( Johtaminen )

Rohkeus ja avoimuus – yrityksen tärkeät arvot

Teksti Jukka Nortio
Kuvitus Jussi Kaakinen
Miten luottamuksen kulttuuri luodaan yrityksen arkeen?

Meillä on valtavan avoin sisäinen kulttuuri. Tavoitteet ovat selvät kaikille, ja ne viestitään vahvasti. Yksi periaatteistamme onkin, että jaamme tietoa niin paljon kuin se on mahdollista. Sharing is caring”, Googlen maajohtaja Anni Ronkainen tiivistää.

Googlen avoimuus on parhaiden käytäntöjen jakamista ja oppimista muiden yksiköiden toiminnasta.

”Meillä ei ole not invented here -asennetta. Varastamme kunnialla toisten keksimiä yhteisiä toimintatapoja ja säädämme niitä paikallisiin olosuhteisiin”, Ronkainen sanoo.

Diacorissa uusi visio luotiin yhdessä henkilöstön kanssa

Anni Vepsäläinen hyppäsi viisi vuotta sitten terveyspalveluyhtiö Diacorin johtoon. Takana oli pitkä ura telekommunikaatioalalla ja parin vuoden rupeama henkilöstönkehittämisyrityksen johdossa.

”Terveydenhuoltoala oli tuolloin varsin konservatiivinen, oli vähän kilpailua asiakkaista ja niukasti dynamiikkaa verrattuna esimerkiksi teletoimialaan. Viidessä vuodessa koko toimiala on muuttunut ja Diacor on edennyt aimo harppauksin eteenpäin.”

Kun Vepsäläinen tarttui Diacorin ruoriin, hän lähti luomaan henkilöstönsä kanssa uutta visiota.

”Minulle on tärkeää yhdessä tekeminen, erityisesti näin asiantuntijayrityksessä”, Vepsäläinen sanoo.

Mistä saadaan kasvua tulevaisuudessa?

Avoimella, osallistavalla ja keskustelevalla työskentelyllä syntyi visio, jonka mukaan Diacor on terveyspalveluiden suomalainen suunnannäyttäjä.

”Tämä on rohkea ja kunnianhimoinen visio”, Vepsäläinen sanoo.

Uusi visio näkyi heti käytännön työssä, kun kielenkäyttö käännettiin kankeasta Kela-termistöstä asiakaslähtöiseksi, painopiste siirrettiin työterveyshuollosta työterveyspalveluihin ja työtapojen kehittämisessä lähdettiin hyödyntämään palvelumuotoilua.

Googlella rohkeus on vahvaa etunojaa tulevaisuuteen.

”Haluamme ymmärtää, miltä maailma näyttää kymmenen vuoden päästä. Muutosten pitää olla suuria eikä vähittäisiä. Jokaisen pitää miettiä rohkeasti, mikä on oma kymmenkertaisen eikä kymmenprosenttisen kasvun juttu”, Ronkainen sanoo.

Esimerkkinä Ronkainen mainitsee Googlen älylasit, jotka olivat muutama vuosi sitten teknisesti kömpelö ratkaisu, ne painoivat 15 kiloa ja tekniikka oli ahdettu isoon reppuun. Tänään lasit ovat kevyet ja kätevät sekä lähiaikoina kenen tahansa saatavilla.

”Oman eksponentiaalisen jutun löytämiseksi saa myös epäonnistua. Ilman virheitä ei voi löytää uusia arvokkaita asioita”, Ronkainen sanoo.

Johdon viestintä on ensiarvoisen tärkeää

”Johtaja ei voi vetää muutosta yksin vaan kaikki pitää tehdä yhdessä. Koko ajan on kerrottava keskeneräisistä asioista, missä vaiheessa ne etenevät ja mihin tuloksiin on päästy”, Vepsäläinen haastaa.

Miksi avoimuus ja yhdessä tekeminen ovat tärkeitä? Onhan suomalaisia käskytetty vuosikymmenet ylhäältä alas.

”Organisaation ihmisissä on sen kaikki viisaus ja osaaminen. Ne pitää saada yrityksen käyttöön, jotta yritys menestyy”, Vepsäläinen sanoo.

Avoimuus ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä pitää ruokkia koko ajan.

”Tässä johdon on toimittava esimerkkinä. On näytettävä, miten ihmiset otetaan mukaan ja toisaalta muistettava kolme tärkeää asiaa: viesti, viesti ja viesti”, Vepsäläinen sanoo.

Avoimuus työpaikan arjessa

Ihmisten osallistaminen ja avoimuus on viety Diacorissa työn arkeen, sillä koko porukkaa ei voida viedä Lappiin tai risteilylle ideointipalaveriin.

”Kehittämistyötä ja ideointia tehdään kaikissa yksiköissä päivittäin. Osastokokouksissa varataan tarvittaessa vaikka puoli tuntia aikaa jonkin asian avaamiseen keskustelemalla”, Vepsäläinen sanoo.

Vepsäläinen itse jalkautuu säännöllisesti diacorilaisten työpaikoille kuuntelemaan ja jakamaan tietoa.

”Joka kevät teen 13 lääkäriasemamme kierroksen, jolloin pääsen osallistumaan työn arkeen. Pari viikkoa sitten olin mukana seuraamassa taittovirhekirurgialeikkausta. Tärkeää on myös viettää aikaa kahvihuoneissa. Siellä kuulee parhaiten, mitä ajatuksia työntekijöillämme on”, Vepsäläinen kertoo.

Yhteiskunnallinen tilaus luottamukselle

SEFEssä rohkeus ja avoimuus ovat ydinarvoja. Avoimuus kasvaa yhteiskunnallisesta tarpeesta.

”Tarvitsemme sekä SEFEen että koko yhteiskuntaan ilmapiirin, jossa päätöksenteko ja valmistelu ovat mahdollisimman avoimia ja läpinäkyviä. Mitä vähemmän on salaisuuksia, sitä paremmin me voimme”, SEFEn toiminnanjohtaja Aija Bärlund sanoo.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on huutava kysyntä luottamuksen lisäämiselle. Luottamus vaatii rohkeutta. Helsingin Sanomien ex-päätoimittaja Mikael Pentikäinen on tehnyt suuren palveluksen valottamalla luottamuksen eri puolia ja nyansseja niin työelämässä kuin arjessa läheisten kanssa.

”Jokaisen pitäisi lukea Pietikäisen Luottamus. Siinä haastetaan mukavalla tavalla luopumaan kontrollista ja saamaan luottamuksen kautta hyvinvointia ja parempaa tulosta työpaikoilla”, Bärlund sanoo ja jatkaa.

”Luottamusta tarvitaan rutkasti lisää työmarkkinoilla, politiikassa ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä”, Bärlund kiteyttää.

4.6.2014

Viisi näkökulmaa rohkeuteen

Perinne ”Meitä velvoittaa Aurora Karamzinin perinne. Hän oli oman aikansa rohkea suunnannäyttäjä ja uudistaja. Hän otti käyttöön 1800-luvun lopulla tulospalkkauksen ja johti ensimmäistä yhteiskunnallista yritystä. Me tuomme tämän rohkeuden nykyaikaan näyttämällä esimerkkiä ja asettamalla rohkeat tavoitteet itsellemme”, Diacorin Vepsä läinen sanoo.

Potkut ”Rohkeutta tarvitaan yt-tilanteessa. Rohkeimmat eivät jää odottelemaan tulevatko irtisano- tuiksi, vaan uskaltautuvat ulos roolistaan ja mukavuusalueeltaan ja lähtevät tekemään uutta tulevaisuuttaan. On uskallettava lähteä uudelle uralle tai yrittäjäksi”, SEFEn Bärlund sanoo.

Muutos ”Vaikka olemme iso talo, pystymme muuttumaan rohkeasti. Emme pelkää tehdä virheitä, emmekä pyri täydellisyyteen. Tärkeintä on kokeilla rohkeasti uusia asioita, vaikka rapatessa vähän roiskuukin”, Googlen Ronkainen sanoo.

Johtaminen ”On kohdattava ihmiset ihmisinä ja oltava aidosti sitä mitä on. On ajateltava, puhuttava ja toimittava yhtenäisesti, muuten ei pärjää. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että ikävät ja väärätkin päätökset ovat olleet vilpittömiä”, SEFEn Bärlund sanoo.

Missio ”Missio, jonka mukaan edistämme ihmisen terveyttä, on rohkea. Kannibalisoimme iloisesti omaa sairaanhoitoliiketoimintaa, jos asiakkaamme voivat paremmin. Se on meistä samalla oikea ja rohkea tavoite”, Diacorin Vepsäläinen sanoo.

Arvojen lyhyt historia

Tapio Aaltosella on pitkä perspektiivi arvojen maailmaan. Hän on nähnyt kolmella vuosikymmenellä niiden muutoksen ylhäältä annetuista fraaseista nykyisiksi, usein henkilöstön kanssa yhdessä rakennetuiksi pelisäännöiksi.

Arvokeskustelu on vakavoitunut yrityksissä. Arvot halutaan tehdä tosissaan, sillä ne ovat tärkeä osa henkilöstöpolitiikkaa.

”Arvoilla haetaan yhteishenkeä, ryhmittäytymistä saman lipun alle. Arvoissa puhutaan oikeista asioista: mitä todella ollaan. Niiden avulla halutaan tunnistaa kipukohtia ja luoda yhteistä identiteettiä”, Aaltonen luettelee.

Uudet tuuletMoraaliset ja eettiset arvot ovat nousseet arvokeskustelussa viimeisen kymmenen vuoden aikana.

”Rohkeus on tällä hetkellä hyvin monen yrityksen arvo. Sillä haetaan liikettä ja vanhojen toimintatapojen kyseenalaistamista. Henkilöstöä kannustetaan tuomaan omia näkökantoja esille. Rohkeus on dynaamisuutta, joka nyt on vahvasti esillä.”

Avoimuus on ollut jo pidempään tunnustettu arvo monilla työpaikoilla.

”Ihmiset haluavat olla selvillä, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Nyt halutaan eroon tiedon panttaamisesta ja siiloutuneista rakenteista. Niiden tilalle haetaan kollektiivista työelämää ja asioiden jakamista.”

Nuoret vaativat uudistumaan Avoimuus ja rohkeus nousevat Aaltosen mukaan yritysten arvoissa, koska uudet sukupolvet vaativat niitä työnantajiltaan.

”Nuorilla on tarve miettiä asioita aidosti uudella tavalla, jakaa tietoja ja miettiä vaihtoehtoja. Nuoret ovat rohkeita ottamaan kantaa, he haluavat suoraa palautetta ja avointa keskustelua. Tässä voi tulla törmäyksiä vanhempien sukupolvien kanssa.”

Avoimuus ja rohkeus eivät ole mahdollisia ilman vahvaa luottamusta.

”Luottamusta arvostetaan ja sitä odotetaan työelämässä kaikista eniten. Luottamus on superarvo, jota ilman muillakaan arvoilla ei ole mahdollisuutta menestyä”, Aaltonen tähdentää.

Rohkeasti isyyslomalle

Tommi Koivisto on kotona, kun soitan. Kaksivuotias tytär on sairas ja isä on jäänyt kotiin hoitamaan häntä.

Roviolla projektipäällikkönä työskentelevällä Koivistolla on kokemusta lapsenhoidosta. Hän vietti isäkuukauden lisäksi puolisen vuotta lapsen kanssa kotona.

Koivistolla ei ollut mallia koti-isyydestä, sillä hänen äitinsä oli pitkään kotona ja isä huolehti perheen toimeentulosta. Myös puolison maanviljelijäperheessä äiti oli se, joka huolehti lapsista ja kodista.

Tommi Koivisto kypsytteli pitkään ajatusta hoitovapaasta.

”Oma reaktioni oli aluksi perinteinen, etten minä jää kotiin. Sittemmin se kääntyi ihan päinvastaiseksi: tuntuisi oudolta, miksen jäisi kotiin hoitamaan lasta, kun siihen on kerran mahdollisuus.”

Esimerkkinä muille

Tommi Koivistoa arvelutti aiemmin, miten kotiin jäänti vaikuttaisi urakehitykseen ja putoaisiko hän nopeasti muuttuvalla alalla kehityksen kelkasta.

”Nyt kun ikää on yli kolmekymmentäviisi, ymmärrän, ettei mikään työura ole kiinni puolesta vuodesta. Toisaalta, jos ura olisi siitä kiinni, olisin uralla, jolla en halua jatkaa.”

Isyysloman saama vastaanotto oli kaikkialla positiivinen.

”Niin kollegat, esimiehet kuin asiakkaatkin kannustivat ja sanoivat, että näytän muille hyvää esimerkkiä.”

Puoli vuotta lapsen kanssa oli antoisa kokemus ja aikamoinen yllätys.

”Lapsen kanssa kotona oleminen oli helpompaa ja rennompaa kuin olin odottanutkaan. Lapsi nukkui kahdet päiväunet, jolloin minulla oli omaa aikaa. Kyllä sitä voi kutsua lomaksi.”

Rohkeus tehdä oikein

Isyysvapaan mahdollisuutta hyödyntää vain pari prosenttia isistä.

Vaatiiko keskiverrosta poikkeava päätös rohkeutta?

”Rohkeus on sitä, että tekee niin kuin kokee itse oikeaksi tehdä. Rohkeus on myös sitä, että valmistautuu ottamaan vastaan arvostelua ja hämmästelyä. Monia pelottaa, miten työpaikalla asiaan suhtaudutaan, varsinkin jos on siellä ensimmäinen tämän päätöksen tekevä mies.”

Lapsen kanssa vietetty aika tuotti Tommi Koivistolle paljon ilonaiheita.

”Merkittävin asia on syventynyt suhde lapsen kanssa. Yhteiset kokemukset ovat meillä rikkautena lopun ikäämme. Tärkeää on ottaa omistajuus vanhemmuudesta – olla enemmän kuin pelkkä viikonloppuisä”, Tommi Koivisto tiivistää.

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Ainutlaatuinen sinä – ainutlaatuinen osaamisesi

Asiakkaani kysyvät minulta usein, miten he voivat erottua muista oman alansa osaajista ja miten he saisivat rekrytoijat kiinnostumaan itsestään. Minä vastaan heidän kysymykseensä vastakysymyksellä: Mistä sinä olet kiinnostunut ja missä olet onnistunut?

Erottuakseen muista työmarkkinoilla ei tarvitse olla maailman paras omalla alallaan, ei edes Suomen tai oman kaupungin paras. Tärkeää on, että kerrot selvästi ja ytimekkäästi, missä olet hyvä etkä pakota lukijaa päättelemään erinomaisuuttasi työhistoriasi tai muun kokemuksesi perusteella.

Kun luen asiakkaitteni CV:itä ja hakemuksia, huomaan kuinka kaavamaisia lauseita niihin kirjoitetaan. Ihmisillä näyttää menevän aivot jollakin tavoin lukkoon, kun kyse on oman osaamisen markkinoinnista. Tai ehkä kyse onkin juuri siitä, että CV:tä ja hakemusta ei koeta oman osaamisen markkinoinniksi vaan itsensä kehuskelemiseksi. Jokainen myös tietää, että kehuskelu ei herätä kenenkään kiinnostusta, mutta on vaikea löytää tapaa kertoa omasta osaamisesta muulla tavalla.

Kiinnostus johtaa onnistumiseen

Kun ryhdyt miettimään omaa, ytimekästä markkinointiviestiäsi, on monta tapaa lähestyä asiaa.

Yksi tapa on ryhtyä miettimään, mistä asioista olet aidosti kiinnostunut. Kiinnostusten ei tarvitse liittyä suoraan työhön, vaan kysy itseltäsi, mikä sinua ylipäätään elämässä kiinnostaa.

Toinen kysymys on: Missä olet onnistunut? Milloin olen kokenut iloa ja innostusta? Milloin olen nauttinut työn tekemisestä ja aikaansaamisesta? Vastaukset voivat edelleen liittyä mihin tahansa elämänalueeseen, työhön, harrastuksiin, luottamustehtäviin, perhe-elämään tai muuhun vapaa-aikaan. Yleensä onnistumme asioissa, jotka meitä kiinnostavat, joten kysymykset liittyvät myös toisiinsa.

Kolmas kysymys kuuluu: Miksi olet onnistunut? Mitkä taidot, tiedot tai toimintatavat tai ominaisuudet olivat mukana onnistumisessa?

Kun tarkastelet muutamia, ehkä useampiakin, onnistumisia, voit alkaa huomata yhteneväisyyksiä. Huomaatkin, että samat toimintatavat, taidot, tiedot ja osaamiset vaikuttavat onnistumiseesi, tapahtuipa se millä elämänalueella tahansa.

Samassakin asiassa voi onnistua monella tavalla. Onnistutko esimerkiksi siksi, että sinulla on jonkin asian syvällistä osaamista, pystyt soveltamaan sitä käytäntöön ja vielä kertomaan siitä toisille yksinkertaisesti. Vai onnistutko siksi, että löydät oikeat ihmiset, joilla on tarvittava asiantuntemus ja osaat innostaa ryhmän antamaan parhaat taitonsa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi?

Kiteytä osaaminen kuvaksi

Mitkä osaamiset, taidot, tiedot, toimintatavat tai ominaisuudet nousevat esille äskeisen analyysisi perusteella? Sparraa hiukan itseäsi, ideoi, yhdistele, laajenna tai syvennä. Pyri kiteyttämään omannäköinen osaamiskokonaisuus, jossa on 3 – 5 ydinaluetta. Kun olet löytänyt ydinalueet, piirrä kuva, malli tai kaavio, johon tiivistyy juuri sinun osaamisesi. Millainen kolmio, tähti tai muu kuva sinun ainutlaatuisesta osaamiskokonaisuudestasi piirtyy?

Arja Parpala
Uravalmentaja

03.01.2018
Paniikkia ja pieruverkkareita – perhevapaalta paluun haasteet ja ihanuus

Kun töihin paluuni esikoisen syntymän ja ensimmäisen perhevapaaperiodini jälkeen lähestyi uhkaavasti, haikeat ajatukset ja uhkakuvat (lue: pienoinen paniikki) ottivat valtaa ajatuksissani. Yhä useampana yönä sain nähdä vähintäänkin outoja työpaikkaliitännäisiä unia. Murehdin paitsi sitä, miten pieni ihmisen taimeni pärjää vieraissa käsissä ja ilman täydellisen äitinsä hoivaa (kyllä, tämä on ironiaa), myös sitä kuinka itse selviydyn palatessani työrintamalle. Panikoin, onko tietotaitoni jo täysin vanhentunut – olinhan ollut pois ihan kokonaisen vuoden! – ja olivatko hormonihuurut tuhonneet ajattelukapasiteettini lopullisesti.

Kun jätin pikkuiseni hoitoon, hän ei jäänyt itkemään perääni, mutta itse vollotin ensin bussipysäkillä ja toiseen otteeseen työkaverini toivottaessa minut halauksin tervetulleeksi takaisin. Tykkään kovasti työstäni, mutta silti pohdin pienessä päässäni, olisiko hyvä äiti malttanut olla kotosalla kotvasen kauemmin.

Toinen kerta toden sanoo?

Toisella kerralla olin perhevapailla hurjat puoli vuotta kauemmin ja pääsin hieman vähemmällä etukäteisstressaamisella. Työkaveritkin ilmestyivät unissani erikoisiin asiayhteyksiin vasta lähempänä töihin paluun ajankohtaa. Ehkä asiaa ei arjessa kahden pienen lapsen kanssa ehtinyt niin paljon vatvoa, mutta yhtäkkiä ensimmäisen työpäivän aatto vain koitti ja tajusin että pieruverkkarit ja imetyshuppari pitäisi vaihtaa johonkin astetta korrektimpaan asukokonaisuuteen.

Toisen lapsen kohdalla mammailun merkeissä vietetyn rupeaman päättyminen ei enää tuntunutkaan niin isolta asialta. Älysin myös jo heti alkuun nauttia enemmän työelämän haasteista, päivittäisestä aikuisesta seurasta ja siitä, että lounaan sai syödä lämpimänä ilman että kukaan huutaisi kesken kaiken pyyhkimään. Jäin bussista oikealla pysäkillä ja melkein joka päivä hyppäsin vielä ihan oikeaan junaankin. Työhuoneeni koordinaatitkin olivat ennallaan.

Töihin paluuseen panostettava

Sen lisäksi että pari ihanaa työkaveriani päivitti minulle perhevapaani aikana toimiston kuumimpia kuulumisia, pidimme esimieheni kanssa sovitusti ja toiveestani yhteyttä. Usein pelisäännöt yhteydenpidosta jäävät kuitenkin sopimatta. Moni äiti ei tiedä onko tervetullut takaisin, esimies on saattanut vapaan aikana vaihtua toiseen eikä organisaatiokaan ole ennallaan.

Omassa päässäni pyöri toisenkin perhevapaan jälkeen kaikesta huolimatta iso liuta kysymyksiä: ”Keitä nää tyypit on? Miten nää ohjelmat toimii? Mitkä ne salasanat näihin kaikkiin ohjelmiin nyt olikaan? Mitä nää kaikki projektit ja lyhenteet tarkoittaa? Osaanko mä enää mitään? Mä en osaa enää mitään!? Miksi mun laukussani on pehmohiiri, likainen sukka kokoa 22 ja palohälytin?”

Kaiken tämän säädön ja tunnekuohujen keskellä saan nykytilanteen valossa kuitenkin olla tyytyväinen, ja yllämainittu hämmennys ja sekoilu ovat pieniä murheita. Työpaikkani oli tallella ja työtehtäväni olivat ennallaan. Perhevapaaltahan palataan ensisijaisesti siihen työhön, josta perhevapaalle on lähdetty ja josta on työsopimuksessa sovittu. Tämä on selvää. Vai onko? Valitettavan usein näin ei ole. Yksi yleisimmistä ekonomien yhteydenottoaiheista työsuhdejuristeillemme on perhevapaalta paluuseen liittyvät ongelmat työpaikalla.

Äiti-ihmisillä on aivan tarpeeksi pähkäiltävää ja haastetta töihin paluu -merkkisessä elämänmuutoksessa muutoinkin eikä työn ja perheen yhteensovittaminen kaipaa enää ylimääräistä extrajännitystä ja draamaa. Ja kyllä: haasteita voi olla isilläkin, mutta ainakin Ekonomien jäsenistä toistaiseksi vuosittain vain kourallinen miehiä ilmoittaa olevansa pidemmällä perhevapaalla.

Summa summarum: Kaikki voittavat, kun perhevapaalta töihin paluuseen panostetaan.

Tanja Hankia
Asiakkuusvastaava, kylterit ja nuoret ekonomit

21.12.2017
Esimies työsuhteen säännösviidakossa

Työelämän lainsäädännössä on työnantajalle annettu oikeuksia ja asetettu monenlaisia velvoitteita. Käytännön tilanteissa työnantajaa edustaa yksittäinen esimies, joka käyttää työnantajayhteisön puolesta työnjohtovaltaa ja toisaalta vastaa työnantajavelvoitteiden asianmukaisesta noudattamisesta työpaikan arjessa. Lainsäädäntöviidakossa suunnistaminen voi toisinaan olla haasteellista, koska esimiehen koulutus ja työkokemus ovat tyypillisesti muulta toimialalta kuin työoikeudesta.

Työnantajalla on tulkintaetuoikeus työsuhteessa kulloinkin sovellettavasta lain tai työehtosopimuksen kohdasta. Jos työntekijä ja esimies ovat erimielisiä säännöksen oikeasta soveltamisesta, on työntekijän noudatettava esimiehen soveltamistulkintaa, kunnes erimielisyys on saatu ratkaistua. Ääritilanteessa ratkaisu voi tapahtua vasta tuomioistuimessa. Toisaalta työnantajalla on myös vastuu esittämästään tulkinnasta ja jos tulkinta sittemmin vahvistetaan virheelliseksi, on työnantajan korvattava työntekijälle tästä mahdollisesti aiheutunut vahinko.

Työsopimuslaissa tänä vuonna merkittäviä muutoksia

Työsopimuslaki on painoarvoltaan merkittävin työelämää säätelevä laki ja se sisältää säännöksiä mm. työsuhteen osapuolten yleisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, työsopimuksen muodosta, kestosta ja päättämisestä. Työsopimuslakiin on vuonna 2017 tehty merkittäviä muutoksia mm. koeajan kestoon, määräaikaisen työsopimuksen perusteisiin ja irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuuteen. Näistä on kerrottu tarkemmin Ekonomi-lehtemme tämän vuoden toisessa numerossa.

Työsopimuslaissa on myös määritelty työsopimussuhteen tunnusmerkit, joiden perusteella arvioidaan, onko osapuolten välillä ylipäätänsä työsopimussuhde vai jonkinlainen toimeksianto- tai konsulttijärjestely. Työelämän yleisen lainsäädännön soveltuminen edellyttää luonnollisesti, että kyseessä on työsopimussuhde.

Muita keskeisiä työelämän lakeja ovat mm. yhteistoimintalaki, työaikalaki, vuosilomalaki, työturvallisuuslaki, työterveyshuoltolaki, tasa-arvolaki sekä laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Lainsäädännön lisäksi työsuhdetta voi säännöttää myös normaali tai yleissitova työehtosopimus.

Lakien ja työehtosopimusten soveltamisesta

Työehtosopimuksen normaalisitovuudesta on kyse, kun työnantajayhteisö on järjestäytynyt alansa työnantajaliittoon ja on tämän johdosta velvollinen noudattamaan oman alansa työehtosopimusta. Jos valtakunnallinen työehtosopimus on asianomaisella alalla kattava (työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien palveluksessa on vähintään 50 % alan kaikista työntekijöistä) voidaan työehtosopimus vahvistaa yleissitovaksi. Käytännössä yleissitovuus tarkoittaa sitä, että alalla toimivan järjestäytymättömänkin työnantajan on työsuhteissa noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä. Lisäksi työehtosopimuksen noudattaminen voi perustua myös siihen, että osapuolet ovat sopineet siitä työsopimuskirjauksella.

Työelämän lakeja ja työehtosopimuksia sovellettaessa on syytä muistaa, että valtaosa säädöksistä on ns. pakottavaa oikeutta. Esimies ja työntekijä eivät voi työsopimuksella sopimalla poiketa pakottavasta säännöksestä. Esimerkiksi varsin tavallinen kirjaus siitä, ettei työsuhteessa noudateta työaikalakia on pätemätön, ellei työntekijä tosiasiallisesti ole sellaisessa asemassa tai työssä, että hän työaikalain poikkeussäännöksen nojalla jää lain soveltamisen ulkopuolelle. Tällöin työaikalain ulkopuolelle jääminen perustuu työaikalain säännökseen, jossa on määritelty lain ulkopuolelle jäävät työt ja tehtävät, eikä niinkään työsopimuskirjaukseen.

Työelämän lainsäädäntö ja yleissitovat työehtosopimukset ovat yleisesti saatavilla valtion säädöstietopankki Finlexissä osoitteessa www.finlex.fi. Säädöstietopankista löytyvät myös työtuomioistuimen tuomiot ja korkeimman oikeuden ennakkopäätökset, jotka linjaavat merkittävällä tavalla työelämän lakien ja työehtosopimusten tulkitsemista.

Oikeudelliset palvelumme tukevat ekonomi-esimiehiä tai -yrittäjiä työelämän oikeuskysymyksissä. Työnantajaneuvontamme palvelee arkisin klo 9.00 – 16.00 numerossa 020 692 923.

Jan Degerlund
Lakiasiainjohtaja

19.12.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013