( Yhteiskunta )

Kuka on oikeasti varakas?

Teksti Mikko Huotari
Kuvat Miika Kainu ja iStockphoto
  • Kuka on oikeasti varakas?
  • Matti Keloharju muistuttaa, ettei varallisuuden arvon määrittely ole yksiselitteistä. "Esimerkiksi omistusasunnoista on huonosti saatavilla kunnollista tietoa."
  • "On liian kärjistetysti sanottu, että Suomessa verotus on maailman kovinta tasoa", arvioi valtiovarainministeriön finanssineuvos Elina Pylkkänen.
  • Etlan Tarmo Valkonen muistuttaa, että tulontasaus ja maltilliset tuloerot vakauttavat ja rauhoittavat yhteiskuntaa.
Varakkuutta on monenlaista, ja sen mittaaminen on äärimmäisen vaikeaa. Asiantuntijatkin välttävät tiukkojen rajojen piirtämistä etenkin, jos asiaa pohditaan kansainvälisestä näkökulmasta.

Suomessa on hieman yli tuhat multimiljonääriä eli henkilöä, jolla on omaisuutta yli 10 miljoonan dollarin arvosta. Arvion on tehnyt kiinteistökonsultointiyhtiö Knight Frank, joka julkaisee vuosittain selvityksen varakkuudesta ympäri maailmaa. Miljonäärejä Suomessa arvioidaan olevan noin 48 000.

Nämä arviot ovat toki vain suuntaa antavia. Varallisuusvero poistettiin Suomessa vuonna 2005, ja sen jälkeen varallisuuden mittaaminen on muuttunut vaikeaksi. Osa on helposti laskettavaa omaisuutta, kuten pörssiosakkeet, rahasto-osuudet ja pankkitalletukset.

”Osalle omaisuudesta on vaikeampi löytää arvo, vaikka niillä selvästi on arvo”, sanoo Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Matti Keloharju.

”Tällaisia ovat muun muassa omistusasunto, auto tai vene.”

Suomalaisten kotitalouksien varallisuudesta suurin osa on asuinrakennuksissa, maaomaisuudessa ja muissa reaalivaroissa, kuten metsissä.

”Niillä on kiistämättä olemassa arvo, mutta niille on hyvin vaikea määritellä arvoa tiettynä ajankohtana. Tilastoista voi löytyä jonkinlainen tieto, mutta se on yleensä vanhentunutta ja koskee esimerkiksi ostohetkeä.”

Veroista voi saada vapautuksen

Tuorein Tilastokeskuksen varallisuustutkimus on vuodelta 2015, jolloin tarkasteltiin vuoden 2013 tilastoja. Puolella kotitalouksista oli nettovarallisuutta yli 110 000 euroa. Varakkain kymmenesosa omisti noin 45 prosenttia nettovarallisuudesta. Viisi vähävaraisinta kymmenystä eli puolet kotitalouksista omisti noin seitsemän prosenttia nettovarallisuudesta.

Varakkuudelle ei ole kuitenkaan tarkkaa määritelmää, koska sille ei ole erityistä tarvetta.

”Esimerkiksi verottajan ei tarvitse tehdä erotteluja varakkuudesta tai perustaa varakkuusasteikkoa, jota käytettäisiin verotuksen toimittamisessa, mutta esimerkiksi perintö- ja lahjaverossa omaisuudelle, joka vaihtaa omistajaa pitää laskea arvo”, valtiovarainministeriön finanssineuvos Elina Pylkkänen sanoo.

”Verotus toimitetaan lainsäädännössä määriteltyjen kriteerien perusteella, eikä varakkuuteen tarvitse ottaa kantaa. Toisaalta veron maksamisesta voi saada vapautuksen, jos veronmaksukyky on olennaisesti heikentynyt esimerkiksi sairauden, työttömyyden tai muun erityisen syyn takia.”

Myöskään valtiovarainministeriö ei sovella verolakien valmistelussa tiettyä konventiota tai rajaa, jonka jälkeen henkilön voitaisiin sanoa olevan varakas.

”Sellainen pystyttäisiin toki konstruoimaan esimerkiksi taloudessa hankittavien perustarpeiden tyydyttämisen ylittävästä määrästä ja siitä, kuinka moninkertaisesti varat ylittävät tämän normin”, Pylkkänen pohtii.

Miehet omistavat osakkeita

Suomalaisten kotitalouksien varakkaimpaan prosenttiin pääsi vuonna 2013 1,4 miljoonan euron netto-omaisuudella. Varakkaimpaan kymmenesosaan pääsi noin puolen miljoonan euron omaisuudella. Iällä on merkittävä yhteys omaisuuden määrään: suurimmillaan nettovarallisuus on 65–74-vuotiailla.

Suomalaisten merkittävin varallisuuserä on omistusasunto.

”Siitä on huonosti saatavilla kunnollista tilastotietoa”, Keloharju sanoo.

”Tilastoista voidaan nähdä arvo siltä hetkeltä, kun asunto on hankittu, mutta mitään ajankohtaista markkinahintaa ei ole saatavilla. Voidaan arvioida, mikä asunnon arvo on, mutta se ei näy missään tilastoissa.”

Suomessa pörssiosakkeiden omistus keskittyy varakkaimpaan väestönosaan. Keloharju teki systeemiarkkitehti, KTM Antti Lehtisen kanssa selvityksen vuoden 2015 pörssivarallisuudesta. Selvitys paljasti, että rikkain prosentti suomalaisista henkilösijoittajista, eli noin 7 000 ihmistä, omisti 46 prosenttia 28 miljardin euron sijoitusvarallisuudesta. Pörssivarallisuudesta 70 prosenttia on miesten omistuksessa.

Keloharjun mukaan pörssivarallisuuden keskittyminen on edellä mainittuja lukuja voimakkaampaa, koska suurien pörssisijoittajien varallisuus on sijoitusyhtiöissä, joten ne eivät näy selvityksen tilastoissa.

”Pörssiomistus on Suomessa keskittyneempää kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa”, Keloharju sanoo.

Köyhän maan historia

”Suomessa yrityksiin sijoittaminen on vielä kohtalaisen uutta, eikä monien sijoitussalkuissa ole suoria osakeomistuksia”, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusneuvonantaja Tarmo Valkonen pohtii.

Hänen mukaansa osakesijoittamisen vähäiseen suosioon suomalaisten keskuudessa vaikuttaa muun muassa meidän eläkejärjestelmämme.

”Kun meillä on kattava lakisääteinen eläketurva, kotitalouksien ei tarvitse säästää niin paljon eläkepäiviä varten. Toisaalta eläkemaksut myös vähentävät säästämismahdollisuuksia”, Valkonen sanoo.

”Muualla yksityistä eläkesäästämistä on selvästi enemmän.”

Suomi on tänä päivänä vauras maa, mutta Valkonen huomauttaa, että länsimaisella tulotasolla maa on ollut vasta viimeiset vuosikymmenet.

Se tarkoittaa, että esimerkiksi 50 vuotta sitten Suomessa varallisuus ei ole voinut kertyä samaa tahtia kuin Ruotsissa tai Saksassa, joissa bruttokansantuote henkeä kohti on ollut paljon korkeammalla.

Aineeton omaisuus

Mitä sofistikoituneemmin varakkuutta yritetään määritellä, sitä vaikeampaa on sen euromääräinen laskeminen. Merkittävä osa varakkuutta on aineetonta.

”Yrityksellä voi olla arvokas brändi, joka on syntynyt isojen ponnistuksien tuloksena. Se voi näkyä taseessa niin, että ostetaan jokin toinen yritys”, Keloharju selittää.

Hänen mukaansa tästä löytyy analogia myös yksilön kohdalla.

”Yksilölläkin voi olla ansaintapotentiaalia, joka ei vielä näy hänen taseessa tai tulovirroissa konkreettisesti”, Keloharju sanoo.

Jos ihmisellä on hyvä koulutus, se todennäköisesti tuottaa hänelle tulovirtaa tulevaisuudessa. Esimerkiksi opintojen loppuvaiheessa olevalla tai vastavalmistuneella on paljon henkistä pääomaa, vaikka siinä vaiheessa usealla on vielä matti kukkarossa.

”Korostan opiskelijoille, että ajatelkaa omaa tasettanne, kun mietitte, uskaltaako ottaa opintolainaa. Heidän taseessa on valtava määrä henkistä pääomaa, ja siihen nähden velan ottaminen ei tunnu missään, jos verrataan kouluttamattomaan ihmiseen.”

Henkinen pääoma ei näy missään tilastossa, vaikka se voi olla tulevaisuuden tulovirtojen näkökulmasta huomattavan merkittävä tekijä.

”Esimerkiksi lääkäreillä on isot tulot, ja työttömyysriski on äärimmäisen pieni.”

Verotus suuntaa sijoituksia

Suomessa vaurastutaan pääasiassa kahdella tavalla, perinnöillä ja tuloilla.

”Vanha ketju on ollut perintöketju, eli taustalla on ollut yrittäjyyttä, joka on tuottanut omaisuutta. Jälkeläiset ovat pystyneet edelleen kasvattamaan omaisuutta. Toki on sellaisiakin jälkeläisiä, jotka ovat pystyneet hävittämään perityn omaisuuden”, Valkonen sanoo.

”Nykyään on menty amerikkalaiseen suuntaan, eli itse luodaan omaa varallisuutta.”

Poikkeuksellisen kovia tuloja voi saada yrittäjät, yritysjohtajat ja vaikkapa urheilijat. Valkosen mukaan varallisuudella on ainakin kaksi tarkoitusta.

”Ensimmäinen on varallisuutta, joka tuottaa välitöntä iloa kulutuksen mielessä, esimerkiksi jos omistaa asunnon tai auton”, Valkonen sanoo.

”Ja toinen on varallisuutta, joka on säästetty myöhempää kulutusta tai perintöä varten.”

Suomalaisten varallisuuserien kohdentumiseen vaikuttaa verotus. Yhteiskunta pystyy ohjaamaan, kuinka ihmiset säästävät ja mihin he sijoittavat säästönsä. Suomessa suositaan omistusasumista sekä asumismuotona että sijoituskohteena.

”Jos esimerkiksi ostaa asunnon, sitä tuetaan verotuksellisesti siten, että sen tuottamaa kulutushyötyä ei veroteta, kun taas muihin pääomatuloihin, kuten osinkoihin, kohdistuu vero”, Valkonen sanoo.

Keskituloisten rakentama järjestelmä

Yksityishenkilöiden vauraudesta hyötyy myös muu yhteiskunta. Siitä pitää verotus huolen. Mitä kovemmat tulot, sitä enemmän joutuu maksamaan yhteiskunnalle. Ansiotuloverotus on progressiivista, eli veroprosentti nousee tulojen kasvaessa.

Usein puhutaan, että Suomessa verotus on maailman kovinta tasoa.

”Se on liian kärjistetysti sanottu, eikä välttämättä edes ei pidä paikkansa”, valtiovarainministeriön Pylkkänen sanoo.

Kansainvälisissä vertailuissa mittari on hyvin karkea. Sillä mitataan maksetut verot suhteessa bruttokansantuotteeseen. Nyt Suomen veroaste on 42–43 prosenttia.

”Mutta meillä veroiksi luetaan pakolliset työnantaja- sekä palkansaajamaksut sekä maksetaan veroja myös sosiaaliturvasta, kun taas useissa maissa, kuten Saksassa, ne ovat verottomia etuuksia”, Pylkkänen selittää.

”Eli jos sosiaalituet olisivat verovapaita, meidän veroaste pienenisi jo pelkästään sen vuoksi.”

Korkeat verot kiukuttavat aika ajoin suurituloisia.

”Pohjoismainen hyvinvointimallin legitimiteettiä kannatellaan keskituloisten varassa, mutta kritiikki nousee ääripäistä. Eli kuinka todella rikkaat ja todella köyhät kokevat järjestelmän”, Pylkkänen pohtii.

Keskituloiset ovat rakentaneet järjestelmän. Rikkaimmat ja köyhimmät voivat kokea järjestelmän toisin.

”Köyhimmät voivat olla tyytyväisiä, mutta ehkä haluaisivat enemmän. Ja rikkaimmat voisivat saada paremman turvan ilman tätä järjestelmää”, Pylkkänen sanoo.

Verotus herättää suuria tunteita, koska se näyttelee talouspolitiikassa hyvin tärkeää roolia ja koskettaa kaikkia kansalaisia.

”Veropolitiikka on noussut EU:hun ja varsinkin euroon liittymisen myötä kaikkein merkittävimmäksi finanssipolitiikan osa-alueeksi. Verotus on kansallisissa käsissä. Kyllä sitä direktiivit jonkin verran ohjailevat, mutta meillä on kuitenkin liikkumavaraa direktiivien puitteissa aika paljon – ja ansiotuloverotuksessa lähes täysimääräisesti.”

Myös yhteisöverotuksessa Suomi voi toimia itsenäisesti, mutta kilpailu naapurimaiden kanssa rajoittaa sitä käytännössä, koska muut voivat houkutella paljon veroa maksavat yritykset omalle puolelle.

Progressiivisen verotuksen on pelätty aiheuttavan sitä, että kovatuloiset ja lahjakkaat ihmiset kyllästyvät suomalaiseen verotukseen ja hakeutuvat muualle.

”Vaikka puhutaan aivoviennistä, on havaittu, että aivot palaavat myös takaisin. Se ei ole välttämättä lopullista muuttoa, vaan haetaan kompetenssia ja palataan sitten takaisin.”

Suomen Ekonomien toiminnanjohtaja Hanna-Leena Hemming arvioi, että tilanne on jo todennäköisesti muuttumassa.

” Yhä suurempi osa vastavalmistuneista ekonomeista lähtee ulkomaille töihin. Heidän paluuseensa vaikuttaa moni asia, mutta jyrkkä progressio ei ainakaan siihen houkuttele. Työnantajat eivät pysty maksamaan sellaisia palkkoja, että heidän ansiotasonsa säilyisi.”

Elina Pylkkäsen mukaan tähän mennessä ei ole tapahtunut niin suurta työvoiman pakenemista kuin EU:hun liityttäessä pelättiin, kun tavarat, palvelut, pääoma ja työvoima ovat täysin liikkuvia näiden rajojen sisäpuolella.

”Kaikkein liikkumattomin osa on ollut työvoima.”

Veroa solidaarisuuden nimissä

Hallitus päätti budjettiriihessä jatkaa solidaarisuusveron tiukennusta ainakin vielä ensi vuoden ajan. Vero koskee ensi vuonna heitä, joiden verotettava ansiotulo ylittää ensi vuonna noin 74 200 euroa. He maksavat kaksi prosenttiyksikköä lisää veroa, mutta vain alarajan ylittävistä ansiotuloista.

Veronmaksajain Keskusliiton arvion mukaan veron piiriin joutuvat noin 6 700 euroa kuukaudessa ansaitsevat henkilöt. Suomen Ekonomien mukaan nykyisen alennetun rajan sisään mahtuvat lähes ekonomin keskipalkkaa maksavat asiantuntijatkin. Solidaarisuusveroa maksaa yli kolmannes Suomen ekonomeista.

Suomen Ekonomien Hanna-Leena Hemming huomauttaa, että verotus vaikuttaa ihmisten ja yritysten käyttäytymiseen.

”Solidaarisuusvero ei kannusta yritteliäisyyteen eikä lisätyön vastaanottamiseen vaan korvaamaan veron suuremmilla palkankorotuksilla. Talouden kannalta tämä ei ole järkevää”, Hemming korostaa.

Etlan Valkonen sanoo, että kansainvälisissä vertailuissa Suomen ansiotulojen verotus on poikkeuksellisen progressiivista.

”Veroasteet taulukoiden alapäässä ja keskivaiheilla ovat lähellä muiden maiden veroasteita, mutta kun mennään suurituloisiin, niin meillä ansiotulojen veroaste on selvästi korkeampi kuin muualla”, Valkonen sanoo.

Hän pohtii, että jossain kohdassa on raja, jossa korkean verotuksen tuottamat tappiot ovat suuremmat kuin sen tuomat hyödyt.

”Haittaa voi syntyä sitä kautta, että kannattaako maassa asua, jos on superlahjakas. Mutta toistaiseksi mitään merkittävää aivovuotoa ei ole ollut havaittavissa”, Valkonen sanoo.

Korkeat veroasteet kannustavat myös muuntamaan palkkatuloja pääomatuloiksi.

Nykyisellä solidaarisuusverolla saadaan valtion kirstuun noin 60 miljoonaa euroa lisää. Veron piirissä olevia kansalaisia on 120 000–130 000. Näin ollen solidaarisuusveron piirissä olevat kansalaiset maksavat veroa vuodessa keskimäärin noin 500 euroa lisää. Rajan juuri ja juuri ylittävät maksavat vähemmän ja todella suurituloiset enemmän.

”Solidaarisuusvero koetaan reiluuden eleeksi, vaikka se ei ole fiskaalisesti merkittävä”, valtiovarainministeriön Pylkkänen pohtii.

”Kun tukia leikataan, niin ajatellaan, että talkoisiin osallistuvat myös he, jotka eivät etuuksia tarvitse.”

Kohu solidaarisuusveron ympärillä on keskittynyt ansiotuloihin. Pylkkäsen mielestä olisi syytä katsoa myös suuria pääomatuloja saavien tuloja ja verotusta.

”Kaikkein eniten meillä Suomessa tuloja keräävät saavat sekä ansiotuloja että etenkin pääomatuloja.”

Pääomatulot kuitenkin liikkuvat rajojen yli, joten korkea vero tuo tilalle muita ongelmia.

Hyvät pahat tuloerot

Suomessa on melko pienet varallisuuserot, kun verrataan muihin maihin. Yksi prosentti maailmassa omistaa puolet maailman varallisuudesta, mutta Suomessa edes kymmenen prosenttia ei omista puolta Suomen varallisuudesta.

Varallisuus syntyy perityn omaisuuden lisäksi tuloista. Suurituloisilla on mahdollisuus kerryttää myös varallisuutta. Suomessa myös tuloerot ovat pieniä, kun verrataan muuhun maailmaan.

”Tulontasaus on rauhoittanut yhteiskuntaa”, Etlan Valkonen sanoo.

”Kun varallisuus- ja tuloerot ovat erityisen suuria ja ne koetaan epäreiluiksi, yhteiskunnasta tulee epävakaa. Se synnyttää populismia, lakkoilua ja levottomuuksia. Suomessa erot ovat pienimpiä maailmassa, mistä johtuen myös näitä ongelmia on ollut hyvin vähän.”

Toisaalta tuloeroja myös puolustetaan. Ne toimivat kannustimena entistä paremman tavoitteluun ja yrittämiseen.

”Joku voi kokea, että omalle ponnistelulle ei saa riittävää kompensaatiota, jos tulojen ei anneta nousta”, valtiovarainministeriön Pylkkänen sanoo.

Kuinka suuret varallisuuserot ovat kansantalouden kannalta hyviä?

”Ei varmasti ole kiistatonta tietoa siitä, kuinka suuret varallisuuserot toisivat vauhdikkainta kasvua talouteen”, Pylkkänen sanoo. ”Ennen kaikkea tärkeämpää on kansalaisten luottamus järjestelmää kohtaan, joka saavutetaan kustannustehokkaalla ja läpinäkyvällä demokraattisella hallinnolla sekä vakaalla ja ennustettavalla talouspolitiikalla.”

”Osakesijoittamisen vähäiseen suosioon suomalaisten keskuudessa vaikuttaa muun muassa meidän eläkejärjestelmämme. Muualla yksityistä eläkesäästämistä on selvästi enemmän.

Tarmo Valkonen

 

18.10.2017

Mikä on varakkuutta, finanssineuvos Elina Pylkkänen?

”Vaihdannan välineenä käyvä hyödyke, eli raha, tavara tai palvelu, jota omistaa suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin keskimääräinen vertailujoukko. Tällä hyödykkeellä on kysyntää, mutta se on niukka resurssi taloudessa, yhteiskunnassa tai yhteisössä.

Varakkuus on sidoksissa aikaan ja paikkaan.

Dalai Laman käsitys on mielestäni kuitenkin hyvä vaihtoehtoinen näkemys rikkaalle ihmiselle: ’Rikas ei ole se, joka kerää itselleen, vaan se, joka antaa muille.’

Omasta mielestäni varakkuus on myös subjektiivinen käsite. Jos tuntee olevansa rikas ja on itse sitä mieltä, että mitään ei puutu eikä tarvitse lisää ja kokee olevansa hyvinvoiva, niin kuka siihen on mitään vastaankaan sanomaan. Myös määritelmällisesti rikas voi jatkuvasti haluta enemmän varallisuutta ja olla tyytymätön varallisuutensa määrään.”

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Ainutlaatuinen sinä – ainutlaatuinen osaamisesi

Asiakkaani kysyvät minulta usein, miten he voivat erottua muista oman alansa osaajista ja miten he saisivat rekrytoijat kiinnostumaan itsestään. Minä vastaan heidän kysymykseensä vastakysymyksellä: Mistä sinä olet kiinnostunut ja missä olet onnistunut?

Erottuakseen muista työmarkkinoilla ei tarvitse olla maailman paras omalla alallaan, ei edes Suomen tai oman kaupungin paras. Tärkeää on, että kerrot selvästi ja ytimekkäästi, missä olet hyvä etkä pakota lukijaa päättelemään erinomaisuuttasi työhistoriasi tai muun kokemuksesi perusteella.

Kun luen asiakkaitteni CV:itä ja hakemuksia, huomaan kuinka kaavamaisia lauseita niihin kirjoitetaan. Ihmisillä näyttää menevän aivot jollakin tavoin lukkoon, kun kyse on oman osaamisen markkinoinnista. Tai ehkä kyse onkin juuri siitä, että CV:tä ja hakemusta ei koeta oman osaamisen markkinoinniksi vaan itsensä kehuskelemiseksi. Jokainen myös tietää, että kehuskelu ei herätä kenenkään kiinnostusta, mutta on vaikea löytää tapaa kertoa omasta osaamisesta muulla tavalla.

Kiinnostus johtaa onnistumiseen

Kun ryhdyt miettimään omaa, ytimekästä markkinointiviestiäsi, on monta tapaa lähestyä asiaa.

Yksi tapa on ryhtyä miettimään, mistä asioista olet aidosti kiinnostunut. Kiinnostusten ei tarvitse liittyä suoraan työhön, vaan kysy itseltäsi, mikä sinua ylipäätään elämässä kiinnostaa.

Toinen kysymys on: Missä olet onnistunut? Milloin olen kokenut iloa ja innostusta? Milloin olen nauttinut työn tekemisestä ja aikaansaamisesta? Vastaukset voivat edelleen liittyä mihin tahansa elämänalueeseen, työhön, harrastuksiin, luottamustehtäviin, perhe-elämään tai muuhun vapaa-aikaan. Yleensä onnistumme asioissa, jotka meitä kiinnostavat, joten kysymykset liittyvät myös toisiinsa.

Kolmas kysymys kuuluu: Miksi olet onnistunut? Mitkä taidot, tiedot tai toimintatavat tai ominaisuudet olivat mukana onnistumisessa?

Kun tarkastelet muutamia, ehkä useampiakin, onnistumisia, voit alkaa huomata yhteneväisyyksiä. Huomaatkin, että samat toimintatavat, taidot, tiedot ja osaamiset vaikuttavat onnistumiseesi, tapahtuipa se millä elämänalueella tahansa.

Samassakin asiassa voi onnistua monella tavalla. Onnistutko esimerkiksi siksi, että sinulla on jonkin asian syvällistä osaamista, pystyt soveltamaan sitä käytäntöön ja vielä kertomaan siitä toisille yksinkertaisesti. Vai onnistutko siksi, että löydät oikeat ihmiset, joilla on tarvittava asiantuntemus ja osaat innostaa ryhmän antamaan parhaat taitonsa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi?

Kiteytä osaaminen kuvaksi

Mitkä osaamiset, taidot, tiedot, toimintatavat tai ominaisuudet nousevat esille äskeisen analyysisi perusteella? Sparraa hiukan itseäsi, ideoi, yhdistele, laajenna tai syvennä. Pyri kiteyttämään omannäköinen osaamiskokonaisuus, jossa on 3 – 5 ydinaluetta. Kun olet löytänyt ydinalueet, piirrä kuva, malli tai kaavio, johon tiivistyy juuri sinun osaamisesi. Millainen kolmio, tähti tai muu kuva sinun ainutlaatuisesta osaamiskokonaisuudestasi piirtyy?

Arja Parpala
Uravalmentaja

03.01.2018
Paniikkia ja pieruverkkareita – perhevapaalta paluun haasteet ja ihanuus

Kun töihin paluuni esikoisen syntymän ja ensimmäisen perhevapaaperiodini jälkeen lähestyi uhkaavasti, haikeat ajatukset ja uhkakuvat (lue: pienoinen paniikki) ottivat valtaa ajatuksissani. Yhä useampana yönä sain nähdä vähintäänkin outoja työpaikkaliitännäisiä unia. Murehdin paitsi sitä, miten pieni ihmisen taimeni pärjää vieraissa käsissä ja ilman täydellisen äitinsä hoivaa (kyllä, tämä on ironiaa), myös sitä kuinka itse selviydyn palatessani työrintamalle. Panikoin, onko tietotaitoni jo täysin vanhentunut – olinhan ollut pois ihan kokonaisen vuoden! – ja olivatko hormonihuurut tuhonneet ajattelukapasiteettini lopullisesti.

Kun jätin pikkuiseni hoitoon, hän ei jäänyt itkemään perääni, mutta itse vollotin ensin bussipysäkillä ja toiseen otteeseen työkaverini toivottaessa minut halauksin tervetulleeksi takaisin. Tykkään kovasti työstäni, mutta silti pohdin pienessä päässäni, olisiko hyvä äiti malttanut olla kotosalla kotvasen kauemmin.

Toinen kerta toden sanoo?

Toisella kerralla olin perhevapailla hurjat puoli vuotta kauemmin ja pääsin hieman vähemmällä etukäteisstressaamisella. Työkaveritkin ilmestyivät unissani erikoisiin asiayhteyksiin vasta lähempänä töihin paluun ajankohtaa. Ehkä asiaa ei arjessa kahden pienen lapsen kanssa ehtinyt niin paljon vatvoa, mutta yhtäkkiä ensimmäisen työpäivän aatto vain koitti ja tajusin että pieruverkkarit ja imetyshuppari pitäisi vaihtaa johonkin astetta korrektimpaan asukokonaisuuteen.

Toisen lapsen kohdalla mammailun merkeissä vietetyn rupeaman päättyminen ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Älysin myös jo heti alkuun nauttia enemmän työelämän haasteista, päivittäisestä aikuisesta seurasta ja siitä, että lounaan sai syödä lämpimänä ilman että kukaan huutaisi kesken kaiken pyyhkimään. Jäin bussista oikealla pysäkillä ja melkein joka päivä hyppäsin vielä ihan oikeaan junaankin. Työhuoneeni koordinaatitkin olivat ennallaan.

Töihin paluuseen panostettava

Sen lisäksi että pari ihanaa työkaveriani päivitti minulle perhevapaani aikana toimiston kuumimpia kuulumisia, pidimme esimieheni kanssa sovitusti ja toiveestani yhteyttä. Usein pelisäännöt yhteydenpidosta jäävät kuitenkin sopimatta. Moni äiti ei tiedä onko tervetullut takaisin, esimies on saattanut vapaan aikana vaihtua toiseen eikä organisaatiokaan ole ennallaan.

Omassa päässäni pyöri toisenkin perhevapaan jälkeen kaikesta huolimatta iso liuta kysymyksiä: ”Keitä nää tyypit on? Miten nää ohjelmat toimii? Mitkä ne salasanat näihin kaikkiin ohjelmiin nyt olikaan? Mitä nää kaikki projektit ja lyhenteet tarkoittaa? Osaanko mä enää mitään? Mä en osaa enää mitään!? Miksi mun laukussani on pehmohiiri, likainen sukka kokoa 22 ja palohälytin?”

Kaiken tämän säädön ja tunnekuohujen keskellä saan nykytilanteen valossa kuitenkin olla tyytyväinen, ja yllämainittu hämmennys ja sekoilu ovat pieniä murheita. Työpaikkani oli tallella ja työtehtäväni olivat ennallaan. Perhevapaaltahan palataan ensisijaisesti siihen työhön, josta perhevapaalle on lähdetty ja josta on työsopimuksessa sovittu. Tämä on selvää. Vai onko? Valitettavan usein näin ei ole. Yksi yleisimmistä ekonomien yhteydenottoaiheista työsuhdejuristeillemme on perhevapaalta paluuseen liittyvät ongelmat työpaikalla.

Äiti-ihmisillä on aivan tarpeeksi pähkäiltävää ja haastetta töihin paluu -merkkisessä elämänmuutoksessa muutoinkin eikä työn ja perheen yhteensovittaminen kaipaa enää ylimääräistä extrajännitystä ja draamaa. Ja kyllä: haasteita voi olla isilläkin, mutta ainakin Ekonomien jäsenistä toistaiseksi vuosittain vain kourallinen miehiä ilmoittaa olevansa pidemmällä perhevapaalla.

Summa summarum: Kaikki voittavat, kun perhevapaalta töihin paluuseen panostetaan.

Tanja Hankia
Asiakkuusvastaava, kylterit ja nuoret ekonomit

21.12.2017
Esimies työsuhteen säännösviidakossa

Työelämän lainsäädännössä on työnantajalle annettu oikeuksia ja asetettu monenlaisia velvoitteita. Käytännön tilanteissa työnantajaa edustaa yksittäinen esimies, joka käyttää työnantajayhteisön puolesta työnjohtovaltaa ja toisaalta vastaa työnantajavelvoitteiden asianmukaisesta noudattamisesta työpaikan arjessa. Lainsäädäntöviidakossa suunnistaminen voi toisinaan olla haasteellista, koska esimiehen koulutus ja työkokemus ovat tyypillisesti muulta toimialalta kuin työoikeudesta.

Työnantajalla on tulkintaetuoikeus työsuhteessa kulloinkin sovellettavasta lain tai työehtosopimuksen kohdasta. Jos työntekijä ja esimies ovat erimielisiä säännöksen oikeasta soveltamisesta, on työntekijän noudatettava esimiehen soveltamistulkintaa, kunnes erimielisyys on saatu ratkaistua. Ääritilanteessa ratkaisu voi tapahtua vasta tuomioistuimessa. Toisaalta työnantajalla on myös vastuu esittämästään tulkinnasta ja jos tulkinta sittemmin vahvistetaan virheelliseksi, on työnantajan korvattava työntekijälle tästä mahdollisesti aiheutunut vahinko.

Työsopimuslaissa tänä vuonna merkittäviä muutoksia

Työsopimuslaki on painoarvoltaan merkittävin työelämää säätelevä laki ja se sisältää säännöksiä mm. työsuhteen osapuolten yleisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, työsopimuksen muodosta, kestosta ja päättämisestä. Työsopimuslakiin on vuonna 2017 tehty merkittäviä muutoksia mm. koeajan kestoon, määräaikaisen työsopimuksen perusteisiin ja irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuuteen. Näistä on kerrottu tarkemmin Ekonomi-lehtemme tämän vuoden toisessa numerossa.

Työsopimuslaissa on myös määritelty työsopimussuhteen tunnusmerkit, joiden perusteella arvioidaan, onko osapuolten välillä ylipäätänsä työsopimussuhde vai jonkinlainen toimeksianto- tai konsulttijärjestely. Työelämän yleisen lainsäädännön soveltuminen edellyttää luonnollisesti, että kyseessä on työsopimussuhde.

Muita keskeisiä työelämän lakeja ovat mm. yhteistoimintalaki, työaikalaki, vuosilomalaki, työturvallisuuslaki, työterveyshuoltolaki, tasa-arvolaki sekä laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Lainsäädännön lisäksi työsuhdetta voi säännöttää myös normaali tai yleissitova työehtosopimus.

Lakien ja työehtosopimusten soveltamisesta

Työehtosopimuksen normaalisitovuudesta on kyse, kun työnantajayhteisö on järjestäytynyt alansa työnantajaliittoon ja on tämän johdosta velvollinen noudattamaan oman alansa työehtosopimusta. Jos valtakunnallinen työehtosopimus on asianomaisella alalla kattava (työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien palveluksessa on vähintään 50 % alan kaikista työntekijöistä) voidaan työehtosopimus vahvistaa yleissitovaksi. Käytännössä yleissitovuus tarkoittaa sitä, että alalla toimivan järjestäytymättömänkin työnantajan on työsuhteissa noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Lisäksi työehtosopimuksen noudattaminen voi perustua myös siihen, että osapuolet ovat sopineet siitä työsopimuskirjauksella.

Työelämän lakeja ja työehtosopimuksia sovellettaessa on syytä muistaa, että valtaosa säädöksistä on ns. pakottavaa oikeutta. Esimies ja työntekijä eivät voi työsopimuksella sopimalla poiketa pakottavasta säännöksestä. Esimerkiksi varsin tavallinen kirjaus siitä, ettei työsuhteessa noudateta työaikalakia on pätemätön, ellei työntekijä tosiasiallisesti ole sellaisessa asemassa tai työssä, että hän työaikalain poikkeussäännöksen nojalla jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Tällöin työaikalain ulkopuolelle jääminen perustuu työaikalain säännökseen, jossa on määritelty lain ulkopuolelle jäävät työt ja tehtävät, eikä niinkään työsopimuskirjaukseen.

Työelämän lainsäädäntö ja yleissitovat työehtosopimukset ovat yleisesti saatavilla valtion säädöstietopankki Finlexissä osoitteessa www.finlex.fi. Säädöstietopankista löytyvät myös työtuomioistuimen tuomiot ja korkeimman oikeuden ennakkopäätökset, jotka linjaavat merkittävällä tavalla työelämän lakien ja työehtosopimusten tulkitsemista.

Oikeudelliset palvelumme tukevat ekonomi-esimiehiä tai -yrittäjiä työelämän oikeuskysymyksissä. Työnantajaneuvontamme palvelee arkisin klo 9.00 – 16.00 numerossa 020 692 923.

Jan Degerlund
Lakiasiainjohtaja

19.12.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013