( Yhteiskunta )

Kuka on oikeasti varakas?

Teksti Mikko Huotari
Kuvat Miika Kainu ja iStockphoto
  • Kuka on oikeasti varakas?
  • Matti Keloharju muistuttaa, ettei varallisuuden arvon määrittely ole yksiselitteistä. "Esimerkiksi omistusasunnoista on huonosti saatavilla kunnollista tietoa."
  • "On liian kärjistetysti sanottu, että Suomessa verotus on maailman kovinta tasoa", arvioi valtiovarainministeriön finanssineuvos Elina Pylkkänen.
  • Etlan Tarmo Valkonen muistuttaa, että tulontasaus ja maltilliset tuloerot vakauttavat ja rauhoittavat yhteiskuntaa.
Varakkuutta on monenlaista, ja sen mittaaminen on äärimmäisen vaikeaa. Asiantuntijatkin välttävät tiukkojen rajojen piirtämistä etenkin, jos asiaa pohditaan kansainvälisestä näkökulmasta.

Suomessa on hieman yli tuhat multimiljonääriä eli henkilöä, jolla on omaisuutta yli 10 miljoonan dollarin arvosta. Arvion on tehnyt kiinteistökonsultointiyhtiö Knight Frank, joka julkaisee vuosittain selvityksen varakkuudesta ympäri maailmaa. Miljonäärejä Suomessa arvioidaan olevan noin 48 000.

Nämä arviot ovat toki vain suuntaa antavia. Varallisuusvero poistettiin Suomessa vuonna 2005, ja sen jälkeen varallisuuden mittaaminen on muuttunut vaikeaksi. Osa on helposti laskettavaa omaisuutta, kuten pörssiosakkeet, rahasto-osuudet ja pankkitalletukset.

”Osalle omaisuudesta on vaikeampi löytää arvo, vaikka niillä selvästi on arvo”, sanoo Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Matti Keloharju.

”Tällaisia ovat muun muassa omistusasunto, auto tai vene.”

Suomalaisten kotitalouksien varallisuudesta suurin osa on asuinrakennuksissa, maaomaisuudessa ja muissa reaalivaroissa, kuten metsissä.

”Niillä on kiistämättä olemassa arvo, mutta niille on hyvin vaikea määritellä arvoa tiettynä ajankohtana. Tilastoista voi löytyä jonkinlainen tieto, mutta se on yleensä vanhentunutta ja koskee esimerkiksi ostohetkeä.”

Veroista voi saada vapautuksen

Tuorein Tilastokeskuksen varallisuustutkimus on vuodelta 2015, jolloin tarkasteltiin vuoden 2013 tilastoja. Puolella kotitalouksista oli nettovarallisuutta yli 110 000 euroa. Varakkain kymmenesosa omisti noin 45 prosenttia nettovarallisuudesta. Viisi vähävaraisinta kymmenystä eli puolet kotitalouksista omisti noin seitsemän prosenttia nettovarallisuudesta.

Varakkuudelle ei ole kuitenkaan tarkkaa määritelmää, koska sille ei ole erityistä tarvetta.

”Esimerkiksi verottajan ei tarvitse tehdä erotteluja varakkuudesta tai perustaa varakkuusasteikkoa, jota käytettäisiin verotuksen toimittamisessa, mutta esimerkiksi perintö- ja lahjaverossa omaisuudelle, joka vaihtaa omistajaa pitää laskea arvo”, valtiovarainministeriön finanssineuvos Elina Pylkkänen sanoo.

”Verotus toimitetaan lainsäädännössä määriteltyjen kriteerien perusteella, eikä varakkuuteen tarvitse ottaa kantaa. Toisaalta veron maksamisesta voi saada vapautuksen, jos veronmaksukyky on olennaisesti heikentynyt esimerkiksi sairauden, työttömyyden tai muun erityisen syyn takia.”

Myöskään valtiovarainministeriö ei sovella verolakien valmistelussa tiettyä konventiota tai rajaa, jonka jälkeen henkilön voitaisiin sanoa olevan varakas.

”Sellainen pystyttäisiin toki konstruoimaan esimerkiksi taloudessa hankittavien perustarpeiden tyydyttämisen ylittävästä määrästä ja siitä, kuinka moninkertaisesti varat ylittävät tämän normin”, Pylkkänen pohtii.

Miehet omistavat osakkeita

Suomalaisten kotitalouksien varakkaimpaan prosenttiin pääsi vuonna 2013 1,4 miljoonan euron netto-omaisuudella. Varakkaimpaan kymmenesosaan pääsi noin puolen miljoonan euron omaisuudella. Iällä on merkittävä yhteys omaisuuden määrään: suurimmillaan nettovarallisuus on 65–74-vuotiailla.

Suomalaisten merkittävin varallisuuserä on omistusasunto.

”Siitä on huonosti saatavilla kunnollista tilastotietoa”, Keloharju sanoo.

”Tilastoista voidaan nähdä arvo siltä hetkeltä, kun asunto on hankittu, mutta mitään ajankohtaista markkinahintaa ei ole saatavilla. Voidaan arvioida, mikä asunnon arvo on, mutta se ei näy missään tilastoissa.”

Suomessa pörssiosakkeiden omistus keskittyy varakkaimpaan väestönosaan. Keloharju teki systeemiarkkitehti, KTM Antti Lehtisen kanssa selvityksen vuoden 2015 pörssivarallisuudesta. Selvitys paljasti, että rikkain prosentti suomalaisista henkilösijoittajista, eli noin 7 000 ihmistä, omisti 46 prosenttia 28 miljardin euron sijoitusvarallisuudesta. Pörssivarallisuudesta 70 prosenttia on miesten omistuksessa.

Keloharjun mukaan pörssivarallisuuden keskittyminen on edellä mainittuja lukuja voimakkaampaa, koska suurien pörssisijoittajien varallisuus on sijoitusyhtiöissä, joten ne eivät näy selvityksen tilastoissa.

”Pörssiomistus on Suomessa keskittyneempää kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa”, Keloharju sanoo.

Köyhän maan historia

”Suomessa yrityksiin sijoittaminen on vielä kohtalaisen uutta, eikä monien sijoitussalkuissa ole suoria osakeomistuksia”, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusneuvonantaja Tarmo Valkonen pohtii.

Hänen mukaansa osakesijoittamisen vähäiseen suosioon suomalaisten keskuudessa vaikuttaa muun muassa meidän eläkejärjestelmämme.

”Kun meillä on kattava lakisääteinen eläketurva, kotitalouksien ei tarvitse säästää niin paljon eläkepäiviä varten. Toisaalta eläkemaksut myös vähentävät säästämismahdollisuuksia”, Valkonen sanoo.

”Muualla yksityistä eläkesäästämistä on selvästi enemmän.”

Suomi on tänä päivänä vauras maa, mutta Valkonen huomauttaa, että länsimaisella tulotasolla maa on ollut vasta viimeiset vuosikymmenet.

Se tarkoittaa, että esimerkiksi 50 vuotta sitten Suomessa varallisuus ei ole voinut kertyä samaa tahtia kuin Ruotsissa tai Saksassa, joissa bruttokansantuote henkeä kohti on ollut paljon korkeammalla.

Aineeton omaisuus

Mitä sofistikoituneemmin varakkuutta yritetään määritellä, sitä vaikeampaa on sen euromääräinen laskeminen. Merkittävä osa varakkuutta on aineetonta.

”Yrityksellä voi olla arvokas brändi, joka on syntynyt isojen ponnistuksien tuloksena. Se voi näkyä taseessa niin, että ostetaan jokin toinen yritys”, Keloharju selittää.

Hänen mukaansa tästä löytyy analogia myös yksilön kohdalla.

”Yksilölläkin voi olla ansaintapotentiaalia, joka ei vielä näy hänen taseessa tai tulovirroissa konkreettisesti”, Keloharju sanoo.

Jos ihmisellä on hyvä koulutus, se todennäköisesti tuottaa hänelle tulovirtaa tulevaisuudessa. Esimerkiksi opintojen loppuvaiheessa olevalla tai vastavalmistuneella on paljon henkistä pääomaa, vaikka siinä vaiheessa usealla on vielä matti kukkarossa.

”Korostan opiskelijoille, että ajatelkaa omaa tasettanne, kun mietitte, uskaltaako ottaa opintolainaa. Heidän taseessa on valtava määrä henkistä pääomaa, ja siihen nähden velan ottaminen ei tunnu missään, jos verrataan kouluttamattomaan ihmiseen.”

Henkinen pääoma ei näy missään tilastossa, vaikka se voi olla tulevaisuuden tulovirtojen näkökulmasta huomattavan merkittävä tekijä.

”Esimerkiksi lääkäreillä on isot tulot, ja työttömyysriski on äärimmäisen pieni.”

Verotus suuntaa sijoituksia

Suomessa vaurastutaan pääasiassa kahdella tavalla, perinnöillä ja tuloilla.

”Vanha ketju on ollut perintöketju, eli taustalla on ollut yrittäjyyttä, joka on tuottanut omaisuutta. Jälkeläiset ovat pystyneet edelleen kasvattamaan omaisuutta. Toki on sellaisiakin jälkeläisiä, jotka ovat pystyneet hävittämään perityn omaisuuden”, Valkonen sanoo.

”Nykyään on menty amerikkalaiseen suuntaan, eli itse luodaan omaa varallisuutta.”

Poikkeuksellisen kovia tuloja voi saada yrittäjät, yritysjohtajat ja vaikkapa urheilijat. Valkosen mukaan varallisuudella on ainakin kaksi tarkoitusta.

”Ensimmäinen on varallisuutta, joka tuottaa välitöntä iloa kulutuksen mielessä, esimerkiksi jos omistaa asunnon tai auton”, Valkonen sanoo.

”Ja toinen on varallisuutta, joka on säästetty myöhempää kulutusta tai perintöä varten.”

Suomalaisten varallisuuserien kohdentumiseen vaikuttaa verotus. Yhteiskunta pystyy ohjaamaan, kuinka ihmiset säästävät ja mihin he sijoittavat säästönsä. Suomessa suositaan omistusasumista sekä asumismuotona että sijoituskohteena.

”Jos esimerkiksi ostaa asunnon, sitä tuetaan verotuksellisesti siten, että sen tuottamaa kulutushyötyä ei veroteta, kun taas muihin pääomatuloihin, kuten osinkoihin, kohdistuu vero”, Valkonen sanoo.

Keskituloisten rakentama järjestelmä

Yksityishenkilöiden vauraudesta hyötyy myös muu yhteiskunta. Siitä pitää verotus huolen. Mitä kovemmat tulot, sitä enemmän joutuu maksamaan yhteiskunnalle. Ansiotuloverotus on progressiivista, eli veroprosentti nousee tulojen kasvaessa.

Usein puhutaan, että Suomessa verotus on maailman kovinta tasoa.

”Se on liian kärjistetysti sanottu, eikä välttämättä edes ei pidä paikkansa”, valtiovarainministeriön Pylkkänen sanoo.

Kansainvälisissä vertailuissa mittari on hyvin karkea. Sillä mitataan maksetut verot suhteessa bruttokansantuotteeseen. Nyt Suomen veroaste on 42–43 prosenttia.

”Mutta meillä veroiksi luetaan pakolliset työnantaja- sekä palkansaajamaksut sekä maksetaan veroja myös sosiaaliturvasta, kun taas useissa maissa, kuten Saksassa, ne ovat verottomia etuuksia”, Pylkkänen selittää.

”Eli jos sosiaalituet olisivat verovapaita, meidän veroaste pienenisi jo pelkästään sen vuoksi.”

Korkeat verot kiukuttavat aika ajoin suurituloisia.

”Pohjoismainen hyvinvointimallin legitimiteettiä kannatellaan keskituloisten varassa, mutta kritiikki nousee ääripäistä. Eli kuinka todella rikkaat ja todella köyhät kokevat järjestelmän”, Pylkkänen pohtii.

Keskituloiset ovat rakentaneet järjestelmän. Rikkaimmat ja köyhimmät voivat kokea järjestelmän toisin.

”Köyhimmät voivat olla tyytyväisiä, mutta ehkä haluaisivat enemmän. Ja rikkaimmat voisivat saada paremman turvan ilman tätä järjestelmää”, Pylkkänen sanoo.

Verotus herättää suuria tunteita, koska se näyttelee talouspolitiikassa hyvin tärkeää roolia ja koskettaa kaikkia kansalaisia.

”Veropolitiikka on noussut EU:hun ja varsinkin euroon liittymisen myötä kaikkein merkittävimmäksi finanssipolitiikan osa-alueeksi. Verotus on kansallisissa käsissä. Kyllä sitä direktiivit jonkin verran ohjailevat, mutta meillä on kuitenkin liikkumavaraa direktiivien puitteissa aika paljon – ja ansiotuloverotuksessa lähes täysimääräisesti.”

Myös yhteisöverotuksessa Suomi voi toimia itsenäisesti, mutta kilpailu naapurimaiden kanssa rajoittaa sitä käytännössä, koska muut voivat houkutella paljon veroa maksavat yritykset omalle puolelle.

Progressiivisen verotuksen on pelätty aiheuttavan sitä, että kovatuloiset ja lahjakkaat ihmiset kyllästyvät suomalaiseen verotukseen ja hakeutuvat muualle.

”Vaikka puhutaan aivoviennistä, on havaittu, että aivot palaavat myös takaisin. Se ei ole välttämättä lopullista muuttoa, vaan haetaan kompetenssia ja palataan sitten takaisin.”

Suomen Ekonomien toiminnanjohtaja Hanna-Leena Hemming arvioi, että tilanne on jo todennäköisesti muuttumassa.

” Yhä suurempi osa vastavalmistuneista ekonomeista lähtee ulkomaille töihin. Heidän paluuseensa vaikuttaa moni asia, mutta jyrkkä progressio ei ainakaan siihen houkuttele. Työnantajat eivät pysty maksamaan sellaisia palkkoja, että heidän ansiotasonsa säilyisi.”

Elina Pylkkäsen mukaan tähän mennessä ei ole tapahtunut niin suurta työvoiman pakenemista kuin EU:hun liityttäessä pelättiin, kun tavarat, palvelut, pääoma ja työvoima ovat täysin liikkuvia näiden rajojen sisäpuolella.

”Kaikkein liikkumattomin osa on ollut työvoima.”

Veroa solidaarisuuden nimissä

Hallitus päätti budjettiriihessä jatkaa solidaarisuusveron tiukennusta ainakin vielä ensi vuoden ajan. Vero koskee ensi vuonna heitä, joiden verotettava ansiotulo ylittää ensi vuonna noin 74 200 euroa. He maksavat kaksi prosenttiyksikköä lisää veroa, mutta vain alarajan ylittävistä ansiotuloista.

Veronmaksajain Keskusliiton arvion mukaan veron piiriin joutuvat noin 6 700 euroa kuukaudessa ansaitsevat henkilöt. Suomen Ekonomien mukaan nykyisen alennetun rajan sisään mahtuvat lähes ekonomin keskipalkkaa maksavat asiantuntijatkin. Solidaarisuusveroa maksaa yli kolmannes Suomen ekonomeista.

Suomen Ekonomien Hanna-Leena Hemming huomauttaa, että verotus vaikuttaa ihmisten ja yritysten käyttäytymiseen.

”Solidaarisuusvero ei kannusta yritteliäisyyteen eikä lisätyön vastaanottamiseen vaan korvaamaan veron suuremmilla palkankorotuksilla. Talouden kannalta tämä ei ole järkevää”, Hemming korostaa.

Etlan Valkonen sanoo, että kansainvälisissä vertailuissa Suomen ansiotulojen verotus on poikkeuksellisen progressiivista.

”Veroasteet taulukoiden alapäässä ja keskivaiheilla ovat lähellä muiden maiden veroasteita, mutta kun mennään suurituloisiin, niin meillä ansiotulojen veroaste on selvästi korkeampi kuin muualla”, Valkonen sanoo.

Hän pohtii, että jossain kohdassa on raja, jossa korkean verotuksen tuottamat tappiot ovat suuremmat kuin sen tuomat hyödyt.

”Haittaa voi syntyä sitä kautta, että kannattaako maassa asua, jos on superlahjakas. Mutta toistaiseksi mitään merkittävää aivovuotoa ei ole ollut havaittavissa”, Valkonen sanoo.

Korkeat veroasteet kannustavat myös muuntamaan palkkatuloja pääomatuloiksi.

Nykyisellä solidaarisuusverolla saadaan valtion kirstuun noin 60 miljoonaa euroa lisää. Veron piirissä olevia kansalaisia on 120 000–130 000. Näin ollen solidaarisuusveron piirissä olevat kansalaiset maksavat veroa vuodessa keskimäärin noin 500 euroa lisää. Rajan juuri ja juuri ylittävät maksavat vähemmän ja todella suurituloiset enemmän.

”Solidaarisuusvero koetaan reiluuden eleeksi, vaikka se ei ole fiskaalisesti merkittävä”, valtiovarainministeriön Pylkkänen pohtii.

”Kun tukia leikataan, niin ajatellaan, että talkoisiin osallistuvat myös he, jotka eivät etuuksia tarvitse.”

Kohu solidaarisuusveron ympärillä on keskittynyt ansiotuloihin. Pylkkäsen mielestä olisi syytä katsoa myös suuria pääomatuloja saavien tuloja ja verotusta.

”Kaikkein eniten meillä Suomessa tuloja keräävät saavat sekä ansiotuloja että etenkin pääomatuloja.”

Pääomatulot kuitenkin liikkuvat rajojen yli, joten korkea vero tuo tilalle muita ongelmia.

Hyvät pahat tuloerot

Suomessa on melko pienet varallisuuserot, kun verrataan muihin maihin. Yksi prosentti maailmassa omistaa puolet maailman varallisuudesta, mutta Suomessa edes kymmenen prosenttia ei omista puolta Suomen varallisuudesta.

Varallisuus syntyy perityn omaisuuden lisäksi tuloista. Suurituloisilla on mahdollisuus kerryttää myös varallisuutta. Suomessa myös tuloerot ovat pieniä, kun verrataan muuhun maailmaan.

”Tulontasaus on rauhoittanut yhteiskuntaa”, Etlan Valkonen sanoo.

”Kun varallisuus- ja tuloerot ovat erityisen suuria ja ne koetaan epäreiluiksi, yhteiskunnasta tulee epävakaa. Se synnyttää populismia, lakkoilua ja levottomuuksia. Suomessa erot ovat pienimpiä maailmassa, mistä johtuen myös näitä ongelmia on ollut hyvin vähän.”

Toisaalta tuloeroja myös puolustetaan. Ne toimivat kannustimena entistä paremman tavoitteluun ja yrittämiseen.

”Joku voi kokea, että omalle ponnistelulle ei saa riittävää kompensaatiota, jos tulojen ei anneta nousta”, valtiovarainministeriön Pylkkänen sanoo.

Kuinka suuret varallisuuserot ovat kansantalouden kannalta hyviä?

”Ei varmasti ole kiistatonta tietoa siitä, kuinka suuret varallisuuserot toisivat vauhdikkainta kasvua talouteen”, Pylkkänen sanoo. ”Ennen kaikkea tärkeämpää on kansalaisten luottamus järjestelmää kohtaan, joka saavutetaan kustannustehokkaalla ja läpinäkyvällä demokraattisella hallinnolla sekä vakaalla ja ennustettavalla talouspolitiikalla.”

”Osakesijoittamisen vähäiseen suosioon suomalaisten keskuudessa vaikuttaa muun muassa meidän eläkejärjestelmämme. Muualla yksityistä eläkesäästämistä on selvästi enemmän.

Tarmo Valkonen

 

18.10.2017

Mikä on varakkuutta, finanssineuvos Elina Pylkkänen?

”Vaihdannan välineenä käyvä hyödyke, eli raha, tavara tai palvelu, jota omistaa suhteellisesti huomattavasti enemmän kuin keskimääräinen vertailujoukko. Tällä hyödykkeellä on kysyntää, mutta se on niukka resurssi taloudessa, yhteiskunnassa tai yhteisössä.

Varakkuus on sidoksissa aikaan ja paikkaan.

Dalai Laman käsitys on mielestäni kuitenkin hyvä vaihtoehtoinen näkemys rikkaalle ihmiselle: ’Rikas ei ole se, joka kerää itselleen, vaan se, joka antaa muille.’

Omasta mielestäni varakkuus on myös subjektiivinen käsite. Jos tuntee olevansa rikas ja on itse sitä mieltä, että mitään ei puutu eikä tarvitse lisää ja kokee olevansa hyvinvoiva, niin kuka siihen on mitään vastaankaan sanomaan. Myös määritelmällisesti rikas voi jatkuvasti haluta enemmän varallisuutta ja olla tyytymätön varallisuutensa määrään.”

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013