( Yhteiskunta )

Raamit tekevät sopimisesta sujuvaa

Teksti Mikko Huotari
Kuvitus Samuel Tuovinen
Parhaimmillaan paikallisessa sopimisessa kaikki osapuolet voittavat.

Paikallisesta sopimisesta on tullut jonkinlainen mantra, jota kaikki hokevat, mutta tarkoittavat eri asioita”, sanoo Suomen Ekonomien työmarkkinajohtaja Lotta Savinko.

”Välillä kuulostaa siltä, että kun paikallinen sopiminen saadaan laajennettua, niin kaikki Suomen ja kansantalouden ongelmat ratkeavat. Toki sopimisen lisääminen paikallisella tasolla on vääjäämätöntä ja sitä tarvitaan, mutta yksin sen avulla ei Suomen kriisiä ratkota.”

Uusi asia paikallinen sopiminen ei ole. Lainsäädäntö ja työehtosopimukset asettavat sille raamit ja reunat, ja näissä rajoissa paikallinen sopiminen on ollut mahdollista jo kauan. Paikallisesti on voitu sopia monenlaisista asioista – etenkin ylempien toimihenkilöiden ja ekonomien työehtosopimuksissa. Paikallisen sopimisen mahdollisuudet vaihtelevat kuitenkin paljon, koska työehtosopimuksissa on paljon alakohtaisia eroja.

Hyötyä kaikille

Paikallinen sopiminen on ennen kaikkea kollektiivista sopimista. Se edellyttää, että kollektiiviset sopijaosapuolet ovat olemassa ja niiden välillä vallitsee luottamus.

”Hyviä edellytyksiä paremmalle paikalliselle sopimiselle ovat lisäksi lainmukaiset suunnitelmat: että ne on tehty ja että ne ovat käytössä”, Savinko sanoo.

”Se tarkoittaa muun muassa henkilöstö-, koulutus-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia sekä palkkakartoituksia ja työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa.”

Tärkeää on myös jatkuvan yhteistoiminnan ylläpito ja kehittäminen, mikä edistää paikallisen sopimisen edellyttämää tiedonsaantia ja kasvattaa luottamusta.

”Paikallisen sopimisen myötä meillä on mahdollisuus parantaa sopijapuolien välistä luottamusta entisestään. Näin käy, jos onnistumme luomaan molempia osapuolia hyödyttävän paikallisen sopimisen kulttuurin.”

Muutakin kuin kriisisopimista

Kilpailukykysopimuksen mahdollisen syntymisen myötä paikallinen sopiminen laajenee ensisijaisesti niin sanottuun kriisisopimiseen. Tämä tarkoittaa, että työpaikoille tulee mahdolliseksi sopia työehdoista määräajaksi, jos yritystä uhkaa vakava taloudellinen kriisi.

Paikallinen sopiminen laajenee nyt siis negatiivisen taloustilanteen kautta, mutta yhtä tärkeää olisi kehittää paikallista sopimista myös muulloin kuin taloudellisissa kriisitilanteissa.

”Toisaalta nyt liikutaan iso askel eteenpäin. Kun nämä muutokset on jalkautettu, olemme todennäköisesti aiempaa osaavampia kehittämään paikallista sopimista myös ei-kriisiaikoina sopimiseen”, Savinko sanoo.

Lisäksi paikallinen sopiminen laajenee nyt järjestäytymättömien työnantajien piiriin, joten on tärkeää, että henkilöstöedustus, luottamushenkilöiden tiedonsaanti sekä vaikutusmahdollisuudet turvataan.

Niin sanottuja sopimuksettomia aloja, kuten kauppa- ja elintarvikealaa, paikallisen sopimisen muutokset eivät juurikaan kosketa. Niillä sopiminen rakentuu vahvasti työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmän ympärille.

”Toivottavaa onkin, että paikallisen sopimisen kehittyminen lisäisi myös näillä aloilla intoa työehtosopimustasoiseen sopimiseen”, Savinko sanoo.

”Muutoin vaarana on, että nämä alat muodostavat sopimisen kannalta ikään kuin kakkosluokan.”

Vain hyviä sopimuksia

Nordealla on Suomessa noin 7 300 työntekijää. Yrityksessä on sovittu paikallisesti hyvin monenlaisista asioista jo vuosien ajan.

”Toistaiseksi on tehty vain hyviä sopimuksia”, sanoo Nordean Ylemmät Toimihenkilöt NYT ry:n puheenjohtaja Jouni Jaakkonen.

”Vielä ei olla jouduttu tekemään huonoja sopimuksia, mutta sellainenkin voi tietysti olla jossain vaiheessa edessä.”

Ylempien Toimihenkilöiden YTN:n linkkeinä Nordeassa ovat YTN:n pääyhteyshenkilö Jarmo Hyvärinen ja NYT:n puheenjohtaja Jouni Jaakkonen. Rahoitusalan henkilöstöedustajaa kutsutaan siis yhteyshenkilöksi. Häntä koskevat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin luottamusmiehiä muilla aloilla.

Nordean suuren työntekijämäärän vuoksi paikalliset sopimukset tehdään hyvin eri tavalla kuin pienillä tai keskikokoisilla työpaikoilla. Työnantajan edustajien lisäksi neuvotteluissa ovat Nordean Ylemmät Toimihenkilöt NYT:n edustajat ja Nousun edustajat. Nousun jäsenistä suurin osa on toimihenkilöitä.

”Olemme neuvotelleet muun muassa rahoitusalan palkkakeskustelumallista. Siitä on tehty Nordeassa paikallinen sopimus, joka poikkeaa hieman työehtosopimuksen mallista”, Hyvärinen kertoo.

”Sopimuksessa on määritelty Nordean tarpeisiin sopivimmat menettelytavat ja lomakkeet. Lisäksi henkilökohtaiseen palkanosaan vaikuttavat kohdat poikkeavat jonkin verran työehtosopimuksesta. Palkansaajan näkökulmasta on päästy parempaan sopimukseen kuin mitä työehtosopimuksella olisi saatu”, Jaakkonen sanoo.

”Tähän asti työntekijät ovat olleet voittava osapuoli, mutta niin myös työantajapuoli: eihän työnantaja tekisi sopimusta, jos se ei kokisi hyötyvänsä siitä”, Hyvärinen selittää.

Nordeassa on palkkojen lisäksi sovittu paikallisesti myös viikonlopputyöskentelystä. Viime vuonna tehtiin työehtosopimukseen perustuva sopimus lauantaityökokeilun aloittamisesta.

”Meillä on tietty määrä konttoreita auki myös lauantaisin. Paikallisella sopimuksella on sovittu työskentelyperiaatteet ja millainen korvaus viikonlopputyöstä maksetaan”, Hyvärinen kertoo.

Lauantaityötä koskeva kokeilu on määräaikainen, ja kokeilu päättyy tämän vuoden elokuun lopussa. Mitä tapahtuu sen jälkeen, on edelleen auki.

Yhteyshenkilöt avainasemassa

Paikallisen sopimisen edellytyksenä on, että osapuolet tietävät, mistä sovitaan ja minkä vuoksi. Siksi henkilöstön tiedonsaanti ja edustus on turvattava yrityksen hallinnossa. Lisäksi tiedon täytyy kulkea sujuvasti työntekijöiden ja yhteyshenkilöiden välillä.

”Ilman paikallista sopimista meillä olisi vain yksi yhteyshenkilö, mutta neuvottelemalla on saatu kolme yhteyshenkilöä lisää”, Jaakkonen sanoo.

Paikallisista sopimuksista neuvotellaan yhteyshenkilöiden kautta. Nordean Ylemmät Toimihenkilöt NYT on tehnyt sopimuksen YTN:n kanssa.

”Voimme sopia paikallisesti YTN:n nimissä. Luonnollisesti meidän täytyy noudattaa YTN:n ohjeita, jotta jäsenkunnan etu tulee valvottua”, Jaakkonen kertoo.

NYT on yrittänyt turvata riittävän yhteyshenkilöiden määrän, jotta kaikilla liiketoiminta-alueilla olisi yhteyshenkilö ja tieto kulkisi kaikista yksiköistä neuvottelupöytään. Tällä hetkellä yhteyshenkilöverkostossa on pieniä puutteita ja NYT yrittää saada yhteyshenkilöiden määrää kattavammaksi.

”Parhaillaan on meneillään neuvottelut yhteyshenkilösopimuksen uusimiseksi niin, että se parantaa eri henkilöstöryhmien ja työantajan yhteistyötä ja mahdollistaa aidot neuvottelut paikallista sopimuksista”, Jaakkonen sanoo.

Yhteyshenkilöllä on myös erityinen luottamusmiehen suoja, joka antaa hänelle korotetun irtisanomissuojan. Tämä turva edesauttaa yhteyshenkilöä, jotta hänen on helppo keskustella ja neuvotella työnantajan edustajan kanssa ongelmatilanteissa. Yksittäisenä työntekijänä harvemmalla on rohkeutta tai viitseliäisyyttä nostaa hankalia asioita esiin esimiehensä edessä.

Kahden puolen pöytää

Ekonomien asema paikallisessa sopimisessa on kiinnostava. Ekonomeja löytyy neuvottelupöydän molemmin puolin. Suomen Ekonomien hallituksessa istuva Manu Salmi on Nokian Renkailla raskaiden renkaiden tulosyksikön johtaja. Hänen mukaansa yrityksellä on pitkät perinteet paikallisen sopimisen osalta. Erilaisia sopimuksia on tehty tarpeen mukaan useiden vuosien ajan.

”Sopimusten ja neuvottelujen käynnistämisen taustalla ovat liiketoiminnan tarpeet, joihin olemassa olevat työehtosopimukset eivät välttämättä anna optimaalista tapaa vastata”, Salmi sanoo.

Tämän vuoden tammikuussa viimeisteltiin paikallinen sopimus, joka koskee työaikajoustoja.

”Henkilöautojen rengasliiketoiminta on sesonkiluontoista, ja sesonkiin valmistauduttaessa on tarve tehdä tavallista enemmän töitä. Toisaalta sesongin jälkeen on hiljaisempaa aikaa, jolloin voidaan pitää vapaana sesongissa kertyneitä joustoja työaikapankista”, Salmi selittää.

Sopimuksen aikaansaaminen vaati pitkiä ja perusteellisia neuvotteluja.

”Se vaati myös kärsivällisyyttä sekä luottamusta osapuolten kesken.”

Neuvoteltu paikallinen sopimus koskee Nokian tehtaan henkilöautorengastuotannon henkilöstöä.

”Henkilöstö tekee keväällä, kesällä ja syksyllä ajoittain 6-päiväistä työviikkoa kerryttäen työaikapankkiin tunteja. Nämä tunnit pidetään vapaana vuodenvaihteen molemmin puolin, kun tuotannossa on hiljaisempaa”, Salmi sanoo.

Salmi uskoo, että paikallisella sopimuksella päästiin molempia osapuolia hyödyttävään ratkaisuun.

”Työnantaja sai tarvitsemiaan joustoja, ja henkilöstö joustojen vastineeksi 2,5 vuoden työsuhdeturvan.”

Salmi arvelee, että myös tulevaisuudessa tulee liiketoimintalähtöisiä tarpeita, joihin työehtosopimusten luomat raamit eivät sellaisenaan suoraan sovellu.

”Tällöin on syytä kokoontua paikalliseen neuvottelupöytään etsimään ratkaisuja. Prosessiin kannattaa ottaa ammattiliitot mukaan sekä asiantuntemuksensa että valtakunnallisen näkyvyytensä vuoksi”, Salmi pohtii.

Työ- ja virkaehtosopimusten raameissa

Kun paikallinen sopiminen laajenee, osaamisen vaatimukset kasvavat. Kukaan ei halua tehdä huonoja tai lainvastaisia sopimuksia, joten tietoa ja taitoa vaaditaan neuvottelupöydän kummallakin puolella.

”Paikallisen sopimisen laajentuminen tulee olemaan iso muutos ja myös haaste etenkin luottamusmiehille”, Savinko sanoo.

Hän pitääkin tärkeänä, että työ- ja virkaehtosopimukset raamittavat nyt ja tulevaisuudessa paikallista sopimista.

”Luottamusmies- ja työehtosopimusjärjestelmää kannattaisi käyttää hyväksi, koska siellä on raamitettuja prosesseja. Paikallista sopimista edistää parhaiten se, että asiat pystytään tekemään lähtökohtaisesti oikein.”

Nordean Jarmo Hyvärinen korostaa, että paikallisen sopimisen pitää olla järjestäytynyttä toimintaa.

”Pitää olla myös sopimus, miten sopimuksesta pääsee eroon ja miten riitoja selvitetään”, Hyvärinen sanoo.

Myös Jouni Jaakkonen liputtaa edustuksellisen sopimustoiminnan puolesta.

”Ei ole hyvä tehdä paikallisia sopimuksia suoraan työntekijöiden kanssa, koska silloin kaikkien etua ei tule otettua huomioon.”

13.4.2016

TES-tason sopiminen

  • Työehtosopimus (TES), jossa työnantajaliitto ja palkansaajaliitto sopivat alakohtaisista työsuhteen ehdoista, kuten työajoista, lomarahoista, sairausajan palkasta ja palkankorotuksista.

  • Yleensä toimialakohtaisia sopimuksia (esimerkiksi rahoitusala, teknologiateollisuus, ict-ala) ja sidottu henkilöstöryhmiin. Ekonomit ovat pääsääntöisesti ylempien toimihenkilöiden TESien piirissä.

  • TES voi olla myös yrityskohtainen (esimerkiksi Finnvera ja YLE).

  • Normaalisitova TES koskee ainoastaan sopijaosapuolia. Normaalisitovia ovat esimerkiksi yrityskohtaiset TESit. Normaalisitovia sopimuksia noudatetaan vain työnantajaliittoon kuuluvissa yrityksissä.

  • Yleissitovaa TESiä tulee noudattaa kaikissa alalla toimivissa yrityksissä, myös järjestäytymättömissä yrityksissä. Järjestäytymätön yritys ei kuulu työnantajaliittoon.

Paikallinen sopiminen

  • Yritys-/työpaikkatasolla tapahtuvaa sopimista.

  • Sopijapuolet, sekä mistä asioista voidaan sopia, on sovittu työ- ja virkaehtosopimuksessa.

  • Työntekijöitä edustaa yleensä luottamusmies, joka voi tehdä sopimuksia edustettaviensa puolesta.

  • Voi koskea koko henkilöstöä, henkilöstöryhmää tai muutoin rajattua työntekijäryhmää.

  • Tyypillisiä paikallisesti sovittavia asioita ovat esimerkiksi työaikajärjestelyihin liittyvät asiat, lomarahat, matkakustannusten korvaukset, työaikapankki ja päivystyskorvaus.

Yksilötason sopiminen

  • Työntekijä sopii itse työsuhteen ehdoistaan työnantajan kanssa tavallisimmin työsopimuksella.

  • Työlainsäädäntö rajoittaa sopimista siten, että lakia huonommista ehdoista ei voi sopia, ellei TES sitä mahdollista. Sen sijaan paremmista ehdoista voi sopia aina.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Uusi perhevapaajärjestelmä rakennettava joustavuuden periaatteelle

Isien perhevapaat ovat keskeinen osa käynnissä olevaa perhevapaauudistusta. Koska tavoitteena on edistää työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, isille korvamerkittyjä perhevapaita pitää myös lisätä. Jotta tästä vapaiden lisäämisestä olisi hyötyä, olisi isien alettava aktiivisemmin käyttää jo nyt heille korvamerkittyjä vapaita, vapaasti jaettavista vapaista puhumattakaan.

Isät käyttävät ensisijaisesti heille korvamerkittyjä, ansiosidonnaisesti korvattavia vapaita. Monessa perheessä isä käyttää vain ja ainoastaan ne kolme viikkoa, jotka nykyisessä perhevapaajärjestelmässä voi käyttää samaan aikaan äidin pitämien vapaiden kanssa. Tämä kolme viikkoa on toki perheelle hyvin tärkeä ajanjakso, mutta perhevapaiden jälkeisen perhevastuun jakautumisen kannalta olisi tärkeää, että isät käyttäisivät vapaita myös siten, että he ovat yksin vastuussa lapsesta äidin ollessa töissä.

Isien käyttämien perhevapaiden lisäämiseksi pitää käyttää kaikki mahdolliset keinot. Etuusjärjestelmän pitää ohjata ja mahdollistaa, ei estää tai rajoittaa. Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla vapaus sopia vapaiden käytöstä haluamallaan tavalla etuusjärjestelmän estämättä. Tämän lisäksi tarvitaan myös nykyisen kaltainen subjektiivinen oikeus vapaiden pitämiseen ilmoitusaikaa noudattaen ja jaksojen määrää mahdollisesti rajoittaen.

Vaikka totaalinen poissaolo töistä useimmissa tapauksissa onkin mahdollinen, saattaa se tuntua hankalalta sekä työnantajalle että työntekijälle. Tällaisissa tapauksissa osa-aikainen perhevapaa olisi loistava vaihtoehto. Nykyään perhevapaan osa-aikaisuus on mahdollista vain vanhempainvapaan osalta siten, että isä ja äiti vuorottelevat töissä ja kotona. Tähän järjestelyyn ei siis voi käyttää isyysvapaapäiviä eikä isä voi olla osa-aikaisella isyysvapaalla äidin ollessa osan viikkoa kotihoidontuella. Tämä pitää korjata perhevapaajärjestelmän uudistamisen yhteydessä.

Ollessani itse viisi kuukautta kotona lapsen kanssa huomasin ajan kuluessa kaipaavani yhä enemmän vastapainoa lapsiarjelle. Aika kotona oli korvaamatonta, mutta töihin palatessani osasin arvostaa aivan uudella tavalla työrauhaa. Uskon, että vuorottelemalla kotona ja töissä pystyisin nauttimaan molemmista elämäni osa-alueista enemmän. Olen puhunut asiasta myös esimieheni kanssa ja hän totesi pitävänsä minut mahdollisen tulevan perhevapaani aikana mieluummin pidemmän aikaa osittain töissä kuin lyhyemmän aikaa kokonaan vapaalla. Etuusjärjestelmä ei tätä mallia kuitenkaan tällä hetkellä mahdollista.

Kaikkiin töihin jaetut perhevapaat eivät sovi, mutta useisiin kyllä. Parhaassa tapauksessa kaikki osapuolet voittavat. Kummankin vanhemman työnantajat saavat työntekijänsä osittain käyttöön myös perhevapaiden aikana, vanhemmat saavat töistä vastapainoa kotona ololle ja lapsi saa luoda läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa.

Kosti Hyyppä
Asiamies, Isä

Tutustu myös maanantaina lanseerattuun isäaikaa.fi -kampanjaan, jossa tuodaan hyvällä tavalla esiin isän vapaiden merkitys. ”Vanhemmuus on elämäsi tärkein tehtävä. Ota isäaikaa. Perhevapaasta hyötyvät niin isä, lapsi kuin parisuhdekin.”

10.11.2017
Ryhtyisinkö vielä yrittäjäksi? – vuoropuhelua yrittäjän ja yrittäjyyttä pohtivan välillä

Mahdollisen tulevan yrittäjän Kari Leppilahden ja nykyisen yrittäjän Kaisa Kokkosen ajatuksia asiantuntijayrittäjyydestä.

Kari: Ikää mittarissa vasta 60, mutta pitkä ura taloushallinnon ja -johdon tehtävissä useissa eri yrityksissä on kohdallani tällä erää päättymässä. Yrittäjyyteen taasen läheisesti liittyy lähes 20 vuoden rupeama franchising -työnantajan palveluksessa ja ketjun johdossa, eli myös toimitusjohtajakokemusta löytyy. Siksipä pohdintaan: ryhtyisinkö yrittäjäksi vai tyytyisinkö niin sanottuun eläkeputkeen ja ansiosidonnaisen nostoon – siinä sivussa työhakemuksia tehden ja mahdollisia työpaikkoja tutkaillen.

Työvuosia olisi kuitenkin vielä tarjolla 5-10 ja yrittäjänä voisin tarjota kokemustani esimerkiksi lyhyissä projekteissa ja konsultoinneissa – tai väliaikaisena vuokratalousjohtajana. Juuri tällainen ’väliaikainen’ olen viimeisen vuoden ollut, tosin ihan työsuhteessa.

Kaisa: Olen ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta, sitä ennen palkansaajana yli 20 vuotta talousjohdon tehtävissä. Teen talousjohdon, rahoituksen ja yritysjärjestelyjen konsultointia Akeba Oy:ssä. Pääpaino on ollut asiakkaissa, joiden liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, mutta konsultoin myös pieniä yrityksiä asiakkaan tarpeiden mukaan. Tyypillisesti teen työtä isoissa muutoshankkeissa tai vaikka listautumisprojekteissa osana projektitiimiä tai tiimin vetäjänä.

Päätin ryhtyä yrittäjäksi muuttaessamme Hyvinkäälle – elämään tuli muutenkin isoja muutoksia ja aika tuntui sopivalta. Asia oli pohdituttanut minua jo pitkään. Projektiluontoiset hankkeet ja   kehitystyö sekä yritysjärjestelyt olivat minusta mukavinta, mitä voi töissä tehdä. Nyt teen vain asiakasprojekteja – ja todella nautin työstäni.

Kari: Mutta ne yrittäjän riskit! Löytyykö yritykselle liikeidea, joka tuo asiakkaita ja työtehtäviä – paljonko pitää panostaa rahaa markkinointiin, että saa nimensä näkyviin ja kauanko tämä vaihe kestää? Minkä kokoinen pitäisi olla starttivaiheen vaatima pääoma?

Kaisa: Ihan samat asiat mietityttivät minuakin. Yrityksen toiminta-ajatus ja asiakasprojektien luonne selvisivät käytännössä vasta kun päätös yrittäjyydestä oli syntynyt ja ensimmäiset asiakkaat saatu. Autan yrityksiä muutostilanteissa – projektiosaamista ei kaikista yrityksistä löydy. Osaan myös auttaa kysymyksissä liittyen esim. pörssiyhtiönä toimimiseen tai hyvään hallinnointitapaan.

Alussa nettisivujen luonti oli isoin markkinointisatsaus. Halusin sivut suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi – lisäksi satsasin visuaaliseen ilmeeseen, koska se on minulle tärkeää. Olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa jakamassa käyntikortteja sekä keskustelemassa potentiaalisten asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Asiantuntijatyö ei tarvitse suuria alkupanostuksia muuhun kuin verkostoitumiseen ja näkymiseen alan tilaisuuksissa. Minä käytin alussa muutamia tuhansia euroja nettisivuihin, käyntikortteihin ja mainoksiin.

Kari: Mitäs sitten, jos homma ei lähdekään lentoon? Ja yrityksen joutuu lopettamaan joko kokonaan tai sitten tilanne on vaikkapa sellainen että löytyy puoleksi vuodeksi projekti, mutta toinen puoli vuodesta menee ilman toimeksiantoja?

Kaisa: Alussa on hyvä varautua siihen, että on hiljaisempaa, kun yrityksen toimintaa ei vielä tunneta. On hyvä laskea, millä tulee toimeen ja selvittää jo etukäteen, mitä tehdä, jos ei selviä kaikista maksuista. Jokainen asiakastyö on hyvä tehdä niin, että asiakas suosittelee sinua seuraavalle. Asiakkaiden väliin on mielestäni hyväkin jäädä taukoja, että ehtii verkostoitua, suunnitella/parantaa palveluita ja tehdä asiakasmateriaalia. Kehittää siis omaa tekemistään eri tavoilla.

Kari: TE-keskuksen tulkinta ”palkansaaja vai yrittäjä” arveluttaa. TE-toimisto selvittää, oletko työttömyysturvalaissa tarkoitettu yrittäjä. Arviointi ei kuitenkaan välttämättä ole yhdenmukainen esimerkiksi verotuksessa tehtyjen ratkaisujen kanssa (sic). Ja jos olet yrittäjä, niin tutkitaan, oletko pää- vai sivutoiminen yrittäjä. Tulkinta sitten vaikuttaa työttömyysetuuteen/työttömyysturvaan. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus kokeilla yrittäjyyden käynnistämistä ansiosidonnaisella vähintään vuoden ajan – mutta ei taida onnistua? Ja mikä on tulkinta em. tilanteessa, jossa toimeksianto löytyy puoleksi vuodeksi, mutta sitten on hiljaista?

Entäpäs verottajan tulkinta – ”palkkaa vai yritystuloa/työkorvausta”. Verottajalta löytyy aiheesta sivukaupalla tekstiä, mutta kuitenkin viime kädessä ratkaisu tehdään ns. kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Eli täyttä varmuutta tulkinnasta ei ole. Vanhemmat ja kokeneemmat varoittelevat, että vaikka olisi yritys ja rekisterit kunnossa, niin jos on vain yksi asiakas, saattaa verottaja tulkita yrittämisen työsuhteeksi – ja sehän se kalliiksi tulee.

Yllä olevan perusteella voi käydä niin, että verottajan mielestä olet työsuhteessa eli palkansaaja ja TE-keskuksen mukaan oletkin yrittäjä, eli palkansaajan työttömyysturvan ulkopuolella?

Kaisa: Juuri samoja asioita mietin ja selvittelin itselleni ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Minulle oli selvää, että halusin kokopäivätoimiseksi. Jos toimii yrittäjänä, on tärkeää, että kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit löytyvät: mm. asiakassopimukset ovat kunnossa, omat ja yrityksen varat ja velat ovat erikseen, markkinointi, nettisivut.

Sosiaaliturvan pohdinta oli haasteellisinta. Mitä tapahtuu, jos kukaan ei osta yrityksen palveluita – minkälaista korvausta saa ja kuinka kauan? Sain hyvin apua mm. Suomen Ekonomeista ja yrittäjien eläkekassasta.

Sekin selvisi, että yrittäjän sosiaaliturva riippuu siitä, minkälaisen turvan itse itselleen hankkii.

Ekonomien työttömyysturva-asiantuntija Mari Kettunen:

Verrattuna palkansaajiin yrittäjä vastaa itse oman sosiaaliturvansa järjestämisestä. Lakisääteinen YEL-vakuutus turvaa yrittäjän toimeentuloa elämän muutostilanteissa.

Yrittäjä määrittelee itse, minkälaisella summalla vakuuttaa itsensä. Mitä suuremmaksi yrittäjä määrittelee ns. YEL-työtulonsa, sitä vahvempi on sosiaaliturva, mutta myös vakuutusmaksut ovat korkeammat. YEL-vakuutuksen myötä yrittäjä voi saada turvaa sairastumisen, eläkkeelle jäämisen ja perheenlisäyksen kohdatessa. Yrittäjän on myös mahdollista valita YEL-vakuutukseensa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus, joka kattaa työssä, työmatkalla ja työpaikalla sattuneet tapaturmat sekä työn aiheuttamat ammattitaudit. Lisätietoja YEL-vakuutuksesta saa työeläkeyhtiöistä.

Yrittäjä voi olla myös oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan työttömyyden kohdatessa, kunhan hän on vakuuttanut itsensä oikeassa työttömyyskassassa (IAET-kassa tai AYT-kassa) ja täyttää muut ansiopäivärahan saamisen edellytykset.

Kun harkitset yritystoiminnan aloittamista, ota välittömästi yhteys Suomen Ekonomien työttömyysturvaneuvontaan, jotta saat ajantasaista tietoa työttömyysturvastasi ja työttömyyskassojen jäsenyysvaihtoehdoista.

Työttömyysturvaneuvontamme palvelee: ma-to klo 9-12 numerosta 020 693 273 tai työttömyysturva@ekonomit.fi.

07.11.2017
Inhimillisyys on hyvää johtamista

Positiivisen ja motivoivan työympäristön merkitystä ei voi vähätellä. Jokainen haluaisi suunnata työpäivänä askeleensa kohti työyhteisöä, jonka kokee itselleen mieluisaksi. On itsestäänselvyys, että jokainen kaipaa arvostusta. Pikagallupimme Twitterissä kertoi myös, että riittävä vastuun ja vapauden antaminen alaisille on johtajassa tärkeä ominaisuus. Liian harvoin voimme kuitenkin lukea esimiehistä, jotka esimerkillisesti johtavat työyhteisöjään huipputuloksiin kiitoksia keräävässä työilmapiirissä. Hyvää johtajuutta tarvitaan reilusti enemmän!

Olemme yhdessä Pregon kanssa tänä syksynä keränneet esimerkkejä/tarinoita hyvästä esimiestyöstä. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi toivomme saavamme niitä vähintään sata. Koostamme vuodenvaihteessa tarinoista teoksen, jonka laitamme laajasti jakoon. Jospa esimerkit saisivat yhä useamman johtajan tarkastelemaan omia toimintamallejaan kriittisesti ja muuttamaan johtamistaan, mikäli tarpeen.

#Satajohtamisentekoa -kampanjalla haluamme korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

Olemme saaneet jo useita kymmeniä kiinnostavia tarinoita, mutta haluamme niitä vielä lisää. Kerro meille oma hyvän johtamisen esimerkkisi, on se sitten henkilökohtainen onnistuminen tai jokin kuulemasi asia. Esimerkkisi voit jättää täällä.

Mitä hyvä johtajuus käytännössä on? Tässä muutama tarina malliksi.

”Yrityksessämme esimiesten roolia ja tehtäviä muutettiin pysyvästi enemmän ohjaavaan ja coachaavaan suuntaan – ja kaikki olivat tyytyväisempiä. Tarvittiin siis rohkeutta päästää irti totutusta, ylhäältä alas johtamismallista ja antaa vastuuta ja vapautta työn todellisille asiantuntijoille ja osaajille.”

”Omassa työhistoriassa on lämpimiä muistijälkiä esimiehistä, jotka ovat tarvittaessa osanneet astua esimiesroolistaan pois ja kohdanneet minut vertaisena ja lähimmäisenä. On karmivaa, jos oma esimies jättäytyy kylmän etäiseksi jopa tilanteissa, joissa on tuotava esiin omaa perhettä kohdannut suru tai muu vaikea elämäntilanne. Oman esimiehen ymmärrys ja tuki myös niissä tilanteissa – ellei etenkin niissä tilanteissa – on äärimmäisen tärkeää.”

”Hyvää johtamista on alaisten ja työyhteisön jäsenten ajan tasalla yhteisistä asioista pitäminen, avoimuus ja rehellisyys. Hyvää johtamista on jatkuvasti muistaa, millä tavalla työntekijät pidetään sitoutuneina yritykseen ja toisaalta, millä tavalla heidän sitoutumisensa voi murtaa.”

”Inhimillisyys on hyvää johtamista. Alaisten kohtaaminen kokonaisina ihmisinä, eikä vain suorittavina alaisina/työntekijöinä. Hyvä esimies sallii aidosti erilaisuutta ja antaa tilaa ihmisten olla oma itsensä. Hyvää esimiestyötä on myös olla aidosti kiinnostunut siitä, mitä työntekijöille kuuluu, millainen työ-/kuormitustilanne heillä on ja selvittää tarvitsevatko he jonkinlaista tukea esim. työnteon sujuvoittamiseksi.”

”Kun itse on johtajana, ja tietyllä tavalla tehtävässään oltavakin itsevarma, on tärkeä muistaa itsensä johtamisen tärkeys ja nöyryys alaisten osaamisen edessä. Jätin siis ohjaukseni vähemmälle, annoin enemmän vapaita käsiä ja huomasin, että delegointi kannatti, ja lopputulos, pakko ilolla myöntää, oli parempi kuin jos olisin tiukasti ohjannut asiaa. Eli jälleen: kannattaa hankkia itseään pätevämpiä alaisia ;)”

Odotamme nyt sinun tarinaasi/esimerkkiäsi, kerro se meille.

Ulla Niemelä
Viestintäasiantuntija

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

03.11.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013