( Hyvinvointi )

Luova työ ei kysy kelloa

Teksti Tiia Lappalainen
Kuvat Roope Permanto
Kelloa kannattaa silti käyttää. Työajanseuranta auttaa ymmärtämään, kuinka kauan työntekoon oikeasti kuluu aikaa. Siitä on hyötyä meille kaikille.

Työ ja maailma sen ympärillä ovat muuttuneet dramaattisesti teknologisen kehityksen myötä. Toimistot, joissa jokaisella on oma nimetty paikkansa, ovat pian historiaa. Työtä tehdään kaikkialla: kotona, bussissa, kahvilassa, asiakkaan luona, toimistolla, lentokoneessa, ulkomailla. Illalla kurkataan sähköpostit, lomallekin työasiat saattavat seurata kännykän mukana kuin huomaamatta.

Suomen Ekonomien mukaan 12 prosenttia ekonomeista kokee, että työmäärä on jatkuvasti liian suuri ja 47 prosenttia kokee työmääränsä ajoittain liian suureksi. Lähes 60 prosenttia korkeasti koulutetuista kokee ainakin ajoittain olevansa lähellä vakavaa työuupumusta.

Luvut ovat hätkähdyttäviä, mutta eivät lopulta kovin yllättäviä. Kun työ seuraa välineiden mukana minne vain, niin työajan hallinta, ylitöiden määrä kuin työn ja vapaa-ajan suhde hämärtyvät. Moni arvioi mututuntumalta työhönsä käyttämän ajan vähemmäksi kuin mitä se oikeasti on. Töistä palautuminen kärsii.

Yksinkertainen mittari: käytetty aika

”Kun raja työn ja yksityisen elämän välillä hämärtyy, työpäivät venyvät helposti, eikä varsinaiselle palautumiselle jää aikaa”, sanoo Suomen Ekonomien asiamies Riikka Mykkänen.

Ekonomien keskimääräinen työaika on 40,4 tuntia, ja asemasta riippuen se vaihtelee 39–46 tuntiin viikossa. Asiantuntijat tekevät töitä 40 tuntia viikossa.

”Meidän korvaan ajatus työajan pidentämisestä tuntuu vieraalta, koska jäsenemme tekevät pitkää päivää jo nyt”, Mykkänen toteaa.

Työajan ja tuottavuuden suhteen yksilölliset erot voivat olla suuriakin. Asiantuntijatyössä työn tuottavuutta voi myös olla vaikea määritellä ja mitata, mutta työaikaa seuraamalla päästään kiinni siihen, millaisiin tehtäviin työhön käytettävä aika menee ja onko mukana asioita, joita voisi karsia pois.

”Ylemmistä toimihenkilöistä joka kolmannen työpaikalla ei lainkaan seurata työaikaa. Työhön käytetty aika on kuitenkin siinä mielessä oivallinen mittari, että se antaa osviittaa työmäärästä.”

Jos töitä jää jatkuvasti työajan ulkopuolella tehtäväksi, työmäärä on liian suuri. Tunne siitä, ettei omista töistään selviydy työajalla, on omiaan lisäämään stressiä ja huonontamaan työstä palautumista.

”Esimiehen vastuulla on tarkastella, onko työmäärä mitoitettu niin, että siitä on mahdollista selvitä työpäivän aikana”, Mykkänen muistuttaa.

Seuranta saattaa yllättää

Työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen vaatii vahvaa itsensä johtamista, mutta myös selkeitä toimintatapoja ja yrityskulttuuria. Yrityksen on luotava selvät pelisäännöt siihen, millainen työkulttuuri on.

Jos yrityksessä ei ole työajanseurantajärjestelmää, Mykkänen kannustaa jokaista seuraamaan itse sekä työaikaa että sitä, mihin aika menee.

”Moni yllättyy, kuinka paljon töitä tuleekaan tehtyä.”

Työajan seuraaminen ja mahdollisuus töistä palautumiseen ovat kaikkien vastuulla, yhtä lailla esimiesten kuin alaisten. Välillä voi olla jaksoja, jolloin töitä tehdään enemmän, mutta niitä pitäisi seurata vastavuoroisesti esimerkiksi pidempi viikonloppu.

Joskus uudet ideat tai ratkaisut kinkkisiin työtehtäviin syntyvät aikaan ja paikkaan katsomatta – vaikkapa iltapalalla tai suihkussa. Aivot työskentelevät silloinkin, kun ihminen ei tietoisesti ajattele töitään. Ratkaisevaa on kuitenkin, alkaako ideoita tai ajatuksia työstää heti, kun ne tulevat, vai jättääkö sen myöhemmäksi.

”Ideat voi kirjoittaa ylös ja työstää pidemmälle vasta seuraavana päivänä työajalla”, Mykkänen vinkkaa.

Työ ja vapaa-aika tasapainossa

Ylityön tulisi olla aina tilapäistä. Töistä palautuminen tarvitsee aikaa, ja se pitäisi huomioida sekä työntekijöiden että työnantajien puolelta. Huono palautuminen lisää stressiä ja stressi huonontaa unta. Luova ajattelukaan ei väsyneenä ole parhaimmillaan.

Olennaista on työn ja vapaa-ajan suhde. Ne vaikuttavat merkittävästi toisiinsa ja siihen, miten ihminen kokonaisvaltaisesti voi. Työpäivien venyminen vähentää vapaa-ajan sosiaalisia kontakteja, jotka on todettu tärkeiksi työstä palautumisen kannalta. Myös perheen kanssa liian vähäiseksi jäävä aika lisää stressiä.

Pitkiä työpäiviä tekevillä on todettu muun muassa muita suurempia terveysriskejä. Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan esi- merkiksi aivohalvauksen riski nousi 41–48 tuntia työskentelevillä 10 prosenttia ja 49–54 tuntia työskentelevillä 27 prosenttia verrattuna niihin, jotka työskentelevät 35–40 tuntia viikossa. Tutkimustulokset perustuvat 25 eri tutkimuksen meta-analyysiin ja yli 600 000 henkilön tietoihin Euroopassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa.

Yhteys pitkien työpäivien ja aivo- ja sydänsairauksien välillä säilyi, vaikka tupakoinnin, alkoholin käytön, liikunnan ja korkean verenpaineen sekä kolesterolin vaikutukset suljettiin pois.

Riikka Mykkäsen mukaan työelämän joustot ovat hyvä apu työajan ja palautumisen hallintaan.

”Keinovalikoima on jo olemassa, ja se pitäisi ottaa työpaikoilla käyttöön. Liukuvista työajoista, työaikapankeista ja etätyöstä voidaan sopia paikallisesti, ja ne hyödyttävät molempia osapuolia. Ne ovat keskeisiä asioita, joilla voidaan helpottaa esimerkiksi työn ja perheen yhdistämiseen liittyviä paineita”, Mykkänen sanoo.

Toisaalta kyse on myös henkilökohtaisista valinnoista.

”Puhelimen sähköpostiasetukset voi jokainen säätää niin, ettei viestejä tule ruudulle vapaa-ajalla.”

21.10.2015

Aikani-sovellus avuksi ajanhallintaan

Suomen Ekonomien uusi Aikani-sovellus on kehitetty kokonaisvaltaiseksi työvälineeksi oman ajankäytön hallintaan ja seurantaan. Ajankulun hahmottamista helpottava sovellus lanseerataan tämän syksyn aikana.

”Meillä on melko paljon jäseniä, joiden työaikaa ei seurata. Aikani-sovelluksella voi mitata, kuinka paljon aikaa kuluu töiden tekemiseen ja paljonko jää palautumiseen. Sovelluksen avulla voi mitata myös vapaa-aikaa ja uniaikaa”, kertoo Suomen Ekonomien verkkotiedottaja Marianne Falck-Hvilstafeldt.

Aikani nauhoittaa työaikaa, minkä lisäksi ajan voi pilkkoa eri tehtäviin ja vaikkapa eri vuorokaudenaikoihin asiasanojen avulla. Sovelluksen avulla voi määrittää myös työtehtävien motivaatiotasoa. Näin käyttäjä näkee, millaiset työtehtävät hän kokee merkityksellisiksi.

Business Controllerina työskentelevä ekonomi Ville Sonkamuotka testasi sovellusta sen pilotointivaiheessa. Tuolloin hän teki erilaisia projektitöitä ja toimi luottamustehtävissä. Sovelluksen ansiosta Sonkamuotkan vapaa-aika lisääntyi, turhat työtehtävät karsiutuivat ja urasuunnittelu selkiytyi.

Sonkamuotkalle erityisen tärkeää oli se, että sovelluksessa pystyi määrittämään, millä fiiliksellä eri tehtäviä teki.

”Sovelluksesta sai aika hyvän kokonaiskuvan omista töistä ja näki jutut, joihin ei kannata laittaa aikaa”, Sonkamuotka sanoo.

Myös työtyytyväisyys parani sen myötä, kun hän osasi hakeutua tehtäviin, joissa oli hyvä fiilis.

”Otan palvelun ehdottomasti käyttöön, kun se lanseerataan. Sellainen puuttuu työmarkkinoilta täysin. Sovellus oli myös helppo käyttää: aikaa ei mennyt asioiden kirjaamiseen, vaan ajastin mittasi työaikaa samalla kun itse teki hommia.”

Aikani-sovellus sopii myös opiskelijan apuvälineeksi tai yrittäjän laskutuksen tueksi, sillä sen avulla voi seurata, kuinka paljon eri projekteihin kuluu aikaa. Sovellus toimii Android- ja IOS-puhelimilla.

Sovellus löytyy Google Playsta ja AppStoresta syksyn aikana.

Lue lisää Aikani-sovelluksesta

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kilpailukiellot hidastavat nuoren työntekijän kehittymistä

Ekonomi Ville Sonkamuotkan työsopimuksessa ei ole kilpailukieltoa – onneksi. Nuori ekonomi kokee kilpailukiellon haitalliseksi työntekijälle. Keskusteluissa ja pohdinnoissa ystävien kanssa kilpailukieltosopimukset näyttäytyvät vastavalmistuneille kehityksen jarruna. ”On erittäin hyvä, että näitä sopimuksia pyritään nyt rajoittamaan”, toteaa Sonkamuotka.

Onko sinulla ollut työsopimuksessasi kilpailukielto?

Olen työskennellyt viime vuodet konsultoinnissa ja finanssisektorilla. Työsopimuksissani ei vielä ole ollut kilpailukieltoa, mutta osalla kavereistani se työsopimuksessaan on, tai on ollut. Olenkin miettinyt, mitä kielto tarkoittaisi omalla kohdallani ja miten se vaikuttaisi omiin urapäätöksiini. Turhat kilpailukieltosopimukset arveluttavat erityisesti kehittymisen näkökulmasta. Varsinkin työuran alkupuolella uralle ei soisi rakennettavan mitään esteitä.

Miten kilpailukielto vaikuttaisi urapäätöksiisi?

Työuran alkuvaiheessa olevalle kilpailukielto on suuri rasite. Se sitoo henkilön yritykseen tiiviisti ja voi mahdollisesti hidastaa ammatillista kehittymistä, jos työpaikalla ei ole tarjota riittävästi haasteita ja kilpailukielto taas rajoittaa siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen. Itse olen tällä hetkellä töissä suuressa yrityksessä, jossa on mahdollista edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti.

On erittäin hyvä, että eduskunnassa on noussut esiin kilpailukieltoihin liittyvä lakimuutos, jolla pyritään karsimaan turhat kilpailukiellot. Yksittäisen työntekijän on todella vaikea vaikuttaa asiaan. Työntekijän on käytännössä mahdoton olla allekirjoittamatta kilpailukieltosopimusta.

Onko sinua houkuteltu kilpailijalle tai alihankkijalle töihin?

Minua ei ole houkuteltu töihin kilpailijoille, mutta ystäväpiirissäni tällaisia tapauksia on ollut. En ole kuitenkaan kuullut, että kilpailukielto olisi estänyt vaihtamasta työpaikkaa. Asiat on lopulta aina saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Miksi työntekijälle epävarmuutta aiheuttavaa kilpailukieltoa on siis edes tarvittu?

Ville Sonkamuotka
KTM

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan muut osat löytyvät Ekonomien blogista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

11.09.2017
Kilpailukieltojen rajoittamisella potkua kansantalouteen

Momentouksen Pasi Natri keskittyy työssään ylimmän johdon suorahakuihin sekä johtamisen arviointiin ja kehittämiseen. Natri kertoo kilpailukiellon hidastavan rekrytointiprosesseja, eikä siitä ole hyötyä työnantajalle eikä työntekijälle. Pahimmillaan kilpailukielto estää osaamisen liikkuvuutta ja heikentää työhyvinvointia.

Miten kilpailukiellot vaikuttavat rekrytointiprosesseissa? Estävätkö kilpailukiellot työvoiman kohdentumisen oikein?
Kilpailukiellot ovat harvoin rekrytoinnin esteenä – hidasteena kylläkin. Kilpailukiellot tuottavat kuitenkin ei-toivottavia vaikutuksia. Työntekijän joutuminen pakkolomalle, ehkä mukavalle sellaiselle, on aina kansantaloudellisesti haitallista. Työntekijästä luopuva työnantaja ei kilpailukiellosta juuri hyödy, liikesalaisuudet ovat salaisuuksia kilpailukiellosta riippumatta. Vastaanottava työnantaja taas ei saa tarvitsemaansa osaamista kuukausiin.

Tärkeää on muistaa, että yhdessä tilanteessa työntekijästä luopuva työnantaja on toisessa hetkessä vastaanottava. Näin kaikki siis menettävät, mutta erityisesti kansantalous, sillä kansakunnan osaamisvoimaravat eivät kohdistu optimaalisesti.

Meillä on yhteiskuntavastuun tunnuksena ”parempaa johtamista, parempi Suomi”. Varmasti johtaminen ja osaamisesta huolehtiminen paranisivat, jos kynnys vaihtaa työpaikkaa olisi nykyistä matalampi. Työhyvinvointi siis lisääntyisi kilpailukiellon lakkauttamisen myötä!

Kuinka usein työntekijät siirtyvät kilpailijoilta toisille?
Johtamista ja vaativaa asiantuntijatyötä tekevien joukossa siirrytään aika usein. Kilpailukielto koskee tällaisissa rekrytoinneissa jopa kolmasosaa. Vaikka kilpailukieltoa ei olisikaan, usein siirtyvä työntekijä siirtyy työvelvoittamattomalle ”lomalle” saman tien irtisanoutuessaan.

Millainen on tyypillinen työpaikan vaihto yritysten kilpailun näkökulmasta? Onko toimialoissa eroja?
Toimialoissa on paljon eroja. Suomi on pieni markkina, ja valitettavasti aitoa kilpailua meillä on liian vähän. Siellä, missä aitoa kilpailua on, kilpailukieltopohdinta on tietysti näkyvästi esillä. Sen sijaan aika paljon keskustelua herättänyt siirtyminen julkiselta yksityiselle on kilpailunäkökulmasta vähäistä. Jos ja kun eettisiä normeja noudatetaan, en näe tällaisissa siirtymisissä mitään pulmaa. Päinvastoin, olisi kannustettava osaamisen horisontaalista liikkuvuutta julkisen, politiikan, tutkimuksen, kolmannen sektorin ja yksityisen välillä.

Pasi Natri
Senior Partner, Momentous
Momentous on johdon valintaan sekä johtamisen arviointiin ja kehittämiseen keskittyvä yritys.

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

13.06.2017
Suurin osa kilpailukieltosopimuksista tarpeettomia

Suurin osa kilpailukieltosopimuksista on turhia. Työnantajan intressejä voitaisiin turvata sen sijaan salassapitosopimuksin ja houkuttelukielloin. Lakimuutos antaisi työnantajalle mahdollisuuden vapauttaa työntekijä kilpailukieltosopimuksesta.

Lue työsuhdelakimiehemme Joel Uusi-Oukarin vastaukset keskeisimpiin kysymyksiin kilpailukielloista.

Kuinka usein kilpailukiellot ovat turhia?

Enemmistö kilpailukieltosopimuksista on tarpeettomia. Sopimuksia tehdään usein työntekijöille, joiden siirtymistä toisen saman alan yrityksen palvelukseen ei olisi tarpeen rajoittaa. Työnantajan kannalta olennaisia intressejä voitaisiin suojata myös keinoin, jotka eivät kokonaan estä kilpailijalle siirtymistä.

Kilpailukiellon sijaan voidaan solmia salassapito- tai asiakkaiden houkuttelukielto. Mitä nämä käytännössä tarkoittavat?

Salassapitosopimuksessa sovitaan, että työntekijä ei saa käyttää hyödykseen tai kertoa eteenpäin työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksia työsuhteen päättymisen jälkeenkään. Melko usein salassapitosopimukseen liitetään sopimussakko eli mikäli työntekijä rikkoo sopimusta, joutuu hän maksamaan työnantajalle vahingonkorvauksen.

Asiakkaiden houkuttelukielto tarkoittaa, että työsuhteen päättymisen jälkeen on määräaika, jonka kuluessa työntekijä ei saa suostutella työnantajan asiakkaita lopettamaan tai muuttamaan liikesuhdettaan työnantajaan. Tällä estetään työntekijää viemästä työnantajan asiakkaita mukanaan hänen vaihtaessaan työpaikkaa. Houkuttelukiellon rikkomiseen liittyy lähes aina sopimussakko. Joskus sovitaan myös työntekijöiden houkuttelukiellosta, jolloin työntekijä ei saa houkutella vanhoja kollegoitaan siirtymään toisen yrityksen palvelukseen.

Miten kilpailukieltolainsäädäntöä tulisi uudistaa?

Kilpailukieltosopimuksia käytetään liikaa ja niistä aiheutuu enemmän haittaa kuin hyötyä, siksi sopimusten käyttöä tulee voimakkaasti vähentää. Kansanedustaja Saara-Sofia Sirenin tekemässä lakialoitteessa esitetään, että työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa vastaavan korvauksen kilpailukiellon voimassaoloajalta, mikäli työnantaja haluaa pitää sopimuksen voimassa. Näin työntekijä saisi kohtuullisen korvauksen kilpailukieltosopimuksen aiheuttamasta sidonnaisuudesta. Korvauksesta vähennettäisiin kuitenkin työntekijän muualta saamat ansiot kilpailukieltosopimuksen ajalta.

Hyvin harvan työntekijän kohdalla tarve rajoittaa työpaikan vaihtamista on niin suuri, että riski kustannuksista kannattaa ottaa. Työnantajalla on aina myös vaihtoehtona työntekijän vapauttaminen kokonaan sopimuksesta.

Mikäli lakimuutos etenee, mitä se tarkoittaa olemassa olevien kilpailukieltojen osalta?

Lakimuutoksen toteutuminen ei vaikuta olemassa oleviin kilpailukieltosopimuksiin, vaan ne pysyvät voimassa. Lakialoite antaa kuitenkin työnantajalle mahdollisuuden vapauttaa työntekijä kilpailukieltosopimuksesta. Lisäksi työntekijä ja työnantaja voivat yhdessä milloin tahansa sopia siitä, että kilpailukielto lakkaa.

Käytännössä lakimuutos johtaisi siihen, että valtaosa kilpailukieltosopimuksista lakkautettaisiin. Jatkossa lainsäädäntö ohjaisi yrityksiä harkitsemaan jo työsopimusta solmittaessa, onko kilpailukieltosopimuksen tarve todellinen.

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan seuraava osa ilmestyy ensi viikolla. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

09.06.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013