( Johtaminen )

LOHAS-kuluttajaryhmän merkitys markkinoinnissa kasvaa myös Suomessa

Teksti Sabina Mäki Kuvat Kirsi Tuura
  • ”Yrityksen vastuullisuus on tärkeää. Kuluttaja toimii kuitenkin suhteessa tuotteeseen, joka tarjoaa ostopäätöskriteerin”, sanoo Jaana Haapala.
Joka kolmannen suomalaisen kulutusvalintoja ohjaa eettinen ja ekologinen eetos. Ympäröivä todellisuus ja esimerkit maailmalta osoittavat, että kasvava trendi on tullut jäädäkseen.

Japanissa ja Yhdysvalloissa tunnistettiin 1990-luvulla uusi, kiinnostava kuluttajaryhmä, joka teki ostopäätöksiä ennenkuulumattomalla tavalla. Eettiseen, ekologiseen ja terveelliseen kuluttamiseen vihkiytynyt joukko sai pian nimen LOHAS, joka tulee sanoista Lifestyles of Health and Sustainability.

”Aluksi ei tiedostettu, että kyseessä on kuluttajaryhmä, vaan joukko yksilöitä, joilla on uudenlainen eetos. Suomalaiset LOHAS-kuluttajat ryhmäytyivät vasta 2000-luvulla”, selittää markkinoinnin moniosaaja Jaana Haapala.

Suomalaista tutkimustietoa tästä varsin tuoreesta kuluttajaryhmästä on saatu vuodesta 2009 lähtien, jolloin markkinatutkimusta tekevä Tripod Research ryhtyi tekemään vuosittaista LOHAS-tutkimustaan. Samoihin aikoihin Haapala matkasaarnasi yrityksissä tulevaisuuden kuluttajasta juuri julkaistun Omatuntotalous-kirjansa kanssa. Ekonomin teesi oli, että omatunto tulee ostoskoriin.

”Se oli rankka väite. Minua katsottiin vähän oudosti, sillä kuluttajaa pidettiin taloudellisesti ja rationaalisesti ajattelevana olentona. Kirjassani väitin, että homo economicus olikin homo generosus”, Haapala summaa.

Omatunto on tullut ostoskoriin ja liike-elämän pimeä puoli paljastunut

Neljä vuotta myöhemmin mainostoimisto Folk Finlandin strategi toteaa, että omatunto todellakin tuli ostoskoriin. Haapala uskoo, että muutoksen taustalla vaikuttaa kaksi keskeistä asiaa: tietoisuus maailman todellisesta tilasta sekä nopea tiedonvälitys. Ympäristöongelmien lisäksi kuluttajille on paljastunut Haapalan sanoin liike-elämän pimeä puoli.

”Nopeasta tiedonkulusta on seurannut läpinäkyvyyden vaade. Ihmiset ovat nähneet epäoikeudenmukaisuuden ja riiston, ja se on synnyttänyt luottamuspulan”, ekonomi väittää napakasti. Hän uskoo, että juuri nyt on valtava kysyntä luottamukselle.

Yrittäjyyskasvatuksen professori: Trendin taustalla on todellisia ongelmia

”Jo nyt luonnon kantokyky on ylitetty. Maailmassa on suurin puute vedestä ja pian puhtaasta ilmasta. Niitä on otettu ilmaiseksi ja itsestään selvästi käyttöön. Nykyiset teollisuusmaat ovat globaalisti ajatellen pienellä porukalla vaarantaneet luonnonvarojen uusiutumisen”, aloittaa kestävän kehityksen ja yrittäjyyden yhtymäkohtia tutkinut Paula Kyrö.

Aalto-yliopiston yrittäjyyskasvatuksen professori toteaa vakavana sen, minkä kaikki LOHAS-kuluttajat tiedostavat: ajattelemattomuus on johtanut vakaviin, pitkävaikutteisiin ongelmiin, kuten viljelymaan köyhtymiseen. Kyrön mielestä suurin syypää ympäristöongelmiin on keskitetty tuotanto, joka on johtanut luonnonvarojen liialliseen ja kestämättömään kulutukseen.

”Ongelmien taustalla vaikuttaa markkinatalouden ja näkymättömän käden keksiminen”, Kyrö miettii ja painottaa sanaa keksiminen. ”Taloustiedehän ei vain selitä, vaan luo ilmiöitä.”

540_260_2M8A0349

Keskitetty massatuotanto on unohtanut Kyrön mukaan paikallisten ekosysteemien pitkän aikavälin kehittymisen lyhyen aikavälin voittoja tavoitellessaan. Pieni, paikallinen tuotanto, kuten niin paljon puhuttu lähiruoka, huomioi hänen mielestään luonnostaan paikalliset resurssit ja niiden riittävyyden. Kirjassaan Yrittäjyys, talous ja kestävä kehitys Kyrö toteaa, että ympäristön ja talouden historiallisessa vuoropuhelussa on painottunut suuryritysten toimintaideologia.

”Yrittäjyys on aikanaan perustunut siihen, että eletään luonnon kiertokulun ehdoilla ja arvostetaan sitä. Nyt suunta on väärä. Paikallinen tuotanto on vaarassa loppua ja yksipuolistua, kun pyrkimyksenä on liiallinen tuotantokokojen kasvattaminen.”

Kukaan ei halua joutua törppölistalle, pois pääsy on vaikeaa

Kuluttajan kannalta keskeinen kysymys kuuluu, voiko Kyrön mainitsemiin perustavanlaatuisiin ongelmiin yhteiskunnassa ja taloudessa vaikuttaa kulutuspäätöksillä. Jaana Haapala uskoo, että kuluttajalla on valtaa aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin: ”LOHAS-kuluttajat rakentavat oikeudenmukaisempaa ja terveellisempää maailmaa uudella tavalla. Nämä kuluttajat ottavat selvää esimerkiksi valmistusprosesseista LOHAS on hyvä uutinen yhteiskunnalle ja maailmalle. Kyseessä on muutos, jota tarvitaan.”

Kestävästä kehityksestä ja terveydestään huolta kantavat kuluttajat ovat muita tiedonjanoisempia. He ottavat asioista selvää, ja jakavat tietonsa muillekin. Yrityksille trendi merkitseekin paitsi mahdollisuuksia, myös uhkia.

”Tietyistä asioista, kuten ympäristön huomioimisesta, on tullut yritysten hygieniatekijöitä. Kukaan ei halua joutua törppölistalle, sillä mustalta listalta pyristely on vaikeaa”, Haapala varoittaa.

LOHAS on Suomessa hyödyntämätön mahdollisuus

Suurin este eettisen ja ekologisen kuluttamisen leviämiselle Suomessa on tarjonnan puute. Näin väittää LOHAS-tutkimusta tehnyt Tripod Researchin toimitusjohtaja Taru Eboreime. Maailmalla hän on tutustunut esimerkiksi ekohotelleihin, mutta Suomessa valinnat rajoittuvat pääasiassa ruokaan.

”Luontaisia LOHAS-tuotealueita ovat visuaaliset asiat, kuten kosmetiikka, vaatetus ja sisustaminen. Tutkimusten mukaan LOHAS-kuluttajat ovat kuitenkin kiinnostuneet melkein kaikesta muusta paitsi autourheilusta.”

Terveyden saralla suomalaiset ja muut eurooppalaiset LOHAS-kuluttajat ovat konservatiivisia. Siinä missä amerikkalainen seuraa joogineen ja retriitteineen vanhan hippiliikkeen jalanjäljissä, valitsee eurooppalainen lisäaineettomia ruokia ja luonnonmukaista kosmetiikkaa.

Kotimaisuus ei ole aina itsestään selvä valinta

Suomalaisyrityksillä olisi Eboreimen mielestä runsain mitoin hyödyntämätöntä LOHAS-potentiaalia.

”Suomessa luotetaan liikaa siihen, että suomalainen ostaa suomalaista. LOHAS-kuluttaja voi kuitenkin ostaa myös Bangladeshissa tehdyn paidan, jos hän tietää, että bangladeshilaisella ompelijalla on kaikki hyvin, myös taloudellisesti.”

Hän odottaa mielenkiinnolla, milloin näille maailmasta ja kulttuureista kiinnostuneille vastuullisille kuluttajille ryhdytään tarjoamaan vaikkapa kestävää luksusmatkailua – sellaista, joka näyttää ja tuntuu hyvältä, mutta joka on tuotettu eettisesti ja ympäristöystävällisesti.

”LOHAS-trendin voisi nähdä mahdollisuutena, ja miettiä, millä mittareilla olemme jo nyt hyviä. Esimerkiksi ympäristöystävällisyys ei saa kuitenkaan olla sivuseikka, vaan asia, joka oikeasti vaikuttaa tuotteeseen ja sen käyttöön.”

Kovaääninen ja kulutusmyönteinen joukko LOHAS-ihmisiä

”On väistämätöntä, että me, jotka olemme nauttineet ylisuurista eduista, joudumme luopumaan jostakin”, miettii professori Paula Kyrö työhuoneessaan Arkadiankadulla. Lymyäisikö tässä koko LOHAS-trendin ydin? Kenties kuluttajat haluavat panna pisteen ympäristön turmelemiselle ja epäeettiselle bisnekselle jo ennen kuin se on väistämätöntä.

Taru Eboreime selittää, että LOHAS ei suinkaan ole kulutusvastainen, vaan itse asiassa suhteellisen kulutusmyönteinen joukko. Kokonaan eri kategoriaan kuuluvat kulutusta karsastavat, yksinkertaisuuteen pyrkivät ihmiset. Tätä pientä joukkoa kuvastaa termi LOVOS (Lifestyles of Voluntary Simplicity): ”LOVOS-ihmiset ovat kieltäytyjiä. He eivät ole kiinnostavia markkinoinnin kannalta”, Eboreime summaa.

LOHAS sen sijaan on kovaääninen joukko, varsinainen totuuden torvi. Ryhmän ihmisiä yhdistää keskimääräistä korkeampi koulutus, laajat verkostot sekä aktiivisuus muun muassa sosiaalisissa medioissa ja järjestöissä. LOHAS-kuluttaja jakaakin tietonsa ja kokemuksensa vähintään lähipiirinsä kanssa.

Tulotaso sama kuin muillakin, valinnoissa mukana enemmän arvottamista

Tripod Researchin selvitysten mukaan LOHAS-kuluttajilla on samankaltainen tulotaso kuin muillakin, mutta he tekevät tavallista enemmän arvottamista. Tarvittaessa nämä kuluttajat luopuvat tietoisesti jostain saadakseen jotain muuta. Autoa tarvitseva saattaa satsata hybridiautoon ja matkailusta nauttiva vapaaehtoisiin ilmastomaksuihin.

540_260_lohas_2M8A0337

”LOHAS-kuluttaja arvostaa aina kestävyyttä ja laatua, ja sijoittaakin mielellään kestävään tuotteeseen”, Eboreime kuvailee.

Selkeästi LOHAS-kuluttajan tunnuspiirteet täyttää 34 prosenttia suomalaisista. Vain kymmenes suomalaisista on Eboreimen sanoin ”anti-LOHAS-porukkaa”. He ovat stereotyyppisesti ammatillisen koulutuksen saaneita miehiä.

Luovaa markkinointia luoville ihmisille

Folk Finlandin Jaana Haapala on työskennellyt paljon yritysten kanssa, jotka haluavat puhutella niitä 34 prosenttia, joita kestävän kehityksen ja terveellisyyden teemat kiinnostavat. Kuvatessaan nykyistä LOHAS-markkinointia hän ei säästele sanojaan: ”Vastuullisuusviestintä on kuivaa kuin kapakala. Tarvitaan terävää kynää ja luovuutta, ei rationaalista, tylsää viestintää”, Haapala napauttaa.

Markkinoinnilta edellytetään luovuutta, sillä iso osa LOHAS-kuluttajista on itsekin luovia. Haapala puhuukin ihmisten, tarinoiden ja tunteiden koskettamisen kielen puolesta. Työssään hän näkee kuitenkin loputtomiin yrityksiä, jotka yrittävät viestiä LOHAS-kuluttajille, että konserni toimii vastuullisesti.

”Se on tärkeä uskottavuustekijä. Ihminen kuitenkin toimii suhteessa tuotteeseen, joten tuotteen täytyy tarjota ostopäätöskriteeri, eli sellaisia aitoja tuoteominaisuuksia, joita kuluttaja etsii.”

Tuotteen ei tarvitse olla täydellinen, mutta katteettomat korulauseet saa unohtaa

LOHAS-kuluttaja sitoutuu tuotteeseen usein vasta kun hän tietää riittävästi sen raaka-aineista ja tuotannosta. Täydellinen ei kuitenkaan tarvitse olla, sillä kuluttaja ymmärtää, ettei eettisempi, ekologisempi ja terveellisempi maailma tule valmiiksi hetkessä. Usein riittääkin tieto siitä, mihin suuntaan yritys, tuote tai palvelu pyrkii.

Markkinoinnin kannalta LOHAS-kuluttaja on varsin kiinnostava siitä yksinkertaisesta syystä, että hän seuraa mainontaa ja markkinointia, esimerkiksi asiakaslehtiä, tavanomaista aktiivisemmin. Lisäksi hän jakaa tietonsa kotona, töissä ja sosiaalisissa medioissa.

On kuitenkin turha haaveilla, että tätä vastuulista kuluttajaa voisi hämätä katteettomilla korulauseilla. Nämä kuluttajat erottavat kehumisen faktoista, ja heillä on niin halua kuin kykyä ottaa asioista selvää. Juuri LOHAS-kuluttajat ovatkin käräyttäneet yrityksiä vastuuttomasta toiminnasta ja harhaanjohtavasta markkinoinnista.

”LOHAS-ihmiset ovat juuri niitä, jotka paljastavat viherpesuyritykset. Sellaista ei kannata väittää, mikä ei ole totta”, Taru Eboreime huomauttaa.

Aluksi naisten juttu, miehetkään eivät halua junttikuluttajan leimaa

”Usein kysytään, onko LOHAS naisten juttu. Valtarakenne on ollut sellainen, että trendit ovat lähteneet ylhäältä. Maailma ja liike-elämä ovat olleet miesten. Nyt trendit nousevat ruohonjuuritasolta. Siinä tarvitaan tunneälyä ja sosiaalista pelisilmää, ja siksi LOHAS on ollut aluksi naisten ja nuorten juttu”, Jaana Haapala selittää.

Kyse on Haapalan mielestä sukupuolten ja sukupolvien välisestä asetelmasta, ei niinkään naisten ja miesten erilaisista kiinnostuksen kohteista: ”LOHAS on ihmisille, joilla on sosiaalista älykkyyttä ja näkemys, että tulevaisuus kuuluu myös muille. Todellisuus ympärillä on sekä miesten että naisten huoli, ja joukkopaine johtaa siihen, että LOHAS alkaa kiinnostaa myös miehiä. Junttikuluttajan häpeää ei halua kukaan.”

540_260_2M8A0274

Taru Eboreime selvittää, että LOHAS perustuu humanismiin. Tämä selittää osaltaan sen, miksi naisista 39 prosenttia on selkeästi LOHAS-myönteisiä kuluttajia, kun taas miehistä vain 29 prosenttia täyttää ryhmän tunnusmerkit: ”Naiset ovat miehiä kiinnostuneempia ympäristöstä ja lähipiirin pärjäämisestä. LOHAS-miesten juttuja voisivat olla kodinelektroniikkaan liittyvä teknologia, energiankulutus ja käyttöikä.”

LOHAS-kulutuksen uudet muodot ovat leviämässä Suomeen

Niin tutkijat kuin markkinoinnin ammattilaiset ovat vakuuttuneita, että LOHAS on tullut jäädäkseen, ja kasvaakseen. Jaana Haapala perustaa oman arvionsa kansainvälisiin tutkimuksiin, joiden mukaan esimerkiksi Isossa-Britanniassa jo 66 prosenttia kansasta on sitä mieltä, että kulutusta pitää vähentää, jotta ympäristö säästyy tuleville sukupolville.

”Todellisuus ympärillä ei ole muuttumassa, mutta LOHAS-kuluttaminen tulee muuttamaan muotoaan. Seuraava juttu on tarkoitusjohdettu vastuullisuus. Kuluttajat kysyvät, mikä on yrityksen suurempi tarkoitus. Ei riitä, että tehdään voittoa.”

Kehittyvissä maissa päätään nostaa nyt glam green -trendi. On viileää olla vihreä. Uusimpien tutkimusten mukaan länsimaiset kuluttajat ovat sen sijaan kyllästyneet tämänkaltaisiin pinnallisiin viesteihin. Hyväntekeväisyys ja kierrättäminen ovat ihan kivoja juttuja, mutta ne eivät enää riitä.

Tulevaisuudessa LOHAS-kuluttaja saattaa esimerkiksi kengät ostaessaan lahjoittaa toisen kenkäparin kehittyvän maan lapselle, kuten kansainvälisesti palkittu Tom’s Shoes toimii. Kannattavaan liiketoimintaan yhdistyy myös näyttäviä tempauksia, joissa muun muassa julkisuuden henkilöt tallaavat maailman metropoleja avojaloin.

”Uskon ehdottomasti, että nämä mallit leviävät myös Suomeen. Carrot mob on levinnyt Suomeen, ja meillä on jo hyviä omiakin yrityksiä, kuten Nenäpäivä”, Haapala iloitsee. ”Sitäkin pohditaan alalla paljon, onko mainonnan aina pakko lisätä kuluttamista.”

[poll id=”2″]

Uuden sukupolven ekologiset ekonomit

”Ekologisesti kestävä kehitys tavoittelee mahdollisimman niukkaa kulutusta, tuotteiden pitkää elinkaarta, kestävyyttä sekä lyhyitä jakeluteitä”, tiivistää yrittäjyyskasvatuksen professori Paula Kyrö kirjassaan Yrittäjyys, talous ja kestävä kehitys.

Aalto-yliopiston Pienyrityskeskuksessa työskentelevä Kyrö tunnustaa, että perinteisesti lähinnä sääntely tai liiketoiminnan kehittäminen on motivoinut yrityksiä huomioimaan eettisiä ja ekologisia kysymyksiä: ”Enää kyse ei ole pelkästään liiketoiminnan kehittämisestä. Taustalla on yrityksen oma halua ja omat perusarvot.”

Taloustieteissä onkin ryhdytty puhumaan esimerkiksi uudenlaisesta, kestävän kehityksen mukaisesta yrittäjyydestä, jota kuvataan käsitteellä ecopreneurship.

Kriittisyys kukoistaa kampuksella

Aalto-yliopisto tunnetaan siitä, että opetuksessa panostetaan paljon kasvuyrittäjyyteen. Hyvinvoinnin perustuminen jatkuvaan kasvuun merkitsee kuitenkin kysynnän laajentumista, massatuotantoa sekä tuotteiden lyhyttä elinkaarta, ja voi Kyrön mielestä olla vastoin kestävää kehitystä: ”Pitäisi kysyä, millaista kasvua tavoitellaan ja miten. Kasvu ei ole itseisarvo, vaan liiketoiminnan kehittämisen pitää olla vastuullista.”

Silminnähden innoissaan professori selittää, että kestävän kehityksen periaatteet on integroitu Aalto-yliopiston strategiaan ja hiljalleen ne jalkautuvat myös tutkimukseen ja opetukseen. Aivan viime vuosina Kyrö on havainnut kauppakorkeakoulun kampuksella globaalisti ja ekologisesti tiedostavan trendin.

”Opiskelijat, jotka tulevat olemaan vastuussa tulevaisuuden yrittäjyydestä, ovat globaaleja ja vastuullisia. Enää ei tyydytä vanhoihin ratkaisumalleihin, vaan ollaan kriittisiä ja halujtaan kantaa globaalia vastuuta.”

LOHAS-kuluttajan kaksi muotokuvaa: mustikkapiirakkaihmiset ja smoothie-hipsterit

Kolmannes suomalaiskuluttajista noudattaa terveyden ja kestävän kehityksen elämäntapaa. Ekologisuus on jokaiselle LOHAS-kuluttajalle lähes itsestäänselvyys, mutta muilta osin kuluttajaryhmä jakautuu Tripod Researchin tutkimusten mukaan karkeasti kahteen porukkaan: moderniin kärkiryhmään, johon kuuluu noin 10 % suomalaista sekä perinteisempään ryhmään, joka kattaa noin 25 % suomalaisista.

Joka neljäs suomalainen on siis perinteinen LOHAS-kuluttaja. Taru Eboreime luonnehtii näitä tavanomaisia, elämäänsä tyytyväisiä suomalaisia mustikkapiirakkaihmisiksi. Heille LOHAS on luonnollinen jatke marjastamiselle, sienestämiselle ja mökkikulttuurille. He ovat kiinnostuneita mitattavista asioista, kuten eläinten tuotanto-olosuhteista ja ympäristöasioista, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. Heidän vakuuttamisensa edellyttää konkreettisia lukuja, esimerkiksi häkkipinta-alan tai hiilidioksipäästöjen ilmoittamista.

Maassa vaikuttaa myös moderni, mutta huomattavasti pienempi kärkiryhmä. Joka kymmenes suomalainen on tällainen raskaansarjan LOHAS-kuluttaja – tyypillisesti korkeasti koulutettuja kaupunkilainen, joka kykenee abstraktiin ajatteluun. Stereotyyppisesti ryhmää voisivat kuvastaa Eboreimen mukaan kaupunkilaishipsterit ja terveyssmoothieista innostuvat ihmiset. Tämän ryhmän jäsenet ovat laajasti kiinnostuneita maailmasta ja kaikkien hyvinvoinnista. Ryhmään kuuluu yhteiskunnallisesti aktiivisia ja luovia ihmisiä. He ottavat erityisen paljon selvää asioista ja jakavat tietoa myös lähipiirissään.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Ainutlaatuinen sinä – ainutlaatuinen osaamisesi

Asiakkaani kysyvät minulta usein, miten he voivat erottua muista oman alansa osaajista ja miten he saisivat rekrytoijat kiinnostumaan itsestään. Minä vastaan heidän kysymykseensä vastakysymyksellä: Mistä sinä olet kiinnostunut ja missä olet onnistunut?

Erottuakseen muista työmarkkinoilla ei tarvitse olla maailman paras omalla alallaan, ei edes Suomen tai oman kaupungin paras. Tärkeää on, että kerrot selvästi ja ytimekkäästi, missä olet hyvä etkä pakota lukijaa päättelemään erinomaisuuttasi työhistoriasi tai muun kokemuksesi perusteella.

Kun luen asiakkaitteni CV:itä ja hakemuksia, huomaan kuinka kaavamaisia lauseita niihin kirjoitetaan. Ihmisillä näyttää menevän aivot jollakin tavoin lukkoon, kun kyse on oman osaamisen markkinoinnista. Tai ehkä kyse onkin juuri siitä, että CV:tä ja hakemusta ei koeta oman osaamisen markkinoinniksi vaan itsensä kehuskelemiseksi. Jokainen myös tietää, että kehuskelu ei herätä kenenkään kiinnostusta, mutta on vaikea löytää tapaa kertoa omasta osaamisesta muulla tavalla.

Kiinnostus johtaa onnistumiseen

Kun ryhdyt miettimään omaa, ytimekästä markkinointiviestiäsi, on monta tapaa lähestyä asiaa.

Yksi tapa on ryhtyä miettimään, mistä asioista olet aidosti kiinnostunut. Kiinnostusten ei tarvitse liittyä suoraan työhön, vaan kysy itseltäsi, mikä sinua ylipäätään elämässä kiinnostaa.

Toinen kysymys on: Missä olet onnistunut? Milloin olen kokenut iloa ja innostusta? Milloin olen nauttinut työn tekemisestä ja aikaansaamisesta? Vastaukset voivat edelleen liittyä mihin tahansa elämänalueeseen, työhön, harrastuksiin, luottamustehtäviin, perhe-elämään tai muuhun vapaa-aikaan. Yleensä onnistumme asioissa, jotka meitä kiinnostavat, joten kysymykset liittyvät myös toisiinsa.

Kolmas kysymys kuuluu: Miksi olet onnistunut? Mitkä taidot, tiedot tai toimintatavat tai ominaisuudet olivat mukana onnistumisessa?

Kun tarkastelet muutamia, ehkä useampiakin, onnistumisia, voit alkaa huomata yhteneväisyyksiä. Huomaatkin, että samat toimintatavat, taidot, tiedot ja osaamiset vaikuttavat onnistumiseesi, tapahtuipa se millä elämänalueella tahansa.

Samassakin asiassa voi onnistua monella tavalla. Onnistutko esimerkiksi siksi, että sinulla on jonkin asian syvällistä osaamista, pystyt soveltamaan sitä käytäntöön ja vielä kertomaan siitä toisille yksinkertaisesti. Vai onnistutko siksi, että löydät oikeat ihmiset, joilla on tarvittava asiantuntemus ja osaat innostaa ryhmän antamaan parhaat taitonsa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi?

Kiteytä osaaminen kuvaksi

Mitkä osaamiset, taidot, tiedot, toimintatavat tai ominaisuudet nousevat esille äskeisen analyysisi perusteella? Sparraa hiukan itseäsi, ideoi, yhdistele, laajenna tai syvennä. Pyri kiteyttämään omannäköinen osaamiskokonaisuus, jossa on 3 – 5 ydinaluetta. Kun olet löytänyt ydinalueet, piirrä kuva, malli tai kaavio, johon tiivistyy juuri sinun osaamisesi. Millainen kolmio, tähti tai muu kuva sinun ainutlaatuisesta osaamiskokonaisuudestasi piirtyy?

Arja Parpala
Uravalmentaja

03.01.2018
Paniikkia ja pieruverkkareita – perhevapaalta paluun haasteet ja ihanuus

Kun töihin paluuni esikoisen syntymän ja ensimmäisen perhevapaaperiodini jälkeen lähestyi uhkaavasti, haikeat ajatukset ja uhkakuvat (lue: pienoinen paniikki) ottivat valtaa ajatuksissani. Yhä useampana yönä sain nähdä vähintäänkin outoja työpaikkaliitännäisiä unia. Murehdin paitsi sitä, miten pieni ihmisen taimeni pärjää vieraissa käsissä ja ilman täydellisen äitinsä hoivaa (kyllä, tämä on ironiaa), myös sitä kuinka itse selviydyn palatessani työrintamalle. Panikoin, onko tietotaitoni jo täysin vanhentunut – olinhan ollut pois ihan kokonaisen vuoden! – ja olivatko hormonihuurut tuhonneet ajattelukapasiteettini lopullisesti.

Kun jätin pikkuiseni hoitoon, hän ei jäänyt itkemään perääni, mutta itse vollotin ensin bussipysäkillä ja toiseen otteeseen työkaverini toivottaessa minut halauksin tervetulleeksi takaisin. Tykkään kovasti työstäni, mutta silti pohdin pienessä päässäni, olisiko hyvä äiti malttanut olla kotosalla kotvasen kauemmin.

Toinen kerta toden sanoo?

Toisella kerralla olin perhevapailla hurjat puoli vuotta kauemmin ja pääsin hieman vähemmällä etukäteisstressaamisella. Työkaveritkin ilmestyivät unissani erikoisiin asiayhteyksiin vasta lähempänä töihin paluun ajankohtaa. Ehkä asiaa ei arjessa kahden pienen lapsen kanssa ehtinyt niin paljon vatvoa, mutta yhtäkkiä ensimmäisen työpäivän aatto vain koitti ja tajusin että pieruverkkarit ja imetyshuppari pitäisi vaihtaa johonkin astetta korrektimpaan asukokonaisuuteen.

Toisen lapsen kohdalla mammailun merkeissä vietetyn rupeaman päättyminen ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Älysin myös jo heti alkuun nauttia enemmän työelämän haasteista, päivittäisestä aikuisesta seurasta ja siitä, että lounaan sai syödä lämpimänä ilman että kukaan huutaisi kesken kaiken pyyhkimään. Jäin bussista oikealla pysäkillä ja melkein joka päivä hyppäsin vielä ihan oikeaan junaankin. Työhuoneeni koordinaatitkin olivat ennallaan.

Töihin paluuseen panostettava

Sen lisäksi että pari ihanaa työkaveriani päivitti minulle perhevapaani aikana toimiston kuumimpia kuulumisia, pidimme esimieheni kanssa sovitusti ja toiveestani yhteyttä. Usein pelisäännöt yhteydenpidosta jäävät kuitenkin sopimatta. Moni äiti ei tiedä onko tervetullut takaisin, esimies on saattanut vapaan aikana vaihtua toiseen eikä organisaatiokaan ole ennallaan.

Omassa päässäni pyöri toisenkin perhevapaan jälkeen kaikesta huolimatta iso liuta kysymyksiä: ”Keitä nää tyypit on? Miten nää ohjelmat toimii? Mitkä ne salasanat näihin kaikkiin ohjelmiin nyt olikaan? Mitä nää kaikki projektit ja lyhenteet tarkoittaa? Osaanko mä enää mitään? Mä en osaa enää mitään!? Miksi mun laukussani on pehmohiiri, likainen sukka kokoa 22 ja palohälytin?”

Kaiken tämän säädön ja tunnekuohujen keskellä saan nykytilanteen valossa kuitenkin olla tyytyväinen, ja yllämainittu hämmennys ja sekoilu ovat pieniä murheita. Työpaikkani oli tallella ja työtehtäväni olivat ennallaan. Perhevapaaltahan palataan ensisijaisesti siihen työhön, josta perhevapaalle on lähdetty ja josta on työsopimuksessa sovittu. Tämä on selvää. Vai onko? Valitettavan usein näin ei ole. Yksi yleisimmistä ekonomien yhteydenottoaiheista työsuhdejuristeillemme on perhevapaalta paluuseen liittyvät ongelmat työpaikalla.

Äiti-ihmisillä on aivan tarpeeksi pähkäiltävää ja haastetta töihin paluu -merkkisessä elämänmuutoksessa muutoinkin eikä työn ja perheen yhteensovittaminen kaipaa enää ylimääräistä extrajännitystä ja draamaa. Ja kyllä: haasteita voi olla isilläkin, mutta ainakin Ekonomien jäsenistä toistaiseksi vuosittain vain kourallinen miehiä ilmoittaa olevansa pidemmällä perhevapaalla.

Summa summarum: Kaikki voittavat, kun perhevapaalta töihin paluuseen panostetaan.

Tanja Hankia
Asiakkuusvastaava, kylterit ja nuoret ekonomit

21.12.2017
Esimies työsuhteen säännösviidakossa

Työelämän lainsäädännössä on työnantajalle annettu oikeuksia ja asetettu monenlaisia velvoitteita. Käytännön tilanteissa työnantajaa edustaa yksittäinen esimies, joka käyttää työnantajayhteisön puolesta työnjohtovaltaa ja toisaalta vastaa työnantajavelvoitteiden asianmukaisesta noudattamisesta työpaikan arjessa. Lainsäädäntöviidakossa suunnistaminen voi toisinaan olla haasteellista, koska esimiehen koulutus ja työkokemus ovat tyypillisesti muulta toimialalta kuin työoikeudesta.

Työnantajalla on tulkintaetuoikeus työsuhteessa kulloinkin sovellettavasta lain tai työehtosopimuksen kohdasta. Jos työntekijä ja esimies ovat erimielisiä säännöksen oikeasta soveltamisesta, on työntekijän noudatettava esimiehen soveltamistulkintaa, kunnes erimielisyys on saatu ratkaistua. Ääritilanteessa ratkaisu voi tapahtua vasta tuomioistuimessa. Toisaalta työnantajalla on myös vastuu esittämästään tulkinnasta ja jos tulkinta sittemmin vahvistetaan virheelliseksi, on työnantajan korvattava työntekijälle tästä mahdollisesti aiheutunut vahinko.

Työsopimuslaissa tänä vuonna merkittäviä muutoksia

Työsopimuslaki on painoarvoltaan merkittävin työelämää säätelevä laki ja se sisältää säännöksiä mm. työsuhteen osapuolten yleisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, työsopimuksen muodosta, kestosta ja päättämisestä. Työsopimuslakiin on vuonna 2017 tehty merkittäviä muutoksia mm. koeajan kestoon, määräaikaisen työsopimuksen perusteisiin ja irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuuteen. Näistä on kerrottu tarkemmin Ekonomi-lehtemme tämän vuoden toisessa numerossa.

Työsopimuslaissa on myös määritelty työsopimussuhteen tunnusmerkit, joiden perusteella arvioidaan, onko osapuolten välillä ylipäätänsä työsopimussuhde vai jonkinlainen toimeksianto- tai konsulttijärjestely. Työelämän yleisen lainsäädännön soveltuminen edellyttää luonnollisesti, että kyseessä on työsopimussuhde.

Muita keskeisiä työelämän lakeja ovat mm. yhteistoimintalaki, työaikalaki, vuosilomalaki, työturvallisuuslaki, työterveyshuoltolaki, tasa-arvolaki sekä laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Lainsäädännön lisäksi työsuhdetta voi säännöttää myös normaali tai yleissitova työehtosopimus.

Lakien ja työehtosopimusten soveltamisesta

Työehtosopimuksen normaalisitovuudesta on kyse, kun työnantajayhteisö on järjestäytynyt alansa työnantajaliittoon ja on tämän johdosta velvollinen noudattamaan oman alansa työehtosopimusta. Jos valtakunnallinen työehtosopimus on asianomaisella alalla kattava (työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien palveluksessa on vähintään 50 % alan kaikista työntekijöistä) voidaan työehtosopimus vahvistaa yleissitovaksi. Käytännössä yleissitovuus tarkoittaa sitä, että alalla toimivan järjestäytymättömänkin työnantajan on työsuhteissa noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Lisäksi työehtosopimuksen noudattaminen voi perustua myös siihen, että osapuolet ovat sopineet siitä työsopimuskirjauksella.

Työelämän lakeja ja työehtosopimuksia sovellettaessa on syytä muistaa, että valtaosa säädöksistä on ns. pakottavaa oikeutta. Esimies ja työntekijä eivät voi työsopimuksella sopimalla poiketa pakottavasta säännöksestä. Esimerkiksi varsin tavallinen kirjaus siitä, ettei työsuhteessa noudateta työaikalakia on pätemätön, ellei työntekijä tosiasiallisesti ole sellaisessa asemassa tai työssä, että hän työaikalain poikkeussäännöksen nojalla jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Tällöin työaikalain ulkopuolelle jääminen perustuu työaikalain säännökseen, jossa on määritelty lain ulkopuolelle jäävät työt ja tehtävät, eikä niinkään työsopimuskirjaukseen.

Työelämän lainsäädäntö ja yleissitovat työehtosopimukset ovat yleisesti saatavilla valtion säädöstietopankki Finlexissä osoitteessa www.finlex.fi. Säädöstietopankista löytyvät myös työtuomioistuimen tuomiot ja korkeimman oikeuden ennakkopäätökset, jotka linjaavat merkittävällä tavalla työelämän lakien ja työehtosopimusten tulkitsemista.

Oikeudelliset palvelumme tukevat ekonomi-esimiehiä tai -yrittäjiä työelämän oikeuskysymyksissä. Työnantajaneuvontamme palvelee arkisin klo 9.00 – 16.00 numerossa 020 692 923.

Jan Degerlund
Lakiasiainjohtaja

19.12.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013