( Edunvalvonta )

Mielikuviensa vangit

Teksti Olli Manninen, kuvitus Jussi Kaakinen
”Liitossa on ukkoutuneita, poteroihinsa jämähtäneitä edunvalvojia, politikointia ja jäykkiä tapoja hahmottaa 
työelämää." Kielteiset mielikuvat ammattiliitoista istuvat tiukassa. Ammattiliitoilla on edessään kasvojen pesun paikka, johon nopeasti muuttuva ja pirstaloituva työelämä 
tarjoaa loistavan mahdollisuuden.

Ensin hyvät uutiset: noin 80 prosenttia suomalaisesta työväestöstä kuuluu ammattiliittoihin. Sitten kolikon kääntöpuoli: jäsenyys kiinnostaa lähinnä työehtojen valvonnan ja työttömyyskassan vuoksi. Muu liittojen harjoittama toiminta jää usealle jäsenelle vieraaksi.

”Ammattiliitot ovat samojen haasteiden edessä kuin esimerkiksi evankelisluterilainen kirkko, Hiihtoliitto — tai demokratia ylipäätään. Liittojen pitäisi kysyä itseltään, miten hyvin ne palvelevat jäsenistöään sekä kyseenalaistaa vanhat rakenteensa ja kulttuurinsa. Nykyisellä toimintatavalla liitot eivät puhuttele rivijäseniä tai tartu asioihin, jotka osaavaa väkeä oikeasti kiinnostavat”, täräyttää pitkän linjan järjestöammattilainen Petri Rajaniemi.

Työelämän ja toimintaympäristön muutokseen keskittyvän Future Works Oy:n perustajaosakas, tutkija Rajaniemi on sitä mieltä, että ammattiliitot keskittyvät edunvalvonnassa liikaa pelkkään rahaan ja laiminlyövät niiden asioiden ajamisen, jotka ovat päivänpolttavia ihmisten arjessa.

”Nopeiden muutosten ja epävarmuuden yhteiskunnassa korostuu joka-aamuinen kysymys siitä, miltä tuntuu mennä töihin. Mikä on se tunnetila, jossa työnsä puurtaa? Kuinka suuri palkankorotus pitää neuvotella, että taas jaksaa työssä, josta on kadonnut merkitys? Ammattiliittojen retoriikasta puuttuu kokonaan se mahdollisuus, että ihmiset ihanneolosuhteissa vilpittömästi nauttisivat työstään”, Rajaniemi arvostelee.

Hän ymmärtää tosin, miksi ammattiliitoille säännöllinen tupo-teatteri on niin tärkeä.

”Raha on helppo mittari. Saavutetuilla palkankorotuksilla liitot voivat osoittaa jäsenilleen saavansa aikaan tuloksia. Entä jos ammattiliitot tekisivätkin aktiivisemmin työtä työnantajien ja työntekijöiden välisen luottamuksen ja paremman työelämän kehittämiseksi? Näiden tulosten mittaaminen olisi tietysti vaikeaa, miltei mahdotonta”, Rajaniemi sanoo.

Viestinnän strategi Kirsi Piha on pitkälti Rajaniemen kanssa samaa mieltä, mutta painottaa, ettei ammattiliittoja voi niputtaa yhteen. Kaikki liitot eivät toimi samalla tavalla, mutta niillä olisi silti paljon tekemistä kielteisten mielikuvien oikaisemiseksi.

”Ammattiliitot reagoivat hitaasti työelämän suuriin muutoksiin. Hyvä työelämä rakentuu yhteisymmärryksestä, ei luomalla vastakkaisasettelua. Liitoissakin pitäisi nähdä, että me kaikki olemme samassa veneessä”, Piha sanoo.

Pihan mukaan nykyajan työelämä on pirstaloitunutta ja vaikeammin yleistettävää. Työelämä on sitä parempaa, mitä yksilöllisemmin ihmiset saavat sen rakentaa.

”Liittojen kautta rakennetaan usein liian jäykkiä tapoja hahmottaa työelämää. Liitoissa tuntuu olevan hyvän työelämän kehittämisen sijasta pikemminkin kyse politikoinnista. Pitää näyttää jotain siksi, että saa jatkokauden johonkin. Se on valitettavasti joskus kaukana tavallisen työntekijän työn parantamisesta tai oikeasta edustamisesta”, Piha sanoo.

juttunosto_matala_300_220_e14_jatko2_uusi

Ammattiliittoja tarvitaan tulevaisuudessakin

Tekniikan akateemisten toiminnanjohtaja Heikki Kauppi myöntää, että liittoihin kohdistuvassa kritiikissä on paljon perää, mutta on vakuuttunut, että liitoilla on nyt ja tulevaisuudessakin keskeinen rooli työelämän kehittämisessä yhteiskunnassa.

”Ammattiyhdistystoiminnan tarve ei ole kadonnut minnekään. On erittäin epätodennäköistä, että maailma muuttuisi niin auvoiseksi, että palkansaajien tarve toimia järjestäytyneesti kokonaan katoaisi”, Kauppi sanoo.

Uudistumisen haasteita liitoille tulee kuitenkin Kaupin mukaan sekä kansalliselta että kansainväliseltä suunnalta.

”Nykyinen liittoryhmitys on vanhentunut, kun perinteisten toimialojen luonne on muuttunut, alojen raja-ajat hämärtyvät ja markkinoille syntyy kokonaan uusia toimialoja. Liitoilla on väistämättä edessä rakennemuutos. Se voi hyvinkin johtaa nykyistä suurempiin kokonaisuuksiin. Onhan aika erikoista, että meillä on yli 300 työehtosopimusta, joiden sisällöt eivät kovin paljoa poikkea toisistaan. Liittojen kannattaisi ruveta pohtimaan yhdistymisen ja yhteistoiminnan mahdollisuuksia”, Kauppi sanoo.

Työelämän kansainvälistyminen haastaa myös ammattiliittoja miettimään nykyistä rooliaan globaaleilla työmarkkinoilla.

”Kansainvälistyneet yritykset ovat entistä suurempia globaaleja konglomeraatteja, joilla on tuotantoa useissa eri maissa. Niiden keskushallinto kilpailuttaa tehtaansa ja voittaja on tavallisesti se tehdas, joka tekee työn halvimmalla. Tämä kehitys voi samalla luoda uudenlaista tilausta myös kansainvälisten palkansaajien järjestäytymiselle”, Kauppi arvioi.

Toistaiseksi liittojen kansainvälinen toiminta on kuitenkin edennyt hitaasti. Palkansaajaliike on järjestäytynyt mantereittain, ja eri toimialojen liitot ovat perustaneet Euroopan ja maailmanliittonsa. Maailmanliitto on ollut aktiivinen luomalla kehyssopimuksia kansainvälisten yritysten kanssa, jotta ne esimerkiksi sitoutuvat noudattamaan Kansainvälisen työjärjestö ILO:n määrittelemiä työelämän eettisiä periaatteita.

Miten liitot voisivat parantaa julkista mielikuvaansa?

Kauppi arvioi, että mielikuvat ammattiliitoista syntyvät pitkälti julkisuudessa käsiteltyjen työehtosopimusneuvottelujen kautta.

”Työehtosopimukset ovat kuitenkin vain osa liittojen tehtäväkenttää. Liitot ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka ovat aktiivisia esimerkiksi työaikalainsäädännön tai koulutuspoliittisten teemojen kehittämisessä. Me TEK:issä haluamme oman asiantuntijaverkostomme avulla tuoda julkiseen keskusteluun näkemyksiä, miten oman alamme koulutusta pitäisi kehittää, jotta se vastaisi mahdollisimman hyvin tulevaisuuden työelämän tarpeita”, Kauppi korostaa.

Hän muistuttaa, että nyt esimerkiksi Oulussa hyödynnetty irtisanottujen insinöörien muuntokoulutus oli alun perin TEK:in esittämä ajatus jo 1990-luvulla.

”Parin vuoden koulutuksella saadaan tuotettua kaikkien alojen ”ihannetyöntekijöitä”: vastavalmistuneita, joilla on samalla reilut kymmenkunta vuotta työkokemusta”, Kauppi sanoo.

Tänä vuonna Kauppi sanoo liittonsa osallistuvan aktiivisesti erityisesti työeläkejärjestelmän uudistamiseen liittyvään keskusteluun, koulutuspolitiikan sisältökysymyksiin sekä teollisuuspolitiikan uudelleenmäärittelyyn.

”Käynnistämme myös eri palkansaajajärjestöjen kanssa eurovaali-kampanjan, jonka tavoitteena on tuoda vaalikeskusteluihin meidän kannaltamme tärkeitä kysymyksiä”, Kauppi sanoo.

juttujatko_540_260_e14_alku_uusi

Ammattiliitoille rooli keskiluokan puolestapuhujana

Entä se liittojen loistava mahdollisuus?

Kärjekkäästi liittojen nykytilaa arvioivan Petri Rajaniemen mukaan se liittyy suureen globaaliin muutokseen, josta meillä ei vielä äänekkäästi puhuta. Ensimmäistä kertaa historiassa keskiluokka pelkkää asemansa puolesta. Huolehtiminen korkeasta koulutuksesta, osaamisesta ja kielitaidosta ei enää takaa automaattisesta paikkaa työelämässä. Myöskään kova työnteko ei tuo välttämättä menestystä työmarkkinoilla. Aktiiviset työntekijät ovat epävarmoja tulevaisuudestaan ja miettivät, miten selvitä eteenpäin. Kun keskiluokka pelkää, se heijastuu kaikkeen yhteiskunnassa. Se näkyy kärjistyvinä äänenpainoina ja kyseenalaistaa luottamuksen nykyiseen tapaan toimia.

Rajaniemi uskoo, että ammattiliitoilla olisi nyt jos koskaan loistava tilaisuus asemoitua keskiluokan eli aktiivisen ja osaavan työväestön puolestapuhujaksi ja yhteiskunnallisen luottamuksen edistäjäksi.

”Se vaatisi isoa kulttuurillista muutosta. Jotta toiminta muuttuisi, pitäisi myös ajattelun muuttua. Nyt ammattiliitot suhtautuvat kaikkiin ulkoapäin tuleviin muutossignaaleihin aggressiivisesti. Ei haluta keskustella, vaan pidetään kynsin hampain kiinni entisistä rakenteista ja toimintatavoista. Pulleiden setien ja eläköityvien suurten ikäluokkien etujen ajamisen sijasta ammattiliittojen kannattaisi keskittyä työssäkäyvien tulevaan asemaan työmarkkinoilla.”

”Työelämä ei ole enää maraton, joka varmasti päättyy maaliin eli eläkkeelle. Nuoremmille ikäpolville työelämä on pitkää erämaavaellusta, jossa maalin puuttuessa tärkeintä on matkalla viihtyminen. Ammattiliitot eivät uskalla puhua tästä, sillä se tarkoittaisi nykyisen työeläkejärjestelmän kyseenalaistumista. Tämä asia on liitoille tabu”, Rajaniemi sanoo.

Ideaalisessa maailmassa ammattiliitot olisivat hänen mukaansa aktiivisen työväestön elämän kokonaislaadun palvelijoita. Hän kannustaa myös liittoja lähestymään enemmänkin kasvollista suomalaista pientä ja keskisuurta teollisuutta kuin globaaleja pörssiyhtiöitä.

”Ammattiyhdistysliikkeellä on enemmän yhteistä näiden yritysten kuin monikansallisten pörssiyritysten kanssa. On älyllistä epärehellisyyttä kuvitella, että kansainvälisillä pörssiyrityksillä olisi into kovin suuriin Suomi-talkoisiin”, Rajaniemi näpäyttää.

Kirsi Piha pitää epätodennäköisenä, että liitot pystyvät uudistamaan toimintatapojaan riittävän ajoissa.

”Itse uskon yksilöllistyvämpään maailmaan, jossa asioista sovitaan siellä missä ne tapahtuvat. Tietotyöläiset haluavat tehdä työtä enemmän omin ehdoin, aika- ja paikkariippumattomasti. Nykyiset työvälineemme mahdollistavat jo meille työn tekemisen todella monella eri tavalla. On silkkaa hölmöyttä, jos emme osaa järjestelmällä tukea tätä vaan estämme sitä”, Piha sanoo.

SEFEn edunvalvontajohtaja Lotta Savinko muistuttaa, että liittojen tulee muuttua työelämän muuttuessa.

”Ekonomiliitossa palvelumme laajenevat koko ajan niin, että kykenemme vastaamaan jäsentemme tarpeisiin ja työelämässä tapahtuviin muutoksiin. Työmarkkinajärjestelmää on helppo kritisoida, sen sijaan työelämää ja -markkinoita kehittäviä toimenpiteitä kuulee harvoin.”

”Selkeät pelisäännöt antavat joustavuutta. Muutokset on tehtävä yhdessä ja sekä työnantaja- että työntekijäosapuolten on sitouduttava yhteisiin tavoitteisiin niin järjestö- kuin työpaikkatasollakin. Jäsenten edunvalvontaa voimme toteuttaa vain elämällä ajassa.”

19.2.2014

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013