( Yhteiskunta )

Raamit tekevät sopimisesta sujuvaa

Teksti Mikko Huotari
Kuvitus Samuel Tuovinen
Parhaimmillaan paikallisessa sopimisessa kaikki osapuolet voittavat.

Paikallisesta sopimisesta on tullut jonkinlainen mantra, jota kaikki hokevat, mutta tarkoittavat eri asioita”, sanoo Suomen Ekonomien työmarkkinajohtaja Lotta Savinko.

”Välillä kuulostaa siltä, että kun paikallinen sopiminen saadaan laajennettua, niin kaikki Suomen ja kansantalouden ongelmat ratkeavat. Toki sopimisen lisääminen paikallisella tasolla on vääjäämätöntä ja sitä tarvitaan, mutta yksin sen avulla ei Suomen kriisiä ratkota.”

Uusi asia paikallinen sopiminen ei ole. Lainsäädäntö ja työehtosopimukset asettavat sille raamit ja reunat, ja näissä rajoissa paikallinen sopiminen on ollut mahdollista jo kauan. Paikallisesti on voitu sopia monenlaisista asioista – etenkin ylempien toimihenkilöiden ja ekonomien työehtosopimuksissa. Paikallisen sopimisen mahdollisuudet vaihtelevat kuitenkin paljon, koska työehtosopimuksissa on paljon alakohtaisia eroja.

Hyötyä kaikille

Paikallinen sopiminen on ennen kaikkea kollektiivista sopimista. Se edellyttää, että kollektiiviset sopijaosapuolet ovat olemassa ja niiden välillä vallitsee luottamus.

”Hyviä edellytyksiä paremmalle paikalliselle sopimiselle ovat lisäksi lainmukaiset suunnitelmat: että ne on tehty ja että ne ovat käytössä”, Savinko sanoo.

”Se tarkoittaa muun muassa henkilöstö-, koulutus-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia sekä palkkakartoituksia ja työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa.”

Tärkeää on myös jatkuvan yhteistoiminnan ylläpito ja kehittäminen, mikä edistää paikallisen sopimisen edellyttämää tiedonsaantia ja kasvattaa luottamusta.

”Paikallisen sopimisen myötä meillä on mahdollisuus parantaa sopijapuolien välistä luottamusta entisestään. Näin käy, jos onnistumme luomaan molempia osapuolia hyödyttävän paikallisen sopimisen kulttuurin.”

Muutakin kuin kriisisopimista

Kilpailukykysopimuksen mahdollisen syntymisen myötä paikallinen sopiminen laajenee ensisijaisesti niin sanottuun kriisisopimiseen. Tämä tarkoittaa, että työpaikoille tulee mahdolliseksi sopia työehdoista määräajaksi, jos yritystä uhkaa vakava taloudellinen kriisi.

Paikallinen sopiminen laajenee nyt siis negatiivisen taloustilanteen kautta, mutta yhtä tärkeää olisi kehittää paikallista sopimista myös muulloin kuin taloudellisissa kriisitilanteissa.

”Toisaalta nyt liikutaan iso askel eteenpäin. Kun nämä muutokset on jalkautettu, olemme todennäköisesti aiempaa osaavampia kehittämään paikallista sopimista myös ei-kriisiaikoina sopimiseen”, Savinko sanoo.

Lisäksi paikallinen sopiminen laajenee nyt järjestäytymättömien työnantajien piiriin, joten on tärkeää, että henkilöstöedustus, luottamushenkilöiden tiedonsaanti sekä vaikutusmahdollisuudet turvataan.

Niin sanottuja sopimuksettomia aloja, kuten kauppa- ja elintarvikealaa, paikallisen sopimisen muutokset eivät juurikaan kosketa. Niillä sopiminen rakentuu vahvasti työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmän ympärille.

”Toivottavaa onkin, että paikallisen sopimisen kehittyminen lisäisi myös näillä aloilla intoa työehtosopimustasoiseen sopimiseen”, Savinko sanoo.

”Muutoin vaarana on, että nämä alat muodostavat sopimisen kannalta ikään kuin kakkosluokan.”

Vain hyviä sopimuksia

Nordealla on Suomessa noin 7 300 työntekijää. Yrityksessä on sovittu paikallisesti hyvin monenlaisista asioista jo vuosien ajan.

”Toistaiseksi on tehty vain hyviä sopimuksia”, sanoo Nordean Ylemmät Toimihenkilöt NYT ry:n puheenjohtaja Jouni Jaakkonen.

”Vielä ei olla jouduttu tekemään huonoja sopimuksia, mutta sellainenkin voi tietysti olla jossain vaiheessa edessä.”

Ylempien Toimihenkilöiden YTN:n linkkeinä Nordeassa ovat YTN:n pääyhteyshenkilö Jarmo Hyvärinen ja NYT:n puheenjohtaja Jouni Jaakkonen. Rahoitusalan henkilöstöedustajaa kutsutaan siis yhteyshenkilöksi. Häntä koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin luottamusmiehiä muilla aloilla.

Nordean suuren työntekijämäärän vuoksi paikalliset sopimukset tehdään hyvin eri tavalla kuin pienillä tai keskikokoisilla työpaikoilla. Työnantajan edustajien lisäksi neuvotteluissa ovat Nordean Ylemmät Toimihenkilöt NYT:n edustajat ja Nousun edustajat. Nousun jäsenistä suurin osa on toimihenkilöitä.

”Olemme neuvotelleet muun muassa rahoitusalan palkkakeskustelumallista. Siitä on tehty Nordeassa paikallinen sopimus, joka poikkeaa hieman työehtosopimuksen mallista”, Hyvärinen kertoo.

”Sopimuksessa on määritelty Nordean tarpeisiin sopivimmat menettelytavat ja lomakkeet. Lisäksi henkilökohtaiseen palkanosaan vaikuttavat kohdat poikkeavat jonkin verran työehtosopimuksesta. Palkansaajan näkökulmasta on päästy parempaan sopimukseen kuin mitä työehtosopimuksella olisi saatu”, Jaakkonen sanoo.

”Tähän asti työntekijät ovat olleet voittava osapuoli, mutta niin myös työantajapuoli: eihän työnantaja tekisi sopimusta, jos se ei kokisi hyötyvänsä siitä”, Hyvärinen selittää.

Nordeassa on palkkojen lisäksi sovittu paikallisesti myös viikonlopputyöskentelystä. Viime vuonna tehtiin työehtosopimukseen perustuva sopimus lauantaityökokeilun aloittamisesta.

”Meillä on tietty määrä konttoreita auki myös lauantaisin. Paikallisella sopimuksella on sovittu työskentelyperiaatteet ja millainen korvaus viikonlopputyöstä maksetaan”, Hyvärinen kertoo.

Lauantaityötä koskeva kokeilu on määräaikainen, ja kokeilu päättyy tämän vuoden elokuun lopussa. Mitä tapahtuu sen jälkeen, on edelleen auki.

Yhteyshenkilöt avainasemassa

Paikallisen sopimisen edellytyksenä on, että osapuolet tietävät, mistä sovitaan ja minkä vuoksi. Siksi henkilöstön tiedonsaanti ja edustus on turvattava yrityksen hallinnossa. Lisäksi tiedon täytyy kulkea sujuvasti työntekijöiden ja yhteyshenkilöiden välillä.

”Ilman paikallista sopimista meillä olisi vain yksi yhteyshenkilö, mutta neuvottelemalla on saatu kolme yhteyshenkilöä lisää”, Jaakkonen sanoo.

Paikallisista sopimuksista neuvotellaan yhteyshenkilöiden kautta. Nordean Ylemmät Toimihenkilöt NYT on tehnyt sopimuksen YTN:n kanssa.

”Voimme sopia paikallisesti YTN:n nimissä. Luonnollisesti meidän täytyy noudattaa YTN:n ohjeita, jotta jäsenkunnan etu tulee valvottua”, Jaakkonen kertoo.

NYT on yrittänyt turvata riittävän yhteyshenkilöiden määrän, jotta kaikilla liiketoiminta-alueilla olisi yhteyshenkilö ja tieto kulkisi kaikista yksiköistä neuvottelupöytään. Tällä hetkellä yhteyshenkilöverkostossa on pieniä puutteita ja NYT yrittää saada yhteyshenkilöiden määrää kattavammaksi.

”Parhaillaan on meneillään neuvottelut yhteyshenkilösopimuksen uusimiseksi niin, että se parantaa eri henkilöstöryhmien ja työantajan yhteistyötä ja mahdollistaa aidot neuvottelut paikallista sopimuksista”, Jaakkonen sanoo.

Yhteyshenkilöllä on myös erityinen luottamusmiehen suoja, joka antaa hänelle korotetun irtisanomissuojan. Tämä turva edesauttaa yhteyshenkilöä, jotta hänen on helppo keskustella ja neuvotella työnantajan edustajan kanssa ongelmatilanteissa. Yksittäisenä työntekijänä harvemmalla on rohkeutta tai viitseliäisyyttä nostaa hankalia asioita esiin esimiehensä edessä.

Kahden puolen pöytää

Ekonomien asema paikallisessa sopimisessa on kiinnostava. Ekonomeja löytyy neuvottelupöydän molemmin puolin. Suomen Ekonomien hallituksessa istuva Manu Salmi on Nokian Renkailla raskaiden renkaiden tulosyksikön johtaja. Hänen mukaansa yrityksellä on pitkät perinteet paikallisen sopimisen osalta. Erilaisia sopimuksia on tehty tarpeen mukaan useiden vuosien ajan.

”Sopimusten ja neuvottelujen käynnistämisen taustalla ovat liiketoiminnan tarpeet, joihin olemassa olevat työehtosopimukset eivät välttämättä anna optimaalista tapaa vastata”, Salmi sanoo.

Tämän vuoden tammikuussa viimeisteltiin paikallinen sopimus, joka koskee työaikajoustoja.

”Henkilöautojen rengasliiketoiminta on sesonkiluontoista, ja sesonkiin valmistauduttaessa on tarve tehdä tavallista enemmän töitä. Toisaalta sesongin jälkeen on hiljaisempaa aikaa, jolloin voidaan pitää vapaana sesongissa kertyneitä joustoja työaikapankista”, Salmi selittää.

Sopimuksen aikaansaaminen vaati pitkiä ja perusteellisia neuvotteluja.

”Se vaati myös kärsivällisyyttä sekä luottamusta osapuolten kesken.”

Neuvoteltu paikallinen sopimus koskee Nokian tehtaan henkilöautorengastuotannon henkilöstöä.

”Henkilöstö tekee keväällä, kesällä ja syksyllä ajoittain 6-päiväistä työviikkoa kerryttäen työaikapankkiin tunteja. Nämä tunnit pidetään vapaana vuodenvaihteen molemmin puolin, kun tuotannossa on hiljaisempaa”, Salmi sanoo.

Salmi uskoo, että paikallisella sopimuksella päästiin molempia osapuolia hyödyttävään ratkaisuun.

”Työnantaja sai tarvitsemiaan joustoja, ja henkilöstö joustojen vastineeksi 2,5 vuoden työsuhdeturvan.”

Salmi arvelee, että myös tulevaisuudessa tulee liiketoimintalähtöisiä tarpeita, joihin työehtosopimusten luomat raamit eivät sellaisenaan suoraan sovellu.

”Tällöin on syytä kokoontua paikalliseen neuvottelupöytään etsimään ratkaisuja. Prosessiin kannattaa ottaa ammattiliitot mukaan sekä asiantuntemuksensa että valtakunnallisen näkyvyytensä vuoksi”, Salmi pohtii.

Työ- ja virkaehtosopimusten raameissa

Kun paikallinen sopiminen laajenee, osaamisen vaatimukset kasvavat. Kukaan ei halua tehdä huonoja tai lainvastaisia sopimuksia, joten tietoa ja taitoa vaaditaan neuvottelupöydän kummallakin puolella.

”Paikallisen sopimisen laajentuminen tulee olemaan iso muutos ja myös haaste etenkin luottamusmiehille”, Savinko sanoo.

Hän pitääkin tärkeänä, että työ- ja virkaehtosopimukset raamittavat nyt ja tulevaisuudessa paikallista sopimista.

”Luottamusmies- ja työehtosopimusjärjestelmää kannattaisi käyttää hyväksi, koska siellä on raamitettuja prosesseja. Paikallista sopimista edistää parhaiten se, että asiat pystytään tekemään lähtökohtaisesti oikein.”

Nordean Jarmo Hyvärinen korostaa, että paikallisen sopimisen pitää olla järjestäytynyttä toimintaa.

”Pitää olla myös sopimus, miten sopimuksesta pääsee eroon ja miten riitoja selvitetään”, Hyvärinen sanoo.

Myös Jouni Jaakkonen liputtaa edustuksellisen sopimustoiminnan puolesta.

”Ei ole hyvä tehdä paikallisia sopimuksia suoraan työntekijöiden kanssa, koska silloin kaikkien etua ei tule otettua huomioon.”

13.4.2016

TES-tason sopiminen

  • Työehtosopimus (TES), jossa työnantajaliitto ja palkansaajaliitto sopivat alakohtaisista työsuhteen ehdoista, kuten työajoista, lomarahoista, sairausajan palkasta ja palkankorotuksista.

  • Yleensä toimialakohtaisia sopimuksia (esimerkiksi rahoitusala, teknologiateollisuus, ict-ala) ja sidottu henkilöstöryhmiin. Ekonomit ovat pääsääntöisesti ylempien toimihenkilöiden TESien piirissä.

  • TES voi olla myös yrityskohtainen (esimerkiksi Finnvera ja YLE).

  • Normaalisitova TES koskee ainoastaan sopijaosapuolia. Normaalisitovia ovat esimerkiksi yrityskohtaiset TESit. Normaalisitovia sopimuksia noudatetaan vain työnantajaliittoon kuuluvissa yrityksissä.

  • Yleissitovaa TESiä tulee noudattaa kaikissa alalla toimivissa yrityksissä, myös järjestäytymättömissä yrityksissä. Järjestäytymätön yritys ei kuulu työnantajaliittoon.

Paikallinen sopiminen

  • Yritys-/työpaikkatasolla tapahtuvaa sopimista.

  • Sopijapuolet, sekä mistä asioista voidaan sopia, on sovittu työ- ja virkaehtosopimuksessa.

  • Työntekijöitä edustaa yleensä luottamusmies, joka voi tehdä sopimuksia edustettaviensa puolesta.

  • Voi koskea koko henkilöstöä, henkilöstöryhmää tai muutoin rajattua työntekijäryhmää.

  • Tyypillisiä paikallisesti sovittavia asioita ovat esimerkiksi työaikajärjestelyihin liittyvät asiat, lomarahat, matkakustannusten korvaukset, työaikapankki ja päivystyskorvaus.

Yksilötason sopiminen

  • Työntekijä sopii itse työsuhteen ehdoistaan työnantajan kanssa tavallisimmin työsopimuksella.

  • Työlainsäädäntö rajoittaa sopimista siten, että lakia huonommista ehdoista ei voi sopia, ellei TES sitä mahdollista. Sen sijaan paremmista ehdoista voi sopia aina.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Kilpailukiellot hidastavat nuoren työntekijän kehittymistä

Ekonomi Ville Sonkamuotkan työsopimuksessa ei ole kilpailukieltoa – onneksi. Nuori ekonomi kokee kilpailukiellon haitalliseksi työntekijälle. Keskusteluissa ja pohdinnoissa ystävien kanssa kilpailukieltosopimukset näyttäytyvät vastavalmistuneille kehityksen jarruna. ”On erittäin hyvä, että näitä sopimuksia pyritään nyt rajoittamaan”, toteaa Sonkamuotka.

Onko sinulla ollut työsopimuksessasi kilpailukielto?

Olen työskennellyt viime vuodet konsultoinnissa ja finanssisektorilla. Työsopimuksissani ei vielä ole ollut kilpailukieltoa, mutta osalla kavereistani se työsopimuksessaan on, tai on ollut. Olenkin miettinyt, mitä kielto tarkoittaisi omalla kohdallani ja miten se vaikuttaisi omiin urapäätöksiini. Turhat kilpailukieltosopimukset arveluttavat erityisesti kehittymisen näkökulmasta. Varsinkin työuran alkupuolella uralle ei soisi rakennettavan mitään esteitä.

Miten kilpailukielto vaikuttaisi urapäätöksiisi?

Työuran alkuvaiheessa olevalle kilpailukielto on suuri rasite. Se sitoo henkilön yritykseen tiiviisti ja voi mahdollisesti hidastaa ammatillista kehittymistä, jos työpaikalla ei ole tarjota riittävästi haasteita ja kilpailukielto taas rajoittaa siirtymistä toisen työnantajan palvelukseen. Itse olen tällä hetkellä töissä suuressa yrityksessä, jossa on mahdollista edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti.

On erittäin hyvä, että eduskunnassa on noussut esiin kilpailukieltoihin liittyvä lakimuutos, jolla pyritään karsimaan turhat kilpailukiellot. Yksittäisen työntekijän on todella vaikea vaikuttaa asiaan. Työntekijän on käytännössä mahdoton olla allekirjoittamatta kilpailukieltosopimusta.

Onko sinua houkuteltu kilpailijalle tai alihankkijalle töihin?

Minua ei ole houkuteltu töihin kilpailijoille, mutta ystäväpiirissäni tällaisia tapauksia on ollut. En ole kuitenkaan kuullut, että kilpailukielto olisi estänyt vaihtamasta työpaikkaa. Asiat on lopulta aina saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Miksi työntekijälle epävarmuutta aiheuttavaa kilpailukieltoa on siis edes tarvittu?

Ville Sonkamuotka
KTM

Suomen Ekonomien mielestä kilpailukieltojen yleistyminen asiantuntija- ja esimiestasolla on työmarkkinoiden kannalta huono asia. Kilpailukieltosopimukset rajoittavat työvoiman liikkumista, eikä paras osaaminen näin ole työmarkkinoiden ja kansantalouden käytössä. Kirjoitus on osa laajempaa sarjaa, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua kilpailukielloista. Sarjan muut osat löytyvät Ekonomien blogista. Lue myös Ekonomi-lehden juttu aiheesta.

11.09.2017
Vesittyikö perhevapaauudistus jo ennen kuin se ehdittiin aloittaa?

Hallitus ilmoitti, että perhevapaauudistus aloitetaan. Erinomainen uutinen! Viisaasti toteutetulla perhevapaauudistuksella edistämme perheiden hyvinvointia, työllisyyttä sekä naisten työmarkkina-asemaa. Saamme myös lisää maamme parasta osaamista työmarkkinoiden käyttöön, sillä nuoret naiset ovat Suomen parhaiten koulutettu ryhmä.

Hallituksesta ilmoitettiin, että mahdollisuus kotihoitoon säilytetään kolmeen ikävuoteen saakka, ja että perheiden valinnanvapauteen ei puututa. Tästä nousee vahva huoli siitä, saako näillä reunaehdoilla mitään positiivista aikaan. Riippuu siitä, miten asetetut ehdot tulkitaan. On toivottavaa, että uudistuksen valmistelua tekevä työryhmä tekee viisaita ratkaisuja, jotka ohjaavat perheitä uudenlaisiin valintoihin.

Tukien tasoa porrastettava

Kotihoidon mahdollistaminen siihen asti, että lapsi täyttää kolme vuotta sitoo paljon valmistelijoiden käsiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos uudistuksella halutaan edistää nuorten naisten työllisyyttä ja perhevapaiden jakaantumista molempien vanhempien kesken, on tukien tasoa porrastettava. Pelkkä kotihoidontuen tason porrastaminen ei riitä, vaan saadakseen kolmevuotiset perhevapaat, on myös vanhempainpäivärahan tasoa porrastettava sen mukaan, kuinka pitkään perhe haluaa hoitaa lasta kotona.

Valinnanvapauden säilyttämisen ei tule estää kannustamasta jakamaan perhevapaita isän ja äidin kesken. Kun yhteiskunta käyttää rahaa, voi rahankäytöllä olla myös ohjaava vaikutus. Perhevapaajärjestelmän tulee ohjata jakamaan perhevapaat. Ohjaus tapahtuu käytännössä etuuksien tasoa säätämällä.

Kosti Hyyppä
Asiamies

31.08.2017
Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tehokkain keino puuttua palkkaeroihin

Finlayson nosti sukupuolten väliset palkkaerot lööppeihin. Näkyvyyttä tuli sekä teemalle että yritykselle, mutta tempaus aktivoi myös mielensäpahoittajat. He ovat vastustaneet kampanjaa monista eri näkökulmista. Kampanjan on esimerkiksi todettu olevan tasa-arvolain vastainen ja toisaalta on kiistetty myös koko palkkaerojen olemassaolo. Se, minkä useat kokivat hauskaksi ideaksi, nosti monella muulla karvat pystyyn.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat todellinen ilmiö. Sukupuolten välillä on palkkaeroja myös samaa työtä tekevillä. Nais- ja miesekonomien palkkaero on 24 %, mutta kun tehtävään, työnantajaan ja henkilöön liittyvät selittävät tekijät poistetaan, jää sukupuoleen perustuvaksi selittymättömäksi palkkaeroksi 11 %.

On toissijaista vääntää kättä siitä, kuinka suuri palkkaero sukupuolten välillä on ja kuinka suuri osa palkkaeroista johtuu esimerkiksi työmarkkinoiden segregaatiosta. Tärkeintä olisi keskittyä siihen, miten palkkatasa-arvon esteet poistetaan. Ekonomien selvityksen mukaan keskeisimpiä palkkaeroja selittäviä tekijöitä ovat esimerkiksi asemataso, poissaolovuodet työmarkkinoilta ja viikkotyötunnit. Näihin kaikkiin voi vaikuttaa jakamalla perhevastuu tasaisemmin. Perhevastuun jakaantumiseen puolestaan voi vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä.

Tarpeen perhevapaajärjestelmän kehittämiselle tunnistavat lähes kaikki. Uusi järjestelmä tulee ottaa käyttöön mahdollisimman pian, mieluiten jo istuvan hallituksen aikana. Hallituksen on siis sovittava budjettiriihessä, että perhevapaajärjestelmän uudistaminen aloitetaan välittömästi. Ellei istuva hallitus pysty uudesta mallista sopimaan, on vähintään kaikkien selvitysten oltava valmiina seuraavan hallituksen aloittaessa, jotta uusi järjestelmä saataisiin käyttöön viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Kosti Hyyppä
Asiamies

25.08.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013