( Edunvalvonta )

Molemmin puolin neuvottelupöytää

Teksti Mikko Huotari
Kuvat Vesa Tyni
  • Paikallisen sopimisen edistäminen vaatii Saranpään mukaan luottamusvaltuutetun roolin rohkeaa kehittämistä.
  • Timo Saranpää
  • "Suomen Ekonomien nykyinen strategia on hyvä pohja myös tuleville neuvotteluille."
Puheenjohtaja Saranpään mielestä moni ekonomi vierastaa lakkoilua.

Jos Elinkeinoelämän keskusliiton päätös pitää, Suomessa ei enää tehdä keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja. Näin ollen kilpailukykysopimus jäisi viimeiseksi keskitetyksi sopimukseksi. Syksyllä on edessä perinteinen liittokierros.

Suomen talous on pitkän taantuman jälkeen ottanut tuulta siipiensä alle. Tilastokeskuksen heinäkuussa tarkennettujen lukujen mukaan Suomen talous kasvoi viime vuonna 1,9 prosenttia. Vielä viime vuonna kasvu oli haurasta ja pohjautui lähinnä kotitalouksien kulutukseen ja rakentamiseen, mutta nyt myös vienti on alkanut vetää.

Kun Suomi on päässyt takaisin kasvu-uralle, useissa palkansaajajärjestöissä on vaadittu, että myös palkansaajien on saatava osansa kasvusta. Kilpailukykysopimus heikensi monen palkansaajan etuja.

Työnantajat puolestaan yrittävät toppuutella, että orastavaa kasvua ei pidä tärvellä suurilla palkankorotuksilla. Yhtälö on hankala, ja liittokierroksesta pelätään tulevan riitaisa.

”Yritän olla optimistinen, vaikka hyvin moni on epäuskoinen sen suhteen, miten liittokierrokselta voidaan saada ulos riittävän maltillinen ratkaisu, joka tyydyttää sekä yksityisen että julkisen sektorin väkeä”, Suomen Ekonomien puheenjohtaja Timo Saranpää sanoo.

Hänen mukaansa ekonomit osaavat ajaa omaa etua työsopimuksista neuvoteltaessa, ja lisäksi ekonomit osaavat ajatella kokonaisuutta.

”Ikinä ei ajatella vain pöydän toista puolta, vaikka sitä eivät kaikki muut palkansaajajärjestöt aina tahdo ymmärtää”, Saranpää sanoo.

Kovaa retoriikkaa

Saranpää linjaa, ettei käynnistynyttä talouskasvua saa hyydyttää lähtökuoppiinsa, mutta jo pelkästään markkinatunnelman vuoksi maltilliset palkankorotukset ovat tarpeen. Vaikka kiky-sopimus heikensi palkansaajien etuja, niin finanssikriisin ajoista lähtien ansiokehitys on ylittänyt talouskehityksen. Siihen nähden palkansaajat ovat plussan puolella.

”Koville palkkavaatimuksille ei ole perusteluja, joten malttia tarvitaan”, Saranpää pohtii.

Valtiovallalla voi edelleen olla tärkeä rooli kurinalaisessa työmarkkinapolitiikassa.

Hän uskoo, että hallitus pystyy tukemaan maltillista ratkaisua sopivilla, kohdennetuilla veronkevennyksillä.

”Näin pidettäisiin huolta kilpailukyvystä, mutta riittävissä määrin myös ostovoimasta.”

Veronkevennykset olisivat muutenkin Saranpään mieleen, koska hänen mielestään Suomen kokonaisveroastetta tulee saada alemmas.

Työmarkkinajärjestöjen viimeaikaiset puheet ovat olleet kovia. Palkansaajat ovat vaatineet muun muassa kunnon korotuksia ja lomarahoja takaisin, työnantajapuolelta on vaadittu jopa uusia kiky-sopimuksia.

”Siellä on kuitenkin ihan fiksuja miehiä ja naisia, jotka näitä koviakin puheita latelevat. Osa puheista voi olla pelkkää retoriikkaa”, Saranpää sanoo.

Kun liittokohtaiset neuvottelut alkavat, ensimmäisenä pöydän ääressä ovat Paperiliitto ja Metsäteollisuus, joka irtautui Elinkeinoelämän keskusliitosta. Ensimmäiset neuvottelut sanelevat jonkin verran, kuinka liittokierroksen askellus lähtee etenemään.

Suomen Ekonomien jäsenistä noin puolet työskentelee aloilla, joilla on työehtosopimus, ja puolet aloilla, joilla sopimusta ei ole.

”Eri aloilla on eri tilanne, ja sen vuoksi meillä ei ole palkankorotuksien suhteen mitään selvää prosenttimääräistä tavoitetta, joka pitäisi täyttyä kaikkien jäsenien kohdalla”, Saranpää sanoo. ”Esimerkiksi rahoitusalalla tilanne on erilainen kuin monilla muilla aloilla.”

Kahdella puolella

Pystyykö Suomen Ekonomit strategiansa pohjalta tekemään edunvalvontatyötä syksyn liittokierroksella ja monin osin murrosvaiheessa olevassa työmarkkinatilanteessa?

”Nykyinen strategia istuu mallikkaasti myös tähän tilanteeseen”, Saranpää sanoo.

”Strategiamme painopisteitä ovat muun muassa jäsenlähtöisyys ja ratkaisukeskeisyys.”

Ratkaisukeskeisyys tarkoittaa Saranpään mukaan sitä, että työmarkkinajärjestelmässä pyritään hakemaan sellaisia ratkaisuja, jotka hyödyttävät sekä jäseniä että organisaatioita, joissa jäsenet työskentelevät.

”Meikäläiset istuvat kummallakin puolella neuvottelupöytää. Haemme kompromisseja, joissa jäsenet ja heidän työnantajansa menestyvät pitkällä aikavälillä.”

Suomen Ekonomien strategiassa sanotaan edunvalvonnasta, että tavoitteena on edistää ”työmarkkinakulttuurin uudistamista ja työntekijöiden ja työnantajien yhteisten päämäärien toteutumista” sekä toimia ratkaisukeskeisesti.

Kun jollakin toimialalla työehtosopimusneuvottelut kriisiytyvät ja pelkona olisi työtaistelutoimenpiteitä, Suomen Ekonomit kuuntelee hyvin tarkalla korvalla, mitä jäsenet ovat asioista mieltä, eikä pelkää toimia sen mukaisesti.

Tästä esimerkkinä on kaupan ala, jossa ekonomejakin edustava YTN tavoitteli viime keväänä työehtosopimusta ylemmille toimihenkilöille. Ekonomit olivat selvityksen mukaan vahvasti työehtosopimustavoitteen takana, mutta työtaistelua ei katsottu välineeksi sen saavuttamiseksi. Ekonomien hallitus ei näin ollen puoltanut työtaistelutoimiin lähtemistä, mutta ei myöskään irtautunut neuvotteluista.

”Meidän edustajamme olivat kuitenkin koko ajan mukana YTN:n toiminnassa ja aktiivisesti hakivat ratkaisua varsinaiseen kiistaan. Se kertoo meidän ratkaisukeskeisyydestämme”, Saranpää sanoo.

Suomen Ekonomien tavoitteena on, että työmarkkinatoiminnassa ja vaikuttamistyössä teemat nousevat suoraan jäsenistön arjesta. Esimerkkinä tästä ovat kilpailukieltosopimukset, joiden käyttö on ekonomienkin työsopimuksissa yleistynyt laajasti. Ekonomit on nostanut vaikuttamistyössään tätä ongelmaa vahvasti keskusteluun. Eduskunnassa on asiaan liittyvä lakialoite paraikaa vireillä.

Kykyä paikalliseen sopimiseen

Saranpää toivoo, että paikallisen sopimisen mahdollisuudet paranisivat Suomessa. Monella tapaa paikalliselle sopimiselle on jo nyt paljon enemmän mahdollisuuksia kuin on osattu käyttää.

”Osa jäykkyyksistä on toki henkistä laatua”, Saranpää pohtii. ”Jos järjestelmää osaa käyttää hyvin, niin se mahdollistaa jo aika paljon paikallista sopimista.”

Kun puhutaan paikallisesta sopimisesta, puhutaan lähinnä kahdesta asiasta: ajasta ja rahasta. Ne molemmat linkittyvät esimerkiksi työaikalakiin. Ehdotus uudesta työaikalaista on nyt lausuntokierroksella, ja hallituksen esitys tullee vuoden vaihteessa eduskuntaan.

Suomen Ekonomit on tehnyt työaikalakiin liittyvän paikallisen sopimisen mallin. Sitä voi periaatteessa soveltaa myös laajemminkin paikalliseen sopimiseen.

Suomen nykyinen työaikalaki on jäykkä eikä tue muuttuvaa työelämää. Ekonomit ovat tehneet avauksensa, jotta työaikakäytäntöihin saataisiin lisää joustoa ja valinnanvapautta. Mallissa huomioidaan sekä työehtosopimusta noudattavat yritykset että sellaiset yritykset, joissa ei ole työehtosopimusta.

Työehtosopimusta noudattavissa yrityksissä luottamusmies ja työnantaja voisivat työaikadirektiivin puitteissa sopia muun muassa liukumista, tasoittumisjaksoista ja ylityökorvauksista. Jos sopimusta ei synny, se ei toimi tai sille ei ole tarvetta, noudatetaan työehtosopimusta.

Yrityksille, joissa ei ole työehtosopimusta, pitäisi antaa työaikalaissa laajemmat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen. Luottamusvaltuutettu ja työnantaja voisivat neuvotella paikallisen sopimuksen esimerkiksi työaikapankista, johon kukin työntekijä voisi halutessaan liittyä. Jos taas sopimusta ei syntyisi, niin työaikalaki toimisi perälautana.

”Iso kysymys on se, uskalletaanko luottamusvaltuutetun roolia kehittää riittävästi”, Saranpää pohtii.

Paikallisen sopimisen lisääminen muuttaa palkansaajajärjestöjen roolia työmarkkinakentässä. Kun vastuuta sopimisesta siirretään enemmän luottamusmiehille ja luottamusvaltuutetuille, järjestökentän on osattava reagoida muutokseen. Riittääkö paikallisilla toimijoilla kompetenssi sopimiseen?

”Se on hyvä kysymys, mutta kääntäisin sen niin päin, että järjestöjen pitää pystyä tarjoamaan tukensa, jotta paikallisilla sopijoilla on riittävästi osaamista”, Saranpää sanoo.

”Meillä voisi esimerkiksi joskus tulevaisuudessa olla yksikkö, joka on keskittynyt paikalliseen sopimiseen. Sieltä tuettaisiin paikallisen sopimisen piirissä olevia luottamusmiehiä ja luottamusvaltuutettuja sekä kollektiivisen että yksilöllisen sopimisen asioissa.”

Joustoa pienillä siirroilla

Muuttuva työelämä vaatii myös työmarkkinajärjestöjä muuttumaan. Uudenlainen työmarkkinatoiminta hakee muotoaan, eikä suunta ole vielä täsmentynyt.

”Kollektiivista sopimista tarvitaan jatkossakin”, Saranpää sanoo. ”Yritysten liikeideana ei ole sopia työehdoista, vaan keskittyä oman tuotteensa ja palvelunsa kehittämiseen ja myyntiin. Tulevaisuuden sopimisen mallin on vain oltava nykyistä joustavampi.”

Hän korostaa, että alun perin koko työehtosopimusjärjestelmä lähti liikkeelle työnantajien aloitteesta.

”En haluaisi nähdä meillä sellaista yhteiskuntaa, jossa työehtosopimusjärjestelmää ei olisi.”

Saranpään mielestä uudistumisen pitää lähteä liikkeelle pienistä siirroista, jotka lisäävät joustoa.

”Ne toisivat uusia sopimisen mahdollisuuksia.”

Perinteisestä ammattiyhdistysliikkeen kentästä voi nousta vastalauseita Saranpään visioille, koska työmarkkinaneuvotteluihin usein kuuluvat radikaalitkin vastakkainasettelut. Hän kuitenkin uskoo, että ääripäät eivät voi saada tahtoaan läpi.

”Jonkinlainen kompromissi pitäisi löytyä uudenlaisiin joustoihin.”

Itsenäinen liitto?

Suomen Ekonomeille Akava ja YTN ovat olleet erittäin tärkeitä yhteistyökumppaneita. YTN neuvottelee työehtosopimukset Ekonomienkin puolesta. Akavan puheenjohtajana on vuodesta 2011 asti ollut KTM Sture Fjäder, joka aiemmin toimi YTN:n puheenjohtajana ja Ekonomiliiton edunvalvontajohtajana.

Nyt keskusjärjestöjen rooli on muuttumassa, ja Akava työstää syksyn aikana uusiksi akavalaisen yhteistoiminnan periaatteita. Toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia ennakoiden on todettu tarve arvioida ja määrittää Akavan tehtävät ja Akava-yhteisön työnjako uudelleen.

Työmarkkinajärjestökenttä on ylipäätään muutoksessa. Neuvottelujärjestöistä JUKO ja YTN ovat hyväksyneet uudet strategiansa, ja Entre (Akavan yrittäjät ja itsensätyöllistäjät) on aloittanut toimintansa. Jo Akavan liittokokouksen vuonna 2015 hyväksymissä Toiminnan suuntaviivoissa päätettiin selvittää yhteistoiminnan periaatteiden eri osa-alueiden mahdolliset muutostarpeet. Kyse on siis siitä, minkälainen työnjako luodaan keskusjärjestön ja neuvottelujärjestöjen välille.

Saranpää on pohtinut Suomen Ekonomien sidosta Akavaan.

”Olemme saaneet eritoten meidän opiskelijoiltamme, mutta myös muilta jäseniltä paikoin hyvin kriittistä palautetta meidän kytköksestämme ammattiyhdistysliikkeeseen, vaikka meillä on akavalainen eikä hakaniemeläinen järjestö”, Saranpää sanoo.

”Suomen Ekonomien noin 40-vuotinen historia Akava-yhteisössä on ollut hetkittäin kipuilua. Mutta näin on päätetty jatkaa. Valehtelisin, jos yrittäisin väittää, että emme joutuisi tulevaisuudessa pohtimaan, mikä on suhteemme Akavaan.”

Nykyisellään Suomen Ekonomien yhteistyö Akavan kanssa on varsin tiivistä. Akavan hallituksen edustuksen lisäksi Ekonomit työskentelevät aktiivisesti eri toimikunnissa ja työryhmissä.

Vaihtoehtona on jatkaa nykyisellä mallilla, mutta Saranpää haluaa käydä myös keskustelua muista vaihtoehdoista.

Mitä ne voisivat olla?

”Eihän vaihtoehtoja monta ole: itsenäisyys keskusjärjestöjen ulkopuolella tai yhteenliittymä mahdollisten muiden irtautuvien liittojen kanssa.”

Vertailukohtia itsenäiseen toimintaan on hyvin vähän. Journalistiliitto on itsenäinen, ja työnantajapuolella muun muassa Metsäteollisuus ry irtautui EK:sta.

Saranpään mukaan perinteisessä ammattiyhdistysrintamassa toimiminen on useille ekonomeille oman identiteetin näkökulmasta epäluontevan tuntuista. Moni ekonomi ei halua olla heiluttamassa punalippua barrikadeilla.

”Työnantajan näkökulma näkyy vääjäämättä meidän jäsenistössämme, josta päällikkö- ja johtajatasolla työskentelevien määrä on noin 35–40 prosenttia. Saman verran ekonomeja työskentelee asiantuntijatehtävissä, ja heidänkin näkemyksensä ovat erilaisia kuin suorittavassa työssä toimivien työntekijöiden näkemykset.”

Nyt kun keskitetyt sopimukset ovat toistaiseksi ohi, Akavan rooli muuttuu todennäköisesti vaikuttaja- ja lobbausorganisaation suuntaan. Roolin muuttuessa jää nähtäväksi, paljonko Akava voi vaikuttaa sellaisiin asioihin, jotka tukevat ekonomien asemaa. Yhteistyössä on aina kyse enemmän tai vähemmän vaihtokaupasta, eli siitä, hyödyttääkö se tyydyttävästi kumpaakin osapuolta.

”Akava on Sture Fjäderin aikana nostanut selkeästi painoarvoaan ja profiiliaan”, Saranpää sanoo. ”Sieltä on tullut raikkaita avauksia, ja Akava on ajanut myös ekonomeille tärkeitä asioita. Akava on meille edelleen kiinnostava, mikäli omistajat, jäsenliitot, antavat sille mahdollisuuden uudistua. Akava kyllä pystyy siihen, kunhan valtuudet ovat olemassa.”

13.9.2017

Timo Saranpää

Timo Saranpää kuvailee itseään kansantaloutta opiskelleeksi ekonomiksi, joka toimii yrittäjänä Sadanpäämies-Yhtiöiden ja Oy Kon-Tiki Tours Ab:n puikoissa. Nyt hän on myös työmarkkinajärjestön puheenjohtaja.

Saranpää miettii aina kokonaisuutta. Hän aloitti Suomen Ekonomien hallituksen puheenjohtajana vuonna 2014. Kiinnostusta riittää monien puheenjohtajavuosien jälkeenkin.

”Haen puheenjohtajaksi kaudelle 2018–2020 ja jatkan innolla, mikäli luottamusta edelleen riittää”, Saranpää sanoo.

”Uskon yhä, että työmarkkinatoiminnan uudistaminen onnistuu parhaiten järjestöjen sisältä. Systeemin muutosvastarinta on kova, mutta uskon työmme järjestelmän joustavoittamiseksi tuottavan hedelmää. Todisteena siitä näen akavalaisen yrittäjätoiminnan kehittymisen, jossa ekonomit ovat olleet primus motoreita yhdessä TEKin kollegojen kanssa.”

Suuntaviivoja tulevalle

Saranpään mukaan tulevan hallituskauden tärkeimmät teemat ovat:

  • palvelu- ja edunvalvontatyön kehittäminen nykyisen strategian pohjalta
  • strategiapäivitys
  • palveluiden modularisointi ja jäsensegmentoinnin edelleen kehittäminen
  • CRM:n hyödyntämisen varmistaminen
  • sidosryhmäyhteistyön arviointi ja kehittäminen
  • liiton ja paikallisyhdistysten yhteistyön tiivistäminen
  • jäsenkriteerien uudistaminen.

”Taloudellisessa mielessä haastavaa tulee olemaan, että tulevalla kaudella on kyettävä sopeuttamaan toiminnan kulujäämä sijoitussalkun oletettavasti nykyistä alhaisempaan tuottotasoon”, Saranpää sanoo.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013