( Työelämä )

Töissä vai kotona?

istockphoto Teksti Tarja Västilä
Kuvat Matti Tanskanen, Aleksi Putanen ja Ennio Leanza / Keystone / MVphotos
  • Anna-Maija Lämsä muistuttaa, ettei kotiäitiydellä päästä yhteiskunnissa taloudellisiin tuloksiin.
  • Zürichissä työskentelevä Jenni Kettunen tekee paljon töitä kotona, mutta käy joka päivä myös työpaikallaan.
  • Elina Nikulainen luottaa stereotypioiden purkamisessa muun muassa näkyvien esikuvien voimaan. On tärkeää, että naiset näkyvät monipuolisesti työelämässä.
YK:n mukaan vain puolet maailman työikäisistä naisista käy töissä. EU:ssa ylletään 62,5 prosenttiin. Yhteiskunnalliset rakenteet, kannustimien puute ja luutuneet asenteet vaikuttavat naisten työssäkäyntiin.

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa naisia on työmarkkinoilla miehiä vähemmän. Työaikakin on lyhyempi, alat matalapalkkaiset ja tehtävät alemmat. Euroopan komission Naiset työmarkkinoilla -tietokoosteesta selviää myös, että sukupuolten välillä on edelleen huomattavia palkkaeroja myös saman alan sisällä.

”Positiivista on, että naisten työllisyysaste on noussut viime vuosikymmeninä liki jokaisessa Euroopan kolkassa, ja ero sukupuolten välillä on pienentynyt. Pohjoismaat ovat kärkisijoilla”, toteaa professori, KTT Anna-Maija Lämsä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Lupa mennä töihin

Lämsän mukaan tasa-arvo korreloi taloudellisen menestyksen kanssa: kotiäitiydellä ei päästä yhteiskunnassa taloudellisiin tuloksiin. Maailman talousfoorumin tasa-arvotutkimuksessa 128 maan kärjessä ovat Ruotsi, Norja, Suomi ja Islanti. Perää pitävät Jemen, Tshad, Pakistan, Nepal ja Saudi-Arabia.

Historiallisia ja kulttuurisia syitä on vaikea muuttaa. Siitä että Saudi-Arabiassa nainen saa ajaa autoa, on matkaa omaan uraan − ellei mies näytä vihreää valoa. Lämsä ohjasi Jyväskylässä Katlin Omairin väitöskirjan, joka liittyi arabinaisten työuriin.

”Tutkimuksen mukaan Arabiemiirikunnissa tarvitaan puolison, isän tai veljen lupa uran luomiseen. Kun luvan saa, mies tukee uraa. Uranaiset tulevat usein ylemmistä yhteiskuntaluokista, ja aseman työpaikalla määrää naisen perheen sosiaaliluokka. Näin nuori, vastavalmistunut nainen voi aloittaa uransa hyvin korkeassa asemassa.”

Työllisyysluvuissa suuria eroja

Eniten naisia, yli 80 prosenttia, käy kokoaikaisesti töissä Islannissa. Kakkosena on 75 prosentin Ruotsi. Työvoimatutkimuksen mukaan suomalaisnaisten työllisyysaste oli viime vuonna 68,5 ja 2018 elokuussa 70,8 prosenttia. Kaikki pohjoismaat ovat EU:n 62,5 prosentin keskiarvon yläpuolella.

Heikommin asiat ovat perinteisten sukupuoliroolien maissa Turkissa, Makedoniassa, Kreikassa ja Italiassa: naisten työllisyysaste jää alle 50 prosentin. Turkissa vain kolmannes työikäisistä naisista käy ansiotyössä, kun miehet hankkivat elannon.

USAn työministeriön mukaan Yhdysvalloissakin naisia on vain 47 prosenttia työvoimasta, vaikkakin työikäisten naisten osuus työmarkkinoilla on kasvanut vuosikymmenten aikana.

Suomessa, Liettuassa ja Latviassa sukupuolten välinen työllisyysero on pienimpiä Euroopassa. Ääripäässä on Malta: ero on noin 30 prosenttia. Osasyynä on se, että saarivaltiossa yli 55-vuotiaista naisista vain kolmasosa on työelämässä. Poissaolo työmarkkinoilta voi johtua siitä, että naiset kantavat hoitovastuuta omista vanhemmistaan.

Eurostatin työllisyystilastot kertovat myös, että työllisyysasteiden välisen eron pieneneminen johtuu naisten työllisyysasteen kasvusta, kuten Espanjassa ja Alankomaissa. Kuitenkin esimerkiksi kolme neljäsosaa hollantilaisnaisista tekee osa-aikatyötä. Osuus on suurin EU:ssa.

Naiset työmarkkinoilla -koosteen mukaan kolmannes EU:n työelämään osallistuvista naisista oli vuonna 2016 osa-aikatyössä. Miesten osuus oli noin kahdeksan prosenttia.

Sveitsissä Osa-aikaisuus on yleistä

Myös Sveitsissä naisten osa-aikatyö on yleistä. Muutaman vuoden takainen sveitsiläistilasto kertoo 80 prosentin naisista tekevän työtä osa-aikaisesti silloin, kun taloudessa on alle 15-vuotiaita lapsia.

”Jos naiset palaavat äitiyslomalta takaisin työelämään, he työskentelevät yleensä kahdesta neljään päivään viikossa”, kertoo Deloittella työskentelevä Jenni Kettunen. Hän on asunut Zürichissä kymmenen vuotta.

Suurin osa sveitsiläisnaisista jää lapsen saannin jälkeen kotiin, jopa lopullisesti. Jos kotona kuluu 4−5 vuotta, töihin paluu on Kettusen mukaan hankalaa. Työnantajat eivät välttämättä halua ottaa vuosia kotona ollutta työntekijää takaisin töihin, kun siihen ei ole pakkoa.

”Joissakin isoissa kansainvälisissä firmoissa on ohjelmia, joilla naisia autetaan palaamaan työelämään. Ohjelmat ovat suosittuja, mutta vain parhaat hakijoista valitaan.”

Osa-aikaisuus vaikuttaa väistämättä naisten urakehitykseen. Kettunen valitsi toisin ja koki kahden lapsen jälkeen lyhennetyn työviikkonsa ylläpitovaiheeksi.

”Jalka pysyi työpaikan oven välissä, ja pidin työbaanaa auki perheen rinnalla. Lasten ollessa pieniä oli selvää valita osa-aikaisuus ja painaa sen jälkeen kaasua uran kehittämisessä. Jos olisin tuolloin jäänyt kokonaan kotiäidiksi, se olisi helposti määritellyt seuraavat 30 vuotta.”

Kallis päivähoito ei houkuta

Kotiin jäämiseen tai osa-aikaisuuteen on helppo tarttua senkin takia, ettei Sveitsissä ole julkisia päiväkoteja. Yksityinen päivähoito on kallista: keskipalkasta voi hulahtaa hoitokuluihin kymmeniä prosentteja. Toisaalta hyvät palkat mahdollistavat ainakin osa-aikaisen hoitopaikan.

Komission tietokoosteesta selviää, että lastenhoitoon liittyvien kustannusten osuus on yli 20 prosenttia perheen nettotuloista Irlannissa, Puolassa ja Alankomaissa. Sekin on paljon, mutta vähemmän kuin Sveitsissä.

”Lapset menevät esikouluun viisivuotiaina, ennen sitä hoito on ratkaistava tavalla tai toisella. Usein isovanhemmat tai au pair auttavat, mutta taloudellisista syistä monet äidit jäävät kotiin. Työ- ja tarhapäivätkin ovat väistämättä pitkiä. Lapset voivat toki olla hoidossa vain osan päivää tai muutaman päivän viikossa”, kertoo Kettunen.

Sveitsissä puolisoilla on yhteisverotus: osa-aikaa tekevää vaimoa verotetaan samalla tapaa kuin kovempipalkkaista miestä. Taloudellinen pidäke ei kannusta naisia palaamaan työelämään.

Kettusen naapurustossa kotiäidit ovat enemmistö, mutta suhde vaihtelee asuinalueittain.

”Muut äidit suhtautuvat minuun ymmärtävästi, jopa säälien. Heitä kuitenkin kiinnostaa, miten työn ja perheen yhdistäminen onnistuu, ja he haaveilevat joskus tekevänsä samoin. Kukaan ei avoimesti arvostele, sillä jokainen tekee omat ratkaisunsa, valmiita malleja ei ole.”

Kun miehet tekevät uraa, naiset hoitavat muun: lapset, kodin, hankinnat, vakuutukset, matkat ja kaiken mahdollisen. Miehellä on vähemmän vastuita työn ulkopuolella.

Joustot sitouttavat

Kettunen on viihtynyt alppimaassa suurimman osan työurastaan. Kauppakorkean jälkeen hän oli saman kansainvälisen yrityksen palveluksessa ensin Suomessa, sittemmin Sveitsissä.

”Nykyisin pidän huolta rahoitusalan asiakkaasta. Työssä on ollut eri vaiheita: esikoisen jälkeen keskityin asiakasprojekteihin ja kuopuksen jälkeen roolini oli enemmän asiakkuuskeskeistä liiketoiminnan kehittämistä. Eri vaiheet ovat olleet tärkeitä oman oppimisen kannalta.”

Sveitsissä työpäivät ja -viikot ovat pitkiä: töitä huhkitaan jopa yli 50 tuntia viikossa. Kettusen työnantaja on joustoille suopea: etätöitä voi tehdä ja työaika joustaa.

”Teen paljon töitä kotona, mutta käyn joka päivä työpaikalla tuulettamassa päätäni ja avartamassa maailmankuvaani. Aikoinaan lapsien sairastaessa saatoin olla koko viikon kotosalla töitä tehden. Etätyökin perustuu luottamukseen työnantajan ja työntekijän välillä.”

Kettunen näkee, että joustojen avulla työnantaja haluaa pitää kiinni hyvistä työntekijöistä.

Asioista sovitaan paikallisesti

Sveitsi on tyystin erilainen maa kuin Suomi: Kettusen mukaan hyvin rakennetussa Suomessa perheen ja uran yhdistäminen onnistuu huomattavasti paremmin kuin nykyisessä kotimaassa. Sveitsissä äitiyslomakin on vain 16 viikkoa.

”Valinnanvapaus on iso käsite. Valtio ei sanele, päätökset ovat yksilön tai perheen omista ratkaisuista kiinni. Paljon riippuu myös siitä, mitä työnantaja ja työntekijä sopivat keskenään.”

Kettunenkin sopi itselleen aikoinaan pidemmät, kymmenen kuukauden pituiset ja osittain palkattomat äitiyslomat.

”Nyt työpaikallani voi olla puolikin vuotta palkallisella äitiyslomalla, mutta se ei ole lakisääteistä. Yritys haluaa siten profiloitua hyvänä työnantajana.”

Naiset vauhdilla työelämään

Naistrendi on nousussa: naisille on sveitsiläisessäkin työelämässä jo kysyntää. Vielä kymmenen vuotta sitten uranainen oli outolintu.

Sveitsin yli 80 prosentin työllisyysaste on yksi Euroopan korkeimmista, mutta siihen lasketaan myös osa-aikatyön tekijät. Naisten työllisyysaste on kavunnut ylöspäin koko 2010-luvun ja on Maailmanpankin tilaston mukaan hieman yli 60 prosenttia.

Professori Lämsä korostaa koulutuksen auttavan naisia työllistymään. Sveitsi pitää OECD-maiden kärkisijaa korkeakoulutuksessa: yli puolet maan kolmikymppisistä on suorittanut vähintään kandidaattitasoisen korkeakoulututkinnon.

Toinen ääripää löytyy esimerkiksi Aasian ja Tyynenmeren alueelta.

”Koulutukseen ei juurikaan panosteta, ja lapsiavioliitot ovat yleisiä: kun perhettä alkaa kertyä jo nuorena, kouluttautumiseen ei ole aikaa eikä tilaisuutta”, summaa vt. toiminnanjohtaja Elina Nikulainen Suomen UN Women ry:stä.

YK:n tasa-arvojärjestö pyrkii siihen, että naisilla olisi mahdollisuus ihmisarvoiseen työhön ja omien tulojen hankkimiseen. Oppia ammentanut pääsee paremmin työnsyrjään kiinni.

”Esimerkiksi Intiassa UN Women kouluttaa 50 000 maaseudun naista kestävän energian tuottajiksi, käyttäjiksi ja vaikuttajiksi. Aurinkoenergiaan liittyvän koulutuksen avulla naiset pystyvät markkinoimaan, myymään, asentamaan ja huoltamaan uusiutuvan energian laitteita.”

Eroon haitallisista stereotypioista

Intian energianaiset on hyvä esimerkki siitä, että miehiseksi koettu ala sopii myös naisille. Jakautuneet koulutus- ja työmarkkinat jylläävät silti edelleen ympäri maailmaa, ja ammatilliset raja-aidat estävät muun muassa palkkatasa-arvoa toteutumasta.

”Ammattien jakautuminen mies- ja naisvaltaisiin aloihin alkaa jo varhain: päätökset tehdään perheessä ja koulussa. Stereotypiat ja odotukset vaikuttavat”, miettii Lämsä.

Suomi on segregaatiossa EU:n kärkimaita. Muissa Pohjoismaissa ammatillista jakautumista on purettu Suomea tehokkaammin. Koulutuksen sukupuolittuminen taas on yleistä koko EU:ssa. Yhdysvalloissa 40 prosenttia naisista työskentelee naisvaltaisella alalla.

”Näkyvät esimerkit ovat tärkeitä, ja haitallisista stereotypioista olisi päästävä eroon. Kun pienet tytöt näkevät menestyviä bisnesnaisia tai naispoliiseja vaikkapa tv-sarjoissa, he huomaavat kaiken olevan mahdollista”, toteaa Nikulainen.

Pakistanissa kouluttautumisen ja työllistymisen esteenä voi olla sekin, etteivät naiset uskalla liikkua yksin opinahjoon tai työpaikalle.

”Siellä on rikottu kaksikin stereotypiaa: naisia on koulutettu taksikuskeiksi. He vievät turvallisesti perille.”

Lasikattoja on kaikkialla

Kehittyvissä maissa ja kehitysmaissa segregaatio-ongelma on kulttuurisesti toisenlainen kuin Euroopassa. Nikulaisen mukaan aviomies tai yhteisö voi estää naista pyrkimästä työelämään kokonaan. Naisen tehtävä on hoitaa lapsia tai korkeintaan opettaa heitä.

”Perinteinen naisrooli on voimissaan. Mutta myös työelämässä naiset kokevat syrjintää, ihan laillisesti: Vietnamissa kuukautisten aikana voi pitää pari päivää lomaa, mikä on johtanut siihen, ettei kukaan halua palkata naisia töihin. Kiinassa nainen ei voi tehdä matkatöitä, koska hän on vastuussa perheestä. Lasikattoja on kaikkialla.”

Omairin tutkimus toi esille, että Arabiemiirikunnissa paikallisten musliminaisten huivi on työelämässä merkitykseltään yhtä aikaa myönteinen ja kielteinen. Lämsän mukaan huivia pidetään merkkinä hyvästä käytöksestä ja hurskaudesta, mikä tuo kunnioitusta naista kohtaan. Toisaalta naiset kokevat huivin aiheuttavan syrjintää työtehtävissä.

Itsenäisyyttä, itsetuntoa ja hyvinvointia

Nikulainen toteaa Lämsän tavoin talouden kasvavan nopeammin, jos naiset tekevät töitä.

”Naisella on oikeus toteuttaa itseään työelämässä. Taloudellinen itsenäisyys kohottaa itsetuntoa. Kun naiset pitävät huolta kotitalouden rahoista eivätkä ole miehistä riippuvaisia, se vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.”

UN Women tukee kestävin tavoin toteutettua naisyrittäjyyttä. Hyvänä esimerkkinä ovat guatemalalaisnaiset, jotka löysivät takapihaltaan uuden elinkeinon. He valmistavat luonnonmukaista sampoota palstojensa ja puutarhojensa aineksista: aloesta, kaakaosta, avocadosta ja hunajasta.

”Yhdelläkään maalla ei ole varaa jättää väestön toisen puoliskon kykyjä ja osaamista hyödyntämättä”, kiteyttää Nikulainen.

Siten esimerkiksi turvapaikanhakijoidenkaan osaamista ei sovi väheksyä. Lämsä toteaa, että Tanskassa ja Saksassa maahanmuuttajanaisten mentorointiohjelmista on ollut hyötyä, ja niillä on ollut hyviä vaikutuksia työllistymiseen.

Naiset nokkapaikoille

Paradoksaalista on, että kehittyvissä maissa naisjohtajamäärä kasvaa, mutta kehittyneissä maissa muutosta ei tapahdu. Jälkimmäisissä perinteiset asenteet hidastavat kehitystä, kun taas nuoremmat yrityskulttuurit haluavat monipuolisuutta johtamiseen.

”Norjassa kiintiöt kasvattivat naisten määrää pörssiyhtiöiden hallituksissa, mutta luvut ovat pienempiä johtoryhmissä, ja toimitusjohtajina naisia on todella vähän”, valaisee Lämsä.

Grant Thorntonin Women in Business -tutkimuksen mukaan Suomessa, Kreikassa, Turkissa ja Espanjassa on suurin piirtein sama määrä naisjohtajia, alle 30 prosenttia. Virossa naisten osuus johtajista on kymmenen prosenttia enemmän ja Venäjällä peräti 41 prosenttia.

Johtamista korkokengissä

Lämsä teki yhdessä Pietarin johtamiskorkeakoulun apulaisprofessorin kanssa tutkimuksen venäläisistä naisjohtajista. Aineistoa kerättiin muun muassa Pietarin kauppakamarin tilaisuudessa. Vaikka naisten asema itäisessä naapurimaassa on vankka, valtio ei ole mikään tasa-arvon mallimaa.

”Ulkonäköpaineet ovat kovat. Perinteinen nainen korkokengissä on Venäjällä ammattitaidon merkki. Miesmäisyys tai arkinen pukeutuminen kertoo ammattitaidottomuudesta. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos naisena tekee idänkauppaa”, vinkkaa Lämsä.

Professorin mukaan venäläiset toimivat päinvastoin: kun bisnesleidit tulevat Suomeen, he tyytyvät vaatimattomimpiin asusteisiin.

Paineita on myös Italiassa. Edellishallituksen ministereistä puolet oli naisia, joiden pukeutumista ja ulkonäköä retosteltiin julkisuudessa tärkeimpien asioiden sijaan. Ex-pääministeri myös nimitti naisjohtajia valtionyhtiöiden johtoon.

Naiset olivat esimerkkinä kotiäitivaltaiselle valtiolle: uralla eteneminen on mahdollista. Italiassa työnsaanti kun voi torpata jo rekryvaiheessa, jos nainen kertoo lapsihaaveistaan. Moni italialaisnainen jättää tai menettää työnsä lapsen saatuaan. Sukupuolten välinen palkkaero on EU-maiden suurimpia.

Kehitys etenee hitaasti

YK:n mukaan naisten palkka on maailmalaajuisesti yhä 60−80 prosenttia miesten vastaavista tuloista. Naiset tekevät myös suurimman osan kaikesta palkattomasta työstä.

USAn työministeriön blogin mukaan kotitalouksissa, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia, 40 prosenttia äideistä on pääasiallisia tai ainoita palkansaajia. Vuonna 1960 luku oli 11 prosenttia. Yksinhuoltajuus on myös köyhyysriski, ja kaikista maailman köyhistä 70 prosenttia on naisia.

Tilastojen valossa kehitys etenee verkkaisesti, mutta etenee kuitenkin. Naisia on työmarkkinoilla yhä enemmän, vaikka työelämän tasa-arvo on globaalisti vielä haave. Eurooppakaan ei ole yhtenäinen. Pohjoismaissa voidaan hiukan röyhistellä: työurapolulla kuuluu jo naisten askelia.

12.12.2018

Muuta aiheesta

Suomen Ekonomit – Ekonomien työpaikat ja palkatLiity helposti jäseneksi tekstiviestillä

Lähetä tekstiviesti: EKONOMIT LIITY ETUNIMI SUKUNIMI numeroon 18200, niin otamme sinuun yhteyttä.

Lähetä viesti      18200

Tai täytä lomake sivuillamme: www.ekonomit.fi/jasenyys

 
Valitse Lehti
Ekonomi 06 : 2013