( Edunvalvonta )

Molemmin puolin neuvottelupöytää

Teksti Mikko Huotari
Kuvat Vesa Tyni
  • Paikallisen sopimisen edistäminen vaatii Saranpään mukaan luottamusvaltuutetun roolin rohkeaa kehittämistä.
  • Timo Saranpää
  • "Suomen Ekonomien nykyinen strategia on hyvä pohja myös tuleville neuvotteluille."
Puheenjohtaja Saranpään mielestä moni ekonomi vierastaa lakkoilua.

Jos Elinkeinoelämän keskusliiton päätös pitää, Suomessa ei enää tehdä keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja. Näin ollen kilpailukykysopimus jäisi viimeiseksi keskitetyksi sopimukseksi. Syksyllä on edessä perinteinen liittokierros.

Suomen talous on pitkän taantuman jälkeen ottanut tuulta siipiensä alle. Tilastokeskuksen heinäkuussa tarkennettujen lukujen mukaan Suomen talous kasvoi viime vuonna 1,9 prosenttia. Vielä viime vuonna kasvu oli haurasta ja pohjautui lähinnä kotitalouksien kulutukseen ja rakentamiseen, mutta nyt myös vienti on alkanut vetää.

Kun Suomi on päässyt takaisin kasvu-uralle, useissa palkansaajajärjestöissä on vaadittu, että myös palkansaajien on saatava osansa kasvusta. Kilpailukykysopimus heikensi monen palkansaajan etuja.

Työnantajat puolestaan yrittävät toppuutella, että orastavaa kasvua ei pidä tärvellä suurilla palkankorotuksilla. Yhtälö on hankala, ja liittokierroksesta pelätään tulevan riitaisa.

”Yritän olla optimistinen, vaikka hyvin moni on epäuskoinen sen suhteen, miten liittokierrokselta voidaan saada ulos riittävän maltillinen ratkaisu, joka tyydyttää sekä yksityisen että julkisen sektorin väkeä”, Suomen Ekonomien puheenjohtaja Timo Saranpää sanoo.

Hänen mukaansa ekonomit osaavat ajaa omaa etua työsopimuksista neuvoteltaessa, ja lisäksi ekonomit osaavat ajatella kokonaisuutta.

”Ikinä ei ajatella vain pöydän toista puolta, vaikka sitä eivät kaikki muut palkansaajajärjestöt aina tahdo ymmärtää”, Saranpää sanoo.

Kovaa retoriikkaa

Saranpää linjaa, ettei käynnistynyttä talouskasvua saa hyydyttää lähtökuoppiinsa, mutta jo pelkästään markkinatunnelman vuoksi maltilliset palkankorotukset ovat tarpeen. Vaikka kiky-sopimus heikensi palkansaajien etuja, niin finanssikriisin ajoista lähtien ansiokehitys on ylittänyt talouskehityksen. Siihen nähden palkansaajat ovat plussan puolella.

”Koville palkkavaatimuksille ei ole perusteluja, joten malttia tarvitaan”, Saranpää pohtii.

Valtiovallalla voi edelleen olla tärkeä rooli kurinalaisessa työmarkkinapolitiikassa.

Hän uskoo, että hallitus pystyy tukemaan maltillista ratkaisua sopivilla, kohdennetuilla veronkevennyksillä.

”Näin pidettäisiin huolta kilpailukyvystä, mutta riittävissä määrin myös ostovoimasta.”

Veronkevennykset olisivat muutenkin Saranpään mieleen, koska hänen mielestään Suomen kokonaisveroastetta tulee saada alemmas.

Työmarkkinajärjestöjen viimeaikaiset puheet ovat olleet kovia. Palkansaajat ovat vaatineet muun muassa kunnon korotuksia ja lomarahoja takaisin, työnantajapuolelta on vaadittu jopa uusia kiky-sopimuksia.

”Siellä on kuitenkin ihan fiksuja miehiä ja naisia, jotka näitä koviakin puheita latelevat. Osa puheista voi olla pelkkää retoriikkaa”, Saranpää sanoo.

Kun liittokohtaiset neuvottelut alkavat, ensimmäisenä pöydän ääressä ovat Paperiliitto ja Metsäteollisuus, joka irtautui Elinkeinoelämän keskusliitosta. Ensimmäiset neuvottelut sanelevat jonkin verran, kuinka liittokierroksen askellus lähtee etenemään.

Suomen Ekonomien jäsenistä noin puolet työskentelee aloilla, joilla on työehtosopimus, ja puolet aloilla, joilla sopimusta ei ole.

”Eri aloilla on eri tilanne, ja sen vuoksi meillä ei ole palkankorotuksien suhteen mitään selvää prosenttimääräistä tavoitetta, joka pitäisi täyttyä kaikkien jäsenien kohdalla”, Saranpää sanoo. ”Esimerkiksi rahoitusalalla tilanne on erilainen kuin monilla muilla aloilla.”

Kahdella puolella

Pystyykö Suomen Ekonomit strategiansa pohjalta tekemään edunvalvontatyötä syksyn liittokierroksella ja monin osin murrosvaiheessa olevassa työmarkkinatilanteessa?

”Nykyinen strategia istuu mallikkaasti myös tähän tilanteeseen”, Saranpää sanoo.

”Strategiamme painopisteitä ovat muun muassa jäsenlähtöisyys ja ratkaisukeskeisyys.”

Ratkaisukeskeisyys tarkoittaa Saranpään mukaan sitä, että työmarkkinajärjestelmässä pyritään hakemaan sellaisia ratkaisuja, jotka hyödyttävät sekä jäseniä että organisaatioita, joissa jäsenet työskentelevät.

”Meikäläiset istuvat kummallakin puolella neuvottelupöytää. Haemme kompromisseja, joissa jäsenet ja heidän työnantajansa menestyvät pitkällä aikavälillä.”

Suomen Ekonomien strategiassa sanotaan edunvalvonnasta, että tavoitteena on edistää ”työmarkkinakulttuurin uudistamista ja työntekijöiden ja työnantajien yhteisten päämäärien toteutumista” sekä toimia ratkaisukeskeisesti.

Kun jollakin toimialalla työehtosopimusneuvottelut kriisiytyvät ja pelkona olisi työtaistelutoimenpiteitä, Suomen Ekonomit kuuntelee hyvin tarkalla korvalla, mitä jäsenet ovat asioista mieltä, eikä pelkää toimia sen mukaisesti.

Tästä esimerkkinä on kaupan ala, jossa ekonomejakin edustava YTN tavoitteli viime keväänä työehtosopimusta ylemmille toimihenkilöille. Ekonomit olivat selvityksen mukaan vahvasti työehtosopimustavoitteen takana, mutta työtaistelua ei katsottu välineeksi sen saavuttamiseksi. Ekonomien hallitus ei näin ollen puoltanut työtaistelutoimiin lähtemistä, mutta ei myöskään irtautunut neuvotteluista.

”Meidän edustajamme olivat kuitenkin koko ajan mukana YTN:n toiminnassa ja aktiivisesti hakivat ratkaisua varsinaiseen kiistaan. Se kertoo meidän ratkaisukeskeisyydestämme”, Saranpää sanoo.

Suomen Ekonomien tavoitteena on, että työmarkkinatoiminnassa ja vaikuttamistyössä teemat nousevat suoraan jäsenistön arjesta. Esimerkkinä tästä ovat kilpailukieltosopimukset, joiden käyttö on ekonomienkin työsopimuksissa yleistynyt laajasti. Ekonomit on nostanut vaikuttamistyössään tätä ongelmaa vahvasti keskusteluun. Eduskunnassa on asiaan liittyvä lakialoite paraikaa vireillä.

Kykyä paikalliseen sopimiseen

Saranpää toivoo, että paikallisen sopimisen mahdollisuudet paranisivat Suomessa. Monella tapaa paikalliselle sopimiselle on jo nyt paljon enemmän mahdollisuuksia kuin on osattu käyttää.

”Osa jäykkyyksistä on toki henkistä laatua”, Saranpää pohtii. ”Jos järjestelmää osaa käyttää hyvin, niin se mahdollistaa jo aika paljon paikallista sopimista.”

Kun puhutaan paikallisesta sopimisesta, puhutaan lähinnä kahdesta asiasta: ajasta ja rahasta. Ne molemmat linkittyvät esimerkiksi työaikalakiin. Ehdotus uudesta työaikalaista on nyt lausuntokierroksella, ja hallituksen esitys tullee vuoden vaihteessa eduskuntaan.

Suomen Ekonomit on tehnyt työaikalakiin liittyvän paikallisen sopimisen mallin. Sitä voi periaatteessa soveltaa myös laajemminkin paikalliseen sopimiseen.

Suomen nykyinen työaikalaki on jäykkä eikä tue muuttuvaa työelämää. Ekonomit ovat tehneet avauksensa, jotta työaikakäytäntöihin saataisiin lisää joustoa ja valinnanvapautta. Mallissa huomioidaan sekä työehtosopimusta noudattavat yritykset että sellaiset yritykset, joissa ei ole työehtosopimusta.

Työehtosopimusta noudattavissa yrityksissä luottamusmies ja työnantaja voisivat työaikadirektiivin puitteissa sopia muun muassa liukumista, tasoittumisjaksoista ja ylityökorvauksista. Jos sopimusta ei synny, se ei toimi tai sille ei ole tarvetta, noudatetaan työehtosopimusta.

Yrityksille, joissa ei ole työehtosopimusta, pitäisi antaa työaikalaissa laajemmat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen. Luottamusvaltuutettu ja työnantaja voisivat neuvotella paikallisen sopimuksen esimerkiksi työaikapankista, johon kukin työntekijä voisi halutessaan liittyä. Jos taas sopimusta ei syntyisi, niin työaikalaki toimisi perälautana.

”Iso kysymys on se, uskalletaanko luottamusvaltuutetun roolia kehittää riittävästi”, Saranpää pohtii.

Paikallisen sopimisen lisääminen muuttaa palkansaajajärjestöjen roolia työmarkkinakentässä. Kun vastuuta sopimisesta siirretään enemmän luottamusmiehille ja luottamusvaltuutetuille, järjestökentän on osattava reagoida muutokseen. Riittääkö paikallisilla toimijoilla kompetenssi sopimiseen?

”Se on hyvä kysymys, mutta kääntäisin sen niin päin, että järjestöjen pitää pystyä tarjoamaan tukensa, jotta paikallisilla sopijoilla on riittävästi osaamista”, Saranpää sanoo.

”Meillä voisi esimerkiksi joskus tulevaisuudessa olla yksikkö, joka on keskittynyt paikalliseen sopimiseen. Sieltä tuettaisiin paikallisen sopimisen piirissä olevia luottamusmiehiä ja luottamusvaltuutettuja sekä kollektiivisen että yksilöllisen sopimisen asioissa.”

Joustoa pienillä siirroilla

Muuttuva työelämä vaatii myös työmarkkinajärjestöjä muuttumaan. Uudenlainen työmarkkinatoiminta hakee muotoaan, eikä suunta ole vielä täsmentynyt.

”Kollektiivista sopimista tarvitaan jatkossakin”, Saranpää sanoo. ”Yritysten liikeideana ei ole sopia työehdoista, vaan keskittyä oman tuotteensa ja palvelunsa kehittämiseen ja myyntiin. Tulevaisuuden sopimisen mallin on vain oltava nykyistä joustavampi.”

Hän korostaa, että alun perin koko työehtosopimusjärjestelmä lähti liikkeelle työnantajien aloitteesta.

”En haluaisi nähdä meillä sellaista yhteiskuntaa, jossa työehtosopimusjärjestelmää ei olisi.”

Saranpään mielestä uudistumisen pitää lähteä liikkeelle pienistä siirroista, jotka lisäävät joustoa.

”Ne toisivat uusia sopimisen mahdollisuuksia.”

Perinteisestä ammattiyhdistysliikkeen kentästä voi nousta vastalauseita Saranpään visioille, koska työmarkkinaneuvotteluihin usein kuuluvat radikaalitkin vastakkainasettelut. Hän kuitenkin uskoo, että ääripäät eivät voi saada tahtoaan läpi.

”Jonkinlainen kompromissi pitäisi löytyä uudenlaisiin joustoihin.”

Itsenäinen liitto?

Suomen Ekonomeille Akava ja YTN ovat olleet erittäin tärkeitä yhteistyökumppaneita. YTN neuvottelee työehtosopimukset Ekonomienkin puolesta. Akavan puheenjohtajana on vuodesta 2011 asti ollut KTM Sture Fjäder, joka aiemmin toimi YTN:n puheenjohtajana ja Ekonomiliiton edunvalvontajohtajana.

Nyt keskusjärjestöjen rooli on muuttumassa, ja Akava työstää syksyn aikana uusiksi akavalaisen yhteistoiminnan periaatteita. Toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia ennakoiden on todettu tarve arvioida ja määrittää Akavan tehtävät ja Akava-yhteisön työnjako uudelleen.

Työmarkkinajärjestökenttä on ylipäätään muutoksessa. Neuvottelujärjestöistä JUKO ja YTN ovat hyväksyneet uudet strategiansa, ja Entre (Akavan yrittäjät ja itsensätyöllistäjät) on aloittanut toimintansa. Jo Akavan liittokokouksen vuonna 2015 hyväksymissä Toiminnan suuntaviivoissa päätettiin selvittää yhteistoiminnan periaatteiden eri osa-alueiden mahdolliset muutostarpeet. Kyse on siis siitä, minkälainen työnjako luodaan keskusjärjestön ja neuvottelujärjestöjen välille.

Saranpää on pohtinut Suomen Ekonomien sidosta Akavaan.

”Olemme saaneet eritoten meidän opiskelijoiltamme, mutta myös muilta jäseniltä paikoin hyvin kriittistä palautetta meidän kytköksestämme ammattiyhdistysliikkeeseen, vaikka meillä on akavalainen eikä hakaniemeläinen järjestö”, Saranpää sanoo.

”Suomen Ekonomien noin 40-vuotinen historia Akava-yhteisössä on ollut hetkittäin kipuilua. Mutta näin on päätetty jatkaa. Valehtelisin, jos yrittäisin väittää, että emme joutuisi tulevaisuudessa pohtimaan, mikä on suhteemme Akavaan.”

Nykyisellään Suomen Ekonomien yhteistyö Akavan kanssa on varsin tiivistä. Akavan hallituksen edustuksen lisäksi Ekonomit työskentelevät aktiivisesti eri toimikunnissa ja työryhmissä.

Vaihtoehtona on jatkaa nykyisellä mallilla, mutta Saranpää haluaa käydä myös keskustelua muista vaihtoehdoista.

Mitä ne voisivat olla?

”Eihän vaihtoehtoja monta ole: itsenäisyys keskusjärjestöjen ulkopuolella tai yhteenliittymä mahdollisten muiden irtautuvien liittojen kanssa.”

Vertailukohtia itsenäiseen toimintaan on hyvin vähän. Journalistiliitto on itsenäinen, ja työnantajapuolella muun muassa Metsäteollisuus ry irtautui EK:sta.

Saranpään mukaan perinteisessä ammattiyhdistysrintamassa toimiminen on useille ekonomeille oman identiteetin näkökulmasta epäluontevan tuntuista. Moni ekonomi ei halua olla heiluttamassa punalippua barrikadeilla.

”Työnantajan näkökulma näkyy vääjäämättä meidän jäsenistössämme, josta päällikkö- ja johtajatasolla työskentelevien määrä on noin 35–40 prosenttia. Saman verran ekonomeja työskentelee asiantuntijatehtävissä, ja heidänkin näkemyksensä ovat erilaisia kuin suorittavassa työssä toimivien työntekijöiden näkemykset.”

Nyt kun keskitetyt sopimukset ovat toistaiseksi ohi, Akavan rooli muuttuu todennäköisesti vaikuttaja- ja lobbausorganisaation suuntaan. Roolin muuttuessa jää nähtäväksi, paljonko Akava voi vaikuttaa sellaisiin asioihin, jotka tukevat ekonomien asemaa. Yhteistyössä on aina kyse enemmän tai vähemmän vaihtokaupasta, eli siitä, hyödyttääkö se tyydyttävästi kumpaakin osapuolta.

”Akava on Sture Fjäderin aikana nostanut selkeästi painoarvoaan ja profiiliaan”, Saranpää sanoo. ”Sieltä on tullut raikkaita avauksia, ja Akava on ajanut myös ekonomeille tärkeitä asioita. Akava on meille edelleen kiinnostava, mikäli omistajat, jäsenliitot, antavat sille mahdollisuuden uudistua. Akava kyllä pystyy siihen, kunhan valtuudet ovat olemassa.”

13.9.2017

Timo Saranpää

Timo Saranpää kuvailee itseään kansantaloutta opiskelleeksi ekonomiksi, joka toimii yrittäjänä Sadanpäämies-Yhtiöiden ja Oy Kon-Tiki Tours Ab:n puikoissa. Nyt hän on myös työmarkkinajärjestön puheenjohtaja.

Saranpää miettii aina kokonaisuutta. Hän aloitti Suomen Ekonomien hallituksen puheenjohtajana vuonna 2014. Kiinnostusta riittää monien puheenjohtajavuosien jälkeenkin.

”Haen puheenjohtajaksi kaudelle 2018–2020 ja jatkan innolla, mikäli luottamusta edelleen riittää”, Saranpää sanoo.

”Uskon yhä, että työmarkkinatoiminnan uudistaminen onnistuu parhaiten järjestöjen sisältä. Systeemin muutosvastarinta on kova, mutta uskon työmme järjestelmän joustavoittamiseksi tuottavan hedelmää. Todisteena siitä näen akavalaisen yrittäjätoiminnan kehittymisen, jossa ekonomit ovat olleet primus motoreita yhdessä TEKin kollegojen kanssa.”

Suuntaviivoja tulevalle

Saranpään mukaan tulevan hallituskauden tärkeimmät teemat ovat:

  • palvelu- ja edunvalvontatyön kehittäminen nykyisen strategian pohjalta
  • strategiapäivitys
  • palveluiden modularisointi ja jäsensegmentoinnin edelleen kehittäminen
  • CRM:n hyödyntämisen varmistaminen
  • sidosryhmäyhteistyön arviointi ja kehittäminen
  • liiton ja paikallisyhdistysten yhteistyön tiivistäminen
  • jäsenkriteerien uudistaminen.

”Taloudellisessa mielessä haastavaa tulee olemaan, että tulevalla kaudella on kyettävä sopeuttamaan toiminnan kulujäämä sijoitussalkun oletettavasti nykyistä alhaisempaan tuottotasoon”, Saranpää sanoo.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kilpailukiellot hidastavat nuoren työntekijän kehittymistä

Ekonomi Ville Sonkamuotkan työsopimuksessa ei ole kilpailukieltoa – onneksi. Nuori ekonomi kokee kilpailukiellon haitalliseksi työntekijälle. Keskusteluissa ja pohdinnoissa ystävien kanssa kilpailukieltosopimukset näyttäytyvät vastavalmistuneille kehityksen jarruna. ”On erittäin hyvä, että näitä sopimuksia pyritään nyt rajoittamaan”, toteaa Sonkamuotka.

Onko sinulla ollut työsopimuksessasi kilpailukielto?

Olen työskennellyt viime vuodet konsultoinnissa ja finanssisektorilla. Työsopimuksissani ei vielä ole ollut kilpailukieltoa, mutta osalla kavereistani se työsopimuksessaan on, tai on ollut. Olenkin miettinyt, mitä kielto tarkoittaisi omalla kohdallani ja miten se vaikuttaisi omiin urapäätöksiini. Turhat kilpailukieltosopimukset arveluttavat erityisesti kehittymisen näkökulmasta. Varsinkin työuran alkupuolella uralle ei soisi rakennettavan mitään esteitä.

Miten kilpailukielto vaikuttaisi urapäätöksiisi?

Työuran alkuvaiheessa olevalle kilpailukielto on suuri rasite. Se sitoo henkilön yritykseen tiiviisti ja voi mahdollisesti hidastaa ammatillista kehittymistä, jos työpaikalla ei ole tarjota riittävästi haasteita ja kilpailukielto taas rajoittaa siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen. Itse olen tällä hetkellä töissä suuressa yrityksessä, jossa on mahdollista edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti.

On erittäin hyvä, että eduskunnassa on noussut esiin kilpailukieltoihin liittyvä lakimuutos, jolla pyritään karsimaan turhat kilpailukiellot. Yksittäisen työntekijän on todella vaikea vaikuttaa asiaan. Työntekijän on käytännössä mahdoton olla allekirjoittamatta kilpailukieltosopimusta.

Onko sinua houkuteltu kilpailijalle tai alihankkijalle töihin?

Minua ei ole houkuteltu töihin kilpailijoille, mutta ystäväpiirissäni tällaisia tapauksia on ollut. En ole kuitenkaan kuullut, että kilpailukielto olisi estänyt vaihtamasta työpaikkaa. Asiat on lopulta aina saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Miksi työntekijälle epävarmuutta aiheuttavaa kilpailukieltoa on siis edes tarvittu?

Ville Sonkamuotka
KTM

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan muut osat löytyvät Ekonomien blogista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

11.09.2017
Vesittyikö perhevapaauudistus jo ennen kuin se ehdittiin aloittaa?

Hallitus ilmoitti, että perhevapaauudistus aloitetaan. Erinomainen uutinen! Viisaasti toteutetulla perhevapaauudistuksella edistämme perheiden hyvinvointia, työllisyyttä sekä naisten työmarkkina-asemaa. Saamme myös lisää maamme parasta osaamista työmarkkinoiden käyttöön, sillä nuoret naiset ovat Suomen parhaiten koulutettu ryhmä.

Hallituksesta ilmoitettiin, että mahdollisuus kotihoitoon säilytetään kolmeen ikävuoteen saakka, ja että perheiden valinnanvapauteen ei puututa. Tästä nousee vahva huoli siitä, saako näillä reunaehdoilla mitään positiivista aikaan. Riippuu siitä, miten asetetut ehdot tulkitaan. On toivottavaa, että uudistuksen valmistelua tekevä työryhmä tekee viisaita ratkaisuja, jotka ohjaavat perheitä uudenlaisiin valintoihin.

Tukien tasoa porrastettava

Kotihoidon mahdollistaminen siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta sitoo paljon valmistelijoiden käsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos uudistuksella halutaan edistää nuorten naisten työllisyyttä ja perhevapaiden jakaantumista molempien vanhempien kesken, on tukien tasoa porrastettava. Pelkkä kotihoidontuen tason porrastaminen ei riitä, vaan saadakseen kolmevuotiset perhevapaat, on myös vanhempainpäivärahan tasoa porrastettava sen mukaan, kuinka pitkään perhe haluaa hoitaa lasta kotona.

Valinnanvapauden säilyttämisen ei tule estää kannustamasta jakamaan perhevapaita isän ja äidin kesken. Kun yhteiskunta käyttää rahaa, voi rahankäytöllä olla myös ohjaava vaikutus. Perhevapaajärjestelmän tulee ohjata jakamaan perhevapaat. Ohjaus tapahtuu käytännössä etuuksien tasoa säätämällä.

Kosti Hyyppä
Asiamies

31.08.2017
Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tehokkain keino puuttua palkkaeroihin

Finlayson nosti sukupuolten väliset palkkaerot lööppeihin. Näkyvyyttä tuli sekä teemalle että yritykselle, mutta tempaus aktivoi myös mielensäpahoittajat. He ovat vastustaneet kampanjaa monista eri näkökulmista. Kampanjan on esimerkiksi todettu olevan tasa-arvolain vastainen ja toisaalta on kiistetty myös koko palkkaerojen olemassaolo. Se, minkä useat kokivat hauskaksi ideaksi, nosti monella muulla karvat pystyyn.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ilmiö. Sukupuolten välillä on palkkaeroja myös samaa työtä tekevillä. Nais- ja miesekonomien palkkaero on 24 %, mutta kun tehtävään, työnantajaan ja henkilöön liittyvät selittävät tekijät poistetaan, jää sukupuoleen perustuvaksi selittymättömäksi palkkaeroksi 11 %.

On toissijaista vääntää kättä siitä, kuinka suuri palkkaero sukupuolten välillä on ja kuinka suuri osa palkkaeroista johtuu esimerkiksi työmarkkinoiden segregaatiosta. Tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten palkkatasa-arvon esteet poistetaan. Ekonomien selvityksen mukaan keskeisimpiä palkkaeroja selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi asemataso, poissaolovuodet työmarkkinoilta ja viikkotyötunnit. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa jakamalla perhevastuu tasaisemmin. Perhevastuun jakaantumiseen puolestaan voi vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä.

Tarpeen perhevapaajärjestelmän kehittämiselle tunnistavat lähes kaikki. Uusi järjestelmä tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mieluiten jo istuvan hallituksen aikana. Hallituksen on siis sovittava budjettiriihessä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen aloitetaan välittömästi. Ellei istuva hallitus pysty uudesta mallista sopimaan, on vähintään kaikkien selvitysten oltava valmiina seuraavan hallituksen aloittaessa, jotta uusi järjestelmä saataisiin käyttöön viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kosti Hyyppä
Asiamies

25.08.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013