( Edunvalvonta )

Molemmin puolin neuvottelupöytää

Teksti Mikko Huotari
Kuvat Vesa Tyni
  • Paikallisen sopimisen edistäminen vaatii Saranpään mukaan luottamusvaltuutetun roolin rohkeaa kehittämistä.
  • Timo Saranpää
  • "Suomen Ekonomien nykyinen strategia on hyvä pohja myös tuleville neuvotteluille."
Puheenjohtaja Saranpään mielestä moni ekonomi vierastaa lakkoilua.

Jos Elinkeinoelämän keskusliiton päätös pitää, Suomessa ei enää tehdä keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja. Näin ollen kilpailukykysopimus jäisi viimeiseksi keskitetyksi sopimukseksi. Syksyllä on edessä perinteinen liittokierros.

Suomen talous on pitkän taantuman jälkeen ottanut tuulta siipiensä alle. Tilastokeskuksen heinäkuussa tarkennettujen lukujen mukaan Suomen talous kasvoi viime vuonna 1,9 prosenttia. Vielä viime vuonna kasvu oli haurasta ja pohjautui lähinnä kotitalouksien kulutukseen ja rakentamiseen, mutta nyt myös vienti on alkanut vetää.

Kun Suomi on päässyt takaisin kasvu-uralle, useissa palkansaajajärjestöissä on vaadittu, että myös palkansaajien on saatava osansa kasvusta. Kilpailukykysopimus heikensi monen palkansaajan etuja.

Työnantajat puolestaan yrittävät toppuutella, että orastavaa kasvua ei pidä tärvellä suurilla palkankorotuksilla. Yhtälö on hankala, ja liittokierroksesta pelätään tulevan riitaisa.

”Yritän olla optimistinen, vaikka hyvin moni on epäuskoinen sen suhteen, miten liittokierrokselta voidaan saada ulos riittävän maltillinen ratkaisu, joka tyydyttää sekä yksityisen että julkisen sektorin väkeä”, Suomen Ekonomien puheenjohtaja Timo Saranpää sanoo.

Hänen mukaansa ekonomit osaavat ajaa omaa etua työsopimuksista neuvoteltaessa, ja lisäksi ekonomit osaavat ajatella kokonaisuutta.

”Ikinä ei ajatella vain pöydän toista puolta, vaikka sitä eivät kaikki muut palkansaajajärjestöt aina tahdo ymmärtää”, Saranpää sanoo.

Kovaa retoriikkaa

Saranpää linjaa, ettei käynnistynyttä talouskasvua saa hyydyttää lähtökuoppiinsa, mutta jo pelkästään markkinatunnelman vuoksi maltilliset palkankorotukset ovat tarpeen. Vaikka kiky-sopimus heikensi palkansaajien etuja, niin finanssikriisin ajoista lähtien ansiokehitys on ylittänyt talouskehityksen. Siihen nähden palkansaajat ovat plussan puolella.

”Koville palkkavaatimuksille ei ole perusteluja, joten malttia tarvitaan”, Saranpää pohtii.

Valtiovallalla voi edelleen olla tärkeä rooli kurinalaisessa työmarkkinapolitiikassa.

Hän uskoo, että hallitus pystyy tukemaan maltillista ratkaisua sopivilla, kohdennetuilla veronkevennyksillä.

”Näin pidettäisiin huolta kilpailukyvystä, mutta riittävissä määrin myös ostovoimasta.”

Veronkevennykset olisivat muutenkin Saranpään mieleen, koska hänen mielestään Suomen kokonaisveroastetta tulee saada alemmas.

Työmarkkinajärjestöjen viimeaikaiset puheet ovat olleet kovia. Palkansaajat ovat vaatineet muun muassa kunnon korotuksia ja lomarahoja takaisin, työnantajapuolelta on vaadittu jopa uusia kiky-sopimuksia.

”Siellä on kuitenkin ihan fiksuja miehiä ja naisia, jotka näitä koviakin puheita latelevat. Osa puheista voi olla pelkkää retoriikkaa”, Saranpää sanoo.

Kun liittokohtaiset neuvottelut alkavat, ensimmäisenä pöydän ääressä ovat Paperiliitto ja Metsäteollisuus, joka irtautui Elinkeinoelämän keskusliitosta. Ensimmäiset neuvottelut sanelevat jonkin verran, kuinka liittokierroksen askellus lähtee etenemään.

Suomen Ekonomien jäsenistä noin puolet työskentelee aloilla, joilla on työehtosopimus, ja puolet aloilla, joilla sopimusta ei ole.

”Eri aloilla on eri tilanne, ja sen vuoksi meillä ei ole palkankorotuksien suhteen mitään selvää prosenttimääräistä tavoitetta, joka pitäisi täyttyä kaikkien jäsenien kohdalla”, Saranpää sanoo. ”Esimerkiksi rahoitusalalla tilanne on erilainen kuin monilla muilla aloilla.”

Kahdella puolella

Pystyykö Suomen Ekonomit strategiansa pohjalta tekemään edunvalvontatyötä syksyn liittokierroksella ja monin osin murrosvaiheessa olevassa työmarkkinatilanteessa?

”Nykyinen strategia istuu mallikkaasti myös tähän tilanteeseen”, Saranpää sanoo.

”Strategiamme painopisteitä ovat muun muassa jäsenlähtöisyys ja ratkaisukeskeisyys.”

Ratkaisukeskeisyys tarkoittaa Saranpään mukaan sitä, että työmarkkinajärjestelmässä pyritään hakemaan sellaisia ratkaisuja, jotka hyödyttävät sekä jäseniä että organisaatioita, joissa jäsenet työskentelevät.

”Meikäläiset istuvat kummallakin puolella neuvottelupöytää. Haemme kompromisseja, joissa jäsenet ja heidän työnantajansa menestyvät pitkällä aikavälillä.”

Suomen Ekonomien strategiassa sanotaan edunvalvonnasta, että tavoitteena on edistää ”työmarkkinakulttuurin uudistamista ja työntekijöiden ja työnantajien yhteisten päämäärien toteutumista” sekä toimia ratkaisukeskeisesti.

Kun jollakin toimialalla työehtosopimusneuvottelut kriisiytyvät ja pelkona olisi työtaistelutoimenpiteitä, Suomen Ekonomit kuuntelee hyvin tarkalla korvalla, mitä jäsenet ovat asioista mieltä, eikä pelkää toimia sen mukaisesti.

Tästä esimerkkinä on kaupan ala, jossa ekonomejakin edustava YTN tavoitteli viime keväänä työehtosopimusta ylemmille toimihenkilöille. Ekonomit olivat selvityksen mukaan vahvasti työehtosopimustavoitteen takana, mutta työtaistelua ei katsottu välineeksi sen saavuttamiseksi. Ekonomien hallitus ei näin ollen puoltanut työtaistelutoimiin lähtemistä, mutta ei myöskään irtautunut neuvotteluista.

”Meidän edustajamme olivat kuitenkin koko ajan mukana YTN:n toiminnassa ja aktiivisesti hakivat ratkaisua varsinaiseen kiistaan. Se kertoo meidän ratkaisukeskeisyydestämme”, Saranpää sanoo.

Suomen Ekonomien tavoitteena on, että työmarkkinatoiminnassa ja vaikuttamistyössä teemat nousevat suoraan jäsenistön arjesta. Esimerkkinä tästä ovat kilpailukieltosopimukset, joiden käyttö on ekonomienkin työsopimuksissa yleistynyt laajasti. Ekonomit on nostanut vaikuttamistyössään tätä ongelmaa vahvasti keskusteluun. Eduskunnassa on asiaan liittyvä lakialoite paraikaa vireillä.

Kykyä paikalliseen sopimiseen

Saranpää toivoo, että paikallisen sopimisen mahdollisuudet paranisivat Suomessa. Monella tapaa paikalliselle sopimiselle on jo nyt paljon enemmän mahdollisuuksia kuin on osattu käyttää.

”Osa jäykkyyksistä on toki henkistä laatua”, Saranpää pohtii. ”Jos järjestelmää osaa käyttää hyvin, niin se mahdollistaa jo aika paljon paikallista sopimista.”

Kun puhutaan paikallisesta sopimisesta, puhutaan lähinnä kahdesta asiasta: ajasta ja rahasta. Ne molemmat linkittyvät esimerkiksi työaikalakiin. Ehdotus uudesta työaikalaista on nyt lausuntokierroksella, ja hallituksen esitys tullee vuoden vaihteessa eduskuntaan.

Suomen Ekonomit on tehnyt työaikalakiin liittyvän paikallisen sopimisen mallin. Sitä voi periaatteessa soveltaa myös laajemminkin paikalliseen sopimiseen.

Suomen nykyinen työaikalaki on jäykkä eikä tue muuttuvaa työelämää. Ekonomit ovat tehneet avauksensa, jotta työaikakäytäntöihin saataisiin lisää joustoa ja valinnanvapautta. Mallissa huomioidaan sekä työehtosopimusta noudattavat yritykset että sellaiset yritykset, joissa ei ole työehtosopimusta.

Työehtosopimusta noudattavissa yrityksissä luottamusmies ja työnantaja voisivat työaikadirektiivin puitteissa sopia muun muassa liukumista, tasoittumisjaksoista ja ylityökorvauksista. Jos sopimusta ei synny, se ei toimi tai sille ei ole tarvetta, noudatetaan työehtosopimusta.

Yrityksille, joissa ei ole työehtosopimusta, pitäisi antaa työaikalaissa laajemmat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen. Luottamusvaltuutettu ja työnantaja voisivat neuvotella paikallisen sopimuksen esimerkiksi työaikapankista, johon kukin työntekijä voisi halutessaan liittyä. Jos taas sopimusta ei syntyisi, niin työaikalaki toimisi perälautana.

”Iso kysymys on se, uskalletaanko luottamusvaltuutetun roolia kehittää riittävästi”, Saranpää pohtii.

Paikallisen sopimisen lisääminen muuttaa palkansaajajärjestöjen roolia työmarkkinakentässä. Kun vastuuta sopimisesta siirretään enemmän luottamusmiehille ja luottamusvaltuutetuille, järjestökentän on osattava reagoida muutokseen. Riittääkö paikallisilla toimijoilla kompetenssi sopimiseen?

”Se on hyvä kysymys, mutta kääntäisin sen niin päin, että järjestöjen pitää pystyä tarjoamaan tukensa, jotta paikallisilla sopijoilla on riittävästi osaamista”, Saranpää sanoo.

”Meillä voisi esimerkiksi joskus tulevaisuudessa olla yksikkö, joka on keskittynyt paikalliseen sopimiseen. Sieltä tuettaisiin paikallisen sopimisen piirissä olevia luottamusmiehiä ja luottamusvaltuutettuja sekä kollektiivisen että yksilöllisen sopimisen asioissa.”

Joustoa pienillä siirroilla

Muuttuva työelämä vaatii myös työmarkkinajärjestöjä muuttumaan. Uudenlainen työmarkkinatoiminta hakee muotoaan, eikä suunta ole vielä täsmentynyt.

”Kollektiivista sopimista tarvitaan jatkossakin”, Saranpää sanoo. ”Yritysten liikeideana ei ole sopia työehdoista, vaan keskittyä oman tuotteensa ja palvelunsa kehittämiseen ja myyntiin. Tulevaisuuden sopimisen mallin on vain oltava nykyistä joustavampi.”

Hän korostaa, että alun perin koko työehtosopimusjärjestelmä lähti liikkeelle työnantajien aloitteesta.

”En haluaisi nähdä meillä sellaista yhteiskuntaa, jossa työehtosopimusjärjestelmää ei olisi.”

Saranpään mielestä uudistumisen pitää lähteä liikkeelle pienistä siirroista, jotka lisäävät joustoa.

”Ne toisivat uusia sopimisen mahdollisuuksia.”

Perinteisestä ammattiyhdistysliikkeen kentästä voi nousta vastalauseita Saranpään visioille, koska työmarkkinaneuvotteluihin usein kuuluvat radikaalitkin vastakkainasettelut. Hän kuitenkin uskoo, että ääripäät eivät voi saada tahtoaan läpi.

”Jonkinlainen kompromissi pitäisi löytyä uudenlaisiin joustoihin.”

Itsenäinen liitto?

Suomen Ekonomeille Akava ja YTN ovat olleet erittäin tärkeitä yhteistyökumppaneita. YTN neuvottelee työehtosopimukset Ekonomienkin puolesta. Akavan puheenjohtajana on vuodesta 2011 asti ollut KTM Sture Fjäder, joka aiemmin toimi YTN:n puheenjohtajana ja Ekonomiliiton edunvalvontajohtajana.

Nyt keskusjärjestöjen rooli on muuttumassa, ja Akava työstää syksyn aikana uusiksi akavalaisen yhteistoiminnan periaatteita. Toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia ennakoiden on todettu tarve arvioida ja määrittää Akavan tehtävät ja Akava-yhteisön työnjako uudelleen.

Työmarkkinajärjestökenttä on ylipäätään muutoksessa. Neuvottelujärjestöistä JUKO ja YTN ovat hyväksyneet uudet strategiansa, ja Entre (Akavan yrittäjät ja itsensätyöllistäjät) on aloittanut toimintansa. Jo Akavan liittokokouksen vuonna 2015 hyväksymissä Toiminnan suuntaviivoissa päätettiin selvittää yhteistoiminnan periaatteiden eri osa-alueiden mahdolliset muutostarpeet. Kyse on siis siitä, minkälainen työnjako luodaan keskusjärjestön ja neuvottelujärjestöjen välille.

Saranpää on pohtinut Suomen Ekonomien sidosta Akavaan.

”Olemme saaneet eritoten meidän opiskelijoiltamme, mutta myös muilta jäseniltä paikoin hyvin kriittistä palautetta meidän kytköksestämme ammattiyhdistysliikkeeseen, vaikka meillä on akavalainen eikä hakaniemeläinen järjestö”, Saranpää sanoo.

”Suomen Ekonomien noin 40-vuotinen historia Akava-yhteisössä on ollut hetkittäin kipuilua. Mutta näin on päätetty jatkaa. Valehtelisin, jos yrittäisin väittää, että emme joutuisi tulevaisuudessa pohtimaan, mikä on suhteemme Akavaan.”

Nykyisellään Suomen Ekonomien yhteistyö Akavan kanssa on varsin tiivistä. Akavan hallituksen edustuksen lisäksi Ekonomit työskentelevät aktiivisesti eri toimikunnissa ja työryhmissä.

Vaihtoehtona on jatkaa nykyisellä mallilla, mutta Saranpää haluaa käydä myös keskustelua muista vaihtoehdoista.

Mitä ne voisivat olla?

”Eihän vaihtoehtoja monta ole: itsenäisyys keskusjärjestöjen ulkopuolella tai yhteenliittymä mahdollisten muiden irtautuvien liittojen kanssa.”

Vertailukohtia itsenäiseen toimintaan on hyvin vähän. Journalistiliitto on itsenäinen, ja työnantajapuolella muun muassa Metsäteollisuus ry irtautui EK:sta.

Saranpään mukaan perinteisessä ammattiyhdistysrintamassa toimiminen on useille ekonomeille oman identiteetin näkökulmasta epäluontevan tuntuista. Moni ekonomi ei halua olla heiluttamassa punalippua barrikadeilla.

”Työnantajan näkökulma näkyy vääjäämättä meidän jäsenistössämme, josta päällikkö- ja johtajatasolla työskentelevien määrä on noin 35–40 prosenttia. Saman verran ekonomeja työskentelee asiantuntijatehtävissä, ja heidänkin näkemyksensä ovat erilaisia kuin suorittavassa työssä toimivien työntekijöiden näkemykset.”

Nyt kun keskitetyt sopimukset ovat toistaiseksi ohi, Akavan rooli muuttuu todennäköisesti vaikuttaja- ja lobbausorganisaation suuntaan. Roolin muuttuessa jää nähtäväksi, paljonko Akava voi vaikuttaa sellaisiin asioihin, jotka tukevat ekonomien asemaa. Yhteistyössä on aina kyse enemmän tai vähemmän vaihtokaupasta, eli siitä, hyödyttääkö se tyydyttävästi kumpaakin osapuolta.

”Akava on Sture Fjäderin aikana nostanut selkeästi painoarvoaan ja profiiliaan”, Saranpää sanoo. ”Sieltä on tullut raikkaita avauksia, ja Akava on ajanut myös ekonomeille tärkeitä asioita. Akava on meille edelleen kiinnostava, mikäli omistajat, jäsenliitot, antavat sille mahdollisuuden uudistua. Akava kyllä pystyy siihen, kunhan valtuudet ovat olemassa.”

13.9.2017

Timo Saranpää

Timo Saranpää kuvailee itseään kansantaloutta opiskelleeksi ekonomiksi, joka toimii yrittäjänä Sadanpäämies-Yhtiöiden ja Oy Kon-Tiki Tours Ab:n puikoissa. Nyt hän on myös työmarkkinajärjestön puheenjohtaja.

Saranpää miettii aina kokonaisuutta. Hän aloitti Suomen Ekonomien hallituksen puheenjohtajana vuonna 2014. Kiinnostusta riittää monien puheenjohtajavuosien jälkeenkin.

”Haen puheenjohtajaksi kaudelle 2018–2020 ja jatkan innolla, mikäli luottamusta edelleen riittää”, Saranpää sanoo.

”Uskon yhä, että työmarkkinatoiminnan uudistaminen onnistuu parhaiten järjestöjen sisältä. Systeemin muutosvastarinta on kova, mutta uskon työmme järjestelmän joustavoittamiseksi tuottavan hedelmää. Todisteena siitä näen akavalaisen yrittäjätoiminnan kehittymisen, jossa ekonomit ovat olleet primus motoreita yhdessä TEKin kollegojen kanssa.”

Suuntaviivoja tulevalle

Saranpään mukaan tulevan hallituskauden tärkeimmät teemat ovat:

  • palvelu- ja edunvalvontatyön kehittäminen nykyisen strategian pohjalta
  • strategiapäivitys
  • palveluiden modularisointi ja jäsensegmentoinnin edelleen kehittäminen
  • CRM:n hyödyntämisen varmistaminen
  • sidosryhmäyhteistyön arviointi ja kehittäminen
  • liiton ja paikallisyhdistysten yhteistyön tiivistäminen
  • jäsenkriteerien uudistaminen.

”Taloudellisessa mielessä haastavaa tulee olemaan, että tulevalla kaudella on kyettävä sopeuttamaan toiminnan kulujäämä sijoitussalkun oletettavasti nykyistä alhaisempaan tuottotasoon”, Saranpää sanoo.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Ainutlaatuinen sinä – ainutlaatuinen osaamisesi

Asiakkaani kysyvät minulta usein, miten he voivat erottua muista oman alansa osaajista ja miten he saisivat rekrytoijat kiinnostumaan itsestään. Minä vastaan heidän kysymykseensä vastakysymyksellä: Mistä sinä olet kiinnostunut ja missä olet onnistunut?

Erottuakseen muista työmarkkinoilla ei tarvitse olla maailman paras omalla alallaan, ei edes Suomen tai oman kaupungin paras. Tärkeää on, että kerrot selvästi ja ytimekkäästi, missä olet hyvä etkä pakota lukijaa päättelemään erinomaisuuttasi työhistoriasi tai muun kokemuksesi perusteella.

Kun luen asiakkaitteni CV:itä ja hakemuksia, huomaan kuinka kaavamaisia lauseita niihin kirjoitetaan. Ihmisillä näyttää menevän aivot jollakin tavoin lukkoon, kun kyse on oman osaamisen markkinoinnista. Tai ehkä kyse onkin juuri siitä, että CV:tä ja hakemusta ei koeta oman osaamisen markkinoinniksi vaan itsensä kehuskelemiseksi. Jokainen myös tietää, että kehuskelu ei herätä kenenkään kiinnostusta, mutta on vaikea löytää tapaa kertoa omasta osaamisesta muulla tavalla.

Kiinnostus johtaa onnistumiseen

Kun ryhdyt miettimään omaa, ytimekästä markkinointiviestiäsi, on monta tapaa lähestyä asiaa.

Yksi tapa on ryhtyä miettimään, mistä asioista olet aidosti kiinnostunut. Kiinnostusten ei tarvitse liittyä suoraan työhön, vaan kysy itseltäsi, mikä sinua ylipäätään elämässä kiinnostaa.

Toinen kysymys on: Missä olet onnistunut? Milloin olen kokenut iloa ja innostusta? Milloin olen nauttinut työn tekemisestä ja aikaansaamisesta? Vastaukset voivat edelleen liittyä mihin tahansa elämänalueeseen, työhön, harrastuksiin, luottamustehtäviin, perhe-elämään tai muuhun vapaa-aikaan. Yleensä onnistumme asioissa, jotka meitä kiinnostavat, joten kysymykset liittyvät myös toisiinsa.

Kolmas kysymys kuuluu: Miksi olet onnistunut? Mitkä taidot, tiedot tai toimintatavat tai ominaisuudet olivat mukana onnistumisessa?

Kun tarkastelet muutamia, ehkä useampiakin, onnistumisia, voit alkaa huomata yhteneväisyyksiä. Huomaatkin, että samat toimintatavat, taidot, tiedot ja osaamiset vaikuttavat onnistumiseesi, tapahtuipa se millä elämänalueella tahansa.

Samassakin asiassa voi onnistua monella tavalla. Onnistutko esimerkiksi siksi, että sinulla on jonkin asian syvällistä osaamista, pystyt soveltamaan sitä käytäntöön ja vielä kertomaan siitä toisille yksinkertaisesti. Vai onnistutko siksi, että löydät oikeat ihmiset, joilla on tarvittava asiantuntemus ja osaat innostaa ryhmän antamaan parhaat taitonsa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi?

Kiteytä osaaminen kuvaksi

Mitkä osaamiset, taidot, tiedot, toimintatavat tai ominaisuudet nousevat esille äskeisen analyysisi perusteella? Sparraa hiukan itseäsi, ideoi, yhdistele, laajenna tai syvennä. Pyri kiteyttämään omannäköinen osaamiskokonaisuus, jossa on 3 – 5 ydinaluetta. Kun olet löytänyt ydinalueet, piirrä kuva, malli tai kaavio, johon tiivistyy juuri sinun osaamisesi. Millainen kolmio, tähti tai muu kuva sinun ainutlaatuisesta osaamiskokonaisuudestasi piirtyy?

Arja Parpala
Uravalmentaja

03.01.2018
Paniikkia ja pieruverkkareita – perhevapaalta paluun haasteet ja ihanuus

Kun töihin paluuni esikoisen syntymän ja ensimmäisen perhevapaaperiodini jälkeen lähestyi uhkaavasti, haikeat ajatukset ja uhkakuvat (lue: pienoinen paniikki) ottivat valtaa ajatuksissani. Yhä useampana yönä sain nähdä vähintäänkin outoja työpaikkaliitännäisiä unia. Murehdin paitsi sitä, miten pieni ihmisen taimeni pärjää vieraissa käsissä ja ilman täydellisen äitinsä hoivaa (kyllä, tämä on ironiaa), myös sitä kuinka itse selviydyn palatessani työrintamalle. Panikoin, onko tietotaitoni jo täysin vanhentunut – olinhan ollut pois ihan kokonaisen vuoden! – ja olivatko hormonihuurut tuhonneet ajattelukapasiteettini lopullisesti.

Kun jätin pikkuiseni hoitoon, hän ei jäänyt itkemään perääni, mutta itse vollotin ensin bussipysäkillä ja toiseen otteeseen työkaverini toivottaessa minut halauksin tervetulleeksi takaisin. Tykkään kovasti työstäni, mutta silti pohdin pienessä päässäni, olisiko hyvä äiti malttanut olla kotosalla kotvasen kauemmin.

Toinen kerta toden sanoo?

Toisella kerralla olin perhevapailla hurjat puoli vuotta kauemmin ja pääsin hieman vähemmällä etukäteisstressaamisella. Työkaveritkin ilmestyivät unissani erikoisiin asiayhteyksiin vasta lähempänä töihin paluun ajankohtaa. Ehkä asiaa ei arjessa kahden pienen lapsen kanssa ehtinyt niin paljon vatvoa, mutta yhtäkkiä ensimmäisen työpäivän aatto vain koitti ja tajusin että pieruverkkarit ja imetyshuppari pitäisi vaihtaa johonkin astetta korrektimpaan asukokonaisuuteen.

Toisen lapsen kohdalla mammailun merkeissä vietetyn rupeaman päättyminen ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Älysin myös jo heti alkuun nauttia enemmän työelämän haasteista, päivittäisestä aikuisesta seurasta ja siitä, että lounaan sai syödä lämpimänä ilman että kukaan huutaisi kesken kaiken pyyhkimään. Jäin bussista oikealla pysäkillä ja melkein joka päivä hyppäsin vielä ihan oikeaan junaankin. Työhuoneeni koordinaatitkin olivat ennallaan.

Töihin paluuseen panostettava

Sen lisäksi että pari ihanaa työkaveriani päivitti minulle perhevapaani aikana toimiston kuumimpia kuulumisia, pidimme esimieheni kanssa sovitusti ja toiveestani yhteyttä. Usein pelisäännöt yhteydenpidosta jäävät kuitenkin sopimatta. Moni äiti ei tiedä onko tervetullut takaisin, esimies on saattanut vapaan aikana vaihtua toiseen eikä organisaatiokaan ole ennallaan.

Omassa päässäni pyöri toisenkin perhevapaan jälkeen kaikesta huolimatta iso liuta kysymyksiä: ”Keitä nää tyypit on? Miten nää ohjelmat toimii? Mitkä ne salasanat näihin kaikkiin ohjelmiin nyt olikaan? Mitä nää kaikki projektit ja lyhenteet tarkoittaa? Osaanko mä enää mitään? Mä en osaa enää mitään!? Miksi mun laukussani on pehmohiiri, likainen sukka kokoa 22 ja palohälytin?”

Kaiken tämän säädön ja tunnekuohujen keskellä saan nykytilanteen valossa kuitenkin olla tyytyväinen, ja yllämainittu hämmennys ja sekoilu ovat pieniä murheita. Työpaikkani oli tallella ja työtehtäväni olivat ennallaan. Perhevapaaltahan palataan ensisijaisesti siihen työhön, josta perhevapaalle on lähdetty ja josta on työsopimuksessa sovittu. Tämä on selvää. Vai onko? Valitettavan usein näin ei ole. Yksi yleisimmistä ekonomien yhteydenottoaiheista työsuhdejuristeillemme on perhevapaalta paluuseen liittyvät ongelmat työpaikalla.

Äiti-ihmisillä on aivan tarpeeksi pähkäiltävää ja haastetta töihin paluu -merkkisessä elämänmuutoksessa muutoinkin eikä työn ja perheen yhteensovittaminen kaipaa enää ylimääräistä extrajännitystä ja draamaa. Ja kyllä: haasteita voi olla isilläkin, mutta ainakin Ekonomien jäsenistä toistaiseksi vuosittain vain kourallinen miehiä ilmoittaa olevansa pidemmällä perhevapaalla.

Summa summarum: Kaikki voittavat, kun perhevapaalta töihin paluuseen panostetaan.

Tanja Hankia
Asiakkuusvastaava, kylterit ja nuoret ekonomit

21.12.2017
Esimies työsuhteen säännösviidakossa

Työelämän lainsäädännössä on työnantajalle annettu oikeuksia ja asetettu monenlaisia velvoitteita. Käytännön tilanteissa työnantajaa edustaa yksittäinen esimies, joka käyttää työnantajayhteisön puolesta työnjohtovaltaa ja toisaalta vastaa työnantajavelvoitteiden asianmukaisesta noudattamisesta työpaikan arjessa. Lainsäädäntöviidakossa suunnistaminen voi toisinaan olla haasteellista, koska esimiehen koulutus ja työkokemus ovat tyypillisesti muulta toimialalta kuin työoikeudesta.

Työnantajalla on tulkintaetuoikeus työsuhteessa kulloinkin sovellettavasta lain tai työehtosopimuksen kohdasta. Jos työntekijä ja esimies ovat erimielisiä säännöksen oikeasta soveltamisesta, on työntekijän noudatettava esimiehen soveltamistulkintaa, kunnes erimielisyys on saatu ratkaistua. Ääritilanteessa ratkaisu voi tapahtua vasta tuomioistuimessa. Toisaalta työnantajalla on myös vastuu esittämästään tulkinnasta ja jos tulkinta sittemmin vahvistetaan virheelliseksi, on työnantajan korvattava työntekijälle tästä mahdollisesti aiheutunut vahinko.

Työsopimuslaissa tänä vuonna merkittäviä muutoksia

Työsopimuslaki on painoarvoltaan merkittävin työelämää säätelevä laki ja se sisältää säännöksiä mm. työsuhteen osapuolten yleisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, työsopimuksen muodosta, kestosta ja päättämisestä. Työsopimuslakiin on vuonna 2017 tehty merkittäviä muutoksia mm. koeajan kestoon, määräaikaisen työsopimuksen perusteisiin ja irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuuteen. Näistä on kerrottu tarkemmin Ekonomi-lehtemme tämän vuoden toisessa numerossa.

Työsopimuslaissa on myös määritelty työsopimussuhteen tunnusmerkit, joiden perusteella arvioidaan, onko osapuolten välillä ylipäätänsä työsopimussuhde vai jonkinlainen toimeksianto- tai konsulttijärjestely. Työelämän yleisen lainsäädännön soveltuminen edellyttää luonnollisesti, että kyseessä on työsopimussuhde.

Muita keskeisiä työelämän lakeja ovat mm. yhteistoimintalaki, työaikalaki, vuosilomalaki, työturvallisuuslaki, työterveyshuoltolaki, tasa-arvolaki sekä laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Lainsäädännön lisäksi työsuhdetta voi säännöttää myös normaali tai yleissitova työehtosopimus.

Lakien ja työehtosopimusten soveltamisesta

Työehtosopimuksen normaalisitovuudesta on kyse, kun työnantajayhteisö on järjestäytynyt alansa työnantajaliittoon ja on tämän johdosta velvollinen noudattamaan oman alansa työehtosopimusta. Jos valtakunnallinen työehtosopimus on asianomaisella alalla kattava (työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien palveluksessa on vähintään 50 % alan kaikista työntekijöistä) voidaan työehtosopimus vahvistaa yleissitovaksi. Käytännössä yleissitovuus tarkoittaa sitä, että alalla toimivan järjestäytymättömänkin työnantajan on työsuhteissa noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Lisäksi työehtosopimuksen noudattaminen voi perustua myös siihen, että osapuolet ovat sopineet siitä työsopimuskirjauksella.

Työelämän lakeja ja työehtosopimuksia sovellettaessa on syytä muistaa, että valtaosa säädöksistä on ns. pakottavaa oikeutta. Esimies ja työntekijä eivät voi työsopimuksella sopimalla poiketa pakottavasta säännöksestä. Esimerkiksi varsin tavallinen kirjaus siitä, ettei työsuhteessa noudateta työaikalakia on pätemätön, ellei työntekijä tosiasiallisesti ole sellaisessa asemassa tai työssä, että hän työaikalain poikkeussäännöksen nojalla jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Tällöin työaikalain ulkopuolelle jääminen perustuu työaikalain säännökseen, jossa on määritelty lain ulkopuolelle jäävät työt ja tehtävät, eikä niinkään työsopimuskirjaukseen.

Työelämän lainsäädäntö ja yleissitovat työehtosopimukset ovat yleisesti saatavilla valtion säädöstietopankki Finlexissä osoitteessa www.finlex.fi. Säädöstietopankista löytyvät myös työtuomioistuimen tuomiot ja korkeimman oikeuden ennakkopäätökset, jotka linjaavat merkittävällä tavalla työelämän lakien ja työehtosopimusten tulkitsemista.

Oikeudelliset palvelumme tukevat ekonomi-esimiehiä tai -yrittäjiä työelämän oikeuskysymyksissä. Työnantajaneuvontamme palvelee arkisin klo 9.00 – 16.00 numerossa 020 692 923.

Jan Degerlund
Lakiasiainjohtaja

19.12.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013