( Hyvinvointi )

Mikko Koivusalo: Korjausliike

Teksti Mikko Koivusalo

Minulta kysyttiin, miten ihmeessä kävi niin, että kauppatieteilijästä tuli taiteilija. Miten markkinointia ja ulkomaankauppaa opiskellut mies päätyi teatterin ja musiikin pariin?

Vastaus on liike-elämästäkin tuttu: kysymyksen asettelussa on virhe. Syy-seuraussuhteet ovat väärässä järjestyksessä. Kauppatieteilijä ei päätynyt taiteilijaksi. Tuleva taiteilija vain ajautui hetkeksi kauppatieteilijäksi.

Kuljin kauppakorkean käytävillä kuin opiskelija konsanaan, mutta en koskaan oikeasti ollut kauppatieteilijä eikä minusta sellaista tullut. Kauppakorkea oli sivuaskel. Melkein mikä tahansa olisi ollut.

Oikeastaan kuuluu kysyä, miten siinä niin kävi, että kirjoittajasta tuli – tai oli tulla – kauppatieteilijä.

Lähdetään lapsuudesta, kuten tapana on. Tyypillinen kulttuurikoti, jossa musiikki soi, vanhemmat johtivat kuoroja, kirjoja luettiin, musiikkia kuunneltiin, soitettiin, piirrettiin. Sivistyttiin. Oikeata taidetta edustivat kuolleet taiteilijat, mielellään jo ammoin kuolleet. Elävät epäilyttivät. Taiteen piti ylevöittää, ei repiä. (Omat sisäiset oivallukseni puhuivat jo tuolloin muuta.)

Taiteiden pariin kannustettiin harrastuksena, ei ammattina. Akateeminen ura, vakaa elämä. Siispä sitä kohti.

Vuonna 1976 Turun kauppakorkeakoulun ulkomaankaupan linjalle pääsi lukematta ja valmistautumatta. Koko pääsykoe oli yhtä kuin yo-todistus ja haastattelu kahdella vieraalla kielellä. Käytännössä vapaalippu opiskelijaelämään!

Tämän heppoisemmin perustein ei voi opinahjoaan valita. Hyvin pian käsitin, että olin vain opiskelevinani. Minulla ei ollut tarvittavia taipumuksia, ei lahjoja eikä paloa.

En ollut mikään valtava poikkeustapaus. Opiskelukavereistani tuli totta kai voittopuolisesti innovatiivisia ekonomeja, kuten pitikin, mutta tuli myös kirjailijoita, kuvataiteilijoita, muusikoita, tanssijoita.

Kutsumuksensa tajuaminen on iso lyhty syttymään elämässä, ja siitä pitkä matka vasta alkaa. Minulla ei ollut tukenani koulutusta – poikavuosien musiikkiopistoa lukuun ottamatta en ole opiskellut ammattiani tai ammattejani missään. Kaikki on perustunut itseoppimiseen ja tekemiseen. En suosittele metodia kärsimättömille. Oikotietä ei vain ole. Bob Dylania mukaillen: ”Know your song well before you start singin’”.

Itseoppimista rahoitin mainostoimistotöissä. Pärjäsin OK, vaikka en edelleenkään ymmärtänyt, mitä tietyn yrityksen tietyssä markkinatilanteessa pitäisi tietylle tuotteelleen tehdä ja missä medioissa sen pitäisi mainostaa. Kun joku tuon kertoi, osasin sitten kyllä ideoida sloganin, kirjoittaa esitteen, tehdä mainoslaulun.

Muistan riemun, kun yövalvomiset kirjoittaen alkoivat vihdoin johtaa johonkin. Ensimmäinen näytelmä. Ja toinen. TV-sketsisarja musiikkeineen. Ensimmäinen revyy. Ensimmäiset suomennokset. Maailma, olen taiteilija!

Oikeita töitä en uskaltanut jättää vielä muutamaan vuoteen. Perheen elättäminen hirvitti, mutta vihdoin uskalsin, koska halusin uskaltaa.

En ole jälkeenpäin kokenut opiskeluvuosiani hukkaan menneiksi. Mahtavia ystäviä, itseymmärrystä, hippunen tajua kauppatieteistäkin – paino sanalla hippunen.

Suunta osoittautui vääräksi, mutta samalla oikea suunta kirkastui. Se ei ole vähäinen kirkastus se. Eritoten, jos on pienikin mahdollisuus korjausliikkeeseen.

Mikko Koivusalo on kirjailija ja muusikko. Hän on kirjoittanut 13 näytelmää, kaksi oopperalibrettoa ja 18 revyytä sekä tehnyt revyihinsä musiikin. Tärkeimmät suomennokset ovat 23 musikaalia, kolme oopperaa sekä laulut mm. Dylanin tuotannoista. Koivusalo on myös peliklassikko Aliaksen tekijä. Ja KTM!

6.6.2018

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013