( Kylteri )

Opiskelijoiden ääni kuuluviin – mutta miten?

Teksti Sami Turunen
Kuvitus iStockphoto
  • Meri Lindtsröm, Merkantila Klubben rf:n puheenjohtajaja KPV:n jäsen
  • Jari Niemelä, Pohjois-Savon Ekonomien puheenjohtaja, Ekonomipuheenjohtajien verkoston (EPV) puheenjohtaja sekä opiskelijayhteistö- ja äänimäärätyöryhmän jäsen
  • Tero Kuusisto, Turun Seudun Ekonomien puheenjohtaja
  • Aino Laineenoja, Enklaavi Ry:n puheenjohtaja sekä Kylteripuheenjohtajien Verkoston (KPV) varapuheenjohtaja
  • Jyri Heimo, KY:n ja KPV:n puheenjohtaja
Opiskelijayhdistysten äänivalta on puhuttanut Suomen Ekonomeja vuosikausia, ja asia on taas syksyllä liittokokouksen asialistalla. Pitääkö kyltereillä olla sama äänimäärä kuin valmistuneilla ekonomeilla? Entä mikä arvo kyltereillä on Suomen Ekonomien toiminnalle? Kysyimme asiaa kuudelta ekonomiyhdistyksen ja opiskelijayhdistyksen vaikuttajalta.

Opiskelijayhdistysten äänivalta liittokokouksessa on 1 ääni alkavaa 500 jäsentä kohti, kun varsinaisten ekonomiyhdistysten äänimäärä on 1 ääni alkavaa 50 jäsentä kohti. Pitäisikö äänivallan olla molemmilla sama? Opiskelijat eivät maksa liitolle perusjäsenyydestä mitään, miksi heille pitäisi kuulua täysi äänivalta?

Tero Kuusisto, Turun Seudun Ekonomien puheenjohtaja: Äänivallan ei tule perustua puhtaasti taloudelliseen panostukseen, mutta sillä on merkitystä – on kuitenkin muistettava, että panostus voi olla myös muuta kuin euroja. Nykyinen äänivallan jakautuminen on kieltämättä epäsopiva ja toivoisin sen muuttuvan tasapuolisemmaksi yhdistysten välillä.

Jari Niemelä, Pohjois-Savon Ekonomien puheenjohtaja, Ekonomipuheenjohtajien verkoston (EPV) puheenjohtaja sekä opiskelijayhteistyö- ja äänimäärätyöryhmän jäsen: Opiskelijayhteistyön kehittämis- ja äänivaltatoimikunnassa neuvottelemme toimivaa kokonaisratkaisua, jonka on tarkoitus tulla äänestykseen syyskokouksessa. Annan työrauhan työryhmälle.

Aino Laineenoja, Enklaavi Ry:n puheenjohtaja sekä Kylteripuheenjohtajien Verkoston (KPV) varapuheenjohtaja: Kylterien äänivallan pitäisi olla suurempi. Opiskelijat haluavat olla mukana luomassa liittoa, johon tulevaisuudessa liittyvät. Tällä hetkellä meillä on keinoja vaikuttaa välillisesti toimikuntien ja hallituksen opiskelijajäsenten kautta, mutta aito päätösvalta liittokokouksissa on heikko. Edustamme 35 prosenttia Ekonomien jäsenistä 6 prosentin äänimäärällä – mitätön luku verrattuna siihen, kuinka tärkeässä roolissa olemme.

Oikeudenmukaisesta äänimäärästä on käyty hyvää keskustelua, ja vallankaappausta ei olla tekemässä, mutta opiskelijoiden äänimäärä halutaan marginaalisesta vähemmistöstä hieman suuremmaksi vähemmistöksi. Mahdollinen opiskelijoiden äänivallan kasvattaminen tervehdyttäisi myös liiton valtarakenteita ekonomiyhdistysten välillä.

Keskusteluissa jäsenmaksut ovat nousseet esille, mutta en näe sitä avaintekijänä äänivaltakysymyksessä. Päämäärä kaikilla on sama, olimme sitten ekonomeja tai kyltereitä: tavoitteena on tehdä Suomen Ekonomeista entistä parempi liitto – sellainen, johon halutaan liittyä ja jossa halutaan pysyä.

Jyri Heimo, KY:n ja KPV:n puheenjohtaja: Äänivallan tulisi olla molemmilla sama. Kylteri- ja ekonomiyhdistykset ovat liiton jäsenyhdistyksiä, ja molemmilla on merkittävä rooli liiton tulevaisuuden kannalta. Vaikka opiskeluaikana suurin osa kyltereistä ei maksa jäsenmaksua, on kylterijärjestöjen toiminnalla suuri merkitys liiton tulevalle kassavirralle, koska opiskelijajärjestöt tuottavat liitolle maksavia jäseniä.

Meri Lindström, Merkantila Klubben rf:n puheenjohtaja ja KPV:n jäsen: Olemme keskustelleet äänivallan kasvattamisesta koko vuoden, sillä tilanne ei ole tällä hetkellä tasa-arvoinen. Tiedostamme sen, että opiskelijat ovat edelleen opiskelijoita eivätkä vielä ekonomi-sanan mukaisia valmistuneita kauppatieteiden maistereita. Silti koen, että äänimäärää pitäisi tasata, jotta saamme enemmän sitoutuneita tulevaisuuden jäseniä. Opiskelijat ovat kuitenkin parhaita kertomaan mitä nuoret, vastavalmistuneet ekonomit liitolta tarvitsevat.

Opiskelijat kokevat liiton myös heille kuuluvaksi, enkä koe, että maksaminen olisi perusta sille, että voisi olla mukana vaikuttamassa.

Jarno Kilpinen, Oulun Ekonomien puheenjohtaja: Lähtökohtaisesti on tärkeää, että koko ekonomiyhteisö on mukana kehittämässä yhteistä toimintaamme. On myös tärkeää, että kaikki kokevat tulevansa kohdelluksi tasa-arvoisesti. Tavoite opiskelijoiden kohdalta on, että kaikki ovat tulevaisuudessa jäsenmaksun maksavia ekonomeja.

Mikä on kylterien arvo Suomen Ekonomeille? Millaisena opiskelijat tällä hetkellä näkevät liiton?

Tero Kuusisto: Toivoisin opiskelijoiden näkevän Ekonomit järjestönä, johon kuulumalla tuntee saavansa haluamiansa asioita. En näe opiskelijoita vain tulevina ekonomeina, vaan näen heidän arvonsa siinä, että he tuovat uutta näkemystä järjestöön. Se hyödyttää koko jäsenistöä ja ehkä myös muovaa toimintaa parempaan suuntaan.

Jari Niemelä: Opiskelijoiden tilanne ja tarpeet vaihtelevat. Kandivaiheen opiskelijan tarpeet eroavat maisterivaiheen ja nuoren ekonomin tarpeista liiton palvelutarjooman suhteen. Maisterivaiheeseen tulee opiskelijoita runsaasti muilla kuin kauppatieteiden kanditutkinnon taustoilla. Tästä syystä meidän on kohdennettava erilaisia palveluita ja toimintaa kuhunkin opiskelijaryhmään. Voimme tuoda ekonomi-identiteetin kasvumahdollisuuksia ja palveluita tukemaan eri vaiheiden tilanteita.

Arvopohjaisesti kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. On syytä selvittää missä vaiheessa liitosta on eniten hyötyä ja mihin resurssimme ovat oikeat. Painopistettä olisi ehkä syytä kohdentaa maisterivaiheeseen ja nuoriin ekonomeihin.

Aino Laineenoja: Kyltereiden arvo on merkittävä jo jäsenhankinnallisista syistä, sillä opiskelijayhdistysten toiminta on yleensä ensimmäinen kontakti liittoon. Kylterihallitukset yhdessä yhdyshenkilöiden eli Kyllien kanssa tekevät arvokasta työtä siinä, että Ekonomit tulisi tutuksi jokaiselle uudelle opiskelijalle, ja että ”ekonomius” muodostuisi osaksi identiteettiä. Jäsenhankinnassa olemme avainasemassa: opiskelijat tavoittaa helposti opiskeluaikana, valmistumisen jälkeen se on hankalampaa.

Kun pohditaan opiskelijoiden arvoa liiton sisällä, tuomme päätöksentekoon erilaista näkökulmaa, ja ennakkoluulottomat ideat yhdessä ekonomien vankan kokemuksen kanssa voivat johtaa hedelmällisiin uudistuksiin.

Opiskelijat tietävät, että Suomen Ekonomit tarjoaa lukuisia palveluita elämän ja uran eri tilanteisiin, mutta yhä on tehtävä työtä, jotta he tuntisivat myös palveluiden konkreettisen sisällön.

Jyri Heimo: Ilman opiskelijoita liitolla ei ole tulevaisuutta. Suomen Ekonomit on kauppatieteellisen yliopistotutkinnon suorittaneiden ja alan opiskelijoiden etujärjestö, jonka menestys pohjautuu vahvaan yhteisöön ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Opiskelijoiden silmissä Ekonomit on järkevää työmarkkinapolitiikkaa ajava järjestö, jonka toiminta on ammattimaista ja ajan hermolla. Liiton sisäisissä rakenteissa on kuitenkin kehitettävää.

Meri Lindström: Opiskelijat ovat liiton tulevaisuus! Jos haluaa muuttaa liittoa ja pitää sen nykyaikaisena ja ajankohtaisena, on hyvin tärkeää kuunnella opiskelijoiden mielipiteitä. Opintojen alkuvaiheessa opiskelijat eivät välttämättä näe, mitä kaikkea Suomen Ekonomit voi antaa, mutta opintojen loppuvaiheessa he ovat jo enemmän tietoisia tarjonnasta. Tästä syystä on tärkeää kertoa opiskelijoille, että heillä on vaikutusmahdollisuus liitossa. Näin saamme pitkäaikaisia jäseniä, jotka haluavat edistää liiton toimintaa.

Jarno Kilpinen: Kun rakennetaan tulevaisuutta, on tärkeää että kaikki sukupolvet ovat edustettuina, niin vuosien kokemus kuin nuoruuden innovatiivisuus. Tarvitsemme erityisesti myös nuorien, vasta työelämään tulleiden ekonomien mielipiteitä liiton kehitystyössä.

Pystyttäisiinkö äänivallan muutoksella motivoimaan kyltereitä mukaan toimintaan? Ovatko tällaiset hallintoon liittyvät kysymykset opiskelijoille oleellisia?

Tero Kuusisto: Ehkä muutos voi hetkellisesti tuntua motivoivalta, mutta entä seuraavat kylterit? Tai miten nykyiset kylterit tulevina ekonomeina? Asiaa ei tule nähdä vain kyltereiden, vaan koko järjestön näkökulmasta. Näkisin, että yhteinen toiminta, jossa kaikki kokevat saavansa omia asioita yhdessä eteenpäin, on tulevan toiminnan kulmakivi. Hyvät ajatukset menevät läpi, oli äänimäärän suhteen enemmistössä tai vähemmistössä.

Toivoisin asioiden kiinnostavan myös rivijäsentä, sillä hänen kiinnostuksensa ja aktiivisuutensa vaikuttavat myös siihen, millainen järjestö häntä palvelee.

Jari Niemelä: Kyselyssä opiskelija- ja paikallisyhdistyksien hallituksille tuli kiinnostusta ja konkreettisia ehdotuksia paikalliseen yhteiseen toimintaan. Äänivalta-asia lisäisi valtaa opiskelija-aktiiveille, mutta näyttöä sen tuomasta aktivoinnista Suomen Ekonomeihin päin on vaikea löytää.

Uskon opiskelijaa kiinnostavan, saako hän omaan opiskeluvaiheeseensa sopivaa palvelua mieleisellään tavalla.

Kokemukseni mukaan noin kolme vuotta kestävä kandivaihe on aktiivisen opiskelun aikaa. Tällöin verkostoituminen ja ammatillisten perusteiden hankkiminen on keskiössä. Kandivaiheen jälkeen katseet siirtyvät opiskelupaikan ulkopuolelle, mielenkiintoisia ja itselle sopivia työtehtäviä kohti. Suomen Ekonomien tarjooma palvelee luontevimmin tästä vaiheesta eteenpäin. Intensiivinen opiskeluvaihe kestää noin 5 vuotta, sen jälkeen jäsen tarvitsee erilaisia ura-, lakimies-, itsensäkehittämis- ja verkostoitumispalveluita reilun 40 vuoden ajan. Palveluiden tuottamisessa ja kehittämisessä on suotavaa tarkastella kokonaisuutta.

Aino Laineenoja: Uskon, että äänivallan kasvattaminen toisi kyltereille uutta puhtia toimintaan. Vaikka henkilöt ovat vaihtuneet vuosittain, keskustelu äänivallasta on jatkunut kohta vuosikymmenen. Taustalla on opiskelija-aktiivien kokemus siitä, että kylteriyhteisöjen panokseen nähden ansaitsisimme enemmän luottamusta ja vastuuta. Se, että luottamushenkilöillä on hyvä fiilis liiton toiminnasta, motivoi viestimään Suomen Ekonomeista myös jäsenille. Samalla henkilökohtaiset positiiviset tunteet välittyvät esimerkiksi liittokokousedustajalta omalle hallitukselle, toimikunnille sekä rivijäsenille.

Äänivallan mahdollinen kasvattaminen loisi kiinnostusta näihin asioihin. Emme me ole aiemmin kehdanneet edes kertoa jäsenille, että äänivaltamme on kymmenen kertaa pienempi kuin ekonomien.

Jyri Heimo: Äänivallan kasvattamisella olisi opiskelijoita motivoiva vaikutus. Muutos koskettaisi erityisesti kylteriyhteisöjen aktiivisimpia edustajia, eli hallitusta ja hallitusten puheenjohtajia. Näillä henkilöillä on merkittävä rooli kylteriyhteisöjen operatiivisen toiminnan rakentajina ja mielipidejohtajina. Vaikka äänivaltaan ja hallintoon liittyvät kysymykset eivät suoranaisesti kiinnostakaan rivijäsentä, leviävät sekä positiiviset että negatiiviset asenteet hallituksen kautta nopeasti koko yhteisöön ja vaikuttavat siten haluun liittyä ja kiinnostukseen toimia liitossa.

Meri Lindström: Äänivallan muutos motivoisi kyltereitä. Tärkeintä opiskelijoille ja liiton jäsenille on pitkäaikainen jäsenyys. Kaikkien tulee toimia yhdessä ja keksiä pitkäaikaisia ratkaisuja, jotka auttavat saavuttamaan liiton tavoitteita. Tässä asiassa on siis tärkeää, että opiskelijat kertovat omia mielipiteitään ja voivat äänestää opiskelijoiden – eli tulevaisuuden jäsenten – puolesta. Mutta kaikissa asioissa tarvitaan keskustelua ja eri näkökulmia.

Hallintoon liittyvät kysymykset kiinnostavat joitakin, ei kaikkia. Rivijäsenet ovat valinneet oman ainejärjestönsä puheenjohtajan, joka edustaa heitä KPV:n kautta Suomen Ekonomeissa. Osa jäsenistä ei tiedä, minkätyylisiä päätöksiä liitossa tehdään ja miten ne vaikuttavat jäsenistöön. Osa haluaa olla mukana vain esimerkiksi tapahtumien ja verkostoitumisen takia.

Jarno Kilpinen: Mielestäni tämä ei suoraan kiinnosta rivijäseniä. Sillä voi kuitenkin olla merkitystä aktiivijäsenten kiinnostukseen, ja sitä kautta se voi vaikuttaa viestintään rivijäsenille.

18.10.2017

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013