( Kylteri )

Onko digitaalinen koulu mahdollinen?

Teksti Olli Manninen
Kuvitus Atte Lakinnoro ja Nora Kolari
Ajatus Suomen digitaalisesta kauppakorkeakoulusta herättää intohimoja puolesta ja vastaan. Ajasta ja paikasta riippumaton opiskelu ja yksilöllisemmin räätälöidyt tutkinnot houkuttaisivat varmasti opiskelijoita, mutta ovatko eri kauppatieteelliset yksiköt valmiita yhdistämään resurssinsa?

Suomen Ekonomit heitti keväällä julkisuuteen rohkean avauksen digitaalisesta kauppakorkeakoulusta. Visiona olisi luoda Suomen kauppatieteellisen yliopistokoulutuksen ja tutkimuksen yhdistävä yhteinen digitaalinen verkkoalusta, jonka avulla eri kauppatieteellisten yksikköjen opetussisällöt olisivat kaikkien yksikköjen opiskelijoiden käytettävissä.

”Yhteistyön kehittäminen ja resurssien jakaminen hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Nyt olisi hyvä aika pohtia, miten korkeakoulumaailmassa voitaisiin tehokkaammin hyödyntää digitalisaation tuomia mahdollisuuksia, kun opetus- ja kulttuuriministeriö patistaa korkeakouluja rakenteellisiin ja toiminnallisiin uudistuksiin”, sanoo Suomen Ekonomien koulutuspoliittinen asiamies Suvi Eriksson.

Hallitus on ilmoittanut suuntaavansa vuosina 2017–2018 yhteensä noin 105 miljoonaa euroa korkeakouluopetuksen digitaalisten oppimisympäristöjen vahvistamiseen ja ympärivuotisten edellytysten parantamiseen sekä nuorten tutkijoiden tieteen tekemisen edistämiseen. Digitaalinen kauppakorkeakoulu olisi mitä sopivin investointikohde tähän haasteeseen.

Ehdotus herätti runsaasti kiinnostusta ja myönteistä palautetta. Ehdottivatpa jotkut keskusteluun osallistuneet jopa ilmaisia kauppatieteen opintoja niistä kiinnostuneille.

Mikä ettei? Kun digitaalinen vallankumous on mullistanut työelämän ja vapaa-ajan pelisääntöjä, mahdollistanut ajasta ja paikasta riippumattoman tavan toimia sekä kiinnostavien sisältöjen jaon veloituksetta, niin miksei samaa joustavuutta voisi tuoda myös kauppatieteilijöiden opiskeluun? Jakamistalous on yksi kuumimmista kansainvälisistä ekonomian trendeistä ja loisi varmasti uusia mahdollisuuksia myös akateemisen maailman liiketoimintaan. Kenties digitaalisessa kauppakorkeakoulussa muhii kaivatut koulutuksellisen vientituotteen ainekset.

Rytinää välttäen

Idea digitaalisesta tai virtuaalisesta korkeakoulusta ei ole uusi. Vastaavanlaisia hankkeita on viritelty aiemminkin, mutta ne ovat kaatuneet liian raskaisiin teknisiin ratkaisuihin. Teknologia on kuitenkin kehittynyt harppauksin ja digitaaliset oppimisympäristöt ovat yleistyneet kansainvälisesti.

Eriksson uskoo, että taival kohti digitaalista kauppakorkeakoulua kulkisi parhaiten askel askeleelta.

”Mitään isoa myllerrystä ei tule viikossa, mutta jo yksittäisten kurssien kohdalla opiskelumahdollisuuksien laajentaminen vaikuttaa opiskelijoiden arkeen välittömästi”, hän toteaa.

Verkko-opiskelu helpottaisi esimerkiksi työssäkäyvien tai muulla paikkakunnalla asuvien mahdollisuuksia osallistua opiskeluun tai tentteihin. Myös ympärivuotinen opiskelu helpottuisi. Kesäopiskeluun tulisi lisää joustavuutta.

Opettajasta mentori

Pidemmälle vietynä yhteinen digitaalinen verkkoalusta loisi kauppatieteellisen kohtaamispaikan opettajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden lisäksi myös opiskelun kannalta tärkeille sidosryhmille.

”Yhteisellä verkkoalustalla kohtaisivat kotimaiset ja kansainväliset yritykset, mikä synnyttäisi varmasti uusia sisältöjä ja lähentäisi opiskelu- ja työelämää toisiinsa. Alustatalouden kaltaiset uudet liiketoimintamallit tulisivat konkreettisesti osaksi opiskelun arkea”, Eriksson visioi.

Koulutuksen siirtyminen verkkoon muokkaisi väistämättä sekä opettajien että opiskelijoiden rooleja.

”Näen tässä kehityksessä paljon mahdollisuuksia molemmille osapuolille. Opettajille digitaalisuus merkitsee sekä uusia, monipuolisempia sisältöjä että opettajan roolin kasvamista valmentajan tai mentorin kaltaiseksi sparraajaksi, joka tukee opiskelijoita ja auttaa heitä löytämään oikeiden sisältöjen ja opiskelupolkujen äärelle. Opiskelijoilta verkottuva opiskelu vaatii enemmän itseohjautuvuutta ja oman elämän hallintaa”, hän arvioi.

Alueelliset vahvuudet

Suomen kauppakorkeakoulut (ABS) ry:n puheenjohtaja Petri Sahlström suhtautuu maltillisesti keskusteluun yhteisestä Suomen digitaalisesta kauppakorkeakoulusta.

”Totta kai yhteistyötä on hyvä kehittää eri kauppatieteellisten yksikköjen välillä, mutta en pidä yhtä digitaalista kauppakorkeakoulua realistisena vaihtoehtona. Yhdessä tekemisen rinnalla on yhtä tärkeää kehittää eri kauppatieteellisten yksikköjen omia vahvuusalueita. Alueellista erikoistumista tai toimialaosaamista ei pidä unohtaa”, Sahlström sanoo.

Oulun yliopiston dekaanina toimiva Sahlström uskoo, että Oulun tai Lappeenrannan kaltaisten kauppatieteellisten yksikköjen erikoisosaamista ei kannata uhrata yhteisöllisyyden nimissä sen enempää kuin muidenkaan yksiköiden osaamisalueita.

Nykyistä vahvempi yhteistyö kuitenkin kannattaisi, sillä sen avulla voitaisiin luoda hyviä uusia yhteisiä sisältöjä, välttää päällekkäistä kehittämistä ja kohdentaa voimavaroja omiin erikoisalueisiin.

Hyvänä esimerkkinä konkreettisesta yhteistyöstä hän ottaa esille uuden liiketoimintaosaamisen digitaalisen opintokokonaisuuden yliopisto-opiskelijoille, joka käynnistyy ensi vuonna. Muiden alojen opiskelijoille suunnattu opintokokonaisuus käsittää kursseja esimerkiksi taloushallinnon, johtamisen, markkinoinnin ja myyntityön sekä taloustieteen perusteisiin.

”Perusliiketoimintaosaamisen opintoihin on valtavasti kysyntää kauppakorkeakoulun ulkopuolelta. Yhteistyönä kehittämämme laadukas kokonaisuus vastaa tähän haasteeseen”, Sahlström sanoo.

Hän pitää pilottihanketta erittäin tärkeänä, sillä tähän asti hänen kokemuksensa opintosisältöjen siirtämisestä verkkoon ovat vaatimattomia.

”Ratkaisut ovat olleet melko välineellisiä eikä niissä ole hirveästi mietitty opiskelukokemusta. Suurta lisäarvoa ei tuo se, että luentomonisteet ovat saatavilla digimuodossa”, Sahlström sanoo.

Opintopolkujen Amazon

Sahlström uskoo kuitenkin, että yliopistomaailman kansainvälistyminen paineistaa yliopistoja miettimään digitaalisia ratkaisuja vakavammin nyt, kun teknologia tarjoaa aiempaa monipuolisempia vaihtoehtoja digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämiseen.

”Viime vuosina kauppakorkeakoulut ovat kehittyneet aimo harppauksin eteenpäin kansainvälistymisen myötä. Toimintatavat ovat uudistuneet ja digitaalisuudesta on tullut keskeinen osa kursseja. Oppimiskokemusta on nyt mahdollista rikastaa ja aidosti parantaa tekoälyn avulla. Oppimispolkuja on helpompi räätälöidä opiskelijakohtaisesti. Esimerkiksi 200 hengen kurssilla jokaiselle osallistujalle voi rakentaa oman oppimiskurssinsa”, hän sanoo.

Digitaalisuuden hyödyntämisessä opetuksessa on kuitenkin hänen mukaansa saavutettu vasta murto-osa mahdollisuuksista.

”Visioissani digitaalisen korkeakoulun verkkoalusta voisi olla verkkokauppa Amazonin kaltainen älykäs ja oppiva yhteistyökumppani. Samoin kuin verkkokauppa oppii tunnistamaan asiakkaansa ja tarjoamaan hänelle suosituksia, voisi digitaalinen oppimisympäristö opastaa ja neuvoa opiskelijoita opintojen kehittymisessä”, hän sanoo.

Tukipalveluista huolehdittava

Suomen Ekonomien hallituksen opiskelijajäsen Jussi Nieminen suhtautuu hyvin optimistisesti ajatukseen digitaalisesta korkeakoulusta ja arjen opintojen siirtymisestä ainakin osittain verkkoon. Hän on viiden vuoden opiskelunsa aikana voinut seurata digitalisaation tuomia hyötyjä.

”Sähköinen tenttiminen on yleistynyt. Se tuo mukavasti joustoa opiskeluun. Kursseilla käytettävät sähköiset järjestelmät, työskentelyn vuorovaikutusjärjestelmät ja materiaalinjakopäiväkirjat ovat tuoneet digitalisaation opiskeluun. Paljon on kuitenkin vielä tehtävissä”, hän sanoo.

Nieminen mainitsee verkko-opiskelun eduiksi ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun, ajanhallinnan tehostamisen ja yksilöllisemmät tutkinnot, mutta uskoo sen edistävän ennen kaikkea vuorovaikutusta eri kauppatieteellisten yksikköjen välillä.

”Opintojen ei tarvitse rajoittua vain omaan yksikköön, vaan ryhmätyöskentelyä on helppo tehdä yli akateemisten tai maantieteellisten rajojen. Työskentely verkossa valmentaa opiskelijoita samalla aktiivisemmin kansainväliseen tiimityöskentelyyn, mikä on arkea liike-elämässä”, Nieminen sanoo.

Niemisen mukaan kauppatieteilijät suhtautuvat pragmaattisesti digitalisaatioon ja näkevät sen hyödyntämisessä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.

”Opiskelijat mukautuvat nopeasti uusiin asioihin ja innostuvat uusista tavoista tehdä asioita. Selkeät intuitiiviset järjestelmät, joita voi muokata omien tarpeidensa mukaan, kannustavat ottamaan kaiken hyödyn irti digitaalisista ratkaisuista. Jos pääsee omilla tunnuksilla kirjautumaan uusiin digitaalisiin järjestelmiin, pysyy myös käyttöönoton kynnys matalana”, hän arvioi.

Hän uskoo kuitenkin, että digitaalisten opintosisältöjen yleistyminen merkitsee isoa sopeutumishaastetta niin opiskelijoille kuin opettajillekin.

”Verkko-opiskelu vaatii opiskelijoilta enemmän oman elämän hallintaa ja suunnitelmallisuutta, mikä edellyttää, että heillä on jatkossakin riittävästi tukipalveluja ja opinto-ohjausta saatavilla. Opettajille sähköisyyteen siirtyminen vaatii varmasti täydennyskoulutusta parhaiden pedagogisten valmiuksien kehittämiseen”, Nieminen sanoo.

Joustavampi verkko-opiskelu tarkoittaisi käytännössä myös sitä, että opiskelijoiden valmistumisajat todennäköisesti nopeutuisivat.

”Se olisi myös kansantalouden kannalta merkityksellistä.”

14.9.2016

Britit ja FutureLearn edellä

Kotimaisesta laadukkaasta koulutusosaamisesta on useaan otteeseen leivottu potentiaalista vientituotetta. Myös Suomen digitaalisen kauppakorkeakoulun yhteydessä jakamistalouteen perustuvan verkkoalustan hyödyntämisessä on nähty ainekset kilpailukykyiselle vientituotteelle.

Mutta olemmeko jo myöhässä globaalista kilpailusta opintosisältöjen viennissä? Useat kansainväliset yliopistot ovat jo vuosia houkutelleet opiskelijoita ympäri maailmaa mahdollisuudella opiskella virtuaalisesti verkossa.

Esimerkiksi kymmenen brittiläisen yliopiston perustama FutureLearn on toiminut verkkoalustana maksuttomille verkkokursseille. FutureLearn-alustalla opintojaan tarjoavat nykyään myös Ison-Britannian ulkopuoliset yliopistot esimerkiksi Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta.

”FutureLearn on opiskelualustan lisäksi myös koulutusviennin markkinapaikka, joka on tehnyt yliopistoja tunnetuksi, esitellyt niiden koulutussisältöjä ja toiminut eräänlaisena sisäänheittäjänä houkuttelemaan kansainvälisiä opiskelijoita suorittamaan brittiyliopistojen tutkintoja paikan päällä fyysisissä yliopistoissa. Nykyisin FutureLearnin kautta suoritettuja kursseja hyväksytään laajasti myös osaksi varsinaisia yliopistotutkintoja”, toteaa Suvi Eriksson.

FutureLearnin kaltaisia kansainvälisiä verkkoalustoja, joissa eri maiden yliopistot tekevät osaamistaan ja koulutussisältöjään tutuiksi, on useita. Suomalaisia yliopistoja niillä ei kuitenkaan juurikaan näy.

Tutustu FutureLearniin.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Itsejohtaminen vuonna 2017 – keinot ja työkalut

Itsejohtaminen on erottamaton osa tulevaisuuden työelämää. Samalla se on keino kehittää omaa viihtyvyyttämme ja tuloksellisuuttamme – nyt. Tavoitteemme vaatii avukseen työkaluja. Annan sinulle viisi itselleni tärkeintä työkalua, joilla päästä alkuun.

  1. My legacy, my purpose. Itsejohtaminen perustuu määrätietoisuuteen. Kun tiedämme täsmälleen, mitä arvoja tai tarkoitusta edistämme, voimme toimia vapaasti tämän tarkoituksen piirissä. Esimerkiksi Slushissa vapaaehtoiset voivat tehdä lähes mitä tahansa, kunhan se edistää yrittäjien elämää. Mutta mikä on sinun elämäsi tarkoitus? Mistä haluat sinut muistettavan? Haluan, että määrität itsellesi yhden lauseen, joka on tavoitteenasi. Hae inspiraatiota Yhdysvaltojen suurmiehestä: Lincoln lopetti orjuuden, Kennedy pysäytti Kylmän Sodan. Kirjoita tämä lause ylös ja kysy jokaisen päivän päätteeksi itseltäsi: oletko lähempänä maalia?
  2. Eat the frog. Mark Twainin sanoin: ”Jos tehtäväsi on syödä sammakko, kannattaa se syödä heti aamulla. Jos syötävänä on kaksi sammakkoa, kannattaa aloittaa syöminen suuremmasta.” Toisin sanoen, rakenna päiväsi siten, että tehtävien tärkeys- ja suuruusjärjestys on aleneva. Aloita päivän kriittisimmästä, vaikeimmasta tehtävästä. Ihminen on tuottavuuden ja keskittymisen osalta tehokas vain pari kolme tuntia päivässä. Harkitse tarkasti, mihin nämä tunnit käytät. Kun tärkein tehtävä on ohi, siirry seuraavaksi helpompaan tehtävään. Toista tätä niin, että rentoudut viimeiset tunnit ennen nukkumaanmenoa.
  3. To-do listat. Ehdoton työkalu jokaiselle itsensä johtajalle. Miten tarkalleen näitä tulisi käyttää? Suosittelen kahden listan lähestymistapaa. Ensimmäiseen listaan laitat kaiken, mitä sinun ylipäänsä tulee elämässä tehdä: osta pyykinpesuainetta, tee kirjanpitokurssin harjoitukset, vastaa asiakkaan sähköposteihin, lähetä äidille kukkia ym. Nämä on syytä jakaa aihealueittain omiin tarpeisiin peilaten: työ, arki, harrastukset. Toinen lista taas on asioille, jotka sinun tulee tehdä juuri tänään. Tee jokaiselle päivälle oma lista, mieluiten jo edellisenä iltana. Laita listalle asiat, jotka haluat tehdä kyseisenä päivänä valmiiksi. Tärkeintä on, että jokaisessa työtehtävässä on selkeä alku- ja loppupiste. Tämä helpottaa tehtävään tarttumista ja antaa tuntuvamman tyytyväisyyden tunteen sen valmistuttua. Paljonko tällä listalla tulisi olla asioita? Jos et keksi muuta, laita jokaisen päivän listaan ainakin viisi asiaa. Kun saat ne tehtyä, voit päättää riittääkö energiasi muuhun. Joka tapauksessa olet jo onnistunut!
  4. Älypuhelimen käytön tarkoituksenmukaisuus. Puhuin edellisessä blogissani älypuhelimen kumppanuusajatuksesta. Tämä vaatii tarkoituksenmukaisuutta älypuhelimen käytössä. Tätä edistääkseni suosittelen kaikkien paitsi viestisovellusten ilmoitusten ottamista pois käytöstä kokonaan. Uusi Instagram-seuraaja, Tinder-pari tai edes uutisotsikko ei ole huomiosi arvoinen. Itsejohtaminen on autonomiaa, jonka tulee ulottua erityisesti keskittymiskykyysi. Suosittelen myös kaikkien ilmoitusäänten poistamista käytöstä. Mielestäni ainoa puhelimesta kuuluva viestiääni on soittoääni. Puhelimen lähettämät ilmoitusäänet viestivät sinulle: ”ota minut käteesi!” Keskittymiskyky on arvokkain resurssimme ärsykerikkaassa informaatioyhteiskunnassa. Se on menestyksen perusta – älä päästä siitä liian helposti irti.
  5. Two hour rule. https://medium.com/personal-growth/the-2-hour-rule-the-genius-of-einstein-darwin-and-nietzsche-applied-b276acce84c

Olemme saaneet itsellemme suunnan, päämäärän ja työkalut sinne etenemiseen. Mutta miten voimme tarkistaa kulkemamme taipaleen oikeellisuuden? Reflektoimalla! Tähän suosittelen työkaluksi Zat Ranan blogissaan esittelemää kahden tunnin sääntöä. Käytä kerran viikossa kaksi tuntia aikaasi reflektoivaan ajatteluun. Toisin sanoen sulje itsesi tyhjään huoneeseen ilman häiriötekijöitä (puhelin, tietokone, kirjat ym.). Ota mukaan kynä sekä paperia ja pohdi elämääsi parin tunnin verran. Alkuun pääset blogissa olevilla kysymyksillä kuten ”olenko tyytyväinen tämän hetkiseen työn ja vapaa-ajan tasapainoon, haluaisinko muuttaa jotain?” Tärkeintä antia on kuitenkin ajatusten vapaajuoksun tuottamat hedelmät. Kenties löydät itsestäsi jotain ihan uutta – minä löysin.

Itsejohtaminen on yksinkertaista, muttei helppoa. Näillä eväillä pääset alkuun, jonka jälkeen löydät ne omat tärkeimmät keinot. Mikäli jäit kaipaamaan lisää mieltä avartavaa kirjallisuutta, haluan jättää sinulle kolme aihepiirin teosta.

Kirjallisuutta

  • Reinventing organizations – Frederic Laloux, itsejohtamisen kasvava tarve yhteiskunnassa
  • The New SuperLeaderships – Charles Manz, Henry Sims, keinoja itsejohtamisen luomiseen organisaatiossa
  • The Seven Habits of Highly Effective People – Stephen Covey, työkaluja omaan itsejohtamiseen

Antti Poikolainen

Lue myös edellinen blogini itsejohtamisesta

Kirjoittaja on 4. vuoden yrityksen johtamisen opiskelija Tampereen yliopistossa. Opintojen ohella hän toimii ainejärjestönsä Boomi ry:n puheenjohtajana.

24.11.2017
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013