( Työelämä )

Määrätietoisesti eteenpäin

Teksti Matti Remes
Kuvat Roope Permanto ja Vesa Tyni
  • Carita Riutta opetteli irtisanomisen myötä muun muassa sanoittamaan osaamistaan yhä paremmin.
  • Miika Sahamies painottaa verkostojen merkitystä työnhaussa: vain joka neljäs työllistyy avoimessa haussa olleeseen työpaikkaan.
  • Anne Kovalainen muistuttaa, että työelämässä keskeistä on pysyä digitalisaation vauhdissa mukana.
Jalka sisään työelämään ja omaa osaamista hyödyntämään! Näin ajattelee liki jokainen pian valmistuva tai juuri valmistunut ekonomi. Mistä ja miten oman vihreän oksansa löytää?

Carita Riutta, 31, työskentelee projektipäällikkönä Suomen Olympiakomitean Lasten Liike -hankkeessa, jossa järjestetään liikuntakerhoja yhdessä urheiluseurojen ja yhdistysten kanssa. Rahoitus tulee yrityksiltä ja lahjoittajilta.

Aalto-yliopistossa kansainvälistä liiketoimintaa opiskelleelle ekonomille työ liikunta-alan järjestössä on erityisen mieluisa, sillä Riutta on entinen kilpajuoksija. Nykyään hän valmentaa muita.

Unelmatyön löytäminen vaati kuitenkin sinnikkyyttä ja vaivannäköä. Nuoren ekonomin työuran alkuun mahtui myös vastoinkäymisiä.

Valmistumisensa jälkeen Riutta haki ja pääsi töihin suomalaiseen pk-yritykseen, joka tarvitsi osaajia kansainväliseen myyntiin. Ura key account managerina jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä organisaatiomuutosten vuoksi hänet irtisanottiin vajaan vuoden työskentelyn jälkeen.

”Yhtäkkiä ja yllättäen olin tilanteessa, jossa oli lähdettävä hakemaan uusia töitä”, Riutta muistelee.

Arvokasta apua uravalmennuksesta

Irtisanominen sattui lomakauden kynnyksellä, joten Riutta päätti ottaa parin kuukauden tuumaustauon ja miettiä perusteellisesti uusia työkuvioita. Arvokasta tukea pohdintoihin löytyi Suomen Ekonomien henkilökohtaisesta uravalmennuksesta.

”Kävimme uravalmentajan kanssa läpi silloisen tilanteeni ja kartoitimme tavoitteita. Tiesin suunnilleen vahvuuteni, mutta uravalmennus auttoi hahmottamaan entistä paremmin, miten vahvuuksia kannattaa hyödyntää työnhaussa.”

Myös Ekonomien CV-sparraus oli Riutan mielestä hyödyllistä. Se auttoi parantamaan ansioluetteloa ja työhakemuksia niin, että ne herättävät rekrytoijien kiinnostuksen.

”Päätin kuitenkin, että en lähde hakemaan mitä tahansa työpaikkoja. Halusin työn, joka vastaa osaamistani ja jossa voin tehdä itseäni kiinnostavia asioita.”

Riutta laittoi verkot vesille ja alkoi kysellä töitä tutuilta, joihin hän oli tutustunut esimerkiksi urheilu-uran aikana ja kesätöissä liikunta-alan järjestössä.

”Kontaktieni kautta pääsin juttusille Suomen Olympiakomiteaan. Siellä oltiin heti kiinnostuneita ottamaan töihin urheilusta kiinnostunut ekonomi, sillä liikunta-alan ammattilaisten joukkoon tarvittiin lisää talousosaamista.”

Riutta työskenteli Olympiakomiteassa aluksi määräaikaisena. Puolentoista vuoden jälkeen hänen työsuhteensa vakinaistettiin.

Vakituiset työt kiven alla

Carita Riutan työuran vaiheikas alku on nykyisin nuorille ekonomeille tyypillinen, sanoo Akavan asiantuntija Miika Sahamies. Hänen mukaansa useiden korkeakoulutettujen suurin haaste on saada koulutusta ja osaamista vastaavaa työtä.

”Toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita ei ole entiseen malliin tarjolla. Työuran alussa määräaikaiset työsuhteet ovat tavallisia, ja projektiluonteiset työtkin yleistyvät. Myös työttömyysjaksot ovat tyypillisiä työuran ensimmäisten vuosien aikana”, Sahamies toteaa.

Nuorten, koulutettujen naisten kohdalla pätkätyö on yleistä. Sahamiehen mukaan lähes joka kolmas akavalainen alle 35-vuotias nainen työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa.

”Tähän vaikuttaa ennen muuta vanhempainvapaiden epätasainen jakautuminen. Naiset kantavat edelleen päävastuun pienten lasten hoidosta ja joutuvat tämän takia työmarkkinoilla heikkoon asemaan.”

Yhä useampi nuori ekonomi työllistää itsensä myös yrittäjänä.

”Itsensä työllistäminen koskettaa kaiken ikäisiä ja tarkoittaa samalla nykyistä heikompaa työttömyysturvaa. Palkansaajien ja itsensä työllistäjien sosiaaliturvan yhdenmukaistaminen on iso haaste koko yhteiskunnalle”, Sahamies huomauttaa.

Työharjoitteluissa on nurjakin puoli

Aiemmalla työkokemuksella on työpaikan löytymisessä iso merkitys. Sahamiehen mukaan yli puolet korkeakouluopiskelijoista käy opiskelun lomassa töissä, jotka varsinkin opintojen loppupuolella vastaavat usein koulutusta.

Esimerkiksi Carita Riutta teki opintojen ohessa tapahtumamarkkinointia Suomen Urheiluliitossa ja oli järjestämässä muun muassa yleisurheilun EM-kisoja ja Suomi–Ruotsi-maaotteluita.

”Suomi poikkeaa monesta muusta maasta siinä, että työura käynnistyy usein jo opintojen aikana. Muualla työura alkaa valmistumisen jälkeen monesti matalapalkkaisella työharjoittelulla”, Sahamies sanoo.

Tällaiset trainee- ja internship-ohjelmat ovat rantautuneet myös Suomeen. Vastavalmistuneille tai opintojensa loppuvaiheessa oleville ekonomeille niitä tarjoavat esimerkiksi suuret konsulttiyhtiöt, tilintarkastusyhteisöt ja pankit.

”Ilmiön yleistyminen on arveluttavaa, sillä työharjoittelussa työnantajalla ei ole samoja vastuita ja velvollisuuksia kuin tavanomaisessa työsuhteessa”, Sahamies toteaa.

”Monenlaisen työkokemuksen hankkiminen on nuorille tosi tärkeää, mutta samalla on hyvä tiedostaa omat oikeutensa. Ei kannata mennä halpaan ja tehdä huonolla palkalla tai jopa ilmaiseksi työtä, josta kuuluisi saada palkkaa”, hän jatkaa.

Myös Carita Riutta haki opintojensa loppuvaiheessa trainee-paikkoja ja sai sellaisen suuresta kansainvälisestä lääkeyhtiöstä. Palkka olisi ollut kuitenkin niin kehno, että hän olisi joutunut nostamaan edelleen Kelan opintotukea tai tekemään lisätöitä muualla.

”Mielenkiintoinen paikka oli pakko jättää käyttämättä”, Riutta valittelee.

Oma osaaminen rohkeasti esille

Yliopistojen ura- ja rekrytointipalveluiden eli Aarresaari-verkoston mukaan työtä hakevien nuorten suurimpia haasteita ovat omien vahvuuksien tunnistaminen ja osaamisen sanoittaminen niin, että se tekisi vaikutuksen rekrytoijiin.

”Erityisesti ekonomin kaltaisen generalistisen tutkinnon suorittaneille on tärkeää, että opinnoissa ja aiemmissa töissä hankittu osaaminen tulee mahdollisimman hyvin esille CV:ssä, työhakemuksissa ja työpaikkahaastatteluissa”, Sahamies sanoo.

Oman osaamisen esille tuomista kannattaa Sahamiehen mielestä harjoitella ja pyytää myös sparrausapua muilta.

”Kaveria voi pyytää lukemaan CV:n ja antamaan palautetta. Apua voi hakea myös oman ammattiliiton uravalmennuksesta.”

Lisäksi Sahamies korostaa yleisten työelämätaitojen kehittämistä.

”Nämä taidot kehittyvät kokemuksen kautta kesätöistä lähtien, mutta esimerkiksi vuorovaikutus- ja viestintätaitoja kannattaa tietoisesti opetella.”

MAhdollisuuksien verkostot

Miika Sahamiehen mukaan verkostojen merkitys kasvaa työpaikan haussa entisestään, sillä yritykset rekrytoivat yhä harvemmin julkisilla työpaikkailmoituksilla. Hyvin verkostoitunut ihminen voi saada suhteidensa kautta tietoa siitä, milloin joku yritys etsii uutta työntekijää.

”Työkokemus opintojen aikana, harrastuksista saadut kontaktit ja järjestötoiminta voivat tuoda arvokkaita kontakteja, jotka auttavat työuralla eteenpäin.”

Sahamies korostaa, että sosiaalisen median aikanakin tarvitaan henkilökohtaisia suhteita ja kasvokkaisia tapaamisia.

”LinkedIn on helppo tapa luoda verkostoa. Kovin henkilökohtaista suhdetta ei kuitenkaan pääse syntymään, jos verkostossa on satoja ihmisiä.”

Myös Sitran Työelämätutkimus kertoo, että verkostojen rakentaminen kannattaa, sillä etenkin niin sanotut piilotyöpaikat löytyvät usein niiden kautta.

Vain joka neljäs työllistyy avoimessa haussa olleeseen työpaikaan. Tutkimus kattaa kaikki työelämässä mukana olevat.

Sitran tutkimus vahvistaa, että työnhaussa kannattaa hyödyntää sekä perinteisiä että uusia kanavia. Sosiaalisen median kautta töitä on löytänyt joka kymmenes vastaaja. Joukossa on etenkin nuoria, opiskelijoita ja yksinyrittäjiä.

Tutkimus paljastaa kuitenkin, että suomalaiset voisivat hyödyntää työnhaussa sosiaalisen median verkostoja vieläkin rohkeammin. Vain joka viides vastaaja haluaa kertoa vaikkapa Facebookissa omasta työnhaustaan.

Ekonomeja tarvitaan jatkossakin

Turun yliopiston yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen professori Anne Kovalainen uskoo, että työmarkkinat vetävät jatkossakin nuoria ekonomeja. Kovassa kisassa työpaikoista tarvitaan kuitenkin uudenlaista osaamista.

”Keskeistä on yrittää pysyä mukana digitaalisuuden nopeassa vauhdissa”, Kovalainen sanoo.

Hänen mielestään yliopistokoulutus ei pysty nykyisellään tarjoamaan riittävästi eväitä nopeasti muuttuvaan maailmaan. Siksi uuden oppiminen vaatii runsaasti oma-aloitteisuutta myös nuorilta ekonomeilta.

”Digitaaliset palvelut ja tekoäly mullistavat toimintalogiikan monella toimialalla. Silloin on ymmärrettävä, miten uusia asioita voidaan hyödyntää omalla erikoisalalla.”

Kovalaisen mukaan nuoret diginatiivit osaavat käyttää sujuvasti digitaalisia laitteita ja sovelluksia. Se ei kuitenkaan riitä tulevaisuuden työmarkkinoilla.

”Pitää ymmärtää laajempia kokonaisuuksia. Työhön liittyy paljon asioiden välisten yhteyksien hahmottamista ja uusien yhteyksien luomista. ”

Rutiinityöt roboteille

Kovalainen huomauttaa, että esimerkiksi laskentaekonomien työ muuttuu, kun taloushallinnon rutiinitehtävät automatisoituvat ja siirtyvät esimerkiksi ohjelmistorobottien tehtäviksi.

”Automaation myötä ihmiset voivat keskittyä vaativampien asioiden ratkaisuun. Se tarkoittaa työtehtävien vaatimustason kovenemista. Jos laskentaekonomi haluaa edetä työurallaan, niin silloin analyyttiset taidot ovat todella tärkeitä”, Kovalainen muistuttaa.

Myös henkilöstöhallinnossa työskentelevien työnkuvat muuttuvat uusien digitaalisten työkalujen myötä.

”Maailmalla kokeillaan jo tekoälyyn perustuvia ratkaisuja, joissa kone seuloo työnhakijoista sopivimmat. Silloin HR-ihmiset voivat keskittyä rekrytoinnin vaativampiin vaiheisiin”, Kovalainen mainitsee.

Osaamisvaatimukset laajenevat

Kovalainen uskoo, että tulevaisuudessa työuralla tarvitaan entistä monipuolisempaa osaamista.

”Moniosaaminen on ehkä tärkein suoja työelämän uusia haasteita vastaan.”

Kovalaisen mukaan esimerkiksi markkinointiekonomien työnkuvat ja osaamisprofiilit laajenevat. Kovan markkinointiosaamisen rinnalla tarvitaan entistä enemmän kulttuurista lukutaitoa.

”Siksi on hyvä miettiä, opiskelisiko kaupallisten aineiden ohella myös humanistisia tai vaikkapa taideaineita.”

Kovalainen huomauttaa, että yleistiedon ja sivistyksen merkitys korostuu tulevaisuuden työssä.

”Älyllisellä uteliaisuudella pärjää työelämässä aika pitkälle. Uusiin asioihin pitää suhtautua avoimesti.”

Kovalaisen mukaan myös kansainvälistyminen näkyy ekonomien työssä entistä enemmän. Suomalaiset yritykset joutuvat kotimaassakin kilpailemaan yhä kovemmin ulkomaisia kilpakumppaneita vastaan. Toisaalta suomalaisyritykset levittäytyvät muihin maihin ja uusille markkinoille.

”Tähän tarvitaan entistä enemmän kulttuurista lukutaitoa, jota ilman ei vierailla markkinoilla pärjää.”

Omaa osaamista tarjotaan verkostojen käyttöön

Kovalainen johtaa Turun yliopiston, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Työterveyslaitoksen SWiPE-tutkimushanketta, jossa selvitetään työelämän ja talouden käynnissä olevia muutoksia.

Hän uskoo, että uudenlaiset ansaintatavat – kuten keikkatyö, provisiotyö ja alustatalouden tuottamat työt – koskettavat lähivuosina myös yhä useampia ekonomeja.

Alustataloudessa luodaan digitaalisia alustoja, joiden kautta yksityishenkilöt ja yritykset voivat myydä tuotteita tai palveluita.

Kovalaisen mukaan se muuttaa tulevaisuudessa myös monen ekonomin työnkuvaa, kun he tarjoavat omaa osaamistaan erilaisten verkostojen kautta kotimaassa ja kansainvälisillä markkinoilla.

”Pk-yritys ei välttämättä palkkaa enää laskentaekonomia ratkomaan satunnaisia ongelmia, vaan yritys ostaa vastaavat palvelut muualta. Yhä useampi ekonomi toimii tulevaisuudessa yrittäjämuotoisesti monen yrityksen alihankkijana.”

Kovalainen arvioi, että työtehtävien sisällöissä ja työn tekemisessä tapahtuva muutos on pysyvä ilmiö.

”Globaali trendi on, että tulevaisuudessa työtä tehdään yhä harvemmin pysyvässä tai elinikäisessä työsuhteessa. Myös suomalaisten ekonomien työurien kirjo kasvaa.”

Realistiset odotukset omalle uralle

Mitä nuoret ekonomit ajattelevat työelämän nopeasta murroksesta ja omista menestymismahdollisuuksistaan? Tähän antaa osviittaa Akavan tiedontuotannon eli Akava Worksin tuore selvitys, jossa kartoitettiin nuorten korkeakoulutettujen toiveita omasta työurastaan ja näkemyksiä työelämän kehityksestä. Selvitys kartoitti 18–35-vuotiaiden korkeakoulusta valmistuneiden tai korkeakoulusta opiskelevien mielipiteitä.

”Keskeinen havainto oli, että nuoret arvostavat työntekoa. He painottavat kiinnostavaa työtä sekä ovat joustavia ja muutosvalmiita”, Miika Sahamies sanoo.

Selvityksen mukaan nuoret ovat realisteja työuransa kehittymisestä.

”Enää ei ole maailmanloppu, jos aluksi joutuu tekemään määräaikaista työtä. Nuoret arvostavat erityyppisiä töitä, mikä lisää omaa osaamista”, Sahamies toteaa.

Selvityksen mukaan moni nuori uskoo vaihtavansa työpaikkaa useita kertoja työuransa aikana. Myös asuinkuntaa ollaan valmiita vaihtamaan työpaikan saamiseksi. Eikä uuden tutkinnonkaan suorittaminen ole poissuljettu vaihtoehto, jos se parantaa työllistymistä.

Pelkkä palkka ei aina riitä

Sahamiehen mukaan kyselytutkimuksen vastaukset osoittavat selvästi, että nuoret myös arvostavat työelämässä perinteisiä asioita – samoja kuin vanhemmatkin ikäluokat. Niitä ovat esimerkiksi vakaa toimeentulo ja vakituinen työsuhde.

”Selvä ero vanhempiin ikäluokkiin kuitenkin on, ettei työsuhteen muodolla ole suurta väliä. Esimerkiksi kynnys yrittäjyyteen on madaltunut.”

Akavan selvitys paljastaa myös, että nuoret vaativat työltä muutakin vastinetta kuin palkkaa. He haluavat esimerkiksi mahdollisuutta joustavaan työhön.

Sahamiehen mukaan nuoret korkeakoulutetut arvostavat myös hyvää ilmapiiriä ja kannustavaa työyhteisöä.

”Se tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta oman osaamisen kehittämiseen. Nuoret myös haluavat toteuttaa työssään arvokkaiksi kokemiaan asioita.”

Kansainvälisyys on itsestäänselvää

Akava on selvittänyt myös nuorten korkeakoulutettujen kiinnostusta muuttaa ulkomaille, jos se edistäisi työuraa ja tarjoaisi kiinnostavia työtehtäviä. Tuoreessa kyselyssä 44 prosenttia vastaajista piti ulkomaille muuttoa itselleen todennäköisenä vaihtoehtona.

Sahamies sanoo, että kansainvälisyys on korkeakoulutetuille nuorille jo nykyisin itsestään selvä osa työelämää. Esimerkiksi monissa suurissa yrityksissä työkieli on Suomessakin englanti.

”Moni pitää ulkomaille muuttoa vaihtoehtona, jos työura kotimaassa alkaa tökkiä. Aivovuoto ei ole kuitenkaan toistaiseksi iso ongelma, sillä monille muutto jää ajatuksen tasolle”, Sahamies arvioi.

”Korkeakoulutetut nuoret eivät ole joukoittain jättämässä Suomea. Useat ulkomaille lähteneet myös palaavat takaisin rikastuttamaan suomalaista työelämää.”

13.9.2018

Näitä asioita nuoret arvostavat

  • Itse työntekoa. Nuorille on tärkeää tehdä kiinnostavaa työtä, ja he ovat joustavia ja muutosvalmiita.
  • Samoja perinteisiä arvoja kuin suuri osa heidän vanhemmistaankin: vakaata toimeentuloa ja vakituista työsuhdetta.
  • Mahdollisuutta joustavaan työhön.
  • Hyvää työilmapiiriä ja kannustavaa työyhteisöä.
  • Mahdollisuutta toteuttaa työssään arvokkaiksi kokemiaan asioita ja omia ideoitaan.

Työsuhteen muodolla ei ole nuorille suurta väliä. Esimerkiksi kynnys yrittäjyyteen on madaltunut.

Lähde: Akava Worksin selvitys 2018

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013