( Yhteiskunta )

Omadata – tulevaisuuden mentori

Teksti Matti Koskinen
Kuvitus Nora Kolari
Omadata-aate pyrkii vapauttamaan ihmisten henkilökohtaisen datan heidän omaan käyttöönsä. Tiedon ihmislähtöinen hyödyntäminen voi mullistaa terveydenhoidon, urapalvelut ja koko palveluiden käsitteen.

Tällä vuosituhannella kaikki merkittävä kehitys tuntuu liittyvän dataan. Raaka, suodattamaton ja lajittelematon tieto, jota maapallon lukemattomat digitaaliset palvelut ja niiden käyttäjät tuottavat, on vuoron perään kiehtova ja pelottava asia.

Meistä jää päivittäin jälkiä julkishallinnon rekistereihin, yritysten asiakasjärjestelmiin ja verkkopalvelujen tietokantoihin. Näiden henkilötietojen suojeleminen on jatkuva pohdinnan aihe, mutta toisaalta suurien käyttäjämäärien tuottamat datamassat voivat oikein käsiteltynä tuottaa hyödyllistä uutta tietoa, etenkin kun tietokoneen keinoäly päästetään niitä analysoimaan.

Kaikki tämä on vielä pientä verrattuna tulevaan, uskoo data-asiantuntija Petri Takala konsulttiyritys Goforesta. Tulossa on omadata, mullistus, joka lupaa entistä hulppeampaa elintasoloikkaa.

Mitä tämä omadataoikein on?

Tieto siirrettäväksi

”Meistä tallentuu erilaisille julkisen ja yksityisen sektorin palvelutoimijoille erilaista dataa. Sitä osaa tästä datasta, jonka voimme ottaa omaan käyttöömme, kutsutaan omadataksi”, Takala tiivistää.

Vielä tällä hetkellä tällaisen tiedon osuus on vielä kovin pieni. Vaikkapa Facebookin ja Googlen järjestelmissä on valtavia määriä meitä koskevaa dataa, jota emme voi siirtää itsellemme tai käyttää omaksi hyödyksemme. Se on yritysten hallinnoimaa omaisuutta.

Samoin eri julkiset viranomaiset ja esimerkiksi terveyskeskukset ylläpitävät kattavia rekistereitä kansalaista ja potilaista. Kaikki tuo tieto on eri organisaatioiden suljetuissa siiloissa.

Mutta mitä jos näin ei olisi? Jos meitä koskeva data todella valjastettaisiin palvelemaan meidän omaa hyvinvointiamme?

Tämä edellyttäisi tilannetta, jossa itseämme koskeva palveluhistoria ja siihen liittyvät tiedot olisivat meidän itsemme hallittavissa, ja ne voitaisiin helposti siirtää uudelle palveluntarjoajalle. Yksilöllä tulisi olla oikeus vapaasti hyödyntää, siirtää, jakaa ja myydä itsestään kerättyä dataa.

Tähän suuntaan kehitystä pohjustaa EU:n uusi tietosuoja-asetus, jonka soveltaminen alkaa ensi toukokuussa. Sen on määrä velvoittaa henkilötietoja käsitteleviä toimijoita – siis yritysten lisäksi julkisia organisaatioita ja viranomaisia – huolehtimaan keräämiensä ja käsittelemiensä henkilötietojen siirrettävyydestä.

Äärimmillään puhutaan tilanteesta, jossa siirrettävissä olisi kaikki henkilökohtainen informaatio haku- ja viestihistoriasta terveystietoihin, tili- ja luottotietoihin, työhistoriaan, joukkoliikenteen käyttöön, ostoskäyttäytymiseen ja niin edelleen.

”Se mahdollistaisi asioiden kilpailuttamisen ja toimisi vähän samaan tapaan kuin matkapuhelinnumeroiden siirrettävyys operaattorilta toiselle. Kun on yksilöön kohdistuvaa tietoa, hänelle voidaan tarjota palveluita ihan uudella tavalla. Monta toimijaa voi samanaikaisesti tarjota monimuotoisempaa palvelua ja ennen kaikkea vaikuttavampia palveluita”, Takala selittää.

Julkisten palveluiden vallankumous

Omadata-ajattelu lupaa Takalan mukaan mullistaa käsityksemme palveluista.

Henkilökohtaisen datan tehokkaampi hyödyntäminen mahdollistaa eri palveluiden automatisoinnin ja integroitumisen käyttäjän tarpeiden ympärille. Esimerkki tällaisesta integraatiosta on tietyn elämäntapahtuman muodostama palvelukokonaisuus.

Esimerkiksi opiskelupaikan saaminen on ihmisen elämässä iso muutos, joka käynnistää samalla tarpeen monenlaisille palveluille. On etsittävä asunto uudelta paikkakunnalta, hankittava joukkoliikennelippu, haettava Kelan myöntämiä tukia ja kenties löydettävä lapsille päivähoitopaikka.

”Monet näistä palveluista voitaisiin aika automaattisesti toimittaa ihmiselle sen ensimmäisen tiedon perusteella, että hän on saanut opiskelupaikan. Nyt näitä kaikkia joudutaan hakemaan erikseen”, Takala sanoo.

Suomessa julkinen sektori onkin väkevästi mukana omadata-aatteen käytännön edistämisessä. Esimerkiksi viranomaisten kanssa asiointia helpottava Suomi.fi-sivusto antaa kansalaisille mahdollisuuden tutustua omiin tietoihinsa eri viranomaisrekistereissä. Sivusto tarjoaa myös eri elämäntilanteisiin koottuja palvelupolkuja.

Suomi on omadatan osalta jonkinasteinen kansainvälinen edelläkävijä, mutta osin vielä pidemmällä ollaan etelänaapurissa.

Esimerkiksi Suomen valtiovarainministeriön ohjaama ja väestörekisterikeskuksen toteuttama kansallinen palveluväylä – tiedonvälityshanke, joka edistää henkilötietojen jakamista eri julkisten palvelujen välillä – perustuu Virossa kehitettyyn X-road-tiedonsiirtoväylään. X-roadin avulla liikkuu suurin osa Viron sähköisten palveluiden tiedoista.

”Suomi on näissä asioissa hyvin pitkällä ja tekee yhteistyötä Viron kanssa”, Takala vahvistaa.

Tallinnassa ja Helsingissä järjestettiin elokuun lopussa suuri kansainvälinen Omadata 2017 -konferenssi, jossa alan huiput kokoontuvat kehittämään tehokkaita ja eettisiä tapoja henkilödatan käsittelyyn ja hyödyntämiseen.

Julkisten palveluiden integroiminen ja sähköisen asioinnin sujuvoittaminen on kuitenkin vasta haparoiva ensiaskel kohti omadatan todellista, mullistavaa potentiaalia.

Villeimmissä näkymissä ihmisen henkilökohtaiseen dataan voidaan yhdistää ennakoivia palveluita. Kehittynyt koneäly voisi yhdistää meitä koskevaa tietoa useista eri lähteistä ja tarkkailla siten esimerkiksi terveyden tai talouden kannalta tärkeitä riskitasoja. Ihmisiä voitaisiin ohjata hoitoon tai tarjota apua jo ennen kuin sen tarve muuttuu akuutiksi.

Takala kuvailee muutosta siirtymäksi ”pahoinvointidatan” keräämisestä ”hyvinvointidatan” käsittelyyn.

Nykyisellään esimerkiksi terveydenhoidossa pidetään kirjaa asiakaskohtaamisista: lääkärikäynneistä, hoitotoimenpiteistä ja lääkemääräyksistä. Hyvinvoiva ihminen ilmestyy palveluiden piiriin vasta ongelman ilmettyä. Jos sen sijaan ihmisistä kerättäisiin jatkuvasti dataa, voitaisiin merkit tulevasta pahoinvoinnista nähdä jo ennen kuin ongelma pahenee.

Palveluiden rooli muuttuisi ongelmien ratkaisijoista eräänlaisiksi valmentajiksi. Hyödyntämällä meitä koskevaa dataa ne voisivat ohjata elämäämme parempaan suuntaan, kehottaa liikkumaan riittävästi, syömään oikein ja suosittelemaan kiinnostavaa uutta työtä tai opiskelupaikkaa.

Data mahdollistaa uusia palvelumalleja

Yksittäinen tapahtuma, kuten asiakaskohtaaminen, lääkärissäkäynti tai muu palvelutilanne, ei Takalan mukaan tulevaisuudessa olekaan kaiken keskiössä. Samalla on luovuttava rahoitusmallista, jossa palvelusta maksetaan palvelutilanteiden mukaan.

Yritykset voivat kuitenkin luoda ihmisten datan ympärille täysin uudenlaisia liiketoimintamalleja ja palvelukonsepteja. Se voi mullistaa myös ammattiliittojen palvelutarjontaa.

”Nyt ekonomit ovat yhteydessä meihin, kun eteen tulee jonkinlainen haaste, esimerkiksi YT-neuvottelut tai työttömyys. Jos meillä olisi parempi kuva jäsenistämme, voisimme tarjota proaktiivisesti palveluita jo ennen kuin ongelma tulee vastaan”, sanoo Suomen Ekonomien uravalmentaja Sirja Kulmala-Portman.

Hyvin yksinkertainen esimerkki olisi tiedon jakaminen liiton ja työttömyyskassan välillä.

”Jos tieto työttömyydestä saataisiin nopeammin, voisimme tarjota oikeita palveluita heti ja lyhentää työttömyysjaksoa”, Kulmala-Portman jatkaa.

Parempi ymmärrys jäsenistä auttaisi liittoa myös kohdentamaan uravalmennuksen, mentoroinnin, palkkaneuvonnan ja osaamisen tunnistamisen kaltaisia palveluita vastaamaan paremmin jäsenten senhetkisiin tarpeisiin.

”Nyt emme tiedä, mitä jäsenelle kuuluu, ennen kuin hän itse ottaa yhteyttä. Eikä moni jäsen välttämättä edes tiedä, mitä palveluita meillä on tarjolla”, Kulmala-Portman sanoo.

”Meillä on esimerkiksi ekonomien esimiesohjelma, mutta voimme vain toivoa että oikeat ihmiset löytävät sen. Emme tiedä, jos joku on nimitetty esimieheksi. Jäsenrekisteriin tullessaan se tieto voi olla todella vanhaa.”

Tietoa ei kannata pantata

Omadata-filosofian maalaama tulevaisuudenkuva kuulostaa yhtä aikaa hienolta ja huolestuttavalta. Toki entistä paremmat palvelut kiinnostavat, mutta haluammeko todella tekoälyjen analysoivan jokaista liikettämme?

Olemmeko valmiita kaupan kassaan, joka huomauttaa viikon kolmatta kermamunkkia ostaessa liiallisen sokerin ja rasvan syönnin vaaroista? Tai haluammeko antaa asuntolainaa hakiessa pankille pääsyn ostos- ja terveystietoihimme?

Miten ylipäätään voidaan taata, että tietomme pysyvät turvassa ja päätyvät vain haluamiemme palveluiden käyttöön? Keskustelu tietoturvasta ja yksityisyyden suojasta verkossa vain kiihtynyt ja kiristynyt, kun tietovuotaja Edward Snowden paljasti vuonna 2013 Yhdysvaltojen verkkovakoilun laajuuden.

”Tästä käydään keskustelua: mikä on järkevää ja mikä ei? Ja tietenkin on syytä olla tarkkana sen suhteen, mitä tietoa annetaan ja kenelle”, Petri Takala myöntää. ”Mutta kysytään myös, mitkä ovat hyödyt.”

Omadata on käsitteenä suhteellisen tuore, ja sen laaja hyväksyminen edellyttää muutosta tavassa, jolla dataa ylipäätään ajatellaan. Se on sukua avoin data -filosofialle, joka pyrkii tuomaan yhteiskunnassa olevan tiedon mahdollisimman vapaaseen käyttöön, jotta siitä saataisiin irti suurin mahdollinen hyöty.

Henkilötietoja ei ole tarkoitettu kaikkien käyttöön ja ne on syytä pitää suojassa, mutta yksilölle ne tarjoavat myös runsaasti potentiaalisia hyötyjä.

”Kun data kuitenkin on olemassa, niin mieluummin otetaan se käyttöön kuin annetaan olla. On loputtomasti ulkopuolisia tahoja, jotka sitä kyllä panttaavat”, Takala sanoo.

Hän huomauttaa, että nykytilanteessa ihmisellä ei ole edes mahdollisuutta selvittää, kuka häntä koskevaa tietoa käyttää ja miten.

”Omadatassa henkilötietoa hyödynnetään aina ihmisen omilla ehdoilla ja suostumuksella eikä hänen selkänsä takana, kuten nykyisin usein käy. Kaupan kassa ei varoittele kermamunkeista, ellei ihminen itse sitä halua.”

Tulevaisuudessa kansalaisen on oltava vastuussa omasta datastaan ja sen hallinnoinnista.

”Meille tulee uudentyyppinen kansalaistaito siitä, millaisia sopimuksia teemme tietojamme koskien. Uskon, että asian tiimoilta alkaa pian tulla yhä enemmän valistusta. Mahdollisesti tarvitaan myös jonkinlaisia dataoperaattoreita”, Takala selittää.

Dataoperaattori toimisi samaan tapaan kuin pankki toimii ihmisen ”rahaoperaattorina”. Se tarjoaisi turvallisen paikan tietojen säilyttämiseen ja hallinnoisi niitä asiakkaan puolesta. Asiakas valtuuttaisi dataoperaattorin luovuttamaan tietojaan eri palveluiden käyttöön.

Palveluiden tuoma lisäarvo ratkaisee

Tällainen tiedonkeruun ja -hallinnoinnin keskittyminen ja automatisointi olisi hyödyllistä myös palveluntarjoajien kannalta. Nykyisellään syötämme jatkuvasti samoja tietoa erilaisiin palveluihin, sillä eri organisaatioiden alustat eivät keskustele keskenään.

Esimerkiksi Suomen Ekonomit hankkii kyselytutkimuksilla jäsenistään tietoa, joka olisi helposti saatavilla jo olemassa olevista tietokannoista.

Halutessaan jäsenet voisivat tulevaisuudessa sallia liiton hakevan automaattisesti heidän asuinpaikkansa, tulonsa, koulutuksensa ja muut oleelliset tiedot eri virastojen rekistereistä. He voisivat myös antaa liitolle luvan poimia työuraansa liittyvää tietoa suoraan esimerkiksi LinkedIn-profiilistaan.

”Perinteisesti olemme keränneet tietoa jäsenistöstä tutkimuksilla, jotka ovat kattavia pitkän aikavälin selvityksiä siitä, mitä jäsenkunnalle kuuluu. LinkedInin kaltaisten alustojen kautta saataisiin kuitenkin vielä kattavampi kuva heidän uratilanteestaan ja työhyvinvoinnistaan”, sanoo Heini Hult-Miekkavaara Suomen Ekonomien urapalveluista.

Vielä pidemmälle vietynä jäsentietoa voisi yhdistellä yrityksiä ja niiden hyvinvointia koskevaan tietoon eri lähteistä.

”Olisi hienoa, jos meillä olisi käytössä jäsenistönkin jakamaa tietoa siitä, mitä firmoille kuuluu – yrityksen hyvinvoinnin dataa, eikä pelkästään sitä, missä nyt milloinkin on yt-neuvottelut. Tämä olisi merkittävä lisäarvo, joka antaisi myös organisaatioille mahdollisuuden hyvän työnantajakuvan luomiseen”, Hult-Miekkavaara pohtii.

Hult-Miekkavaaran mielestä ammattiliitto voisi olla palveluntarjoajan ja tietolähteen sijaan alusta, joka antaisi jäsentensä toimia ja hallinnoida omia tietojaan ja palvelisi erityistilanteissa. Verkottumisenkin mahdollistaminen jäsenten kesken on jo nyt tärkeää, mutta kaiken toiminnan ei tarvitsisi aina olla liitosta lähtöisin.

”Liiton asiantuntijoidenkaan ei tarvitse enää olla ainoita, jotka tietävät asioista, mutta erityisosaamisensa turvin he pystyvät tarjoamaan jäsenille oleellista ja oikeaa tietoa”, hän kuvailee.

”Oleellista tämän onnistumisessa on tietenkin se, että pystytään luomaan sellainen luottamus, että yksilöt haluavat antaa tietonsa meille.”

Takala uskoo omadatan mahdollistamien palveluiden kehittyvän loppujen lopuksi niin ylivertaisiksi, että valtaosa ihmisistä haluaa jakaa tietojaan palveluiden käyttöön mahdollisista riskeistä huolimatta. Jotta tällaiseen tilanteeseen päästäisiin, vaaditaan vielä valtavia määriä teknistä kehitystyötä, yhteisiä standardeja, sääntelyn muutoksia ja ennen kaikkea valtava kulttuurin muutos.

”Tämä on suurin muutos, mitä rationaalinen ihminen on yhteiskuntarakenteessa tehnyt. Isoin haaste on toimintatapojen ja sosiaalisten rakenteiden muutos, ei teknologian kehitys”, Takala toteaa.

13.9.2017

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013