( Kehittyminen )

Korkeakouluopetus kaipaa uudistamista

Teksti Pekka Leiviskä
Kuvat Timo Heikkala
  • ”Uusien asioiden kokeileminen ei aina mene heti putkeen. Silloin saattaa tulla lunta tupaan sekä opiskelijoilta että työnantajalta”, sanoo Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Petri Sahlström.
  • Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun johtaja Antti Lönnqvist (vas.) keskusteli Suomen Ekonomien toiminnanjohtaja Hanna-Leena Hemmingin ja Petri Sahlströmin kanssa Oulussa muun muassa oppilaitosten yhteistyön tiivistämisestä.
  • OP Ryhmän digitaalisten palveluiden kehittämisen parissa työskentelevä Sari Heinonen kertoi, kuinka pankkiala on keskellä suurta haastetta. Sekä isot teknologiajätit että erilaiset startupit haastavat uusilla mobiilisovelluksilla.
  • Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön yliopistonlehtori Jari Laru on huolissaan siitä, että korkeakoulujen opetus uudistuu liian hitaasti.
  • Martti Ahtisaari -instituutin johtaja Veikko Seppänen kertoi Oulussa arvioitaan siitä, mihin suuntaan maailma tulee kehittymään globaalin verkottoitumisen ja uuden teknologian myötä.
Digitaalisuus mullistaa myös opiskelua, mutta se näkyy tuskallisen hitaasti oppilaitoksissa. Opiskelijat käyttävät jo aivan toisia välineitä ja opiskelutapoja kuin opettajat.

Opetustavan pitää muuttua, mutta vielä ei osata tarkkaan sanoa, mitä pitää muuttaa ja kuinka muutoshalu löydetään. Suurin piirtein näin voisi tiivistää tämänvuotisen Oulussa järjestetyn kauppatieteellisen alan kansallisen tapaamisen annin. Kaksipäiväisen kokoontumisen teemana oli digitaalisuus, ja miten se pakottaa muuttamaan toimintatapoja. Puhetta riitti, mutta konkretia on vielä kaukana.

”Meidän rakenteemme ovat vain niin kankeita”, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Petri Sahlström totesi.

Hänen mielestään ongelmana on, että opetus perustuu niin vahvasti perinteisen luento-opetukseen. Joku voisi tulkita niinkin, että oppilaitosten opettajat eivät halua muuttaa tapojaan. Kuten Oulun yliopiston kauppatieteilijöiden opiskelijajärjestö Finanssi ry:n puheenjohtaja Miia Paavola totesi aiemmin paneelikeskustelussa: ”Meillä on edelleen luennoitsijoita, joilla on ollut samat kalvot käytössä 20 vuotta”.

Muutos ahdistaa ja pelottaa. Ja kyllähän sen ymmärtää. Takana on vuosikymmenten perinne hyvää pedagogiikkaa.

”Olemme vanhan polun vankeja. Digitalisaatio vaatii oman maailmankuvan avartamista. Tuntuuhan se itsestäkin aika hurjalta”, Oulun yliopiston kauppatieteiden kandidaatti -ohjelman johtaja Satu Nätti sanoi paneelikeskustelussa.

Uudistuminen vaatii riskinottoa

Dekaani Sahlström myöntää, että kaikilla ei ole tahtoa kehittää opettamista. Joskus se on kiinni persoonasta, mutta toisinaan tekosyyltä kuulostavista rakenteista.

”Elämme ”byroslaviassa”, joka koostuu kokouksista. Niissä jarrutetaan muutosta. Monet pedagogit tässä maassa ovat harmistuneita siitä, että joku hallinnossa tietää opettajaa tai tutkijaa paremmin, minkälaisia järjestelmiä tai välineitä tulisi käyttää”, paasasi Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön yliopistonlehtori Jari Laru provosoivasti Oulussa.

Sahlströmin mielestä Larun ajatuksissa on vinha perä, ja kaikkien opettajien pitäisi ottaa ne vakavasti.

”Uusien asioiden kokeileminen ei aina mene heti putkeen. Silloin saattaa tulla lunta tupaan sekä opiskelijoilta että työnantajalta.”

Siksi sekä Sahlström että Laru kannustavat ottamaan riskejä ja luomaan kokeilevan ilmapiirin. Kun maailma muuttuu koko ajan ympärillä, ei voi käpertyä turvalliseksi koettuun kuplaan.

”Suurin riski on, että ei tehdä mitään. Silloin joku menee ohi”, Sahlström sanoo.

Laru heitti esityksensä aikana ilmoille ajatuksen siitä, että yliopistojen tietohallintojen toimenkuvaa muutettaisiin, ja niistä tehtäisiin yksikkö, joka hallinnoisi erilaisia oppimisteknologioita ja auttaisi niiden soveltamisessa. Larun mielestä suurin vastuu opetuksen kehittämisessä olisi siinäkin tapauksessa opettajilla. Heillä olisi kuitenkin paikka, mistä hakea apua, kun omat tietotekniset taidot kehittämiseen loppuisivat.

Tuki onkin se tärkein asia. Monet uusia teknologioita tai tapoja käyttöönottaneet opettajat ovat joutuneet kohtaamaan vastustusta vanhoilta opettajilta tai hallinnosta. Laru ei lähtisi käännyttämään heitä vaan tukemaan edelläkävijöitä. Sitä kautta kulttuuri vähitellen muuttuu.

Vaasan yliopiston johtamisen yksikön professori Riitta Viitala palkittiin Oulussa Suomen Ekonomien Opetuspalkinnolla. Hän kertoi, että Vaasassa opettajat keskustelevat jatkuvasti opettamisesta ja jakavat parhaita käytäntöjä. Siinä missä monessa opinahjossa uusia ideoita karsastetaan, Vaasassa reaktio on päinvastainen.

”Kaikkihan ovat innoissaan, jos joku vähän irrottelee”, Viitala sanoi palkitsemistilaisuuden jälkeen.

Diginatiivit haluavat tehdä

Useaan alaan digitalisaatio vaikuttaa montaa eri kautta. Oulussa puhuttiin siitä, kuinka uusi diginatiivisukupolvi on tottunut siihen, että teknologiset laitteet ja sovellukset ovat halpoja, helppoja käyttää ja kaikkien ulottuvilla. Verkon välityksellä myös jaetaan erilaisia taitoja ja oppeja täysin tuntemattomille. Usein tittelit ja pömpöösit asemat eivät ole tärkeintä, vaan suosio tulee taitojen ja kykyjen mukaan.

Kun tämä sukupolvi tulee innokkaana opiskelemaan moderniin yliopistoon, heidät asetetaan istumaan luentosaliin, jossa pahimmillaan luennoimista vihaava tutkija kertoo oppimistavoitteista, yliopiston kankeista käytännöistä ja moodle-avaimista. Taivaissa lennelleet ideat laskeutuvat luentosalin lattialle. Opiskelijat katoavat luennoilta, jos niitä ei koeta hyödyllisiksi.

Asiaa voisi konkretisoida niinkin, että jos diginatiivisukupolvi päättäisi miettiä, kuinka digitalisaatiosta otettaisiin hyöty irti opetuksessa, ei tuloksena olisi valtakunnallisia päiviä ja loputtomia kokouksia. Kun vanha sukupolvi vielä miettisi sopivaa kokoonpanoa johonkin sopivan lyhenteen saaneeseen työryhmään, diginatiivisukupolvi olisi sosiaalisessa mediassa käynyt keskustelua uusien menetelmien testaamiskokemuksista ja ilmaisista ohjelmistoista.

Rahoitus vähenee

Ensi vuonna korkeakouluilta leikataan 75 miljoonaa euroa ja indeksikorotusten jäädyttäminen vie korkeakouluilta 175 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä. Siksi valtiovalta toivoo digitaalisuuden tuovan myös säästöjä. Yhtenä konkreettisimpina keinona kauppakorkeakoulun puolelta on hanke verkkokurssien toteuttamiseksi.

Ajatuksena on ensin luoda kokeilu, jossa sivuaineopiskelijat voisivat suorittaa verkossa peruskursseja. Kokeilun on tarkoitus käynnistyä vuoden päästä eli syksyllä 2016. Oulussa aikataulu todettiin turhan kunnianhimoiseksi.

”Jos edes joku pilottikurssi saadaan ensi syksyksi, sekin olisi loistava saavutus”, Suomen kauppakorkeakoulut (ABS) ry:n pääsihteeri Juuso Leivonen totesi.

Diginatiivisukupolvi ei luultavasti vaikutu aikataulusta. Toisaalta verkkokurssin järjestäminen ei ole mikään pikku juttu. Professorit muistuttivat, että jos sen haluaa tehdä hyvin, suunnittelu ja toteutus vievät aikaa. Aika taas on rahaa, kuten kaikki tietävät. Eikä sitä ole tulevaisuudessa tulossa yhtään helpommin – ainakaan valtiolta.

Mutta totuutta on katsottava silmiin. Muutos on myös hyvästä. Esimerkiksi tämänvuotisen opetuspalkinnon saaja, joustavia suoritustapoja opiskelijoilleen tarjonnut professori Riitta Viitala huomasi itsekin nauttivansa uudesta tavasta enemmän.

Sisältö edelleen tärkeintä

Opetusta ei kuitenkaan pidä uudistaa välineiden ehdoilla. Tärkeintä olisi, että välineet olisivat vain keino parempaan opetukseen. Oulun paneelissa puhunut Satu Nätti oli jopa vähän turhautunut siihen, että keinot tuntuvat tulevan ennen oppimistavoitteita.

”Olemme edelleen liian kiinni siinä, miten kurssi pidetään. Pitäisi ennemmin miettiä, mitä opetetaan ja mitkä ne oppimistavoitteet on, ja vasta sen jälkeen niitä tapoja.”

Toisaalta on syytä myös pohtia, mikä on se sisältö, mikä on relevanssia opiskelijoille vielä kymmenen vuoden päästä.

Oppimistapoja tutkiva ja kehittävä Jari Laru muistutti omassa esityksessään, että kun kymmenen vuotta sitten valmistuneilta on kysytty tärkeimpiä taitoja, ovat sinne nousseet niin sanotut pehmeät taidot: kommunikointitaidot, kyky soveltaa oppimistaan sekä kyky uudistaa toimintatapoja ja ajattelua. Laru muistuttaa myös, että ihmiset oppivat parhaiten tekemällä itse. Siksi opetuksen pitäisi perustua enemmän todellisiin esimerkkeihin ja työelämän projekteihin.

Lisäksi opiskelijat voisivat antaa enemmän palautetta toisilleen ja keskustella asioista. Siihen ei luultavasti tarvitsisi erityisesti kannustaa, sillä nykyinen diginatiivisukupolvi on tottunut keskinäiseen opastukseen.

16.9.2015

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013