( Yhteiskunta )

Palkkaero kapenee etanavauhtia

Teksti Tarja Västilä
Kuvitus Nora Kolari, kuvalähde iStock
Nais- ja miesekonomien palkkaerot eivät ole juurikaan muuttuneet 20 vuoden aikana. Miten työelä m ä saataisiin tasa-arvoisemmaksi? Auttaisiko palkkatietojen muuttaminen julkiseksi tai Islannin malli perhevapaiden jakamisesta?

Nais- ja miesekonomien palkkaerot eivät ole juurikaan muuttuneet viimeisen 20 vuoden aikana. Suomen Ekonomien asiamies Kosti Hyyppä kertoo, että, yksityisen sektorin naisekonomien keskipalkka on noin 73 prosenttia miesten vastaavasta. Samanlaisissa tehtävissä ja samoin ominaisuuksin työskentelevillä miehillä ja naisilla palkkaero on vajaat 12 prosenttia miesten eduksi, Suomen Ekonomien maaliskuussa julkaistu palkkaerotutkimus osoittaa.

”Tämä ei ole yllätys, mutta todella iso pettymys”, Hyyppä arvioi lukuja.

Toinen pettymys oli perhevapaauudistuksen kaatuminen keväällä.

”Perhevapaiden jakaantuminen on tärkein asia palkkatasa-arvon toteutumisessa. Isät tulisi saada keinolla millä hyvänsä pitämään perhevapaita. Mitä väliä -asenteesta, jonka mukaan naiset voivat hyvin olla yhdestä kolmeen vuoteen kotona, on päästävä eroon. Vauva- ja taaperovaiheessa perheisiin muodostuvat käytännöt vaikuttavat 20 vuotta sen jälkeenkin”, Hyyppä korostaa.

Isät vapaalle – mallia Islannista

Hyyppä väläyttää, että Suomessakin voitaisiin kokeilla niin sanottua Islannin mallia. Siellä isät käyttävät yli 30 prosenttia kaikista perhevapaapäivistä. Luku on Pohjoismaiden korkein. Yhdeksän kuukauden vanhempainvapaa on jaettu 3+3+3-mallin mukaan: molemmille vanhemmille kolme kuukautta, yhden jakson äiti ja isä voivat jakaa halunsa mukaan.

”Lakiuudistus tuli voimaan 2000-luvun alussa, ja islantilaiset ovat olleet siihen tyytyväisiä. Perhevapaamalli on vaikuttanut tutkimustenkin mukaan myönteisesti”, vakuuttaa Hyyppä.

WHO selvitti yli 220 000 lapsen suhteita vanhempiinsa Euroopassa, Kanadassa ja USA:ssa. Tutkimuksen mukaan eri-ikäisillä islantilaislapsilla oli isiinsä läheisin suhde. Lisäksi Unicefin tutkimus osoitti, että Islannissa asuvat maailman kolmanneksi onnellisimmat lapset.

Ex-kulttuuriministeri Katrín Jakobsdóttir kertoi Ylen haastattelussa, ettei Islannissa naisten tarvitse tehdä valintaa uran tai lasten välillä. Hänen mukaansa tasa-arvo yhteiskunnassa on mahdollista vain, jos se toteutuu perheen tasolla.

Tasa-arvotiedon keskuksen mukaan pohjoismaisessa vertailussa suomalaisisät ovat häntäpäässä vanhempainvapaiden käytössä. Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara sanoo, että valtaosa isistä on kuitenkin jonkin aikaa isyysvapaalla, mutta nämä vapaat ovat varsin lyhyitä.

”Suomessa valinnanvapaus ei ole muuttanut asiaa mihinkään suuntaan. Islannin tyyppinen jaettava kiintiö korjaisi tilannetta ja olisi myös selkeä viesti työpaikoille”, arvioi Maarianvaara.

Hyypänkin mukaan perhevastuuta jaettaessa kummankaan vanhemman ei tarvitsisi pohtia, voisiko ottaa vaativampia työtehtäviä ja edetä uralla.

”Nykyään miehet tarttuvat herkemmin vaativiin tehtäviin ja ottavat riskejä eivätkä mieti, miten kotiasiat hoidetaan.”

Hyypän mukaan isien pitämät vapaat eivät lisäänny ilman voimakasta järjestelmän ohjausta. Hän sanoo ihmettelevänsä, jos uusittu perhevapaajärjestelmä ei olisi käytössä muutaman vuoden kuluttua.

”Perhevapaat nousevat varmasti esiin vaalikeskusteluissa vuoden päästä. Pidän selvänä, että perhevapaauudistus on seuraavan hallituksen agendalla. Kestää kuitenkin vuosia, ennen kuin vaikutus näkyy.”

Ekonomien palkkaero yleistä tasoa suurempi

Suomen Ekonomien Palkkatasotutkimuksessa sukupuolten välinen kokonaispalkkaero jaettiin kahteen osaan: selittymättömään ja eri taustaominaisuuksilla selitettyyn palkkaeroon. Eri taustatekijät, kuten tieto työtehtävistä, työnantajasta ja työntekijästä, määrittivät noin puolet kokonaispalkkaerosta.

Selitetty palkkaero johtuu monista muuttujista. Keskeisin tekijä palkkaeron taustalla oli nais- ja miesekonomien erilainen toimiasemarakenne.

Johtaja tienaa enemmän kuin asiantuntija, ja isossa työpaikassa maksetaan korkeampia palkkoja etenkin pääkaupunkiseudulla. Poissaolo työmarkkinoilta, vähäinen kokemus ja kesken jäänyt tutkinto laskevat palkkaa. Eri toimialoilla on merkitystä, samoin sillä, onko henkilö tulospalkkioiden piirissä. Työviikon pituuskin vaikuttaa.

Maarianvaaran mukaan kokoaikatyötä tekevien miesten ja naisten palkkaero yleisillä työmarkkinoilla on noin 17 prosenttia. Ero on kaventunut hitaasti, vain parisen prosenttia kymmenessä vuodessa.

”Sukupuoleen perustuva syrjintä palkkauksessa on Suomessa lailla kielletty. Hyväksyttäviä syitä palkkaeroille voivat kuitenkin olla vaikkapa henkilön koulutus, osaaminen ja aloitteellisuus.”

Saman työnantajan palveluksessa samalla ammattinimikkeellä työskentelevien selittämätön palkkaero on noin kolme prosenttia eli huomattavasti alempi kuin ekonomeilla.

Maarianvaaran mukaan ekonomien suuri selittämätön palkkaero herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

”Samanarvoisesta työstä miesten ja naisten tulisi saada samanlaista palkkaa. Kuitenkin esimerkiksi tehtävien vaativuudet vaihtelevat: palkkaero kasvaa, mitä ylemmäksi organisaatiossa edetään. Työntekijätasolla ero on yleisesti pienempi.”

Hyyppä toteaa, että tarkemmat tiedot tehtävien vaativuudesta, sisällöstä ja vastuista antaisivat tarkemman kuvan palkkaeroista. Hänen mukaansa ilmiö ei siinäkään tapauksessa katoaisi.

”Johtoryhmätasolla miehet ovat useimmin liiketoiminta- tai rahoitusjohtajia. Heidän palkkansa on suurempi kuin enemmän tukipalveluihin sijoittuvien, muun muassa henkilöstö- tai viestintäjohtajina työskentelevien naisten”, Maarianvaara miettii.

Selittymättömän palkkaeron suuruus paljastuu, kun ekonomit ryhmitellään toimiaseman mukaan. Ylimmässä johdossa ja johtotehtävissä miesten palkat ovat noin 18 prosenttia korkeammat kuin naisten. Keskijohdossa ero on 15, toimihenkilöillä 14 ja asiantuntijoilla kahdeksan prosenttia.

Toimialoittain tarkasteltuna suurin selittymätön palkkaero, 14−15 prosenttia, on kaupan ja liikenteen sekä rahoituksen ja vakuutuksen aloilla. Kiinteistöalalla ja konsultoinnissa ero putoaa seitsemään prosenttiin.

Naisten palkkatoiveet matalia

”Naisia on miehiä vähemmän johtotehtävissä, pörssiyhtiöiden toimitusjohtajinakin alle kymmenen prosenttia. Myös alat ovat eriytyneet: miesvaltaisilla aloilla on usein paremmat palkat kuin naisvaltaisilla”, toteaa Maarianvaara.

Ongelma on siinäkin, että naiset pyytävät jopa satoja euroja vähemmän palkkaa rekrytointivaiheessa kuin miehet. He ovat myös arkoja kysymään palkankorotusta.

”Saattaa olla niinkin, että miehille myönnetään herkemmin palkankorotus kuin naisille. Ajatellaan, etteivät he katoa työelämästä perhevapaille”, pohtii Hyyppä.

Maarianvaara muistuttaa, että tasa-arvolaki edellyttää työnantajan edistävän sekä naisten että miesten urakehitystä. Se pitäisi ottaa myös yrityksien tasa-arvosuunnitelmassa huomioon.

”Jos naisia ei ole johtotehtävissä, työnantajan pitäisi kannustaa heitä etenemään urallaan. Usein kolme–nelikymppiset naiset jäävät perhevapaille, ja samaan aikaan miehet luovat uraa. Mututuntuma on, että naisiin kohdistuu ympäristöstä tulevaa painetta asettaa perhe etusijalle. Johtotehtävien hoitaminen vie aikaa.”

Äideille asetetaan enemmän odotuksia, ja niitä asettavat myös naiset itse: kolmekin vuotta kotona pikkulasten kanssa on kulttuurisesti suotavaa. Maarianvaaran mukaan isien kohdalla muutaman kuukauden isyysvapaa tuntuu riittävän näytöksi: mies tekee edes jotain perheen eteen.

Palkkatieto julkiseksi

Tasa-arvovaltuutettu sai keväällä lisäpestin: ministeri Annika Saarikko asetti Maarianvaaran selvityshenkilöksi ratkomaan palkka-avoimuutta. Työ kestää lokakuulle.

”Tarkoitus on selvittää muun muassa tämänhetkistä juridiikkaa: miten lainsäädäntöä pitää kehittää ja käytäntöjä muuttaa, jotta palkka-avoimuus kehittyisi.”

Palkka-avoimuus ei ole yleinen trendi, vaan maailmassa on vain pari mallimaata. Britanniassa yli 250 työntekijän yritysten on pakko julkistaa tietoja sukupuolten palkkaeroista. Velvoite koskee julkisia ja yksityisiä yrityksiä.

”Se on positiivinen asia ja askel oikeaan suuntaan”, määrittelee Maarianvaara.

Islannissa uusi lainsäädäntö määrittää samapalkkaisuusstandardin käytön pakolliseksi. Aluksi laki koskee yli 250 hengen yrityksiä ja julkisia työnantajia. Vuoteen 2022 mennessä myös vähintään 25 henkilöä työllistävät työnantajat velvoitetaan todistamaan, että samapalkkaisuus on toteutunut.Perusteluista avoimuuteen

Suomessa julkisen sektorin palkkatiedot ovat avoimia, toisin kuin yksityisellä puolella. Tasa-arvosuunnitelmaa varten on kuitenkin tehtävä palkkakartoitus. Eri asia on, johtaako se mihinkään.

”Kulttuurissamme palkoista puhuminen on vaikeaa. Työnantajatkaan eivät sitä halua pelätessään ikäviä keskusteluja, joita palkkausjärjestelmän läpinäkyvyys voisi aiheuttaa. Kaikesta huolimatta työnantajan pitää pystyä perustelemaan palkkataso”, toteaa Maarianvaara.

Esimerkiksi vaativassa työtehtävässä hyviä tuloksia saavuttavalle työntekijälle voidaan myöntää henkilökohtainen palkanlisä, mutta sekin on perusteltava.

”Jos salaisuuksia ei olisi, ymmärrys kasvaisi. Omaa palkkaa ei tarvitse iskeä pöytään, mutta yrityksen sisällä pitäisi kaikkien tietää, mihin palkkaus perustuu. Jos aikoo edetä urallaan, palkkataso olisi selvillä ja tietäisi, mitä pitää tehdä tavoitteeseen pääsemiseksi”, sanoo Hyyppä.

Asiamiehen mukaan tienesti kannattaa ottaa esille muuallakin kuin kehityskeskustelussa tai työhaastattelussa: palkasta oppii puhumaan vain puhumalla siitä myös työpaikoilla, verkostoissa ja ystävien kesken. Siten myös haastetaan työnantajia edistämään palkkatasa-arvoa.

Tasa-arvovaltuutetunkin mielestä palkkasalaisuutta pitäisi purkaa.

”Jos luottamusmiesten sekä työntekijöiden on vaikeaa saada palkkatietoa, samapalkkaisuuden edistäminen on hankalaa. Puhe palkasta voi olla kiusallista. Ihmisen on kuitenkin vaikea arvioida, syrjitäänkö häntä sukupuolen vai muun syyn takia, jos ei tiedä, mitä kollega tienaa.”

Uutta pykälää peliin

Maarianvaaran mukaan työpaikkojen tasa-arvotyö ei ole kunnossa: siihen ei ole laajasti sitouduttu.

”Työmarkkinat ovat jakaantuneet, ja naisalojen palkkaus on aliarvostettua. Julkissektorilla ei tunnu koskaan löytyvän rahaa naispalkkojen korotuksiin. Kikyn lomarahaleikkauksetkin osuivat julkisen puolen alipalkattuihin naisiin. Yhteiskunnallisissa ratkaisuissa pitäisi miettiä, mikä vaikutus niillä on sukupuolten tasa-arvoon.”

Tasa-arvovaltuutettu oli arvioimassa sukupuolivaikutusta sote- ja maakuntauudistuksessa. Yli 90 prosenttia soten piirissä työskentelevistä on naisia.

”Suomessa tehdään arviointeja, jotka eivät kuitenkaan vaikuta lopputulokseen. Poliittiset ratkaisut ovat ensisijaisia.”

Hyypän mukaan aika on hiukan otollisempi tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan kuin aiemmin.

”Uskon sukupuolen merkityksen rekrytoinneissa olevan huomattavasti pienempi kuin vaikka 20 vuotta sitten. Työmarkkinoilla asenteet ovat parantuneet.”

Palkkatasa-arvoa on edistettävä entistä kunnianhimoisemmin. Maarianvaaran sanoin jatkossa tarvitaan uutta pykälää silmään.

Islannissa silmä on jo avautunut, ja sukupuolten palkkaerot kurotaan umpeen lähivuosina. Uutistoimisto AP:n haastattelussa sosiaali- ja tasa-arvoministeri Thorsteinn Viglundsson kiteytti oikeuden tasa-arvoon olevan ihmisoikeus.

6.6.2018

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013