( Kehittyminen )

Osaamisen kehittäminen on investointi kilpailukykyyn

Teksti Jukka Nortio, kuvat Kirsi Tuura, Päivi Anita Ristell, Juuso Noronkoski
  • Asiantuntemus on kovaa työtä ja samojen asioiden toistamista, mutta myös jatkuvaa parempaan suoritukseen pyrkimystä. Sen tietää myös perhosidonnan Suomen mestari Hasse Härkönen.
Osaamisen kehittäminen on investointi organisaation ja yksilön kilpailukykyyn. Se, mikä ennen kuitattiin satunnaisilla seminaareilla, on tänä päivänä työntekijän ja työnantajan yhdessä suunnittelemaa elinikäistä oppimista.

Kouluttautuminen oli 1980-luvulla seminaareissa ravaamista. Niistä istuttiin päivä tai pari, joskus jopa viikko tai ylikin. Henkilöstöjohdon ryhmä – Henry ry:n toiminnanjohtaja Leena Malin toimi tuolloin Mikkelin kesäkauppakorkeakoulun toiminnanjohtajana.

”Ajattelin silloin, että yritysten koulutustarpeet lähtivät niiden strategiasta ja liiketoiminnan tarpeista”, hän muistelee.

Todellisuus oli kuitenkin paljon karumpi: organisaatioilla oli tapana lähettää ihmisiä kursseille ilman suurempaa suunnittelua.

”Epäilen vahvasti, opittiinko silloin yrityksen strategiaa hyödyttäviä taitoja”, Malin sanoo.

SEFEn asiamies: Osaamista on kehitettävä strategialähtöisesti, pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti

Vasta 2000-luvulla osaamisen kehittäminen on kirkastunut yrityksille. Kehitystyötä on alettu tehdä suunnitelmallisesti ja strategiaa tukien.

Organisaatioissa tehdään osaamiskartoituksia, joissa kirjataan yrityksen tulevat kehitystavoitteet ja miten ne saavutetaan. Kartoituksesta ja tavoitteista johdetaan jokaisen työntekijän osaaminen, urapolut ja kehittyminen. Osaaminen on voimavara, johon investoidaan.

Syytkin ovat selvät: yhä suurempi osa yritysten tehokkuudesta ja kilpailukyvystä lepää työntekijöiden uusiutuvan osaamisen varassa.

SEFEn koulutuspoliittinen asiamies Minna  Nieminen näkee osaamisen kehittämisen selkeästi.

”Osaamista on kehitettävä strategialähtöisesti, pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Kenelläkään ei ole aikaa juosta koulutuksesta tai seminaaripäivästä toiseen ilman suunnitelmallista ja kehittävää otetta.”

Niemisen mukaan parhaat tulokset saadaan, kun teoreettista tietoa ja kokemustietoa yhdistetään toisiinsa. Tämä toteutuu esimerkiksi pidempikestoisissa koulutusohjelmissa, joissa lähipäivien välillä opittua sovelletaan omaan työhön.

”Myös työssä oppien, esimerkiksi työnkierron, mentoroinnin tai coachingin avulla, voidaan oppia tehokkaasti uusia taitoja ja työtapoja”, Nieminen sanoo.

Kyky sietää epävarmuutta ja tuntematonta ovat menestyksen avaimia

Itsensä johtaminen on kaiken A ja O.

”Työntekijöillä pitää olla paremmat työyhteisötaidot. Jokaisen on otettava vastuu omasta elämästä, työstä, osaamisesta ja työtovereista. On myös huolehdittava fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta kunnostaan”, Henryn Malin sanoo.

”Avainasemassa on kyky nopeaan uusiutumiseen, niin sanottuun ketterään oppimiseen. Osaaminen on perinteisesti mielletty erilaisiksi tiedoiksi ja taidoiksi, mutta myös asenteet ja arvot ovat tärkeä osa osaamista”, SEFEn Nieminen muistuttaa.

Uusien innovaatioiden tuotteistaminen ja kaupallistaminen sekä markkinointi- ja myyntitaidot sekä asiakasosaaminen ovat pääomaa, jonka merkitystä yritysten kilpailukyvylle ei Niemisen mukaan voi tarpeeksi korostaa.

Akavan koulutuspoliittinen asiamies Ida Mielityinen korostaa, että tulevaisuuden menestyjien pitää hallita uudenlaisia työllistymistä edistäviä taitoja. Niitä ei tällä hetkellä opeteta korkeakouluissa, vaan saadaan useimmiten vasta työelämän arjessa.

”Yritykset ja organisaatiot ratkaisevat monia meitä koskettavia sosiaalisia, taloudellisia ja ekologisia ongelmia. Tässä työssä tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat työskennellä monen eri tieteenalan ja asiantuntijuuden yhdistelmässä”, Mielityinen sanoo.

”Kansainvälistymisen ollessa yhä useamman arkipäivää kyky sietää epävarmuutta ja tuntematonta sekä kyky toimia monikulttuurisessa ympäristössä ovat menestyksen avaimia”, Nieminen sanoo.

Mielityisen mukaan myös oman osaamisen viestiminen ja jakaminen sekä oman asiantuntemuksen rajojen ymmärtäminen ovat asioita, joita muuttuva työelämä vaatii yhä enemmän.

”Ryhmätyötaidot, oman osaamisen johtamiseen liittyvät taidot, vuorovaikutustaidot sekä organisaatiossa toimimiseen liittyvät taidot ovat tarpeen kaikille työntekijäryhmille”, Mielityinen sanoo.

Uusi näkökulma oppimiseen vaatii uutta näkemystä korkeakouluilta

Perinteinen korkeakoulujen siilomainen opetusmalli ei tue moniosaamista. Valoa on kuitenkin näköpiirissä. Aalto-yliopiston Design Factory ja muut korkeakoulujen monitieteelliset koulutusohjelmat ja oppimisympäristöt valmentavat opiskelijoita muuttuvan työelämän tarpeisiin.

”Tärkeämpää kuin se, mitä opitaan, on se, miten opitaan. Uusi näkökulma oppimiseen vaatii uutta näkemystä korkeakouluilta”, Mielityinen sanoo.

Henkilökohtainen osaamisen kehittäminen tulee olla jatkuva prosessi. Se on välttämätöntä, jotta työntekijän arvo pysyy työmarkkinoilla. Kun työ on asiantuntijatyötä, jatkuvan oppimisen merkitys korostuu.

”Asiantuntemus on kovaa työtä ja samojen asioiden toistamista, mutta myös jatkuvaa parempaan suoritukseen pyrkimistä. Tämä edellyttää jatkuvaa uusien tietojen ja työtapojen oppimista”, Mielityinen sanoo.

Jatkuvan oppimisen vaateilta ei säästy viisikymppinen konkarikaan, jonka tutkinnosta saattaa olla pari-kolmekymmentä vuotta. Tulevaisuutta ei voi rakentaa menneiden meriittien varaan, sillä vaatimukset muuttuvat. Työelämässä pitää olla useita tukijalkoja, jos haluaa pärjätä muutoksissa.

”Omasta osaamisesta on pidettävä huolta laajalla sektorilla. On katsottava ympärille, eikä vain kasvattaa kapean ja syvän osaamisalueen tietämystä”, Mielityinen sanoo.

Vastuu osaamisen kehittämisessä on myös työntekijällä

Leena Malinin mukaan Suomessa on pitkään ollut vallalla trendi, että osaamisen ja työyhteisöjen kehittämisvastuuta on siirretty yksin työnantajalle.

”Työhyvinvoinnista puhuttaessa minua kiusaa yhä enemmän se, että syyttävä sormi osoittaa johtoon ja esimiehiin. Ihmisten on nähtävä heidän oma vastuunsa työyhteisön hyvinvoinnista”, Malin sanoo.

Akavalla on selkeä näkemys osaamisen kehittämisen vastuunjaosta. Kun julkinen talous joutuu yhä kireämmälle, on ennakoitavissa, että verovaroin kustannettu ammatillinen jatkokoulutus vähenee.

”Pitkien työurien aikana työnantajien on pakko ottaa enemmän vastuuta henkilöstönkoulutuksesta”, Akavan Mielityinen sanoo.

Kun oppimistarpeet kasvavat, vastuuta ei voi kuitenkaan sysätä yksin työnantajille.

”Tulevaisuudessa myös työntekijän pitää olla valmis maksamaan omasta koulutuksesta nykyistä enemmän. Työntekijän vastuulla on myös aloitteellisuus oman osaamisen kehittämiseksi”, Mielityinen sanoo.

SEFEn Nieminen jakaa Mielityisen kannan.

”Suomessa on tuudittauduttu siihen, että yhteiskunta hoitaa tarpeemme vauvasta vaariin ilmaiseksi. Kun julkiset resurssit koulutukseen edelleen vähenevät, pitää sekä työntekijän että työnantajan maksaa osuutensa koulutuksen kustannuksista”, Nieminen sanoo.

Ekonomi 3/13 Leena Malin , Henry org. toiminnanjohtaja

Oppiminen vaatii paneutumista – johtamista ei opi Twitterillä tai Facebookissa

Työelämätaitoja pitää opettaa peruskoulusta lähtien ja syventää lukiossa sekä korkeakouluissa. Oman osaamisen johtamisen lisäksi Henryn Leena Malin haluaa korostaa työyhteisötaitojen merkitystä.

”Jokaisen työntekijän pitää ymmärtää työsopimuksesta lähtien työpaikan pelisäännöt. On hyvä muistaa, että oikeuksien lisäksi työntekijällä on joukko velvollisuuksia”, Malin sanoo.

Työyhteisötaidot ovat myös ihmisten välisiä suhteita ja toisten työntekijöiden huomioonottamista. Myös työnhakuun liittyvät taidot kuuluvat Malinin peräänkuuluttamiin kansalaistaitoihin.

”Näiden asioiden ymmärrys on monilla nuorilla työelämään hakeutuvilla aika hukassa”, Malin sanoo.

On sitten kysymys työelämän perustaidoista, erikoisosaamisesta tai johtamisesta, se opitaan vain toistolla ja harjoittelemalla. Malin on huolissaan monien nuorten kärsimättömyydestä ja halusta oppia asiat liian nopeasti ja jopa väärillä keinoilla.

”Monet ovat nälkäisiä ja he haluavat kaiken heti. Pitää olla malttia yhä uudestaan palata osaamiseen syvällisesti. Ei johtamista opita Twitterillä tai Facebookissa.”

Akavan tavoitteena on kahdeksan koulutuspäivää vuodessa

Työmarkkinajärjestöjen äskettäinen koulutuspäiväkiista ei suoranaisesti koske korkeakoulutettuja asiantuntijoita ja esimiehiä, sillä yritykset kouluttavat tutkimusten mukaan työntekijöitään keskimäärin 3–4 päivää vuodessa. Vaihtelua on alojen välillä teollisuustyöpaikkojen parista päivästä asiantuntijatehtävien 7–10 päivään.

”Kun työ on muuttunut yhä enemmän asiantuntijatyöksi, on päivittämistarve jatkuvasti olemassa ja yrityksissä myös varataan rahaa siihen”, Malin sanoo.

Koulutuspäiväkeskustelussa ei kyse ole yksin päivien määrästä. On myös päätettävä, tarkoitetaanko koulutuspäivillä laivaseminaareja, työssä oppimista vai työnantajan tarjoamaa verkkokoulutusta.

”Onhan tässä ollut myös työmarkkinaretoriikkaa. Kun useimmat asiat ovat meillä kunnossa, niin aina pitää keksiä jokin asia, josta väännetään kättä”, Malin sanoo.

Akavan tavoitteena on, että koko sen jäsenistö saisi vuodessa keskimäärin kahdeksan koulutuspäivää. Tällä hetkellä keskiarvo on neljä päivää.

”Huolestuttavinta kuitenkin on se, että kolmannes ei saa yhtäkään työnantajan maksamaa koulutuspäivää vuodessa. Tähän halutaan muutos, johon tarvitaan myös työntekijöiden omaa panosta”, Ida Mielityinen sanoo.

[poll id=”5″]

Laki velvoittaa

Yhteistoimintalain tavoite on kehittää yhteisymmärryksessä yrityksen toimintaa ja työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa yrityksessä tehtäviin päätöksiin. Laki lähtee siitä, että koulutus edistää yrityksen liikeidean toteutumista.

”Yrityksen on huolehdittava työntekijöiden osaamisesta, jotta se pystyy tuottamaan asiakkailleen hyviä tuotteita tai palveluja”, Työ- ja elinkeinoministeriön yhteistoiminta-asiamies Helena Lamponen sanoo.

Alkuvuodesta 2010 julkaistusta yhteistoimintalain toimivuutta selvittäneestä arviointitutkimuksesta kävi selville, että ylemmät toimihenkilöt saavat koulutusta selvästi enemmän kuin muut henkilöstöryhmät.

”Tavoite kolmesta koulutuspäivästä sekä siihen liittyvät henkilöstösuunnitelmien ja koulutustavoitteiden laadinta voivat parantaa koulutuksen tarjontaa niille, jotka siitä nyt ovat jääneet paitsi”, Lamponen sanoo.

Lamposen mukaan osaamisen kehittäminen ei usein ole suunnitelmallista, eikä välttämättä tue työntekijän ja työnantajan tavoitteita.Lamposen mukaan vuoden 2010 tutkimuksesta selvisi, että vain puolet yrityksistä oli käynyt lain edellyttämiä vuotuisia koulutusta koskevia yhteistoimintaneuvotteluja, joissa laaditaan henkilöstösuunnitelma ja koulutustavoitteet. Samassa tutkimuksessa 30 prosenttia henkilöstön edustajista arvioi omat vaikutusmahdollisuudet koulutuksen suunniteluun ja kehittämiseen huonoiksi tai melko huonoiksi.

”Henkilöstösuunnitelmien ja koulutustavoitteiden laatiminen on heikoissa kantimissa”, Lamponen sanoo.

Sekä henkilöstösuunnitelma että koulutustavoitteiden laadinta ovat olleet pitkään yhteistoimintalaissa. Uuden yhteistoimintalain myötä niiden käsittely on tullut yt-menettelyn piiriin. Laki siis velvoittaa työnantajaa neuvottelemaan henkilöstön edustajien tai työntekijöiden kanssa suunnitelmien teossa yli 20 työntekijän työpaikoilla.

”Tutkimustiedon ja havaintojemme perustella yritykset eivät osaa yhdistää ja hyödyntää yrityksen liiketoiminnallisten tavoitteiden toteuttamista, henkilöstövoimavarojen hallintaa ja osaamisen kehittämistä.”

Fazerilla arvostetaan vastuunottoa

Kansainvälisen elintarvikekonserni Fazerin henkilöstökehittämisjohtaja Heli Alén katsoo osaamisen kehittämistä liiketoiminnan kehittämisen näkökulmasta.

”Yrityksen tehtävä on tasapainottaa osaamisen kehittäminen sekä liiketoiminnan että yksilön osaamisen kannalta. On tärkeää ylläpitää työntekijöiden työntekokykyä ja motivaatiota. Kehittämisen pitää kulkea linjassa sekä yrityksen vision, mission, strategian ja bisnestavoitteiden kanssa että olla sen arvojen, eettisten periaatteiden, brändin ja yritysvastuuperiaatteiden mukaista.”

Kun töihin tullaan koulunpenkiltä, osaamisessa painottuu konkreettinen tehtävänmukainen osaaminen. Aluksi tehtävä on usein sellainen, jossa työntekijä on vastuussa omasta työpanoksesta. Kun kokemusta kertyy ja ura etenee, tulee tarvetta erilaiselle osaamiselle.

”Esimies- ja strategiset taidot tulevat tärkeämmiksi, kun vastuulle tulee tiimi tai kun organisaatiota johdetaan matriisissa. Eri osaamisalueiden tärkeys muuttuu uran eri vaiheissa.”

Tästä ajattelumallista Fazerilla kehitetään kullekin toiminnolle omat kehittämisohjelmat. Esimerkiksi tuotannon henkilöstöryhmille on Fazer Way in Production -ohjelma. Siinä määritellään työn kannalta keskeiset osaamisalueet ja kehityspolut.

Hyvän työnteon mallit ja oman työn johtamiseen liittyvät taidot ovat Alénin mielestä keskeisiä taitoja, joita jokaisen työntekijän tulisi hankkia. Itsestään huolehtiminen on nykyajan nopeasti kehittyvässä ja muuttuvassa työympäristössä tärkeää.

”Vastuun kantaminen omasta itsestä, omasta hyvinvoinnista ja omasta työstä. Ne ovat taitoja, joilla varmistetaan sekä työntekijän että yrityksen pitkäaikainen hyvinvointi.”

Työntekijän vastuu

Ruohonjuuritasolla Fazerin osaamisen kehittämisen ytimessä on kerran – kahdesti vuodessa käytävät kehityskeskustelut. Prosessia kutsutaan henkilökohtaisen suorituksen johtamiseksi, jossa keskustellaan myös työn suorittamiselle keskeisistä osaamisista. Alén alleviivaa tässä prosessissa kunkin työntekijän omia kykyjä ja kapasiteettia.

”Ihmiselle ei pidä asettaa tavoitteita, joihin hänellä ei ole eväitä. Kehittämisen ja uuden oppimisen pitää olla mieluista ja motivoivaa.”

Työntekijän vastuulla on, kuinka hän oppii sovitut uudet asiat ja kehittyy omalla urallaan. Esimiehen vastuulla on keskustelujen käyminen, tasapainon löytäminen tytöntekijän kykyjen ja tehtävän välille sekä systemaattinen osaamisen seuranta.

Monipuoliset koulutusmahdollisuudet nähdään Fazerilla työtyytyväisyyttä ja

työnantajamielikuvaa nostavina tekijöinä. Pelko koulutusinvestointien karkaamisesta muille työnantajille ei ole kovin suuri, sillä Fazerille hakeutuu hyvin osaavaa ja koulutettua työvoimaa.

”Meillä on hyvä maine työnantajana, joka valmentaa, kouluttaa ja pitää huolta työntekijöistä.”

Itseopiskelua tuetaan

Alén on huomannut työssään perinteisen oppimismallin todeksi. Vain kymmenesosa oppimisesta tapahtuu kursseilla, parikymmentä prosenttia mentoroimalla tai coachingilla ja suurin osa työssä omatoimisesti oppimalla tai vapaa-aikana itse opiskeluna.

Itseopiskeluun Fazer tarjoaa koko konsernin henkilöstölle Fazer Academy -portaalin kautta kursseja, joiden sisältö vaihtelee buffet-pöydän kattauksesta esimiesten kehityskeskusteluopastukseen sekä viinitiedosta bisnesenglannin kursseihin.

SEFE palvelee

Kun tunnet osaamisesi ja koulutustarpeesi, on sinulla eväät kehittää osaamistasi. Mieti etenkin, millaista kokemuksen kautta kertynyttä hiljaista tietoa sinulla on. SEFE palvelee sinua tässä: se tarjoaa keinoja, joilla tunnistat osaamisesi ja tiedät kuinka teet sen näkyväksi vaikkapa CV:ssä.

SEFE herättää myös keskustelua niin yhteiskunnassa kuin työpaikoillakin osaamisen kehittämisen tärkeydestä. SEFEn teettämän kyselyn mukaan lähes neljännes jäsenistöstä ei ole osallistunut viimeisen vuoden aikana osaamista täydentävään koulutukseen. Keskustelun herättämiseen on siis aihetta.

SEFE järjestää paljon koulutusta jäsentensä osaamisensa ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. SEFE myös kuuntelee jäsenten koulutustoiveita ja -tarpeita hyvin herkällä korvalla.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kilpailukiellot hidastavat nuoren työntekijän kehittymistä

Ekonomi Ville Sonkamuotkan työsopimuksessa ei ole kilpailukieltoa – onneksi. Nuori ekonomi kokee kilpailukiellon haitalliseksi työntekijälle. Keskusteluissa ja pohdinnoissa ystävien kanssa kilpailukieltosopimukset näyttäytyvät vastavalmistuneille kehityksen jarruna. ”On erittäin hyvä, että näitä sopimuksia pyritään nyt rajoittamaan”, toteaa Sonkamuotka.

Onko sinulla ollut työsopimuksessasi kilpailukielto?

Olen työskennellyt viime vuodet konsultoinnissa ja finanssisektorilla. Työsopimuksissani ei vielä ole ollut kilpailukieltoa, mutta osalla kavereistani se työsopimuksessaan on, tai on ollut. Olenkin miettinyt, mitä kielto tarkoittaisi omalla kohdallani ja miten se vaikuttaisi omiin urapäätöksiini. Turhat kilpailukieltosopimukset arveluttavat erityisesti kehittymisen näkökulmasta. Varsinkin työuran alkupuolella uralle ei soisi rakennettavan mitään esteitä.

Miten kilpailukielto vaikuttaisi urapäätöksiisi?

Työuran alkuvaiheessa olevalle kilpailukielto on suuri rasite. Se sitoo henkilön yritykseen tiiviisti ja voi mahdollisesti hidastaa ammatillista kehittymistä, jos työpaikalla ei ole tarjota riittävästi haasteita ja kilpailukielto taas rajoittaa siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen. Itse olen tällä hetkellä töissä suuressa yrityksessä, jossa on mahdollista edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti.

On erittäin hyvä, että eduskunnassa on noussut esiin kilpailukieltoihin liittyvä lakimuutos, jolla pyritään karsimaan turhat kilpailukiellot. Yksittäisen työntekijän on todella vaikea vaikuttaa asiaan. Työntekijän on käytännössä mahdoton olla allekirjoittamatta kilpailukieltosopimusta.

Onko sinua houkuteltu kilpailijalle tai alihankkijalle töihin?

Minua ei ole houkuteltu töihin kilpailijoille, mutta ystäväpiirissäni tällaisia tapauksia on ollut. En ole kuitenkaan kuullut, että kilpailukielto olisi estänyt vaihtamasta työpaikkaa. Asiat on lopulta aina saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Miksi työntekijälle epävarmuutta aiheuttavaa kilpailukieltoa on siis edes tarvittu?

Ville Sonkamuotka
KTM

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan muut osat löytyvät Ekonomien blogista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

11.09.2017
Vesittyikö perhevapaauudistus jo ennen kuin se ehdittiin aloittaa?

Hallitus ilmoitti, että perhevapaauudistus aloitetaan. Erinomainen uutinen! Viisaasti toteutetulla perhevapaauudistuksella edistämme perheiden hyvinvointia, työllisyyttä sekä naisten työmarkkina-asemaa. Saamme myös lisää maamme parasta osaamista työmarkkinoiden käyttöön, sillä nuoret naiset ovat Suomen parhaiten koulutettu ryhmä.

Hallituksesta ilmoitettiin, että mahdollisuus kotihoitoon säilytetään kolmeen ikävuoteen saakka, ja että perheiden valinnanvapauteen ei puututa. Tästä nousee vahva huoli siitä, saako näillä reunaehdoilla mitään positiivista aikaan. Riippuu siitä, miten asetetut ehdot tulkitaan. On toivottavaa, että uudistuksen valmistelua tekevä työryhmä tekee viisaita ratkaisuja, jotka ohjaavat perheitä uudenlaisiin valintoihin.

Tukien tasoa porrastettava

Kotihoidon mahdollistaminen siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta sitoo paljon valmistelijoiden käsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos uudistuksella halutaan edistää nuorten naisten työllisyyttä ja perhevapaiden jakaantumista molempien vanhempien kesken, on tukien tasoa porrastettava. Pelkkä kotihoidontuen tason porrastaminen ei riitä, vaan saadakseen kolmevuotiset perhevapaat, on myös vanhempainpäivärahan tasoa porrastettava sen mukaan, kuinka pitkään perhe haluaa hoitaa lasta kotona.

Valinnanvapauden säilyttämisen ei tule estää kannustamasta jakamaan perhevapaita isän ja äidin kesken. Kun yhteiskunta käyttää rahaa, voi rahankäytöllä olla myös ohjaava vaikutus. Perhevapaajärjestelmän tulee ohjata jakamaan perhevapaat. Ohjaus tapahtuu käytännössä etuuksien tasoa säätämällä.

Kosti Hyyppä
Asiamies

31.08.2017
Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tehokkain keino puuttua palkkaeroihin

Finlayson nosti sukupuolten väliset palkkaerot lööppeihin. Näkyvyyttä tuli sekä teemalle että yritykselle, mutta tempaus aktivoi myös mielensäpahoittajat. He ovat vastustaneet kampanjaa monista eri näkökulmista. Kampanjan on esimerkiksi todettu olevan tasa-arvolain vastainen ja toisaalta on kiistetty myös koko palkkaerojen olemassaolo. Se, minkä useat kokivat hauskaksi ideaksi, nosti monella muulla karvat pystyyn.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ilmiö. Sukupuolten välillä on palkkaeroja myös samaa työtä tekevillä. Nais- ja miesekonomien palkkaero on 24 %, mutta kun tehtävään, työnantajaan ja henkilöön liittyvät selittävät tekijät poistetaan, jää sukupuoleen perustuvaksi selittymättömäksi palkkaeroksi 11 %.

On toissijaista vääntää kättä siitä, kuinka suuri palkkaero sukupuolten välillä on ja kuinka suuri osa palkkaeroista johtuu esimerkiksi työmarkkinoiden segregaatiosta. Tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten palkkatasa-arvon esteet poistetaan. Ekonomien selvityksen mukaan keskeisimpiä palkkaeroja selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi asemataso, poissaolovuodet työmarkkinoilta ja viikkotyötunnit. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa jakamalla perhevastuu tasaisemmin. Perhevastuun jakaantumiseen puolestaan voi vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä.

Tarpeen perhevapaajärjestelmän kehittämiselle tunnistavat lähes kaikki. Uusi järjestelmä tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mieluiten jo istuvan hallituksen aikana. Hallituksen on siis sovittava budjettiriihessä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen aloitetaan välittömästi. Ellei istuva hallitus pysty uudesta mallista sopimaan, on vähintään kaikkien selvitysten oltava valmiina seuraavan hallituksen aloittaessa, jotta uusi järjestelmä saataisiin käyttöön viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kosti Hyyppä
Asiamies

25.08.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013