( Yhteiskunta )

Tekeekö Trump protektionismista salonkikelpoista?

Mikko Huotari
Vesa Tyni, Miika Kainu ja Aleksi Poutanen
  • Mikko Saikun mukaan Yhdysvaltojen protektionistinen linja on paluuta vanhaan.
  • Protektionismi on nykyään paljon muutakin kuin tullien nostamista, kuvaa Saila Turtiainen.
  • Markkinakohtaisen tuotannon organisoiminen rasittaa pieniä yrityksiä suhteessa enemmän kuin suuria, Vesa Vihriälä sanoo.
Vapaakauppa on joutunut vastatuuleen. Trumpin kauppapolitiikka ja Brexit lisäävät entisestään protektionismia maailmassa. Ilmiö näkyy myös EU:n sisällä ja heijastuu suomalaisyrityksiin asti.

”Olen iloinen, että Tyynenmeren vapaakauppasopimus TPP on kuollut ja kuopattu.”

Näin sanoi yhdysvaltalainen senaattori Bernie Sanders, kun presidentti Donald Trump allekirjoitti määräyksen vetäytyä TTP-sopimuksesta 23. tammikuuta.

Asetelma on erikoinen, koska Sanders yritti päästä demokraattien presidenttiehdokkaaksi viime vuoden vaaleissa. Sanders kampanjoi huomattavan vasemmistolaisilla teemoilla ja hävisi niukasti demokraattien presidenttiehdokkuuden Hillary Clintonille. Sanders taisteli tiukasti Trumpin näkemyksiä vastaan muilla politiikan alueilla, mutta Trumpin lailla hän kampanjoi voimakkaasti vapaakauppasopimuksia vastaan.

Trumpin valinnan ratkaisi Yhdysvaltojen Keskilännen työväestö, joka käänsi selkänsä demokraattiehdokkaalle. Ruostevyöhykkeeksi (rust belt) kutsuttu alue on viime vuosikymmeninä menettänyt paljon hyväpalkkaisia teollisuuden työpaikkoja. Katkeroituneet, työnsä menettäneet ihmiset ovat kokeneet, että globalisaatio ja kaupan vapautuminen ovat syynä elämän kurjistumiseen.

Yhdysvaltojen poliittinen tilanne on aivan uusi.

”On todella mielenkiintoista nähdä, kuinka Trump tulee onnistumaan pyrkimyksissään, koska iso osa republikaaneista on ollut vapaakaupan kannattajia”, sanoo Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen professori Mikko Saikku.

”Nyt republikaanien pitäisi tulla Trumpin kanssa toimeen, mutta hän ei olekaan perinteinen republikaani.”

Republikaaneilla on periaatteessa tuhannen taalan paikka tehdä mieleistänsä politiikkaa, koska heillä on värisuora: presidentin lisäksi heillä on enemmistö senaatissa ja edustajainhuoneessa. Unelma-asetelmaa hankaloittaa se tosiasia, että republikaanien omissa riveissä on hyvin erilaisia intressejä.

”Omalaatuinen kombinaatio”, Saikku pohtii. ”Trump, joka vetää omaa populistista linjaansa. Sitten on perinteisesti suuryritysten etuja ajava osasto ja näiden lisäksi uskonnolliset konservatiivit.”

Kullakin on oma agendansa, eivätkä ne välttämättä kohtaa. Trumpin kannattajajoukon ydin haluaa protektionismia ja vanhoja hyviä aikoja takaisin.

”Trump hyökkäsi vaalikampanjassaan kasvotonta kansainvälistä pääomaa vastaan, mutta hänen taustajoukoissaan on perinteisten nationalistien lisäksi myös juuri tämän suuntauksen edustajia”, Saikku sanoo. ”Todella mielenkiintoinen ja ennakoimaton kuvio.”

Mitä on protektionismi?

Protektionismi on voimistunut monissa valtioissa viime vuosina. Ennen Trumpin valintaa Iso-Britannian kansa äänesti EU-eron eli Brexitin puolesta. Brexit-tuloksen ja Trumpin menestyksen taustalla on samankaltaisia syitä. Kummassakin pelkona on, että työpaikat ja hyvinvointi katoavat muualle tai muualta tuleville ihmisille.

Protektionistista politiikkaa voidaan harjoittaa muun muassa tulleja nostamalla ja tuotteisiin liittyvää sääntelyä lisäämällä.

”Protektionismissa yritetään suojata kotimaista tuotantoa ja siihen liittyviä työpaikkoja ulkoiselta kilpailulta”, sanoo Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä. ”Koetaan, että ulkomainen kilpailu on esimerkiksi epäreilua.”

Protektionismi aiheuttaa Vihriälän mukaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Protektionismin kohteeksi joutuneet maat turvautuvat vastatoimenpiteisiin suojatakseen omaa tuotantoaan, mikä johtaa kaupankäynnin vähenemiseen. Työnjakokaan ei toimi yhtä hyvin kuin vapaissa olosuhteissa.

”Tämä vähentää tuottavuutta ja alentaa pitkällä aikavälillä elintasoa kaikissa maissa”, Vihriälä sanoo.

Kaupan esteiden lisääminen nostaa myös kuluttajahintoja. Kun tarjolla on halvimman tai parhaimman tuotteen sijaan vain kotimainen tuote, kilpailu vähenee ja hinnat nousevat. Kuluttajahintojen nouseminen taas heikentää ostovoimaa.

Protektionismin aalto

Maailmantaloudessa protektionismi on lisääntynyt jo ennen Trumpia ja Brexitiä. Finanssikriisi on heikentänyt monien maiden talousnäkymiä. Kun talousnäkymät heikkenevät, valtiot usein pyrkivät suojaamaan omaa markkinaansa, vaikka se voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa maan taloudelle enemmän vahinkoa kuin etuja.

”Vuonna 2009 Maailman kauppajärjestö WTO alkoi seurata uusien kaupan esteiden syntymistä. Kaikki G20-maat sitoutuivat siihen, että ei lähdetä protektionismin ja kauppasodan tielle. Sitoumuksista huolimatta linja ei ole pitänyt”, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton kauppapolitiikan asiantuntija Saila Turtiainen.

Vapaakauppa on ollut vastatuulessa. Kaupan vapauttaminen ei ole edennyt pitkään aikaan, ja samaan aikaan protektionismi on lisääntynyt. Kunnianhimoiset vapaakauppasopimukset TTIP ja TPP muuttuivat utopistisiksi Trumpin astuessa vallankahvaan. Tosin eurooppalaiset torppasivat TTIP:n etenemisen jo ihan omalla porukalla.

Viime vuosina kotimarkkinoiden suojelua ovat harjoittaneet isot kehittyvät markkinat, kuten Kiina, Venäjä, Indonesia ja Intia.

”Esimerkiksi Venäjällä astui vuoden alussa voimaan tuonninkorvausohjelma, joka tarkoittaa käytännössä kotimaisten yritysten suosimista julkisissa hankinnoissa”, Turtiainen kertoo.

Nyt venäläiset yritykset saavat julkisissa hankinnoissa 15 prosentin hintaedun suhteessa ulkomaalaisiin kilpailijoihin. Tavoitteena on asettaa tuonti heikompaan asemaan ja yrittää kehittää paikallista valmistusta.

”Se on kuitenkin verovarojen tehotonta käyttämistä ja kallis tapa yrittää lisätä työllisyyttä kotimaassa”, Turtiainen pohtii.

Nykypäivänä protektionismi on suurelta osin myös muuta sääntelyä kuin perinteistä tullien nostamista. Ulkomaalaisia yrityksiä pyritään lainsäädännöllä asettamaan kotimaisia yrityksiä heikompaan asemaan.

”Hirveä määrä byrokratiaa kasataan yrityksien eteen”, Turtiainen sanoo. ”Etenkin pienemmille vientiyrityksille byrokratiavuori voi olla niin korkea, että sitä ei edes yritetä ylittää.”

Salonkikelpoinen protektionismi

Yhdysvallat on vielä toistaiseksi maailman suurin talous, joten sen kauppapolitiikalla on suuri vaikutus myös muihin talouksiin.

”Viime vuosikymmeninä Yhdysvallat on pääasiassa ollut kaupan vapauttamisen eteenpäin vievä voima, ja se on taistellut kaupan esteitä vastaan etenkin kehittyvissä maissa, joissa niitä syntyy paljon”, Turtiainen sanoo.

”Jos Yhdysvallat jatkossa alkaa rakentaa kaupan esteitä, se tekee protektionismista entistä hyväksyttävämpää, ikään kuin salonkikelpoista. Muutkin alkavat suojata omia markkinoitaan.”

TPP:stä irtaantumisen lisäksi Trump haluaa neuvotella Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTAn uusiksi. Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, koska myös Barack Obama halusi neuvotella sen uudelleen. Hän tosin olisi tehnyt sen TPP:n kautta, koska NAFTA-maat olivat TPP-sopimuksessa osallisina.

”Vapaakauppasopimuksien päivittäminen on ihan normaalia, mutta Trumpin tapa toimia on huolestuttava. Hän uhkailee muut neuvottelupöytään ja sanoo, että nykyinen sopimus ei ole Yhdysvaltojen edun mukaista”, Turtiainen sanoo. ”Jos sopimuksesta ei saada parempaa, Trump uhkaa vetäytyä sopimuksesta.”

Meksikon kanssa kauppasopimuksien neuvotteleminen tulee olemaan kivinen tie, koska sivistynyt keskustelu on ollut Trumpin lausunnoista kaukana. Hän on uhkaillut Meksikon tuonnille kohtuuttomia tulleja, jos naapurimaa ei tanssi hänen pillinsä mukaan.

Kaiken huipuksi Trump on vähätellyt WTO:n asemaa. Tuoreen kauppapoliittisen agendansa mukaan Trumpin hallinto valmistautuu kyseenalaistamaan järjestön roolia. Näin Trump asettaa kansainvälisen yhteistyön ja Yhdysvaltain itsemääräämisoikeuden vastakkain.

”Jos Yhdysvallat sivuuttaa sitoumuksiaan WTO:ssa eivätkä kunnioita sitä, mitä on yhdessä sovittu, miksi muutkaan kunnioittaisivat sitä enää sen jälkeen?” Turtiainen pohtii. ”Sellainen tilanne voisi johtaa kauppasotaan.”

Mahdoton paluu vanhaan

Trumpin protektionistinen linja on paluuta vanhaan. Yhdysvalloilla on historiassaan pitkät protektionistiset perinteet.

”1800-luvulla britit olivat taloudellisesti ylivoimaisia tuotantoedellytyksien ja kaupan suhteen”, sanoo professori Mikko Saikku.

Yhdysvalloissa kongressi sääti vuonna 1816 tariffilain, jonka tarkoituksena oli suojella kotimaan tuotantoa merentakaiselta kilpailulta. Hyvin voimakas tariffipolitiikka jakoi mielipiteitä jo silloin.

”Tariffipolitiikka liittyi voimakkaasti myös etelän ja pohjoisen väliseen kahtiajakoon ja oli siten osasyy Yhdysvaltain sisällissotaan”, Saikku sanoo.

Protektionistinen kauppapolitiikka luotiin suojaamaan pohjoisvaltioiden kehittyvää teollisuutta. Etelävaltioilla puolestaan oli tarve kaupan esteiden purkamiseen, kun briteille myytiin puuvillaa ja heiltä hankittiin edullisia teollisuustuotteita.

”Esimerkiksi presidentti Abraham Lincoln oli kovien tariffien kannalla”, Saikku sanoo.

Yhdysvaltojen kauppapoliittinen linja jatkui pääasiassa protektionistisena toiseen maailmansotaan asti. Sen jälkeen tilanne muuttui täysin.

”Vanhat kilpakumppanit olivat sodan jäljiltä huonossa taloudellisessa kunnossa, ja Yhdysvallat oli ylivoimainen. Muuttuneessa tilanteessa Yhdysvaltojen etu oli, että heidän tuotteensa pääsisivät mahdollisimman liukkaasti markkinoille.”

Vuonna 1947 allekirjoitettiin GATT-sopimus, joka oli tulleja ja kaupankäyntiä koskeva yleissopimus. Kaupan vapautuminen sai vauhtia, kun Maailman kauppajärjestö WTO perustettiin vuonna 1995. Lisäksi vuotta aikaisemmin oli astunut voimaan Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA. Se on kauppaa vapauttavilta vaikutuksiltaan verrattavissa Euroopan unionin sisämarkkinoihin.

Duunari kääntää kelkkansa

Professori Mikko Saikku oli Yhdysvalloissa jatko-opiskelijana 1990-luvun alkupuolella, kun NAFTA-neuvotteluja käytiin.

”Presidentti Bill Clintonin kaudella maalailtiin aika ruusuisia kuvia työpaikkojen säilymisestä”, Saikku muistelee. ”Nyt myöhemmin on ymmärrettävää, että pettymys oli aikamoinen, kun työpaikkoja esimerkiksi autoteollisuudesta siirtyi Meksikoon.”

Ongelma on ilmeinen. Kaupan vapautuminen ja globalisaatio ovat lisänneet kansantalouksien vaurautta, mutta ne eivät ole kohdelleet kaikkia yhtä hyvin. Tyytymätön kansanosa on katkeroitunut, ja populististen poliitikkojen on ollut helppo tarttua tähän täkyyn. Ilmiö näkyy muuallakin kuin Yhdysvalloissa. Trumpin valinta saattaa silti olla dramaattisin, koska Yhdysvalloissa perinteiset vasemmistoäänestäjät hyppäsivät oikeistolaisen populistin ja show-miehen kelkkaan.

”Yhdysvalloissa yhteiskunnan turvaverkot ovat paljon heikommat kuin Euroopan unionissa tai varsinkaan pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa”, Saikku selittää. ”Kun joutuu hyväpalkkaisesta teollisuustyöpaikasta hampurilaisbaarin kassalle minimipalkalla, joutuu samalla luopumaan sairausvakuutuksestaan. Myöskään ansiosidonnaista työttömyysturvaa ei ole.”

Arvoketjut hajallaan

Vaikka Trumpin politiikka voi vaikuttaa monin kohdin hyvin tempoilevalta ja ennalta-arvaamattomalta, hän on ollut protektionististen ajatuksiensa kanssa johdonmukainen jo 1980-luvulta asti.

”Trumpin ajatusmaailma perustuu vanhakantaiseen merkantilismiin”, Saila Turtiainen sanoo.

Merkantilismi on kauppa- ja teollisuuspolitiikan suuntaus, jota harjoitettiin 1500-luvulta 1800-luvulle. Taustalla vaikutti uskomus siitä, että maailman varallisuus on vakio, joten yksien voitto on toisten tappio. Talous nähtiin nollasummapelinä. Merkantilismissa tavoitteena on siis ylijäämäinen kauppatase: viennin pitää olla suurempi kuin tuonnin. Tämä saavutetaan muun muassa tariffeilla ja kauppakielloilla.

Nykyaikaisten näkemyksen valossa merkantilismilla mennään lähinnä metsään. Sen sijaan vireä kaupankäynti hyödyttää kaikkia kauppaa käyviä maita. Monien maiden sisäpolitiikassa protektionismi saa kuitenkin kannatusta, koska oman markkinan suojaaminen on helposti myytävä ajatus, joka myös nostaa kansallista itsetuntoa.

Onko protektionismi ollut milloinkaan hyvää kauppapolitiikkaa, Saila Turtiainen?

”Aikaisemmin historiassa on ollut helpompi suojata kotimaista tuotantoa ilman, että se aiheuttaa taloudellista vahinkoa omalle maalle”, Turtiainen vastaa. ”Tänä päivänä arvoketjut ovat hajallaan, ja yritykset toimivat monissa maissa. Siksi valmistus on riippuvainen siitä, että kauppa kulkee.”

Turtiainen ei usko, että Trump pystyy rajoittamaan tuontia Yhdysvaltoihin aiheuttamatta vahinkoa kotimaisille yrityksille.

Myös Etlan Vesa Vihriälä on samoilla linjoilla. Protektionismilla saadaan hyötyä vain harvoille. Ketkä siis ovat voittajia protektionismissa?

”Periaatteessa Yhdysvallat voi saada takaisin joitakin työpaikkoja, joita suojataan ulkomaalaiselta kilpailulta, koska ulkomaisen kilpailun heiketessä tuotanto Yhdysvalloissa muodostuu kannattavammaksi.”

Tappiota kärsivät ensimmäiseksi ne yritykset ja kuluttajat, jotka ovat hyötyneet ulkomaisesta tuonnista.

”Pitkällä aikavälillä kansantaloudet sopeutuvat protektionismiin eri tavoin, mutta nettovaikutus kaupan vähenemisestä on kaikille kansantalouksille kaiken kaikkiaan kielteinen”, Vihriälä sanoo.

Eurooppa Brexitin jälkeen

Iso-Britannian ero Euroopan unionista lähenee päivä päivältä. Brexit tulee luomaan merkittäviä kaupan esteitä Eurooppaan. Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä tarkkaa tietoa siitä, mitä ne ovat.

Iso-Britannian eroilmoituksen jälkeen varsinainen eroprosessi lähtee käyntiin kesäkuussa, ja neuvottelut pitäisi käydä kahdessa vuodessa. Käytännössä neuvotteluihin jää aikaa vain puolitoista vuotta, koska EU tarvitsee puoli vuotta neuvottelujen lopputuloksen käsittelyyn.

”Voimme arvata, että se on käytännössä mahdoton tehtävä”, Turtiainen sanoo. ”Briteillä on suuri byrokraattinen sotku hoidettavana. Ja tässä vaiheessa heidän osaamisensa on iso kysymysmerkki, koska heillä ei ole kauppaneuvottelijoita. Vapaakauppasopimusten laatiminen on ollut ulkoistettuna EU:lle.”

Brexitin vaikutukset tuntuvat myös Suomen talouselämässä.

Turtiainen arvioi, että suorien vaikutuksien osalta Suomi ei ole suurin kärsijä, mutta epäsuorien vaikutuksien kautta ilmiö on negatiivinen ja merkittävä.

Heti Brexit-kansanäänestyksen jälkeen uumoiltiin, että britit voisivat pysyä osana EU:n sisämarkkinoita, mutta nyt Iso-Britannia on osoittanut haluavansa niin sanotun kovan Brexitin (Hard Brexit) eli jäädä sisämarkkinoiden ulkopuolelle.

”Brexitin vaikutukset riippuvat siitä, minkälainen sopimus brittien kanssa saadaan neuvoteltua.”

Toinen suuri kysymys suomalaisten kannalta on, minkälaiseksi EU ja sen kauppapolitiikka asettuvat Brexitin jälkeen.

”Iso-Britannia on ollut Suomen kanssa samoilla linjoilla kauppapolitiikassa, eli on haettu kaupan vapauttamista ja parempaa säätelyä”, Turtiainen sanoo.

Etenkin eteläisessä Euroopassa on suosittu protektionistisempia linjauksia kuin Iso-Britanniassa ja Suomessa.

Iso-Britannia on Suomelle seitsemänneksi tärkein vientimarkkina. Suomesta viedään Britteihin muun muassa metsä-, konepaja- ja kemianteollisuuden tuotteita. Briteistä puolestaan tuodaan kuluttajahyödykkeitä, kuten autoja ja lääkkeitä.

Protektionismi voi tuoda pk-yrityksille vaikeuksia

Myös Yhdysvaltojen kauppapolitiikan linjaukset vaikuttavat Suomeen, koska Yhdysvallat on tärkeä kauppakumppani.

”Kun tarkastellaan arvonlisän vientiä, ei pelkästään bruttovientiä, niin Yhdysvallat on Kiinan rinnalla Suomen tärkein vientimarkkina”, Vihriälä sanoo.

Pieni talous on riippuvaisempi kansainvälisestä vaihdannasta kuin suuri talous. Viennin osuus bruttokansantuotteesta on noin 40 prosenttia. Protektionismin lisääntyminen voi luoda uusia haasteita jo nyt nahkeasti pyörivälle viennille.

”Toisaalta nämä ilmiöt eivät kosketa Suomea niin voimakkaasti, jos EU:n sisälle ei tule kaupan esteitä”, Vihriälä pohtii. ”EU:n vuoksi voimme pitää omaa kotimarkkinaamme pelkästään Suomea laajempana.”

Kaupan esteiden purkaminen on erityisen merkittävää ulkomaille suuntautuville pk-yrityksille. Protektionismi on puolestaan myrkkyä. Tariffeja haitallisempia voivat olla maakohtaiset lainsäädännölliset muutokset, jotka lisäävät tuotannolle maakohtaisia vaatimuksia.

”Yrityksillä täytyy olla juristeja ja insinöörejä, jotka osaavat suunnitella, miten eri markkinoille tuotteet valmistetaan ja miten täytetään erilaiset vaatimukset”, Vihriälä sanoo. ”Se on kallista, eikä pk-yrityksillä välttämättä ole sellaista osaamista.”

Isoille yrityksille markkinakohtaisen tuotannon organisoiminen ei ole suhteessa yhtä suuri rasite kuin pienille.

”Monikansallisilla yrityksillä on tuotantoa eri maissa, ja ne pystyvät sen avulla sopeutumaan paremmin tilanteeseen, jossa säännöt ovat eri maissa hieman erilaisia”, Vihriälä sanoo.

Mitä suomalaiset voivat tehdä?

Suomi on pieni avoin talous, joka on monella tapaa riippuvainen muusta maailmasta. Mitä suomalaiset voivat tehdä, jos protektionismi kasvaa ja lyö kapuloita viennin rattaisiin?

”Suomi voi yrittää vaikuttaa osana kansainvälistä yhteisöä niissä neuvottelupöydissä, joissa on osallisena”, Vihriälä vastaa.

”Voimme puhua ja äänestää vapaamman kaupankäynnin puolesta.”

Vihriälä korostaa, että Suomen täytyy pitää omasta taloudestaan mahdollisimman hyvää huolta.

”Meidän on tuotettava hyvälaatuisia tuotteita, hyödynnettävä uutta teknologiaa ja pidettävä kustannustaso kilpailukykyisenä. Jos nämä toteutuvat, voimme pärjätä vähän huonommissakin oloissa.”

Turtiaisen mukaan EU on nyt vapaakaupan merkittävin puolestapuhuja.

”Vaikka Iso-Britannia ja Yhdysvallat haluaisivat käpertyä sisäänpäin, niin edelleen on paljon maita, jotka haluavat poistaa kaupan esteitä”, Turtiainen sanoo.

Tällä hetkellä EU:lla on käynnissä toistakymmentä vapaakauppasopimusneuvottelua eri tahojen kanssa.

”Näiden kanssa voitaisiin yrittää edetä mahdollisimman nopeasti ja jättää Yhdysvallat rannalle ruikuttamaan”, Turtiainen pohtii.

”Jos me kykenemme etenemään kaupan vapauttamisessa, niin uskon, että pragmaattinen Yhdysvallat huomaa pian jäävänsä tappiolle. Se pakottaa heidät takaisin neuvottelupöytään.”

12.4.2017

Euroopan vaikea vuosi

Euroopassa äänestetään tänä vuonna useissa tärkeissä vaaleissa. Monissa maissa liberaalin demokratian haastajiksi ovat nousseet populistiset puolueet.

Ranskassa järjestetään toukokuussa presidentinvaalit. Maahanmuuttovastaisen oikeistopopulistin Marine Le Penin suosio on kasvanut, ja muiden puolueiden ehdokkaat vaikuttavat kisassa yllättävän vaisuilta.

Saksassa järjestetään syyskuussa liittopäivävaalit. Suuret puolueet eli kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit tulevat todennäköisesti pysymään kärkikaksikkona, mutta kolmanneksi suurimmaksi voi nousta oikeistopopulistinen ja maahanmuuttovastainen Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD).

Jos Ranska valitsee presidentikseen Le Penin, seuraukset Euroopan unionille ovat arvaamattomat. Le Pen liputtaa EU-eron puolesta ja on kertonut kannattavansa samanlaista protektionismia, jota Donald Trump ajaa.

Kuinka protektionistinen politiikka onnistuisi EU:ssa, jolla on yhteinen kauppapolitiikka?

”EU:lla on yhteinen sisämarkkina, eli EU:n sisällä ei periaatteessa ole kaupan esteitä. Tosin kyllä niitä sääntelyn seurauksena on jonkin verran, ja niitä pitää yrittää poistaa. Tämä olisi ensimmäinen uhanalainen asia”, Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä pohtii.

Myös unionin yhteinen kauppapolitiikka on uhanalainen.

”Jos jokin maa, esimerkiksi Ranska Le Penin tullessa valtaan, haluaisi aivan omanlaistaan kauppapolitiikkaa, niin kyllä se tarkoittaisi jossain mielessä EU:n loppua. Ei se sovi tähän kokonaisuuteen, että yksi maa ottaa ihan erilaisen linjan suhteessa jäsenmaihin ja ulkomaailmaan.”

Vihriälän mielestä Le Pen olisi uhka EU:lle myös monista muista syistä. Le Pen on muun muassa halunnut järjestää kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä.

”Jos Ranska eroaa EU:sta, niin EU lakkaa olemasta siinä mielessä kuin se on ymmärretty.”

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

Blogeissa
Itsejohtaminen vuonna 2017 – ilmiö ja ajattelutapa

OP-ryhmän henkilöstöjohtajan ja johtokunnan jäsenen Outi Taivaisen mukaan hierarkia vähenee tulevaisuuden organisaatioissa. Suomen paras ja Euroopan toiseksi paras työpaikka GoFore ei johda työntekijöitään keskijohdon uupuessa kokonaan ja painottaa työntekijöiden itseohjautuvuutta. Megatrendit kuten etätyö, joustava työaika ja työelämän kasvava projektiluonteisuus vievät meitä yhä kauemmaksi perinteisistä esimiehistä ja työnjohtajista. Itsejohtaminen on nyt. Mutta miten saamme sen toimimaan? Kerron sinulle!

Itsejohtamisen polkuni

Toimin vuoden 2016 Slushissa yhtenä kolmestakymmenestä vapaaehtoisesta tiiminjohtajasta. Vastasin tapahtumainfon organisoinnista ja siten 140 vapaaehtoisesta. Tehtävässäni hämmästyin työnteon vapaudesta, jonka organisaatiolta sain. Yleisin esimieheni antama vastaus kysymykseen: ”Miten minun tulisi tämä tehdä?” oli ”Saat itse päättää!” Aluksi turhauttavaa, mutta lopulta syvällisesti palkitsevaa.

Projektin päätyttyä tein kandidaatin tutkielmani johtamisen opintosuunnassa. Muistelin kokemaani autonomiaa Slushissa ja päätin aiheeksi selvittää: miten tämä koettu autonomia voisi hyödyttää muitakin kuin minua.

Ohjaajan avulla päädyin jo olemassa olevan itsejohtamisen käsitteistön äärelle. Itsejohtaminen voidaan nähdä johtamisen kirjallisuudessa vaihtoehtona hierarkialle: perinteiset johtajan tehtävän kuten tavoitteiden asettaminen ja palkitseminen siirtyvät työntekijälle itselleen. Johtamisesta tulee henkilökysymyksen sijaan funktio. Sillä voidaan saavuttaa työn parempi teho, koettu mielekkyys sekä kasvanut merkityksellisyyden ja omistajuuden tunne. Juuri mitä muutoksen partaalla oleva työelämä tarvitsee.

Mutta mitä itsejohtaminen on käytännössä? Se on paljon muutakin kuin nippu ajanhallinnallisia ohjeita ja motivoivia sanaparsia. Se on ajattelutapa. Se on yksinkertaista, muttei helppoa. Tartutaan tähän ajattelutapaan kolmella eri idean siemenellä.

Mindset

  1. Itsejohtamisen tavoitteena on mielekkäämpi työ, josta koetaan omistajuutta, merkityksellisyyttä ja intohimoa. Yritämme rakentaa työtä, joka palkitsee tekijäänsä. Tämä saavutetaan mm. asettamalla itse omat tavoitteemme, työajat sekä -tavat ja lopulta kantamalla täysi vastuu sekä omistajuus aikaansaannoksistamme.
  2. Älypuhelin on sinua fiksumpi. Ajattele sitä häiriötekijän sijaan yhteistyökumppanina. Tekemällä läheistä ja tarkoituksenmukaista yhteistyötä puhelimen kanssa tulee sinusta aivan uudella tavalla parempi työntekijä. Esimerkiksi itse olen ulkoistanut lähes kaiken muistamisen puhelimelleni: kaikki menoni ovat vain kalenterissani. Kaikki asiat, jotka minun pitää saada aikaiseksi ovat muistiinpanoissani. Tuntemani ihmiset ovat sosiaalisten medioiden yhteyksiä. Ihmisten osoitteet ja yhteystiedot on luetteloitu. Älypuhelin kaikessa viisaudessaan vielä muistuttaa minua näistä asioista hälytysten, ilmoitusten ja viestiäänien merkeissä. Toisaalta tarkoituksenmukaisuus tarkoittaa sitä, että sinun tulee itse valita hetket, jolloin käytät älypuhelinta.
  3. Haen inspiraatiota Scott Adamsin (Dilbert-sarjakuvan luoja) sanoista. Hänen mukaansa keskiverron elämän saamiseksi tulee käydä koulussa, tehdä työnsä ja pidättäytyä hankaluuksiin joutumisesta. Mutta olen osa Y-sukupolvea: ensimmäinen sukupolvi, joka ei tule saavuttamaan vanhempiensa keskimääräistä elintasoa. Itse asiassa milleniaalit tienaavat vähemmän kuin mikään muu sukupolvi (https://www.theguardian.com/world/2016/mar/07/revealed-30-year-economic-betrayal-dragging-down-generation-y-income)

Kunnianhimoisena ihmisenä en aio tähän tyytyä. Adams jatkaa: jos haluat todella menestyä elämässä, tulee sinun tehdä yksi kahdesta asiasta – olla maailman paras jossain yhdessä spesifissä seikassa TAI olla osa maailman parasta neljännestä (top 25 %) kahdessa tai useammassa taidossa. Voit olla varma, että kumpikin näistä vaatii avukseen itsejohtamista. Meidän on jokaisen rakennettava oma polkumme omavalintaisille huipuille, mikäli haluamme menestyä.

Tässä lyhyesti taustaa itsejohtamiseen ja siihen kuuluvaan ajattelutapaan vuonna 2017. Seuraavassa, marraskuussa julkaistavassa blogissani avaan itsejohtamista käytännössä viidellä eri työkalulla ja keinolla.

Antti Poikolainen

Kirjoittaja on 4. vuoden yrityksen johtamisen opiskelija Tampereen yliopistossa. Opintojen ohella hän toimii ainejärjestönsä Boomi ry:n puheenjohtajana.

19.10.2017
Kestävä johtajuus tukee innovaatioiden johtamista

Ekonomien kotisivuilta löytyvään Kestävän johtajuuden -mittaristoon vastanneiden yli 1000 henkilön vastauksista on tuotettu raportti, joka kertoo kestävän johtamisen tilasta tänä päivänä. Vastaajien arvioitavana oli myös oman organisaation kyky innovoida. Aihe on mielenkiintoinen nyt, kun kasvua ja tuottavuutta pyritään kaikin keinon parantamaan. Yhtenä toimenpiteenä hallitus rakensi viime vuonna kiky-sopimuksen, seuraavaksi tarvitaan satsauksia innovaatiokyvykkyyteen. Jos yritykset eivät pysty uusiutumaan ja vastaamaan paremmin asiakkaidensa tarpeisiin, ei yritykseen saada kasvua.

Mistä uusia aihioita ja ideoita kasvuun voidaan löytää ja millaisia keinoja organisaatioissa tulisi ottaa käyttöön? Onko johtajien ja työntekijöiden laiskuutta tai taitamattomuutta se, että asiakkaita ei kuunnella eikä heidän tarpeistaan keskustella? Useimmiten ei! Suurin haaste on, että tietoa ei osata hyödyntää tuottavasti. Toinen haaste liittyy johtamiseen. Ainakin nämä seikat paljastuivat mittariston vastauksista ja haastatteluista.

Johdon tehtävä on kannustaa innovointiin ja osoittaa, että kokeileminen on toivottua. Kuten monessa tutkimuksessa on todennettu, kokeilukulttuuri tuo vahvan kilpailuedun organisaatiolle, sillä silloin voidaan oppia jatkuvasti uutta ja luopua vanhasta.

Organisaation rakenne on vahvasti yhteydessä innovaatioiden tuottamiseen ja siihen liittyvään luovuuteen. Johtamisen kannalta ei siis ole yhdentekevää, millainen rakenne organisaatiolla on. Se joko tukee tai estää innovatiivisen toiminnan ja luovuuden kukoistuksen työn kehittämisessä. Hierarkian vähentäminen ja verkostomaisen toiminnan lisääminen mahdollistavat ketterien muutosten tekemisen organisaation toiminnassa.

Mittariston tulosten mukaan suuryrityksistä yli 20 % kokee, että heidän organisaatiomallinsa eivät edistä nopeita muutoksia. Vastaavasti yli puolet pienistä yrityksistä kokee, että heillä on oikeanlaiset organisaatiomallit, joissa ketterät muutokset ovat mahdollisia. Entäpä jos isot ottaisivat oppia pienistä ja muuttaisivat organisaatiomalliaan pienten kaltaisiksi? Maailmalla, ja joissakin isoissa yrityksissä Suomessakin, pyritään keventämään hierarkiaa ja muuttamaan organisaatioita startuppien kaltaisiksi liiketoimintayksiköiksi. Jos organisaatiomallia ei voi muuttaa, toimintatapoja ainakin voi. Mittaristoon vastanneista 22,5 % oli kooltaan mikroyrityksiä ja yrittäjiä.

Kestävän johtajuuden mittariston tulosten perusteella organisaatioissa ei kannusteta innovatiivisuuteen. Tämä johtuu osittain siitä, että mittaristoon vastasivat ne ihmiset, jotka työskentelevät itse organisaatioissa, joita he arvioivat. Vain 16 % vastaajasta on sitä mieltä, että heidän organisaatiossaan panostetaan jatkuvasti palvelu-, tuote- ja prosessi-innovaatioihin kestävän kehityksen edistämiseksi. Innovaatiotoiminta vaatiikin erityisen paljon johtamiskulttuurilta. Johtamisen tulee vahvistaa innovatiivisuuden positiivista merkitystä organisaation toiminnassa kannustamalla ideointiin ja tuottamaan niistä innovaatioaihiota.

Johdolla on merkittävä rooli (vaikutus jopa 90 %) siinä, miten henkilöstö sitoutuu innovaatioiden edistämiseen. Lisäksi johdon näkemykset oikeista ja hyvistä ideoista tai huonoista ideoista vaikuttavat siihen, millaisia innovaatioita yrityksessä voi syntyä. Innovaatioajattelu on vahvaa silloin, kun työntekijät ovat sisäistäneet oman roolinsa luovina ihmisinä, joille ideoiden synnyttäminen ja hyödyntäminen sekä jatkuva uusiutuminen ovat tärkeä osa työtä ja itsestäänselvyys.

Organisaatiokulttuuria voi ja tulee muokata siten, että se mahdollistaa kollektiivisen älykkyyden prosessin syntymisen. Kollektiivisuutta ei tule ajatella yksilöllisen tai yksityisen vastakohtana, vaan kollektiivisuutta on yksilöiden yhteistoiminnan kehittäminen kuten yhdessä tekeminen ja verkostoituminen strategisella tasolla. Innovatiiviset yrityskulttuurit arvostavat tavoitesuuntautuneisuutta ja keskinäistä tukemista, herkkää sisäistä sääntelyä ja rakennetta sekä merkityksiä tuottavaa johtajuutta.

Johtajien tehtävänä on tehdä tarkkoja huomioita siitä, mitkä aihiot ja ideat legitimoituvat oikeaksi ja älykkääksi ideaksi ja mitkä määrittyvät vääräksi tiedoksi tai turhanpäiväiseksi tekemiseksi. Johtajat ovatkin tältä osin mahdollistajia. He päättävät, miten he priorisoivat toisten esittämiä kehittämisideoita. Hierarkia ja valtataistelut vaikeuttavat kollektiivisen älykkyyden muodostumista. Tiedon panttauksesta ja osaamisen jakamattomuudesta on jo aika siirtyä innovaatioälyn kehittämiseen.

Miten innovaatioäly ja -kyky toimii sinun yrityksessäsi? Käy sinäkin mittaroimassa organisaatiosi toimintaa osoitteessa www.kestavajohtajuus.fi.

Heidi Keso
Dosentti, KTT

Lue koko raportti

16.10.2017
Mitä on hyvä arkijohtaminen?

Se mikä on toiselle hyvää, ei välttämättä ole sitä toiselle. Päteekö tämä myös esimiestyöhön ja johtamiseen, vai löytyykö hyvälle arkijohtamiselle yhteisiä kriteereitä?

Työssäni yritysvalmentajana ja johtamisen muotoilijana olen saanut olla todistamassa suomalaisen esimiestyön ja johtamiskulttuurin kehitystä. Lukuisat vuoropäälliköt, tiiminvetäjät, osastoesimiehet ja johtajat ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet, millainen vaikutus arjen hyvällä johtamisella on sekä ihmisiin että erityisesti liiketoiminnan tuloksiin.

Minun mielestäni hyvän arkijohtamisen ja esimiestyön tunnusmerkkejä ovat johdonmukaisuus, taito saada toisesta parhaat puolet esiin, kyky inspiroida sekä vastuun ja vallan oikeasuhtainen antaminen. Ehkä tiukan paikan tullen myös rohkeus tehdä päätöksiä vähäisillä tiedoilla voidaan laskea arvostamiini esimiestyön ja johtamisen ominaisuuksiin. Ainakin omassa työarjessani nämä ovat tekijöitä, jotka tukevat omaa suoritustani. Tekoina nämä asiat ovat usein melko vähäiseltä vaikuttavia: saan vastauksen asioihin, joihin sitä tarvitsen tai että päätöksentekoa ohjaa enemmän mahdollisuus kuin riski. Vaikutusten aalto kuljettaa kuitenkin pitkälle lisääntyneenä energiana, sitoutumisena ja luovuutena.

Me ihmiset olemme lopulta enemmän samankaltaisia kuin erilaisia. Ymmärrän ja hyväksyn, että eroja hyvän johtamisen odotuksissa on tietysti olemassa. Jo toimiala, yrityksen tilanne, esimiestyön kokemus (puolin ja toisin) ja monet muut seikat vaikuttavat siihen, mitä hyvä arkiesimiestyö on tai miten se koetaan. Uskon kuitenkin vahvasti, että valtaosa hyvästä arkijohtamisesta perustuu samoille periaatteille. Kovin väärään et mene esimerkiksi luottamalla siihen, että kaikki ihmiset tarvitsevat ja arvostavat palautettasi. Tai että luja luottamus toisen kykyihin palkitsee lopulta.

Onko sinulla vinkki, esimerkki tai tarina hyvään esimiestyöhön tai johtamiseen liittyvästä toimintatavasta, kokemuksesta tai aikaansaannoksesta? Laitetaan hyvät käytännöt ja osaaminen jakoon! Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi olemme Ekonomien kanssa yhteistössä asettaneet tavoitteeksemme kerätä vähintään sata esimerkkiä erinomaisesta suomalaisesta arjen esimiestyöstä ja johtamisesta. Kokoamme tarinoista julkaisun, joka tulee jakeluun loppuvuodesta.

Vinkkisi voivat olla omiasi, mutta voit mainiosti kuvata myös sellaista esimerkillistä arjen johtamisen tekoa tai esimiestyötä, jonka olet havainnut jonkun muun tekevän. Käy jättämässä oma vinkkisi!

Jouni Eronen
Prego Oy

Kirjoittaja toimii johtamisen muotoilijana ja valmentajana Johtamisen talo Prego Oy:ssä.

#satajohtamisentekoa on Suomen Ekonomien ja Pregon yhteinen kampanja hyvän johtamisen puolesta ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi. ​Haluamme näin korostaa osaamisen kehittämisen merkitystä esimiestyössä ja inspiroida kaikkia kehittymään esimiestyön ja johtamisen kentällä.

05.10.2017
 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013