( Johtaminen )

Korttipöydästä oluen kuohuun

Teksti Matti Koskinen
Kuvat Vesa Tyni
  • Alkoholituotteissa panostetaan nyt enemmän laatuun kuin määrään, sanoo Jussi Laukkanen.
Suomalainen panimoala ja koko olutkulttuuri elävät huimaa nousukautta. Saimaan juomatehtaan toimitusjohtaja Jussi Laukkanen luotsaa kasvavaa pienpanimoa muun muassa pokeripelissä hiotuin taidoin.

Suomessa on käynnissä olutvillitys, jolta ei paatuneinkaan absolutisti voi välttyä. Kauppojen oluthyllyt ovat vuosi vuodelta leveämpiä ja uusia panimoita ja olutravintoloita on perustettu ennätyksellisen kovaan tahtiin, vaikka samaan aikaan oluen kokonaiskulutus on ollut laskussa.

”Olutkulttuuri kehittyy Suomessa ja pohjoismaissa vauhdilla. Erikoisoluilla on edessään valoisa tulevaisuus. Vaikka oluen litramyynti laskee, voidaan erikoisoluiden myynnillä luoda alalle kasvua”, sanoo Saimaan Juomatehdas Oy:n toimitusjohtaja Jussi Laukkanen.

Panimoravintola Bruuverin kabinetissa Kampissa istuva Laukkanen tietää mistä puhuu. Vuonna 1995 ensimmäisen oluterän tuottanut yritys on alan edelläkävijöitä. Alkuperäinen laitteisto on yhä käytössä, nyt Bruuverin koepanimona. Uusi tuotantolaitos Mikkelissä valmistaa vuodessa 1,5 miljoonaa litraa olutta ja siideriä.

Saimaan Juomatehdas on kasvanut samassa tahdissa markkinoiden kanssa. Kun Laukkanen aloitti työt yhtiössä vuonna 2010, Suomessa oli noin 25 pienpanimoa. Viime vuosina niitä on syntynyt kymmeniä lisää, ja ilmiön perässä on jo vaikea pysyä.

”Viimeisimpien laskujen mukaan Suomessa on pienpanimoita noin 75. Tänä vuonna on tullut kahdeksantoista lisää”, Laukkanen sanoo.

Eikä huippua ole vielä edes saavutettu.

”Meidän heitto on, että kun Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta, niin vuoden loppuun mennessä meillä on sata pienpanimoa. Esimerkiksi Tanskassa on samankokoinen väestöpohja ja 120 panimoa.”

Laki muuttuu juomatapojen mukana

Pienpanimoissakin on kokoeroja. Alle 15 miljoonaa litraa vuodessa tuottavat panimot saavat alkoholiveroon huojennuksen, ja isoimmat suomalaiset pienpanimot yltävät miljooniin litroihin. Uudet tulokkaat ovat pääosin paikallisia toimijoita, joiden tuotanto on korkeintaan satojatuhansia litroja vuodessa.

Tilaa on toistaiseksi riittänyt kaikille, vaikka tarjonta onkin jo ohittanut kysynnän, Laukkanen arvioi. Pienpanimo-oluesta on tullut lähiruokaan verrattava brändituote.

”Tilanne on sama muuallakin elintarvikealalla. Kuluttajat kaipaavat yksilöllisiä ja käsityönä valmistettuja tuotteita ja haluavat viestiä identiteettiään valinnoillaan.”

Laukkanen puhuu mielellään erikoisoluesta, mikä on hieman eri asia kuin pienpanimo- tai käsityöläisolut. Erikoisoluiden kategoria pitää jälkimmäiset sisällään, mutta siihen voidaan laskea myös isojen panimoiden tuotteet, jotka eivät ole tavanomaisia vaaleita tai tummia pohjahiivaoluita eli lagereita.

Useimmiten puhutaan siis pintahiivaoluista, joiden kirjo venyy paahteisista portereista kitkerän humalaisiin IPA-oluisiin ja tuhteihin belgialaisiin luostarioluisiin.

”Erikoisoluiden kysyntä on kasvanut niin, että isotkin panimot ovat kiinnostuneet. Toimme vuonna 2014 Suomen ensimmäisen tölkissä myytävän IPA:n markkinoille. Vajaa vuosi myöhemmin ensimmäinen iso toimija tuli perässä”, Laukkanen kertoo.

”Ilmiö on hyväksi koko alalle ja toisaalta myös yhteiskunnalle. Alkoholituotteissa panostetaan enemmän laatuun kuin määrään.”

Olutkulttuurin murroksella lienee osuutensa valmisteilla olevaan alkoholilain muutokseen. Lausuntokierrokselle suuntaava esitys veisi toteutuessaan alkoholin myyntisäädöksiä pienpanimoille mieluisaan suuntaan.

Jos esitys menee läpi, kaupat saavat jatkossa myydä enintään 5,5 prosenttia alkoholia sisältäviä juomia. Myös pienpanimoiden pitkään havittelema ulosmyyntioikeus on kenties tulossa, tosin vain alle 500 000 litraa vuodessa tuottaville toimijoille.

”Me olemme sen rajan yli jo moninkertaisesti, eikä ulosmyynti olisi meille liiketoiminnallisesti hirveän merkittävä. Mutta jos panimo perustaa toimintansa matkailulle ja ulosmyynnille, niin tuo 500 000 litran raja on taas yksi kasvun este”, Laukkanen sanoo.

”Aina voi heittää villejä toiveita. Toki se 5,5 prosentin raja voisi olla 7,5 prosenttia. Mutta me lähdemme siitä, että toimitaan olemassa olevien säädösten mukaan”, Laukkanen sanoo.

Korttipöydän kutsu

Nykyinen pienpanimobuumi juontaa juurensa parin vuosikymmenen taakse Yhdysvaltoihin, mutta Laukkasen oma kiinnostus olutkulttuuriin lähti mallasjuoman sydänmailta Keski-Euroopasta. Herätys tapahtui kauppakorkeakoulun opiskelijana Saksassa vietetyn vaihtovuoden aikana.

”Siellä ravisteltiin ensimmäisen kerran omaa ajattelumaailmaa, ja pääsin näkemään läheltä sen, mitä olutkulttuuri voi parhaimmillaan olla”, Laukkanen kertoo.

Palattuaan Suomeen hän keräsi listan kiinnostavista yrityksistä ja otti yhteyttä Saimaan Juomatehtaan perustajaan Pertti Oksaan. Oksa oli suomalaisen panimoalan edelläkävijöitä ja kunnioitettu olutkulttuurin edistäjä, joka menehtyi viime vuonna.

”Soitin kylmiltäni Oksalle ja ehdotin, että tekisin kandintyön hänen yritykselleen. Yritys oli siihen aikaan vahva ravintolatoimija, joka valmisti ohessa olutta.”

Panimopatruuna ja kylteri pääsivät yhteisymmärrykseen. Kandintyötä seurasi gradu, jonka jälkeen Laukkasta odotti työtarjous yhtiössä. Ennen siihen tarttumista hänellä oli kuitenkin toinen tie vielä käymättä.

”Aloitin pokerin pelaamisen viimeisinä opiskeluvuosinani, ja halusin kokea senkin puolen. Kolme vuotta pelasin elääkseni, internetissä ja kasinoilla. En koskaan päässyt huipputasolle, mutta sain siitä elannon ja jotain jäi sukanvarteen”, Laukkanen kertoo.

Pokeri ei kuitenkaan ollut Laukkaselle mikään intohimo. Kun hän ei enää kokenut kehittyvänsä pelaajana, homma lakkasi kiinnostamasta. Motivaatio lopahti.

”Raha ei ollut se ratkaiseva tekijä. Jos joutuu pakottamaan itsensä tietokoneen ääreen tai kasinolle pelaamaan, niin tulee mieleen, että voisi sitä elämää elää toisellakin tavalla.”

Analyyttinen ote markkinoista

Vuonna 2010 Laukkanen vaihtoi pokerin päivätyöhön Oxa-ravintolakonsernissa ja Saimaan Juomatehtaan kehityspäällikkönä. Samaan aikaan yhtiö laati kasvustrategian, jonka päätavoitteisiin kuului kehittyminen pienestä paikallisesta toimijasta yhdeksi Suomen johtavista pienpanimoista.

Kun Pertti Oksa viime vuonna menehtyi, Laukkanen oli valmis jatkamaan hänen työtään toimitusjohtajana.

”Pertiltä opin, että kun henkilöstö voi hyvin, yritys voi hyvin. Meillä juomatehtaalla vanhin työntekijä on ollut yli 20 vuotta talossa ja vaihtuvuus on pientä”, Laukkanen kertoo.

Entä onko pokerihain urasta ollut hyötyä toimitusjohtajan ammatissa?

”Pokerissa, niin kuin liike-elämässäkin, voi pärjätä lukuisilla eri ominaisuuksilla”, Laukkanen pohtii.

”Tarvitaan ainakin analyyttisyyttä, epävarmuuden sietokykyä ja taitoa nähdä kokonaiskuva pienistä palasista ja suuresta tietomäärästä. Osa pelaajista on matemaattisesti lahjakkaita, osalla on taitoa lukea ihmisiä.”

”Itse en usko olevani missään huippuosaaja, mutta olen keskinkertainen riittävän monella osa-alueella”, hän tunnustaa.

Nykyisessä työssään hän vastaa muun muassa markkinoinnista sekä tuotevalikoimasta. Päätökset uusista tuotteista syntyvät markkinapoten- tiaalin ja tarkan analyysin perusteella. Romantisoitu kuva pienpanimosta, jossa viiksekäs panimomestari loihtii omasta päästään reseptejä menekkiä pohtimatta, ei ainakaan Saimaan Juomatehtaalla enää pidä paikkaansa.

”Siitä ollaan onneksi jo vuosikausia sitten päästy. Se on yksi meidän menestyksen kulmakiviä, että tehdään asioita suunnitelmallisesti ja tutkitaan ennen kuin hutkitaan.”

14.2.2017

Jussi Laukkanen

  • Syntynyt: 11.12.1982

  • Koulutus: Ekonomi

  • Nykyinen tehtävä: Toimitusjohtaja Saimaan juomatehdas Oy:ssä

  • Nykyisen työtehtävän plussat: Kehittyvä ja mielenkiintoinen toimiala ja työn monipuolisuus. Pienessä organisaatiossa pääsee tekemään kaikenlaista.

  • Nykyisen tehtävän miinukset: Oman ajan resursoinnin vaikeus. Aika ei riitä kaikkeen, johon sen haluaisi riittävän.

  • Harrastukset: Palloilu ja juoksu, toisinaan myös golf

  • Perhe: Avovaimo

Panimoala

  • Vuonna 2015 panimo- ja virvoitusjuomateollisuudessa työskenteli Suomessa noin 1 700 henkeä.

  • Pienpanimoiden koko vaihtelee yhdestä muutamaan kymmeneen työntekijään. Niissä tuotteet valmistetaan pääosin käsityönä.

  • Suomessa pienpanimoksi määritellään tuotantolaitos, joka valmistaa kalenterivuoden aikana enintään 15 miljoonaa litraa olutta.

  • Osa pienpanimoista valmistaa oluiden ohella sahtia, siidereitä sekä virvoitus- ja long drink -juomia.

Lähteet: Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto, Pienpanimoliitto, Finlex

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Ainutlaatuinen sinä – ainutlaatuinen osaamisesi

Asiakkaani kysyvät minulta usein, miten he voivat erottua muista oman alansa osaajista ja miten he saisivat rekrytoijat kiinnostumaan itsestään. Minä vastaan heidän kysymykseensä vastakysymyksellä: Mistä sinä olet kiinnostunut ja missä olet onnistunut?

Erottuakseen muista työmarkkinoilla ei tarvitse olla maailman paras omalla alallaan, ei edes Suomen tai oman kaupungin paras. Tärkeää on, että kerrot selvästi ja ytimekkäästi, missä olet hyvä etkä pakota lukijaa päättelemään erinomaisuuttasi työhistoriasi tai muun kokemuksesi perusteella.

Kun luen asiakkaitteni CV:itä ja hakemuksia, huomaan kuinka kaavamaisia lauseita niihin kirjoitetaan. Ihmisillä näyttää menevän aivot jollakin tavoin lukkoon, kun kyse on oman osaamisen markkinoinnista. Tai ehkä kyse onkin juuri siitä, että CV:tä ja hakemusta ei koeta oman osaamisen markkinoinniksi vaan itsensä kehuskelemiseksi. Jokainen myös tietää, että kehuskelu ei herätä kenenkään kiinnostusta, mutta on vaikea löytää tapaa kertoa omasta osaamisesta muulla tavalla.

Kiinnostus johtaa onnistumiseen

Kun ryhdyt miettimään omaa, ytimekästä markkinointiviestiäsi, on monta tapaa lähestyä asiaa.

Yksi tapa on ryhtyä miettimään, mistä asioista olet aidosti kiinnostunut. Kiinnostusten ei tarvitse liittyä suoraan työhön, vaan kysy itseltäsi, mikä sinua ylipäätään elämässä kiinnostaa.

Toinen kysymys on: Missä olet onnistunut? Milloin olen kokenut iloa ja innostusta? Milloin olen nauttinut työn tekemisestä ja aikaansaamisesta? Vastaukset voivat edelleen liittyä mihin tahansa elämänalueeseen, työhön, harrastuksiin, luottamustehtäviin, perhe-elämään tai muuhun vapaa-aikaan. Yleensä onnistumme asioissa, jotka meitä kiinnostavat, joten kysymykset liittyvät myös toisiinsa.

Kolmas kysymys kuuluu: Miksi olet onnistunut? Mitkä taidot, tiedot tai toimintatavat tai ominaisuudet olivat mukana onnistumisessa?

Kun tarkastelet muutamia, ehkä useampiakin, onnistumisia, voit alkaa huomata yhteneväisyyksiä. Huomaatkin, että samat toimintatavat, taidot, tiedot ja osaamiset vaikuttavat onnistumiseesi, tapahtuipa se millä elämänalueella tahansa.

Samassakin asiassa voi onnistua monella tavalla. Onnistutko esimerkiksi siksi, että sinulla on jonkin asian syvällistä osaamista, pystyt soveltamaan sitä käytäntöön ja vielä kertomaan siitä toisille yksinkertaisesti. Vai onnistutko siksi, että löydät oikeat ihmiset, joilla on tarvittava asiantuntemus ja osaat innostaa ryhmän antamaan parhaat taitonsa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi?

Kiteytä osaaminen kuvaksi

Mitkä osaamiset, taidot, tiedot, toimintatavat tai ominaisuudet nousevat esille äskeisen analyysisi perusteella? Sparraa hiukan itseäsi, ideoi, yhdistele, laajenna tai syvennä. Pyri kiteyttämään omannäköinen osaamiskokonaisuus, jossa on 3 – 5 ydinaluetta. Kun olet löytänyt ydinalueet, piirrä kuva, malli tai kaavio, johon tiivistyy juuri sinun osaamisesi. Millainen kolmio, tähti tai muu kuva sinun ainutlaatuisesta osaamiskokonaisuudestasi piirtyy?

Arja Parpala
Uravalmentaja

03.01.2018
Paniikkia ja pieruverkkareita – perhevapaalta paluun haasteet ja ihanuus

Kun töihin paluuni esikoisen syntymän ja ensimmäisen perhevapaaperiodini jälkeen lähestyi uhkaavasti, haikeat ajatukset ja uhkakuvat (lue: pienoinen paniikki) ottivat valtaa ajatuksissani. Yhä useampana yönä sain nähdä vähintäänkin outoja työpaikkaliitännäisiä unia. Murehdin paitsi sitä, miten pieni ihmisen taimeni pärjää vieraissa käsissä ja ilman täydellisen äitinsä hoivaa (kyllä, tämä on ironiaa), myös sitä kuinka itse selviydyn palatessani työrintamalle. Panikoin, onko tietotaitoni jo täysin vanhentunut – olinhan ollut pois ihan kokonaisen vuoden! – ja olivatko hormonihuurut tuhonneet ajattelukapasiteettini lopullisesti.

Kun jätin pikkuiseni hoitoon, hän ei jäänyt itkemään perääni, mutta itse vollotin ensin bussipysäkillä ja toiseen otteeseen työkaverini toivottaessa minut halauksin tervetulleeksi takaisin. Tykkään kovasti työstäni, mutta silti pohdin pienessä päässäni, olisiko hyvä äiti malttanut olla kotosalla kotvasen kauemmin.

Toinen kerta toden sanoo?

Toisella kerralla olin perhevapailla hurjat puoli vuotta kauemmin ja pääsin hieman vähemmällä etukäteisstressaamisella. Työkaveritkin ilmestyivät unissani erikoisiin asiayhteyksiin vasta lähempänä töihin paluun ajankohtaa. Ehkä asiaa ei arjessa kahden pienen lapsen kanssa ehtinyt niin paljon vatvoa, mutta yhtäkkiä ensimmäisen työpäivän aatto vain koitti ja tajusin että pieruverkkarit ja imetyshuppari pitäisi vaihtaa johonkin astetta korrektimpaan asukokonaisuuteen.

Toisen lapsen kohdalla mammailun merkeissä vietetyn rupeaman päättyminen ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Älysin myös jo heti alkuun nauttia enemmän työelämän haasteista, päivittäisestä aikuisesta seurasta ja siitä, että lounaan sai syödä lämpimänä ilman että kukaan huutaisi kesken kaiken pyyhkimään. Jäin bussista oikealla pysäkillä ja melkein joka päivä hyppäsin vielä ihan oikeaan junaankin. Työhuoneeni koordinaatitkin olivat ennallaan.

Töihin paluuseen panostettava

Sen lisäksi että pari ihanaa työkaveriani päivitti minulle perhevapaani aikana toimiston kuumimpia kuulumisia, pidimme esimieheni kanssa sovitusti ja toiveestani yhteyttä. Usein pelisäännöt yhteydenpidosta jäävät kuitenkin sopimatta. Moni äiti ei tiedä onko tervetullut takaisin, esimies on saattanut vapaan aikana vaihtua toiseen eikä organisaatiokaan ole ennallaan.

Omassa päässäni pyöri toisenkin perhevapaan jälkeen kaikesta huolimatta iso liuta kysymyksiä: ”Keitä nää tyypit on? Miten nää ohjelmat toimii? Mitkä ne salasanat näihin kaikkiin ohjelmiin nyt olikaan? Mitä nää kaikki projektit ja lyhenteet tarkoittaa? Osaanko mä enää mitään? Mä en osaa enää mitään!? Miksi mun laukussani on pehmohiiri, likainen sukka kokoa 22 ja palohälytin?”

Kaiken tämän säädön ja tunnekuohujen keskellä saan nykytilanteen valossa kuitenkin olla tyytyväinen, ja yllämainittu hämmennys ja sekoilu ovat pieniä murheita. Työpaikkani oli tallella ja työtehtäväni olivat ennallaan. Perhevapaaltahan palataan ensisijaisesti siihen työhön, josta perhevapaalle on lähdetty ja josta on työsopimuksessa sovittu. Tämä on selvää. Vai onko? Valitettavan usein näin ei ole. Yksi yleisimmistä ekonomien yhteydenottoaiheista työsuhdejuristeillemme on perhevapaalta paluuseen liittyvät ongelmat työpaikalla.

Äiti-ihmisillä on aivan tarpeeksi pähkäiltävää ja haastetta töihin paluu -merkkisessä elämänmuutoksessa muutoinkin eikä työn ja perheen yhteensovittaminen kaipaa enää ylimääräistä extrajännitystä ja draamaa. Ja kyllä: haasteita voi olla isilläkin, mutta ainakin Ekonomien jäsenistä toistaiseksi vuosittain vain kourallinen miehiä ilmoittaa olevansa pidemmällä perhevapaalla.

Summa summarum: Kaikki voittavat, kun perhevapaalta töihin paluuseen panostetaan.

Tanja Hankia
Asiakkuusvastaava, kylterit ja nuoret ekonomit

21.12.2017
Esimies työsuhteen säännösviidakossa

Työelämän lainsäädännössä on työnantajalle annettu oikeuksia ja asetettu monenlaisia velvoitteita. Käytännön tilanteissa työnantajaa edustaa yksittäinen esimies, joka käyttää työnantajayhteisön puolesta työnjohtovaltaa ja toisaalta vastaa työnantajavelvoitteiden asianmukaisesta noudattamisesta työpaikan arjessa. Lainsäädäntöviidakossa suunnistaminen voi toisinaan olla haasteellista, koska esimiehen koulutus ja työkokemus ovat tyypillisesti muulta toimialalta kuin työoikeudesta.

Työnantajalla on tulkintaetuoikeus työsuhteessa kulloinkin sovellettavasta lain tai työehtosopimuksen kohdasta. Jos työntekijä ja esimies ovat erimielisiä säännöksen oikeasta soveltamisesta, on työntekijän noudatettava esimiehen soveltamistulkintaa, kunnes erimielisyys on saatu ratkaistua. Ääritilanteessa ratkaisu voi tapahtua vasta tuomioistuimessa. Toisaalta työnantajalla on myös vastuu esittämästään tulkinnasta ja jos tulkinta sittemmin vahvistetaan virheelliseksi, on työnantajan korvattava työntekijälle tästä mahdollisesti aiheutunut vahinko.

Työsopimuslaissa tänä vuonna merkittäviä muutoksia

Työsopimuslaki on painoarvoltaan merkittävin työelämää säätelevä laki ja se sisältää säännöksiä mm. työsuhteen osapuolten yleisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, työsopimuksen muodosta, kestosta ja päättämisestä. Työsopimuslakiin on vuonna 2017 tehty merkittäviä muutoksia mm. koeajan kestoon, määräaikaisen työsopimuksen perusteisiin ja irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuuteen. Näistä on kerrottu tarkemmin Ekonomi-lehtemme tämän vuoden toisessa numerossa.

Työsopimuslaissa on myös määritelty työsopimussuhteen tunnusmerkit, joiden perusteella arvioidaan, onko osapuolten välillä ylipäätänsä työsopimussuhde vai jonkinlainen toimeksianto- tai konsulttijärjestely. Työelämän yleisen lainsäädännön soveltuminen edellyttää luonnollisesti, että kyseessä on työsopimussuhde.

Muita keskeisiä työelämän lakeja ovat mm. yhteistoimintalaki, työaikalaki, vuosilomalaki, työturvallisuuslaki, työterveyshuoltolaki, tasa-arvolaki sekä laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Lainsäädännön lisäksi työsuhdetta voi säännöttää myös normaali tai yleissitova työehtosopimus.

Lakien ja työehtosopimusten soveltamisesta

Työehtosopimuksen normaalisitovuudesta on kyse, kun työnantajayhteisö on järjestäytynyt alansa työnantajaliittoon ja on tämän johdosta velvollinen noudattamaan oman alansa työehtosopimusta. Jos valtakunnallinen työehtosopimus on asianomaisella alalla kattava (työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien palveluksessa on vähintään 50 % alan kaikista työntekijöistä) voidaan työehtosopimus vahvistaa yleissitovaksi. Käytännössä yleissitovuus tarkoittaa sitä, että alalla toimivan järjestäytymättömänkin työnantajan on työsuhteissa noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Lisäksi työehtosopimuksen noudattaminen voi perustua myös siihen, että osapuolet ovat sopineet siitä työsopimuskirjauksella.

Työelämän lakeja ja työehtosopimuksia sovellettaessa on syytä muistaa, että valtaosa säädöksistä on ns. pakottavaa oikeutta. Esimies ja työntekijä eivät voi työsopimuksella sopimalla poiketa pakottavasta säännöksestä. Esimerkiksi varsin tavallinen kirjaus siitä, ettei työsuhteessa noudateta työaikalakia on pätemätön, ellei työntekijä tosiasiallisesti ole sellaisessa asemassa tai työssä, että hän työaikalain poikkeussäännöksen nojalla jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Tällöin työaikalain ulkopuolelle jääminen perustuu työaikalain säännökseen, jossa on määritelty lain ulkopuolelle jäävät työt ja tehtävät, eikä niinkään työsopimuskirjaukseen.

Työelämän lainsäädäntö ja yleissitovat työehtosopimukset ovat yleisesti saatavilla valtion säädöstietopankki Finlexissä osoitteessa www.finlex.fi. Säädöstietopankista löytyvät myös työtuomioistuimen tuomiot ja korkeimman oikeuden ennakkopäätökset, jotka linjaavat merkittävällä tavalla työelämän lakien ja työehtosopimusten tulkitsemista.

Oikeudelliset palvelumme tukevat ekonomi-esimiehiä tai -yrittäjiä työelämän oikeuskysymyksissä. Työnantajaneuvontamme palvelee arkisin klo 9.00 – 16.00 numerossa 020 692 923.

Jan Degerlund
Lakiasiainjohtaja

19.12.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013