( Edunvalvonta )

Mielikuviensa vangit

Teksti Olli Manninen, kuvitus Jussi Kaakinen
”Liitossa on ukkoutuneita, poteroihinsa jämähtäneitä edunvalvojia, politikointia ja jäykkiä tapoja hahmottaa 
työelämää." Kielteiset mielikuvat ammattiliitoista istuvat tiukassa. Ammattiliitoilla on edessään kasvojen pesun paikka, johon nopeasti muuttuva ja pirstaloituva työelämä 
tarjoaa loistavan mahdollisuuden.

Ensin hyvät uutiset: noin 80 prosenttia suomalaisesta työväestöstä kuuluu ammattiliittoihin. Sitten kolikon kääntöpuoli: jäsenyys kiinnostaa lähinnä työehtojen valvonnan ja työttömyyskassan vuoksi. Muu liittojen harjoittama toiminta jää usealle jäsenelle vieraaksi.

”Ammattiliitot ovat samojen haasteiden edessä kuin esimerkiksi evankelisluterilainen kirkko, Hiihtoliitto — tai demokratia ylipäätään. Liittojen pitäisi kysyä itseltään, miten hyvin ne palvelevat jäsenistöään sekä kyseenalaistaa vanhat rakenteensa ja kulttuurinsa. Nykyisellä toimintatavalla liitot eivät puhuttele rivijäseniä tai tartu asioihin, jotka osaavaa väkeä oikeasti kiinnostavat”, täräyttää pitkän linjan järjestöammattilainen Petri Rajaniemi.

Työelämän ja toimintaympäristön muutokseen keskittyvän Future Works Oy:n perustajaosakas, tutkija Rajaniemi on sitä mieltä, että ammattiliitot keskittyvät edunvalvonnassa liikaa pelkkään rahaan ja laiminlyövät niiden asioiden ajamisen, jotka ovat päivänpolttavia ihmisten arjessa.

”Nopeiden muutosten ja epävarmuuden yhteiskunnassa korostuu joka-aamuinen kysymys siitä, miltä tuntuu mennä töihin. Mikä on se tunnetila, jossa työnsä puurtaa? Kuinka suuri palkankorotus pitää neuvotella, että taas jaksaa työssä, josta on kadonnut merkitys? Ammattiliittojen retoriikasta puuttuu kokonaan se mahdollisuus, että ihmiset ihanneolosuhteissa vilpittömästi nauttisivat työstään”, Rajaniemi arvostelee.

Hän ymmärtää tosin, miksi ammattiliitoille säännöllinen tupo-teatteri on niin tärkeä.

”Raha on helppo mittari. Saavutetuilla palkankorotuksilla liitot voivat osoittaa jäsenilleen saavansa aikaan tuloksia. Entä jos ammattiliitot tekisivätkin aktiivisemmin työtä työnantajien ja työntekijöiden välisen luottamuksen ja paremman työelämän kehittämiseksi? Näiden tulosten mittaaminen olisi tietysti vaikeaa, miltei mahdotonta”, Rajaniemi sanoo.

Viestinnän strategi Kirsi Piha on pitkälti Rajaniemen kanssa samaa mieltä, mutta painottaa, ettei ammattiliittoja voi niputtaa yhteen. Kaikki liitot eivät toimi samalla tavalla, mutta niillä olisi silti paljon tekemistä kielteisten mielikuvien oikaisemiseksi.

”Ammattiliitot reagoivat hitaasti työelämän suuriin muutoksiin. Hyvä työelämä rakentuu yhteisymmärryksestä, ei luomalla vastakkaisasettelua. Liitoissakin pitäisi nähdä, että me kaikki olemme samassa veneessä”, Piha sanoo.

Pihan mukaan nykyajan työelämä on pirstaloitunutta ja vaikeammin yleistettävää. Työelämä on sitä parempaa, mitä yksilöllisemmin ihmiset saavat sen rakentaa.

”Liittojen kautta rakennetaan usein liian jäykkiä tapoja hahmottaa työelämää. Liitoissa tuntuu olevan hyvän työelämän kehittämisen sijasta pikemminkin kyse politikoinnista. Pitää näyttää jotain siksi, että saa jatkokauden johonkin. Se on valitettavasti joskus kaukana tavallisen työntekijän työn parantamisesta tai oikeasta edustamisesta”, Piha sanoo.

juttunosto_matala_300_220_e14_jatko2_uusi

Ammattiliittoja tarvitaan tulevaisuudessakin

Tekniikan akateemisten toiminnanjohtaja Heikki Kauppi myöntää, että liittoihin kohdistuvassa kritiikissä on paljon perää, mutta on vakuuttunut, että liitoilla on nyt ja tulevaisuudessakin keskeinen rooli työelämän kehittämisessä yhteiskunnassa.

”Ammattiyhdistystoiminnan tarve ei ole kadonnut minnekään. On erittäin epätodennäköistä, että maailma muuttuisi niin auvoiseksi, että palkansaajien tarve toimia järjestäytyneesti kokonaan katoaisi”, Kauppi sanoo.

Uudistumisen haasteita liitoille tulee kuitenkin Kaupin mukaan sekä kansalliselta että kansainväliseltä suunnalta.

”Nykyinen liittoryhmitys on vanhentunut, kun perinteisten toimialojen luonne on muuttunut, alojen raja-ajat hämärtyvät ja markkinoille syntyy kokonaan uusia toimialoja. Liitoilla on väistämättä edessä rakennemuutos. Se voi hyvinkin johtaa nykyistä suurempiin kokonaisuuksiin. Onhan aika erikoista, että meillä on yli 300 työehtosopimusta, joiden sisällöt eivät kovin paljoa poikkea toisistaan. Liittojen kannattaisi ruveta pohtimaan yhdistymisen ja yhteistoiminnan mahdollisuuksia”, Kauppi sanoo.

Työelämän kansainvälistyminen haastaa myös ammattiliittoja miettimään nykyistä rooliaan globaaleilla työmarkkinoilla.

”Kansainvälistyneet yritykset ovat entistä suurempia globaaleja konglomeraatteja, joilla on tuotantoa useissa eri maissa. Niiden keskushallinto kilpailuttaa tehtaansa ja voittaja on tavallisesti se tehdas, joka tekee työn halvimmalla. Tämä kehitys voi samalla luoda uudenlaista tilausta myös kansainvälisten palkansaajien järjestäytymiselle”, Kauppi arvioi.

Toistaiseksi liittojen kansainvälinen toiminta on kuitenkin edennyt hitaasti. Palkansaajaliike on järjestäytynyt mantereittain, ja eri toimialojen liitot ovat perustaneet Euroopan ja maailmanliittonsa. Maailmanliitto on ollut aktiivinen luomalla kehyssopimuksia kansainvälisten yritysten kanssa, jotta ne esimerkiksi sitoutuvat noudattamaan Kansainvälisen työjärjestö ILO:n määrittelemiä työelämän eettisiä periaatteita.

Miten liitot voisivat parantaa julkista mielikuvaansa?

Kauppi arvioi, että mielikuvat ammattiliitoista syntyvät pitkälti julkisuudessa käsiteltyjen työehtosopimusneuvottelujen kautta.

”Työehtosopimukset ovat kuitenkin vain osa liittojen tehtäväkenttää. Liitot ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka ovat aktiivisia esimerkiksi työaikalainsäädännön tai koulutuspoliittisten teemojen kehittämisessä. Me TEK:issä haluamme oman asiantuntijaverkostomme avulla tuoda julkiseen keskusteluun näkemyksiä, miten oman alamme koulutusta pitäisi kehittää, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin tulevaisuuden työelämän tarpeita”, Kauppi korostaa.

Hän muistuttaa, että nyt esimerkiksi Oulussa hyödynnetty irtisanottujen insinöörien muuntokoulutus oli alun perin TEK:in esittämä ajatus jo 1990-luvulla.

”Parin vuoden koulutuksella saadaan tuotettua kaikkien alojen ”ihannetyöntekijöitä”: vastavalmistuneita, joilla on samalla reilut kymmenkunta vuotta työkokemusta”, Kauppi sanoo.

Tänä vuonna Kauppi sanoo liittonsa osallistuvan aktiivisesti erityisesti työeläkejärjestelmän uudistamiseen liittyvään keskusteluun, koulutuspolitiikan sisältökysymyksiin sekä teollisuuspolitiikan uudelleenmäärittelyyn.

”Käynnistämme myös eri palkansaajajärjestöjen kanssa eurovaali-kampanjan, jonka tavoitteena on tuoda vaalikeskusteluihin meidän kannaltamme tärkeitä kysymyksiä”, Kauppi sanoo.

juttujatko_540_260_e14_alku_uusi

Ammattiliitoille rooli keskiluokan puolestapuhujana

Entä se liittojen loistava mahdollisuus?

Kärjekkäästi liittojen nykytilaa arvioivan Petri Rajaniemen mukaan se liittyy suureen globaaliin muutokseen, josta meillä ei vielä äänekkäästi puhuta. Ensimmäistä kertaa historiassa keskiluokka pelkkää asemansa puolesta. Huolehtiminen korkeasta koulutuksesta, osaamisesta ja kielitaidosta ei enää takaa automaattisesta paikkaa työelämässä. Myöskään kova työnteko ei tuo välttämättä menestystä työmarkkinoilla. Aktiiviset työntekijät ovat epävarmoja tulevaisuudestaan ja miettivät, miten selvitä eteenpäin. Kun keskiluokka pelkää, se heijastuu kaikkeen yhteiskunnassa. Se näkyy kärjistyvinä äänenpainoina ja kyseenalaistaa luottamuksen nykyiseen tapaan toimia.

Rajaniemi uskoo, että ammattiliitoilla olisi nyt jos koskaan loistava tilaisuus asemoitua keskiluokan eli aktiivisen ja osaavan työväestön puolestapuhujaksi ja yhteiskunnallisen luottamuksen edistäjäksi.

”Se vaatisi isoa kulttuurillista muutosta. Jotta toiminta muuttuisi, pitäisi myös ajattelun muuttua. Nyt ammattiliitot suhtautuvat kaikkiin ulkoapäin tuleviin muutossignaaleihin aggressiivisesti. Ei haluta keskustella, vaan pidetään kynsin hampain kiinni entisistä rakenteista ja toimintatavoista. Pulleiden setien ja eläköityvien suurten ikäluokkien etujen ajamisen sijasta ammattiliittojen kannattaisi keskittyä työssäkäyvien tulevaan asemaan työmarkkinoilla.”

”Työelämä ei ole enää maraton, joka varmasti päättyy maaliin eli eläkkeelle. Nuoremmille ikäpolville työelämä on pitkää erämaavaellusta, jossa maalin puuttuessa tärkeintä on matkalla viihtyminen. Ammattiliitot eivät uskalla puhua tästä, sillä se tarkoittaisi nykyisen työeläkejärjestelmän kyseenalaistumista. Tämä asia on liitoille tabu”, Rajaniemi sanoo.

Ideaalisessa maailmassa ammattiliitot olisivat hänen mukaansa aktiivisen työväestön elämän kokonaislaadun palvelijoita. Hän kannustaa myös liittoja lähestymään enemmänkin kasvollista suomalaista pientä ja keskisuurta teollisuutta kuin globaaleja pörssiyhtiöitä.

”Ammattiyhdistysliikkeellä on enemmän yhteistä näiden yritysten kuin monikansallisten pörssiyritysten kanssa. On älyllistä epärehellisyyttä kuvitella, että kansainvälisillä pörssiyrityksillä olisi into kovin suuriin Suomi-talkoisiin”, Rajaniemi näpäyttää.

Kirsi Piha pitää epätodennäköisenä, että liitot pystyvät uudistamaan toimintatapojaan riittävän ajoissa.

”Itse uskon yksilöllistyvämpään maailmaan, jossa asioista sovitaan siellä missä ne tapahtuvat. Tietotyöläiset haluavat tehdä työtä enemmän omin ehdoin, aika- ja paikkariippumattomasti. Nykyiset työvälineemme mahdollistavat jo meille työn tekemisen todella monella eri tavalla. On silkkaa hölmöyttä, jos emme osaa järjestelmällä tukea tätä vaan estämme sitä”, Piha sanoo.

SEFEn edunvalvontajohtaja Lotta Savinko muistuttaa, että liittojen tulee muuttua työelämän muuttuessa.

”Ekonomiliitossa palvelumme laajenevat koko ajan niin, että kykenemme vastaamaan jäsentemme tarpeisiin ja työelämässä tapahtuviin muutoksiin. Työmarkkinajärjestelmää on helppo kritisoida, sen sijaan työelämää ja -markkinoita kehittäviä toimenpiteitä kuulee harvoin.”

”Selkeät pelisäännöt antavat joustavuutta. Muutokset on tehtävä yhdessä ja sekä työnantaja- että työntekijäosapuolten on sitouduttava yhteisiin tavoitteisiin niin järjestö- kuin työpaikkatasollakin. Jäsenten edunvalvontaa voimme toteuttaa vain elämällä ajassa.”

19.2.2014

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kilpailukiellot hidastavat nuoren työntekijän kehittymistä

Ekonomi Ville Sonkamuotkan työsopimuksessa ei ole kilpailukieltoa – onneksi. Nuori ekonomi kokee kilpailukiellon haitalliseksi työntekijälle. Keskusteluissa ja pohdinnoissa ystävien kanssa kilpailukieltosopimukset näyttäytyvät vastavalmistuneille kehityksen jarruna. ”On erittäin hyvä, että näitä sopimuksia pyritään nyt rajoittamaan”, toteaa Sonkamuotka.

Onko sinulla ollut työsopimuksessasi kilpailukielto?

Olen työskennellyt viime vuodet konsultoinnissa ja finanssisektorilla. Työsopimuksissani ei vielä ole ollut kilpailukieltoa, mutta osalla kavereistani se työsopimuksessaan on, tai on ollut. Olenkin miettinyt, mitä kielto tarkoittaisi omalla kohdallani ja miten se vaikuttaisi omiin urapäätöksiini. Turhat kilpailukieltosopimukset arveluttavat erityisesti kehittymisen näkökulmasta. Varsinkin työuran alkupuolella uralle ei soisi rakennettavan mitään esteitä.

Miten kilpailukielto vaikuttaisi urapäätöksiisi?

Työuran alkuvaiheessa olevalle kilpailukielto on suuri rasite. Se sitoo henkilön yritykseen tiiviisti ja voi mahdollisesti hidastaa ammatillista kehittymistä, jos työpaikalla ei ole tarjota riittävästi haasteita ja kilpailukielto taas rajoittaa siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen. Itse olen tällä hetkellä töissä suuressa yrityksessä, jossa on mahdollista edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti.

On erittäin hyvä, että eduskunnassa on noussut esiin kilpailukieltoihin liittyvä lakimuutos, jolla pyritään karsimaan turhat kilpailukiellot. Yksittäisen työntekijän on todella vaikea vaikuttaa asiaan. Työntekijän on käytännössä mahdoton olla allekirjoittamatta kilpailukieltosopimusta.

Onko sinua houkuteltu kilpailijalle tai alihankkijalle töihin?

Minua ei ole houkuteltu töihin kilpailijoille, mutta ystäväpiirissäni tällaisia tapauksia on ollut. En ole kuitenkaan kuullut, että kilpailukielto olisi estänyt vaihtamasta työpaikkaa. Asiat on lopulta aina saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Miksi työntekijälle epävarmuutta aiheuttavaa kilpailukieltoa on siis edes tarvittu?

Ville Sonkamuotka
KTM

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan muut osat löytyvät Ekonomien blogista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

11.09.2017
Vesittyikö perhevapaauudistus jo ennen kuin se ehdittiin aloittaa?

Hallitus ilmoitti, että perhevapaauudistus aloitetaan. Erinomainen uutinen! Viisaasti toteutetulla perhevapaauudistuksella edistämme perheiden hyvinvointia, työllisyyttä sekä naisten työmarkkina-asemaa. Saamme myös lisää maamme parasta osaamista työmarkkinoiden käyttöön, sillä nuoret naiset ovat Suomen parhaiten koulutettu ryhmä.

Hallituksesta ilmoitettiin, että mahdollisuus kotihoitoon säilytetään kolmeen ikävuoteen saakka, ja että perheiden valinnanvapauteen ei puututa. Tästä nousee vahva huoli siitä, saako näillä reunaehdoilla mitään positiivista aikaan. Riippuu siitä, miten asetetut ehdot tulkitaan. On toivottavaa, että uudistuksen valmistelua tekevä työryhmä tekee viisaita ratkaisuja, jotka ohjaavat perheitä uudenlaisiin valintoihin.

Tukien tasoa porrastettava

Kotihoidon mahdollistaminen siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta sitoo paljon valmistelijoiden käsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos uudistuksella halutaan edistää nuorten naisten työllisyyttä ja perhevapaiden jakaantumista molempien vanhempien kesken, on tukien tasoa porrastettava. Pelkkä kotihoidontuen tason porrastaminen ei riitä, vaan saadakseen kolmevuotiset perhevapaat, on myös vanhempainpäivärahan tasoa porrastettava sen mukaan, kuinka pitkään perhe haluaa hoitaa lasta kotona.

Valinnanvapauden säilyttämisen ei tule estää kannustamasta jakamaan perhevapaita isän ja äidin kesken. Kun yhteiskunta käyttää rahaa, voi rahankäytöllä olla myös ohjaava vaikutus. Perhevapaajärjestelmän tulee ohjata jakamaan perhevapaat. Ohjaus tapahtuu käytännössä etuuksien tasoa säätämällä.

Kosti Hyyppä
Asiamies

31.08.2017
Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tehokkain keino puuttua palkkaeroihin

Finlayson nosti sukupuolten väliset palkkaerot lööppeihin. Näkyvyyttä tuli sekä teemalle että yritykselle, mutta tempaus aktivoi myös mielensäpahoittajat. He ovat vastustaneet kampanjaa monista eri näkökulmista. Kampanjan on esimerkiksi todettu olevan tasa-arvolain vastainen ja toisaalta on kiistetty myös koko palkkaerojen olemassaolo. Se, minkä useat kokivat hauskaksi ideaksi, nosti monella muulla karvat pystyyn.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ilmiö. Sukupuolten välillä on palkkaeroja myös samaa työtä tekevillä. Nais- ja miesekonomien palkkaero on 24 %, mutta kun tehtävään, työnantajaan ja henkilöön liittyvät selittävät tekijät poistetaan, jää sukupuoleen perustuvaksi selittymättömäksi palkkaeroksi 11 %.

On toissijaista vääntää kättä siitä, kuinka suuri palkkaero sukupuolten välillä on ja kuinka suuri osa palkkaeroista johtuu esimerkiksi työmarkkinoiden segregaatiosta. Tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten palkkatasa-arvon esteet poistetaan. Ekonomien selvityksen mukaan keskeisimpiä palkkaeroja selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi asemataso, poissaolovuodet työmarkkinoilta ja viikkotyötunnit. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa jakamalla perhevastuu tasaisemmin. Perhevastuun jakaantumiseen puolestaan voi vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä.

Tarpeen perhevapaajärjestelmän kehittämiselle tunnistavat lähes kaikki. Uusi järjestelmä tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mieluiten jo istuvan hallituksen aikana. Hallituksen on siis sovittava budjettiriihessä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen aloitetaan välittömästi. Ellei istuva hallitus pysty uudesta mallista sopimaan, on vähintään kaikkien selvitysten oltava valmiina seuraavan hallituksen aloittaessa, jotta uusi järjestelmä saataisiin käyttöön viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kosti Hyyppä
Asiamies

25.08.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013