( Johtaminen )

Korttipöydästä oluen kuohuun

Teksti Matti Koskinen
Kuvat Vesa Tyni
  • Alkoholituotteissa panostetaan nyt enemmän laatuun kuin määrään, sanoo Jussi Laukkanen.
Suomalainen panimoala ja koko olutkulttuuri elävät huimaa nousukautta. Saimaan juomatehtaan toimitusjohtaja Jussi Laukkanen luotsaa kasvavaa pienpanimoa muun muassa pokeripelissä hiotuin taidoin.

Suomessa on käynnissä olutvillitys, jolta ei paatuneinkaan absolutisti voi välttyä. Kauppojen oluthyllyt ovat vuosi vuodelta leveämpiä ja uusia panimoita ja olutravintoloita on perustettu ennätyksellisen kovaan tahtiin, vaikka samaan aikaan oluen kokonaiskulutus on ollut laskussa.

”Olutkulttuuri kehittyy Suomessa ja pohjoismaissa vauhdilla. Erikoisoluilla on edessään valoisa tulevaisuus. Vaikka oluen litramyynti laskee, voidaan erikoisoluiden myynnillä luoda alalle kasvua”, sanoo Saimaan Juomatehdas Oy:n toimitusjohtaja Jussi Laukkanen.

Panimoravintola Bruuverin kabinetissa Kampissa istuva Laukkanen tietää mistä puhuu. Vuonna 1995 ensimmäisen oluterän tuottanut yritys on alan edelläkävijöitä. Alkuperäinen laitteisto on yhä käytössä, nyt Bruuverin koepanimona. Uusi tuotantolaitos Mikkelissä valmistaa vuodessa 1,5 miljoonaa litraa olutta ja siideriä.

Saimaan Juomatehdas on kasvanut samassa tahdissa markkinoiden kanssa. Kun Laukkanen aloitti työt yhtiössä vuonna 2010, Suomessa oli noin 25 pienpanimoa. Viime vuosina niitä on syntynyt kymmeniä lisää, ja ilmiön perässä on jo vaikea pysyä.

”Viimeisimpien laskujen mukaan Suomessa on pienpanimoita noin 75. Tänä vuonna on tullut kahdeksantoista lisää”, Laukkanen sanoo.

Eikä huippua ole vielä edes saavutettu.

”Meidän heitto on, että kun Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta, niin vuoden loppuun mennessä meillä on sata pienpanimoa. Esimerkiksi Tanskassa on samankokoinen väestöpohja ja 120 panimoa.”

Laki muuttuu juomatapojen mukana

Pienpanimoissakin on kokoeroja. Alle 15 miljoonaa litraa vuodessa tuottavat panimot saavat alkoholiveroon huojennuksen, ja isoimmat suomalaiset pienpanimot yltävät miljooniin litroihin. Uudet tulokkaat ovat pääosin paikallisia toimijoita, joiden tuotanto on korkeintaan satojatuhansia litroja vuodessa.

Tilaa on toistaiseksi riittänyt kaikille, vaikka tarjonta onkin jo ohittanut kysynnän, Laukkanen arvioi. Pienpanimo-oluesta on tullut lähiruokaan verrattava brändituote.

”Tilanne on sama muuallakin elintarvikealalla. Kuluttajat kaipaavat yksilöllisiä ja käsityönä valmistettuja tuotteita ja haluavat viestiä identiteettiään valinnoillaan.”

Laukkanen puhuu mielellään erikoisoluesta, mikä on hieman eri asia kuin pienpanimo- tai käsityöläisolut. Erikoisoluiden kategoria pitää jälkimmäiset sisällään, mutta siihen voidaan laskea myös isojen panimoiden tuotteet, jotka eivät ole tavanomaisia vaaleita tai tummia pohjahiivaoluita eli lagereita.

Useimmiten puhutaan siis pintahiivaoluista, joiden kirjo venyy paahteisista portereista kitkerän humalaisiin IPA-oluisiin ja tuhteihin belgialaisiin luostarioluisiin.

”Erikoisoluiden kysyntä on kasvanut niin, että isotkin panimot ovat kiinnostuneet. Toimme vuonna 2014 Suomen ensimmäisen tölkissä myytävän IPA:n markkinoille. Vajaa vuosi myöhemmin ensimmäinen iso toimija tuli perässä”, Laukkanen kertoo.

”Ilmiö on hyväksi koko alalle ja toisaalta myös yhteiskunnalle. Alkoholituotteissa panostetaan enemmän laatuun kuin määrään.”

Olutkulttuurin murroksella lienee osuutensa valmisteilla olevaan alkoholilain muutokseen. Lausuntokierrokselle suuntaava esitys veisi toteutuessaan alkoholin myyntisäädöksiä pienpanimoille mieluisaan suuntaan.

Jos esitys menee läpi, kaupat saavat jatkossa myydä enintään 5,5 prosenttia alkoholia sisältäviä juomia. Myös pienpanimoiden pitkään havittelema ulosmyyntioikeus on kenties tulossa, tosin vain alle 500 000 litraa vuodessa tuottaville toimijoille.

”Me olemme sen rajan yli jo moninkertaisesti, eikä ulosmyynti olisi meille liiketoiminnallisesti hirveän merkittävä. Mutta jos panimo perustaa toimintansa matkailulle ja ulosmyynnille, niin tuo 500 000 litran raja on taas yksi kasvun este”, Laukkanen sanoo.

”Aina voi heittää villejä toiveita. Toki se 5,5 prosentin raja voisi olla 7,5 prosenttia. Mutta me lähdemme siitä, että toimitaan olemassa olevien säädösten mukaan”, Laukkanen sanoo.

Korttipöydän kutsu

Nykyinen pienpanimobuumi juontaa juurensa parin vuosikymmenen taakse Yhdysvaltoihin, mutta Laukkasen oma kiinnostus olutkulttuuriin lähti mallasjuoman sydänmailta Keski-Euroopasta. Herätys tapahtui kauppakorkeakoulun opiskelijana Saksassa vietetyn vaihtovuoden aikana.

”Siellä ravisteltiin ensimmäisen kerran omaa ajattelumaailmaa, ja pääsin näkemään läheltä sen, mitä olutkulttuuri voi parhaimmillaan olla”, Laukkanen kertoo.

Palattuaan Suomeen hän keräsi listan kiinnostavista yrityksistä ja otti yhteyttä Saimaan Juomatehtaan perustajaan Pertti Oksaan. Oksa oli suomalaisen panimoalan edelläkävijöitä ja kunnioitettu olutkulttuurin edistäjä, joka menehtyi viime vuonna.

”Soitin kylmiltäni Oksalle ja ehdotin, että tekisin kandintyön hänen yritykselleen. Yritys oli siihen aikaan vahva ravintolatoimija, joka valmisti ohessa olutta.”

Panimopatruuna ja kylteri pääsivät yhteisymmärrykseen. Kandintyötä seurasi gradu, jonka jälkeen Laukkasta odotti työtarjous yhtiössä. Ennen siihen tarttumista hänellä oli kuitenkin toinen tie vielä käymättä.

”Aloitin pokerin pelaamisen viimeisinä opiskeluvuosinani, ja halusin kokea senkin puolen. Kolme vuotta pelasin elääkseni, internetissä ja kasinoilla. En koskaan päässyt huipputasolle, mutta sain siitä elannon ja jotain jäi sukanvarteen”, Laukkanen kertoo.

Pokeri ei kuitenkaan ollut Laukkaselle mikään intohimo. Kun hän ei enää kokenut kehittyvänsä pelaajana, homma lakkasi kiinnostamasta. Motivaatio lopahti.

”Raha ei ollut se ratkaiseva tekijä. Jos joutuu pakottamaan itsensä tietokoneen ääreen tai kasinolle pelaamaan, niin tulee mieleen, että voisi sitä elämää elää toisellakin tavalla.”

Analyyttinen ote markkinoista

Vuonna 2010 Laukkanen vaihtoi pokerin päivätyöhön Oxa-ravintolakonsernissa ja Saimaan Juomatehtaan kehityspäällikkönä. Samaan aikaan yhtiö laati kasvustrategian, jonka päätavoitteisiin kuului kehittyminen pienestä paikallisesta toimijasta yhdeksi Suomen johtavista pienpanimoista.

Kun Pertti Oksa viime vuonna menehtyi, Laukkanen oli valmis jatkamaan hänen työtään toimitusjohtajana.

”Pertiltä opin, että kun henkilöstö voi hyvin, yritys voi hyvin. Meillä juomatehtaalla vanhin työntekijä on ollut yli 20 vuotta talossa ja vaihtuvuus on pientä”, Laukkanen kertoo.

Entä onko pokerihain urasta ollut hyötyä toimitusjohtajan ammatissa?

”Pokerissa, niin kuin liike-elämässäkin, voi pärjätä lukuisilla eri ominaisuuksilla”, Laukkanen pohtii.

”Tarvitaan ainakin analyyttisyyttä, epävarmuuden sietokykyä ja taitoa nähdä kokonaiskuva pienistä palasista ja suuresta tietomäärästä. Osa pelaajista on matemaattisesti lahjakkaita, osalla on taitoa lukea ihmisiä.”

”Itse en usko olevani missään huippuosaaja, mutta olen keskinkertainen riittävän monella osa-alueella”, hän tunnustaa.

Nykyisessä työssään hän vastaa muun muassa markkinoinnista sekä tuotevalikoimasta. Päätökset uusista tuotteista syntyvät markkinapoten- tiaalin ja tarkan analyysin perusteella. Romantisoitu kuva pienpanimosta, jossa viiksekäs panimomestari loihtii omasta päästään reseptejä menekkiä pohtimatta, ei ainakaan Saimaan Juomatehtaalla enää pidä paikkaansa.

”Siitä ollaan onneksi jo vuosikausia sitten päästy. Se on yksi meidän menestyksen kulmakiviä, että tehdään asioita suunnitelmallisesti ja tutkitaan ennen kuin hutkitaan.”

14.2.2017

Jussi Laukkanen

  • Syntynyt: 11.12.1982

  • Koulutus: Ekonomi

  • Nykyinen tehtävä: Toimitusjohtaja Saimaan juomatehdas Oy:ssä

  • Nykyisen työtehtävän plussat: Kehittyvä ja mielenkiintoinen toimiala ja työn monipuolisuus. Pienessä organisaatiossa pääsee tekemään kaikenlaista.

  • Nykyisen tehtävän miinukset: Oman ajan resursoinnin vaikeus. Aika ei riitä kaikkeen, johon sen haluaisi riittävän.

  • Harrastukset: Palloilu ja juoksu, toisinaan myös golf

  • Perhe: Avovaimo

Panimoala

  • Vuonna 2015 panimo- ja virvoitusjuomateollisuudessa työskenteli Suomessa noin 1 700 henkeä.

  • Pienpanimoiden koko vaihtelee yhdestä muutamaan kymmeneen työntekijään. Niissä tuotteet valmistetaan pääosin käsityönä.

  • Suomessa pienpanimoksi määritellään tuotantolaitos, joka valmistaa kalenterivuoden aikana enintään 15 miljoonaa litraa olutta.

  • Osa pienpanimoista valmistaa oluiden ohella sahtia, siidereitä sekä virvoitus- ja long drink -juomia.

Lähteet: Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto, Pienpanimoliitto, Finlex

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kilpailukiellot hidastavat nuoren työntekijän kehittymistä

Ekonomi Ville Sonkamuotkan työsopimuksessa ei ole kilpailukieltoa – onneksi. Nuori ekonomi kokee kilpailukiellon haitalliseksi työntekijälle. Keskusteluissa ja pohdinnoissa ystävien kanssa kilpailukieltosopimukset näyttäytyvät vastavalmistuneille kehityksen jarruna. ”On erittäin hyvä, että näitä sopimuksia pyritään nyt rajoittamaan”, toteaa Sonkamuotka.

Onko sinulla ollut työsopimuksessasi kilpailukielto?

Olen työskennellyt viime vuodet konsultoinnissa ja finanssisektorilla. Työsopimuksissani ei vielä ole ollut kilpailukieltoa, mutta osalla kavereistani se työsopimuksessaan on, tai on ollut. Olenkin miettinyt, mitä kielto tarkoittaisi omalla kohdallani ja miten se vaikuttaisi omiin urapäätöksiini. Turhat kilpailukieltosopimukset arveluttavat erityisesti kehittymisen näkökulmasta. Varsinkin työuran alkupuolella uralle ei soisi rakennettavan mitään esteitä.

Miten kilpailukielto vaikuttaisi urapäätöksiisi?

Työuran alkuvaiheessa olevalle kilpailukielto on suuri rasite. Se sitoo henkilön yritykseen tiiviisti ja voi mahdollisesti hidastaa ammatillista kehittymistä, jos työpaikalla ei ole tarjota riittävästi haasteita ja kilpailukielto taas rajoittaa siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen. Itse olen tällä hetkellä töissä suuressa yrityksessä, jossa on mahdollista edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti.

On erittäin hyvä, että eduskunnassa on noussut esiin kilpailukieltoihin liittyvä lakimuutos, jolla pyritään karsimaan turhat kilpailukiellot. Yksittäisen työntekijän on todella vaikea vaikuttaa asiaan. Työntekijän on käytännössä mahdoton olla allekirjoittamatta kilpailukieltosopimusta.

Onko sinua houkuteltu kilpailijalle tai alihankkijalle töihin?

Minua ei ole houkuteltu töihin kilpailijoille, mutta ystäväpiirissäni tällaisia tapauksia on ollut. En ole kuitenkaan kuullut, että kilpailukielto olisi estänyt vaihtamasta työpaikkaa. Asiat on lopulta aina saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Miksi työntekijälle epävarmuutta aiheuttavaa kilpailukieltoa on siis edes tarvittu?

Ville Sonkamuotka
KTM

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan muut osat löytyvät Ekonomien blogista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

11.09.2017
Vesittyikö perhevapaauudistus jo ennen kuin se ehdittiin aloittaa?

Hallitus ilmoitti, että perhevapaauudistus aloitetaan. Erinomainen uutinen! Viisaasti toteutetulla perhevapaauudistuksella edistämme perheiden hyvinvointia, työllisyyttä sekä naisten työmarkkina-asemaa. Saamme myös lisää maamme parasta osaamista työmarkkinoiden käyttöön, sillä nuoret naiset ovat Suomen parhaiten koulutettu ryhmä.

Hallituksesta ilmoitettiin, että mahdollisuus kotihoitoon säilytetään kolmeen ikävuoteen saakka, ja että perheiden valinnanvapauteen ei puututa. Tästä nousee vahva huoli siitä, saako näillä reunaehdoilla mitään positiivista aikaan. Riippuu siitä, miten asetetut ehdot tulkitaan. On toivottavaa, että uudistuksen valmistelua tekevä työryhmä tekee viisaita ratkaisuja, jotka ohjaavat perheitä uudenlaisiin valintoihin.

Tukien tasoa porrastettava

Kotihoidon mahdollistaminen siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta sitoo paljon valmistelijoiden käsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos uudistuksella halutaan edistää nuorten naisten työllisyyttä ja perhevapaiden jakaantumista molempien vanhempien kesken, on tukien tasoa porrastettava. Pelkkä kotihoidontuen tason porrastaminen ei riitä, vaan saadakseen kolmevuotiset perhevapaat, on myös vanhempainpäivärahan tasoa porrastettava sen mukaan, kuinka pitkään perhe haluaa hoitaa lasta kotona.

Valinnanvapauden säilyttämisen ei tule estää kannustamasta jakamaan perhevapaita isän ja äidin kesken. Kun yhteiskunta käyttää rahaa, voi rahankäytöllä olla myös ohjaava vaikutus. Perhevapaajärjestelmän tulee ohjata jakamaan perhevapaat. Ohjaus tapahtuu käytännössä etuuksien tasoa säätämällä.

Kosti Hyyppä
Asiamies

31.08.2017
Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tehokkain keino puuttua palkkaeroihin

Finlayson nosti sukupuolten väliset palkkaerot lööppeihin. Näkyvyyttä tuli sekä teemalle että yritykselle, mutta tempaus aktivoi myös mielensäpahoittajat. He ovat vastustaneet kampanjaa monista eri näkökulmista. Kampanjan on esimerkiksi todettu olevan tasa-arvolain vastainen ja toisaalta on kiistetty myös koko palkkaerojen olemassaolo. Se, minkä useat kokivat hauskaksi ideaksi, nosti monella muulla karvat pystyyn.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ilmiö. Sukupuolten välillä on palkkaeroja myös samaa työtä tekevillä. Nais- ja miesekonomien palkkaero on 24 %, mutta kun tehtävään, työnantajaan ja henkilöön liittyvät selittävät tekijät poistetaan, jää sukupuoleen perustuvaksi selittymättömäksi palkkaeroksi 11 %.

On toissijaista vääntää kättä siitä, kuinka suuri palkkaero sukupuolten välillä on ja kuinka suuri osa palkkaeroista johtuu esimerkiksi työmarkkinoiden segregaatiosta. Tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten palkkatasa-arvon esteet poistetaan. Ekonomien selvityksen mukaan keskeisimpiä palkkaeroja selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi asemataso, poissaolovuodet työmarkkinoilta ja viikkotyötunnit. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa jakamalla perhevastuu tasaisemmin. Perhevastuun jakaantumiseen puolestaan voi vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä.

Tarpeen perhevapaajärjestelmän kehittämiselle tunnistavat lähes kaikki. Uusi järjestelmä tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mieluiten jo istuvan hallituksen aikana. Hallituksen on siis sovittava budjettiriihessä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen aloitetaan välittömästi. Ellei istuva hallitus pysty uudesta mallista sopimaan, on vähintään kaikkien selvitysten oltava valmiina seuraavan hallituksen aloittaessa, jotta uusi järjestelmä saataisiin käyttöön viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kosti Hyyppä
Asiamies

25.08.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013