilla. Heillä olisi kuitenkin paikka, mistä hakea apua, kun omat tietotekniset taidot kehittämiseen loppuisivat.

Tuki onkin se tärkein asia. Monet uusia teknologioita tai tapoja käyttöönottaneet opettajat ovat joutuneet kohtaamaan vastustusta vanhoilta opettajilta tai hallinnosta. Laru ei lähtisi käännyttämään heitä vaan tukemaan edelläkävijöitä. Sitä kautta kulttuuri vähitellen muuttuu.

Vaasan yliopiston johtamisen yksikön professori Riitta Viitala palkittiin Oulussa Suomen Ekonomien Opetuspalkinnolla. Hän kertoi, että Vaasassa opettajat keskustelevat jatkuvasti opettamisesta ja jakavat parhaita käytäntöjä. Siinä missä monessa opinahjossa uusia ideoita karsastetaan, Vaasassa reaktio on päinvastainen.

”Kaikkihan ovat innoissaan, jos joku vähän irrottelee”, Viitala sanoi palkitsemistilaisuuden jälkeen.

Diginatiivit haluavat tehdä

Useaan alaan digitalisaatio vaikuttaa montaa eri kautta. Oulussa puhuttiin siitä, kuinka uusi diginatiivisukupolvi on tottunut siihen, että teknologiset laitteet ja sovellukset ovat halpoja, helppoja käyttää ja kaikkien ulottuvilla. Verkon välityksellä myös jaetaan erilaisia taitoja ja oppeja täysin tuntemattomille. Usein tittelit ja pömpöösit asemat eivät ole tärkeintä, vaan suosio tulee taitojen ja kykyjen mukaan.

Kun tämä sukupolvi tulee innokkaana opiskelemaan moderniin yliopistoon, heidät asetetaan istumaan luentosaliin, jossa pahimmillaan luennoimista vihaava tutkija kertoo oppimistavoitteista, yliopiston kankeista käytännöistä ja moodle-avaimista. Taivaissa lennelleet ideat laskeutuvat luentosalin lattialle. Opiskelijat katoavat luennoilta, jos niitä ei koeta hyödyllisiksi.

Asiaa voisi konkretisoida niinkin, että jos diginatiivisukupolvi päättäisi miettiä, kuinka digitalisaatiosta otettaisiin hyöty irti opetuksessa, ei tuloksena olisi valtakunnallisia päiviä ja loputtomia kokouksia. Kun vanha sukupolvi vielä miettisi sopivaa kokoonpanoa johonkin sopivan lyhenteen saaneeseen työryhmään, diginatiivisukupolvi olisi sosiaalisessa mediassa käynyt keskustelua uusien menetelmien testaamiskokemuksista ja ilmaisista ohjelmistoista.

Rahoitus vähenee

Ensi vuonna korkeakouluilta leikataan 75 miljoonaa euroa ja indeksikorotusten jäädyttäminen vie korkeakouluilta 175 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä. Siksi valtiovalta toivoo digitaalisuuden tuovan myös säästöjä. Yhtenä konkreettisimpina keinona kauppakorkeakoulun puolelta on hanke verkkokurssien toteuttamiseksi.

Ajatuksena on ensin luoda kokeilu, jossa sivuaineopiskelijat voisivat suorittaa verkossa peruskursseja. Kokeilun on tarkoitus käynnistyä vuoden päästä eli syksyllä 2016. Oulussa aikataulu todettiin turhan kunnianhimoiseksi.

”Jos edes joku pilottikurssi saadaan ensi syksyksi, sekin olisi loistava saavutus”, Suomen kauppakorkeakoulut (ABS) ry:n pääsihteeri Juuso Leivonen totesi.

Diginatiivisukupolvi ei luultavasti vaikutu aikataulusta. Toisaalta verkkokurssin järjestäminen ei ole mikään pikku juttu. Professorit muistuttivat, että jos sen haluaa tehdä hyvin, suunnittelu ja toteutus vievät aikaa. Aika taas on rahaa, kuten kaikki tietävät. Eikä sitä ole tulevaisuudessa tulossa yhtään helpommin – ainakaan valtiolta.

Mutta totuutta on katsottava silmiin. Muutos on myös hyvästä. Esimerkiksi tämänvuotisen opetuspalkinnon saaja, joustavia suoritustapoja opiskelijoilleen tarjonnut professori Riitta Viitala huomasi itsekin nauttivansa uudesta tavasta enemmän.

Sisältö edelleen tärkeintä

Opetusta ei kuitenkaan pidä uudistaa välineiden ehdoilla. Tärkeintä olisi, että välineet olisivat vain keino parempaan opetukseen. Oulun paneelissa puhunut Satu Nätti oli jopa vähän turhautunut siihen, että keinot tuntuvat tulevan ennen oppimistavoitteita.

”Olemme edelleen liian kiinni siinä, miten kurssi pidetään. Pitäisi ennemmin miettiä, mitä opetetaan ja mitkä ne oppimistavoitteet on, ja vasta sen jälkeen niitä tapoja.”

Toisaalta on syytä myös pohtia, mikä on se sisältö, mikä on relevanssia opiskelijoille vielä kymmenen vuoden päästä.

Oppimistapoja tutkiva ja kehittävä Jari Laru muistutti omassa esityksessään, että kun kymmenen vuotta sitten valmistuneilta on kysytty tärkeimpiä taitoja, ovat sinne nousseet niin sanotut pehmeät taidot: kommunikointitaidot, kyky soveltaa oppimistaan sekä kyky uudistaa toimintatapoja ja ajattelua. Laru muistuttaa myös, että ihmiset oppivat parhaiten tekemällä itse. Siksi opetuksen pitäisi perustua enemmän todellisiin esimerkkeihin ja työelämän projekteihin.

Lisäksi opiskelijat voisivat antaa enemmän palautetta toisilleen ja keskustella asioista. Siihen ei luultavasti tarvitsisi erityisesti kannustaa, sillä nykyinen diginatiivisukupolvi on tottunut keskinäiseen opastukseen.

16.9.2015

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kilpailukiellot hidastavat nuoren työntekijän kehittymistä

Ekonomi Ville Sonkamuotkan työsopimuksessa ei ole kilpailukieltoa – onneksi. Nuori ekonomi kokee kilpailukiellon haitalliseksi työntekijälle. Keskusteluissa ja pohdinnoissa ystävien kanssa kilpailukieltosopimukset näyttäytyvät vastavalmistuneille kehityksen jarruna. ”On erittäin hyvä, että näitä sopimuksia pyritään nyt rajoittamaan”, toteaa Sonkamuotka.

Onko sinulla ollut työsopimuksessasi kilpailukielto?

Olen työskennellyt viime vuodet konsultoinnissa ja finanssisektorilla. Työsopimuksissani ei vielä ole ollut kilpailukieltoa, mutta osalla kavereistani se työsopimuksessaan on, tai on ollut. Olenkin miettinyt, mitä kielto tarkoittaisi omalla kohdallani ja miten se vaikuttaisi omiin urapäätöksiini. Turhat kilpailukieltosopimukset arveluttavat erityisesti kehittymisen näkökulmasta. Varsinkin työuran alkupuolella uralle ei soisi rakennettavan mitään esteitä.

Miten kilpailukielto vaikuttaisi urapäätöksiisi?

Työuran alkuvaiheessa olevalle kilpailukielto on suuri rasite. Se sitoo henkilön yritykseen tiiviisti ja voi mahdollisesti hidastaa ammatillista kehittymistä, jos työpaikalla ei ole tarjota riittävästi haasteita ja kilpailukielto taas rajoittaa siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen. Itse olen tällä hetkellä töissä suuressa yrityksessä, jossa on mahdollista edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti.

On erittäin hyvä, että eduskunnassa on noussut esiin kilpailukieltoihin liittyvä lakimuutos, jolla pyritään karsimaan turhat kilpailukiellot. Yksittäisen työntekijän on todella vaikea vaikuttaa asiaan. Työntekijän on käytännössä mahdoton olla allekirjoittamatta kilpailukieltosopimusta.

Onko sinua houkuteltu kilpailijalle tai alihankkijalle töihin?

Minua ei ole houkuteltu töihin kilpailijoille, mutta ystäväpiirissäni tällaisia tapauksia on ollut. En ole kuitenkaan kuullut, että kilpailukielto olisi estänyt vaihtamasta työpaikkaa. Asiat on lopulta aina saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Miksi työntekijälle epävarmuutta aiheuttavaa kilpailukieltoa on siis edes tarvittu?

Ville Sonkamuotka
KTM

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan muut osat löytyvät Ekonomien blogista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

11.09.2017
Kilpailukieltojen rajoittamisella potkua kansantalouteen

Momentouksen Pasi Natri keskittyy työssään ylimmän johdon suorahakuihin sekä johtamisen arviointiin ja kehittämiseen. Natri kertoo kilpailukiellon hidastavan rekrytointiprosesseja, eikä siitä ole hyötyä työnantajalle eikä työntekijälle. Pahimmillaan kilpailukielto estää osaamisen liikkuvuutta ja heikentää työhyvinvointia.

Miten kilpailukiellot vaikuttavat rekrytointiprosesseissa? Estävätkö kilpailukiellot työvoiman kohdentumisen oikein?
Kilpailukiellot ovat harvoin rekrytoinnin esteenä – hidasteena kylläkin. Kilpailukiellot tuottavat kuitenkin ei-toivottavia vaikutuksia. Työntekijän joutuminen pakkolomalle, ehkä mukavalle sellaiselle, on aina kansantaloudellisesti haitallista. Työntekijästä luopuva työnantaja ei kilpailukiellosta juuri hyödy, liikesalaisuudet ovat salaisuuksia kilpailukiellosta riippumatta. Vastaanottava työnantaja taas ei saa tarvitsemaansa osaamista kuukausiin.

Tärkeää on muistaa, että yhdessä tilanteessa työntekijästä luopuva työnantaja on toisessa hetkessä vastaanottava. Näin kaikki siis menettävät, mutta erityisesti kansantalous, sillä kansakunnan osaamisvoimaravat eivät kohdistu optimaalisesti.

Meillä on yhteiskuntavastuun tunnuksena ”parempaa johtamista, parempi Suomi”. Varmasti johtaminen ja osaamisesta huolehtiminen paranisivat, jos kynnys vaihtaa työpaikkaa olisi nykyistä matalampi. Työhyvinvointi siis lisääntyisi kilpailukiellon lakkauttamisen myötä!

Kuinka usein työntekijät siirtyvät kilpailijoilta toisille?
Johtamista ja vaativaa asiantuntijatyötä tekevien joukossa siirrytään aika usein. Kilpailukielto koskee tällaisissa rekrytoinneissa jopa kolmasosaa. Vaikka kilpailukieltoa ei olisikaan, usein siirtyvä työntekijä siirtyy työvelvoittamattomalle ”lomalle” saman tien irtisanoutuessaan.

Millainen on tyypillinen työpaikan vaihto yritysten kilpailun näkökulmasta? Onko toimialoissa eroja?
Toimialoissa on paljon eroja. Suomi on pieni markkina, ja valitettavasti aitoa kilpailua meillä on liian vähän. Siellä, missä aitoa kilpailua on, kilpailukieltopohdinta on tietysti näkyvästi esillä. Sen sijaan aika paljon keskustelua herättänyt siirtyminen julkiselta yksityiselle on kilpailunäkökulmasta vähäistä. Jos ja kun eettisiä normeja noudatetaan, en näe tällaisissa siirtymisissä mitään pulmaa. Päinvastoin, olisi kannustettava osaamisen horisontaalista liikkuvuutta julkisen, politiikan, tutkimuksen, kolmannen sektorin ja yksityisen välillä.

Pasi Natri
Senior Partner, Momentous
Momentous on johdon valintaan sekä johtamisen arviointiin ja kehittämiseen keskittyvä yritys.

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

13.06.2017
Suurin osa kilpailukieltosopimuksista tarpeettomia

Suurin osa kilpailukieltosopimuksista on turhia. Työnantajan intressejä voitaisiin turvata sen sijaan salassapitosopimuksin ja houkuttelukielloin. Lakimuutos antaisi työnantajalle mahdollisuuden vapauttaa työntekijä kilpailukieltosopimuksesta.

Lue työsuhdelakimiehemme Joel Uusi-Oukarin vastaukset keskeisimpiin kysymyksiin kilpailukielloista.

Kuinka usein kilpailukiellot ovat turhia?

Enemmistö kilpailukieltosopimuksista on tarpeettomia. Sopimuksia tehdään usein työntekijöille, joiden siirtymistä toisen saman alan yrityksen palvelukseen ei olisi tarpeen rajoittaa. Työnantajan kannalta olennaisia intressejä voitaisiin suojata myös keinoin, jotka eivät kokonaan estä kilpailijalle siirtymistä.

Kilpailukiellon sijaan voidaan solmia salassapito- tai asiakkaiden houkuttelukielto. Mitä nämä käytännössä tarkoittavat?

Salassapitosopimuksessa sovitaan, että työntekijä ei saa käyttää hyödykseen tai kertoa eteenpäin työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksia työsuhteen päättymisen jälkeenkään. Melko usein salassapitosopimukseen liitetään sopimussakko eli mikäli työntekijä rikkoo sopimusta, joutuu hän maksamaan työnantajalle vahingonkorvauksen.

Asiakkaiden houkuttelukielto tarkoittaa, että työsuhteen päättymisen jälkeen on määräaika, jonka kuluessa työntekijä ei saa suostutella työnantajan asiakkaita lopettamaan tai muuttamaan liikesuhdettaan työnantajaan. Tällä estetään työntekijää viemästä työnantajan asiakkaita mukanaan hänen vaihtaessaan työpaikkaa. Houkuttelukiellon rikkomiseen liittyy lähes aina sopimussakko. Joskus sovitaan myös työntekijöiden houkuttelukiellosta, jolloin työntekijä ei saa houkutella vanhoja kollegoitaan siirtymään toisen yrityksen palvelukseen.

Miten kilpailukieltolainsäädäntöä tulisi uudistaa?

Kilpailukieltosopimuksia käytetään liikaa ja niistä aiheutuu enemmän haittaa kuin hyötyä, siksi sopimusten käyttöä tulee voimakkaasti vähentää. Kansanedustaja Saara-Sofia Sirenin tekemässä lakialoitteessa esitetään, että työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa vastaavan korvauksen kilpailukiellon voimassaoloajalta, mikäli työnantaja haluaa pitää sopimuksen voimassa. Näin työntekijä saisi kohtuullisen korvauksen kilpailukieltosopimuksen aiheuttamasta sidonnaisuudesta. Korvauksesta vähennettäisiin kuitenkin työntekijän muualta saamat ansiot kilpailukieltosopimuksen ajalta.

Hyvin harvan työntekijän kohdalla tarve rajoittaa työpaikan vaihtamista on niin suuri, että riski kustannuksista kannattaa ottaa. Työnantajalla on aina myös vaihtoehtona työntekijän vapauttaminen kokonaan sopimuksesta.

Mikäli lakimuutos etenee, mitä se tarkoittaa olemassa olevien kilpailukieltojen osalta?

Lakimuutoksen toteutuminen ei vaikuta olemassa oleviin kilpailukieltosopimuksiin, vaan ne pysyvät voimassa. Lakialoite antaa kuitenkin työnantajalle mahdollisuuden vapauttaa työntekijä kilpailukieltosopimuksesta. Lisäksi työntekijä ja työnantaja voivat yhdessä milloin tahansa sopia siitä, että kilpailukielto lakkaa.

Käytännössä lakimuutos johtaisi siihen, että valtaosa kilpailukieltosopimuksista lakkautettaisiin. Jatkossa lainsäädäntö ohjaisi yrityksiä harkitsemaan jo työsopimusta solmittaessa, onko kilpailukieltosopimuksen tarve todellinen.

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan seuraava osa ilmestyy ensi viikolla. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

09.06.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013