( Kylteri )

Onko digitaalinen koulu mahdollinen?

Teksti Olli Manninen
Kuvitus Atte Lakinnoro ja Nora Kolari
Ajatus Suomen digitaalisesta kauppakorkeakoulusta herättää intohimoja puolesta ja vastaan. Ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu ja yksilöllisemmin räätälöidyt tutkinnot houkuttaisivat varmasti opiskelijoita, mutta ovatko eri kauppatieteelliset yksiköt valmiita yhdistämään resurssinsa?

Suomen Ekonomit heitti keväällä julkisuuteen rohkean avauksen digitaalisesta kauppakorkeakoulusta. Visiona olisi luoda Suomen kauppatieteellisen yliopistokoulutuksen ja tutkimuksen yhdistävä yhteinen digitaalinen verkkoalusta, jonka avulla eri kauppatieteellisten yksikköjen opetussisällöt olisivat kaikkien yksikköjen opiskelijoiden käytettävissä.

”Yhteistyön kehittäminen ja resurssien jakaminen hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Nyt olisi hyvä aika pohtia, miten korkeakoulumaailmassa voitaisiin tehokkaammin hyödyntää digitalisaation tuomia mahdollisuuksia, kun opetus- ja kulttuuriministeriö patistaa korkeakouluja rakenteellisiin ja toiminnallisiin uudistuksiin”, sanoo Suomen Ekonomien koulutuspoliittinen asiamies Suvi Eriksson.

Hallitus on ilmoittanut suuntaavansa vuosina 2017–2018 yhteensä noin 105 miljoonaa euroa korkeakouluopetuksen digitaalisten oppimisympäristöjen vahvistamiseen ja ympärivuotisten edellytysten parantamiseen sekä nuorten tutkijoiden tieteen tekemisen edistämiseen. Digitaalinen kauppakorkeakoulu olisi mitä sopivin investointikohde tähän haasteeseen.

Ehdotus herätti runsaasti kiinnostusta ja myönteistä palautetta. Ehdottivatpa jotkut keskusteluun osallistuneet jopa ilmaisia kauppatieteen opintoja niistä kiinnostuneille.

Mikä ettei? Kun digitaalinen vallankumous on mullistanut työelämän ja vapaa-ajan pelisääntöjä, mahdollistanut ajasta ja paikasta riippumattoman tavan toimia sekä kiinnostavien sisältöjen jaon veloituksetta, niin miksei samaa joustavuutta voisi tuoda myös kauppatieteilijöiden opiskeluun? Jakamistalous on yksi kuumimmista kansainvälisistä ekonomian trendeistä ja loisi varmasti uusia mahdollisuuksia myös akateemisen maailman liiketoimintaan. Kenties digitaalisessa kauppakorkeakoulussa muhii kaivatut koulutuksellisen vientituotteen ainekset.

Rytinää välttäen

Idea digitaalisesta tai virtuaalisesta korkeakoulusta ei ole uusi. Vastaavanlaisia hankkeita on viritelty aiemminkin, mutta ne ovat kaatuneet liian raskaisiin teknisiin ratkaisuihin. Teknologia on kuitenkin kehittynyt harppauksin ja digitaaliset oppimisympäristöt ovat yleistyneet kansainvälisesti.

Eriksson uskoo, että taival kohti digitaalista kauppakorkeakoulua kulkisi parhaiten askel askeleelta.

”Mitään isoa myllerrystä ei tule viikossa, mutta jo yksittäisten kurssien kohdalla opiskelumahdollisuuksien laajentaminen vaikuttaa opiskelijoiden arkeen välittömästi”, hän toteaa.

Verkko-opiskelu helpottaisi esimerkiksi työssäkäyvien tai muulla paikkakunnalla asuvien mahdollisuuksia osallistua opiskeluun tai tentteihin. Myös ympärivuotinen opiskelu helpottuisi. Kesäopiskeluun tulisi lisää joustavuutta.

Opettajasta mentori

Pidemmälle vietynä yhteinen digitaalinen verkkoalusta loisi kauppatieteellisen kohtaamispaikan opettajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden lisäksi myös opiskelun kannalta tärkeille sidosryhmille.

”Yhteisellä verkkoalustalla kohtaisivat kotimaiset ja kansainväliset yritykset, mikä synnyttäisi varmasti uusia sisältöjä ja lähentäisi opiskelu- ja työelämää toisiinsa. Alustatalouden kaltaiset uudet liiketoimintamallit tulisivat konkreettisesti osaksi opiskelun arkea”, Eriksson visioi.

Koulutuksen siirtyminen verkkoon muokkaisi väistämättä sekä opettajien että opiskelijoiden rooleja.

”Näen tässä kehityksessä paljon mahdollisuuksia molemmille osapuolille. Opettajille digitaalisuus merkitsee sekä uusia, monipuolisempia sisältöjä että opettajan roolin kasvamista valmentajan tai mentorin kaltaiseksi sparraajaksi, joka tukee opiskelijoita ja auttaa heitä löytämään oikeiden sisältöjen ja opiskelupolkujen äärelle. Opiskelijoilta verkottuva opiskelu vaatii enemmän itseohjautuvuutta ja oman elämän hallintaa”, hän arvioi.

Alueelliset vahvuudet

Suomen kauppakorkeakoulut (ABS) ry:n puheenjohtaja Petri Sahlström suhtautuu maltillisesti keskusteluun yhteisestä Suomen digitaalisesta kauppakorkeakoulusta.

”Totta kai yhteistyötä on hyvä kehittää eri kauppatieteellisten yksikköjen välillä, mutta en pidä yhtä digitaalista kauppakorkeakoulua realistisena vaihtoehtona. Yhdessä tekemisen rinnalla on yhtä tärkeää kehittää eri kauppatieteellisten yksikköjen omia vahvuusalueita. Alueellista erikoistumista tai toimialaosaamista ei pidä unohtaa”, Sahlström sanoo.

Oulun yliopiston dekaanina toimiva Sahlström uskoo, että Oulun tai Lappeenrannan kaltaisten kauppatieteellisten yksikköjen erikoisosaamista ei kannata uhrata yhteisöllisyyden nimissä sen enempää kuin muidenkaan yksiköiden osaamisalueita.

Nykyistä vahvempi yhteistyö kuitenkin kannattaisi, sillä sen avulla voitaisiin luoda hyviä uusia yhteisiä sisältöjä, välttää päällekkäistä kehittämistä ja kohdentaa voimavaroja omiin erikoisalueisiin.

Hyvänä esimerkkinä konkreettisesta yhteistyöstä hän ottaa esille uuden liiketoimintaosaamisen digitaalisen opintokokonaisuuden yliopisto-opiskelijoille, joka käynnistyy ensi vuonna. Muiden alojen opiskelijoille suunnattu opintokokonaisuus käsittää kursseja esimerkiksi taloushallinnon, johtamisen, markkinoinnin ja myyntityön sekä taloustieteen perusteisiin.

”Perusliiketoimintaosaamisen opintoihin on valtavasti kysyntää kauppakorkeakoulun ulkopuolelta. Yhteistyönä kehittämämme laadukas kokonaisuus vastaa tähän haasteeseen”, Sahlström sanoo.

Hän pitää pilottihanketta erittäin tärkeänä, sillä tähän asti hänen kokemuksensa opintosisältöjen siirtämisestä verkkoon ovat vaatimattomia.

”Ratkaisut ovat olleet melko välineellisiä eikä niissä ole hirveästi mietitty opiskelukokemusta. Suurta lisäarvoa ei tuo se, että luentomonisteet ovat saatavilla digimuodossa”, Sahlström sanoo.

Opintopolkujen Amazon

Sahlström uskoo kuitenkin, että yliopistomaailman kansainvälistyminen paineistaa yliopistoja miettimään digitaalisia ratkaisuja vakavammin nyt, kun teknologia tarjoaa aiempaa monipuolisempia vaihtoehtoja digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämiseen.

”Viime vuosina kauppakorkeakoulut ovat kehittyneet aimo harppauksin eteenpäin kansainvälistymisen myötä. Toimintatavat ovat uudistuneet ja digitaalisuudesta on tullut keskeinen osa kursseja. Oppimiskokemusta on nyt mahdollista rikastaa ja aidosti parantaa tekoälyn avulla. Oppimispolkuja on helpompi räätälöidä opiskelijakohtaisesti. Esimerkiksi 200 hengen kurssilla jokaiselle osallistujalle voi rakentaa oman oppimiskurssinsa”, hän sanoo.

Digitaalisuuden hyödyntämisessä opetuksessa on kuitenkin hänen mukaansa saavutettu vasta murto-osa mahdollisuuksista.

”Visioissani digitaalisen korkeakoulun verkkoalusta voisi olla verkkokauppa Amazonin kaltainen älykäs ja oppiva yhteistyökumppani. Samoin kuin verkkokauppa oppii tunnistamaan asiakkaansa ja tarjoamaan hänelle suosituksia, voisi digitaalinen oppimisympäristö opastaa ja neuvoa opiskelijoita opintojen kehittymisessä”, hän sanoo.

Tukipalveluista huolehdittava

Suomen Ekonomien hallituksen opiskelijajäsen Jussi Nieminen suhtautuu hyvin optimistisesti ajatukseen digitaalisesta korkeakoulusta ja arjen opintojen siirtymisestä ainakin osittain verkkoon. Hän on viiden vuoden opiskelunsa aikana voinut seurata digitalisaation tuomia hyötyjä.

”Sähköinen tenttiminen on yleistynyt. Se tuo mukavasti joustoa opiskeluun. Kursseilla käytettävät sähköiset järjestelmät, työskentelyn vuorovaikutusjärjestelmät ja materiaalinjakopäiväkirjat ovat tuoneet digitalisaation opiskeluun. Paljon on kuitenkin vielä tehtävissä”, hän sanoo.

Nieminen mainitsee verkko-opiskelun eduiksi ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun, ajanhallinnan tehostamisen ja yksilöllisemmät tutkinnot, mutta uskoo sen edistävän ennen kaikkea vuorovaikutusta eri kauppatieteellisten yksikköjen välillä.

”Opintojen ei tarvitse rajoittua vain omaan yksikköön, vaan ryhmätyöskentelyä on helppo tehdä yli akateemisten tai maantieteellisten rajojen. Työskentely verkossa valmentaa opiskelijoita samalla aktiivisemmin kansainväliseen tiimityöskentelyyn, mikä on arkea liike-elämässä”, Nieminen sanoo.

Niemisen mukaan kauppatieteilijät suhtautuvat pragmaattisesti digitalisaatioon ja näkevät sen hyödyntämisessä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

”Opiskelijat mukautuvat nopeasti uusiin asioihin ja innostuvat uusista tavoista tehdä asioita. Selkeät intuitiiviset järjestelmät, joita voi muokata omien tarpeidensa mukaan, kannustavat ottamaan kaiken hyödyn irti digitaalisista ratkaisuista. Jos pääsee omilla tunnuksilla kirjautumaan uusiin digitaalisiin järjestelmiin, pysyy myös käyttöönoton kynnys matalana”, hän arvioi.

Hän uskoo kuitenkin, että digitaalisten opintosisältöjen yleistyminen merkitsee isoa sopeutumishaastetta niin opiskelijoille kuin opettajillekin.

”Verkko-opiskelu vaatii opiskelijoilta enemmän oman elämän hallintaa ja suunnitelmallisuutta, mikä edellyttää, että heillä on jatkossakin riittävästi tukipalveluja ja opinto-ohjausta saatavilla. Opettajille sähköisyyteen siirtyminen vaatii varmasti täydennyskoulutusta parhaiden pedagogisten valmiuksien kehittämiseen”, Nieminen sanoo.

Joustavampi verkko-opiskelu tarkoittaisi käytännössä myös sitä, että opiskelijoiden valmistumisajat todennäköisesti nopeutuisivat.

”Se olisi myös kansantalouden kannalta merkityksellistä.”

14.9.2016

Britit ja FutureLearn edellä

Kotimaisesta laadukkaasta koulutusosaamisesta on useaan otteeseen leivottu potentiaalista vientituotetta. Myös Suomen digitaalisen kauppakorkeakoulun yhteydessä jakamistalouteen perustuvan verkkoalustan hyödyntämisessä on nähty ainekset kilpailukykyiselle vientituotteelle.

Mutta olemmeko jo myöhässä globaalista kilpailusta opintosisältöjen viennissä? Useat kansainväliset yliopistot ovat jo vuosia houkutelleet opiskelijoita ympäri maailmaa mahdollisuudella opiskella virtuaalisesti verkossa.

Esimerkiksi kymmenen brittiläisen yliopiston perustama FutureLearn on toiminut verkkoalustana maksuttomille verkkokursseille. FutureLearn-alustalla opintojaan tarjoavat nykyään myös Ison-Britannian ulkopuoliset yliopistot esimerkiksi Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta.

”FutureLearn on opiskelualustan lisäksi myös koulutusviennin markkinapaikka, joka on tehnyt yliopistoja tunnetuksi, esitellyt niiden koulutussisältöjä ja toiminut eräänlaisena sisäänheittäjänä houkuttelemaan kansainvälisiä opiskelijoita suorittamaan brittiyliopistojen tutkintoja paikan päällä fyysisissä yliopistoissa. Nykyisin FutureLearnin kautta suoritettuja kursseja hyväksytään laajasti myös osaksi varsinaisia yliopistotutkintoja”, toteaa Suvi Eriksson.

FutureLearnin kaltaisia kansainvälisiä verkkoalustoja, joissa eri maiden yliopistot tekevät osaamistaan ja koulutussisältöjään tutuiksi, on useita. Suomalaisia yliopistoja niillä ei kuitenkaan juurikaan näy.

Tutustu FutureLearniin.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Ainutlaatuinen sinä – ainutlaatuinen osaamisesi

Asiakkaani kysyvät minulta usein, miten he voivat erottua muista oman alansa osaajista ja miten he saisivat rekrytoijat kiinnostumaan itsestään. Minä vastaan heidän kysymykseensä vastakysymyksellä: Mistä sinä olet kiinnostunut ja missä olet onnistunut?

Erottuakseen muista työmarkkinoilla ei tarvitse olla maailman paras omalla alallaan, ei edes Suomen tai oman kaupungin paras. Tärkeää on, että kerrot selvästi ja ytimekkäästi, missä olet hyvä etkä pakota lukijaa päättelemään erinomaisuuttasi työhistoriasi tai muun kokemuksesi perusteella.

Kun luen asiakkaitteni CV:itä ja hakemuksia, huomaan kuinka kaavamaisia lauseita niihin kirjoitetaan. Ihmisillä näyttää menevän aivot jollakin tavoin lukkoon, kun kyse on oman osaamisen markkinoinnista. Tai ehkä kyse onkin juuri siitä, että CV:tä ja hakemusta ei koeta oman osaamisen markkinoinniksi vaan itsensä kehuskelemiseksi. Jokainen myös tietää, että kehuskelu ei herätä kenenkään kiinnostusta, mutta on vaikea löytää tapaa kertoa omasta osaamisesta muulla tavalla.

Kiinnostus johtaa onnistumiseen

Kun ryhdyt miettimään omaa, ytimekästä markkinointiviestiäsi, on monta tapaa lähestyä asiaa.

Yksi tapa on ryhtyä miettimään, mistä asioista olet aidosti kiinnostunut. Kiinnostusten ei tarvitse liittyä suoraan työhön, vaan kysy itseltäsi, mikä sinua ylipäätään elämässä kiinnostaa.

Toinen kysymys on: Missä olet onnistunut? Milloin olen kokenut iloa ja innostusta? Milloin olen nauttinut työn tekemisestä ja aikaansaamisesta? Vastaukset voivat edelleen liittyä mihin tahansa elämänalueeseen, työhön, harrastuksiin, luottamustehtäviin, perhe-elämään tai muuhun vapaa-aikaan. Yleensä onnistumme asioissa, jotka meitä kiinnostavat, joten kysymykset liittyvät myös toisiinsa.

Kolmas kysymys kuuluu: Miksi olet onnistunut? Mitkä taidot, tiedot tai toimintatavat tai ominaisuudet olivat mukana onnistumisessa?

Kun tarkastelet muutamia, ehkä useampiakin, onnistumisia, voit alkaa huomata yhteneväisyyksiä. Huomaatkin, että samat toimintatavat, taidot, tiedot ja osaamiset vaikuttavat onnistumiseesi, tapahtuipa se millä elämänalueella tahansa.

Samassakin asiassa voi onnistua monella tavalla. Onnistutko esimerkiksi siksi, että sinulla on jonkin asian syvällistä osaamista, pystyt soveltamaan sitä käytäntöön ja vielä kertomaan siitä toisille yksinkertaisesti. Vai onnistutko siksi, että löydät oikeat ihmiset, joilla on tarvittava asiantuntemus ja osaat innostaa ryhmän antamaan parhaat taitonsa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi?

Kiteytä osaaminen kuvaksi

Mitkä osaamiset, taidot, tiedot, toimintatavat tai ominaisuudet nousevat esille äskeisen analyysisi perusteella? Sparraa hiukan itseäsi, ideoi, yhdistele, laajenna tai syvennä. Pyri kiteyttämään omannäköinen osaamiskokonaisuus, jossa on 3 – 5 ydinaluetta. Kun olet löytänyt ydinalueet, piirrä kuva, malli tai kaavio, johon tiivistyy juuri sinun osaamisesi. Millainen kolmio, tähti tai muu kuva sinun ainutlaatuisesta osaamiskokonaisuudestasi piirtyy?

Arja Parpala
Uravalmentaja

03.01.2018
Paniikkia ja pieruverkkareita – perhevapaalta paluun haasteet ja ihanuus

Kun töihin paluuni esikoisen syntymän ja ensimmäisen perhevapaaperiodini jälkeen lähestyi uhkaavasti, haikeat ajatukset ja uhkakuvat (lue: pienoinen paniikki) ottivat valtaa ajatuksissani. Yhä useampana yönä sain nähdä vähintäänkin outoja työpaikkaliitännäisiä unia. Murehdin paitsi sitä, miten pieni ihmisen taimeni pärjää vieraissa käsissä ja ilman täydellisen äitinsä hoivaa (kyllä, tämä on ironiaa), myös sitä kuinka itse selviydyn palatessani työrintamalle. Panikoin, onko tietotaitoni jo täysin vanhentunut – olinhan ollut pois ihan kokonaisen vuoden! – ja olivatko hormonihuurut tuhonneet ajattelukapasiteettini lopullisesti.

Kun jätin pikkuiseni hoitoon, hän ei jäänyt itkemään perääni, mutta itse vollotin ensin bussipysäkillä ja toiseen otteeseen työkaverini toivottaessa minut halauksin tervetulleeksi takaisin. Tykkään kovasti työstäni, mutta silti pohdin pienessä päässäni, olisiko hyvä äiti malttanut olla kotosalla kotvasen kauemmin.

Toinen kerta toden sanoo?

Toisella kerralla olin perhevapailla hurjat puoli vuotta kauemmin ja pääsin hieman vähemmällä etukäteisstressaamisella. Työkaveritkin ilmestyivät unissani erikoisiin asiayhteyksiin vasta lähempänä töihin paluun ajankohtaa. Ehkä asiaa ei arjessa kahden pienen lapsen kanssa ehtinyt niin paljon vatvoa, mutta yhtäkkiä ensimmäisen työpäivän aatto vain koitti ja tajusin että pieruverkkarit ja imetyshuppari pitäisi vaihtaa johonkin astetta korrektimpaan asukokonaisuuteen.

Toisen lapsen kohdalla mammailun merkeissä vietetyn rupeaman päättyminen ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Älysin myös jo heti alkuun nauttia enemmän työelämän haasteista, päivittäisestä aikuisesta seurasta ja siitä, että lounaan sai syödä lämpimänä ilman että kukaan huutaisi kesken kaiken pyyhkimään. Jäin bussista oikealla pysäkillä ja melkein joka päivä hyppäsin vielä ihan oikeaan junaankin. Työhuoneeni koordinaatitkin olivat ennallaan.

Töihin paluuseen panostettava

Sen lisäksi että pari ihanaa työkaveriani päivitti minulle perhevapaani aikana toimiston kuumimpia kuulumisia, pidimme esimieheni kanssa sovitusti ja toiveestani yhteyttä. Usein pelisäännöt yhteydenpidosta jäävät kuitenkin sopimatta. Moni äiti ei tiedä onko tervetullut takaisin, esimies on saattanut vapaan aikana vaihtua toiseen eikä organisaatiokaan ole ennallaan.

Omassa päässäni pyöri toisenkin perhevapaan jälkeen kaikesta huolimatta iso liuta kysymyksiä: ”Keitä nää tyypit on? Miten nää ohjelmat toimii? Mitkä ne salasanat näihin kaikkiin ohjelmiin nyt olikaan? Mitä nää kaikki projektit ja lyhenteet tarkoittaa? Osaanko mä enää mitään? Mä en osaa enää mitään!? Miksi mun laukussani on pehmohiiri, likainen sukka kokoa 22 ja palohälytin?”

Kaiken tämän säädön ja tunnekuohujen keskellä saan nykytilanteen valossa kuitenkin olla tyytyväinen, ja yllämainittu hämmennys ja sekoilu ovat pieniä murheita. Työpaikkani oli tallella ja työtehtäväni olivat ennallaan. Perhevapaaltahan palataan ensisijaisesti siihen työhön, josta perhevapaalle on lähdetty ja josta on työsopimuksessa sovittu. Tämä on selvää. Vai onko? Valitettavan usein näin ei ole. Yksi yleisimmistä ekonomien yhteydenottoaiheista työsuhdejuristeillemme on perhevapaalta paluuseen liittyvät ongelmat työpaikalla.

Äiti-ihmisillä on aivan tarpeeksi pähkäiltävää ja haastetta töihin paluu -merkkisessä elämänmuutoksessa muutoinkin eikä työn ja perheen yhteensovittaminen kaipaa enää ylimääräistä extrajännitystä ja draamaa. Ja kyllä: haasteita voi olla isilläkin, mutta ainakin Ekonomien jäsenistä toistaiseksi vuosittain vain kourallinen miehiä ilmoittaa olevansa pidemmällä perhevapaalla.

Summa summarum: Kaikki voittavat, kun perhevapaalta töihin paluuseen panostetaan.

Tanja Hankia
Asiakkuusvastaava, kylterit ja nuoret ekonomit

21.12.2017
Esimies työsuhteen säännösviidakossa

Työelämän lainsäädännössä on työnantajalle annettu oikeuksia ja asetettu monenlaisia velvoitteita. Käytännön tilanteissa työnantajaa edustaa yksittäinen esimies, joka käyttää työnantajayhteisön puolesta työnjohtovaltaa ja toisaalta vastaa työnantajavelvoitteiden asianmukaisesta noudattamisesta työpaikan arjessa. Lainsäädäntöviidakossa suunnistaminen voi toisinaan olla haasteellista, koska esimiehen koulutus ja työkokemus ovat tyypillisesti muulta toimialalta kuin työoikeudesta.

Työnantajalla on tulkintaetuoikeus työsuhteessa kulloinkin sovellettavasta lain tai työehtosopimuksen kohdasta. Jos työntekijä ja esimies ovat erimielisiä säännöksen oikeasta soveltamisesta, on työntekijän noudatettava esimiehen soveltamistulkintaa, kunnes erimielisyys on saatu ratkaistua. Ääritilanteessa ratkaisu voi tapahtua vasta tuomioistuimessa. Toisaalta työnantajalla on myös vastuu esittämästään tulkinnasta ja jos tulkinta sittemmin vahvistetaan virheelliseksi, on työnantajan korvattava työntekijälle tästä mahdollisesti aiheutunut vahinko.

Työsopimuslaissa tänä vuonna merkittäviä muutoksia

Työsopimuslaki on painoarvoltaan merkittävin työelämää säätelevä laki ja se sisältää säännöksiä mm. työsuhteen osapuolten yleisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, työsopimuksen muodosta, kestosta ja päättämisestä. Työsopimuslakiin on vuonna 2017 tehty merkittäviä muutoksia mm. koeajan kestoon, määräaikaisen työsopimuksen perusteisiin ja irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuuteen. Näistä on kerrottu tarkemmin Ekonomi-lehtemme tämän vuoden toisessa numerossa.

Työsopimuslaissa on myös määritelty työsopimussuhteen tunnusmerkit, joiden perusteella arvioidaan, onko osapuolten välillä ylipäätänsä työsopimussuhde vai jonkinlainen toimeksianto- tai konsulttijärjestely. Työelämän yleisen lainsäädännön soveltuminen edellyttää luonnollisesti, että kyseessä on työsopimussuhde.

Muita keskeisiä työelämän lakeja ovat mm. yhteistoimintalaki, työaikalaki, vuosilomalaki, työturvallisuuslaki, työterveyshuoltolaki, tasa-arvolaki sekä laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Lainsäädännön lisäksi työsuhdetta voi säännöttää myös normaali tai yleissitova työehtosopimus.

Lakien ja työehtosopimusten soveltamisesta

Työehtosopimuksen normaalisitovuudesta on kyse, kun työnantajayhteisö on järjestäytynyt alansa työnantajaliittoon ja on tämän johdosta velvollinen noudattamaan oman alansa työehtosopimusta. Jos valtakunnallinen työehtosopimus on asianomaisella alalla kattava (työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien palveluksessa on vähintään 50 % alan kaikista työntekijöistä) voidaan työehtosopimus vahvistaa yleissitovaksi. Käytännössä yleissitovuus tarkoittaa sitä, että alalla toimivan järjestäytymättömänkin työnantajan on työsuhteissa noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Lisäksi työehtosopimuksen noudattaminen voi perustua myös siihen, että osapuolet ovat sopineet siitä työsopimuskirjauksella.

Työelämän lakeja ja työehtosopimuksia sovellettaessa on syytä muistaa, että valtaosa säädöksistä on ns. pakottavaa oikeutta. Esimies ja työntekijä eivät voi työsopimuksella sopimalla poiketa pakottavasta säännöksestä. Esimerkiksi varsin tavallinen kirjaus siitä, ettei työsuhteessa noudateta työaikalakia on pätemätön, ellei työntekijä tosiasiallisesti ole sellaisessa asemassa tai työssä, että hän työaikalain poikkeussäännöksen nojalla jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Tällöin työaikalain ulkopuolelle jääminen perustuu työaikalain säännökseen, jossa on määritelty lain ulkopuolelle jäävät työt ja tehtävät, eikä niinkään työsopimuskirjaukseen.

Työelämän lainsäädäntö ja yleissitovat työehtosopimukset ovat yleisesti saatavilla valtion säädöstietopankki Finlexissä osoitteessa www.finlex.fi. Säädöstietopankista löytyvät myös työtuomioistuimen tuomiot ja korkeimman oikeuden ennakkopäätökset, jotka linjaavat merkittävällä tavalla työelämän lakien ja työehtosopimusten tulkitsemista.

Oikeudelliset palvelumme tukevat ekonomi-esimiehiä tai -yrittäjiä työelämän oikeuskysymyksissä. Työnantajaneuvontamme palvelee arkisin klo 9.00 – 16.00 numerossa 020 692 923.

Jan Degerlund
Lakiasiainjohtaja

19.12.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013