( Yhteiskunta )

Omadata – tulevaisuuden mentori

Teksti Matti Koskinen
Kuvitus Nora Kolari
Omadata-aate pyrkii vapauttamaan ihmisten henkilökohtaisen datan heidän omaan käyttöönsä. Tiedon ihmislähtöinen hyödyntäminen voi mullistaa terveydenhoidon, urapalvelut ja koko palveluiden käsitteen.

Tällä vuosituhannella kaikki merkittävä kehitys tuntuu liittyvän dataan. Raaka, suodattamaton ja lajittelematon tieto, jota maapallon lukemattomat digitaaliset palvelut ja niiden käyttäjät tuottavat, on vuoron perään kiehtova ja pelottava asia.

Meistä jää päivittäin jälkiä julkishallinnon rekistereihin, yritysten asiakasjärjestelmiin ja verkkopalvelujen tietokantoihin. Näiden henkilötietojen suojeleminen on jatkuva pohdinnan aihe, mutta toisaalta suurien käyttäjämäärien tuottamat datamassat voivat oikein käsiteltynä tuottaa hyödyllistä uutta tietoa, etenkin kun tietokoneen keinoäly päästetään niitä analysoimaan.

Kaikki tämä on vielä pientä verrattuna tulevaan, uskoo data-asiantuntija Petri Takala konsulttiyritys Goforesta. Tulossa on omadata, mullistus, joka lupaa entistä hulppeampaa elintasoloikkaa.

Mitä tämä omadataoikein on?

Tieto siirrettäväksi

”Meistä tallentuu erilaisille julkisen ja yksityisen sektorin palvelutoimijoille erilaista dataa. Sitä osaa tästä datasta, jonka voimme ottaa omaan käyttöömme, kutsutaan omadataksi”, Takala tiivistää.

Vielä tällä hetkellä tällaisen tiedon osuus on vielä kovin pieni. Vaikkapa Facebookin ja Googlen järjestelmissä on valtavia määriä meitä koskevaa dataa, jota emme voi siirtää itsellemme tai käyttää omaksi hyödyksemme. Se on yritysten hallinnoimaa omaisuutta.

Samoin eri julkiset viranomaiset ja esimerkiksi terveyskeskukset ylläpitävät kattavia rekistereitä kansalaista ja potilaista. Kaikki tuo tieto on eri organisaatioiden suljetuissa siiloissa.

Mutta mitä jos näin ei olisi? Jos meitä koskeva data todella valjastettaisiin palvelemaan meidän omaa hyvinvointiamme?

Tämä edellyttäisi tilannetta, jossa itseämme koskeva palveluhistoria ja siihen liittyvät tiedot olisivat meidän itsemme hallittavissa, ja ne voitaisiin helposti siirtää uudelle palveluntarjoajalle. Yksilöllä tulisi olla oikeus vapaasti hyödyntää, siirtää, jakaa ja myydä itsestään kerättyä dataa.

Tähän suuntaan kehitystä pohjustaa EU:n uusi tietosuoja-asetus, jonka soveltaminen alkaa ensi toukokuussa. Sen on määrä velvoittaa henkilötietoja käsitteleviä toimijoita – siis yritysten lisäksi julkisia organisaatioita ja viranomaisia – huolehtimaan keräämiensä ja käsittelemiensä henkilötietojen siirrettävyydestä.

Äärimmillään puhutaan tilanteesta, jossa siirrettävissä olisi kaikki henkilökohtainen informaatio haku- ja viestihistoriasta terveystietoihin, tili- ja luottotietoihin, työhistoriaan, joukkoliikenteen käyttöön, ostoskäyttäytymiseen ja niin edelleen.

”Se mahdollistaisi asioiden kilpailuttamisen ja toimisi vähän samaan tapaan kuin matkapuhelinnumeroiden siirrettävyys operaattorilta toiselle. Kun on yksilöön kohdistuvaa tietoa, hänelle voidaan tarjota palveluita ihan uudella tavalla. Monta toimijaa voi samanaikaisesti tarjota monimuotoisempaa palvelua ja ennen kaikkea vaikuttavampia palveluita”, Takala selittää.

Julkisten palveluiden vallankumous

Omadata-ajattelu lupaa Takalan mukaan mullistaa käsityksemme palveluista.

Henkilökohtaisen datan tehokkaampi hyödyntäminen mahdollistaa eri palveluiden automatisoinnin ja integroitumisen käyttäjän tarpeiden ympärille. Esimerkki tällaisesta integraatiosta on tietyn elämäntapahtuman muodostama palvelukokonaisuus.

Esimerkiksi opiskelupaikan saaminen on ihmisen elämässä iso muutos, joka käynnistää samalla tarpeen monenlaisille palveluille. On etsittävä asunto uudelta paikkakunnalta, hankittava joukkoliikennelippu, haettava Kelan myöntämiä tukia ja kenties löydettävä lapsille päivähoitopaikka.

”Monet näistä palveluista voitaisiin aika automaattisesti toimittaa ihmiselle sen ensimmäisen tiedon perusteella, että hän on saanut opiskelupaikan. Nyt näitä kaikkia joudutaan hakemaan erikseen”, Takala sanoo.

Suomessa julkinen sektori onkin väkevästi mukana omadata-aatteen käytännön edistämisessä. Esimerkiksi viranomaisten kanssa asiointia helpottava Suomi.fi-sivusto antaa kansalaisille mahdollisuuden tutustua omiin tietoihinsa eri viranomaisrekistereissä. Sivusto tarjoaa myös eri elämäntilanteisiin koottuja palvelupolkuja.

Suomi on omadatan osalta jonkinasteinen kansainvälinen edelläkävijä, mutta osin vielä pidemmällä ollaan etelänaapurissa.

Esimerkiksi Suomen valtiovarainministeriön ohjaama ja väestörekisterikeskuksen toteuttama kansallinen palveluväylä – tiedonvälityshanke, joka edistää henkilötietojen jakamista eri julkisten palvelujen välillä – perustuu Virossa kehitettyyn X-road-tiedonsiirtoväylään. X-roadin avulla liikkuu suurin osa Viron sähköisten palveluiden tiedoista.

”Suomi on näissä asioissa hyvin pitkällä ja tekee yhteistyötä Viron kanssa”, Takala vahvistaa.

Tallinnassa ja Helsingissä järjestettiin elokuun lopussa suuri kansainvälinen Omadata 2017 -konferenssi, jossa alan huiput kokoontuvat kehittämään tehokkaita ja eettisiä tapoja henkilödatan käsittelyyn ja hyödyntämiseen.

Julkisten palveluiden integroiminen ja sähköisen asioinnin sujuvoittaminen on kuitenkin vasta haparoiva ensiaskel kohti omadatan todellista, mullistavaa potentiaalia.

Villeimmissä näkymissä ihmisen henkilökohtaiseen dataan voidaan yhdistää ennakoivia palveluita. Kehittynyt koneäly voisi yhdistää meitä koskevaa tietoa useista eri lähteistä ja tarkkailla siten esimerkiksi terveyden tai talouden kannalta tärkeitä riskitasoja. Ihmisiä voitaisiin ohjata hoitoon tai tarjota apua jo ennen kuin sen tarve muuttuu akuutiksi.

Takala kuvailee muutosta siirtymäksi ”pahoinvointidatan” keräämisestä ”hyvinvointidatan” käsittelyyn.

Nykyisellään esimerkiksi terveydenhoidossa pidetään kirjaa asiakaskohtaamisista: lääkärikäynneistä, hoitotoimenpiteistä ja lääkemääräyksistä. Hyvinvoiva ihminen ilmestyy palveluiden piiriin vasta ongelman ilmettyä. Jos sen sijaan ihmisistä kerättäisiin jatkuvasti dataa, voitaisiin merkit tulevasta pahoinvoinnista nähdä jo ennen kuin ongelma pahenee.

Palveluiden rooli muuttuisi ongelmien ratkaisijoista eräänlaisiksi valmentajiksi. Hyödyntämällä meitä koskevaa dataa ne voisivat ohjata elämäämme parempaan suuntaan, kehottaa liikkumaan riittävästi, syömään oikein ja suosittelemaan kiinnostavaa uutta työtä tai opiskelupaikkaa.

Data mahdollistaa uusia palvelumalleja

Yksittäinen tapahtuma, kuten asiakaskohtaaminen, lääkärissäkäynti tai muu palvelutilanne, ei Takalan mukaan tulevaisuudessa olekaan kaiken keskiössä. Samalla on luovuttava rahoitusmallista, jossa palvelusta maksetaan palvelutilanteiden mukaan.

Yritykset voivat kuitenkin luoda ihmisten datan ympärille täysin uudenlaisia liiketoimintamalleja ja palvelukonsepteja. Se voi mullistaa myös ammattiliittojen palvelutarjontaa.

”Nyt ekonomit ovat yhteydessä meihin, kun eteen tulee jonkinlainen haaste, esimerkiksi YT-neuvottelut tai työttömyys. Jos meillä olisi parempi kuva jäsenistämme, voisimme tarjota proaktiivisesti palveluita jo ennen kuin ongelma tulee vastaan”, sanoo Suomen Ekonomien uravalmentaja Sirja Kulmala-Portman.

Hyvin yksinkertainen esimerkki olisi tiedon jakaminen liiton ja työttömyyskassan välillä.

”Jos tieto työttömyydestä saataisiin nopeammin, voisimme tarjota oikeita palveluita heti ja lyhentää työttömyysjaksoa”, Kulmala-Portman jatkaa.

Parempi ymmärrys jäsenistä auttaisi liittoa myös kohdentamaan uravalmennuksen, mentoroinnin, palkkaneuvonnan ja osaamisen tunnistamisen kaltaisia palveluita vastaamaan paremmin jäsenten senhetkisiin tarpeisiin.

”Nyt emme tiedä, mitä jäsenelle kuuluu, ennen kuin hän itse ottaa yhteyttä. Eikä moni jäsen välttämättä edes tiedä, mitä palveluita meillä on tarjolla”, Kulmala-Portman sanoo.

”Meillä on esimerkiksi ekonomien esimiesohjelma, mutta voimme vain toivoa että oikeat ihmiset löytävät sen. Emme tiedä, jos joku on nimitetty esimieheksi. Jäsenrekisteriin tullessaan se tieto voi olla todella vanhaa.”

Tietoa ei kannata pantata

Omadata-filosofian maalaama tulevaisuudenkuva kuulostaa yhtä aikaa hienolta ja huolestuttavalta. Toki entistä paremmat palvelut kiinnostavat, mutta haluammeko todella tekoälyjen analysoivan jokaista liikettämme?

Olemmeko valmiita kaupan kassaan, joka huomauttaa viikon kolmatta kermamunkkia ostaessa liiallisen sokerin ja rasvan syönnin vaaroista? Tai haluammeko antaa asuntolainaa hakiessa pankille pääsyn ostos- ja terveystietoihimme?

Miten ylipäätään voidaan taata, että tietomme pysyvät turvassa ja päätyvät vain haluamiemme palveluiden käyttöön? Keskustelu tietoturvasta ja yksityisyyden suojasta verkossa vain kiihtynyt ja kiristynyt, kun tietovuotaja Edward Snowden paljasti vuonna 2013 Yhdysvaltojen verkkovakoilun laajuuden.

”Tästä käydään keskustelua: mikä on järkevää ja mikä ei? Ja tietenkin on syytä olla tarkkana sen suhteen, mitä tietoa annetaan ja kenelle”, Petri Takala myöntää. ”Mutta kysytään myös, mitkä ovat hyödyt.”

Omadata on käsitteenä suhteellisen tuore, ja sen laaja hyväksyminen edellyttää muutosta tavassa, jolla dataa ylipäätään ajatellaan. Se on sukua avoin data -filosofialle, joka pyrkii tuomaan yhteiskunnassa olevan tiedon mahdollisimman vapaaseen käyttöön, jotta siitä saataisiin irti suurin mahdollinen hyöty.

Henkilötietoja ei ole tarkoitettu kaikkien käyttöön ja ne on syytä pitää suojassa, mutta yksilölle ne tarjoavat myös runsaasti potentiaalisia hyötyjä.

”Kun data kuitenkin on olemassa, niin mieluummin otetaan se käyttöön kuin annetaan olla. On loputtomasti ulkopuolisia tahoja, jotka sitä kyllä panttaavat”, Takala sanoo.

Hän huomauttaa, että nykytilanteessa ihmisellä ei ole edes mahdollisuutta selvittää, kuka häntä koskevaa tietoa käyttää ja miten.

”Omadatassa henkilötietoa hyödynnetään aina ihmisen omilla ehdoilla ja suostumuksella eikä hänen selkänsä takana, kuten nykyisin usein käy. Kaupan kassa ei varoittele kermamunkeista, ellei ihminen itse sitä halua.”

Tulevaisuudessa kansalaisen on oltava vastuussa omasta datastaan ja sen hallinnoinnista.

”Meille tulee uudentyyppinen kansalaistaito siitä, millaisia sopimuksia teemme tietojamme koskien. Uskon, että asian tiimoilta alkaa pian tulla yhä enemmän valistusta. Mahdollisesti tarvitaan myös jonkinlaisia dataoperaattoreita”, Takala selittää.

Dataoperaattori toimisi samaan tapaan kuin pankki toimii ihmisen ”rahaoperaattorina”. Se tarjoaisi turvallisen paikan tietojen säilyttämiseen ja hallinnoisi niitä asiakkaan puolesta. Asiakas valtuuttaisi dataoperaattorin luovuttamaan tietojaan eri palveluiden käyttöön.

Palveluiden tuoma lisäarvo ratkaisee

Tällainen tiedonkeruun ja -hallinnoinnin keskittyminen ja automatisointi olisi hyödyllistä myös palveluntarjoajien kannalta. Nykyisellään syötämme jatkuvasti samoja tietoa erilaisiin palveluihin, sillä eri organisaatioiden alustat eivät keskustele keskenään.

Esimerkiksi Suomen Ekonomit hankkii kyselytutkimuksilla jäsenistään tietoa, joka olisi helposti saatavilla jo olemassa olevista tietokannoista.

Halutessaan jäsenet voisivat tulevaisuudessa sallia liiton hakevan automaattisesti heidän asuinpaikkansa, tulonsa, koulutuksensa ja muut oleelliset tiedot eri virastojen rekistereistä. He voisivat myös antaa liitolle luvan poimia työuraansa liittyvää tietoa suoraan esimerkiksi LinkedIn-profiilistaan.

”Perinteisesti olemme keränneet tietoa jäsenistöstä tutkimuksilla, jotka ovat kattavia pitkän aikavälin selvityksiä siitä, mitä jäsenkunnalle kuuluu. LinkedInin kaltaisten alustojen kautta saataisiin kuitenkin vielä kattavampi kuva heidän uratilanteestaan ja työhyvinvoinnistaan”, sanoo Heini Hult-Miekkavaara Suomen Ekonomien urapalveluista.

Vielä pidemmälle vietynä jäsentietoa voisi yhdistellä yrityksiä ja niiden hyvinvointia koskevaan tietoon eri lähteistä.

”Olisi hienoa, jos meillä olisi käytössä jäsenistönkin jakamaa tietoa siitä, mitä firmoille kuuluu – yrityksen hyvinvoinnin dataa, eikä pelkästään sitä, missä nyt milloinkin on yt-neuvottelut. Tämä olisi merkittävä lisäarvo, joka antaisi myös organisaatioille mahdollisuuden hyvän työnantajakuvan luomiseen”, Hult-Miekkavaara pohtii.

Hult-Miekkavaaran mielestä ammattiliitto voisi olla palveluntarjoajan ja tietolähteen sijaan alusta, joka antaisi jäsentensä toimia ja hallinnoida omia tietojaan ja palvelisi erityistilanteissa. Verkottumisenkin mahdollistaminen jäsenten kesken on jo nyt tärkeää, mutta kaiken toiminnan ei tarvitsisi aina olla liitosta lähtöisin.

”Liiton asiantuntijoidenkaan ei tarvitse enää olla ainoita, jotka tietävät asioista, mutta erityisosaamisensa turvin he pystyvät tarjoamaan jäsenille oleellista ja oikeaa tietoa”, hän kuvailee.

”Oleellista tämän onnistumisessa on tietenkin se, että pystytään luomaan sellainen luottamus, että yksilöt haluavat antaa tietonsa meille.”

Takala uskoo omadatan mahdollistamien palveluiden kehittyvän loppujen lopuksi niin ylivertaisiksi, että valtaosa ihmisistä haluaa jakaa tietojaan palveluiden käyttöön mahdollisista riskeistä huolimatta. Jotta tällaiseen tilanteeseen päästäisiin, vaaditaan vielä valtavia määriä teknistä kehitystyötä, yhteisiä standardeja, sääntelyn muutoksia ja ennen kaikkea valtava kulttuurin muutos.

”Tämä on suurin muutos, mitä rationaalinen ihminen on yhteiskuntarakenteessa tehnyt. Isoin haaste on toimintatapojen ja sosiaalisten rakenteiden muutos, ei teknologian kehitys”, Takala toteaa.

13.9.2017

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kilpailukiellot hidastavat nuoren työntekijän kehittymistä

Ekonomi Ville Sonkamuotkan työsopimuksessa ei ole kilpailukieltoa – onneksi. Nuori ekonomi kokee kilpailukiellon haitalliseksi työntekijälle. Keskusteluissa ja pohdinnoissa ystävien kanssa kilpailukieltosopimukset näyttäytyvät vastavalmistuneille kehityksen jarruna. ”On erittäin hyvä, että näitä sopimuksia pyritään nyt rajoittamaan”, toteaa Sonkamuotka.

Onko sinulla ollut työsopimuksessasi kilpailukielto?

Olen työskennellyt viime vuodet konsultoinnissa ja finanssisektorilla. Työsopimuksissani ei vielä ole ollut kilpailukieltoa, mutta osalla kavereistani se työsopimuksessaan on, tai on ollut. Olenkin miettinyt, mitä kielto tarkoittaisi omalla kohdallani ja miten se vaikuttaisi omiin urapäätöksiini. Turhat kilpailukieltosopimukset arveluttavat erityisesti kehittymisen näkökulmasta. Varsinkin työuran alkupuolella uralle ei soisi rakennettavan mitään esteitä.

Miten kilpailukielto vaikuttaisi urapäätöksiisi?

Työuran alkuvaiheessa olevalle kilpailukielto on suuri rasite. Se sitoo henkilön yritykseen tiiviisti ja voi mahdollisesti hidastaa ammatillista kehittymistä, jos työpaikalla ei ole tarjota riittävästi haasteita ja kilpailukielto taas rajoittaa siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen. Itse olen tällä hetkellä töissä suuressa yrityksessä, jossa on mahdollista edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti.

On erittäin hyvä, että eduskunnassa on noussut esiin kilpailukieltoihin liittyvä lakimuutos, jolla pyritään karsimaan turhat kilpailukiellot. Yksittäisen työntekijän on todella vaikea vaikuttaa asiaan. Työntekijän on käytännössä mahdoton olla allekirjoittamatta kilpailukieltosopimusta.

Onko sinua houkuteltu kilpailijalle tai alihankkijalle töihin?

Minua ei ole houkuteltu töihin kilpailijoille, mutta ystäväpiirissäni tällaisia tapauksia on ollut. En ole kuitenkaan kuullut, että kilpailukielto olisi estänyt vaihtamasta työpaikkaa. Asiat on lopulta aina saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Miksi työntekijälle epävarmuutta aiheuttavaa kilpailukieltoa on siis edes tarvittu?

Ville Sonkamuotka
KTM

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan muut osat löytyvät Ekonomien blogista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

11.09.2017
Vesittyikö perhevapaauudistus jo ennen kuin se ehdittiin aloittaa?

Hallitus ilmoitti, että perhevapaauudistus aloitetaan. Erinomainen uutinen! Viisaasti toteutetulla perhevapaauudistuksella edistämme perheiden hyvinvointia, työllisyyttä sekä naisten työmarkkina-asemaa. Saamme myös lisää maamme parasta osaamista työmarkkinoiden käyttöön, sillä nuoret naiset ovat Suomen parhaiten koulutettu ryhmä.

Hallituksesta ilmoitettiin, että mahdollisuus kotihoitoon säilytetään kolmeen ikävuoteen saakka, ja että perheiden valinnanvapauteen ei puututa. Tästä nousee vahva huoli siitä, saako näillä reunaehdoilla mitään positiivista aikaan. Riippuu siitä, miten asetetut ehdot tulkitaan. On toivottavaa, että uudistuksen valmistelua tekevä työryhmä tekee viisaita ratkaisuja, jotka ohjaavat perheitä uudenlaisiin valintoihin.

Tukien tasoa porrastettava

Kotihoidon mahdollistaminen siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta sitoo paljon valmistelijoiden käsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos uudistuksella halutaan edistää nuorten naisten työllisyyttä ja perhevapaiden jakaantumista molempien vanhempien kesken, on tukien tasoa porrastettava. Pelkkä kotihoidontuen tason porrastaminen ei riitä, vaan saadakseen kolmevuotiset perhevapaat, on myös vanhempainpäivärahan tasoa porrastettava sen mukaan, kuinka pitkään perhe haluaa hoitaa lasta kotona.

Valinnanvapauden säilyttämisen ei tule estää kannustamasta jakamaan perhevapaita isän ja äidin kesken. Kun yhteiskunta käyttää rahaa, voi rahankäytöllä olla myös ohjaava vaikutus. Perhevapaajärjestelmän tulee ohjata jakamaan perhevapaat. Ohjaus tapahtuu käytännössä etuuksien tasoa säätämällä.

Kosti Hyyppä
Asiamies

31.08.2017
Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tehokkain keino puuttua palkkaeroihin

Finlayson nosti sukupuolten väliset palkkaerot lööppeihin. Näkyvyyttä tuli sekä teemalle että yritykselle, mutta tempaus aktivoi myös mielensäpahoittajat. He ovat vastustaneet kampanjaa monista eri näkökulmista. Kampanjan on esimerkiksi todettu olevan tasa-arvolain vastainen ja toisaalta on kiistetty myös koko palkkaerojen olemassaolo. Se, minkä useat kokivat hauskaksi ideaksi, nosti monella muulla karvat pystyyn.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ilmiö. Sukupuolten välillä on palkkaeroja myös samaa työtä tekevillä. Nais- ja miesekonomien palkkaero on 24 %, mutta kun tehtävään, työnantajaan ja henkilöön liittyvät selittävät tekijät poistetaan, jää sukupuoleen perustuvaksi selittymättömäksi palkkaeroksi 11 %.

On toissijaista vääntää kättä siitä, kuinka suuri palkkaero sukupuolten välillä on ja kuinka suuri osa palkkaeroista johtuu esimerkiksi työmarkkinoiden segregaatiosta. Tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten palkkatasa-arvon esteet poistetaan. Ekonomien selvityksen mukaan keskeisimpiä palkkaeroja selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi asemataso, poissaolovuodet työmarkkinoilta ja viikkotyötunnit. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa jakamalla perhevastuu tasaisemmin. Perhevastuun jakaantumiseen puolestaan voi vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä.

Tarpeen perhevapaajärjestelmän kehittämiselle tunnistavat lähes kaikki. Uusi järjestelmä tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mieluiten jo istuvan hallituksen aikana. Hallituksen on siis sovittava budjettiriihessä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen aloitetaan välittömästi. Ellei istuva hallitus pysty uudesta mallista sopimaan, on vähintään kaikkien selvitysten oltava valmiina seuraavan hallituksen aloittaessa, jotta uusi järjestelmä saataisiin käyttöön viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kosti Hyyppä
Asiamies

25.08.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013