( Yhteiskunta )

Omadata – tulevaisuuden mentori

Teksti Matti Koskinen
Kuvitus Nora Kolari
Omadata-aate pyrkii vapauttamaan ihmisten henkilökohtaisen datan heidän omaan käyttöönsä. Tiedon ihmislähtöinen hyödyntäminen voi mullistaa terveydenhoidon, urapalvelut ja koko palveluiden käsitteen.

Tällä vuosituhannella kaikki merkittävä kehitys tuntuu liittyvän dataan. Raaka, suodattamaton ja lajittelematon tieto, jota maapallon lukemattomat digitaaliset palvelut ja niiden käyttäjät tuottavat, on vuoron perään kiehtova ja pelottava asia.

Meistä jää päivittäin jälkiä julkishallinnon rekistereihin, yritysten asiakasjärjestelmiin ja verkkopalvelujen tietokantoihin. Näiden henkilötietojen suojeleminen on jatkuva pohdinnan aihe, mutta toisaalta suurien käyttäjämäärien tuottamat datamassat voivat oikein käsiteltynä tuottaa hyödyllistä uutta tietoa, etenkin kun tietokoneen keinoäly päästetään niitä analysoimaan.

Kaikki tämä on vielä pientä verrattuna tulevaan, uskoo data-asiantuntija Petri Takala konsulttiyritys Goforesta. Tulossa on omadata, mullistus, joka lupaa entistä hulppeampaa elintasoloikkaa.

Mitä tämä omadataoikein on?

Tieto siirrettäväksi

”Meistä tallentuu erilaisille julkisen ja yksityisen sektorin palvelutoimijoille erilaista dataa. Sitä osaa tästä datasta, jonka voimme ottaa omaan käyttöömme, kutsutaan omadataksi”, Takala tiivistää.

Vielä tällä hetkellä tällaisen tiedon osuus on vielä kovin pieni. Vaikkapa Facebookin ja Googlen järjestelmissä on valtavia määriä meitä koskevaa dataa, jota emme voi siirtää itsellemme tai käyttää omaksi hyödyksemme. Se on yritysten hallinnoimaa omaisuutta.

Samoin eri julkiset viranomaiset ja esimerkiksi terveyskeskukset ylläpitävät kattavia rekistereitä kansalaista ja potilaista. Kaikki tuo tieto on eri organisaatioiden suljetuissa siiloissa.

Mutta mitä jos näin ei olisi? Jos meitä koskeva data todella valjastettaisiin palvelemaan meidän omaa hyvinvointiamme?

Tämä edellyttäisi tilannetta, jossa itseämme koskeva palveluhistoria ja siihen liittyvät tiedot olisivat meidän itsemme hallittavissa, ja ne voitaisiin helposti siirtää uudelle palveluntarjoajalle. Yksilöllä tulisi olla oikeus vapaasti hyödyntää, siirtää, jakaa ja myydä itsestään kerättyä dataa.

Tähän suuntaan kehitystä pohjustaa EU:n uusi tietosuoja-asetus, jonka soveltaminen alkaa ensi toukokuussa. Sen on määrä velvoittaa henkilötietoja käsitteleviä toimijoita – siis yritysten lisäksi julkisia organisaatioita ja viranomaisia – huolehtimaan keräämiensä ja käsittelemiensä henkilötietojen siirrettävyydestä.

Äärimmillään puhutaan tilanteesta, jossa siirrettävissä olisi kaikki henkilökohtainen informaatio haku- ja viestihistoriasta terveystietoihin, tili- ja luottotietoihin, työhistoriaan, joukkoliikenteen käyttöön, ostoskäyttäytymiseen ja niin edelleen.

”Se mahdollistaisi asioiden kilpailuttamisen ja toimisi vähän samaan tapaan kuin matkapuhelinnumeroiden siirrettävyys operaattorilta toiselle. Kun on yksilöön kohdistuvaa tietoa, hänelle voidaan tarjota palveluita ihan uudella tavalla. Monta toimijaa voi samanaikaisesti tarjota monimuotoisempaa palvelua ja ennen kaikkea vaikuttavampia palveluita”, Takala selittää.

Julkisten palveluiden vallankumous

Omadata-ajattelu lupaa Takalan mukaan mullistaa käsityksemme palveluista.

Henkilökohtaisen datan tehokkaampi hyödyntäminen mahdollistaa eri palveluiden automatisoinnin ja integroitumisen käyttäjän tarpeiden ympärille. Esimerkki tällaisesta integraatiosta on tietyn elämäntapahtuman muodostama palvelukokonaisuus.

Esimerkiksi opiskelupaikan saaminen on ihmisen elämässä iso muutos, joka käynnistää samalla tarpeen monenlaisille palveluille. On etsittävä asunto uudelta paikkakunnalta, hankittava joukkoliikennelippu, haettava Kelan myöntämiä tukia ja kenties löydettävä lapsille päivähoitopaikka.

”Monet näistä palveluista voitaisiin aika automaattisesti toimittaa ihmiselle sen ensimmäisen tiedon perusteella, että hän on saanut opiskelupaikan. Nyt näitä kaikkia joudutaan hakemaan erikseen”, Takala sanoo.

Suomessa julkinen sektori onkin väkevästi mukana omadata-aatteen käytännön edistämisessä. Esimerkiksi viranomaisten kanssa asiointia helpottava Suomi.fi-sivusto antaa kansalaisille mahdollisuuden tutustua omiin tietoihinsa eri viranomaisrekistereissä. Sivusto tarjoaa myös eri elämäntilanteisiin koottuja palvelupolkuja.

Suomi on omadatan osalta jonkinasteinen kansainvälinen edelläkävijä, mutta osin vielä pidemmällä ollaan etelänaapurissa.

Esimerkiksi Suomen valtiovarainministeriön ohjaama ja väestörekisterikeskuksen toteuttama kansallinen palveluväylä – tiedonvälityshanke, joka edistää henkilötietojen jakamista eri julkisten palvelujen välillä – perustuu Virossa kehitettyyn X-road-tiedonsiirtoväylään. X-roadin avulla liikkuu suurin osa Viron sähköisten palveluiden tiedoista.

”Suomi on näissä asioissa hyvin pitkällä ja tekee yhteistyötä Viron kanssa”, Takala vahvistaa.

Tallinnassa ja Helsingissä järjestettiin elokuun lopussa suuri kansainvälinen Omadata 2017 -konferenssi, jossa alan huiput kokoontuvat kehittämään tehokkaita ja eettisiä tapoja henkilödatan käsittelyyn ja hyödyntämiseen.

Julkisten palveluiden integroiminen ja sähköisen asioinnin sujuvoittaminen on kuitenkin vasta haparoiva ensiaskel kohti omadatan todellista, mullistavaa potentiaalia.

Villeimmissä näkymissä ihmisen henkilökohtaiseen dataan voidaan yhdistää ennakoivia palveluita. Kehittynyt koneäly voisi yhdistää meitä koskevaa tietoa useista eri lähteistä ja tarkkailla siten esimerkiksi terveyden tai talouden kannalta tärkeitä riskitasoja. Ihmisiä voitaisiin ohjata hoitoon tai tarjota apua jo ennen kuin sen tarve muuttuu akuutiksi.

Takala kuvailee muutosta siirtymäksi ”pahoinvointidatan” keräämisestä ”hyvinvointidatan” käsittelyyn.

Nykyisellään esimerkiksi terveydenhoidossa pidetään kirjaa asiakaskohtaamisista: lääkärikäynneistä, hoitotoimenpiteistä ja lääkemääräyksistä. Hyvinvoiva ihminen ilmestyy palveluiden piiriin vasta ongelman ilmettyä. Jos sen sijaan ihmisistä kerättäisiin jatkuvasti dataa, voitaisiin merkit tulevasta pahoinvoinnista nähdä jo ennen kuin ongelma pahenee.

Palveluiden rooli muuttuisi ongelmien ratkaisijoista eräänlaisiksi valmentajiksi. Hyödyntämällä meitä koskevaa dataa ne voisivat ohjata elämäämme parempaan suuntaan, kehottaa liikkumaan riittävästi, syömään oikein ja suosittelemaan kiinnostavaa uutta työtä tai opiskelupaikkaa.

Data mahdollistaa uusia palvelumalleja

Yksittäinen tapahtuma, kuten asiakaskohtaaminen, lääkärissäkäynti tai muu palvelutilanne, ei Takalan mukaan tulevaisuudessa olekaan kaiken keskiössä. Samalla on luovuttava rahoitusmallista, jossa palvelusta maksetaan palvelutilanteiden mukaan.

Yritykset voivat kuitenkin luoda ihmisten datan ympärille täysin uudenlaisia liiketoimintamalleja ja palvelukonsepteja. Se voi mullistaa myös ammattiliittojen palvelutarjontaa.

”Nyt ekonomit ovat yhteydessä meihin, kun eteen tulee jonkinlainen haaste, esimerkiksi YT-neuvottelut tai työttömyys. Jos meillä olisi parempi kuva jäsenistämme, voisimme tarjota proaktiivisesti palveluita jo ennen kuin ongelma tulee vastaan”, sanoo Suomen Ekonomien uravalmentaja Sirja Kulmala-Portman.

Hyvin yksinkertainen esimerkki olisi tiedon jakaminen liiton ja työttömyyskassan välillä.

”Jos tieto työttömyydestä saataisiin nopeammin, voisimme tarjota oikeita palveluita heti ja lyhentää työttömyysjaksoa”, Kulmala-Portman jatkaa.

Parempi ymmärrys jäsenistä auttaisi liittoa myös kohdentamaan uravalmennuksen, mentoroinnin, palkkaneuvonnan ja osaamisen tunnistamisen kaltaisia palveluita vastaamaan paremmin jäsenten senhetkisiin tarpeisiin.

”Nyt emme tiedä, mitä jäsenelle kuuluu, ennen kuin hän itse ottaa yhteyttä. Eikä moni jäsen välttämättä edes tiedä, mitä palveluita meillä on tarjolla”, Kulmala-Portman sanoo.

”Meillä on esimerkiksi ekonomien esimiesohjelma, mutta voimme vain toivoa että oikeat ihmiset löytävät sen. Emme tiedä, jos joku on nimitetty esimieheksi. Jäsenrekisteriin tullessaan se tieto voi olla todella vanhaa.”

Tietoa ei kannata pantata

Omadata-filosofian maalaama tulevaisuudenkuva kuulostaa yhtä aikaa hienolta ja huolestuttavalta. Toki entistä paremmat palvelut kiinnostavat, mutta haluammeko todella tekoälyjen analysoivan jokaista liikettämme?

Olemmeko valmiita kaupan kassaan, joka huomauttaa viikon kolmatta kermamunkkia ostaessa liiallisen sokerin ja rasvan syönnin vaaroista? Tai haluammeko antaa asuntolainaa hakiessa pankille pääsyn ostos- ja terveystietoihimme?

Miten ylipäätään voidaan taata, että tietomme pysyvät turvassa ja päätyvät vain haluamiemme palveluiden käyttöön? Keskustelu tietoturvasta ja yksityisyyden suojasta verkossa vain kiihtynyt ja kiristynyt, kun tietovuotaja Edward Snowden paljasti vuonna 2013 Yhdysvaltojen verkkovakoilun laajuuden.

”Tästä käydään keskustelua: mikä on järkevää ja mikä ei? Ja tietenkin on syytä olla tarkkana sen suhteen, mitä tietoa annetaan ja kenelle”, Petri Takala myöntää. ”Mutta kysytään myös, mitkä ovat hyödyt.”

Omadata on käsitteenä suhteellisen tuore, ja sen laaja hyväksyminen edellyttää muutosta tavassa, jolla dataa ylipäätään ajatellaan. Se on sukua avoin data -filosofialle, joka pyrkii tuomaan yhteiskunnassa olevan tiedon mahdollisimman vapaaseen käyttöön, jotta siitä saataisiin irti suurin mahdollinen hyöty.

Henkilötietoja ei ole tarkoitettu kaikkien käyttöön ja ne on syytä pitää suojassa, mutta yksilölle ne tarjoavat myös runsaasti potentiaalisia hyötyjä.

”Kun data kuitenkin on olemassa, niin mieluummin otetaan se käyttöön kuin annetaan olla. On loputtomasti ulkopuolisia tahoja, jotka sitä kyllä panttaavat”, Takala sanoo.

Hän huomauttaa, että nykytilanteessa ihmisellä ei ole edes mahdollisuutta selvittää, kuka häntä koskevaa tietoa käyttää ja miten.

”Omadatassa henkilötietoa hyödynnetään aina ihmisen omilla ehdoilla ja suostumuksella eikä hänen selkänsä takana, kuten nykyisin usein käy. Kaupan kassa ei varoittele kermamunkeista, ellei ihminen itse sitä halua.”

Tulevaisuudessa kansalaisen on oltava vastuussa omasta datastaan ja sen hallinnoinnista.

”Meille tulee uudentyyppinen kansalaistaito siitä, millaisia sopimuksia teemme tietojamme koskien. Uskon, että asian tiimoilta alkaa pian tulla yhä enemmän valistusta. Mahdollisesti tarvitaan myös jonkinlaisia dataoperaattoreita”, Takala selittää.

Dataoperaattori toimisi samaan tapaan kuin pankki toimii ihmisen ”rahaoperaattorina”. Se tarjoaisi turvallisen paikan tietojen säilyttämiseen ja hallinnoisi niitä asiakkaan puolesta. Asiakas valtuuttaisi dataoperaattorin luovuttamaan tietojaan eri palveluiden käyttöön.

Palveluiden tuoma lisäarvo ratkaisee

Tällainen tiedonkeruun ja -hallinnoinnin keskittyminen ja automatisointi olisi hyödyllistä myös palveluntarjoajien kannalta. Nykyisellään syötämme jatkuvasti samoja tietoa erilaisiin palveluihin, sillä eri organisaatioiden alustat eivät keskustele keskenään.

Esimerkiksi Suomen Ekonomit hankkii kyselytutkimuksilla jäsenistään tietoa, joka olisi helposti saatavilla jo olemassa olevista tietokannoista.

Halutessaan jäsenet voisivat tulevaisuudessa sallia liiton hakevan automaattisesti heidän asuinpaikkansa, tulonsa, koulutuksensa ja muut oleelliset tiedot eri virastojen rekistereistä. He voisivat myös antaa liitolle luvan poimia työuraansa liittyvää tietoa suoraan esimerkiksi LinkedIn-profiilistaan.

”Perinteisesti olemme keränneet tietoa jäsenistöstä tutkimuksilla, jotka ovat kattavia pitkän aikavälin selvityksiä siitä, mitä jäsenkunnalle kuuluu. LinkedInin kaltaisten alustojen kautta saataisiin kuitenkin vielä kattavampi kuva heidän uratilanteestaan ja työhyvinvoinnistaan”, sanoo Heini Hult-Miekkavaara Suomen Ekonomien urapalveluista.

Vielä pidemmälle vietynä jäsentietoa voisi yhdistellä yrityksiä ja niiden hyvinvointia koskevaan tietoon eri lähteistä.

”Olisi hienoa, jos meillä olisi käytössä jäsenistönkin jakamaa tietoa siitä, mitä firmoille kuuluu – yrityksen hyvinvoinnin dataa, eikä pelkästään sitä, missä nyt milloinkin on yt-neuvottelut. Tämä olisi merkittävä lisäarvo, joka antaisi myös organisaatioille mahdollisuuden hyvän työnantajakuvan luomiseen”, Hult-Miekkavaara pohtii.

Hult-Miekkavaaran mielestä ammattiliitto voisi olla palveluntarjoajan ja tietolähteen sijaan alusta, joka antaisi jäsentensä toimia ja hallinnoida omia tietojaan ja palvelisi erityistilanteissa. Verkottumisenkin mahdollistaminen jäsenten kesken on jo nyt tärkeää, mutta kaiken toiminnan ei tarvitsisi aina olla liitosta lähtöisin.

”Liiton asiantuntijoidenkaan ei tarvitse enää olla ainoita, jotka tietävät asioista, mutta erityisosaamisensa turvin he pystyvät tarjoamaan jäsenille oleellista ja oikeaa tietoa”, hän kuvailee.

”Oleellista tämän onnistumisessa on tietenkin se, että pystytään luomaan sellainen luottamus, että yksilöt haluavat antaa tietonsa meille.”

Takala uskoo omadatan mahdollistamien palveluiden kehittyvän loppujen lopuksi niin ylivertaisiksi, että valtaosa ihmisistä haluaa jakaa tietojaan palveluiden käyttöön mahdollisista riskeistä huolimatta. Jotta tällaiseen tilanteeseen päästäisiin, vaaditaan vielä valtavia määriä teknistä kehitystyötä, yhteisiä standardeja, sääntelyn muutoksia ja ennen kaikkea valtava kulttuurin muutos.

”Tämä on suurin muutos, mitä rationaalinen ihminen on yhteiskuntarakenteessa tehnyt. Isoin haaste on toimintatapojen ja sosiaalisten rakenteiden muutos, ei teknologian kehitys”, Takala toteaa.

13.9.2017

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013